Browsing Tag

arkiruoka

Muut mietteet Reseptit

Shakshukaa viisivuotiaalle

tammikuu 8, 2017
shakshuka

Hyvää alkanutta vuotta 2017! Henkilökohtainen merkkipaaluni vuodenvaihteessa on aina blogin syntymäpäivä, ja tänä vuonna Kärähtäneet täytti kokonaiset viisi vuotta. Ensimmäisen blogireseptini – hernekeiton – olen julkaissut uudenvuodenpäivänä 2012. Aluksi epäröin, jääkö blogi tyngäksi ja ehdinkö ikinä mitään julkaisemaan, mutta harrastus vei mennessään ja tänä päivänä julkaistuna on yhteensä yli 600 artikkelia. Toistakymmentä roikkuu jatkuvasti myös luonnoksissa odottamassa idean tasolla tai puolivalmiina odottamassa sopivaa julkaisuhetkeä.

Jokaiselle ruokablogeja lukeneelle on varmaan tullut selväksi, että blogimaailma on muuttunut hurjasti viimeisen puolen vuosikymmenen aikana. Päällimmäisenä kentän muutoksessa käsitellään usein blogien kaupallistumista, mutta koen, että blogeista on tullut monipuolisempia: yksi on sekasyöjä, toinen kasvissyöjä, kolmas gluteeniton. Yksi perheellinen arkiruoan tuunaaja, toinen ravintoloita ahkeraan koluava. Joku tuottaa runsaasti kaupallista sisältöä ja toinen välttää sitä viimeiseen asti. Mikään edellämainituista ei mielestäni ole kuitenkaan laadullinen mittari bloggaamiselle, vaan se on upea harrastus – tai nykyisin joillekin taitaville jopa ammatti – jota jokainen voi toteuttaa omista lähtökohdistaan. Samoin omia suosikkiblogeja miettiessäni huomaan, että päällisin puolin yhdistäviä tekijöitä on näissä blogeissa yllättävän vähän. Jonkun viehätys minun silmissäni on reseptiikka, toisen inspiroivat kuvat, kolmannen naseva teksti, neljännen arkinen rehellisyys ja viidennen ehkä joku muu ominaisuus tai blogin teema. Osa omista suosikeistani toteuttaa paljon yhteistyökumppaneiden kampanjoita ja osa ei ollenkaan. Ajattelen siis, että hyviä tapoja tehdä blogia on yhtä monta kuin bloggaajiakin. Toivottavasti vanhat suosikit jatkavat julkaisujaan ja joukkoon saadaan edelleen lisää myös uusia!

Viiden vuoden ja kuudensadan artikkelin aikana on Kärähtäneissäkin tapahtunut paljon muutosta, jota voisi kasvuksikin luonnehtia: nälkä on kasvanut syödessä ja uuden oppimisen myötä olen halunnut oppia vielä lisää ja lisää, niin ruoanlaitosta kuin bloggaamisesta teeman ympärillä. Elämäntilannekin on muuttunut, koirat ja lapset ovat asettaneet omat vaatimuksensa ajankäytölleni ja pakottaneet harrastukset välillä enemmän taka-alalle. Blogissa se näkyy välillä harvempana julkaisutahtina ja siinä, että suosin paljon sellaisia ruokia, jotka ovat joko hyvin nopeita tehdä tai aktiiviselta työltään hyvin vähävaivaisia. Myös ruokailutottumukset ovat muuttuneet; meilläkin syödään kevyemmin ja kasvispitoisemmin kuin viisi vuotta sitten, mutta ajurina on ollut enemmän oman perheen kasvu ja muuttunut tilanne (lue: en kehtaa lapsilleni tarjota pizzaa yhtä usein, kun itse olisin sitä valmis syömään) kuin vallalla oleva kasvisruokatrendi (vaikka se mukava trendi onkin).

Samaan aikaan, kun selaan blogia taaksepäin, huomaan monen peruspilarin kuitenkin pysyneen paikallaan, niin keittiössä kuin blogissakin. Alusta saakka kantaneita teemoja ovat esimerkiksi taloudellisuus, laadukkaat raaka-aineet, niiden kunnioittaminen ja kaiken hyödyntäminen. Makumaailmassa varioivat edelleen niin kotoisan yksinkertaiset kuin kaukomaiden inspiroimat tunnelmat. Valokuvissakin on löytynyt jonkinlainen käsiala ihan alkuaikoihin verrattuna (katsokaa vaikka sitä hernekeiton kuvaa vuodelta 2012!), mutta valokuvaus jää kyllä edelleen pahasti itse ruoanlaiton jalkoihin.

Viisivuotissyntymäpäivänäkin meillä syötiin. Ei mitään erityisen juhlallista, mutta rauhalliseen talviaamuun sitäkin paremmin sopivaa, mausteista shakshukaa. Aikuisille se oli uudenvuodenbrunssi, lapsille lounas. Ja helppo lounas muuten onkin, älkää hämääntykö siitä, että kananmunia syödään yleensä aamiaiseksi. Jos jääkaapissa on munia ja kaapissa tomaattimurskaa, shakshukan saa todennäköisesti pyöräytettyä kasaan, tähänkin ruokaan kun voi laittaa melkein mitä hyvänsä. Tiskiäkään ei synny kuin yhden pannun verran.

