Reseptit

Sellerilaatikko

helmikuu 11, 2017
sellerilaatikko

Vuosi sitten talvella lämmittelin ystävyyttäni juurisellerin kanssa. Minulla ei ole siitä koskaan ollut mitään negatiivisia kokemuksia, mutta se on pitkään nurkkautunut keittiössäni lähinnä keittojuureksen rooliin. Vuosi sitten tein kuitenkin pitkästä aikaa selleristä vaikka mitä ihanaa, kuten tämän laatikkoruoan, joka ei tuolloin koskaan päässyt blogiin saakka, vaikka ehdottomasti ansaitsee paikkansa täällä. Uusintaotto oli siis tarpeen.

Laatikko on oikeastaan jo lapsuudestani, enkä edes tiedä, mistä resepti on perheeseeni kulkeutunut. Lapsuudenkodissani ruokaa kutsuttiin riisi-sellerilaatikoksi, malttamaton nykyihminen oikaisee sen pelkäksi sellerilaatikoksi. Niin tai näin, sellerilaatikko on tosi hyvää ja sopii viileisiin talvipäiviin. Olen lähes hämmentynyt siitä, miten niin vaatimattoman näköinen ruoka voikin olla niin maukasta! Selleri ja juustokastike, loistopari.

Sellerilaatikko (iso vuoallinen, ainakin kahdeksalle)

2-3 sipulia
tilkka voita tai öljyä paistamiseen
1 kg naudan jauhelihaa
muutama hyppysellinen suolaa
muutama rouhaisu mustapippuria
n. 6 dl mietoa lihalientä (tai vettä)
3 dl riisiä
1 kokonainen juuriselleri (n. 1 kg)
pinnalle n. 1oog juustoraastetta

juustokastike:

3-4 rkl voita
0,75 dl vehnäjauhoja
1 l maitoa
ripaus suolaa
200 g emmentaltyyppistä juustoraastetta

1. Kuori ja hienonna sipulit. Kuullota hetki paistinpannulla öljytilkassa, lisää sitten jauheliha ja ruskista. Mausta suolalla ja mustapippurilla.

2. Kiehauta lihaliemi ja keitä riisi siinä kypsäksi (riisipakkauksen ohjeen mukaan, mutta korvaa vesi lihaliemellä). Kuori ja raasta selleri.

3. Valmistele juustokastike. Sulata kattilassa voi ja sekoita jauhot siihen. Kuivaa jauhoa ei tule jäädä näkyviin. Lisää maito vähän kerrallaan samalla sekoittaen. Anna kiehahtaa varovasti, pienennä sitten lämpöä ja sekoita mukaan juustoraaste. Mausta ripauksella suolaa.

4. Voitele iso uunivuoka. Sekoita vuoassa riisi, jauheliha-sipuliseos ja selleriraaste tasaiseksi massaksi. Kaada päälle juustokastike ja ripottele vielä juustoraastetta pintaan. Kypsennä 180-asteisessa uunissa n. 45 minuuttia, kunnes pinta saa kauniin värin.

Reseptit

Talviaurinkoa: appelsiinisalaatti tahinikastikkeella

helmikuu 5, 2017
appelsiinisalaatti_tahinikastike

Talvisin syödään appelsiineja, ja miksei syötäisikin. Ne ovat sesongissa, herkullisia ja edullisia. Minulle käy välillä kuitenkin niin, että ostan niitä muutaman kaupasta aina tavan vuoksi, jolloin ennen pitkää päädyn tilanteeseen, jossa keltaiset pallerot ovat valloittaneet sekä koko jääkaapin että hiljalleen myös keittiön työtasot. Pakkohan niistä on jotenkin päästä eroon.

Appelsiini on onneksi helppo käytettävä muuallakin kuin sellaisenaan tai hedelmäsalaatissa. En erityisesti fanita kaali- tai porkkana-appelsiiniraasteita, mutta esimerkiksi fenkolin kanssa olen blogiinkin tehnyt useampaakin erilaista salaattiversiota. Lisäksi appelsiinia tulee tungettua paljon esimerkiksi erilaisiin marinadeihin ja kalaruokiin sitruunan tilalle. Ja jos mikään muu ei auta, voi aina tehdä iki-ihanaa appelsiiniriisiä.

Appelsiini kelpaa salaatin pääraaka-aineeksi myös ihan sellaisenaan, kuten nyt tällä kertaa toteutettuna. Appelsiinin, mustapippurin ja punasipulin yhdistelmässä ei ole mitään uutta, mutta tämän salaatin juju onkin kastikkeessa. Pehmeänmausteinen, tahinilla, cayennepippurilla ja hunajalla jatkettu kastike täydentää kevyttä salaattia ihanasti.

Vinkki: jos tarjoat kastiketta jonkun muun kuin appelsiinisalaatin kanssa, kokeile lisätä siihen 1 dl tuorepuristettua appelsiinimehua. Kastikkeesta tulee tällöin juoksevampi ja hyvinkin yleiskäyttöinen salaatin kuin salaatin päällä. Tätä paksumpaa versiota voisi puolestaan käyttää hyvin myös dippinä. Voiko sanoa vaatimattomasti, että melkein mille tahansa?

