Browsing Category

Reseptit

Reseptit

Kepeää kuhaa aasialaisittain

maaliskuu 19, 2017
yrttikala

Perheemme aikuisten pitkän ajan kalaruokasuosikkeihin kuuluu thaimaalaisittain maustettu, höyrytetty valkoinen kala. Kala, aromaattiset yrtit ja riisi muodostavat yhdistelmän, joka tuntuu lähes puhdistavalta, ruoka on samaan aikaan täyttä tavaraa mutta jättää silti ruokailijalle keveän olon. Ruoka on myös ihastuttavan yksinkertainen, jollaisia parhaat kalaruoat mielestäni ovat. Niin tykästynyt olen tähän kalaan, että olin hyvin yllättynyt huomatessani, etten ollut koskaan kirjoittanut siitä. Onneksi otin edes pari pikaista kuvaa tämänkertaisesta vedoksesta ennen sen syömistä, sillä on korkea aika korjata tuo puute blogissani.

Olen valmistanut samantapaista kalaa useita kertoja vuosien varrella ja laittanut aina osan mausteista höyrytysvaiheessa mukaan antamaan kalalle makua. Vasta taannoin kuitenkin ymmärsin tavoittelemani annoksen jujun: kalaa ei mausteta kypsennysvaiheessa lainkaan pientä suolaamista lukuunottamatta, vaan kaikki mausteet sekoitetaan kastikkeeksi, joka kaadetaan valmiin kalan päälle. Tällöin annos saa sen tunnusomaisen raikkauden. Ohjeeseen sopii mikä tahansa valkoinen kala, mutta itse pidän kaikkein eniten miedosta ja raikkaasta kuhasta. Kalan voi höyryttää monella tapaa, mutta itse olen kokenut helpoksi tavaksi kääräistä sen leivinpaperiin ja kypsentää uunissa.

Mainittakoon vielä, että annos on myös lapsiyhteensopiva, sillä mausteiden määrää on helppo säätää tai jättää se vaikka kokonaan pois. Etukäteen on aina vaikea sanoa, miten mikäkin ruoka minäkin päivänä pikkuväkeen uppoaa, mutta kala on meillä yleensä kaikille mieleen ja sikäli turvallinen valinta. Nytkin se maistui, vaikka eräs perheenjäsenistä kuorikin huolellisesti kaikki hänelle osuneet yrtit kaloista ja syljeskeli ne muutamat suuhun saakka joutuneet pitkin seiniä hämmästyttävällä tarkkuudella, kun huomioi, ettei hän prosessissa hukannut muruakaan kalaa. Suurinta hämminkiä taisi kuitenkin aiheuttaa esikoiselle esittämäni toive siitä, että aikuisille voisi kattaa haarukan ja lusikan veitsen ja haarukan sijaan. Ajatus oli ilmeisen pöyristyttävä, sillä lapsi ei ainoastaan valistanut minua siitä, ettei niin voi tehdä, vaan kertoi myös olevansa päähänpistoni vuoksi minusta huolissaan ja muuttuvansa oravaksi. Jäin ilman lusikkaa.

Höyrytetty kuha thaimaalaisittain (neljälle)

800 g – 1 kg kuhafileitä
pari hyppysellistä suolaa

1,5 dl kalakastiketta
0,5 dl vettä
3 limen mehu
2 rkl tummaa sokeria
3-4 cm pala inkivääriä
1-2 sitruunaruohon vartta
3 kevätsipulin vartta
1 ruukullinen tuoretta korianteria
1 ruukullinen tuoretta thaibasilikaa

(1 tuore, punainen chili silputtuna – jätin lapsiruokailijoiden vuoksi pois ja korvasin hiutaleilla aikuisten annoksiin)

  1. Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen. Poista kuhafileistä ruodot leikkaamalla kapea v-viilto fileen paksun pään keskikohtaan (seuraten linjaa, jossa voi tuntea ruodot). Ripottele fileille hieman suolaa ja lado ne leivinpaperille. Paketoi leivinpaperi fileiden ympärille ja laita paketti pellillä tai vuoassa uuniin noin 20 minuutiksi. Käännä paketti kerran paiston aikana.
  2. Valmista maustekastike kalan kypsyessä. Sekoita keskenään kalakastike, vesi, sokeri ja lime. Hienonna mukaan inkivääri, sitruunaruoho, kevätsipuli sekä chili. Silppua lopuksi mukaan korianteri ja thaibasilika.
  3. Ota kala uunista, avaa paketti ja kaada päälle mausteliemi. Silppua halutessasi lisää yrttejä kalan päälle ja tarjoile mahdollisimman pian.
Reseptit

Noin viiden mausteen possu

maaliskuu 15, 2017
possunkylki

Blogista päätellen meillä on menty alkuvuosi vastavirtaan nykytrendeihin verrattuna; lihaa, grillisapuskaa ja vielä vähän lisää lihaa. Ja taas on possua. Mutta hei, tähän viimeisimpään puolustukseni on, että meillä valmistetaan porsaanlihaa nykyisin aniharvoin. Pääsyynä on, ettemme enää asu kätevän noutomatkan päässä ihanasta Kiven Säästöpossusta, josta aiemmin tapasimme hakea ihan turkasen hyvää luomupossua puolikas eläin kerrallaan. Nykyisiltä asuinhoodeilta emme ole ihan vastaavaa löytänyt, vaikka kompensoivasti lammasta ja nautaa on nyt mukavasti tarjolla. Toisena syynä vähäiseen porsaanlihan käyttöön lienee se, ettei meilläkään ihan oikeasti mennä niin vastavirtaan trendeistä kuin mitä julkaistuista resepteistä voisi päätellä. Liha-aterioita tulee tehtyä selvästi aiempaa vähemmän, ja usein liha on meillä hirveä.

