Browsing Tag

aamupala

Muut mietteet Reseptit

Shakshukaa viisivuotiaalle

tammikuu 8, 2017
shakshuka

Hyvää alkanutta vuotta 2017! Henkilökohtainen merkkipaaluni vuodenvaihteessa on aina blogin syntymäpäivä, ja tänä vuonna Kärähtäneet täytti kokonaiset viisi vuotta. Ensimmäisen blogireseptini – hernekeiton – olen julkaissut uudenvuodenpäivänä 2012. Aluksi epäröin, jääkö blogi tyngäksi ja ehdinkö ikinä mitään julkaisemaan, mutta harrastus vei mennessään ja tänä päivänä julkaistuna on yhteensä yli 600 artikkelia. Toistakymmentä roikkuu jatkuvasti myös luonnoksissa odottamassa idean tasolla tai puolivalmiina odottamassa sopivaa julkaisuhetkeä.

Jokaiselle ruokablogeja lukeneelle on varmaan tullut selväksi, että blogimaailma on muuttunut hurjasti viimeisen puolen vuosikymmenen aikana. Päällimmäisenä kentän muutoksessa käsitellään usein blogien kaupallistumista, mutta koen, että blogeista on tullut monipuolisempia: yksi on sekasyöjä, toinen kasvissyöjä, kolmas gluteeniton. Yksi perheellinen arkiruoan tuunaaja, toinen ravintoloita ahkeraan koluava. Joku tuottaa runsaasti kaupallista sisältöä ja toinen välttää sitä viimeiseen asti. Mikään edellämainituista ei mielestäni ole kuitenkaan laadullinen mittari bloggaamiselle, vaan se on upea harrastus – tai nykyisin joillekin taitaville jopa ammatti – jota jokainen voi toteuttaa omista lähtökohdistaan. Samoin omia suosikkiblogeja miettiessäni huomaan, että päällisin puolin yhdistäviä tekijöitä on näissä blogeissa yllättävän vähän. Jonkun viehätys minun silmissäni on reseptiikka, toisen inspiroivat kuvat, kolmannen naseva teksti, neljännen arkinen rehellisyys ja viidennen ehkä joku muu ominaisuus tai blogin teema. Osa omista suosikeistani toteuttaa paljon yhteistyökumppaneiden kampanjoita ja osa ei ollenkaan. Ajattelen siis, että hyviä tapoja tehdä blogia on yhtä monta kuin bloggaajiakin. Toivottavasti vanhat suosikit jatkavat julkaisujaan ja joukkoon saadaan edelleen lisää myös uusia!

Viiden vuoden ja kuudensadan artikkelin aikana on Kärähtäneissäkin tapahtunut paljon muutosta, jota voisi kasvuksikin luonnehtia: nälkä on kasvanut syödessä ja uuden oppimisen myötä olen halunnut oppia vielä lisää ja lisää, niin ruoanlaitosta kuin bloggaamisesta teeman ympärillä. Elämäntilannekin on muuttunut, koirat ja lapset ovat asettaneet omat vaatimuksensa ajankäytölleni ja pakottaneet harrastukset välillä enemmän taka-alalle. Blogissa se näkyy välillä harvempana julkaisutahtina ja siinä, että suosin paljon sellaisia ruokia, jotka ovat joko hyvin nopeita tehdä tai aktiiviselta työltään hyvin vähävaivaisia. Myös ruokailutottumukset ovat muuttuneet; meilläkin syödään kevyemmin ja kasvispitoisemmin kuin viisi vuotta sitten, mutta ajurina on ollut enemmän oman perheen kasvu ja muuttunut tilanne (lue: en kehtaa lapsilleni tarjota pizzaa yhtä usein, kun itse olisin sitä valmis syömään) kuin vallalla oleva kasvisruokatrendi (vaikka se mukava trendi onkin).

Samaan aikaan, kun selaan blogia taaksepäin, huomaan monen peruspilarin kuitenkin pysyneen paikallaan, niin keittiössä kuin blogissakin. Alusta saakka kantaneita teemoja ovat esimerkiksi taloudellisuus, laadukkaat raaka-aineet, niiden kunnioittaminen ja kaiken hyödyntäminen. Makumaailmassa varioivat edelleen niin kotoisan yksinkertaiset kuin kaukomaiden inspiroimat tunnelmat. Valokuvissakin on löytynyt jonkinlainen käsiala ihan alkuaikoihin verrattuna (katsokaa vaikka sitä hernekeiton kuvaa vuodelta 2012!), mutta valokuvaus jää kyllä edelleen pahasti itse ruoanlaiton jalkoihin.