Appelsiinisalaatti tahinikastikkeella (kahdelle-kolmelle lisukkeeksi)

2-3 appelsiiinia
1/2 punasipuli
muutama rouhaisu mustapippuria
pari hyppysellistä suolaa
ruukullinen korianteria
1 rkl hyvää oliiviöljyä

kastike:

1 dl kreikkalaistyyppistä jugurttia
1 rkl tahinia
1 tl hunajaa
pari hyppysellistä suolaa
pari hyppysellistä cayennepippuria

  1. Valmista kastike sekoittamalla kaikki sen ainekset keskenään. Anna vetäytyä jääkaapissa puolisen tuntia tai ainakin sen aikaa, kun teet salaatin.
  2. Kuori ja viipaloi appelsiinit ja punasipuli ja lado ne tarjoiluastiaan. Ripottele päälle suola ja mustapippuri sekä silputtu korianteri. Lorauta hieman oliiviöljyä pinnalle. Tarjoile heti kastikkeen kera. Minä olen tarjoillut kastikkeen erillisessä kipossa, jolloin jokainen voi annostella sen makunsa mukaan.
Muut mietteet Ravintolat

Hampurilainen kahdeksalle – grillikierros Oulussa

tammikuu 31, 2017
hampurilainen

Kun maailma tammikuussa kevensi, lähtivät oululaiset ruokabloggaajat grillikierrokselle, makkaraperunoiden ja hampurilaisten äärelle. Eikä minua tarvinnut kahdesti houkutella mukaan! Perinteiset grillikioskimätöt kurkkusalaateillaan ja ketsupeillaan eivät ole aikoihin olleet mitään trendiruokaa, mutta niillekin on paikkansa ja tilanteensa. Ja kun grillin luukulle lähtee jonottamaan tammikuussa, voi kaupan päälle odottaa saavansa annoksen – noh, sanoisinko erityistä tunnelmaa. Minulle kierros oli uudehkona oululaisena toki myös kotiseutumatkailua, osa kierroksen kohteista oli täysin uusia tuttavuuksia ja osa sellaisia, jotka olin laittanut jonnekin takaraivoon testattavien paikkojen listalleni (joo, mun ”must visit” -ravintolalistalla on grillejä), mutten vielä ehtinyt käydä.

Matkaseuraa kierrokselle sain Kokit ja Potit-, Pastanjauhantaa-, Aina Nälkä– ja Muista Syödä Välillä -blogien väestä. Näiden kokeneempien oululaisten johdolla kierrokselle valikoitui neljä grilliä; Järvigrilli eli Puokkari, Tuiran grilli Swing, Lehtogrilli sekä Höyhtyän grilli. Jokaiselta grilliltä ostettiin vertailuun kolme annosta: kalibrointiannoksina klassiset makkaraperunat sekä kokolihahampurilainen sekä ekstrana jokaisesta paikasta yksi paikan spesiaaliannos. Annokset pisteytettiin ulkonäkönsä ja makunsa perusteella ja lisäksi grillit pisteytettiin myös palvelustaan. Annoksille annettiin arvosanoja numeroiden lisäksi muumimukiasteikolla (montako muumimukillista joisit / tai tässä tapauksessa söisit), jolla on omat perinteensä oululaisten ruokabloggaajien keskuudessa. Pastanjauhajilta löydät grillivertailun tarkat tulokset ja analyysin, suosittelen tutustumaan!

IMG_0295

Mutta sitten takaisin omiin kokemuksiini. Grillikierroksen aluksi seitsemän aikuisen ja yhden superreippaan lapsen joukkomme kurvasi Puolivälinkankaan Järvigrillille. Etukäteen en tätä tiennyt, mutta Järvigrilli oli lopulta ainut varsinainen ulkogrillikokemus, muissa paikoissa saimme katon päämme päälle. Tilasimme vertailuun sovitut annokset ja saimme ne ripeästi. Raatimme antamia pisteitä rokotti mukaanpakattujen annosten ulkonäkö, joka ei varsinaisesti hivellyt silmää, mutta makujensa puolesta annokset pärjäsivät vertailussa paremmin. Kiitosta raadiltamme saivat erityisesti paikan kastikkeet sekä kokolihahampurilainen, joka oli omasta mielestäni kierroksen kokolihahampurilaisista maukkain. Toiveena Puokkarille esittäisin ehkä paikan spesiaalin muuntamista kokolihaversioksi.

IMG_0297

Järvigrillin makkaraperunat

Seuraavaksi suuntasimme Tuiran Grilli Swingiin sisätiloihin sormiamme ja kännyköitämme sulattelemaan. Jos jostain tunnistaa innostuneen hullun ruokabloggaajaseurueen, on kuvien räpsiminen joltiseenkin kaikesta se asia. Ruokiakin enemmän kuvaamisen arvoista on se hullunkurinen näky, kun lauma aikuisia kerääntyy ruoka-annoksen ympärille puhelimet tanassa. Varmaan onni, että kännykkäkamerat ovat nykyisin niinkin hyviä, kierroksemme olisi ollut huomattavasti hitaampi, jos olisimme kaikki kaivelleet järkkäreitä laukuistamme jokaisella grillillä.

IMG_0301

Swingin kreikkalainen hampurilainen tehdään talon omaan leipään

Swingin erikoisannos, kreikkalainen hampurilainen, oli kaikista kierroksen annoksista aivan omaa luokkaansa vastapaistettuine leipineen. Annos vei kauas tavanomaisista, grilleihin yhdistetyistä mielikuvista. Suosittelen lämpimästi! Vertailun kalibrointiannokset kokolihahampurilainen ja makkaraperunat eivät mielestäni nousseet erityisesti esiin verrokkiensa joukosta, mutta mitään vikaa ei niissäkään ollut ja raatimme tuloksissa ne pärjäsivät erinomaisesti. Plussaa Swing sai myös palvelustaan, erityisesti siitä, että annokset leikattiin seurueellemme valmiiksi helposti jaettavaan muotoon.