Perustana useissa shakshukaresepteissä on paprikaa ja sipulia sisältävä tomaattikastike, mutta useat laittavat omaan versioonsa myös fetaa tai papuja, tai kikherneitä, kuten itse tein. Mitään ihan yhtä ja ainoaa oikeaa tulkintaa ei tästäkään ruoasta taida olla. Minä tein ohjeesta heti kerralla tupla-annoksen, mutta ohjeen mukaisesta määrästä riittää brunssiksi neljälle aikuiselle.

Shakshuka

1 paprika
1 iso sipuli
2 valkosipulinkynttä
1 tuore chili silputtuna
1 tölkki (400g) hyvää tomaattimurskaa
2-3 dl kypsiä kikherneitä
pari hyppysellistä suolaa
(n. 1 tl sokeria, jos kaipaat makeutta tomaattikastikkeeseen)
1 tl juustokuminaa
1/2 tl mustapippuria
1/2 tl savupaprikaa
4 kananmunaa
kourallinen tuoretta korianteria ja/tai sileälehtistä persiljaa silputtuna
(seesaminsiemeniä koristeeksi)

  1. Hienonna sipulit, paprika, valkosipuli ja chili. Kuullota hetki korkealaitaisella pannulla öljytilkassa keskilämmöllä ja lisää sitten tomaattimurska ja kikherneet. Mausta suolalla, tarvittaessa sokerilla, mustapippurilla, juustokuminalla ja savupaprikalla. Pienennä lämpöä ja anna hautua silloin tällöin kuplien 5-10 minuuttia.
  2. Riko kananmunat ja pudota ne kastikkeeseen varovasti yksi kerrallaan. Ripottele pintaan suolaa. Kypsennä kannen alla keskilämmöllä, kunnes valkuaiset ovat hyytyneet. Ripottele pintaan silputtua korianteria ja lehtipersiljaa sekä halutessasi seesaminsiemeniä. Tarjoile heti.
Reseptit

Sunnuntailounas: metsästäjän piirakka hirven jauhelihasta

marraskuu 29, 2016
hirvipiiras

Parjatun brittikeittiön kotiruokaklassikko shepherd’s pie ei kuulosta kovin kummoiselta. Jauhelihakastikekerros, jota peittää perunamuusikerros. Mutta kuten monet muutkin kunnon kotiruoat, shepherd’s pie on helposti lähestyttävä, koko perheelle maistuva ja rakkaudella tehtynä muhevan herkullinen klassikko. Minulle se juolahti mieleen, kun mietin käyttökohteita pakastimesta löytyvälle hirven jauhelihalle. Alkuperäiseen versioon käytetään lammasta, joiden paimentamiseen ruoan nimessäkin viitataan, mutta maukas ja metsäinen hirvi sopii tarkoitukseen erittäin hyvin. Onko kyseessä nyt sitten metsästäjän piirakka?

Koen, että kotiruokaklassikoiden – jotka monelle ovat myös niitä kouluvuosien traumaruokia – valmistuksessa pitkän kaavan mukaan on jotain hyvin palkitsevaa. Ruoat heräävät eloon ihan uudella tavalla ja muistuttavat, miten yksinkertaiset asiat ovat usein juuri niitä parhaita. Tekemisessä menee hetki, mutta mistään vaikeasta ei tässäkään ole kyse. Ja vaikka teenkin ruoat mieluummin tuoreeltaan kuin lämmitän samaa isoa laatikkoa koko viikon, niin en varsinaisesti valitakaan, kun sunnuntain lounasta voi venyttää vielä parin arkipäivänkin tarpeisiin.

Ohjeen mukaisilla määrillä ruokaa valmistuu suuri vuoallinen. Koska varsinkin perunamuusin tekeminen perustuu minulla tuntumaan ja riippuu aina käyttämistäni perunoista, on vaikea antaa ainesluetteloon aivan täsmällisiä määriä. Tavoitteena on tässä keskipaksu muusi, jota pystyy pursottamaan tai levittämään vuoan päälle mutta joka ei ole niin löysää, että sekoittuu suoraan kastikkeeseen. Maistelemalla ei voi mennä pieleen!

Vinkki: sienet ovat oiva lisä niin perinteiseen kuin tähän metsäiseen hirviversioonkin. Murusta mukaan esimerkiksi kourallinen suppilovahveroita tai mustia torvisieniä.

Shepherds pie hirvestä eli metsästäjän piirakka

3 porkkanaa
2 isoa sipulia
2 valkosipulinkynttä puristettuna
muutama oksa tuoretta timjamia
tilkka öljyä paistamiseen
1 kg hirven jauhelihaa
1 tl mustapippuria
muutama hyppysellinen suolaa
n. 1 dl punaviiniä
3-4 rkl tomaattipyrettä
2 rkl worcestershirekastiketta
8 dl mietoa lihalientä

Muusiin:

n. 1,2 kg jauhoista perunaa (esim. rosamunda tai puikula)
n. 3 rkl voita
1-2 dl täysmaitoa
muutama hyppysellinen suolaa

