Browsing Tag

arkiruoka

Reseptit

Nopeat yhden pannun pyörykät aasialaisittain

helmikuu 17, 2016
aasialaiset_broileripullat

Minulta kysyttiin facebookissa hiljattain, millä ihmeen ajalla loihdin kaikkia näitä blogiherkkuja. Tyhjentävä vastaus olisi niin pitkä, että se vaatisi oman postauksensa (ja aion muuten kirjoittaa sellaisen, koska aihe herätti paljon ajatuksia), mutta sitä odotellessa kuitenkin yksi perheenäidin ihanneruoka, nopeasti ja vähällä vaivalla valmistuva lihapullapannu, johon olen viime aikoina kovasti ihastunut. Ruuassa on oikeastaan kaksi jujua: ensimmäinen on pullien kypsennys uuninkestävällä pannulla ensin liedellä ruskistaen ja sitten uunissa loppukypsentäen, ja toinen on kasvisten tuuppaaminen samalle pannulle uuniin. Itse olen kypsentänyt toistaiseksi ainakin kirsikkatomaatteja, erilaisia paprikoita, sieniä, sipulia ja parsakaalia, mutta oikeastaan mitkä tahansa nopeahkosti kypsyvät kasvikset käyvät. Tiskin määrä pysyy maltillisena ja ruuanvalmistuksen voi tarvittaessa osittaa niin, että sekoittelee taikinan vaikka muutaman tunnin etukäteen ja h-hetkellä vain paistaa pullat, pilkkoo kasvikset ja heittää komeuden uuniin. Ja mainitsinko jo, ettei pullista tarvitse väkertää pieniä, isotkin kypsyvät hyvin uunissa? Pullien kypsyessä voi sitten vaikka korjata pöydällä vielä rehottavat lasten aamiaistiskit sivummalle tai vaihtaa tarvittaessa vaipan jos toisenkin.

Tämänkertaisesta vedoksesta halusin vähän normilihapullaa raikkaamman ja maustoin pullat aasialaisittain. Käytin broilerin jauhelihaa, possu olisi tähän hyvä vaihtoehto myös. Pullien kaveriksi keitin riisiä, mutta jos jääkaapissa olisi ollut valmiiksi keitettynä edellispäivän riisiä (tai toisenlaiseen pannuun vaikka perunoita tai pastaa), olisin nakannut senkin mukaan. Chiliaddiktina sekoittelin kanapullapannulle vielä nopean maustekastikkeen, joka viimeisteli kokonaisuuden.

Aasialainen broileripyörykkäpannu (2-3 aikuisten annosta)

taikina:

1 dl korppujauhoa (tai pankojauhoa)
2 dl maitoa
1 pieni sipuli silputtuna
2 valkosipulinkynttä silputtuna
2 rkl kalakastiketta
nopankokoinen pala inkivääriä raastettuna
1 rkl seesamiöljyä
400 g broilerin jauhelihaa

pannulle:

1 pienen parsakaalin kukinnot
1/2 paprika
kourallinen herkkusieniä
1/2 punasipuli
1 rkl soijaa
1 dl vettä

maustekastike:

ruukullinen tuoretta korianteria silputtuna
1 punainen chili hienonnettuna
1 valkosipulinkynsi hienonnettuna
1 rkl siirappia
1 limetin mehu

  1. Valmista pyörykkätaikina sekoittamalla kaikki aineet keskenään broilerin jauhelihaa lukuunottamatta. Anna turvota hetken ja sekoita sitten mukaan jauheliha. Anna vetäytyä jääkaapissa ainakin puoli tuntia.
  2. Pilko pannulle tulevat kasvikset suupaloiksi.
  3. Ota pyörykkätaikina jääkaapista ja pyöritä reiluiksi pulliksi. Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Ruskista pullat liedellä keskikuumalla pannulla välillä kääntäen. Lisää kasvikset, kääntele muutaman kerran ja lisää vielä soija ja vesi. Työnnä pannu kokonaisuudessaan uuniin ja paista n. 10 minuuttia, kunnes pyörykät ovat kypsät. Kääntele aineksia kerran sekaisin paiston aikana.
  4. Pannun ollessa uunissa valmista maustekastike sekoittamalla kaikki sen ainekset keskenään.
Reseptit

