All Posts By

Heidi - Kärähtäneet

Reseptit

Ottolenghin kukkakaalisalaatti

lokakuu 14, 2018
kukkakaalisalaatti

Matkalukemiseksi tarttuneessa BBC Good Food -lehdessä (lokakuu 2018) oli kukkakaalisalaatin ohje, jossa oli vinkeä juju: ohje sisältää sekä raakaa että paahdettua kukkakaalia, sulassa sovussa samassa salaatissa. En olisi itse tullut ajatelleeksi moista, mutta reseptiikan takana ollut Yotam Ottolenghi onneksi on. Raaka kukkakaali pitää salaatin ihanan rapeana kun taas paahdettu tuo siihen täyteläistä makua. Olen paahdetun kukkakaalin kohdalla taistellut monesti sen kanssa, että tekstuuri lässähtää makuuni liian pehmeäksi ennen kuin kukkikset ehtivät saada väriä. Pehmeni se tässäkin, mutta raaka kumppaninsa onnistui huijaamaan rakenteesta mukavan rouskuvan. Sitruunainen kastike ja yrtit kohottavat salaatin makumaailman kesäiseksi ja pistaasit tuovat vielä oman säväyksensä. Melkein unohdin ne, mutta onneksi ne pääsivät lopulta mukaan, sillä salaatti ei olisi sama ilman niitä. Käytin itse hieman ohjetta enemmän sitruunaa enkä rakuunaa ollenkaan, mutta alla olen jättänyt ohjeeseen alkuperäiset mitat.

Ottolenghin kukkakaalisalaatti

1 iso kukkakaali (800g)
1 keskikokoinen sipuli karkeasti pilkottuna
80 ml oliiviöljyä
25 g (sileälehtistä) persiljaa silputtuna
10 g minttua silputtuna
10 g rakuunaa silputtuna
1/2 keskikokoisen granaattiomenan siemenet
40 g kuorittuna pistaasipähkinöitä kevyesti paahdettuna ja rouhittuna
1 tl jauhettua juustokuminaa
1 1/2 rkl sitruunamehua
suolaa

  1. Lämmitä uuni 225 asteeseen. Raasta kolmannes kukkakaalista karkealla terällä ja aseta kulhoon. Irrota ja ota talteen lehdet ja pilko jäljelläoleva kukkakaali kukinnoiksi. Siirrä sipuli, lehdet ja kukinnot uunipellille ja pyöräytä sekaan pari rkl öljyä ja hyppysellinen suolaa. Paahda 225-asteisessa uunissa n. 25 min tai kunnes kukinnot ovat paahtuneet kauniin värisiksi. Anna jäähtyä.
  2. Kaada jäähtyneet, paahdetut kasvikset kulhoon ja sekoita mukaan loput öljystä, raastettu kukkakaali ja kaikki loput ainekset. Lisää pari hyppysellistä suolaa. Kääntele sekaisin ja aseta tarjolle saman tien.

 

 

Reseptit

Nopeat inkivääri-seesamiravut

elokuu 3, 2018
rapuvartaat

Kuka arvaisi, että lomallekin leviävien ruuhkavuosien keskellä löytyy aikaa nyhertää greippilusikalla hedelmälihaa limetistä? Sellaista löysin itseni kuitenkin tekemästä. Nyhertämistä seuraava ateria oli ihanan kesäinen, sellainen, joka tuo samaan aikaan mieleen menneet ulkomaanmatkat ja sopii kuitenkin Suomen suveen kuin nenä päähän.

Aterian päätähti ei ollut kuitenkaan tuo nyhertämäni lime eikä edes nuudelisalaatti, johon sitä käyätin, vaan ihanan helpot ja maukkaat vartaat jättikatkaravun pyrstöistä. Käytin nyt valmiiksi putsattuja ja kypsennettyjä jättikatkaravun pyrstöjä, joten valmistukseksi jäi oikeastaan vain marinointi ja loppusilauksen antaminen grillissä, helppoa kuin mikä! Kypsät ravut toimivat hyvin, kunhan eivät unohdu grilliin liian pitkäksi aikaa. Rapujen kaveriksi tein raikasta nuudelisalaattia, jonne upposi riisinuudelin lisäksi reilu valikoima uuden sadon kasviksia, sekä yhtä suosikkidipeistäni, vihreää thaimaalaista chilidippiä, joka ei näytä juuri miltään mutta on grillatun kalan tai merenelävien kanssa aivan täydellistä. Vihreän chilin puutteessa dipistä tuli kyllä nyt ihan muun väristä, mutta se ei makua huonontanut. Suosittelen, suosittelen, suosittelen!