Viisivuotissyntymäpäivänäkin meillä syötiin. Ei mitään erityisen juhlallista, mutta rauhalliseen talviaamuun sitäkin paremmin sopivaa, mausteista shakshukaa. Aikuisille se oli uudenvuodenbrunssi, lapsille lounas. Ja helppo lounas muuten onkin, älkää hämääntykö siitä, että kananmunia syödään yleensä aamiaiseksi. Jos jääkaapissa on munia ja kaapissa tomaattimurskaa, shakshukan saa todennäköisesti pyöräytettyä kasaan, tähänkin ruokaan kun voi laittaa melkein mitä hyvänsä. Tiskiäkään ei synny kuin yhden pannun verran.

Perustana useissa shakshukaresepteissä on paprikaa ja sipulia sisältävä tomaattikastike, mutta useat laittavat omaan versioonsa myös fetaa tai papuja, tai kikherneitä, kuten itse tein. Mitään ihan yhtä ja ainoaa oikeaa tulkintaa ei tästäkään ruoasta taida olla. Minä tein ohjeesta heti kerralla tupla-annoksen, mutta ohjeen mukaisesta määrästä riittää brunssiksi neljälle aikuiselle.

Shakshuka

1 paprika
1 iso sipuli
2 valkosipulinkynttä
1 tuore chili silputtuna
1 tölkki (400g) hyvää tomaattimurskaa
2-3 dl kypsiä kikherneitä
pari hyppysellistä suolaa
(n. 1 tl sokeria, jos kaipaat makeutta tomaattikastikkeeseen)
1 tl juustokuminaa
1/2 tl mustapippuria
1/2 tl savupaprikaa
4 kananmunaa
kourallinen tuoretta korianteria ja/tai sileälehtistä persiljaa silputtuna
(seesaminsiemeniä koristeeksi)

  1. Hienonna sipulit, paprika, valkosipuli ja chili. Kuullota hetki korkealaitaisella pannulla öljytilkassa keskilämmöllä ja lisää sitten tomaattimurska ja kikherneet. Mausta suolalla, tarvittaessa sokerilla, mustapippurilla, juustokuminalla ja savupaprikalla. Pienennä lämpöä ja anna hautua silloin tällöin kuplien 5-10 minuuttia.
  2. Riko kananmunat ja pudota ne kastikkeeseen varovasti yksi kerrallaan. Ripottele pintaan suolaa. Kypsennä kannen alla keskilämmöllä, kunnes valkuaiset ovat hyytyneet. Ripottele pintaan silputtua korianteria ja lehtipersiljaa sekä halutessasi seesaminsiemeniä. Tarjoile heti.
Reseptit