Samaan aikaan possu on kuitenkin minusta ihan mahtavan maukasta. Nyt lähdin tekemään possunkylkeä viikonloppuateriaksi katseltuani jo iät ja ajat viime vuoden viimeisen Glorian Ruoka & Viinin (7/2016) viismaustepossun reseptiä. Kun vihdoin viikonloppuruokien to-do listalla – lista, joka muuten pitenee paljon helpommin kuin lyhenee – tuli possun aika, kävi kuitenkin niin, ettei kunnollista kylkipalaa ollutkaan saatavilla. Eikä viismaustetta. Eikä hoisin-kastiketta. Olin kuitenkin niin pitkään odottanut possunkylkeäni, etten antanut vastoinkäymisten lannistaa itseäni, vaan valitsin n. 150g annospaloiksi leikattua kylkeä, sekoittelin hoisinin tilalle toisen kastikkeen ja kaivelin omista kaapeista viismausteen saatavilla olevat ainesosat sekä muutaman muun mausteen possun kaveriksi.

En tiedä, kuinka hyvää GRV:n possu olisi ollut, mutta tämä oma versio oli myös oikein maukasta. Ainut hankaluus oli lihan paistossa, 150-asteisessa uunissa isommalle palalle ehdotettu paistoaika olisi ollut liian pitkä annospaloille, ja lyhyemmässäkin ajassa lihan pinta ehti vähän tummua. Tähän kirjattu paisto-ohje on tarkoitettu kokonaiselle kylkipalalle, mutta olen muokannut sitä hieman lempeämmäksi. Ohje on kuitenkin aika suuntaa-antava, suosittelen tarkkailemaan lihaa paiston aikana ja esim. peittämään paistoastian kannella tai foliolla tarvittaessa.

Vinkki: possunkylki on tunnetusti rasvaista. Rasvaisuutta tasapainottavat raikkaat ja happamat lisukkeet, esimerkiksi thaityyliset salaatit tai kimchi.

Noin viiden mausteen possunkylki 

marinadi:

1 dl soijaa
3 rkl tummaa siirappia
3 rkl riisiviinietikkaa
n. peukalonpään kokoinen pätkä inkivääriä raastettuna
5 valkosipulinkynttä puristettuna
2 tl jauhettua neilikkaa
2 tl jauhettua maustepippuria
1 tähtianis jauhettuna
pieni ripaus cayennepippuria tai kuivattuja chilihiutaleita

800g-900g luutonta possunkylkeä

  1. Sekoita keskenään kaikki marinadin ainekset. Kaada muovipussiin, lisää possunkylki, sulje pussi tiiviisti ja laita jääkaappiin yön yli. Käännä pussi vielä viimeisenä illalla sekä heti aamulla herätessäsi, jotta liha marinoituu tasaisesti.
  2. Ota possu huoneenlämpöön n. 30 min ennen paistoa. Lämmitä uuni 130 asteeseen. Siirrä liha uunivuokaan ja kypsennä noin neljä tuntia, tai kunnes liha on kypsää mutta kiinteää. Jos liha vaikuttaa yhtään tummuvan, peitä paistoastia foliolla tai kannella. Anna valmiin kyljen vetäytyä folion alla parikymmentä minuuttia ennen tarjolle leikkaamista.
Reseptit

Yhden pannun aasialainen kana – ja äkkiä!

helmikuu 26, 2017
aasialainen_kanapannu

Arkiruoan täytyy olla nopeaa, mutta ei viikonloppuisinkaan ole läheskään aina mahdollisuutta rauhoittua kokkaamaan pitkän kaavan mukaan. Se on asia, josta olen toisinaan hieman pahoillani, mutta jonka olen valmis nielemään; viikossa on kaksi vain kaksi vapaapäivää ja ajalle monta ottajaa. Ruoan kuitenkin soisi olevan hyvää, on se lautasella kuinka nopeasti tai hitaasti tahansa.

Muutama viikko sitten valmistin arkipäivälliseksi broilerin paistileikkeitä (eli luuttomia reisipaloja) niin, että ruskistin ensin leikkeet, lisäsin kasviksia ja lientä ja hauduttelin palat liemessä kypsäksi. Lopuksi samaan pannuun lensivät vielä edellispäivän makaroonit, jotka saivat ihan uutta elämää imaistuaan kanalientä pannusta. Helppoa, hyvää ja vähätiskistä. Kanapannusta juontui ajatus tehdä samantapainen ruoka aasialaisella twistillä, broileria, lämmittävää lientä ja tuoreyrttejä, sekä samalla pannulla kypsyneet nuudelit. Seuraavana viikonloppuna ryhdyin tuumasta toimeen, ja aasiasta vaikutteita ottava yhden pannun kanaruoka – nopeudeltaan sopiva sekä arkeen että viikonloppuun – sai ensiesityksensä.