Inkivääri-seesamirapuvartaat (neljälle)

400-500g putsattuja ja kypsiä jättikatkaravun pyrstöjä (pakaste)
3 rkl soijaa
1 rkl riisiviinietikkaa
1 rkl seesamiöljyä
nopan kokoinen pala inkivääriä raastettuna
1 valkosipulinkynsi murskattuna
1 rkl mustia seesaminsiemeniä
4 pitkää tai 8 lyhyempää grillivarrasta
2 rkl pehmeää voita

  1. Sulata pakastetut ravut pakkauksen ohjeen mukaan.
  2. Valmista marinadi sekoittamalla keskenään soija, riisiviinietikka ja seesamiöljy. Sekoita mukana raastettu inkivääri, valkosipuli ja seesaminsiemenet. Kääntele marinadin joukkoon sulaneet ravut ja anna marinoitua noin tunnin ajan.
  3. Kuumenna grilli sihisevän kuumaksi. Grillin kuumentuessa pujota ravunpyrstöt varrastikkuihin. Grillaa vartaat nopeasti kuumalla ritilällä niin, että ne saavat hieman väriä, mutta ravut eivät pääse ylikypsymään ja sitkistymään. Sudi vartaita pehmeällä voilla tai voisulalla grillauksen aikana.

 

Reseptit

Perunasalaatin uudet vaatteet

maaliskuu 30, 2018
peruna-kikhernesalaatti

Mitä lähemmäs pääsiäistä edetään, sitä enemmän mieleni vaeltaa itäisen Välimeren ja Lähi-idän makujen pariin. Juustokumina, kaneli, sumakki, tahini, yrtit ja muut vaan sopivat niin täydellisesti kevääseen. Samaiset maut saattelevat kestosuosikki perunasalaatinkin ihan uuteen uskoon. Älä harhaudu kuvittelemaan, että perunasta saa vain tylsää ja tunkkaista ruokaa – runsain yrtein höystetty, rapean rouskuva salaatti pursuaa raikkautta ja makua. Kikherneet tuovat muutenkin täyttävään salaattiin niin paljon ruokaisuutta, että se menee hyvin ihan sellaisenaan lounaaksi tai päivälliseksi. Salaatin ainut miinus on, että ihan käden käänteessä se ei valmistu pilkkomisineen ja keittämisineen, mutta toisaalta, kylmänä syötävänä sen voi valmistaa etukäteen, maut vain paranevat yön yli levätessään. Salaatinkastikkeen makumaailman olen lainannut Ottolenghin kikhernesalaatista, ei liene yllätys, että se maistuu hyvältä perunasalaatissakin. Ihan täydellistä myös pääsiäisen juhlapöydässä!

Kikherne-perunasalaatti (iso kulhollinen)

1,5 kg kiinteitä perunoita
2 x 400g tölkillinen kikherneitä
1 punasipuli
300g retiisejä
1 ruukullinen lehtipersiljaa
n. 60 g (1 pussillinen / laatikollinen) vuonankaalia

kastike:

2 sitruunan mehu
4 rkl valkoviinietikkaa
2 tl jauhettua maustepippuria
2 tl jauhettua juustokuminaa
1 tl jauhettua kardemummaa
2 dl oliiviöljyä
mustapippuria
suolaa

  1. Kuori ja keitä perunat (varo kypsyttämästä yli!). Anna jäähtyä, kunnes perunat ovat käsittelyvalmiit. Perunoiden jäähtyessä valmista kastike sekoittamalla kaikki sen ainekset keskenään.
  2. Pilko hieman jäähtyneet perunat suupaloiksi. Sekoita kulhossa perunat ja kastike. Huuhdo ja viipaloi retiisit, silppua sipuli ja valuta kikherneet ja sekoita ne perunoiden kanssa. Anna maustua ainakin puolisen tuntia. Silppua lopuksi mukaan lehtipersilja ja kääntele joukkoon vuonankaali juuri ennen tarjoilua.

 

Reseptit

Yön yli kypsynyt lampaanviulu

maaliskuu 24, 2018
ylikypsa_lampaanviulu

Yksi tykkää pääsiäisen lampaanviulusta roseena, toinen ylikypsänä, kolmas valitsee viulun sijaan kareen ja neljäs ei ota lammasta ollenkaan. Pääsiäisen ruokaperinteitä ei ole onneksi hakattu kiveen, vaan jokaisessa keittiössä on mahdollisuus kokeilla ja nauttia erilaisista vaihtoehdoista. Meillä kuitenkin yleisimmin pöytään päätyy viulu, muunmuassa siksi, että siitä riittää hyvin isommallekin porukalle. Tänä vuonna keulin ja ostin kokonaisen karitsanruhon, johon luonnollisesti kuuluu kaksi viuluakin kokattavaksi. Jäljelle jää kysymys: roseena vai ylikypsänä?

