Browsing Tag

arki

Reseptit

Ottolenghin harissapasta ja muut välipäivävinkit

joulukuu 28, 2018
harissapasta

Usean päivän jouluruokailottelun jälkeen maistuu lähes mikä tahansa muu. Älkää käsittäkö väärin, rakastan jouluruokaa, mutta olen kuitenkin iloinen, kun viimeiset palat haarukoidaan viimeistään tapaninpäivänä tarjoiluvadeilta, eikä täyskyllästymistä pääse tapahtumaan tai hävikkiä kerry. Keittelen mielelläni hernesopan kinkunjämistä, mutta muutoin keskityn välipäivinä mieluummin jo toisenlaisiin makuihin.

Mitä sinä tykkäät syödä jouluruokien vastapainoksi? Minä huomaan kaipaavani raikkaita makuja, tuoreita kasviksia, yrttejä, sitruksia ja tuoretta inkivääriä. Mieli vaeltaa Aasiaan. Myös pastaa ja tomaattisia kastikkeita, nekin mieluiten runsaan salaatin kanssa. Kuulostaako tutulta? Tässä minun viisi vinkkiäni rentoihin, sekä lomaan että arkeen sopiviin herkkuihin:

  1. Pasta puttanesca. Onkohan tätä helpompaa ruokaa edes olemassa? On lähes maagista, millainen makuyhdistelmä syntyy arkisista, kaapin perukoilta lähes aina löytyvistä raaka-aineista.
  2. Laab-salaatit. Limeä, korianteria, chiliä, kalakastiketta – kaikkea sitä, mikä joulun jälkeen maistuu! Laabin anatomiasta voi tehdä taidetta, mutta herkullinen salaatti kestää hyvin myös oikomista.  Tätä luottoruokaa valmistuu omassa keittiössäni tänään.
  3. Höyrytetty kuha aasialaisten yrttien kera. Joulukalat ovat ihania, mutta ihanaa kalaa voi valmistaa monella muullakin tavalla. Höyrytetty kuha on niistä yksinkertaisimpia, laadukkaat, tuoreet raaka-aineet eivät paljon kaipaa.
  4. Kikhernesalaatti chorizolla ja omenalla. Erilaiset pavut ja palkokasvit kuuluvat myös kuivaruokakaapin vakiosisältöön ja taittuvat vikkelästi vaikka mihin. Tässä suolainen ja mausteinen, rapeaksi paahdettu chorizo ja raikas, mehevä omena tuovat mukavaa suutuntumaa ja saavat salaatin pursuamaan makua.
  5. Ottolenghin harissapasta. Sen resepti, joka on peräisin samasta BBC Good Food -lehdestä kuin kukkakaalisalaattikin, löytyy alta. Koukuttava pasta on täydellinen yhdistelmä mausteisuutta, suolaisuutta ja täyteläisyyttä. Kuten puttanescan, tämänkin pastan ainekset löytyvät pitkälti kuivakaapista (tosin käytin ihan tavallista harissaa), eikä puuttuviakaan tarvitse etsiä lähikauppaa kauempaa. Olen tähän pyöristänyt hieman ohjeen tarkkoja grammamääriä sekä puolittanut pastan määrän, sillä omaan makuuni pastaa oli ohjeessa suhteessa liikaa kastikkeeseen nähden. Parasta on, kun pasta imaisee itseensä reilusti mehevää kastiketta, mutta sitä jää silti hieman myös lusikoitavaksi.

Ottolenghin harissapasta (2-3 annosta)

1 rkl oliiviöljyä
1 sipuli ohuiksi renkaiksi leikattuna
3 rkl harissaa
400g kirsikkatomaatteja puolitettuna
60g kivettömiä kalamataoliiveja
20g pieniä kapriksia
2 dl vettä
250g kuivattua pappardellepastaa
15g tuoretta litteälehtistä persiljaa
120g kreikkalaista jugurttia
muutama hyppysellinen suolaa

1. Kuumenna öljytilkka kannellisessa paistinpannussa. Lisää sipuli ja kuullota keskikuumalla lämmöllä n. 8 minuuttia, kunnes sipuli on karamelisoitunut ja pehmeä. Lisää harissa, tomaatit, oliivit ja kaprikset sekä hyppysellinen suolaa, ja jatka paistamista samalla sekoitellen 3-4 minuuttia, kunnes tomaatit alkavat muhjuuntua. Lisää 2 dl vettä ja sekoita. Kun vesi kiehuu, laske lämpöä ja anna hautua kannen alla noin kymmenen minuuttia. Ota kansi pois ja keitä vielä 4-5 minuuttia, kunnes kastike hieman paksuuntuu. Sekoita mukaan persilja ja siirrä sivuun.