Homejuustotäytteiset perunankuoret, muutaman raaka-aineen hävikkiherkku

helmikuu 4, 2016
homejuustoperunat

Silloin kun ruokahävikkiä meillä tulee, se on valitettavan usein perunaa. Usein niitä jää yli juuri sen verran, ettei niistä riitä enää kolmen hengen aterian lisukkeeksi, tai ne ovat jauhoisia, kun pitäisi olla kiinteitä tai toisinpäin. Keväisin idätän hävikkiperunoita siemenperunoiksi, mutta talvella ne on käytettävä jollain muulla tapaa. Tänään jääkaapissa oli muutaman rosamundaperunan lisäksi pieni pala sinihomejuustoa, jolla ei sinänsä ollut pelkoakaan päätyä hävikkiin mutta jonka arvelin sopivan hyvin yhteen pottujen kanssa. Puolitin perunat ja kypsensin ne uunissa, koversin kuoret tyhjiksi, sekoitin perunasta ja homejuustosta täytteen ja uunitin perunoita vielä sen aikaa, että pinta sai hieman väriä. Hyvin vähäisellä vaivalla sain hyvän omantunnon pienemmästä ruokahävikistä, vähemmän huonon omantunnon sinihomejuuston suurkulutuksesta (hei, tämän laitoin sentään johonkin ruokaan enkä suoraan suuhuni!) sekä varsin herkullisen ja ruokaisan lisukkeen.

Ohjeeseen laitoin määrät per peruna, koskaan kun ei tiedä montako hävikkiperunaa siellä jääkaapin perällä lurkkii. Perunoiden määrän mukaan ohjetta on helppo skaalata ylöspäin.

Homejuustotäytteiset perunankuoret 

1 rosamunda-peruna (tai vastaava, jauhoinen peruna) per ruokailija

jokaista perunaa kohden:

1 tl oliiviöljyä
n. 2 rkl sinihomejuustoa
1/2 valkosipulinkynttä puristettuna
nokare voita
ripaus suolaa

1. Huuhtaise ja halkaise perunat ja hieraise niihin oliiviöljyä kaikille pinnoille. Paista 200-asteisessa uunissa n. 30 minuuttia tai kunnes perunat ovat pehmenneet.

2. Koverra perunan sisus lusikalla kuoresta kulhoon. Muussaa mukaan homejuusto ja valkosipuli. Mausta tarvittaessa suolalla, täytä kuoret juustoisella perunamassalla ja nosta pieni voinokare jokaisen perunapuoliskon päälle. Paista 200-asteisessa uunissa, kunnes täyte saa pintaansa hieman väriä.

Reseptit

Sitruunainen kylmäsavulohi-pastasalaatti

tammikuu 20, 2016
kylmäsavulohi-pastasalaatti

Pastasalaatit ovat pettämättömiä arkiruokia. Nopeita valmistaa, hyväksyvät raaka-aineikseen melkein mitä tahansa ja odottavat kiltisti jääkaapissa, jos haluan valmistaa ruuan jo etukäteen tai jos jotain jää yli. Tämänkertaisesta vedoksesta tuli jopa niin hyvää, että kirjoitin ainekset ylös. Yleensä käytän pastasalaatin tyylisiin ruokiin lähinnä jämiä, mutta nyt sinne hupeni myös pala laadukasta kylmäsavulohta. Ei ehkä ensimmäinen valintani arkiruuan raaka-aineeksi (ainakaan, kun merkittävä osa kalasta hupenee lapsen suuhun jo valmistusvaiheessa), mutta voi miten hyvää!