Irlantilainen soodaleipä, se maailman helpoin

marraskuu 23, 2015
soodaleipä
Irlantilaisen soodaleivän makumuisto nuorentaa minua kymmenen-viisitoista vuotta ja vie mielen saarella vietettyihin vuosiin. Leivässä on ihan omanlaisensa maku ja rakenne, ja se on mielestäni myös yksi parhaita vaihtoehtoja suosikkileipääni BLT:hen. Monesti sitä on ollut tarkoitus kokeilla kotona ja muistan äitini napanneen jo vuosia sitten talteen yhden reseptin jostain suomalaisestakin ruokalehdestä. Aina on vaatimaton soodaleipä kuitenkin unohtunut listaltani.
Nyt leipä putkahti taas jostain mieleen – kenties loogisena (?) jatkumona edellisviikonlopun verimakkaroista, ja päätin hetken mielijohteesta kokeilla sitä. Ennakkoymmärrykseni oli, että soodaleipä on helppo valmistaa, mutta olin yllättynyt, kun selvisi, kuinka helppo: ei vaivausta, ei kohotusta, ei muotoilua, ainekset vaan sekaisin ja uuniin puoleksi tunniksi. Tällainen pikaleipä saattaa olla leivontahifistelijän kauhistus, jopa epäleipä, mutta minä voin erittäin hyvin elää sen kanssa. Leipä on alkujaan nimenomaan joka päiväksi leivottu arkileipä, joten silloin se saa ollakin yksinkertainen. Ja tuollaisen leivänhän voi pyöräyttää vaikka aamiaispöytään ilman, että tarvitsee herätä jo aamuyöstä, se on minusta ihan mahtavaa.
Soodaleivän resepti on poimittu The Guardianin ”How to cook the perfect…” -sarjasta, jonka olen varmasti maininnut ennenkin. Sarjassa tutkitaan suosikkiruokien anatomiaa ja haetaan niistä ns. täydellisiä versioita. Koska tein oman leipäni pitkälti hetken mielijohteesta, jouduin korvaamaan siirapin hunajalla ja piimän sitruunamehulla jatketulla maidolla. Leipä onnistui näinkin, mutta taikina kaipasi hieman ohjetta enemmän jauhoja, arvelen sen johtuneen piimää löysemmän maidon käytöstä.
Minun leivästäni tuli hieman vaaleampaa kuin siitä irlantilaisesta soodaleivästä, jota muistan aikanaan ostaneeni, mutta muistelen myös, että leivästä oli sekä ”white soda” että ”brown soda” -versiot, tämä minun hieman rouheinen soodaleipäni oli jotain siltä väliltä. Mutta tärkein, eli se soodaleivän maku löytyi kuitenkin. Leivän tultua uunista piti laittaa isännälle tekstiviesti: ”tarvitsisin yhden Guinnessin. Voisitko tuoda?”
Irlantilainen soodaleipä (yksi limppu)
 
450-550 g jauhoja
50 g kaurahiutaleita
1 tl suolaa
1 tl ruokasoodaa
4,5 dl piimää (tai maitoa, johon on sekoitettu 1 rkl sitruunamehua)
1 rkl hunajaa
1 rkl siirappia (korvasin toisella ruokalusikallisella hunajaa)
n. 1 rkl voita sulatettuna
1. Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen. Voitele pala leivinpaperia ja aseta uunipellille. Sekoita taikinan kaikki kuivat aineet kulhossa ja tee seoksen keskelle kolo.
2. Sekoita keskenään piimä (tai maito ja sitruunamehu), hunaja ja siirappi. Minä lämmitin maidon kädenlämpöiseksi, jotta hunaja sekoittuisi siihen paremmin. Kaada neste sitten jauhoseoksen keskelle tehtyyn koloon ja sekoita nopeasti käsin taikinaksi. Älä vaivaa. Taikinan tulisi olla niin kiinteää, että se säilyttää joltiseenkin muotonsa uunipellille siirrettäessä.
3. Kumoa taikina uunipellille leivinpaperin päälle ja muotoile se varovasti käsin pyöreähköksi limpuksi. Todennäköisesti leipä asettuu pellille valmiiksi melko pyöreään muotoon. Leikkaa limppuun syvä ristiviilto (matala viilto häviää leivän kohotessa) niin, että se jakautuu ikään kuin neljään osaan. Paista 200-asteisessa uunissa noin 30 minuuttia. Voitele uunista tullut leipä voisulalla ja anna hieman jäähtyä ennen leikkaamista. Syö pian, tämä leipä ei parane vanhetessaan!

All-in-one -aamiaispannu

tammikuu 13, 2015
IMG_8079
Ei varmaan ole eka kerta, kun tämän sanon, mutta mielestäni kananmuna on yksi maailman parhaista keksinnöistä. Onko mikään muu raaka-aine niin monikäyttöinen sekä statistin roolissa että annoksen päätähtenä? Ja kulkee tarvittaessa vielä kypsennettynäkin omassa pakkauksessaan. 
Aamiaispannun idean otin Luci’s Morsels -blogista lähinnä kuvan perusteella, ihastuin nimittäin ajatukseen uunissa kypsennetyistä munista, joiden päällä on leipäkuutioita. Ihan eri ruokahan siitä tuli (epäilemättä, jos ei viitsi lukea ohjetta), omani valmistui sen pohjalta, mitä jääkaapissa oli eli kasviksista ja pienestä palasta hyvää cheddaria. Päälle pudottelin parhaat päivänsä nähnyttä täysjyväpaahtoleipää sekä muutaman voilastun makua tuomaan. Tämä(kin) on siitä kiva ruoka, että mukaan voi hyvin heittää juuri sitä, mistä itse pitää – ilmeinen kumppani kananmunalle olisi pekoni, mutta joskus voi ruokaa tehdä ilmankin. Kunhan ei tule tavaksi. 
Ohje on ihan tarkoituksella melko summittainen, tähän ruokaan ei millään muotoa ole vain yhtä oikeaa valmistustapaa vaan se kannattaa valmistaa vähän soveltaen hävikkiuhan alla olevista tuotteista, käyttäen niitä määriä, mitä käytettävissä on. Minun versiostani tuli sopiva kahden-kolmen hengen aamiaiseksi, osana isompaa brunssitarjoilua määrän venyttää isommallekin porukalle.  
All-in-one -aamiaispannu