En ole varsinaisesti tiukka kummankaan koulukunnan edustaja, joinain vuosina roseempi liha kastikkeenaan esimerkiksi raikasta salsa verdeä, on ollut juuri täydellinen, joskus taas on mukava paistaa liha ylikypsäksi ja riipiä sitä vaikka pitaleipien väliin. Tänä vuonna mieli taittui enemmän jälkimmäiseen, joten ylikypsällä mennään. Ja ihan huolella ylikypsällä, koska tämä viulu saa pötköttää uunissa yön yli.

Idea ja perusohje kypsentämiseen on napattu Kaikki äitini reseptit -blogin revityn pääsiäislampaan ohjeesta ja niinkin uunituore kuin vuodelta 2010. Koska minä olen tykännyt nostaa pöytään kokonaisen viulun (tai ainakin  mahdollisimman kokonaisen, liha saattaa pudota luusta jo aarretta siirrellessä), olen soveltanut omiani ennen ja jälkeen varsinaisen kypsennysvaiheen. En ole myöskään keksinyt viulua luineen vetävää pataa, joten kypsennän lihan isossa, foliolla peitellyssä uunivuoassa. Ihan suussasulavan hyvä tulee niinkin.

Yön yli kypsynyt pääsiäislammas

1 lampaanviulu (n. 2,5 kg)
suolaa (käytin n. 2 rkl)
mustapippuria
n. 10 valkosipulinkynttä
1 sitruunan kuori raastettuna
vähintään 5 rosmariinin oksaa (käytän useimmiten ruukullisen)
loraus hyvää oliiviöljyä
n. 2 dl vettä tai lihalientä

  1. Leikkaa lampaanviulun pintaan pieniä viiltoja. Hiero lihaan suola ja mustapippurit. Kuori ja viipaloi valkosipulinkynnet ja riivi rosmariinista lehdet. Hiero valkosipuliviipaleet, rosmariini ja raastettu sitruunankuori myös lampaaseen. Anna maustua vähintään vuorokauden. Jos käytät pakastettua viulua, voi mausteet lisätä jo kohmeiseen lihaan.
  2. Ota lammas huoneenlämpöön noin tunti ennen paistamista. Kuumenna paistinpannu ja ota viuluun hieman väriä molemmille puolille (tiedän, se ei mahdu kunnolla pannulle). Siirrä lammas uunivuokaan, kaada pohjalle pari desiä vettä tai lihalientä ja peittele koko komeus foliolla. Lämmitä uuni 120 asteeseen ja anna lampaan paistua noin kahdeksan tuntia, 10-12 tuntiakaan ei ole liikaa kunhan kurkkaat välillä, ettei neste pääse loppumaan. Anna levätä folion alla ennen tarjoilua noin puoli tuntia. Poista folio ja nosta komeus sellaisenaan pöytään, tai riivi se Nannan tapaan valmiiksi tarjoiluastiaan.
Reseptit

Aurinkoinen appelsiinipannari

maaliskuu 11, 2018
appelsiinipannari

Lämpötilat eivät anna vielä juurikaan merkkejä keväästä, mutta lisääntynyt valo ja aurinko virkistävät ihan huikeasti. Aurinkoinen on myös tämä lasagnevuoassa valmistunut pannari, jonka jujuna on appelsiinimehussa marinoitunut riisi. Riisi ja kardemumma tuovat mieleen Ahvenanmaan pannukakun, appelsiinin säväys taas toisen suosikkini appelsiiniriisin. Arkista ja turvallista mutta pirteää, samassa paketissa. Kokeile päälle perinteisen hillon sijaan kermavaahtoa ja suklaalastuja. Toimii!

Appelsiiniriisipannukakku

2 dl puuroriisiä
4 dl vettä + ripaus suolaa
1/2 appelsiinin raastettu kuori
3 appelsiinin mehu
3 kananmunaa
8 dl täysmaitoa
4 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1/2 tl suolaa
1 dl sokeria
ripaus vaniljajauhetta tai 2 tl vaniljasokeria
100 g voita