Sitruunainen kylmäsavulohi-pastasalaatti (kahdelle)

250 g hyvää pastaa
300 g kylmäsavulohta palana
1/2 punasipuli
1/2 kurkku
1/2 paprika
1/2 sitruunan kuori ja mehu
3 rkl hyvää oliiviöljyä
1 rkl seesaminsiemeniä
kourallinen tuoreita basilikanlehtiä silputtuna
50 g parmesania raastettuna
pari rouhaisua mustapippuria
suolaa

  1. Keitä pasta suolalla maustetussa vedessä pakkauksen ohjeen mukaan. Jäähdytä valmis pasta lävikössä juoksevan, kylmän veden alla ja jätä valumaan. Pilko kylmäsavulohi, punasipuli ja kurkku salaattiin sopiviksi paloiksi. Silppua basilika ja raasta parmesan.
  2. Purista kulhoon sitruunanmehu ja raasta mukaan kuori. lisää sitten oliiviöljy samalla sekoitellen. Sekoita mukaan muut salaatin ainekset ja mausta mustapippurilla ja tarvittaessa suolalla (kalassa ja pastassa on sitä jo ennestään).
Reseptit

Hyvänmakuisen arjen minestronekeitto

tammikuu 12, 2016
minestronekeitto

Mikä on sinun mielikuvasi minestronekeitosta? Minä yhdistän sen aina koulu- ja työpaikkaruokaloihin, mieleen tulee sellainen teollisen makuinen oranssi liemi, jossa killuu ylikypsiä makarooneja sekä hieman epämääräisempiä sattumia, jotka kuulemma ovat lihaa. Ei erityisen houkuttelevaa. Silti, minestrone tuli mieleeni kun mietin tässä joku kerta, mitä taaperolle syöttäisi, hän kun pitää kovasti kaikesta pasta- ja tomaattipitoisesta. Vähän kyseenalaisesta kouluruokala-assosiaatiosta huolimatta minestronehan on perusidealtaan oikein passeli, pastaa, kasviksia ja vähän lihaa tomaattisessa liemessä. Innostuin tutkimaan, mitä keittoon pitäisi ihan oikeasti laittaa, ja selvisi, että kyse ei ole mistään kovin spesifistä tieteenlajista; kyseessä on jälleen yksi kiitollinen ruoka, johon jokainen laittaa sitä, mitä on. Sopii minulle!

Omaan soppaani päätyi mm. isoja, valkoisia säilykepapuja, parsakaalin kukintoja ja savukylkeä. Liemen teollinen makuvivahde vältettiin helposti valitsemalla liemeen hyvää kanalientä, vähän valkkaria ja laadukkaita purkkitomaatteja. Tuore basilika ja parmesan viimeistelivät sopan ja muistuttivat, että arkiruokakin saa hyvin pienillä muutoksilla ihan uutta nostetta. Mietin, että myös lehtikaali olisi ollut tähän mainio, kotimainen lisä. Parsakaalikin toimi, mutta se menetti kauneimman värinsä punaisessa liemessä, vaikka rakenne säilyykin rapsakkana.

Minestronekeitto

1 iso sipuli

2 valkosipulinkynttä

2 varsisellerin vartta

1 pienehkön parsakaalin kukinnot

300 g savukylkeä

pieni tilkka öljyä

250-300 g (1 prk) isoja valkoisia papuja

2 hengen annos makaroonia tai muuta sopivanmuotoista pastaa (annostus pakkauksen mukaan)

pieni lasillinen (n. 12 cl) valkoviiniä

400 g tomaattimurskaa

1 l kasvis- tai kanalientä

muutama rouhaisu mustapippuria

(suolaa)

tarjoiluun parmesanlastuja ja silputtua, tuoretta basilikaa

  1. Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipuli. Viipaloi sellerinvarret ja pilko parsakaali suupaloiksi. Kuutioi savukylki.
  2. Kuullota sipulia ja valkosipulia hetki kattilassa öljytilkassa. Lisää savukylki ja selleri ja kääntele muutaman kerran sekaisin. Lisää valkoviini ja anna kiehahtaa. Lisää sitten kana- tai kasvisliemi sekä tomaattimurska ja kiehauta.
  3. Laske lämpö pienemmäksi ja lisää pavut, makarooni ja pari minuuttia myöhemmin parsakaali. Keitä muutama minuutti ja laita sitten levy pois päältä (parsakaali ja pasta jatkavat vielä kypsymistään). Mausta mustapippurilla ja tarvittaessa suolalla. Kun pasta on kypsää ja parsakaali pehmennyt, on keitto valmis. Annostele lautasille ja ripottele pintaan parmesanlastuja ja silputtua basilikaa.