  1. Aloita perunoista. Kuori perunat ja höyrytä ne kypsiksi. Laita syrjään odottamaan.
  2. Perunoiden kiehuessa kuori ja hienonna porkkana ja sipulit pieniksi kuutioiksi. Riivi timjaminoksista lehdet ja hienonna valkosipuli. Kuullota aineksia hetken ajan öljyssä ja lisää sitten jauheliha. Ruskista kevyesti ja mausta suolalla ja mustapippurilla. Kaada kuumaan pannuun punaviini, anna kiehahtaa ja pienennä sitten lämpöä. Lisää tomaattipyre, worcestershirekastike ja lihaliemi ja sekoita. Hauduttele kevyesti kuplien kannen alla noin 20 minuuttia ja sen jälkeen toinen 20 minuuttia ilman kantta välillä sekoitellen.
  3. Kastikkeen hautuessa muussaa perunat. Sekoita niihin sitten suola, voi ja maito vähän kerrallaan samalla muussaten, kunnes koostumus on mieleinen. Jätä syrjään odottamaan tai jos käytät pursotinta, nosta muusi valmiiksi pursotinpussiin.
  4. Laita uuni lämpiämään 180 asteeseen. Voitele uunivuoka ja levitä jauhelihakastike sen pohjalle. Levitä tai pursota päälle muusi. Töki pintaan haarukalla muutama ilmareikä. Paista 20-30 minuuttia, kunnes muusipinta saa hieman väriä.
Reseptit

Siskonmakkarakeitto aasialaisittain

lokakuu 8, 2016
siskonmakkara_nuudelikeitto

En varmastikaan ihan ensimmäistä kertaa kerro, että aasialaiset maut ovat pikaisina arkiruokina suosikkejani. Vuosien varrella olen tähän kategoriaan meneviä ruokia kirjannut blogiinkin lähes pilvin pimein. Nyt testasin, taipuuko perinteinen siskonmakkara aasialaisvaikutteiseen ruokaan ja kokeilin sitä aina luotettavaan nuudelikeittoon. On tavallinenkin siskonmakkarakeitto hyvää, mutta tämä on ehkä vielä hiukan enemmän omaan makuuni.

Soppa oli lämmittävä tuttavuus. Limellä ja kalakastikkeella maustettu liemi ei peittänyt siskonmakkaran ominaismakua, mutta toisaalta maku ei mitenkään sotinut kokonaisuuden kanssa. Keveyttä keittoon toivat lehti- ja kiinankaali. Ohjeen määristä riittäisi luultavimmin neljälle aikuiselle, nyt minä ja kolme lasta söimme setistä kaikki kahdesti. Jos tekisin keiton aikuisille, lisäisin tulisuutta reilusti tuoreen chilin muodossa, nyt tyydyin töräyttämään omalle lautaselleni kukkokastiketta.

Siskonmakkara-nuudelikeitto

1 iso sipuli
pari reilua kourallista lehtikaalia
1/2 pienehköstä kiinankaalista
peukalonpään kokoinen pala inkivääriä
2 valkosipulinkynttä
2 kaffirlimetin lehteä
kourallinen korianteria
(1-2 tuoretta, punaista chiliä)
1 rkl rypsiöljyä
8-10 dl vähäsuolaista lihalientä
4 rkl kalakastiketta + lisää maun mukaan lautaselle
400 g siskonmakkaroita
2 annoslevyä pikanuudeleita (mieluiten riisivermiselliä)
1 limetin mehu
srirachaa

  1. Kuori ja hienonna sipuli. Poista lehtikaalista suurimmat lehtiruodit ja suikaloi lehtikaali ja kiinankaali. Kuori ja hienonna inkivääri sekä valkosipulinkynsi. Silppua chili, kaffirlimetin lehdet ja korianteri.
  2. Kuullota sipulia hetki öljytilkassa paksupohjaisessa kattilassa keskilämmöllä, lisää sitten lehtikaali, inkivääri ja valkosipuli ja kääntele sekaisin. Anna pehmetä hieman. Kaada mukaan liemi ja kiehauta.
  3. Lisää kalakastike, chili ja kaffirlimetin lehdet. Pulpsauta mukaan siskonmakkarat ja tuo uudestaan kiehuvaksi. Lisää kiinankaali ja nuudelit ja napsauta lämpö pois. Anna nuudelien ja siskonmakkaroiden kypsyä parin minuutin ajan.
  4. Annostele keitto lautasille. Mausta annokset vielä kalakastikkeella, limettimehulla, silputulla korianterilla ja srirachalla (mausteet voi myös nostaa pöytään tarjolle ja ruokailijat voivat tehdä maustamisen itse, oman maun mukaan).
Reseptit

Ruuhkavuosipaniikkia ja punajuurilaatikkoa

lokakuu 1, 2016
punajuurilaatikko

Ihan pian koittaa se hetki, kun kaikki lapsemme siirtyvät kotihoidosta päivähoidon hellään huomaan ja me vanhemmat yritämme keksiä, miten selvitä uudenlaisesta arjesta. Tuntuu samaan aikaan hyvältä, haikealta ja kaoottiselta, vaikka olen jo saanut porrastaa shokkia aloittamalla uudessa työpaikassa jokunen kuukausi sitten. Nyt ovat kuitenkin miehenkin isyysvapaapäivät luetut, joten sieltä ne ruuhkavuodet tulevat ihan oikeasti, täysillä päin.

Ajatukset heittelevät laidasta laitaan; kuka tästedes hoitaa yöherätykset? Kuoppaammeko haaveet harrastuksista? Kuka ehtii tehdä ruokaa? Entä käydä kaupassa? Kuolemmeko nälkään? Paniikki! Pientä lohtua sain kuitenkin, kun vietin pari vapaapäivää kotona lasten kanssa. Kun rutiiniin pääsi, asiat kummasti lutviutuivat ja homma olikin oikeastaan helpompaa kuin muistin. Se valoi luottamusta myös tulevaan – ne uudetkin rutiinit ihan varmasti löytyvät, joten kyllä me hengissä selvitään. Tai ainakin luulen niin.