6 kananmunaa
n. 1dl maitoa
1/2 sipuli
1/2 paprika
muutama kesäkurpitsaviipale
pari ripsausta suolaa
pari ripsausta mustapippuria
hyppysellinen paprika- tai savupaprikajauhetta
75g juustoraastetta
muutama viipale paahtoleipää
muutama lastu voita
(kirsikkatomaatteja, pekonia, muuta jääkaapista löytyvää, sopivaa ainesta)
1. Voitele uuninkestävä pannu tai vuoka. Hienonna sipuli, paprika ja kesäkurpitsa ja laita ne vuokaan. Leikkaa paahtoleipäviipaleista reunat pois ja kuutioi viipaleet.
2. Riko kananmunat kulhoon, lisää maito ja vatkaa munien rakenne rikki. Mausta suolalla, pippurilla ja paprikajauheella. Kaada seos vuokaan kasvisten päälle ja ripottele päälle juustoraaste sekä päällimmäiseksi leipäkuutiot sekä voilastut. Paista 200-asteisessa uunissa n. 20 minuuttia, kunnes vuoan pinta saa kauniin värin.

Joulupuurokauden avaus, ohra-omenauunipuuro

marraskuu 30, 2014
IMG_7739

Minä tykkään puurosta. Useimmiten syön sitä ihan tavallista kaurahiutalepuuroa mitä keittelen ihmispoikasellekin, mutta ryynikaapin sisällön ja mieliteon mukaan tulee keiteltyä paljon muutakin. Kun on aikaa (odottaa, valmistukseenhan aikaa ei edes kulu), teen uunipuuroja. Viimeisin uunipuuroviritys oli jälleen ihan yliyksinkertainen, mutta siitä tuli niin hyvää, että halusin sen laittaa tännekin. Tuunasin normiuunipuuroa raastamalla sinne pari omenaa ja maustamalla hieman, jolloin puuroon tuli ihanan jouluinen tuntu. Tämä sopi hyvin hitaan viikonloppuaamun aamiaispuuroksi, mutta myös arkijälkkäriksi, varsinkin, jos päälle ripsauttaa vähän sokeria. Päärynä sopii tähän puuroon mainiosti myös, samoin ohran voisi vaihtaa riisiin. Jos puuron haluaa syödä aikaisin aamulla, sen voi laittaa uuniin jo edellisenä iltana ja antaa hautua pienemmissä asteissa (laittaisin noin 100-asteiseen uuniin) yön yli.

Ohra-omenauunipuuro

1l punaista maitoa
3 dl kokonaisia ohrasuurimoita
2-3 pientä, kotimaista omenaa
ripaus suolaa
ripaus kanelia
ripaus vaniljajauhetta
muutama voilastu

(valmiin puuron mausteeksi halutessasi maitoa, sokeria, kanelia ja/tai voisilmä)

Kuori ja raasta omena. Sekoita kaikki aineet voita lukuunottamatta uunivuoassa ja vuole voilastut päälle. Anna hautua 130-asteisessa uunissa kolmisen tuntia ja vetäytyä hetken ennen tarjoilua.