 

 

Reseptit

Irlantilainen soodaleipä, se maailman helpoin

marraskuu 23, 2015
soodaleipä
Irlantilaisen soodaleivän makumuisto nuorentaa minua kymmenen-viisitoista vuotta ja vie mielen saarella vietettyihin vuosiin. Leivässä on ihan omanlaisensa maku ja rakenne, ja se on mielestäni myös yksi parhaita vaihtoehtoja suosikkileipääni BLT:hen. Monesti sitä on ollut tarkoitus kokeilla kotona ja muistan äitini napanneen jo vuosia sitten talteen yhden reseptin jostain suomalaisestakin ruokalehdestä. Aina on vaatimaton soodaleipä kuitenkin unohtunut listaltani.
Nyt leipä putkahti taas jostain mieleen – kenties loogisena (?) jatkumona edellisviikonlopun verimakkaroista, ja päätin hetken mielijohteesta kokeilla sitä. Ennakkoymmärrykseni oli, että soodaleipä on helppo valmistaa, mutta olin yllättynyt, kun selvisi, kuinka helppo: ei vaivausta, ei kohotusta, ei muotoilua, ainekset vaan sekaisin ja uuniin puoleksi tunniksi. Tällainen pikaleipä saattaa olla leivontahifistelijän kauhistus, jopa epäleipä, mutta minä voin erittäin hyvin elää sen kanssa. Leipä on alkujaan nimenomaan joka päiväksi leivottu arkileipä, joten silloin se saa ollakin yksinkertainen. Ja tuollaisen leivänhän voi pyöräyttää vaikka aamiaispöytään ilman, että tarvitsee herätä jo aamuyöstä, se on minusta ihan mahtavaa.
Soodaleivän resepti on poimittu The Guardianin ”How to cook the perfect…” -sarjasta, jonka olen varmasti maininnut ennenkin. Sarjassa tutkitaan suosikkiruokien anatomiaa ja haetaan niistä ns. täydellisiä versioita. Koska tein oman leipäni pitkälti hetken mielijohteesta, jouduin korvaamaan siirapin hunajalla ja piimän sitruunamehulla jatketulla maidolla. Leipä onnistui näinkin, mutta taikina kaipasi hieman ohjetta enemmän jauhoja, arvelen sen johtuneen piimää löysemmän maidon käytöstä.
Minun leivästäni tuli hieman vaaleampaa kuin siitä irlantilaisesta soodaleivästä, jota muistan aikanaan ostaneeni, mutta muistelen myös, että leivästä oli sekä ”white soda” että ”brown soda” -versiot, tämä minun hieman rouheinen soodaleipäni oli jotain siltä väliltä. Mutta tärkein, eli se soodaleivän maku löytyi kuitenkin. Leivän tultua uunista piti laittaa isännälle tekstiviesti: ”tarvitsisin yhden Guinnessin. Voisitko tuoda?”
Irlantilainen soodaleipä (yksi limppu)
 
450-550 g jauhoja
50 g kaurahiutaleita
1 tl suolaa
1 tl ruokasoodaa
4,5 dl piimää (tai maitoa, johon on sekoitettu 1 rkl sitruunamehua)
1 rkl hunajaa
1 rkl siirappia (korvasin toisella ruokalusikallisella hunajaa)
n. 1 rkl voita sulatettuna
1. Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen. Voitele pala leivinpaperia ja aseta uunipellille. Sekoita taikinan kaikki kuivat aineet kulhossa ja tee seoksen keskelle kolo.
2. Sekoita keskenään piimä (tai maito ja sitruunamehu), hunaja ja siirappi. Minä lämmitin maidon kädenlämpöiseksi, jotta hunaja sekoittuisi siihen paremmin. Kaada neste sitten jauhoseoksen keskelle tehtyyn koloon ja sekoita nopeasti käsin taikinaksi. Älä vaivaa. Taikinan tulisi olla niin kiinteää, että se säilyttää joltiseenkin muotonsa uunipellille siirrettäessä.
3. Kumoa taikina uunipellille leivinpaperin päälle ja muotoile se varovasti käsin pyöreähköksi limpuksi. Todennäköisesti leipä asettuu pellille valmiiksi melko pyöreään muotoon. Leikkaa limppuun syvä ristiviilto (matala viilto häviää leivän kohotessa) niin, että se jakautuu ikään kuin neljään osaan. Paista 200-asteisessa uunissa noin 30 minuuttia. Voitele uunista tullut leipä voisulalla ja anna hieman jäähtyä ennen leikkaamista. Syö pian, tämä leipä ei parane vanhetessaan!
Reseptit