  1. Huuhtaise puuroriisi. Kiehauta suolaripauksella maustettu vesi, lisää riisi ja laske lieden lämpö pienimmilleen. Anna riisin kypsyä sekoittamatta, kunnes vesi on imeytynyt. Riisin kypsyessä purista appelsiinin mehu ja raasta kuori. Anna kypsän riisin hengähtää noin varttitunnin ilman kantta.
  2. Sekoita appelsiinimehu ja raastettu kuori keitettyyn riisiin. Anna marinoitua  vähintään pannaritaikinan valmistumisen ajan.
  3. Vatkaa kulhossa kevyesti sekaisin kananmunat ja puolet maidosta. Yhdistä leivinjauhe vehnäjauhoihin, ja lisää jauhot kulhoon sekoittaen. Kaada mukaan loput maidosta, mausta suolalla, vaniljalla ja sokerilla ja anna vetäytyä vähintään puoli tuntia.
  4.  Sulata voi, anna jäähtyä hetken ja sekoita muiden ainesten joukkoon. Sekoita mukaan myös riisi. Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen. Voitele korkealaitainen vuoka (minulla lasagnevuoka) ja kaada taikina vuokaan. Paista uunin keskiosassa n. 45 minuuttia, kunnes pannukakku on kypsä ja pinta kauniin värinen. Anna valmiin pannukakun tekeytyä ja kiinteytyä n. 20 minuuttia vuoassa ennen leikkaamista. Tarjoile kermavaahdon ja suklaalastujen tai perinteiseen tapaan hillon kanssa.
Reseptit

Ituhipin päiväkirja

helmikuu 19, 2018
mung-pavut

Tosi pitkästä aikaa meillä on viime viikkoina idätetty mung-papuja iduiksi. Edellisestä innostuksesta on varmaan lähemmäs kymmenen vuotta ja se kuihtui, kun tuotokset eivät koskaan jotenkin onnistuneet, lupaavasti kasvamaan lähteneet papuset ruskistivat vartensa ja muuttuivat limaisiksi kerta toisensa jälkeen. Hain sen jälkeen ituni kaupasta. Mutta nyt idut ovat onnistuneet kotonakin, jihuu!

Vaikka kyseessä on helppo juttu, jaan ohjeen ja vinkit, koska tiedän, että jopa tässä on mahdollista mennä pieleen (ainakin minun). Näin siis onnistut:

Tarvitset: 1 dl kuivattuja mung-papuja, lävikön, puhtaan lasipurkin, puhtaan harsoliinan tai vastaavan (käytin astiapyyhettä) sekä kuminauhan, jonka saa pujotettua purkin suun ympäri.

Huuhtaise lävikössä kuivat pavut ja laita purkkiin likoamaan kylmään veteen 10-12 tunniksi. Huuhdo lionneet pavut sekä liotuspurkki ja palauta pavut purkkiin. Peitä purkin suu puhtaalla liinalla ja laita alassuin valumaan esim. tiskikaapin alahyllyyn). Huuhdo ituja kolmesti päivässä (ja tämä on nyt se tärkeä osa, missä olen luultavasti aiemmin möhlinyt – kahdesti päivässä huuhtoessa idut ovat päässeet kuivahtamaan ja menneet pilalle!) ja käännä taas uudestaan alassuin valumaan, noin parin päivän ajan. Ohjeen määrällä saat noin 5 dl valmiita ituja.

Kotikutoiset ituset ovat kauppaserkkuihinsa verrattuina olleet pulskia ja meheviä ja käyttökohteita niille löytyy vaikka miten: salaattiin, wokkiin, keiton päälle, lautasen reunalle sellaisenaan… vain mielikuvitus on rajana!

 

Ravintolat

Tour de Kaenkky eli pizzakierros Oulussa

helmikuu 10, 2018
da mario

Yksi parhaista asioista Ouluun muuttamisessa on ollut saada tutustua oululaisiin ruokabloggaajiin. Tämän mutkattoman, vieraanvaraisen ja kaikin puolin mahtavan ruokahörhöporukan kanssa tapaamme vähintään muutaman kuukauden välein erilaisissa ruokaan ja syömiseen liittyvissä merkeissä; viime vuodelle mahtui mm. brunssia, piknikkiä, kokkauskurssia ja syyshippoja, sekä tietysti grillikierros, joka poiki ajatuksia muistakin kierroksista. Tänä vuonna toteutimme jokunen viikko sitten ajatuksista ensimmäisen: pizzakierroksen eli tour de kaenkyn. Onko parempaa tapaa viettää lauantai-iltaa kuin vaeltaa yhdeksän hengen seurueena pizzapaikasta toiseen, tilaten aina vain kaksi pizzaa (ja vettä)? Saatat vastata tähän eri tavalla, mutta minä sanon, että ei.