IMG_0315

Kolmas kohteemme oli Haapalehdon Lehtogrilli. Loisteputkin valaistussa, katetussa mutta kylmässä ruokailutilassa oli rehellistä grillitunnelmaa. Lehtogrillin parasta antia olivat makkaraperunat, joiden mausteita ei oltu törötetty annoksen päälle vaan ne olivat dippauskelpoisissa kasoissa. Tämä poikkesi kaikista muista testigrilleistä ja oli raadillemme mieleen, sillä varsinkin mukaanvietävissä annoksissa perunat kärsivät ja muuttuvat tylsäksi muhjuksi, jos mausteet on kaadettu jo valmiiksi perunoiden päälle. Sitäpaitsi dippaaminen on mukavaa!

IMG_0312

Lehtogrillin erikoisannoksessa oli sipulirenkaita ja pekonia

Viimeisenä parkkeerasimme Höyhtyän grillille ja pääsimme jälleen sisätiloihin. Tilasimme valmiiksi täysiin vatsoihimme lisätäytettä jo tutuista makkaraperunoista, kokolihahampurilaisesta sekä spesiaaliannoksesta. Höyhtyällä spesiaaliannos oli pekonilla, kebablihalla ja -kastikkeella jatketut makkaraperunat, ja annos oli nimensä veroisesti spesiaali. Ulkonäkö herätti hieman hilpeyttä, mutta maukkaan kastikkeen siivittämä annos hupeni kuitenkin lautaseltaan yllättävän hyvin, huomioiden jo valmiiksi kovin täydet vatsamme. Höyhtyän ranskalaiset olivat perinteistä, kiharareunaista laatua, mikä oli mukava havainto syötyämme jo kolmet tikkuranskalaiset. Paikan erikoisuutena mainittakoon vielä samassa yhteydessä sijaitseva, italialaistyylistä jäätelöä myyvä Minetti-jäätelöbaari. Grillikierroksemme aikaan Minetti oltiin jo ehditty sulkea kyseiseltä päivältä, mutta hain seuraavana viikonloppuna paikasta jäätelöt, jotka osoittautuivat herkuiksi.

IMG_0320

Höyhtyän erikoisannos ja makkaraperunat

Tiivistettynä, grilliannoksista omiksi suosikeiksini jäivät Puokkarin kokolihahampurilainen sekä Swingin kreikkalainen burgeri. Kierroksen kaikkien makkaraperuna-annosten puolesta sanottakoon, että omien suosikkieni valintaan vaikuttaa se, että olen enemmän hamppari- kuin makkaraperunanaisia. Makkaraperunoissa ei siis ollut vikaa, vaikken niistä löytänytkään lemppareitani. Kaiken kaikkiaan grilleistä jäi muutenkin positiivinen ja perusannoksiltaan tasalaatuinen kuva. Vaikkei grillikulttuuri kenties elä kulta-aikaansa juuri nyt, oli ilo huomata, etteivät grillit ole liukuneet paikoiksi, joista saa korkeintaan ruokamyrkytyksen (tai ehkä nyrkistä). Ruoka oli tuoretta mutta tuhtia ja rehellistä grillimättöä. Palvelukin pelasi kaikissa kohteissa oikein ystävällisesti, vaikka kännykkäkameroin aseistettu, kaikesta kuvia räpsivä mutta vain kolme annosta per paikka tilaava laumamme oli varmastikin vähintään hämmentävä. Mukavaa oli huomata myös, että kaikissa kohteissa oli myös muita asiakkaita, vaikkemme ajoituksemme puolesta olleetkaan ruuhka-aikaan liikkeellä.

Oletko testannut oman kotikaupunkisi grillejä? Mitä suosittelisit?

Reseptit

Gulassi hirvenlihasta

tammikuu 20, 2017
gulassi

Minulle käy usein niin, etten keksi, mitä ruokaa laittaisin. Tuttu tunne? Ensin en keksi, mitä syödä, sitten yritän väkisin vääntää kauppalistaa, sitten huomaan unohtaneeni puolet ja sitten alkaa mennä maku koko touhusta ja päädyn syömään niitä samoja ruokia viikosta toiseen. Usein hyviä ruokia, mutta hyvin vähän sellaista, mistä inspiroituu kirjoittamaan. Koin kuitenkin hiljattain jonkinlaisen ahaa-elämyksen.  Usein tuppaan syyttämään ruuhkavuosia verkkaisesta bloggaamistahdista, mutta vasta nyt onnistuin hahmottamaan ongelman ytimen. On helppo olettaa, että arkirumban keskellä ei jäisi aikaa ruoanlaittoon, kuvaamiseen ja kirjoittamiseen, mutta se ei oikeastaan ole mikään ongelma. Ruokaa täytyy tehdä joka tapauksessa, kuvaamiseni ei ole mitään aikaavievää hifistelyä, ja kirjoittamista voi ainakin joiltain osin tehdä pienissäkin pätkissä. Kyse on enemmän siitä, ettei ole aikaa ja tilaa ajatella – suurin bloggaamista hidastava tekijä on se, ettei ole mahdollisuutta pysähtyä miettimään, mitä oikein tekisin. Toisin sanoen omalla kohdallani kiireestä kärsii enemmän tekemistä ohjaava luovuus kuin itse tekeminen. En ole keksinyt tilanteeseen mitään kaiken ratkaisevaa elämänohjetta, meillä on kolme pientä lasta ja kolme koiraa, joten tekemistä riittää vaikka kaiken turhan karsisikin pois. Minusta on kuitenkin tärkeää kirjoittaa tämä ajatus ylös, jotta en sitä hukkaisi.

En keksi mitä tekisin -ongelma häviää aina ajoittain, kun tulee tilanteita, joissa aivokapasiteetti on normaalia pienemmällä käytössä ja ajatus alkaakin virrata. Käytännössä se tapahtuu usein matkustaessa, nyt viimeksi siten, että vanhempieni luona käydessäni söin siskoni tekemää paprikakeittoa, jonka resepti on isoäitini peruja. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan kyseistä soppaa, resepti on ihan oman blogitaipaleeni alkumetreiltä (eilisestä päivälleen viiden vuoden takaa!) mutta ansaitsee tulla nostetuksi uudestaan esille.

