Browsing Tag

äyriäiset

Reseptit

Hunajainen katkarapusalaatti

heinäkuu 29, 2017
katkarapusalaatti

Meidänkin perheessä kovin tavallista kesäruokaa ovat uudet perunat erilaisten kalojen kera. Yleensä siinä vaiheessa, kun perunoita ei enää kutsuta uusiksi, on silli- ja peruna-aterioita nähty niin paljon, että syksy saa tulla ja seuraavan kerran sillejä valmistetaankin vasta jouluna. Pidän kalapöydissä erityisesti siitä, että tarjoilu tuntuu aina runsaalta, mutta vaivannäön määrä on helposti säädeltävissä. Helpoimmillaan tarvitsee vain pestä ja keittää perunat ja availla valmiina kaupasta haetut purkit ja paketit pöytään, jolloin kolmen pikkulapsenkin äiti saa pitää kakkunsa – tai kalapöytänsä – ilman, että muun perheen kesäpuuhista tarvitsee tinkiä. Kaikki kun eivät kuulemma halua kokata aina ja koko ajan, paitsi ehkä hiekkakakkuja. Välillä on kiva tehdä enemmänkin itse, mutta tämä kompromissi palvelee hyvin, kunnes meno alkaa olla sellaista, että ilman kahta aikuista käsiparia selviytyy pidemmälle kuin lähileikkipuistoon.

Vakkaritarjontaani kuuluu uusien perunoiden lisäksi höyrytettyä kukkakaalia (olen kaalihullu), paria erilaista silliä ja kylmäsavu- tai graavikalaa. Yleensä ostan tai teen lisäksi jonkun helpon ”täydentäjän”, koska lapset karsastavat vielä silliä enkä raaski syöttää heille ihan pelkkää kylmäsavukalaa, vaikka se varmaan maistuisikin loputtomiin. Onneksi potut ja  kukkakaalitkin uppoavat, mutta on kiva, jos on muutakin. Jos syöjiä on enemmän, täydentelen lisäksi esimerkiksi kikherne- tai papupohjaisilla salaateilla, jotka on nopea sekoitella kasaan ja ruokaisuudessaan tasoittavat kalojen kulutusta ja tuovat pöytään ruokaisuutta myös kalaa syömättömille ruokailijoille. Monipuolisuutta pöytään saa myös esimerkiksi kylmillä paahtopaistiviipaleilla tai kestosuosikillani sienisalaatilla.

Viimeksi innostuin kaivelemaan jääkaappia ja sekoittelin majoneesi-, sinappi- ja hunajapurkkien pohjista kastikkeen, josta tuli katkarapujen kanssa paritettuna menestys niin aikuisten kuin lastenkin mielestä. Hunaja ja sinappi tuovat kokonaisuuteen säväyksen, jota tilli ja kesäsipulin varret komppaavat hienosti. Katkarapusalaatti toimi paitsi sellaisenaan, myös leivän päällä tai kastikkeena savukalalle. Majoneesin määrä on säädeltävissä maun mukaan, itse pidän eniten versiosta, jossa kastiketta tulee rapuihin ohuelti. Ihanan helppoa, eikä vaadi reissua kauppahalliin onnistuakseen, ihan tavalliset pakastealtaan katkaravut toimivat.

Vinkki: jos karsastat hunajan käyttöä, kokeile raastaa tilalle yksi vihreä omena. Se tekee salaatista hurjan raikkaan!

Hunajainen katkarapusalaatti (ruokalajien määrästä riippuen 4-6 syöjälle)

400g kuorittuja pakastekatkarapuja
1,5 rkl dijon-sinappia
1,5 rkl hunajaa
1 rkl valkoviinietikkaa
n. 1/2 dl majoneesia
3:n nippusipulin varret
muutama oksa tuoretta tilliä
pari rouhaisua mustapippuria
ripaus suolaa

1. Ota ravut samana aamuna ravut sulamaan omassa pussissaan jääkaappiin, ja jos ne ovat vielä kohmeisia ruoanlaittohetken lähestyessä, laita ne siivilään, huuhtele kylmällä vedellä pariin otteeseen ja kääntele. Älä käytä kuumaa vettä tai painele rapuja kovasti. Valuta rapuja hetki ennen salaatin valmistusta.