Kiertueelle lähtivät allekirjoittaneen lisäksi luovat voimat Kokit ja Potit-, Pastanjauhantaa-, Aina nälkä– ja Kokkeillaan-blogien takaa. Etukäteen sovimme grillikierroksen kaltaiset speksit. Valikoimme saamiemme vinkkien sekä omien kokemustemme perusteella mukaan viisi pizzeriaa, Tarantellan Rajakylästä, Napolin Tuirasta sekä keskustasta Da Marion, Da Maxin sekä kalibrointiin taatusti standardituotetta tarjoavan Kotipizzan. Tämän kierroksen ulkopuolelle jäivät muutamat hintatasoltaankin eri luokassa olevat ns. premium-paikat, mutta niitä aiomme käydä kevätkuukausina testaamassa ihan muuten vaan.

Kaikissa paikoissa halusimme testata samat pizzat; Margheritan, joka kertoo oleelliset perusasiat (pohja-tomaattikastike-juusto) sekä Capricciosan lisätäytteenään salamia, jotta saisimme tuntumaa käytettyjen raaka-aineiden laadusta. Arviointiin käytettiin jälleen taulukkoa, johon pisteytettiin henkilökunnan asenne, ruoan ulkonäkö, maku ja muumimukit*. Lisäksi arvioitiin hinta-laatusuhdetta, kurkattiin salaattipöytää ja selvitettiin – jos muistettiin – mahdollisuus saada gluteenitonta pizzaa.

Tarantellan yhdeksään osaan leikattu Capricciosa.

Ensimmäisenä kurvasimme sympaattiseen pub-pizzeria Tarantellaan, joka oli raatimme mielestä hinta-laatusuhteeltaan paras testatuista paikoista. Tarantellan puutteet olivat samat kuin muissakin paikoissa, margherita oli turhankin juustoinen ja kinkku olisi voinut olla parempilaatuista, mutta samaan aikaan meitä vakuuttivat pizzapohjat (tai ainakin minä pidin Tarantellan pohjasta) sekä erityisesti palvelu. Pizzamme oli leikattu ruokailijoille yhdeksään (!) osaan ilman erillistä pyyntöä! Tarantellassa lätyillä oli kokoa ja tarjoilija kertoi niitä saatavan myös gluteenittomana. En ole yllättynyt, että lähtiessämme Tarantellan tiskillä oli pitkä jono pizzalistaa selaavia ruokailijoita.

Napolin Capricciosa oli kierroksen pizzoista suosikkini. Se katosi lautaselta jo ennen kuvan ottamista.

Seuraava kohde, Napoli, veti testipaikoista mielestäni pisimmän korren ruokansa puolesta. Perinteisessä ja pitkäikäisessä ravintolassa käytettiin kunnon kinkkua, ja margheritan tomaattikastikkeessakin oli makua, vaikka juustoa oli siinäkin aika paljon. Napolista voisin helposti kuvitella hakevani pizzat vaikka matkalla töistä kotiin. Palvelu oli täälläkin asiallista ja ystävällistä, ja kuulemma gluteenitontakin  on tarjolla.

Da Marion salaattipöytä näytti komealta ja tässä kohtaa kierrosta olisi salaatti jo maistunutkin.

Kolmas kohteemme oli niinikään perinteikäs Da Mario, jossa houkuttelevan näköinen ja notkuva salaattipöytä jätti oikeastaan pizzat varjoonsa. Nyt emme sieltä maistelleet, mutta Da Marioon voisin tehdä seuraavan reissun ihan vaan salaattien vuoksi. Pöytä oli kaukana raaste-italiansalaatti-jäävuorisalaattiviritelmistä, joita on tottunut pizzerioissa ja lounasravintoloissa näkemään. Plussaa viininlehtikääryleistä! Pizzoilta olisin tässä paikassa odottanut jopa hieman enemmän, mutta ehkä paikan peruslistan ulkopuoliset lätyt täytyy testata vielä toisen kerran erikseen.

Toiseksi viimeisenä marssimme – yllätys, yllätys – Kotipizzaan, joka selviytyi vertailusta mallikkaasti. Margherita oli kierroksen rasvaisin (jos ei juustoisin), mutta salamilla vahvistettu capricciosa vakuutti hyvillä täytteillään, kunnon kinkulla ja kierroksen ainoilla tuoreilla herkkusienillä. Kotipizza oli vertailupizzerioista kallein, muttei jättänyt pahaa makua suuhun.

Viimeinen kohteemme, Da Max, taisi olla myös kierroksen pizzapaikkojen kuopus, vaikka sekin on ilmeisesti ehtinyt olla jo pitkään toiminnassa. Da Maxin margherita taisi olla juustoisen kierroksen kaikkein tuhdein ja juustoisin yksilö, mutta pisteet henkilökunnalle siitä, että pizza tehtiin meille, vaikkei sitä listalla ollutkaan. Vilkuilin muihin pöytiin sen verran, että seuraavan kerran ottaisin ehkä burgerin tai ribsit pizzan sijaan.