Paprikakeitto on eräänlainen gulassin muunnelma, mistä juolahti mieleeni, että kunnon gulassin tekeminen roikkuu edelleen to-do listallani. Sitä siis! Tein pikaisen reseptien katselmointikierroksen, jonka perusteella selvisi lähinnä, että gulassista on tosi paljon variaatioita. Sivistyin nyt ainakin sen verran, että tiedän keitosta olevan myös amerikkalaisen version, johon tulee makaroonia. Tätä Chef Jar -blogin reseptiä käytin pitkälti inspiraationa. Naudanlihan tilalla käytin hirveä, joka sopi tarkoitukseen juuri passelisti eikä kuitenkaan jäänyt voimakkaampien mausteiden jalkoihin. Talvea on vielä pari kuukautta jäljellä, sen aikana suosittelen kokeilemaan tätä helppoa ja lämmittävää soppaa!

Gulassi hirvenlihasta (iso kattilallinen)

n. 1 kg hirvenpaistia tai soppalihaa (nautakin käy)
1 rkl suolaa + lisää maun mukaan
n. 1 dl vehnäjauhoja
muutama rouhaisu mustapippuria
nokare voita ja / tai öljytilkka ruskistamiseen
2 sipulia
2-3 valkosipulinkynttä
3 isoa, punaista paprikaa
1 rkl paprikajauhetta (mieluiten unkarilaista)
1 tl savupaprikaa
2 tl kuivattua meiramia
muutama laakerinlehti
pieni tölkillinen olutta
4 rkl tomaattimurskaa
n. 1,5 l hyvää lihalientä
10 kiinteää perunaa

  1. Kuutioi liha suupaloiksi. Sekoita keskenään suolaa, mustapippuri ja vehnäjauhot ja pyöräytä lihat jauhoissa. Kuumenna paistinpannu ja ruskista lihakuutiot erissä voi/öljytilkassa. Jätä lihat hetkeksi syrjään.
  2. Kuutioi paprikat ja hienonna sipuli ja valkosipuli. Kuullota kasviksia hetken aikaa samalla pannulla kuin aiemmin lihoja, ja mausta sitten paprikajauheella, savupaprikalla ja meiramilla sekä halutessasi suolalla. Lisää laakerinlehdet. Kaada pannuun olut ja anna kiehahtaa. Sekoita mukaan tomaattimurska ja lihaliemi.
  3. Lisää lihat takaisin kattilaan ja tuo keitto ensin lähes kiehuvaksi. Pienennä sitten lämpö pienimmilleen ja anna sopan muhia kannen alla rauhassa pari-kolme tuntia, kunnes liha on mureaa. Pienellä lämmöllä pysyy vähärasvainen paistilihakin mehevänä.
  4. Kuori ja pilko perunat suupaloiksi noin 45 minuuttia ennen keittelyn loppumista. Laita perunat liemeen kypsymään. Kun perunat ovat kypsät, keitto on valmis tarjottavaksi.

 

Muut mietteet Reseptit

Shakshukaa viisivuotiaalle

tammikuu 8, 2017
shakshuka

Hyvää alkanutta vuotta 2017! Henkilökohtainen merkkipaaluni vuodenvaihteessa on aina blogin syntymäpäivä, ja tänä vuonna Kärähtäneet täytti kokonaiset viisi vuotta. Ensimmäisen blogireseptini – hernekeiton – olen julkaissut uudenvuodenpäivänä 2012. Aluksi epäröin, jääkö blogi tyngäksi ja ehdinkö ikinä mitään julkaisemaan, mutta harrastus vei mennessään ja tänä päivänä julkaistuna on yhteensä yli 600 artikkelia. Toistakymmentä roikkuu jatkuvasti myös luonnoksissa odottamassa idean tasolla tai puolivalmiina odottamassa sopivaa julkaisuhetkeä.

Jokaiselle ruokablogeja lukeneelle on varmaan tullut selväksi, että blogimaailma on muuttunut hurjasti viimeisen puolen vuosikymmenen aikana. Päällimmäisenä kentän muutoksessa käsitellään usein blogien kaupallistumista, mutta koen, että blogeista on tullut monipuolisempia: yksi on sekasyöjä, toinen kasvissyöjä, kolmas gluteeniton. Yksi perheellinen arkiruoan tuunaaja, toinen ravintoloita ahkeraan koluava. Joku tuottaa runsaasti kaupallista sisältöä ja toinen välttää sitä viimeiseen asti. Mikään edellämainituista ei mielestäni ole kuitenkaan laadullinen mittari bloggaamiselle, vaan se on upea harrastus – tai nykyisin joillekin taitaville jopa ammatti – jota jokainen voi toteuttaa omista lähtökohdistaan. Samoin omia suosikkiblogeja miettiessäni huomaan, että päällisin puolin yhdistäviä tekijöitä on näissä blogeissa yllättävän vähän. Jonkun viehätys minun silmissäni on reseptiikka, toisen inspiroivat kuvat, kolmannen naseva teksti, neljännen arkinen rehellisyys ja viidennen ehkä joku muu ominaisuus tai blogin teema. Osa omista suosikeistani toteuttaa paljon yhteistyökumppaneiden kampanjoita ja osa ei ollenkaan. Ajattelen siis, että hyviä tapoja tehdä blogia on yhtä monta kuin bloggaajiakin. Toivottavasti vanhat suosikit jatkavat julkaisujaan ja joukkoon saadaan edelleen lisää myös uusia!