2. Kastikkeen hautuessa keitä pasta suolalla maustetussa vedessä paketin ohjeen mukaan. Valuta.

3. Sekoita pasta ja kastike keskenään, maista ja lisää tarvittaessa suolaa. Jaa pasta annoskulhoihin. Tarjoile kuumana jugurttinokareen ja persiljasilpun kanssa.

Muut mietteet

Ruokaostostirkistely 2017

huhtikuu 26, 2017

Viime vuonna seurasin taloutemme ruokamenoja helmi-maaliskuussa kuukauden ajan. Sen jälkeen moni kulutukseen vaikuttava asia on perheessämme muuttunut, suurimpina asioina varmasti itselläni töihinpaluu ja lapsilla päivähoidon aloitus sekä nuorimmaisten kasvaminen vauvoista kaikkiruokaisiksi (heh, ainakin teoriassa) taaperoiksi. Nyt, kun kotona ei syödäkään kaikkia neljää tai viittä ateriaa päivässä seitsemänä päivänä viikossa, halusin toistaa kuittienkeruuharjoituksen nähdäkseni, mistä ruokamenot tällä hetkellä muodostuvat. Syynä ei ole se, että ruokamenoissa pitäisi varsinaisesti säästää vaan se, että haluan saada niistä ja muuttuneen arkemme vaikutuksista hieman paremman käsityksen.

Arvelen olevani hybridikuluttaja, joka on terminä näkynyt kulutusaiheisissa artikkeleissa silloin tällöin viimeisen vuoden-parin aikana. Joissain tuoteryhmissä, lähinnä tuoretuotteissa, olen hyvinkin kranttu laadun suhteen. Taloudellisuutta ajatellen suosin sesonkisia ja  melko arkipäiväisiä raaka-aineita, mutta haluan niiden kuitenkin olevan laadukkaita. Ostan luomumunia ja tivaan silakan pyyntipäivää kalatiskissä. Vihanneshyllyssä olen se ärsyttävä tyyppi, joka kopeloi jokaisen appelsiinin erikseen ennen pussittamista. Toisaalta taas, joissain asioissa ei ole niin väliä, saanko juuri sen parhaan tuotteen. Arkikäyttöön kelpaa ihan normaali tumma makarooni ja maidot – joita meillä kuluu toistakymmentä litraa viikossa – ovat sitä tavallisinta sorttia.

Mutta näkyykö se myös kauppakuitillani vai kuvittelenko ostoskorini sisällön erilaiseksi, kuin mitä se tosiasiassa on? Entä kuinka perheemme vertautuu suomalaiseen keskiarvoon? Vuoden 2016 lukujen mukaan suomalainen käytti ruokaan keskimäärin 200 euroa kuukaudessa. Viime vuonna meidän viiden hengen perheen ruokakulumme olivat 816 euroa, mikä jätti meidät vielä keskiarvon alle, mutta toisaalta pienten lasten kanssa ruokaan kuluu varmasti vähemmän rahaa kuin teini-ikäisten (kauhulla sitä odotellessa).

Viikko 1:

Ensimmäisen viikon kauppakuitti näyttää päällisin puolin lupaavalta. Ruokien osuus viikon kauppakuitista on 142,73 euroa, mikä on sangen kohtuullista. Kuitilla on pari einestä, mutta myös tuoretta kuhaa, pähkinöitä ja siemeniä sekä luomumunia, sekä ns. perustarpeita, kuten pastaa, maitoa, leipää ja voita, monen muun elintarvikkeen ohessa. Vilkaisu pankkitilille kuitenkin paljastaa, ettei tämä kerro koko totuutta. Viikolta löytyy myös täydennyskauppakuitti, jolta löytyy viattomien maitotölkkien lisäksi kestopahettamme kanansiipiä. Kyllä, niitä valmiiksi marinoituja, joita dippaamme kermaviiliin sekoitettuun pussidippiin. Kustannukset yhteensä 167 euroa.