Vinkki: jos nuudelit kyllästyttävät, tee pelkkä kanat liemineen ja kokeile valmistaa niiden lisukkeeksi sushiriisiä. Wasabikaan ei ole väärin!

Yhden pannun aasialainen kana

1/2 dl soijakastiketta
1 rkl tummaa siirappia
3 valkosipulinkynttä puristettuna
3 cm pätkä inkivääriä raastettuna
700g broilerin maustamattomia paistileikkeitä
1-2 rkl rypsiöljyä
1 l kanalientä
200g pakastettuja, kuorittuja edamamepapuja
1/2 kiinankaali
3 hengen annos pikanuudeleita
2 rkl paahdettuja seesaminsiemeniä
1 rkl seesamiöljyä
1 ruukullinen korianteria (pari kourallista silputtuna)
1 nippu kevätsipulia (5 vartta)
1-2 rkl chilihiutaleita

  1. Sekoita keskenään 2 rkl soijasta, siirappi, inkivääri ja valkosipuli. Kaada kanojen päälle ja anna maustua hetken.
  2. Kuumenna paistinpannu ja ruskista kanat molemmin puolin rypsiöljyssä.  Lisää liemi sekä loput soijasta, anna kiehahtaa ja pienennä sitten lämpö pienimmilleen. Anna hautua kannen alla viitisen minuuttia.
  3. Lisää edamamet ja nosta lämpöä jälleen niin, että pannullinen kiehahtaa. Lisää sitten kiinankaalit ja nuudelit ja laske lieden lämpötila jälleen pienimmilleen.
  4. Kun nuudelit ovat kypsät, mausta vielä seesamiöljyllä ja seesaminsiemenillä. Annostele ja ripottele jokaisen annoksen päälle maun mukaan kevätsipulia, korianteria ja chilihiutaleita.
Reseptit

Hirvenlihapullat omenalla ja pekonilla

helmikuu 19, 2017
hirvenlihapullat

Lihapullat, lihapullat. Onko ketään, joka ei niistä tykkäisi? Tein tosi pitkästä aikaa hyvin perinteisiä, pannulla ruskistettuja ja kermaisessa kastikkeessa kypsäksi haudutettuja lihapullia. Ei kenties kovin terveellistä, mutta ei niitä ole tarkoitus joka päivä syödäkään. Siksi tein pullat myös vähän juhlavammalla otteella, käyttäen naudan tai sikanaudan sijasta hirven jauhelihaa. Kastike sai kerman lisäksi  makua konjakista ja viherpippureista.

Olen aina vähän skeptinen hirvenlihapullien äärellä, koska vähärasvaisesta jauhelihasta tehtävät pullat muuttuvat niin helposti kuiviksi ja koviksi. Taikinaan lisätty pekoni ja raastettu omena pitivät kokonaisuuden kuitenkin todella mehevänä, joten huoleni oli turha. Väitän, että näitä kehtaisi tarjota illallisvieraillekin.

Määrästä tulee noin 45 keskikokoista lihapullaa. Itse tein tupla-annoksen, koska lihapullat tuppaavat aina loppumaan kesken.

valmiit_pullat

Hirvenlihapullat omenalla ja pekonilla

1 dl korppujauhoja
1,5 dl maitoa
1 pieni sipuli
1 pienehkö omena
170 g paketillinen pekonia
500 g hirven jauhelihaa
muutama rouhaisu mustapippuria
muutama hyppysellinen suolaa
1 tl kuivattua rosmariinia
1/2 tl katajanmarjaa rouhittuna
1 muna
voita ja/tai öljyä paistamiseen

kastike:

3 rkl konjakkia
2 dl lihalientä
2,5 dl kermaa
1 tl kokonaisia viherpippureita
(hieman suolaa, jos lihaliemi on kovin mietoa)

  1. Sekoita kulhossa maito ja korppujauhot. Jätä turpoamaan ja kuori ja hienonna sipuli ja valkosipuli sekä kuori ja raasta omena. Silppua pekoni.
  2. Lisää omena, sipuli, valkosipuli, pekoni, jauheliha ja mausteet kulhoon korppujauhoseoksen kanssa ja vaivaa taikinaksi. Lisää vielä muna ja jatka vaivaamista. Anna valmiin taikinan levätä jääkaapissa puolisen tuntia.
  3. Pyörittele taikina pulliksi ja ruskista voi-öljyseoksessa erissä paistinpannulla. Ota syrjään odottamaan.
  4. Valmista kastike: Kun lihapullat on ruskistettu, lorauta konjakki samaan, edelleen kuumaan pannuun ja anna kiehahtaa. Lisää lihaliemi, kiehauta vielä ja lisää sitten kuohukerma ja pippurit. Kiehauta, tarkista maku ja lisää suolaa tarvittaessa. Pienennä sitten lämpöä ja nosta lihapullat takaisin pannuun. Anna hautua miedolla lämmöllä noin kymmenen minuuttia.
Reseptit

Sellerilaatikko

helmikuu 11, 2017
sellerilaatikko

Vuosi sitten talvella lämmittelin ystävyyttäni juurisellerin kanssa. Minulla ei ole siitä koskaan ollut mitään negatiivisia kokemuksia, mutta se on pitkään nurkkautunut keittiössäni lähinnä keittojuureksen rooliin. Vuosi sitten tein kuitenkin pitkästä aikaa selleristä vaikka mitä ihanaa, kuten tämän laatikkoruoan, joka ei tuolloin koskaan päässyt blogiin saakka, vaikka ehdottomasti ansaitsee paikkansa täällä. Uusintaotto oli siis tarpeen.