Ihan varmuuden vuoksi kuitenkin, jos käykin niin, etten enää koskaan ehdi tekemään yhtään mitään, tein vapaillani punajuurilaatikkoa. Konseptiltaan ihanan yksinkertaista ja arkista, mutta käytännössä sen verran työlästä ja sotkuista, ettei sitä halua töiden jälkeen kiireessä, jo valmiiksi nälkäisenä, lähteä askartelemaan. Jonkun mielestä punajuurilaatikon valmistus voi olla myös hieman itsetuhoista huomioiden, että perheessä on kolme alle kolmevuotiasta lasta eivätkä koiratkaan olleet kokkauspäivänä paikalla toimittamassa siivouspartion tehtäviä. Mutta kuitenkin tein, kun kerran oli tilaisuus valmistaa jotain muuta kuin jauhelihaa ja makaroonia.

Laitoin laatikkoon mehevää possun jauhelihaa, mutta kerman kohdalla rupesi terveellisyysomatunto kolkuttamaan. Käytän kermaa ruoanlaitossa harvoin, mutta kun käytän, se on yleensä kuohukermaa. Nyt laitoin kuitenkin kaapista löytynyttä kaurakermaa, joka on mielestäni ns. kermankorvikkeista paremmasta päästä ja antaa ruokiin oman, kauraisen makunsa. Tällä kertaa kaurakerma kyllä hukkui punajuuren makuun eikä sen läsnäoloa koko ruoassa olisi varmaan huomannut, jos ei olisi tiennyt.

Minusta laatikosta tuli tosi hyvää. Sen valmistuessa uunissa ehdin jo miettiä kaikenlaisia variaatioita vuohenjuustolla tai vaikka kapriksilla, mutta maistettuani en enää kaivannut niitä – vaikka ihan varmasti hyviä olisivat nekin; yksinkertainen, juureva laatikko oli juuri sitä, mitä kaipasin viileänä syyspäivänä. Rehellisyyden vuoksi täytyy kuitenkin kertoa, että lapsista vain pienemmät kelpuuttivat ruoan. Esikoinen nosti lautaseltaan haarukallisen punajuurta, kysyi mitä se on, ja totesi vastauksen kuultuaan, ettei sitä voi syödä. Eli jos haluat salavihkaa saada lapsesi syömään punajuuria, saattaa juureksen jemmaaminen kakkuun tai Lindströmin pihveihin toimia paremmin.

Punajuurilaatikko

1 kg punajuuria
2 isohkoa sipulia
1 rkl öljyä paistamiseen
800 g porsaan jauhelihaa
2 tl valkosipulirouhetta
1/2 tl valkopippuria
muutaman tuoreen timjaminoksan lehdet
suolaa
mustapippuria
2 dl korppujauhoja (käytin pankojauhoja, tavalliset olivat loppu)
2,5 dl kermaa (käytin kaurakermaa)

  1. Kuori ja raasta punajuuret. Kuori ja hienonna sipulit. Kuullota sipuleita hetki paistinpannulla öljytilkassa ja lisää sitten jauheliha. Paista kypsäksi. Mausta valkosipulilla, musta- ja valkopippureilla, suolalla sekä timjaminlehdillä.
  2. Kaada jauhelihaseos voidellun uunivuoan pohjalle. Lisää suurin osa punajuuresta ja korppujauhoista ja sekoita. Tarkista maku ja lisää mausteita tarvittaessa. Lado seoksen päälle loput raasteesta sekä vielä hieman korppujauhoja. Paista 180-asteisessa uunissa noin tunnin ajan.
Reseptit

Punainen pesto casheweista ja aurinkokuivatuista tomaateista

elokuu 26, 2016
akt_pesto

Monipuolisten, herkullisten, terveellisten, edullisten, helppojen ja nopeiden arkiruokien etsiminen on ikuisuusprojekti. Olen varmasti ennenkin sanonut, että niin hyvää ruokaa kuin jauheliha-makaroonimössö onkin, tulen saamaan siitä elämänmittaisen kiintiön täyteen siihen mennessä, kun lapset saavuttavat kouluiän. Niinpä muita vaihtoehtoja testataan mahdollisimman paljon, vaihtelevin lopputuloksin.

Yksi viimeaikojen onnistuneimpia uusia arkiruokakokeiluja on pastaruoka, johon tein punaisen pestotyylisen kastikkeen cashewpähkinöistä ja aurinkokuivatuista tomaateista. Ruoka oli helppo ja valmistui kirjaimellisesti siinä ajassa, kun keitin spagetin. Tykötarpeet kaivelin kaapista jo valmiiksi löytyvistä, hävikkiuhan alla olevista tuotteista, joten kustannuksetkin jäivät pieniksi. Oikeastaan ainut uutena ostettu raaka-aine oli tuore basilika, jota ripsin valmiiseen annokseen väriä ja lisämakua tuomaan. Sitäkään ei siis varsinaisesti tarvinnut itse kastikkeeseen. Pari päivää myöhemmin tein toisen nopean pastan, jonka kastikkeeseen jatkoin pestonjämiä vielä tomaattimurskalla. Hyvältä maistui sekin. Voisiko arkiruoalta paljon muuta toivoa?