Viiden vuoden ja kuudensadan artikkelin aikana on Kärähtäneissäkin tapahtunut paljon muutosta, jota voisi kasvuksikin luonnehtia: nälkä on kasvanut syödessä ja uuden oppimisen myötä olen halunnut oppia vielä lisää ja lisää, niin ruoanlaitosta kuin bloggaamisesta teeman ympärillä. Elämäntilannekin on muuttunut, koirat ja lapset ovat asettaneet omat vaatimuksensa ajankäytölleni ja pakottaneet harrastukset välillä enemmän taka-alalle. Blogissa se näkyy välillä harvempana julkaisutahtina ja siinä, että suosin paljon sellaisia ruokia, jotka ovat joko hyvin nopeita tehdä tai aktiiviselta työltään hyvin vähävaivaisia. Myös ruokailutottumukset ovat muuttuneet; meilläkin syödään kevyemmin ja kasvispitoisemmin kuin viisi vuotta sitten, mutta ajurina on ollut enemmän oman perheen kasvu ja muuttunut tilanne (lue: en kehtaa lapsilleni tarjota pizzaa yhtä usein, kun itse olisin sitä valmis syömään) kuin vallalla oleva kasvisruokatrendi (vaikka se mukava trendi onkin).

Samaan aikaan, kun selaan blogia taaksepäin, huomaan monen peruspilarin kuitenkin pysyneen paikallaan, niin keittiössä kuin blogissakin. Alusta saakka kantaneita teemoja ovat esimerkiksi taloudellisuus, laadukkaat raaka-aineet, niiden kunnioittaminen ja kaiken hyödyntäminen. Makumaailmassa varioivat edelleen niin kotoisan yksinkertaiset kuin kaukomaiden inspiroimat tunnelmat. Valokuvissakin on löytynyt jonkinlainen käsiala ihan alkuaikoihin verrattuna (katsokaa vaikka sitä hernekeiton kuvaa vuodelta 2012!), mutta valokuvaus jää kyllä edelleen pahasti itse ruoanlaiton jalkoihin.

Viisivuotissyntymäpäivänäkin meillä syötiin. Ei mitään erityisen juhlallista, mutta rauhalliseen talviaamuun sitäkin paremmin sopivaa, mausteista shakshukaa. Aikuisille se oli uudenvuodenbrunssi, lapsille lounas. Ja helppo lounas muuten onkin, älkää hämääntykö siitä, että kananmunia syödään yleensä aamiaiseksi. Jos jääkaapissa on munia ja kaapissa tomaattimurskaa, shakshukan saa todennäköisesti pyöräytettyä kasaan, tähänkin ruokaan kun voi laittaa melkein mitä hyvänsä. Tiskiäkään ei synny kuin yhden pannun verran.

Perustana useissa shakshukaresepteissä on paprikaa ja sipulia sisältävä tomaattikastike, mutta useat laittavat omaan versioonsa myös fetaa tai papuja, tai kikherneitä, kuten itse tein. Mitään ihan yhtä ja ainoaa oikeaa tulkintaa ei tästäkään ruoasta taida olla. Minä tein ohjeesta heti kerralla tupla-annoksen, mutta ohjeen mukaisesta määrästä riittää brunssiksi neljälle aikuiselle.

Shakshuka

1 paprika
1 iso sipuli
2 valkosipulinkynttä
1 tuore chili silputtuna
1 tölkki (400g) hyvää tomaattimurskaa
2-3 dl kypsiä kikherneitä
pari hyppysellistä suolaa
(n. 1 tl sokeria, jos kaipaat makeutta tomaattikastikkeeseen)
1 tl juustokuminaa
1/2 tl mustapippuria
1/2 tl savupaprikaa
4 kananmunaa
kourallinen tuoretta korianteria ja/tai sileälehtistä persiljaa silputtuna
(seesaminsiemeniä koristeeksi)

  1. Hienonna sipulit, paprika, valkosipuli ja chili. Kuullota hetki korkealaitaisella pannulla öljytilkassa keskilämmöllä ja lisää sitten tomaattimurska ja kikherneet. Mausta suolalla, tarvittaessa sokerilla, mustapippurilla, juustokuminalla ja savupaprikalla. Pienennä lämpöä ja anna hautua silloin tällöin kuplien 5-10 minuuttia.
  2. Riko kananmunat ja pudota ne kastikkeeseen varovasti yksi kerrallaan. Ripottele pintaan suolaa. Kypsennä kannen alla keskilämmöllä, kunnes valkuaiset ovat hyytyneet. Ripottele pintaan silputtua korianteria ja lehtipersiljaa sekä halutessasi seesaminsiemeniä. Tarjoile heti.
Muut mietteet

Vuosikatsaus 2016 – näitä ette ole nähneet

joulukuu 31, 2016

Vuosi vaihtuu muutaman tunnin kuluttua. Usein on tapana julkaista jonkin sortin vuosikatsaus tai omia tai lukijoiden suosikkireseptejä, mutta tänä vuonna ajattelin viihdyttää teitä jollain ihan muulla ja esittelen kulissien takaa kuvia, joita ette ole aiemmin nähneet. Niitä ruokia, joiden valmistus ei mennyt niin kuin Strömsössä ja jotka todennäköisesti eivät kestäneet päivänvaloa blogiinkaan saakka.