2. Valmista kastike: sekoita salaattikulhossa keskenään dijon, hunaja, valkoviinietikka ja majoneesi ja sekoita. Silppua mukaan sipulinvarret sekä tilli. Mausta suolalla ja mustapippurilla.

3. Lisää katkaravut ja kääntele sekaisin. Salaatti on tarjoiluvalmista heti, mutta sen voi tehdä myös jääkaappiin maustumaan pari tuntia ennen tarjoilua.

 

Reseptit

Grillatut sinisimpukat yrttisalaatissa

marraskuu 29, 2015
grillatut_sinisimpukat
Jos grilli on jäänyt laittamatta talviteloille, tässä on erinomainen syy käyttää sitä vielä yhden kerran. Tai vaikka avata grillikausi uudestaan tai hyvissä ajoin ensi kesää ajatellen. Minä sain eilen vihdoin aikaiseksi puunata kesän jäljiltä isoimmat kökkäreet kaasugrillin rasvapelliltä ja kokeilla jo pari vuotta to-do -listalla ollutta sinisimpukoiden grillausta. Idean sain alkujaan Fergus Hendersonin kirjasta The Whole Beast: Nose to Tail Eating, jonka resepteistä jostain syystä on mieleen jäänyt juuri tämä simpukkaohje, vaikka kirjassa enemmän käsitelläänkin niitä edullisia ja ainakin takavuosina vähemmän käytettyjä ruhonosia. Valitettavasti kirjani majailee edelleen jossain muuttolaatikoiden uumenissa, joten tarkan reseptin puutteessa jouduin tyytymään samantapaista ideaa noudattavaan salaattiin. Se ei kuitenkaan haitannut, sillä grillatut sinisimpukat, tuoreet yrtit ja hapan vinaigrette ovat niin hyvä yhdistelmä, että sitä on vaikea mennä pilaamaan.
Salaatti sopii alkupalaksi tai pääruuaksi, kuten se meillä syötiin. Lisukkeena simpukoille oli ranskanpottuja sekä dijonilla ja valkosipulilla ryyditettyä majoneesia, johon saattoi dipata sekä simpukoita että perunoita. Dippi ei kuitenkaan ole salaatin kanssa mikään välttämättömyys, se toimii oikein hyvin ilmankin.
Jos kyseessä on sinulle uusi raaka-aine, olen aiemmin kirjannut blogiin tarkemmat käsittelyohjeet sinisimpukoille.

Grillatut sinisimpukat yrttisalaatissa
 
1 kilon pussi sinisimpukoita, josta huonot putsattu pois
1 tuuhea ruukullinen lehtipersiljaa
1 tuuhea ruukullinen basilikaa
2 salottisipulia
2 valkosipulinkynttä puristettuna
muutama hyppysellinen suolaa
muutama rouhaisu mustapippuria myllystä
0,5 dl punaviinietikkaa
3 rkl oliiviöljyä
(koristeeksi lisää silputtuja yrttejä juuri ennen tarjoilua)
1. Silppua isoon kulhoon salottisipuli, persilja ja basilika. Purista mukaan valkosipuli ja mausta suolalla ja pippurilla. Lisää punaviinietikka ja oliiviöljy.
2. Harjaa simpukat juoksevan, kylmän veden alla puhtaiksi nyhdä pois niiden selkäpuolelta mahdollisesti löytyvät ”parrat”. Koputtele auki olevia simpukoita kevyesti tiskipöytää vasten. Jos ne eivät sulkeudu, heitä ne pois.
3. Kuumenna grilli (meillä kaasugrillin mittari näytti 200 astetta ennen simpukoiden laittamista tulille). Kaada simpukat grilliin ja kypsennä kannen alla 5-10 minuuttia, kunnes simpukat ovat auenneet. Homma sujuu helpoiten eivätkä simpukat putoile, jos grilliritilän päälle asettaa toisen, tiheäsilmäisemmän ritilän tai esim. pariin kertaan taitellun palan foliota.
4. Sekoita simpukat yrttisalaatin kanssa ja anna maustua hetken ennen tarjoilua. Poimi viimeistään lautasella pois ne yksilöt, jotka eivät ole auenneet kypsennettäessä.