Kurpitsa-chorizopasta

lokakuu 30, 2015
kurpitsapasta

Kurpitsaa on nyt kaikkialla. Blogit, ruoka- ja naistenlehdet ovat ohjeita pullollaan ja kaupassakin näkyy ilahduttavasti muunmuassa kotimaisen kurpitsan parantunut saatavuus. Ymmärrän siis hyvin, jos kurpitsa tulee jo ulos korvistakin, mutta suosittelen silti kokeilemaan tätä pastaa, niin hyvää se oli. Rasvaisen ja hieman happamanmausteisen chorizon kanssa paahdettuna makeahko kurpitsa imaisee itseensä mahtavia makuja!

Oikeastaan on vähän jännä, miten koenkin tämän annoksen niin onnistuneeksi. Pasta ja kurpitsa kun eivät kumpikaan ole minun juttujani, vaikken niitä erityisesti inhoakaan. Kurpitsaa ostan kuitenkin aina sen satokaudella, koska olen tällainen wannabe-kurpitsanystävä. Aiemmin olen yrittänyt lähentyä kyseisen kasviksen kanssa tekemällä siitä mm. klassista kurpitsapiirakkaa sekä uunissa paahdettua kurpitsalisuketta.

Tämänkertaisen pastan ohje syntyi useita ajatuksia yhdistämällä: viimeisimmän Glorian Ruoka & Viinin (6/2015) lämpimistä voileivistä löysin kurpitsa-chorizoyhdistelmän, jonka arvelin sopivan hyvin myös pastaan. Kokkeillaan -blogin kurpitsapastasta bongasin puolestaan pastan keitinveden käytön, jota en olisi itse tullut ajatelleeksi. Ja vuohenjuusto, no, se on kurpitsan kanssa hyväksi havaittu makupari ja maistuu muutenkin melkein missä tahansa.

Kurpitsa-chorizo-vuohenjuustopasta (neljälle)

1 keskikokoinen myskikurpitsa (600-700 g kuorittua tavaraa)
200 g tuorechorizoa
loraus oliiviöljyä
pari rouhaisua mustapippuria
hyppysellinen suolaa
1-2 valkosipulinkynttä puristettuna
2 rkl hunajaa + hieman valmiiden annosten päälle

300 g tai paketin ohjeen mukainen neljän hengen annos hyvää pastaa (kuiva paino)
100 g pehmeää vuohenjuustoa (minulla sellainen ”kuoreton” pötkö chevrenappeja)
2 dl pastan keitinvettä
pari kourallista rucolaa

1. Kuori ja kuutioi myskikurpitsa reilun nopan kokoisiksi kuutioiksi, hienonna chorizo ja sekoita kulhossa kurpitsan kanssa. Lisää pieni loraus oliiviöljyä, suolaa ja pippuria (suolaa varovaisesti, chorizo ja vuohenjuusto tuovat itsessään melko paljon suolaa). Levitä seos pellille leivinpaperin päälle ja paahda 225-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia, sekoita ja paista vielä 5-10 minuuttia, kunnes kurpitsakuutiot ovat saaneet hieman väriä pintaansa. Sekoita mukaan hunaja sekä puristettu valkosipuli, ja jätä hetkeksi odottamaan.