Hellepäivän helppo brunssimenu

toukokuu 26, 2014
IMG_7021

Lauantaina nautittiin brunssia siskoni perheen kanssa. Kiireetön viikonloppubrunssi on suosikkiaterioitani sekä kotona että ulkoruokinnassa, mutta tällä kertaa helteet ja kaikenlaiset aikasyöpöt asettivat vähän haasteita tarjottaville. Menua mietittäessä yritin valita mahdollisimman paljon sellaista, mitä voisi tehdä suureksi osaksi etukäteen, mihin ei tarvittaisi uunia ja mikä kestäisi hellelukemia ruokailun ajan. Suosin myös tuotteita, jotka selviäisivät brunssipäivänä vähällä vaivalla (viipaloimalla tai paketin avaamalla) jääkaapista pöytään. Mitään suuria kompromisseja ei tarvinnut silti tehdä, ainoastaan uunimunakas muuntui samoista aineista tehdyksi perunasalaatiksi, kun halusin välttää uunin käyttöä. Mitään erityistä reseptiä ei salaattiin ollut, mutta käytin siihen siis mm. perunaa, kananmunaa, sipulia, oliiveja, paprikaa, fetaa ja basilikaa, oliiviöljy-balsamicopohjaisella kastikkeella. Muffinit ja croissantit paistoin aikaisin samana aamuna, niin asunto ehti jäähtyä ennen vieraiden saapumista.

Ja tältä menu lopulta näytti, vinkiksi muillekin, jos brunsseilette (tai suuntaatte vaikka piknikille) sääennusteen lupaillessa hellelukemia. Tämä menu on takuulla stressitön :)

Kuvassa vähän harmillisesti esiintyy brändejä, mutta trust me, brunssi oli sponsoroimaton – nälkä vaan oli niin kova, ettei kuvia malttanut kovin ajatuksella räpsiä.

Hellepäivän brunssimenu

  • Kuohuviiniä (meillä alkoholiton koko perheen versio)
  • Tuoremehuja (omena- ja appelsiini)
  • Kinkku-juustomuffineja (esivalmisteltu edellisiltana, paistettu samana aamuna)
  • Croissantteja (kaupan pakaste)
  • Hedelmiä (viinirypäleitä, vesi- ja hunajameloniviipaleita, helppo valmistella pöytään)
  • Perunasalaattia (valmistin suurimmaksi osaksi edellisiltana uunimunakkaan aineksilla, jos olisin tehnyt munakkaan, olisin tehnyt tähän tapaan mutta vegeversion)
  • Savulohta (savustin edellisenä iltana, mutta olisi voinut myös hankkia valmiina)
  • Serranokinkkua
  • Juustoja (brie ja hirten) kera raparperichutneyn
  • Vihanneksia (salaatinlehtiä, kurkkuviipaleita ja paprikasuikaleita – tähän tapaan tarjottuna vihannekset eivät nahistuneet yhtä nopeasti, kuin salaatiksi pilkottuna, ja sujahtivat croissantin väliin)
  • Jugurttia ja hunajaa (joita ei kukaan lopulta jaksanut syödä)
  • Raparperipiirakkaa ja vaniljajäätelöä (siskon perheen tuliaisina)

Oodi uunipuurolle

lokakuu 31, 2013
IMG_6225

Ja samalla kysymys, MITEN mä en ole ennen tehnyt puuroa uunissa? Onneksi tämä aukko sivistyksessä tuli täytettyä, sillä uunipuuro on ihanan pehmeän makuista. Ja kun usein hehkutan helppojen juttujen perään, niin eivätpä ne jutut tästä enää helpotu. Anteeksi nyt siis teille, joille tällainen puuro on ihan peruskauraa ja resepti liian yksinkertainen jakoon, en vaan voi olla levittämättä uunipuuron ilosanomaa – olkoonkin, että resepti on napattu ohrasuurimopaketin kyljestä :)

Kolmen tunnin kypsennys tarkoitti minulla sitä, että puuro valmistui aamiaisen sijaan lounaaksi, mutta aamupalaksi puuro valmistuu hauduttamalla sitä vaikka yön yli 100-asteisessa uunissa. Puurolisukkeina käytin ihanaa äidin tekemää vadelmahilloa sekä maitoa, ja toisella syönnillä voita, kanelia, sokeria ja maitoa.

Uunipuuro

2 dl ohrasuurimoita
1,4 l maitoa
ripsaus suolaa
(pieni nokare voita paistoastian voiteluun)

Laita uuni lämpiämään 150 asteeseen. Voitele uunivuoka. Kaada vuokaan maito ja ohrasuurimot ja ripsauta päälle hieman suolaa. Paista puuroa uunissa noin kolme tuntia, ja anna levähtää hetki ennen tarjoilua.