Savustetut jättikatkaravut ja gochujang-dippi

elokuu 20, 2015
IMG_8797

Korealainen gochujang-chilitahna taitaa olla tämän vuoden sriracha, niin paljon sitä näkyy nyt ruokaohjeissa. Eikä ihme, fermentoidussa tahnassa on ihan omanlaisensa maku ja se taisi meillä rantautua isoihin marketteihin alkuvuodesta. Meidänkin jääkaappiin on eksynyt (nyt ahkerassa käytössä) oleva purkillinen, vaikken aiemmin ole blogissa asti tahnaa käyttänytkään. Taannoin kokeilin sekoittaa tahnaa majoneesiin ja sain siitä onnistuneen makulisän lohen ja kurkun kaveriksi makirulliin, nyt savustin raakapakasteena ostamiani tiikerirapuja ja valmistin tahnasta samantyyppisen, erittäin yksinkertaisen dipin.

Savustetuista katkaravuista taas tykkään kuin hullu puurosta. Eivät ne rapujuhliin sovi tai kotimaisia rapuja korvaa, mutta hyviä ne ovat silti. Valitettavasti katkarapuja ei vaan saa mistään (tai jos joku tietää, että mistä, niin kertokaa ihmeessä!) raakapakasteena vaan ne myydään aina esikeitettynä, jolloin minusta ne muuttuvat purkaksi, jos niitä alkaa vielä lisäksi savustamaan. Niinpä ostin etnokaupasta raakana vähän isompia yksilöitä, jotka koekierroksen perusteella toimivat ihan yhtä hyvin savustettuna kuin pienemmät serkkunsakin. Nämä ravut ovat naurettavan helppo ja vierastarjottavaksikin sopiva naposteltava kesäiltoihin!

Savustetut jättikatkaravut

kokonaisia, raakapakastettuja (jätti)katkarapuja tai tiikerirapuja (muusta tarjottavasta riippuen esim. 250g per syöjä, painosta suuri osa on kuorta)
tuoretta, silputtua korianteria ja paahdettuja seesaminsiemeniä tarjoiluun

Sulata (ja tarvittaessa valuta) ravut pakkauksen ohjeen mukaan (tai jos ohjetta ei ole, esim. yön yli jääkaapissa, kylmäketjusta huolehtien). Savusta rapuja kuorineen 5-10 minuuttia (rapujen määrästä riippuen) kunnes ne muuttuvat harmaasta punaisiksi. Anna jäähtyä hetki ja ripottele pintaan silputtua korianteria sekä seesaminsiemeniä.

gochujang-dippi:

1,5 dl majoneesia
1,5 rkl gochujang-chilitahnaa
1-2 valkosipulinkynttä murskattuna
hyppysellinen jauhettua savupaprikaa

Sekoita kaikki dipin ainekset keskenään. Anna vetäytyä jääkaapissa puolisen tuntia ennen tarjoilua.

Mustapapu-melonisalaatti katkaravuilla

toukokuu 27, 2015
IMG_8482

No niin, muutosta on nyt selvitty hengissä. Tai oikeastaan paremmin kuin hengissä, tavaroiden pakkaamisen kanssa tuli lopulta hirveä kiire ja yöunet jäivät vähiin, mutta matka uusille nurkille onnistui olosuhteet huomioiden yli odotusten, oikeastaan todella hyvin. Jäämme kyllä ikuiseen kiitollisuudenvelkaan perheillemme, jotka kukin vuorollaan auttoivat muuttotouhuissa – tai siinä, että saimme itse muuttohommia edistettyä – omien kiireidensä keskellä.