Punainen aurinkokuivattu tomaatti-cashewpesto

330g purkillinen aurinkokuivattuja tomaatteja öljyineen
1-1,5 dl cashewpähkinöitä
1 dl parmesanraastetta
2 valkosipulinkynttä
2 tl punaviinietikkaa
1/2 dl oliiviöljyä

Laita kaikki ainekset oliiviöljyä lukuunottamatta kannuun tai korkealaitaiseen kulhoon. Surauta sauvasekoittimella tahnaksi. Lisää oliiviöljyä vähän kerrallaan samalla surautellen, kunnes koostumus on mieleinen. Jos et tarvitse pestoa heti, anna sen vetäytyä jääkaapissa.

 

Reseptit

Arki-illan nuudelikeitto

kesäkuu 11, 2016
muna_nuudelikeitto

Käsi ylös, muistatko vielä opiskelijanuudelit? Minä söin niitä kausiluontoisesti hyvinkin paljon, ja nuudelikausia tulee silloin tällöin edelleen. Sellainen on tälläkin hetkellä meneillään, tuntuu, että arkiruossani vuorottelevat lähinnä nuudelit ja laab gai. Sen verran ovat kuitenkin nuudelikulhot jalostuneet opiskeluajoistani, että nykyisin ne ovat arki-iltoinakin tuoreilla vihanneksilla ja yrteillä höystettyjä, mausteisia keittoja. Viimeaikainen vakkarikeittoni on ollut jonkin sortin seka-aasialainen versio: kananmuna muistuttaa ramenista, lime, sriracha ja kalakastike puolestaan pho-keitosta. Muita sattumia, esimerkiksi tähteeksi jääneitä lihoja, voi lisätä tarjonnan mukaan. Maukas liemi taas taitaa kuulua keittoon kuin keittoon.

Liemestä sen verran, että jos sen tekee alusta asti, ei keitto ole mitään arki-illan pikaruokaa, tässä asiassa varsinaista oikotietä onneen ei valitettavasti ole. Mukavaa on kuitenkin, ettei liemen tarvitse olla valmiiksi aasialaiseen makumaailmaan taitettua vaan hyvän arkikeiton saa tehtyä myös muista liemistä. Yleensä käytän jotain pakastimesta löytyvää, aiemmin keiteltyä vedosta, mutta myös hyvä valmisliemi toimii. Valmistavarasta suosin jauhemuodossa myytäviä luomuliemiä, joiden maku on mielestäni neutraalihko vaikkapa useimpiin fondeihin verrattuna.

Nuudelikeitto kananmunalla (yhdelle)

1 kananmuna
15 cm pätkä kurkkua
1 ruukullinen korianteria
2 kevätsipulin vartta
3-4 dl mietoa lihalientä
1 annos maustamattomia pussinuudeleita

lautaselle:

1/2 – 1 limen mehu
kalakastiketta
srirachaa
(muutama tippa seesamiöljyä)

  1. Keitä kananmuna niin, että keltuainen jää löysäksi. Koulukuntia on monia, mutta itse laitan munat kattilaan kylmään veteen ilman kantta ja kun vesi kiehuu, keitän noin neljä minuuttia. Sen jälkeen annan munien hieman viiletä kylmässä vedessä.
  2. Kuori ja viipaloi kurkku. Hienonna korianteri ja kevätsipuli.
  3. Kiehauta lihaliemi. Lisää nuudelit, ota kattila pois levyltä ja anna vetäytyä hetken. Kaada nuudelit liemineen kulhoon ja lisää tuoreet kasvikset. Puolita kananmuna ja nosta se keiton päälle. Mausta lautasella limemehulla, srirachalla ja kalakastikkeella sekä halutessasi seesamiöljyllä.
Reseptit

Fetalla höystetyt muikut

toukokuu 20, 2016
fetamuikut

Edulliset, terveelliset ja yleensä helposti saatavilla olevat muikut ovat suosikkikalojani, mutta teen ne turhan usein samalla vanhalla tavalla, ruisjauhoissa pyöritellen ja voissa paistaen. Hyviä ne ovat niinkin, mutta vaihtelu virkistää ja usein unohtuu, että varsinkin vähän isompaa muikkua voi oikeastaan käyttää kaikin samoin tavoin kuin silakkaakin. Fetan ja smetanan kanssa hautuessaan muikuista ei tule erityisen terveellisiä, mutta todella, todella maukkaita. Helpompaa kalaruokaa saa hakea: ainekset sekoitetaan uunivuoassa, päälle lusikoidaan hieman smetanaa ja koko komeus laitetaan uuniin kypsymään.  Varsinaista muikkusesonkia saa vielä odottaa, mutta tämä ohje kannattaa ottaa talteen jo nyt!

Feta-smetanamuikut

500g tuoreita muikkuja
muutama hyppysellinen suolaa
1 dl tilliä silputtuna + hieman valmiin ruoan pintaan
n. 10 cm pätkä purjoa silputtuna
1/2 sitruunan mehu
rouhaisu mustapippuria
100g salaattijuustoa (fetaa)
1 prk (120g) smetanaa

1. Laita muikut uunivuokaan, ripottele päälle suola ja kääntele sekaisin. Silppua tilli ja purjo, purista sitruunan mehu ja murusta feta. Sekoita kaikki ainekset kalojen kanssa.

2. Laita uuni lämpiämään 180 asteeseen. Lusikoi kalojen päälle smetana. Paista kaloja uunissa n. 25 minuuttia, kunnes ne ovat kypsyneet (tarkka kypsennysaika riippuu paljon käyttämäsi vuoan muodosta). Ripottele valmiin vuoan päälle lisää tilliä.