Jos 2016 ei ole ollut paras vuotesi ruoanlaitossa tai muutenkaan, saanet kuvista hieman vertaistukea.

img_0326

Viime vappuna tein churroja. Perinteisen kuumaan öljyyn pursotuksen sijaan kokeilin netistä löytämääni vinkkiä pursottaa churrot ensin leivinpaperille ja siirtää ne sitten uppopaistettavaksi. Pidättekö lopputuloksesta? Voin kertoa, että churrot eivät päätyneet blogiin eivätkä totta puhuen edes pöytään. Ne jäivät tuohon leivinpaperiin.

copy-of-img_0020

Makkarat ovat jo yli vuoden takaa, mutta kattilassa levinneet makkarat (tai osa niistä) ansaitsevat blogireality -erikoismaininnan. Jätän näyttämättä kuvan verta valuvasta lihamyllystä… Verimakkaraharjoitus toteutettiin yhdessä Muista Syödä Välillä -blogin Rommirusinan kanssa ja lopputulokset olivat tästä prosessikuvasta huolimatta herkullisia!

img_0186

Edellistalven suosikkikasvikseni oli juuriselleri, mutta sain hyvin vähän juuriselleriohjeita julkaistua. Tämä juuriselleriä sisältänyt laatikkoruoka oli todella, todella maukas, mutta päädyttyään ennenaikaisesti pakasterasiaan se näytti siltä, kuin joku olisi istunut sen päälle. Ohje jäi julkaisematta (mutta yritän revanssia tänä talvena, niin hyvä tuo ruoka oli).

img_0289

Tässä oli kanankoipia. En muista, oliko niistä tarkoitus kirjoittaa jotain, mutta ne katosivat mystisesti sillä välin, kun piipahdin viemässä roskikset uunin lämpeämistä odotellessa.

img_0288

….ja tässä lienee syy edelliseen kanankoipimysteeriin.

Näiden kuvien myötä toivotan kaikille lukijoille onnellista uutta vuotta 2017, keittiössä ja sen ulkopuolella!

 

Reseptit

Joululeipä ja hyvän joulun toivotus

joulukuu 24, 2016
joululeipä

Leipomispuuhat kuuluvat jouluun, mutta en mielelläni toteuta niitä enää aivan h-hetkellä. Tämä joululimppu oli kuitenkin niin herkullinen ja helppo tehdä, että sille voi hyvin uhrata hetken vaikkapa välipäivinä. Leipää ei ole makeutettu sokerilla tai siirapilla, vaan se saa makeutta kuivatuista hedelmistä ja hunajasta ja suutuntumaa pähkinöistä. Chili tuo limppuihin pientä lisäsäväystä. Höyrypelti leivän alla paiston aikana takaa rapean kuoren.

Resepti on tuoreimmasta Glorian Ruoka & Viinistä (8/2016). Jouni Toivasen reseptit ovat mielestäni olleet yleensä toimivia, eikä tämäkään ohje tuottanut pettymystä. Joululimppu on pitkään ollut listallani asioita, jotka olen kuvitellut hankalaksi, mutta kokeiltuani tätä voin todeta huolehtineeni turhaan.

Maukasta joulua kaikille!

Hedelmäinen, pähkinäinen joululimppu (2 leipää)

3 dl saksan- ja/tai hasselpähkinöitä rouhittuna
2 dl taateleita paloiteltuna
1 dl kuivattuja aprikooseja paloiteltuna
1-2 cm pala punaista chiliä
6 dl täysmaitoa
1 tl tähtianista jauhettuna
1 tl jauhettua kanelia
30 g tuorehiivaa
1 rkl voita sulatettuna
3 rkl hunajaa
10 dl kokojyvävehnäjauhoja
1 rkl suolaa

  1. Rouhi pähkinät. Hienonna taatelit, aprikoosit ja chili.
  2. Kiehauta maito ja lisää pähkinät, hedelmät ja chili. Jauha tähtianis morttelissa ja lisää se ja kaneli maitoon. Anna maidon jäähtyä kädenlämpöiseksi (noin 30 minuuttia).
  3. Liuota hiiva maitoon. Sulata voi ja lisää se hunajan ja jauhojen kanssa taikinaan. Vaivaa yleiskoneessa taikinakoukulla noin 5 minuuttia tai käsin ainakin 10 minuuttia. Anna taikinan levätä 10 minuuttia. Lisää sitten suola ja vaivaa koneessa taas 5 minuuttia tai käsin 10 minuuttia. Anna taikinan kohota kulhossa peitettynä tunnin ajan.
  4. Kaada taikina jauhotetulle alustalle ja paina ilmakuplat pois. Puolita taikina ja leivo kahdeksi leiväksi. Siirrä leivät pellille leivinpaperin päälle ja kohota liinalla peitettynä 45 minuuttia.
  5. Laita uunin pohjalle ylimääräinen pelti ja lämmitä uui 250 asteeseen. Kun laitat leivät uuniin, kaada pohjalla olevalle pellille 2-3 dl vettä. Pidä lämpötila 250 asteessa ensimmäisen paistominuutin ajan ja laske se sitten 200 asteeseen. Paista leipiä yhteensä 25-30 minuuttia.
  6. Sekoita siirappi ja vesi. Ota leivät uunista ja voitele ne seoksella. Paista leipiä sitten vielä ritilällä viiden minuutin ajan. Anna leipien jäähtyä ritilällä.
Reseptit

Kreikkalainen avgolemono -kanakeitto

joulukuu 17, 2016
avgolemono

Sitruunaiset keitot vievät ajatukset väistämättä Kreikan lämpöön. Klassinen kreikkalainen kanakeitto avgolemono ei kenties ole se annos, jonka valitset kuumana päivänä rannalla lekottelun jälkeen, mutta viileänä talvi-iltana se maistuu taatusti. Kreikassa keittoa syödään useina juhlapäivinä, myös jouluna. Nimi avgolemono viittaa kananmuna-sitruunakastikkeeseen, jota käytetään keiton suurustamiseen.