Yhteenvetona koko kierroksesta, mietityttämään jäivät margheritat kautta linjan; olen itse ymmärtänyt klassisen margheritan olevan pizza, johon tulee tomaattikastiketta ja päälle silaus juustoa (basilika vapaaehtoinen), mutta ennen kaikkea juju on juuri tomaattikastikkeessa. Vertailussa maistellut margheritat olivat kaikki kuitenkin ennen kaikkea juusto- tai jopa tuplajuustopizzoja, mikä teki syömisestä aika tuhtia puuhaa. Kannustaisinkin pizzapaikkoja rohkeasti luottamaan tomaattikastikkeeseen, hyvät tuotteenne kestävät vertailun varmasti ilman ihan näin suurta juustopläjäystä! Juustopizzat voivat olla listalla sitten erikseen. Mutta tämän sanoo tietysti henkilö, joka haluaa aina pizzansa tomaattikastikkeella eikä ole koskaan ymmärtänyt ns. valkoisten pizzojen päälle. Toinen toivomukseni liittyy kinkkuun, kunnollinen kinkku maistuu ja tuntuu ihan erilaiselta, kuin se makkaramainen suikale.

Sen sanottuani, voisin jokaiseen vertailussa olleeseen kohteeseen mennä toisenkin kerran, vaikken ehkä juuri näitä pizzoja syömään. Hinta-laatusuhde vaihteli jonkin verran, mutta hintataso kaikkiaan oli kohtalaisen tasainen, koko setistä hieman kahden kympin molemmin puolin. Erityisen iloinen olin henkilökunnan suhtautumisesta ja siitä, miten ystävällisesti meidät otettiin vastaan joka paikassa, vaikkei yhdeksän hengen seurue, joka täyttää puolet asiakaspaikoista eikä silti tilaa kuin kaksi pizzaa, ole ehkä se kaikkein ihanteellisin asiakas. Oulun pizzoissa on asennetta!

Seuralaisten pizzakierroskertomukset (ja hieman houkuttelevammat kuvat, minä muistin yleensä ottaa kuvan vasta, kun vähintään puolet oli syöty) löydät täältä:

http://kokkeillaan.blogspot.fi/2018/01/tour-de-kaenkky-eli-pizzojen-pisteytys.html

https://kokitjapotit.blogspot.fi/2018/01/mista-saa-oulun-parhaat-pizzat.html

https://pastanjauhantaa.blogspot.fi/2018/01/pizzakierros-oulussa-tour-de-kankky.html

Reseptit

Maapähkinävoi-nuudelipannu, yhden astian taktiikalla

tammikuu 14, 2018
maapahkinanuudelit

Broilerin jauheliha on raaka-aine, jonka olemassaolo unohtuu herkästi, vaikka se taittuu ihan valtavan moneksi. Itse käytän sitä eniten aasialaisvaikutteisissa ruoissa, kuten tässä wokissa, jonka ehtii tehdä arki-iltanakin töiden jälkeen, mutta joka maistuu myös viikonloppuna, varsinkin tammikuussa, kun keho kaipaa kasviksia ja makunystyrät edelleen vaihtelua pitkän joulukauden jälkeen. Meillä nuudelipannu valmistui loppiaisena, kun halusimme päästä helpolla ja käyttää aurinkoisen päivän ulkoiluun keittiöhommien sijaan.

Nuudelit saavat makunsa maapähkinävoista. Maapähkinävoi jakaa mielipiteitä, mutta mielestäni tuolla tavoin mausteena muiden joukossa se ei pääse liian hallitsevaksi tai tunkkaiseksi. Jos haluat valmistaa ruoan nopeammin, voi kasvisten ja jauhelihan paiston moniajaa useammalla pannulla ja sekoittaa loppuvaiheessa. Itse kuitenkin tykkään tuosta yhden pannun vähävaivaisesta ja -tiskisestä taktiikasta. Ohjeen määrästä riittää hyvin kuudelle.