2. Keitä pastaa suolalla maustetussa vedessä pari minuuttia vähemmän, kuin pakkauksessa ohjeistetaan. Valuta valmis pasta mutta ota talteen vajaat 2 dl keitinvettä. Sammuta keittolevy mutta nosta kattila levylle jälkilämpöön. Kaada keitinvesi takaisin kattilaan, lisää vuohenjuusto ja sekoittele, kunnes juusto on suurin piirtein sulanut kuumaan veteen. Lisää kattilaan keitetty pasta, rucola ja kurpitsaseos ja anna muhia pari minuuttia samalla varovaisesti käännellen. Halutessasi lisää vielä hieman rucolaa kaunistukseksi ja tarjoile.

Nopeutusta arkeen: jauhelihastifado

lokakuu 26, 2015

Kreikkalainen stifado-pata on helppo klassikko, mutta jonkin verran sen valmistamiseen kuluu aikaa. Niinpä innostuin tekemään padan pitkästä aikaa jauhelihasta, jolloin sen saa tehtyä liedellä ihan arkiruuaksikin. Käytännössä tällöin syntyy vähän kreikkalaisittain taitettu bolognesekastike. Jos ylimääräistä aikaa on, voi kastiketta hauduttaa pidempäänkin – se ehdottomasti pitää siitä – mutta kiireisen päivän iltana ruuan saa tarvittaessa pöytään noin puolessa tunnissa. Lisukkeeksi voi salaatin ohella laittaa oman maun mukaan pastaa, perunaa tai riisiä; minun suosikkini ovat uunissa tehdyt, yrttiset lohkoperunat.

Aiemmilta vuosilta löytyy blogista hirven- ja possunlihasta tehty, uunissa haudutettu stifado.

Jauhelihastifado (neljälle)

500g naudan jauhelihaa
4 salottisipulia
2-3 valkosipulinkynttä
1 kanelitanko
pari laakerinlehteä
2 rkl sokeria
suolaa
pippuria
lasillinen punaviiniä

400g (1 tlk) tomaattimurskaa
öljyä paistamiseen

1. Kuori ja viipaloi salottisipulit ja valkosipulinkynnet. Kuullota sipuleita pannulla hetki öljytilkassa, lisää jauheliha ja paista kypsäksi.

2, Lisää pannulle suola, sokeri, pippuri, laakerinlehdet ja kanelitanko ja sekoita. Kaada mukaan viini, anna kiehahtaa ja lisää sitten tomaattimurska. Sekoita, tarkista maku ja lisää suolaa, sokeria tai pippuria tarvittaessa. Anna hautua vähintään viitisen minuuttia, tai reilusti pidempään jos aikataulusi sen sallii.

Meksikon inspiroima salaatti pitaleivän väliin

lokakuu 4, 2015

Meillä on hieman huono tapa syödä isännän kanssa illallista vasta, kun taapero on nukkumassa (koska sehän ei estä syömästä päivällistä myös lapsen kanssa, right?). Ilta-aterialla syödään usein ne tulisimmat chilit sekä muut pöperöt, jotka eivät alle parivuotiaalle ihan sellaisenaan sovi tai maistu.

Perjantain ilta-ateriaksi valmistui mausteinen, meksikolaisvivahteinen broilerisalaatti, joka päätyi pitaleivän sisään yhdessä srirachamajoneesin kanssa. Ajatus tuli alkuviikon vierailusta ravintola Patronaan, jonka raikkaat tostada- ja tacotäytteet jäivät erityisesti mieleeni. En kuitenkaan lähtenyt hakemaan annoksista toisintoa, vaan tein niistä saamani inspiraation pohjalta nopean ja yksinkertaisen, koti-iltapalaksi sopivan version. Pitaleivänkin tunnustan olevan niitä ydinsotaa kestäviä valmisversioita, joita olen joskus hommannut keittiön kaappiin hätävaraksi. Meksikolaisemman annoksesta saisi vaihtamalla pitaleivän vaikkapa maissitortillaan, tai maistuisi salaatti ihan sellaisenaankin – silloin ruoka olisi jopa terveellinen! Salaattiannoksesta riittää kahdelle kevyeksi lounaaksi tai kolmelle-neljälle pitaleipien väliin.