Vaikka kaikki meni hyvin, on muuttaminen kuitenkin rankkaa puuhaa, varsinkin pallomahan, puolitoistavuotiaan ihmispoikasen ja kolmen koiran kanssa. Piti myös tajuta, ettei aviomies automaattisesti muutu siivousintoilijaksi eikä koirista lähde yhtään vähemmän karvaa paikkakunnanvaihdoksen myötä. Ja vaikka sormia syyhyttää järjestellä tavaroita kaappeihin, on välillä pakko levätä ja antaa isännän hoitaa purkuhommia yksin. Keittiötavaroiden purkaminen oli jopa pieni henkilökohtainen kriisi, kun en itse päässyt sitä tekemään. Olen niin tottunut pitämään keittiötä lähestulkoon täysin omana valtakuntanani, että on vaikea neuvoa edes isäntää siinä, mihin järjestykseen tavaroiden pitäisi mennä. On toimiva periaate laittaa vähemmän käytetyt ruokatarpeet ja astiat ylähyllyihin ja paljon käytetyt helposti ulottuville, mutta se ei paljon auta, jos ei tiedä, mitä tarvikkeita käytetään paljon ja mitä vähemmän. Mutta eiköhän kaikki löydä paikkansa ajan mittaan. Uudessa asunnossa ei onneksi ole kiirettä saada kaikkia tavaroita purettua, vaan voimme rauhassa totutella takaisin tavalliseen arkeen. Tärkeimmät asiat ovat jo paikallaan niin, että asunnossa voi hyvin elää ja toimia. Ja tehdä ruokaa.

Ruuanlaittoon ehtikin tulla himo muuton aikana. Vanhassa asunnossa ei oikein viimeisinä päivinä voinut tehdä mitään suurimman osan tavaroista ollessa paketissa, matkapäivä oli omaa lukunsa ja pari ensimmäistä päivää uudessa kodissa kuluivat niinikään muuton tiimellyksessä, joten tilauspizzat ja kaupan eineshylly tulivat sangen tutuiksi. Eläähän niilläkin ja onneksi valikoimassa on nykyisin myös tuoresalaatteja ja -raasteita, mutta kovasti alkoi jo kroppa huutaa erityyppistä ruokaa ja korvien väli sitä, että saisi tehdä ruokansa ihan itse. Ei mitään monimutkaista, mutta jotain raikasta ja terveellistä, samaan aikaan riittävän kevyttä ja ruokaisaa.

Niillä kriteereillä uuden kodin ensimmäiseksi ateriaksi valikoitui salaatti, joka koostui pääosin raikkaasta vesimelonista, mustapavuista ja katkaravuista. Olen viime aikoina ihastunut kovasti proteiinipitoisiin, pieniin ja napakoihin mustapapuihin, ja ne sopivatkin hienosti vesimelonin kanssa. Salaatin höysteeksi tein limettipohjaisen kastikkeen. Ohjeen annoksesta riittää kahdelle kevyeksi lounaaksi tai 3-4 hengen lisukesalaatiksi. Todella yksinkertainen kokonaisuus, todella helppo tehdä, ja todella hyvää. Loistavaa tarjottavaa (katkaravuilla tai ilman) myös grillijuttujen kaveriksi tai kesän buffetpöytiin perinteisen feta-melonisalaatin sijaan!

Mustapapu-vesimelonisalaatti katkaravuilla 

200g pakastekatkarapuja
2 tlk (280 gr per tölkki) mustapapuja
1/4 pienehköstä vesimelonista
1/2 sipuli
1 ruukullinen korianteria
1 pieni, vihreä chili
1/2 limetin mehu
reilu loraus oliiviöljyä
muutama rouhaisu mustapippuria
pari ripsausta suolaa

1. Sulata ja valuta katkaravut, huuhdo ja valuta mustapavut ja kuori ja pilko meloni. Hienonna sipuli, chili ja korianteri. Sekoita ainekset salaattikulhossa.