Muut mietteet Reseptit

Isojen, pienten ja vielä pienempien ruokailua

toukokuu 16, 2016
savulohi-avokadopasta

Mietin jossain kohtaa, jos kirjoittaisin jatkoa parin vuoden takaiseen vauvan ja vanhemman ruokailua käsittelevään tekstiin. Varmastihan nuorempien lasten kiinteisiin siirtymisen myötä syntyisi myös uusia, kivoja, koko perheen ruokaideoita jaettavaksi. Syntyisihän? Valitettava totuus on kuitenkin, että siinä missä esikoisen vauvavuonna ruokailuun suhtautui tutkimusmatkan kaltaisesti ja innoissaan, en ole kaksosten kanssa kyennyt samaan. Toki he ovat saaneet opetella kiinteän ruoan syömistä samaan tapaan kuin isoveljensäkin eikä raaka-ainerepertuaarikaan varmasti ole huonompi, mutta itselleni vaihe kiinteiden aloituksesta jonnekin sinne yhden vuoden kieppeille, kun koko perhe pääsee syömään samoja ruokia, on ollut ja on edelleen pakkopullaa. Samalla kun tiedän, että monipuolinen, ajatuksella toteutettu ruokavalio on vauvoille arvokas ja petaa tulevaisuuden ruokailutottumuksia ja hyvinvointia, en voi olla ajattelematta, että jokainen soseutus ja ylimääräinen mutka eri ruokien valmistamisessa eri perheenjäsenille, on pois siitä, että söisimme koko perhe hyvää ruokaa.

Parempi minäni tietää kuitenkin, että kyseessä on itselleni ohikiitävän lyhyt ajanjakso, jolla on suuri merkitys perheen pienimmille, ja sillä ajatuksella jaksankin niellä jupinani ja miettiä päivästä toiseen, missä raaka-aineissa niitä nitraatteja taas olikaan. Kuten esikoisenkin kanssa, yritän päästä mahdollisimman helpolla: enimmäkseen pyrin tekemään ruokia, jotka joko sopivat sellaisenaan koko perheelle tai joista voi sopivassa valmistusvaiheessa eristää vauvaystävällisen osan ennen loppujen ainesten lisäämistä. Metodeissakin olen joustava, kaksoset saavat sekä soseita että sormiruokaa, vaikka tätä kirjoittaessani huomaan, että jälkimmäinen on vallannut alaa enkä ole enää aikoihin kaivanut sauvasekoitinta kaapista. Sormiruokailun puolesta on todettava, että se helpottaa huomattavasti omaa syömistä samalla aterialla, varsinkin jos pöydän ääressä ei ole yksi vaan kaksi vauvaa, sekä sokerina pohjalla taapero, joka syö kyllä itse mutta saattaa toisinaan tarvita apuakin. Joskus, varsinkin matkustaessa, turvaudun pienimpien kanssa myös valmiisiin lastenruokiin.

Taapero heittää omat kierrepallonsa ruokailuun. Olen sikäli erittäin onnekas, että ainakaan esikoisemme ei ole toistaiseksi osoittanut merkkejä ruoka-aineherkkyyksistä, ja hän myös syö monipuolisesti, usein hyvinkin rohkeasti kokeillen. Älkää silti erehtykö kuvittelemaan, että meillä asuisi täydellinen ruokailija; lapsella on kyllä nirsoilunsa, mutta ne eivät noudata mitään ennakoitavaa kaavaa. Luulen toisinaan valmistavani lapseni mieliruokia havaitakseni hetkeä myöhemmin vain, ettei vaikkapa kalakeitto nyt sitten ollutkaan mieleen juuri tänään. Samaan tapaan saattavat jonkin ruoan raaka-aineet maistua kaikki lapselle sellaisenaan, mutta sekoitapa ne yhteen, niin pikkuvanha ääni antaa palautetta, ”äiti, tämä ei ole syötävää”.

Savukala-avokadopasta(salaatti) – ah, mikä nimikehirviö – on ruoka, joka tuntuu uppoavan suurin piirtein kaikille ja jota voi muokata ja osittaa ruokailijoiden iän ja tottumusten mukaan. Salaatin käsite on tässä väljähkö ja ruokaa voi yhtä hyvin kutsua pastaksi. Idea on kuitenkin, ettei ruoka ole lämmin muttei kylmäkään, parhaimmillaan se on huoneenlämpöisenä. Pasta on helppo ja nopea tehdä, sopii etukäteen valmistettavaksi ja tarvittaessa sormisyötäväksi, eikä aiheuta hirveitä tunnontuskia terveellisyytensäkään puolesta, kunhan kylkeen jaksaa pilkkoa vielä ne perinteiset, pikaiset tuorekurkut ja -tomaatit. Tätäkin ruokaa tehdessä otan vauvaystävällisen annoksen syrjään tietyssä kohtaa ja lisään vasta sitten voimakkaimmat mausteet ja suolan. Lopuksi maustamisen huono puoli on, etteivät mausteet ehdi kunnolla välttämättä imeytyä eikä maku näin ole parhaimmillaan, mutta arkikäytössä tapa on minusta riittävän hyvä kompromissi. Alle 1-vuotiaan ruokaan ei suositella lisättäväksi suolaa, joten savulohen voi tarvittaessa korvata vaikkapa suolattomalla uunilohella, esimerkiksi edellispäivän uunikalan tähteillä. Jos tarvittavat välineet löytyvät kotoa, voi kalan savustaa itse ilman suolaa, kuten minä tein tällä kertaa. Ohjeen annos on  neljälle aikuiselle, itselleni ja kolmelle pienelle lapselle pastasalaatista riittää useammalle istumalle.