Nyt avgolemono esiintyy monen muun maailmalta lainatun jouluherkun kanssa ebookersin jouluruokamestari -pelissä, jossa tehdään jouluista makumatkaa ympäri maailman. Voittoisa pelaaja saa 1000 euroa matkakassaansa ilahduttamaan. Suosittelen tutustumaan kanssabloggaajien herkullisiin resepteihin ja joulutarinoihin maailmalta, ainakin itse löysin pelin resepteistä niin hyväksi havaittuja klassikoita kuin aivan uusiakin tuttavuuksia.

Meillä tuskin syödään jouluna juuri avgolemonoa, mutta joulunalusajan kiireisiin se sopii erittäin hyvin. Keitto on kiitollinen valmistettava, sillä sen voi tehdä joko pitkän tai lyhyen kaavan mukaan, kokin aikatauluja noudattaen. Lisäksi se on gluteeniton ja maidoton. Minä toteutin nyt nopean version, josta tuli silti erittäin maukas. Oikotienä onneen pikaversioissa on käyttää laadukasta kanalientä. Pitkän kaavan mukaan tehtäessä liemi keitellään tietysti itse kokonaisesta kanasta ja luista, jolloin maukkautta ei tarvitse edes arvailla.

Jos sitruunainen kanakeitto ei kutittele jouluhermoasi, kannattaa sitä tehdä vaikka flunssakauden lämmikkeeksi tai ihan muuten vaan. Niin hyvää se on! Keiton voi tehdä muna-sitruunaseosta lukuunottamatta valmiiksi etukäteen ja pakastaa, ja lisätä suuruksen mukaan lämmittäessä.

Avgolemono-kanakeitto

2 porkkanaa
2 varsisellerin vartta
2 sipulia
1 rkl oliiviöljyä
600g broilerin paistileikkeitä
2-3 laakerinlehteä
10 maustepippuria
hyppysellinen suolaa
n. 2 l hyvää kanalientä
2 dl riisiä
4 kananmunaa
3 sitruunan mehu

1. Hienonna porkkanat, varsisellerit ja sipulit.

2. Kuumenna kasari ja lisää öljy. Ruskista broilerinpalat ulkopinnaltaan pannulla, lisää sitten vihannekset ja pienennä hieman lämpöä. Kuullota hetken ajan muutaman kerran sekoitellen. Lisää laakerinlehdet. pippurit ja suola.

3. Kiehauta liemi ja lisää noin litra siitä kasariin. Lisää riisi ja sekoita. Anna kypsyä noin kymmenen minuuttia, kun valmistat muna-sitruunaseoksen.

4. Valmista suurus: riko munat kulhoon ja vatkaa rakenne ripeästi rikki joko käsin tai sähkövatkaimella. Lisää sitruunamehu samalla vatkaten. Lisää sitten kuumaa lientä vähän kerrallaan samalla vatkaten, varoen, ettei seos juoksetu.

5. Kun riisi on lähes kypsää, ota kasari pois levyltä ja kaada muna-sitruunaseos mukaan samalla sekoitellen, varoen jälleen juoksettumista. Seos jäähdyttää keittoa hieman, joten voit viedä keiton vielä takaisin levylle pienelle lämmölle kuumenemaan. Varo kuitenkin kiehauttamasta. Jaa valmis keitto kulhoihin ja tarjoile.

Reseptit

Linssisalaatti Lähi-idän maustein

joulukuu 10, 2016
linssisalaatti_mausteinen

Minä sydän linssit – töissä lapan niitä salaattipöydästä lautaselleni ja kotona tungen niitä salaatteihin ja lisukkeisiin. Nyt valmistin linssejä Sydänmerkin kilpailuun, johon toivottiin reilusti kasvispitoisia reseptejä. Ilmoittautuessani lupasin vaatimattomasti tehdä kasvisruoan, joka maistuisi niin lapsille kuin aikuisille. Ja olisi tietysti nopea ja vaivaton valmistaa. Helppo juttu. No ei ole tietenkään, mutta meidän talouden realiteetti on, että kun aviomies syö mieluiten kasvisruokaa, perheessä on pieniä lapsia ja arkena kaiken on valmistuttava hetkessä, olisi juuri sellaisille resepteille käyttöä.

Pavuista ja linsseistä pitävät onneksi kaikki. Ihan kymmenessä minuutissa ei tämä ruoka valmistu, mutta sen voi tehdä kokonaan tai osittain jo etukäteen eikä aktiivista työtä ole muutenkaan kovin paljon. Kun linssit on keitetty ja vihannekset paahdettu, ei ainesten sekoittelu ja maustaminen vie edes sitä kymmentä minuuttia. Inspiraatiota on haettu Lähi-idän makumaailmasta, mutta raaka-aineina toimivat tutut tuotteet. Arkiystävällistä, perheystävällistä ja terveellistä. Proteiinipitoiset linssit tekevät salaatista ruokaisan sellaisenaan tai sitä voi käyttää lisukkeena. Ja vinkki pikkujoulukauteen, buffetpöydissä tällaiset salaatit maistuvat ihan takuulla rosollien vaihtoehtona!

Reseptistä riittää pääruoaksi neljälle tai lisukkeeksi useammalle. Sydänmerkkituotteet on merkattu tähdellä ja eritelty alle tarkemmin.

Tiesitkö muuten, että sydänmerkillä on myös oma keittokirjansa? Sydänruokaa-kirjassa loihditaan laaja repertuaari herkkuja sydänystävällisin aineksin. Koodilla LAHJAKIRJA saat keittokirjasta 25 % alennuksen Sydän-verkkokaupassa (kirjan hinta normaalisti 18 €, nyt 13,50 € + postituskulut 6 €).