Maapähkinävoi-nuudelipannu

2 rkl rypsi- tai muuta miedonmakuista öljyä paistamiseen

15 cm pätkä purjoa
1 pieni parsakaali tai 250 g paketti broccolinia
2 valkosipulinkynttä
n. puoli litraa tuoreita herkkusieniä (puolikas rasiallinen)
2 x 2 x 2 cm pala inkivääriä
1 rkl kalakastiketta
3 annosta riisinuudeleita (minulla nauhamaista)
800 g broilerin jauhelihaa
2-3 rkl maapähkinävoita (mielellään rouheista lajia)
2-3 rkl soijakastiketta
2 limen mehu
1,5 rkl tummaa siirappia
3 dl vettä
1-2 pientä punaista chiliä
15 cm pätkä kurkkua
(korianteria ja kevätsipulia silputtuna pinnalle)

  1. Suikaloi purjo ja viipaloi herkkusienet. Leikkaa parsakaali tai broccolini kukinnoiksi. Hienonna valkosipuli ja inkivääri. Kuullota pannussa öljytilkassa ensin hetki purjoa, valkosipulia, herkkusieniä ja inkivääriä, lisää sitten broccolini ja kuullota vielä hetki. Mausta kalakastikkeella. Nosta sitten kasvikset lautaselle syrjään mutta jätä pannu kuumaksi.
  2. Huuhtaise riisinuudelit kylmällä vedellä ja jätä lävikköön valumaan. Lisää pannuun broilerin jauheliha ja tarvittaessa tilkka öljyä. Ruskista, pienennä sitten lämpöä ja lisää maapähkinävoi, soija, limen mehu, siirappi ja vesi. Kuumenna hieman kuplivaksi ja hämmennä seosta hiljakseen, kunnes ainekset ovat kunnolla sekoittuneet.
  3. Lisää nuudelit pannuun ja anna niiden kypsyä muutaman minuutin ajan välillä käännellen. Nuudelien kypsyessä viipaloi kurkku ja chili ja lisää ne pannuun yhdessä syrjässä odottaneiden kasvisten kanssa. Kääntele sekaisin ja tarjoile. Silppua pintaan korianteria ja kevätsipulia.
Muut mietteet

(K)Uuden vuoden tunnelmia

tammikuu 7, 2018

Paljon onnea Kärähtäneet! Hengentuotokseni täytti uudenvuodenpäivänä kuusi vuotta. Se on jo kohtalaisen pitkä aika harrastaa, oli harrastus mikä hyvänsä. Mutta mitä mahtuu menneeseen vuoteen?

Kulunut vuosi oli kuudesta kuluneesta blogivuodesta hiljaisin. En ole niinkään kokenut paljon puhuttuja blogimaailman muutoksia omassa työskentelyssäni (ok, tunnen kyllä itseni hieman kärryiltä pudonneeksi), vaan enemmän on ollut haasteena löytää sekä ruoanlaitosta että bloggaamisesta sitä samaa sisäsyntyistä motivaatiota ja iloa kuin aiemmin. Minulle oleellinen osa harrastusta on ollut oman osaamisen, niin ruoanlaiton kuin bloggaamisenkin saralla, ylläpitäminen ja kehittäminen, eivätkä aikaresurssit ole oikein kohdanneet kunnianhimon kanssa viime aikoina. Tekemisen intoa on syönyt se, että kun tuotokset syntyvät kerta toisensa jälkeen pikaisesti ja pahimmillaan vähän vasemmalla kädellä.

Syytän paljosta ruuhkavuosia, kun koko ajatuskapasiteetti on käytössä lähes koko ajan eikä luovuutta voi aikatauluttaa  (voi myös olla, että olen vain tyhmentynyt, mutta koska loma-aikoina ajatuksia kuitenkin aina syntyy, haluan uskoa, ettei kyse ole siitä). Ärsykkeiden ja keskeytysten jatkuva runsaus vaikuttaa keskittymiseen ja ajatuksen koossapitämiseen, vaikka harrastan vapaa-ajalla puhelimella tai koneella notkumista varmaan keskimääräistä aikuista vähemmän. Puhelin saattaa helposti viihtyä käsilaukun pohjalla koko viikonlopun (anteeksi, jos minua ei aina tavoita) ja telkkari tai läppäri avataan lähinnä silloin, kun niiden ääreen todella jäädään katsomaan tai tekemään jotain. Päiväkoti-ikäiset lapset pitävät myös huolta siitä, ettei läppärin kansi aukea lasten hereilläolokaikaan yhteisessä ilmatilassa. Omasta ajan ja luovuuden puutteesta huolimatta minusta on aivan älyttömän ihanaa ja inspiroivaa lukea toisten blogeja ja edelleen poimia niistä ideoita, vaikka siihenkin on mahdollisuuksia aiempaa vähemmän.