P.S. Toinen suosikkini lasten kanssa arkisyötäväksi on laab gai -kanasalaatti höyrytetyn riisin kera. Jos valmistusjärjestystä muokkaa hieman, voi pienimmille ottaa kanat ja kasvikset erilleen ennen kalakastikkeen (suolaisuuden) lisäämistä. Isomman lapsen lautaselle salaatti menee muuten ihan sellaisenaan, mutta tulisuus jätetään siitä pois ja chilit ripotellaan vasta aikuisten lautasille. Jos riisijauhetta ei ole valmiiksi tehtynä, voi sen jättää pikaversiosta poiskin. Voisin syödä salaattia melkein joka päivä!

Lohi-avokadopasta

250g (kuiva paino) täysjyväpastaa
3 avokadoa
1  pieni valkosipulinkynsi
2 limetin mehu
600g (suolatonta) savulohta tai muuta kypsennettyä lohta
2 limen mehu
rouhaisu mustapippuria
3 rkl oliiviöljyä
1 dl parmesanraastetta (väljästi mitattuna)
muutama hyppysellinen suolaa
muutama hyppysellinen chilihiutaleita

  1. Keitä ja valuta pasta pakkauksen ohjeen mukaan. Jätä hetkeksi syrjään jäähtymään. Koverra avokadoista hedelmäliha ja muussaa se lulhossa karkeasti haarukalla. Purista joukkoon valkosipulinkynsi.
  2. Riivi lohi käsin pienemmiksi paloiksi ja lisää kulhoon avokadon kanssa. Purista joukkoon limen mehu. Sekoita mukaan pasta ja oliiviöljy ja rouhaise mukaan hieman mustapippuria. Jos teet ruokaa vauvaikäiselle, ota vauvan annos syrjään tässä kohtaa.
  3. Lisää ruokaan parmesanraaste sekä suola. Tarkista maku ja lisää suolaa vielä tarvittaessa. Annostele ja ripottele annosten pintaan vielä chilihiutaleita niille ruokailijoille, joille ne sopivat.
Reseptit

Hunajaiset lenkki-ruusukaalipaketit

toukokuu 2, 2016
makkarapaketit

Nielaisin kuuluvasti saadessani viestin Snellmannin All Natural -makkarakampanjaan liittyen. Sinulle on arvottu Snellmannin All Natural -lenkki 400g. Olin aiemmin tarttunut kutsuun kehittää resepti jostain yrityksen hiljattain lanseeraamasta, lisäaineettomasta All Natural -tuoteperheen makkarasta, ja innolla tarttunutkin, koska lisäaineeton makkara pelaa hyvin omaan arvomaailmaani, mitä ruokaan tulee. Vaikken ole terveysintoilija, tiedän mielelläni, mitä syön, ja erityisesti, mitä syötän lapsilleni. Lenkkimakkara on kuitenkin kompastuskiveni – en ylenkatso sitä millään tapaa, mutta tunnustan sen olevan keittiömme alihyödynnetyimpiä raaka-aineita, jota popsin lähinnä kylmänä suoraan paketista. Tavallaan sekin käyttötapa tekee kunniaa lenkin kaltaiselle suomalaiselle instituutiolle, mutta oikeastaan juuri vähäinen kokemukseni lenkkimakkaran valmistuksesta oli syynä siihen, että oli hauska tarttua haasteeseen. Kyseessä on kuitenkin ihanan suoraviivainen, konstailematon tuote, joten ei voi olla vaikeaa valmistaa siitä  ruokaa.

Suurempi kikkailu lenkin kaltaisen tuotteen kanssa on mielestäni päälleliimattua, ruoka saa olla yhtä tuttua, suoraviivaista ja konstailematonta kuin itse tuotekin. Makkara rakastaa erilaisia kaaleja sekä tietysti sinappia, joten niitä on valittu tähänkin ohjeeseen. Nyt käytin ruusukaaleja, mutta kesäaikaan esimerkiksi varhaiskaali on erinomainen vaihtoehto. Lisukkeet kääräistään makkaran kanssa hunajaiseen leivinpaperipakettiin, joka pitää maut tallessa. Valmiin annoksen voi avata pöydässä kokonaan tai syödä paperistaan hampurilaistyyliin. Herkkua!

Hunajaiset lenkki-ruusukaalipaketit (4:lle)