Meksikolainen broilerisalaatti

1 tomaatti
1 avokado
1 pieni sipuli
3 viipaletta ananasta (tuore parempi, mutta minulla purkitettua)
1 vihreä chilipalko
1 valkosipulinkynsi puristettuna
2 limetin mehu
pieni nippu korianteria silputtuna
muutama hyppysellinen suolaa

400g broilerin jauhelihaa
tilkka öljyä paistamiseen

(pitaleipiä ja srirachalla maustettua majoneesia tarjoiluun)

1. Leikkaa tomaatti, avokado, ananas ja sipuli pieniksi kuutioiksi salaattikulhoon. Viipaloi chili, purista valkosipulinkynsi ja lisää ne seokseen. Sekoita vielä mukaan limettimehu, korianteri ja suola.

2. Paista broilerin jauheliha pannulla kypsäksi ja mausta ripauksella suolaa. Anna jäähtyä hetki, mutta lisää salaattiin vielä lämpimänä. Tarjoile heti.

Arkipilvien kultareunuksia: mustapapu-munasalaatti

syyskuu 22, 2015
Arkiruokahuollossa on varmaan useimmissa talouksissa haasteensa, riippumatta siitä, onko kyseessä monilapsinen perhe, työssäkäyvä tai jotain muuta. Nopeita ja helppoja ruokia tarvitaan aina. Kesän korvilla mietin täällä blogissakin asti sitä, mikä ruoka on helppoa itse kullekin. En edelleenkään ole se ihminen, joka käyttää aikaa – ja tekee tiskiä – valmistaakseen ison annoksen ruokaa pakastimeen, mutta joitain hätävarajuttuja minullakin on niihin hetkiin, kun aika ei riitä edes pastan keittämiseen. 
Yksi hätävara on, että meillä on nykyisin melkein aina jonkinlaista valmistusta kaipaamatonta ruokaa kaapeissa. Keitettyjä kananmunia, rahkaa, purkkipapuja tai kikherneitä, oikein hyvänä päivänä kylmäsavulohta tai savukylkeä. Lisäksi on perustarpeet tuoreita, vähintään omenoita, banaaneja, kurkkuja ja tomaatteja mutta yleensä muutakin. Tarvikkeita, joita voi pahimpaan hätään pistellä sellaisenaan, mutta joista saa viidessä minuutissa pöytään ihan oikean aterian.
Viimeksi hätävarakorttia käyttäessäni oli lopputuloksena syntynyt salaatti niin hyvä, että haluan jakaa sen täälläkin. Kuva on aika rujoa katsottavaa (eli taattua blogirealismia), mutta maut toimivat. Kyseisenä päivänä pääsimme lasten kanssa pihalta sisälle aivan liian myöhään, jotta olisin ehtinyt tekemään ruokaa ennen päiväunia, mutta en halunnut antaa lounaaksi pelkkää voileipääkään. Sekoittelin pikaisesti kaapeista lautaselle keitettyä kananmunaa ja mustapapuja ja pilkoin mukaan vielä jääkaapin uumenista kurkkua, avokadoa sipulia ja tomaattia. Kiikuttaessani annosta taaperon eteen tajusin, että ruokahan näyttää aika hyvältä, minä haluan sitä samaa! Niinpä lapsen syödessä annostaan valmistui äidille toinen, jota jatkoin vielä pekonilla ja yksinkertaisella vinaigretella. Pekonin paistamiseen meni ylimääräinen viisiminuuttinen, mutta ilmankin toki pärjää. Niin tai näin, pikaisesta salaatista sain kultareunuksen muuten kiireiseen arkipäivään! 
Mustapapu-munasalaatti (yhdelle lounaaksi)

1-2 keitettyä kananmunaa
n. 150 g mustapapuja
1 avokado
1/2 punasipuli
1 tomaatti
10 cm pätkä kurkkua
(muutama viipale pekonia)
(tuoretta korianteria silputtuna)
ripaus mustapippuria ja suolaa
kastike:
3 rkl oliiviöljyä
1 rkl balsamiviinietikkaa
1 rkl hunajaa
ripaus mustapippuria ja suolaa
1. Kuori ja pilko keitetyt kananmunat. Kuutioi kurkku, tomaatti ja avokado ja viipaloi sipuli. Sekoita ainekset keskenään.
2. Paista pekoniviipaleet rapeaksi pannulla. Taputtele viipaleet talouspaperilla ja murskaa tai viipaloi ne salaatin sekaan. Sekoita kaikki salaatinkastikkeen ainekset keskenään ja kääntele salaatin sekaan. Viimeistele silputulla korianterilla.