Viime ajat olen miettinyt paljon motivaation hakemista, sitä, millaisia tekstejä haluaisin tuottaa ja mitä ruokaprojekteja horisontissa siintää. Avaimet tulevaan vuoteen ovat alkaneet hiljalleen löytyä. Aion edelleen olla lempeä itselleni siinä, etten tee kirjoittamisesta pakkopullaa arjen haasteiden keskellä, mutta jos johonkin panostan, panostan siihen tärkeimpään osaan harrastusta eli hyvän ruoan valmistamiseen, osaamisen ja ymmärryksen kasvattamiseen ja sitä kautta innostuksen ylläpitämiseen. Niin ja syömiseen! Kirjoittamisen puolella toiveena olisi tuottaa reseptiikan ja lyhyiden ruokajuttujen lisäksi myös pidempiä tekstejä reissuihin, retkiin ja muuhun elämänmenoon liittyen, lähinnä tietysti jollain tapaa ruoanvalmistuksen ja syömisen näkökulmasta. Ideoita ja luonnoksia on, toivottavasti pysytte tänäkin vuonna mukana seuraamassa, mitä niistä syntyy.

Oikein hyvää ja herkullista uutta vuotta 2018!

Reseptit

Ruusukaalicaesar – parasta yksin syötynä

lokakuu 16, 2017
ruusukaalicaesar

Joltiseenkin kaikki ruoka on parhaimmillaan hyvässä seurassa nautittuna, mutta tämä koukuttava ruusukaalicaesar voi aiheuttaa riidan, jos sitä joutuu jakamaan. Ruusukaalia ei vaan voi syödä liikaa! Niin kauan, kun kotimaista tavaraa on saatavilla, kiikutan kotiin rasiallisen vähintään kerran viikossa, alkukaudesta useamman.

Ruusukaalicaesar on uusi tulokas keittiössäni, mutta se on tullut jäädäkseen. Inspiraatio tuli toisesta ruusukaali-ihanuudesta, nimittäin Kokit ja Potit -blogin Hannelen ruusukaaliburgereista, joiden resepti löytyy Hannelen hienosta Suupaloja -kirjasta. Suurkuluttajat huomio, samasta paikasta löytyy myös ohje ruusukaalikimchille, jota minäkin aikanaan testasin. Sekin on omiaan koukuttamaan, testi on poikinut useita jatkokierroksia.

Nyt käsiteltävään salaattiin sisällytin melko perinteiset caesar-elementit, mutta jatkoin sitä vielä rapeaksi paahdetulla pekonilla. Sen verran olen oikonut, että käytän kastikkeeseen valmista majoneesia. Ruusukaali toimisi salaatissa varmasti myös raakana tai ihan pikaisesti kattilassa käväisseenä, mutta olen nyt tavannut paahtaa niihin hieman väriä ja makua uunissa.

Ohje on teknisesti ottaen kahdelle lisukkeeksi, mutta sinua on varoitettu. Aiheuttaa riippuvuutta ja kinaa pöytäkaverin kanssa. Minä söin varmuuden vuoksi yksin.

Ruusukaalicaesar

600g ruusukaalia
1 rkl oliiviöljyä
muutama ripaus suolaa

kastike:

1 reiluhko valkosipulinkynsi
1-2 sardellifilettä (anjovisfilettä)
2 rkl majoneesia
1 tl (kukkurainen) dijon-sinappia (käytin kokojyväversiota)
1/2 sitruunan mehu puristettuna
hyppysellinen suolaa
pari rouhaisua mustapippuria
3 rkl parmesanlastuja tai raastetta
muutama viipale pekonia

(krutonkeja tarjoiluun)

  1. Poista ruusukaaleista kannat ja mahdolliset huonot päällilehdet. Puolita ruusukaalit ja levitä ne pellille leivinpaperin päälle. Pirskottele päälle oliiviöljy ja ripottele pintaan suolaa. Paahda 225-asteisessa uunissa noin 10 minuuttia, kunnes kaalit saavat hieman väriä.
  2. Kaalien ollessa uunissa sekoita kastike. Purista valkosipuli ja muussaa sardellifileet tahnaksi. Sekoita ne kulhossa majoneesin, sinapin ja sitruunamehun kanssa. Mausta suolalla ja pippurilla. Vuole parmesanlastut valmiiksi odottamaan.
  3. Ota ruusukaalit uunista ja anna niiden jäähtyä hetken (majoneesipohjainen kastike ei pidä tulikuumasta). Ruusukaalien jäähtyessä suikaloi pekoni ja paahda se kuumalla paistinpannulla rapeaksi. Nosta pekoni vielä hetkeksi talouspaperin päälle paiston jälkeen ylimääräisen rasvan imeyttämiseksi.
  4. Sekoita ruusukaalit ja kastike. Lisää parmesanlastut ja paahdettu pekoni, sekä halutessasi krutongit.