Harmaan syysaamun piristysaamiainen

lokakuu 29, 2013
IMG_6223

Pekoni sopii kaikkeen ja tekee kaikesta parempaa, ja aamiaiseen se sopii ihan erityisen hyvin. Kuten sopii myös muna. Avokado taas tykkää pekonin seurasta, ja sen kaveriksi haluavat sipuli ja tomaatti. Onko mitään syytä, miksei näitä kaikkia yhdistäisi ruokaisaksi aamiaisleiväksi? En sellaista keksi, koska leivistä tuli herkkuja, juuri sopivaa piristystä harmaaseen kurakelikauden aamuun. Viikonlopun kunniaksi kokeilin tehdä leiville uppomunat, mutta paistettu kävisi yhtä hyvin.

Jos muuten saatte avokado-ostoksilla käsiinne hedelmiä, joita ei ole esikypsytetty vaan jotka ovat ehtineet kypsyä ”luonnostaan”, ottakaa niitä. Monesti olen harmitellut esikypsytetyissä avokadoissa sitä, että ne ovat maultaan samanlaisia kuin raa’at, mutta koostumukseltaan lähes pilaantuneita. Ainakin itselläni on käynyt parempi tuuri silloin, kun on onnistunut löytämään ei-esikypsytettyjä yksilöitä, niissä ovat maku ja väri olleet paremmin kohdallaan.

Pekoni-avokado-uppomunakerrosleivät (kahdelle)

6 viipaletta täysjyvä- tai hiivaleipää
8 viipaletta pekonia
1 kypsä avokado
1 tomaatti
1/2 punasipuli
voita tai margariinia
2 munaa
muutama tippa tabascoa
ripaus suolaa
ripaus mustapippuria
1-2 rkl viinietikkaa uppomuniin

1. Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen. Viipaloi sipuli, tomaatti ja avokado. Sipaise leiville voita tai margariinia ja laita ne hetkeksi uuniin paahtumaan leivinpaperilla vuoratulle pellille. Leivät ovat valmiit, kun ne saavat hieman väriä.

2. Kuumenna paistinpannu, paista pekoniviipaleet rapeiksi ja imeytä valmiista viipaleista rasvaa hetken talouspaperin päällä. Laita kattilaan noin litran verran vettä kiehumaan uppomunia varten. Ota paahtuneet leivät viimeistään tässä kohtaa uunista ja nosta neljälle viipaleista avokadoa, pekonia, tomaattia ja sipulia. Mausta pippurilla ja halutessasi suolalla. Kasaa leivistä kolmen kerroksen leivät niin, että jokaiseen tulee kaksi täyteviipaletta ja yksi täytteetön viipale ”kanneksi”.

3. Kun vesi kiehuu, kaada sinne halutessasi viinietikka ja valmista uppomunat. Vesi ei saa poreilla liikaa, mutta sen tulee kiehua, muuten munat hajoavat veteen. Riko yksittäinen muna ensin esim. juomalasiin tai keittokauhaan. Sekoita veteen sitten kauhalla tai lusikalla ”pyörre”, ja kaada muna varovasti lasista pyörteen silmään. Pyörre auttaa pitämään munan kasassa. Anna kypsyä 3-4 min ja nosta varovasti reikäkauhalla kattilasta kerrosleivän päälle. Ripsauta päälle hieman suolaa sekä muutama tippa tabascoa. Jos muna on parahultainen, keltuainen tihkuu ihanasti leivälle leikattaessa.

Toukokuun ruokahaasteeseen: pinaatti-juusto-pähkinämuffinit

toukokuu 20, 2013
pinaattimuffinit

Blogista huolimatta suuri osa ruuanlaitosta on sellaista ihan tavallista, josta ei jää mitään kerrottavaa jälkipolville. Sitä kanasuikale-wokkivihannes-riisimössöä siis. Sitten on kokeiluja ja projekteja, joista kannattaa kirjoittaa, menivät ne syteen tai saveen. Ja toki niitä arkiruokia, joissa on joku kiva idea jaettavaksikin. Mutta joskus tulee sellaisia onnistumisia, että ei tiedä, miten päin niistä edes kertoisi. Kun kaikki vaan menee ihan totaalisen nappiin. Tänään sain sellaisen onnistumisen pinaattimuffinieni kanssa, että haluan levittää niiden ilosanomaa ihan kaikille – tehkää näitä! Muffinit olivat niin kauniita, että hihkuin innosta, kun otin niitä uunista, ja niin hyviä, että rupesin melkein itkemään ilosta, kun isäntäkin kehui ne maasta taivaaseen (tai siis ehkä en vaan melkein, mutta en tunnusta ;). Ja sanoinko vielä, että nämä olivat myös ihanan helppoja?