Laatikko on oikeastaan jo lapsuudestani, enkä edes tiedä, mistä resepti on perheeseeni kulkeutunut. Lapsuudenkodissani ruokaa kutsuttiin riisi-sellerilaatikoksi, malttamaton nykyihminen oikaisee sen pelkäksi sellerilaatikoksi. Niin tai näin, sellerilaatikko on tosi hyvää ja sopii viileisiin talvipäiviin. Olen lähes hämmentynyt siitä, miten niin vaatimattoman näköinen ruoka voikin olla niin maukasta! Selleri ja juustokastike, loistopari.

Sellerilaatikko (iso vuoallinen, ainakin kahdeksalle)

2-3 sipulia
tilkka voita tai öljyä paistamiseen
1 kg naudan jauhelihaa
muutama hyppysellinen suolaa
muutama rouhaisu mustapippuria
n. 6 dl mietoa lihalientä (tai vettä)
3 dl riisiä
1 kokonainen juuriselleri (n. 1 kg)
pinnalle n. 1oog juustoraastetta

juustokastike:

3-4 rkl voita
0,75 dl vehnäjauhoja
1 l maitoa
ripaus suolaa
200 g emmentaltyyppistä juustoraastetta

1. Kuori ja hienonna sipulit. Kuullota hetki paistinpannulla öljytilkassa, lisää sitten jauheliha ja ruskista. Mausta suolalla ja mustapippurilla.

2. Kiehauta lihaliemi ja keitä riisi siinä kypsäksi (riisipakkauksen ohjeen mukaan, mutta korvaa vesi lihaliemellä). Kuori ja raasta selleri.

3. Valmistele juustokastike. Sulata kattilassa voi ja sekoita jauhot siihen. Kuivaa jauhoa ei tule jäädä näkyviin. Lisää maito vähän kerrallaan samalla sekoittaen. Anna kiehahtaa varovasti, pienennä sitten lämpöä ja sekoita mukaan juustoraaste. Mausta ripauksella suolaa.

4. Voitele iso uunivuoka. Sekoita vuoassa riisi, jauheliha-sipuliseos ja selleriraaste tasaiseksi massaksi. Kaada päälle juustokastike ja ripottele vielä juustoraastetta pintaan. Kypsennä 180-asteisessa uunissa n. 45 minuuttia, kunnes pinta saa kauniin värin.

Reseptit

Talviaurinkoa: appelsiinisalaatti tahinikastikkeella

helmikuu 5, 2017
appelsiinisalaatti_tahinikastike

Talvisin syödään appelsiineja, ja miksei syötäisikin. Ne ovat sesongissa, herkullisia ja edullisia. Minulle käy välillä kuitenkin niin, että ostan niitä muutaman kaupasta aina tavan vuoksi, jolloin ennen pitkää päädyn tilanteeseen, jossa keltaiset pallerot ovat valloittaneet sekä koko jääkaapin että hiljalleen myös keittiön työtasot. Pakkohan niistä on jotenkin päästä eroon.

Appelsiini on onneksi helppo käytettävä muuallakin kuin sellaisenaan tai hedelmäsalaatissa. En erityisesti fanita kaali- tai porkkana-appelsiiniraasteita, mutta esimerkiksi fenkolin kanssa olen blogiinkin tehnyt useampaakin erilaista salaattiversiota. Lisäksi appelsiinia tulee tungettua paljon esimerkiksi erilaisiin marinadeihin ja kalaruokiin sitruunan tilalle. Ja jos mikään muu ei auta, voi aina tehdä iki-ihanaa appelsiiniriisiä.

Appelsiini kelpaa salaatin pääraaka-aineeksi myös ihan sellaisenaan, kuten nyt tällä kertaa toteutettuna. Appelsiinin, mustapippurin ja punasipulin yhdistelmässä ei ole mitään uutta, mutta tämän salaatin juju onkin kastikkeessa. Pehmeänmausteinen, tahinilla, cayennepippurilla ja hunajalla jatkettu kastike täydentää kevyttä salaattia ihanasti.

Vinkki: jos tarjoat kastiketta jonkun muun kuin appelsiinisalaatin kanssa, kokeile lisätä siihen 1 dl tuorepuristettua appelsiinimehua. Kastikkeesta tulee tällöin juoksevampi ja hyvinkin yleiskäyttöinen salaatin kuin salaatin päällä. Tätä paksumpaa versiota voisi puolestaan käyttää hyvin myös dippinä. Voiko sanoa vaatimattomasti, että melkein mille tahansa?