2. Purista limetin mehu salaatin sekaan. Lisää mukaan loraus öljyä, suola ja pippuri.

Raikas selleri-katkarapusalaatti, myös sellerinvihaajalle

huhtikuu 15, 2015
IMG_8386

Viimeisen viikon teemakasvis meillä on tainnut olla varsiselleri. Ostin sitä alkujaan kalakeittoa varten, mutta jämistä on tehty salaatti jos toinenkin. Monelle ajatus selleristä on aika vastenmielinen, mutta minun tulee siihen himo. Tällä erää viimeiset sellerinvarret menivät tähän katkarapusalaattiin, joka mielestäni jälleen kerran todistaa, että yksinkertainen se vaan on kaunista. Ihana, raikas salaatti sopii kevyeksi lounaaksi sellaisenaan tai vaikka tacon (tai kuten kuvassa, rieskan) väliin jemmattuna. Minä laitoin salaatin päälle omenan ja sellerin kanssa mahtavalta maistuvaa, paahdettua saksanpähkinärouhetta, mutta hyvä muunnos olisi vaikkapa korianterisilpulla maustettu ja valkosipuli- tai srirachamajoneesin kanssa tarjottu salaatti. Jos taloudessasi asuu sellerinvihaajia, tämä salaatti saattaa olla omiaan käännytystyössä. Minä tosin söin koko salaattikulhollisen ihan itse.

Täytyy vielä kertoa, toinen sellerinvihaajan käännytyssalaatti tuli testattua maanantaina, kun tein aivan ihanaa fetasalaattia, johon sain inspiksen Kaikki Äitini Reseptit -Nannalta, joka puolestaan oli napannut ohjeen tuoreehkosta Vege! -kirjasta. Suosittelen kokeilemaan! Itse kirjaa en ole valitettavasti päässyt vielä lukemaan, yritin varata sen kirjastosta mutta pääkaupunkiseudun 23 kirjastokappaleeseen oli tehty 213 varausta. Huh. Jos Ottolenghi on tämän hetken kuumin ulkkarikokkinimi meikäläisten ruokaharrastajien keskuudessa, taitaa tuo Vege! viedä potin kotimaisen kirjallisuuden saralla. Mahtaisikohan kustantaja lahjoittaa kirjastoille muutaman kopion lisää?

Raikas katkarapusalaatti (kahdelle lounaaksi leipälisukkeen kera)

200 g pakastekatkarapuja
kourallinen saksanpähkinöitä
1 kurkku
3-4 varsisellerin vartta
1 omena (minulla granny smith)
1/2 punasipuli
1 limetin mehu
3 rkl oliiviöljyä
hyppysellinen suolaa
rouhaisu mustapippuria myllystä

1. Ota katkaravut sulamaan hyvissä ajoin (pakkauksen ohjeen mukaan). Paahda saksanpähkinöitä 200-asteisessa uunissa n. 10 minuuttia, anna jäähtyä sen verran, että pähkinöitä voi käsitellä ja rouhi sitten karkeaksi murskaksi morttelissa tai esim. kaulimella leivinpaperin päällä.

2. Valuta sulaneita rapuja siivilässä sen aikaa, kun pilkot salaatin. Kuori kurkku ja poista siemenet. Viipaloi kurkku, selleri ja omena sopiviksi suupaloiksi kulhoon ja silppua punasipuli mukaan. Lisää katkaravut, oliiviöljy, limettimehu, suola ja pippuri ja sekoita. Anna vetäytyä jääkaapissa kymmenisen minuuttia ja tarjoile.

Lempeäntuliset sinisimpukat chipotleliemessä

tammikuu 22, 2015
IMG_8107

Pitkästä aikaa pääsin tekemään sinisimpukoita, yhtä syksyn ja talvikauden suosikeistani. Tänä vuonna simpukoiden saatavuus on harmillisesti tuntunut aiempaa huonommalta, tai sitten aikatauluni vaan ovat menneet kovasti ristiin tarjonnan kanssa. Nyt niitä kuitenkin saimme, vihdoinkin! Rakastan sitä kolinaa, jota simpukankuoret pitävät kattilassa käänneltäessä ja löydän jopa elukoiden putsaamisesta oman zeninsä. Jep, taidan olla vähän koukussa.

Tällä kertaa simpukat pääsivät lempeäntuliseen, kermaiseen chipotleliemeen. Päätös liemestä syntyi oikeastaan jääkaapissa majailleen pekonipaketin inspiroimana – simpukat ja pekoni on aina hyvä yhdistelmä, joten kirjoitin googlen hakukenttään uusien ideoiden toivossa ”simpukka pekoni”. Otsikoiden alkupäässä silmiini osui Keittiönatsi-blogin pekoni-chipotle-sinisimpukkapostaus, josta nappasin ajatuksen tehdä jotain samantyyppistä. Tykkäsimme isännän kanssa molemmat meidän versiostamme kovasti; isännän mielestä simpukat olivat aivan täydellisiä, minusta ne olivat herkkuja mutta olisin ehkä kaivannut liemeen lasia valkkaria tai jotain muuta ohentajaa, pelkkään kermaan tehtynä kastike oli makuuni vähän liiankin paksua. Mutta makuasioista ei varmaan sovi kiistellä.