Olen monesti tehnyt viikonlopun aamiaiseksi kinkku-juustomuffineja, ne ovat laiskemmallekin emännälle mainio tapa saada tuoreen leivän tuoksu aamulla keittiöön. Tällä kertaa halusin varioida reseptistä lihattoman version, joten jätin kinkun pois ja laitoin tilalle pinaattia sekä saksanpähkinärouhetta. Näin parhaana villivihanneskautena pinaatin sijaan voisi käyttää myös nokkosta.

Ohjeesta tulee 16-17 normaalikokoiseen (eli pienehköön) muffinipaperiin tehtyä muffinia, mutta minä tein tällä kertaa jättiversioita pieniä annosuunivuokia käyttäen, satsi riitti neljään isoon muffiniin. Toim. huom. sen verran täyttä tavaraa muffinit ovat, etten jaksanut syödä ihan kokonaista aamiaiseksi.  Muffinit toimivat aamiaisena ihan sellaisenaankin, mutta minä halkaisin ne ja söin sämpylätyyliin, voin ja kinkkuviipaleen kera.

Pitkästä aikaa osallistun myös kuukauden ruokahaasteeseen, jonka järjestään Keittiössä, kotona ja puutarhassa -blogi aiheenaan pinaatti. Toivottavasti tästä on Minnalle apua kasvimaan pinaattisadon tuhoamiseen!

Pinaatti-juusto-pähkinämuffinit


5 dl vehnäjauhoja
1 rkl sokeria
1 1/2 tl leivinjauhetta
1/2 tl ruokasoodaa
1/4 tl suolaa
100g voita sulatettuna
3 dl maitoa
1 muna
3,5 dl (emmental)juustoa
100g tuoretta pinaattia
kourallinen kuorettomia saksanpähkinöitä

1. Huuhtaise pinaatti ja kuullota sitä pieni hetki öljytilkassa pannulla kasaan. Jätä jäähtymään hetkeksi. Raasta juusto ja murskaa pähkinät (esim. laittamalla ne muovipussin sisälle ja kaulitsemalla niitä hieman).

2. Sekoita kuivat aineet keskenään kulhossa. Vatkaa sitten sitten toisessa kulhossa maito, muna ja voisula tasaiseksi seokseksi, ja sekoita kuiviin aineisiin vähän kerrallaan. Kääntele mukaan pinaatti, juustoraaste ja pähkinät.

3. Laita uuni lämpiämään 190 asteeseen. Annostele taikina muffinipapereihin tai annosvuokiin. Kumpia tahansa käytät, ei kannata täyttää astiaa liikaa, koska muffinit turpoavat melkoisesti. Jokaisen muffinin pintaan sopii koristeeksi pähkinä tai pari. Laita muffinit pellille ja paista pieniä 15-20 minuuttia, kunnes saavat hieman kullanruskeaa väriä pintaan. Isompia annosvuoassa olleita muffineja kannattaa paistaa 30-35 min. Tarjoile heti, kun ovat jäähtyneet sen verran, ettei suu pala.

Kinkku-juustomuffinit: laiskan emännän paras aamiaisjuttu!

tammikuu 14, 2013
IMG_4316

”Mikään ei ole parempaa kuin tuoreen leivän tuoksu aamulla” tai ”mikään ei ole parempaa kuin vastaleivottu leipä aamiaispöydässä”. Tottahan se on, mutta otan siitä vähän kodinhengetärpaineita. Ei minusta ole heräämään riittävän aikaisin, että vaivaisin, kohottaisin ja paistaisin ennen kuin muu talon väki edes herää! Ilokseni muffinit – tai muffinsit, kumpia ovatkaan – pystyy tekemään melko vikkelään ”sekoita ja paista” -periaatteella, eli ne sopivat myös tällaiselle laiskemmallekin emännälle. Lisäksi niihin saa ujutettua yhteen pakettiin suuren osan aamiaisesta, kun mukaan lisää juustoa, porkkanaa, pekonia, kinkkua, paprikaa… you name it. Brunssit ja ensi kesän piknikit, täältä tullaan!