Appelsiinisalaatti tahinikastikkeella (kahdelle-kolmelle lisukkeeksi)

2-3 appelsiiinia
1/2 punasipuli
muutama rouhaisu mustapippuria
pari hyppysellistä suolaa
ruukullinen korianteria
1 rkl hyvää oliiviöljyä

kastike:

1 dl kreikkalaistyyppistä jugurttia
1 rkl tahinia
1 tl hunajaa
pari hyppysellistä suolaa
pari hyppysellistä cayennepippuria

  1. Valmista kastike sekoittamalla kaikki sen ainekset keskenään. Anna vetäytyä jääkaapissa puolisen tuntia tai ainakin sen aikaa, kun teet salaatin.
  2. Kuori ja viipaloi appelsiinit ja punasipuli ja lado ne tarjoiluastiaan. Ripottele päälle suola ja mustapippuri sekä silputtu korianteri. Lorauta hieman oliiviöljyä pinnalle. Tarjoile heti kastikkeen kera. Minä olen tarjoillut kastikkeen erillisessä kipossa, jolloin jokainen voi annostella sen makunsa mukaan.
Reseptit

Gulassi hirvenlihasta

tammikuu 20, 2017
gulassi

Minulle käy usein niin, etten keksi, mitä ruokaa laittaisin. Tuttu tunne? Ensin en keksi, mitä syödä, sitten yritän väkisin vääntää kauppalistaa, sitten huomaan unohtaneeni puolet ja sitten alkaa mennä maku koko touhusta ja päädyn syömään niitä samoja ruokia viikosta toiseen. Usein hyviä ruokia, mutta hyvin vähän sellaista, mistä inspiroituu kirjoittamaan. Koin kuitenkin hiljattain jonkinlaisen ahaa-elämyksen.  Usein tuppaan syyttämään ruuhkavuosia verkkaisesta bloggaamistahdista, mutta vasta nyt onnistuin hahmottamaan ongelman ytimen. On helppo olettaa, että arkirumban keskellä ei jäisi aikaa ruoanlaittoon, kuvaamiseen ja kirjoittamiseen, mutta se ei oikeastaan ole mikään ongelma. Ruokaa täytyy tehdä joka tapauksessa, kuvaamiseni ei ole mitään aikaavievää hifistelyä, ja kirjoittamista voi ainakin joiltain osin tehdä pienissäkin pätkissä. Kyse on enemmän siitä, ettei ole aikaa ja tilaa ajatella – suurin bloggaamista hidastava tekijä on se, ettei ole mahdollisuutta pysähtyä miettimään, mitä oikein tekisin. Toisin sanoen omalla kohdallani kiireestä kärsii enemmän tekemistä ohjaava luovuus kuin itse tekeminen. En ole keksinyt tilanteeseen mitään kaiken ratkaisevaa elämänohjetta, meillä on kolme pientä lasta ja kolme koiraa, joten tekemistä riittää vaikka kaiken turhan karsisikin pois. Minusta on kuitenkin tärkeää kirjoittaa tämä ajatus ylös, jotta en sitä hukkaisi.

En keksi mitä tekisin -ongelma häviää aina ajoittain, kun tulee tilanteita, joissa aivokapasiteetti on normaalia pienemmällä käytössä ja ajatus alkaakin virrata. Käytännössä se tapahtuu usein matkustaessa, nyt viimeksi siten, että vanhempieni luona käydessäni söin siskoni tekemää paprikakeittoa, jonka resepti on isoäitini peruja. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan kyseistä soppaa, resepti on ihan oman blogitaipaleeni alkumetreiltä (eilisestä päivälleen viiden vuoden takaa!) mutta ansaitsee tulla nostetuksi uudestaan esille.

Paprikakeitto on eräänlainen gulassin muunnelma, mistä juolahti mieleeni, että kunnon gulassin tekeminen roikkuu edelleen to-do listallani. Sitä siis! Tein pikaisen reseptien katselmointikierroksen, jonka perusteella selvisi lähinnä, että gulassista on tosi paljon variaatioita. Sivistyin nyt ainakin sen verran, että tiedän keitosta olevan myös amerikkalaisen version, johon tulee makaroonia. Tätä Chef Jar -blogin reseptiä käytin pitkälti inspiraationa. Naudanlihan tilalla käytin hirveä, joka sopi tarkoitukseen juuri passelisti eikä kuitenkaan jäänyt voimakkaampien mausteiden jalkoihin. Talvea on vielä pari kuukautta jäljellä, sen aikana suosittelen kokeilemaan tätä helppoa ja lämmittävää soppaa!

Gulassi hirvenlihasta (iso kattilallinen)

n. 1 kg hirvenpaistia tai soppalihaa (nautakin käy)
1 rkl suolaa + lisää maun mukaan
n. 1 dl vehnäjauhoja
muutama rouhaisu mustapippuria
nokare voita ja / tai öljytilkka ruskistamiseen
2 sipulia
2-3 valkosipulinkynttä
3 isoa, punaista paprikaa
1 rkl paprikajauhetta (mieluiten unkarilaista)
1 tl savupaprikaa
2 tl kuivattua meiramia
muutama laakerinlehti
pieni tölkillinen olutta
4 rkl tomaattimurskaa
n. 1,5 l hyvää lihalientä
10 kiinteää perunaa