Linssisalaatti Lähi-idän maustein

4oog kuivattuja vihreitä linssejä
2 suippopaprikaa
1 rasia kirsikkatomaatteja
1 punasipuli
2 sitruunan mehu
3 rkl oliivi- tai rypsiöljyä*
1 valkosipulin kynsi puristettuna
1 tl suolaa
1/2 tl juustokuminaa
1/2 tl jauhettua maustepippuria
1 ruukullinen korianteria*
1 ruukullinen lehtipersiljaa*

  1. Huuhtele ja liota linssit paketin ohjeen mukaan (yleensä tunnin ajan).
  2. Lämmitä uuni 150 asteeseen. Puolita kirsikkatomaatit ja pilko punasipuli, paprikat ja fenkoli suupaloiksi. Levitä kasvikset leivinpaperille, ripsauta päälle hieman suolaa ja 2 tl öljyä ja laita uuniin paahtumaan noin tunniksi.
  3. Valuta linssit ja keitä pakkauksen ohjeen mukaan. Valuta. Laita linssit kulhoon ja lisää loput öljystä, sitruunamehu, suola sekä mausteet.
  4. Ota kasvikset uunista ja anna jäähtyä hetken. Sekoita linssien kanssa. Silppua mukaan korianteri ja persilja.

* Minulla käytössä Järvikylän ruukkukorianteri ja -lehtipersilja ja Terra Creta -oliiviöljy. Useimmat muista raaka-aineista ovat myös saatavilla sydänmerkattuina.

linssisalaatti2

Reseptit

Joulun helpoin jälkkäri

joulukuu 6, 2016
jouluinen_trifle

Joulumieleni on tänä vuonna kaivannut hiukan virittelyä, vaikka yleensä rakastan joulujuttuja. Se, että suunnittelen valmisteluja ja ruokia excelissä, on normaalisti ilon eikä ahdistuksen aihe, eikä minua haittaa edes väsymys ja kiire joulun alla. Mitä enemmän tulee tehtyä, sitä mukavampaa on yleensä köllähtää aatonaaton iltana sohvalle viinilasi kädessä joulukuusta tuijottamaan. Ja valmistelut ovat osaltaan juuri sitä, mikä pidentää muuten niin nopeasti ohi vilahtavaa kautta!

Tämän vuoden penseys joulunaikaa kohtaan lienee viime vuoden peruja, emme silloin nimittäin juurikaan päässeet joulunvietosta nauttimaan. Koko perheen läpikäynyt, harvinaisen hankala flunssaputki alkoi noin viikon ennen joulua, huipentui aattoillan sairaalareissuun ja jatkui kaikkinensa loppiaisen kieppeille. Siinä välissä uudenvuodenaattona, juuri kun alkoi tuntua, että edes osa porukasta alkaa olla lähes normaalikunnossa, joutui vielä yksi koiristakin akuutisti leikkaukseen ja suunnitelmat menivät taas osaltaan vähän uusiksi. Tällaiset vastoinkäymiset kuuluvat tietysti elämään, mutta hieman se saa jarruja tavalliseen innostukseeni. Entä jos tänä vuonna on sama tilanne? Osaan toki järkeillä ajatuksen syrjemmälle, mutta pelkojen huono puoli on se, etteivät ne yleensä kuuntele järkeilyä.

Pikku hiljaa yritän kuitenkin kaivella puhtia joulunodotukseen. Luotan siihen, että tunne seuraa liikettä: kun ryhtyy tekemään niin sieltä se joulutunnelmakin löytyy, vähän kerrallaan. Varmuuden vuoksi olen asettanut kynnyksen matalalle; joulupöytään ei tule mitään uusia kokeiluja eikä kunnianhimoisia viritelmiä, ainoastaan ne jo lapsuudesta tutut, jouluun kaikkein erottamattomimmin kuuluvat herkut, jotka osaan tehdä vaikka silmät kiinni. Niitä ovat erityisesti tietyt kalapöydän antimet, jouluni ei olisi joulu ilman esimerkiksi tujakoita sinappisilakoita. Monet muut asiat, kuten laatikot, voin kuitenkin aivan hyvin ostaa valmiinakin tai omasta puolestani jättää vaikka kokonaan pois.

Matalan kynnyksen teemalla tein viime viikonlopun jälkkäriksi tämän jouluisen triflen ajatustasolla pappilan hätävaraa mukaillen. Niin trifle – jota pidän nykyisin yleisnimenä melkein mille tahansa kerrosjälkkärille – kuin pappilan hätävarakin ovat määritelmiltään mukavan joustavia, niihin voi laittaa juuri sitä, mitä kaapissa on. Nyt jälkkäriin pääsivät puolukkahillon jämät, viimeiset piparkakut sekä hävikkiuhan alla oleva päärynä yhdessä kermavaahdon kanssa. Variointimahdollisuuksia olisi kuitenkin loputtomiin. Päärynöitä pehmensin ensin hieman liedellä ja lisäsin niihin mausteita, muutoin ainekset vain ladottiin kerroksittain kuppeihin. Jouluisen makuinen sunnuntaijälkkäri äärimmäisen pienellä vaivalla, ensimmäinen askel kohti joulumieltä.

Jouluinen trifle (4 annosta)

1 iso päärynä
2 tl sokeria
hyppysellinen vaniljajauhetta
hyppysellinen kanelia
2 dl kermaa
8 rkl puolukkahilloa
8 piparkakkua + pari koristeeksi

  1. Kuutioi päärynä. Laita kuutiot kattilaan yhdessä sokerin, kanelin ja vaniljan kanssa. Kuumenna keskilämmöllä, kunnes päärynät hieman pehmenevät. Laita syrjään odottamaan.
  2. Vaahdota kerma ja murskaa piparkakut karkeaksi rouheeksi.
  3. Lado ainekset neljään annoslasiin: ensin hieman piparkakkurouhetta, päälle kerrokset puolukkahilloa, päärynää ja kermavaahtoa. Toista. Koristele halutessasi piparkakunpalasilla.

trifle