Tarkoitukseni oli ostaa chipotle joko sellaisenaan säilöttynä tai tahnana, mutta kaupassa ei ollut kuin valmista salsaa (taisi olla Indian-merkkistä). Se oli kuitenkin tosi positiivinen yllätys, salsa ei ollut sellaista hapanta ja klimppistä kuin perinteiset nachojen kaveriksi myytävät salsat, vaan pyreemäistä tahnaa, joka sopi oikein hyvin kastikkeeseen.

Kilon simpukkapussista riitti putsausoperaation jälkeen hyvin kahdelle pääruuaksi, kun lisukkeena oli ranskalaisia ja dijon-valkosipulimajoneesia. Ruuanlaittoastiaksi sopii reilu, paksupohjainen kattila tai esim. wokkipannu, kunhan siihen löytyy kansi.

P.S. Arkistoista löytyy simpukkareseptejä ainakin thaityyliin, sinappi-kermakastikkeessa, chorizon kanssa sekä merellisessä padassa. Jostain syystä en löytänyt yhtään ihan perinteistä valkoviinisimpukkaohjetta, vaikka sellaisistakin meillä tykätään.

Sinisimpukat kermaisessa chipotleliemessä

n. 1 kg sinisimpukoita
2-3 salottisipulia
2 valkosipulinkynttä
4 viipaletta pekonia
1 tuore jalapeno
3 dl kuohukermaa (tai 2 dl kermaa ja n. 1 dl valkoviiniä)
2 rkl tomaattipyreetä
n. 0,5 dl chipotlesalsaa
1 tl sokeria
muutama hyppysellinen suolaa
muutama rouhaisu mustapippuria
kourallinen tuoretta korianteria silputtuna
hieman voita ja/tai öljyä paistamiseen
(limelohkoja tarjoiluun)

1. Kuori ja hienonna salottisipulit, valkosipulinkynnet ja jalapeno sekä pilko pekoni pieniksi kuutioiksi. Kuullota sipuleita ja valkosipuleita pieni hetki paksupohjaisessa kattilassa tai esim. wokkipannulla öljytilkassa tai voissa, lisää sitten pekoni ja anna paistua kypsäksi samalla käännellen. Lisää jalapeno ja kääntele vielä muutaman kerran. Sekoita sen jälkeen mukaan tomaattipyre, salsa ja kerma. Mausta suolalla, sokerilla ja mustapippurilla. Kiehauta ja jätä syrjään odottamaan. Huom. jos käytät kastikkeeseen valkoviiniä, lisää se jo ennen tomaattipyreetä ja anna kiehahtaa ennen muiden nesteiden lisäämistä.

2. Putsaa simpukat esim. tämän käsittelyohjeen mukaan. Tuo liemi uudelleen kiehuvaksi, kippaa putsatut simpukat varovaisesti liemeen ja kääntele muutaman kerran. Laita kansi päälle ja anna hautua n. viisi minuuttia, jonka aikana simpukat kypsyvät ja aukeavat. Sekoita lopuksi mukaan tuore korianteri ja tarjoile limelohkojen kera. Muista jättää syömättä simpukat, jotka eivät ole auenneet kypsennettäessä!

Kertauskurssi sinisimpukoiden käsittelyyn

tammikuu 21, 2015
simpukkatunnelmaa
Kuva on arkistojen aarteita, allekirjoittaneen onnistuttua hukkaamaan tähän tekstiin otetut simpukkakuvat…

Sinisimpukat eivät millään muotoa ole harvinaisuus suomalaisessa nykyruokapöydässä, mutta tiedän edelleen paljon ihmisiä, joihin ruokamyrkytyskauhutarinat on juurrutettu niin hyvin, etteivät he uskalla niitä syödä tai ainakaan valmistaa itse. Mutta uskokaa, ei simpukoiden pilaantumisesta tarvitse olla huolissaan, kunhan ne on oikein käsitelty. Ja se oikein käsittely ei ole mitään rakettitiedettä, vaan edellyttää ainostaan muutaman yksinkertaisen periaatteen noudattamista.