  1. Kuutioi liha suupaloiksi. Sekoita keskenään suolaa, mustapippuri ja vehnäjauhot ja pyöräytä lihat jauhoissa. Kuumenna paistinpannu ja ruskista lihakuutiot erissä voi/öljytilkassa. Jätä lihat hetkeksi syrjään.
  2. Kuutioi paprikat ja hienonna sipuli ja valkosipuli. Kuullota kasviksia hetken aikaa samalla pannulla kuin aiemmin lihoja, ja mausta sitten paprikajauheella, savupaprikalla ja meiramilla sekä halutessasi suolalla. Lisää laakerinlehdet. Kaada pannuun olut ja anna kiehahtaa. Sekoita mukaan tomaattimurska ja lihaliemi.
  3. Lisää lihat takaisin kattilaan ja tuo keitto ensin lähes kiehuvaksi. Pienennä sitten lämpö pienimmilleen ja anna sopan muhia kannen alla rauhassa pari-kolme tuntia, kunnes liha on mureaa. Pienellä lämmöllä pysyy vähärasvainen paistilihakin mehevänä.
  4. Kuori ja pilko perunat suupaloiksi noin 45 minuuttia ennen keittelyn loppumista. Laita perunat liemeen kypsymään. Kun perunat ovat kypsät, keitto on valmis tarjottavaksi.

 

Muut mietteet Reseptit

Shakshukaa viisivuotiaalle

tammikuu 8, 2017
shakshuka

Hyvää alkanutta vuotta 2017! Henkilökohtainen merkkipaaluni vuodenvaihteessa on aina blogin syntymäpäivä, ja tänä vuonna Kärähtäneet täytti kokonaiset viisi vuotta. Ensimmäisen blogireseptini – hernekeiton – olen julkaissut uudenvuodenpäivänä 2012. Aluksi epäröin, jääkö blogi tyngäksi ja ehdinkö ikinä mitään julkaisemaan, mutta harrastus vei mennessään ja tänä päivänä julkaistuna on yhteensä yli 600 artikkelia. Toistakymmentä roikkuu jatkuvasti myös luonnoksissa odottamassa idean tasolla tai puolivalmiina odottamassa sopivaa julkaisuhetkeä.

Jokaiselle ruokablogeja lukeneelle on varmaan tullut selväksi, että blogimaailma on muuttunut hurjasti viimeisen puolen vuosikymmenen aikana. Päällimmäisenä kentän muutoksessa käsitellään usein blogien kaupallistumista, mutta koen, että blogeista on tullut monipuolisempia: yksi on sekasyöjä, toinen kasvissyöjä, kolmas gluteeniton. Yksi perheellinen arkiruoan tuunaaja, toinen ravintoloita ahkeraan koluava. Joku tuottaa runsaasti kaupallista sisältöä ja toinen välttää sitä viimeiseen asti. Mikään edellämainituista ei mielestäni ole kuitenkaan laadullinen mittari bloggaamiselle, vaan se on upea harrastus – tai nykyisin joillekin taitaville jopa ammatti – jota jokainen voi toteuttaa omista lähtökohdistaan. Samoin omia suosikkiblogeja miettiessäni huomaan, että päällisin puolin yhdistäviä tekijöitä on näissä blogeissa yllättävän vähän. Jonkun viehätys minun silmissäni on reseptiikka, toisen inspiroivat kuvat, kolmannen naseva teksti, neljännen arkinen rehellisyys ja viidennen ehkä joku muu ominaisuus tai blogin teema. Osa omista suosikeistani toteuttaa paljon yhteistyökumppaneiden kampanjoita ja osa ei ollenkaan. Ajattelen siis, että hyviä tapoja tehdä blogia on yhtä monta kuin bloggaajiakin. Toivottavasti vanhat suosikit jatkavat julkaisujaan ja joukkoon saadaan edelleen lisää myös uusia!

Viiden vuoden ja kuudensadan artikkelin aikana on Kärähtäneissäkin tapahtunut paljon muutosta, jota voisi kasvuksikin luonnehtia: nälkä on kasvanut syödessä ja uuden oppimisen myötä olen halunnut oppia vielä lisää ja lisää, niin ruoanlaitosta kuin bloggaamisesta teeman ympärillä. Elämäntilannekin on muuttunut, koirat ja lapset ovat asettaneet omat vaatimuksensa ajankäytölleni ja pakottaneet harrastukset välillä enemmän taka-alalle. Blogissa se näkyy välillä harvempana julkaisutahtina ja siinä, että suosin paljon sellaisia ruokia, jotka ovat joko hyvin nopeita tehdä tai aktiiviselta työltään hyvin vähävaivaisia. Myös ruokailutottumukset ovat muuttuneet; meilläkin syödään kevyemmin ja kasvispitoisemmin kuin viisi vuotta sitten, mutta ajurina on ollut enemmän oman perheen kasvu ja muuttunut tilanne (lue: en kehtaa lapsilleni tarjota pizzaa yhtä usein, kun itse olisin sitä valmis syömään) kuin vallalla oleva kasvisruokatrendi (vaikka se mukava trendi onkin).