Kun sopiva ja maasta taivaaseen kehuttu suolaisten kinkku-juustomuffinien ohje löytyi foodgawkerin kautta Clockwork Lemon -blogista, pääsin tuumasta toimeen. Sen verran huolimattomasti luin ohjeen kuitenkin etukäteen, että matkalla eteen tuli pieni mutka: ”asettele paperiset muffinivuoat muffinipellin syvennyksiin”. Oops… jaa mikä pelti? Ei auttanut kuin selvitä tavallista peltiä alustana käyttäen sen kustannuksella, että hieman muodottomia muffineistani tuli. Sillä ei kuitenkaan ole juurikaan väliä, koska niistä tuli myös ihan mielettömän hyviä! Luulin, että alkuperäisreseptin kehuissa liioiteltiin, mutta niin vain söin minäkin koko muffinisatsin sunnuntaipäivän aikana isännän kanssa puoliksi. Pisteet reseptille myös siitä, että muffineja tuli tasan sama määrä kuin alkuperäiselläkin tekijällä, minun käyttäessäni tavallisen suomalaisen pikkumarketin halvimpia muffinipapereita (sattumaakin voi siis olla mukana :).

Allaolevaan ohjeeseen olen muuttanut amerikkalaiset kuppi- ja fahrenheitmitat meikäläisemmiksi. Muutenkin vähän sovelsin tapani mukaan, timjamia ei ollut joten jätin sen pois, ja juustona käytin sekä emmentalia että mozzarellaa. Satsista tuli 17 maltillisen kokoista muffinia, joita paistoin 25 minuuttia. Toim. huom., epäilen tosin uunini falskaavan ja pahasti (terv. nimim. ”18 tunnin joulukinkku”), joten ohjeeseen olen palauttanut alkuperäiset, lyhyemmät paistoajat.

P.S. Sopivasti törmäsin tänään myös Chez Jasun helppoon arkileipään, joka näyttäisi täyttävän samat helppousvaatimukset kuin nämä muffinit. Sitä täytyy kokeilla seuraavaksi!

Kinkku-juustomuffinit 

5 dl vehnäjauhoja
1 rkl sokeria
1 1/2 tl leivinjauhetta
1/2 tl ruokasoodaa
1/4 tl suolaa
100g voita sulatettuna
3 dl maitoa
1 muna
3,5 dl (emmental)juustoraastetta
3,5 dl pieneksi silputtua kinkkua

1. Sekoita kuivat aineet keskenään kulhossa. Vatkaa sitten sitten toisessa kulhossa maito, muna ja voisula tasaiseksi seokseksi, ja sekoita kuiviin aineisiin vähän kerrallaan. Kääntele mukaan kinkkusilppu ja juustoraaste.

2. Laita uuni lämpiämään 190 asteeseen. Annostele taikina muffinipapereihin (jotka voi asetella muffinipellin koloihin, jos sellainen pelti löytyy). Laita muffinit pellille ja paista 15-20 minuuttia, kunnes saavat hieman kullanruskeaa väriä pintaan. Tarjoile heti, kun ovat jäähtyneet sen verran, ettei suu pala.

Maistuis varmaan seisojallekin 😀

Syksyinen smoothie

marraskuu 20, 2012
omena-puolukkasmoothie

Aamiaismoothie muuttui syksyiseksi, kun käytin siihen purkinpohjat pakastepuolukoita ja yhden jo vähän nahistuvan omenan. Maapähkinävoi ja hunaja makeuttajana toivat smoothieen vielä ihanaa täyteläisyyttä. Mukavaa vaihtelua tavalliseen mustikkasmoothieeni!

Kaurahiutaleet tai -lese täydentäisivät smoothien ”kokonaiseksi” aamupalaksi, mutta tällä kertaa aamupalalla oli myös leipää, joten en kaivannut enää smoothieen.

Syksyinen puolukka-omenasmoothie (yksi iso tai kaksi pienempää annosta)

1 dl jäisiä puolukoita
1 omena
2 dl maitorahkaa
2 dl maitoa
loraus hunajaa (maun mukaan)
1 rkl maapähkinävoita

Kaada kaikki aineet tavalliseen tai tehosekoittimen kannuun. Soseuta tasaiseksi smoothieksi sauvasekoittimella tai tehosekoitinta käyttäen.