Olen jonkun aiemman sinisimpukkaohjeen yhteydessä jo julkaissut käsittelyohjeet ja viitannut niihin sitten myöhemmissä resepteissä, mutta ajattelin kertauskurssina nostaa tämän aiheen nyt omaksi tekstikseen, niin löytyy jatkossa helpommin. Äyriäisiä rutiininomaisemmin käsitteleville tässä ei varmasti ole mitään uutta, mutta noviisille toivottavasti apua. Eikä kannata säikähtää, vaikka ohjeet ovat pitkät – yritän olla perusteellinen, mutta mistään vaikeasta jutusta ei ole kyse, ihan oikeasti! Aikaa putsaamiseen hiukan menee, mutta sitten itse kypsennys onkin hyvin nopeaa. Meillä tällä kertaa käsitellyt simpukat päätyivät täyteläisentuliseen chipotle-kermakastikkeeseen, josta luvassa lisää ihan lähipäivinä.
Sinisimpukoiden käsittely
  • Meillä kahdelle aikuiselle riittää yleensä 1kg simpukkapussi puoliksi, jos lisukkeena käyttää esim. leipää tai ranskalaisia eikä simpukoiden hävikkiprosentti ole kovin suuri. Isompaan nälkään (tai pienempien lisukkeiden / kevyen liemen kanssa) saattaa mennä kilokin per syöjä.
  • Osta simpukat samana päivänä, kun aiot ne käyttää, mieluiten niin, että niiden tie tiskiltä pataan on mahdollisimman lyhyt. Pyydä kalatiskin myyjää seulomaan huonot yksilöt pois jo valmiiksi ja varmista, ettei simpukoita pakata liian tiiviisti. Minusta simpukoiden läpikäynnin pitäisi kuulua automaattisesti palvelutiskiltä ostettavan simpukkasatsin kilohintaan jo sen takia, että raaka-ainemäärää on hurjan vaikea arvioida, jos hävikkipotentiaali vaihtelee kovasti. Mieluummin sen selvittää alustavasti jo kaupassa, niin säästyy ylimääräiseltä simpukanhakureissulta (jep, on tapahtunut minulle). Valitettavan monessa kaupassa ei seulontaa tehdä nykyisin pyytämättä tai se tehdään korkeammalla kilohinnalla, jolloin olen yleensä äänestänyt jaloillani toisen kaupan suuntaan. Oma lukunsa ovat sitten kylmätiskin muovipaketissa myytävät sinisimpukat, niitä en ole uskaltanut edes kokeilla. Kuulen muuten mielelläni, jos jollain on niistä kokemuksia!
  • Ennen pataan laittoa käy simpukat vielä kotona läpi ja heitä pois rikkoutuneet ja auenneet yksilöt. Auenneita voi vähän koputella ensin vaikka työtason laitaan, ja jos ne sulkeutuvat, ovat ne edelleen hengissä ja käyttökelpoisia. Nyhdä simpukoista lisäksi sormin irti mahdollinen ”parta” (se ei ole vaarallista, mutta ei mitään syötäväksi tarkoitettuakaan ja suutuntuma on tosi ikävä) ja harjaa simpukat hyvin esim. juuresharjalla juoksevan veden alla. 
Simpukan parta.
  • Laita simpukat aina kypsymään pannuun tai kattilaan, joka on kiehuvan kuuma. Liemesstä riippuen se voi olla valmiina kattilassa tai ainekset voi lisätä simpukoiden jälkeen, mutta simpukoiden täytyy päästä kuumiin oloihin, jotta ne taintuvat nopeasti. Kypsennä simpukoita kannen alla noin viisi minuuttia. Kypsät simpukat aukeavat.
  • Jos joku simpukoista jää aukeamatta kypsentäessä, älä syö sitä.