Samaan aikaan, kun selaan blogia taaksepäin, huomaan monen peruspilarin kuitenkin pysyneen paikallaan, niin keittiössä kuin blogissakin. Alusta saakka kantaneita teemoja ovat esimerkiksi taloudellisuus, laadukkaat raaka-aineet, niiden kunnioittaminen ja kaiken hyödyntäminen. Makumaailmassa varioivat edelleen niin kotoisan yksinkertaiset kuin kaukomaiden inspiroimat tunnelmat. Valokuvissakin on löytynyt jonkinlainen käsiala ihan alkuaikoihin verrattuna (katsokaa vaikka sitä hernekeiton kuvaa vuodelta 2012!), mutta valokuvaus jää kyllä edelleen pahasti itse ruoanlaiton jalkoihin.

Viisivuotissyntymäpäivänäkin meillä syötiin. Ei mitään erityisen juhlallista, mutta rauhalliseen talviaamuun sitäkin paremmin sopivaa, mausteista shakshukaa. Aikuisille se oli uudenvuodenbrunssi, lapsille lounas. Ja helppo lounas muuten onkin, älkää hämääntykö siitä, että kananmunia syödään yleensä aamiaiseksi. Jos jääkaapissa on munia ja kaapissa tomaattimurskaa, shakshukan saa todennäköisesti pyöräytettyä kasaan, tähänkin ruokaan kun voi laittaa melkein mitä hyvänsä. Tiskiäkään ei synny kuin yhden pannun verran.

Perustana useissa shakshukaresepteissä on paprikaa ja sipulia sisältävä tomaattikastike, mutta useat laittavat omaan versioonsa myös fetaa tai papuja, tai kikherneitä, kuten itse tein. Mitään ihan yhtä ja ainoaa oikeaa tulkintaa ei tästäkään ruoasta taida olla. Minä tein ohjeesta heti kerralla tupla-annoksen, mutta ohjeen mukaisesta määrästä riittää brunssiksi neljälle aikuiselle.

Shakshuka

1 paprika
1 iso sipuli
2 valkosipulinkynttä
1 tuore chili silputtuna
1 tölkki (400g) hyvää tomaattimurskaa
2-3 dl kypsiä kikherneitä
pari hyppysellistä suolaa
(n. 1 tl sokeria, jos kaipaat makeutta tomaattikastikkeeseen)
1 tl juustokuminaa
1/2 tl mustapippuria
1/2 tl savupaprikaa
4 kananmunaa
kourallinen tuoretta korianteria ja/tai sileälehtistä persiljaa silputtuna
(seesaminsiemeniä koristeeksi)

  1. Hienonna sipulit, paprika, valkosipuli ja chili. Kuullota hetki korkealaitaisella pannulla öljytilkassa keskilämmöllä ja lisää sitten tomaattimurska ja kikherneet. Mausta suolalla, tarvittaessa sokerilla, mustapippurilla, juustokuminalla ja savupaprikalla. Pienennä lämpöä ja anna hautua silloin tällöin kuplien 5-10 minuuttia.
  2. Riko kananmunat ja pudota ne kastikkeeseen varovasti yksi kerrallaan. Ripottele pintaan suolaa. Kypsennä kannen alla keskilämmöllä, kunnes valkuaiset ovat hyytyneet. Ripottele pintaan silputtua korianteria ja lehtipersiljaa sekä halutessasi seesaminsiemeniä. Tarjoile heti.
Reseptit

Joululeipä ja hyvän joulun toivotus

joulukuu 24, 2016
joululeipä

Leipomispuuhat kuuluvat jouluun, mutta en mielelläni toteuta niitä enää aivan h-hetkellä. Tämä joululimppu oli kuitenkin niin herkullinen ja helppo tehdä, että sille voi hyvin uhrata hetken vaikkapa välipäivinä. Leipää ei ole makeutettu sokerilla tai siirapilla, vaan se saa makeutta kuivatuista hedelmistä ja hunajasta ja suutuntumaa pähkinöistä. Chili tuo limppuihin pientä lisäsäväystä. Höyrypelti leivän alla paiston aikana takaa rapean kuoren.

Resepti on tuoreimmasta Glorian Ruoka & Viinistä (8/2016). Jouni Toivasen reseptit ovat mielestäni olleet yleensä toimivia, eikä tämäkään ohje tuottanut pettymystä. Joululimppu on pitkään ollut listallani asioita, jotka olen kuvitellut hankalaksi, mutta kokeiltuani tätä voin todeta huolehtineeni turhaan.

Maukasta joulua kaikille!

Hedelmäinen, pähkinäinen joululimppu (2 leipää)

3 dl saksan- ja/tai hasselpähkinöitä rouhittuna
2 dl taateleita paloiteltuna
1 dl kuivattuja aprikooseja paloiteltuna
1-2 cm pala punaista chiliä
6 dl täysmaitoa
1 tl tähtianista jauhettuna
1 tl jauhettua kanelia
30 g tuorehiivaa
1 rkl voita sulatettuna
3 rkl hunajaa
10 dl kokojyvävehnäjauhoja
1 rkl suolaa