Pähkinäinen mustakaalipasta

elokuu 23, 2015

Onko mustakaali jo tuttu? Viime vuosina huippusuosiota nauttineen lehtikaalin ja savoijinkaalin välimuotoa löytyi meiltä kaupasta lehtikaalin sijaan, enkä voinut vastustaa kokeilua. Sattui  myös mukavasti, että ostin pari päivää myöhemmin ensimmäistä kertaa Lantliv mat & vin -lehden irtonumeron (5/2015). Tykkäsin lehdestä kovasti ja korvamerkkasinkin siitä jo noin puolet resepteistä, mutta sopivasti sivuilta löytyi myös ohje mustakaalipastalle. Pasta on meillä arkiruokaa, johon ei ole tapana käyttää reseptejä, mutta tuollaisen täsmäohjeen tullessa vastaan niin sopivasti, oli sitä kokeiltava. Kolmas mukava sattuma oli se, että pastan kaikki ainekset löytyivät kotoa valmiina. Eli kohtalokin selvästi saneli, että mustakaalin on päädyttävä pastaan.

Ja olihan se kiva kokeilu, joskaan ei nyt ehkä mikään tajunnanräjäyttäjä. Mutta hauskaa vaihtelua eikä pastaa jäänyt kattilan pohjalle happanemaan. Ja voin hyvillä mielin todeta, että mustakaalia saa päätyä ostoskoriin jatkossakin. Jos tykkäät lehtikaalista, pitänet tästäkin, jos taas et, tämä ei ehkä ole sinun juttusi.

Ohjeessa on pieniä, mutta ei erityisen merkittäviä muokkauksia alkuperäiseen; mm. pappardellen korvasin kaapista valmiiksi löytyvällä spagetilla ja lihaa laitoin hiukan enemmän, jotta sain koko paketin käytettyä.

Mustakaalipasta

300 g (tai paketin mukainen neljän hengen annostus) pastaa
250 g musta- tai lehtikaalia
180 g palvikylkeä
2 valkosipulinkynttä
2 dl raastettua parmesania + lisää tarjoiluun
1 dl kuorittuja saksanpähkinöitä
sormisuolaa
mustapippuria
1 (luomu)sitruunan raastettu kuori
hyvää oliiviöljyä
chilihiutaleita

1. Keitä pasta paketin ohjeen mukaisesti. Valuta, mutta säästä pari desiä keitinvedestä tuonnemmaksi.

2. Leikkaa kaalinlehdistä puumainen keskiruoti pois. Suikaloi lehdet ja kiehauta ne kevyesti suolatussa vedessä. Valuta ja painele kuivaksi puhtaalla astiapyyhkeellä.

3. Kuori ja viipaloi valkosipuli ja kuutioi liha. Raasta sitruunankuori ja parmesan jo sivummalle odottamaan. Paahda lihaa kuivalla paistinpannulla hetki (ole varovainen, ainakin minä sain kyljenpalat pomppimaan kuin popcornin!) ja lisää sitten kaali ja valkosipuli. Kuullota pari minuuttia.

4. Sekoita pastakattilassa kaali-lihaseos ja pasta. Lisää parmesan ja hieman keitinvettä samalla, kun lämmität pastan varovaisesti. Lisää vettä tarpeen mukaan, jotta annoksen koostumuksesta tulisi kevyesti kermainen.

5. Sekoita mukaan pähkinät mutta säästä hieman tarjoiluun. Lisää reilusti suolaa ja pippuria. Annostele pasta syville lautasille lorauta päälle hyvää oliiviöljyä. Viimeistele ripottelemalla annosten pinnalle raastettua sitruunankuorta, chilihiutaleita, pähkinöitä sekä parmesania.