400 g All Natural -lenkkimakkara
2 pienehköä porkkanaa
15 cm pätkä purjoa
300 g ruusukaaleja
1 valkosipulinkynsi
2 tl rypsiöljyä paistamiseen
2 tl hunajaa
1 -2 tl kokojyväsinappia
1/2 tl kuivattua rakuunaa
pieni rouhaisu mustapippuria myllystä
pieni ripaus suolaa

lisäksi tarvitset kaksi arkkia leivinpaperia

  1. Leikkaa lenkki neljään palaan ja leikkaa jokainen pala vielä pitkittäin neljäksi siivuksi. Kuori ja suikaloi purjo ja porkkanat. Poista ruusukaaleista kannat ja mahdolliset huonot päällilehdet ja puolita ne. Kuori ja hienonna valkosipuli.
  2. Lämmitä öljytilkka paistinpannulla. Lisää porkkana, purjo, ruusukaalit ja valkosipuli ja kuullota keskilämmöllä muutama minuutti. Kasvikset saavat jäädä rapeiksi. Sammuta sitten levy, lisää hunaja, sinappi ja mausteet ja sekoittele.
  3. Leikkaa leivinpaperiarkit puoliksi niin, että saat yhteensä neljä palaa. Lado jokaiselle palalle kaksi makkarasiivua, jaa sitten kasvissseos siivujen päälle ja peitä jokainen annos vielä kahdella makkarasiivulla. Taita leivinpaperit paketeiksi.
  4. Paista paketteja pannulla keskilämmöllä muutama minuutti molemmin puolin, kunnes paperin läpi näkyy, että makkaran pinta on saanut hieman väriä. Annnostele jokaiselle ruokailijalle yksi paketti. Avaa pöydässä tai nauti hampurilaistyyliin osittain avatusta paperikääreestä.

Tämä kirjoitus on tehty yhteistyössä Snellmannin kanssa. All Natural -tuoteperheeseen kuuluu lenkin lisäksi nakki ja grillimakkara sekä mausteisemmat chorizo, bratwurst, merguez ja provencale -makkarat.

Reseptit

Nopeat yhden pannun pyörykät aasialaisittain

helmikuu 17, 2016
aasialaiset_broileripullat

Minulta kysyttiin facebookissa hiljattain, millä ihmeen ajalla loihdin kaikkia näitä blogiherkkuja. Tyhjentävä vastaus olisi niin pitkä, että se vaatisi oman postauksensa (ja aion muuten kirjoittaa sellaisen, koska aihe herätti paljon ajatuksia), mutta sitä odotellessa kuitenkin yksi perheenäidin ihanneruoka, nopeasti ja vähällä vaivalla valmistuva lihapullapannu, johon olen viime aikoina kovasti ihastunut. Ruuassa on oikeastaan kaksi jujua: ensimmäinen on pullien kypsennys uuninkestävällä pannulla ensin liedellä ruskistaen ja sitten uunissa loppukypsentäen, ja toinen on kasvisten tuuppaaminen samalle pannulle uuniin. Itse olen kypsentänyt toistaiseksi ainakin kirsikkatomaatteja, erilaisia paprikoita, sieniä, sipulia ja parsakaalia, mutta oikeastaan mitkä tahansa nopeahkosti kypsyvät kasvikset käyvät. Tiskin määrä pysyy maltillisena ja ruuanvalmistuksen voi tarvittaessa osittaa niin, että sekoittelee taikinan vaikka muutaman tunnin etukäteen ja h-hetkellä vain paistaa pullat, pilkkoo kasvikset ja heittää komeuden uuniin. Ja mainitsinko jo, ettei pullista tarvitse väkertää pieniä, isotkin kypsyvät hyvin uunissa? Pullien kypsyessä voi sitten vaikka korjata pöydällä vielä rehottavat lasten aamiaistiskit sivummalle tai vaihtaa tarvittaessa vaipan jos toisenkin.

Tämänkertaisesta vedoksesta halusin vähän normilihapullaa raikkaamman ja maustoin pullat aasialaisittain. Käytin broilerin jauhelihaa, possu olisi tähän hyvä vaihtoehto myös. Pullien kaveriksi keitin riisiä, mutta jos jääkaapissa olisi ollut valmiiksi keitettynä edellispäivän riisiä (tai toisenlaiseen pannuun vaikka perunoita tai pastaa), olisin nakannut senkin mukaan. Chiliaddiktina sekoittelin kanapullapannulle vielä nopean maustekastikkeen, joka viimeisteli kokonaisuuden.

Aasialainen broileripyörykkäpannu (2-3 aikuisten annosta)

taikina:

1 dl korppujauhoa (tai pankojauhoa)
2 dl maitoa
1 pieni sipuli silputtuna
2 valkosipulinkynttä silputtuna
2 rkl kalakastiketta
nopankokoinen pala inkivääriä raastettuna
1 rkl seesamiöljyä
400 g broilerin jauhelihaa

pannulle:

1 pienen parsakaalin kukinnot
1/2 paprika
kourallinen herkkusieniä
1/2 punasipuli
1 rkl soijaa
1 dl vettä

maustekastike:

ruukullinen tuoretta korianteria silputtuna
1 punainen chili hienonnettuna
1 valkosipulinkynsi hienonnettuna
1 rkl siirappia
1 limetin mehu

  1. Valmista pyörykkätaikina sekoittamalla kaikki aineet keskenään broilerin jauhelihaa lukuunottamatta. Anna turvota hetken ja sekoita sitten mukaan jauheliha. Anna vetäytyä jääkaapissa ainakin puoli tuntia.
  2. Pilko pannulle tulevat kasvikset suupaloiksi.
  3. Ota pyörykkätaikina jääkaapista ja pyöritä reiluiksi pulliksi. Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Ruskista pullat liedellä keskikuumalla pannulla välillä kääntäen. Lisää kasvikset, kääntele muutaman kerran ja lisää vielä soija ja vesi. Työnnä pannu kokonaisuudessaan uuniin ja paista n. 10 minuuttia, kunnes pyörykät ovat kypsät. Kääntele aineksia kerran sekaisin paiston aikana.
  4. Pannun ollessa uunissa valmista maustekastike sekoittamalla kaikki sen ainekset keskenään.