  1. Rouhi pähkinät. Hienonna taatelit, aprikoosit ja chili.
  2. Kiehauta maito ja lisää pähkinät, hedelmät ja chili. Jauha tähtianis morttelissa ja lisää se ja kaneli maitoon. Anna maidon jäähtyä kädenlämpöiseksi (noin 30 minuuttia).
  3. Liuota hiiva maitoon. Sulata voi ja lisää se hunajan ja jauhojen kanssa taikinaan. Vaivaa yleiskoneessa taikinakoukulla noin 5 minuuttia tai käsin ainakin 10 minuuttia. Anna taikinan levätä 10 minuuttia. Lisää sitten suola ja vaivaa koneessa taas 5 minuuttia tai käsin 10 minuuttia. Anna taikinan kohota kulhossa peitettynä tunnin ajan.
  4. Kaada taikina jauhotetulle alustalle ja paina ilmakuplat pois. Puolita taikina ja leivo kahdeksi leiväksi. Siirrä leivät pellille leivinpaperin päälle ja kohota liinalla peitettynä 45 minuuttia.
  5. Laita uunin pohjalle ylimääräinen pelti ja lämmitä uui 250 asteeseen. Kun laitat leivät uuniin, kaada pohjalla olevalle pellille 2-3 dl vettä. Pidä lämpötila 250 asteessa ensimmäisen paistominuutin ajan ja laske se sitten 200 asteeseen. Paista leipiä yhteensä 25-30 minuuttia.
  6. Sekoita siirappi ja vesi. Ota leivät uunista ja voitele ne seoksella. Paista leipiä sitten vielä ritilällä viiden minuutin ajan. Anna leipien jäähtyä ritilällä.
Reseptit

Kreikkalainen avgolemono -kanakeitto

joulukuu 17, 2016
avgolemono

Sitruunaiset keitot vievät ajatukset väistämättä Kreikan lämpöön. Klassinen kreikkalainen kanakeitto avgolemono ei kenties ole se annos, jonka valitset kuumana päivänä rannalla lekottelun jälkeen, mutta viileänä talvi-iltana se maistuu taatusti. Kreikassa keittoa syödään useina juhlapäivinä, myös jouluna. Nimi avgolemono viittaa kananmuna-sitruunakastikkeeseen, jota käytetään keiton suurustamiseen.

Nyt avgolemono esiintyy monen muun maailmalta lainatun jouluherkun kanssa ebookersin jouluruokamestari -pelissä, jossa tehdään jouluista makumatkaa ympäri maailman. Voittoisa pelaaja saa 1000 euroa matkakassaansa ilahduttamaan. Suosittelen tutustumaan kanssabloggaajien herkullisiin resepteihin ja joulutarinoihin maailmalta, ainakin itse löysin pelin resepteistä niin hyväksi havaittuja klassikoita kuin aivan uusiakin tuttavuuksia.

Meillä tuskin syödään jouluna juuri avgolemonoa, mutta joulunalusajan kiireisiin se sopii erittäin hyvin. Keitto on kiitollinen valmistettava, sillä sen voi tehdä joko pitkän tai lyhyen kaavan mukaan, kokin aikatauluja noudattaen. Lisäksi se on gluteeniton ja maidoton. Minä toteutin nyt nopean version, josta tuli silti erittäin maukas. Oikotienä onneen pikaversioissa on käyttää laadukasta kanalientä. Pitkän kaavan mukaan tehtäessä liemi keitellään tietysti itse kokonaisesta kanasta ja luista, jolloin maukkautta ei tarvitse edes arvailla.

Jos sitruunainen kanakeitto ei kutittele jouluhermoasi, kannattaa sitä tehdä vaikka flunssakauden lämmikkeeksi tai ihan muuten vaan. Niin hyvää se on! Keiton voi tehdä muna-sitruunaseosta lukuunottamatta valmiiksi etukäteen ja pakastaa, ja lisätä suuruksen mukaan lämmittäessä.

Avgolemono-kanakeitto

2 porkkanaa
2 varsisellerin vartta
2 sipulia
1 rkl oliiviöljyä
600g broilerin paistileikkeitä
2-3 laakerinlehteä
10 maustepippuria
hyppysellinen suolaa
n. 2 l hyvää kanalientä
2 dl riisiä
4 kananmunaa
3 sitruunan mehu

1. Hienonna porkkanat, varsisellerit ja sipulit.

2. Kuumenna kasari ja lisää öljy. Ruskista broilerinpalat ulkopinnaltaan pannulla, lisää sitten vihannekset ja pienennä hieman lämpöä. Kuullota hetken ajan muutaman kerran sekoitellen. Lisää laakerinlehdet. pippurit ja suola.

3. Kiehauta liemi ja lisää noin litra siitä kasariin. Lisää riisi ja sekoita. Anna kypsyä noin kymmenen minuuttia, kun valmistat muna-sitruunaseoksen.

4. Valmista suurus: riko munat kulhoon ja vatkaa rakenne ripeästi rikki joko käsin tai sähkövatkaimella. Lisää sitruunamehu samalla vatkaten. Lisää sitten kuumaa lientä vähän kerrallaan samalla vatkaten, varoen, ettei seos juoksetu.

5. Kun riisi on lähes kypsää, ota kasari pois levyltä ja kaada muna-sitruunaseos mukaan samalla sekoitellen, varoen jälleen juoksettumista. Seos jäähdyttää keittoa hieman, joten voit viedä keiton vielä takaisin levylle pienelle lämmölle kuumenemaan. Varo kuitenkin kiehauttamasta. Jaa valmis keitto kulhoihin ja tarjoile.