Viikko 2:

Kauppakuitti herättää välittömästi epäilyksiä. Ruokien osuus vain 121,43 euroa? Viikolla tehty työmatka on tuonut mukaan eväsostoksia 25 euron edestä, mutta ilmeisesti olemme kuitenki tuon yhden viikon eläneet todella tunnollisesti, sillä pankkitilitkään eivät paljasta, että muita ruokamenoja olisi ollut. Lisää näitä! Viikon loppusumma 146,43 euroa.

Viikko 3:

Ruokaostosten yhteishinnaksi tulee 147,41 euroa. On todennäköistä, että edellisen viikon tiukan ostoskurin jälkeen ovat ruokakaapit kaivanneet vähän enemmän täydennystä. Kuitin sisältö näyttää melko tavanomaiselta, tosin silmään pistää hieman se, että olemme käyttäneet melkein seitsemän ja puoli euroa kurkkuihin. En kykene muistamaan, söimmekö ne kaikki. Jotain oli kuitenkin jäänyt matkasta, ja täydennystä haettiin seuraavalla viikolla 18 euron verran. Onneksi kuitenkin suurimmaksi osaksi hyödyllisiä ostoksia, kuten kaurahiutaleita ja maitoa, eikä niitä iänikuisia siipiä. Roskaruoatta ei kuitenkaan selvitty, sillä noutoruokaa olemme viikolla hakeneet 31,50 euron edestä ja miehen taskusta löytyy vielä eväskuitti, 22 euroa. Viikon loppusummaksi tuleekin 216,90 euroa.

Viikko 4:

Ruokastostosten osuus kauppakuitista on 124.47 euroa, ja sisältökin näyttää nopealla vilkaisulla hyvältä, on kasviksia, kalaa ja herkkujakin. Pari päivää myöhemmin on kuitenkin tehty sekä 15 euron täydennyskaupat, joihin on kuulunut esimerkiksi kanansiipiä ja keksejä, että haettu jälleen iso kasa noutoruokaa, 31,50 euroa. Olikohan kiireinen viikko? Viikon loppusumma 171,19 euroa.

Kauppakuittien ulkopuolelta täytyy mukaan laskea kuitenkin omat työpaikkalounaani, joihin käytän noin 110 euroa kuukaudessa. Tällöin koko kuukauden saldoksi tulee 812.76 euroa. Tilanne on siis lähes täsmälleen sama kuin vuosi sitten; olin odottanut hieman pienentyneitä kuluja alkaneiden töiden ja päivähoidon vuoksi, mutta työpaikkaruokailut ja kiireinen arki näkyvät ilmeisesti kauppakuitilla. Lasten päivähoidossa syömää ruoan hintaa en ole tähän laskenut, mutta ei kolmen lapsen päivähoito tietenkään ole ilmaista. Hieman hämäävä tekijä on myös se, että käyttämämme liha on suureksi osaksi jo edellissyksynä pakastettua, siitä on aikanaan syntynyt vähintään välillisiä kustannuksia, joita en ole niitä lähtenyt jyvittämään eri kuukausille eivätkä kulut siis näy helmikuunkaan ruokalaskussa. Todellinen keskiarvomme lienee siis hieman korkeampi, kuin mitä laskelma kertoo.

Mutta sitten tuleekin kysymys, so what? Sisäinen kitupiikkini haluaa säästää kaikessa, taloudellisuus varsinkin arkiruoanlaitossa – varsinkin jos sen onnistuu tekemään ilman kompromisseja raaka-aineiden laadussa – ilahduttaa minua aina. Suurin osa asuntolainan kanssa elävistä lapsiperheistä varmasti tietää, että rahalle löytyy aina muutakin käyttöä ja pahan päivän varaa on hyvä olla, vaikkei mitään taloudellista ahdinkoa sinänsä olisikaan. Samaan aikaan kuitenkin tiedostan, että kuittien keruuseen ajaa ennemmin mielenkiinto siihen, mitä syön, kuin se, kuinka paljon se maksaa. Saan ruokailutottumuksistani ja niiden muutoksista blogin myötä melko paljonkin tietoa, koska useina vuosina olen tehnyt erimuotoisia jääkaappikatsauksia reseptien julkaisun lisäksi. Kuiteista saan lisäksi tarkemman katsauksen tähän hetkeen. Pitäisikö kanansiipiä vähentää (joo, pitäisi), onko tarpeeksi kasviksia, muistimmeko kalan? Kaikki nämä asiat periaatteessa tiedän, mutta pieni konkreettinen muistutus elämäntavoista kauppakuitin muodossa ei yleensä tee pahaa.

Miltä teidän ruokaostoksenne näyttävät?