Kuukauden kasvis – fenkoli: Kala-simpukkapata

maaliskuu 26, 2014
IMG_6713

Simpukat ovat tällä kaudella jääneet meillä vähän vähälle käytölle, oikeastaan kahdesta syystä: ensinnäkin, niitä saa kaupoista usein vain loppuviikosta, mikä rajoittaa käyttöpäiviä, kun ostan ne aina samana päivänä kuin käytän. Ja toiseksi, vaikka käsittely sinänsä on helppoa, se vaatii joksikin aikaa molemmat käteni ja haluan heti simpukat käsiteltyäni kypsentää ne – ja tällä hetkellä suosin pääasiassa ruokia, joiden valmistus ei kärsi pienistä tai suuremmistakaan keskeytyksistä.

Toisinaan on simpukoita kuitenkin saatava, ja silloin vain varmistetaan, että isäntä on apukäsiparina tarvittaessa. Viime ajat minua on – myös kuukauden kasvikseni – hengessä himottanut ajatus fenkolisesta kala-äyriäispadasta, sellaisesta reilusta yhden astian ruuasta. Pata ei kovin kauas kalakeitosta putoa, mutta yritin tehdä siitä tukevampaa, enemmän reilun kokoisia sattumia suhteessa liemeen, jonka pienehköä määrää kompensoi sitten voimakas maku. Lientä muuntelemalla saa pataan erilaisia vivahteita, harkitsin tämänkertaiselle kermaiselle liemelle vaihtoehdoksi mm. voimakkaan aniksista versiota, johon tulisi fenkolin makua korostamaan vielä tähtianista ja/tai anisviinaa. Sinappisen kermaisella liemellä ei kuitenkaan voi mennä pieleen, kun punaisen kalan ja simpukoiden kanssa pelaa, ja olin oikein tyytyväinen valintaani. Lämmitin pataa vielä seuraavana päivänä lounaaksi; perunat rupesivat silloin olemaan jo melkoista muhjua, mutta kokonaisuus oli oikeastaan vielä parempi, kuin ensimmäisellä syömiskerralla – hajonneet perunat paksunsivat liemen chowder-tyyliseksi, ja padan makuaineet, kala, simpukat, tilli ja fenkoli olivat tehneet työnsä ja levinneet keitokseen kauttaaltaan.

Kala-simpukkapata

n. 500g pala nahatonta kirjolohifileetä
700-800g simpukoita (kilon pussi putsattuna)
2 fenkolia
6-8 perunaa
2 porkkanaa
1 iso sipuli
1 lasi valkoviiniä
2-3 dl hyvää kalalientä
2 dl kermaa
1 rkl dijon-sinappia
nippu tilliä
valkopippuria
(suolaa)
tilkka öljyä

1. Kuori ja pilko perunat, porkkanat ja sipuli ja viipaloi fenkoli. Kuullota porkkanaa ja sipulia hetki öljytilkassa ison padan tai kattilan pohjalla, lisää sitten fenkoli ja kuullota vielä hieman. Lisää perunat, valkoviini ja kylmä kalaliemi ja tuo kiehuvaksi. Putsaa simpukat ja paloittele kala odotellessasi.

2. Kun liemi kiehuu kunnolla, lisää valkopippuri ja tarvittaessa suolaa. Lisää putsatut simpukat pataan, kääntele hyvin sekaisin ja anna muhia korkealla lämmöllä kannen alla pari minuuttia. Lisää sitten pataan kala, kerma ja dijon-sinappi. Kun pata alkaa jälleen kuplia, ota se pois liedeltä, silppua mukaan tilli ja tarjoile heti.



Rapuvartaat grillistä

toukokuu 27, 2013
rapuvartaat
Arki-illan grillauksiin tein taannoin nopeita rapuvartaita, jotka saivat aasialaistyylisen pikamarinadin. Ravut olivat peräisin pakastealtaasta tiikeriravun nimikkeellä, mutta kypsänä ne kyllä näyttivät ja maistuivat minusta prikulleen samalta, kuin ne, mitä myydään englanniksi king prawnina (muistaakseni tiger prawnina olen saanut eteeni vähän isompia mötkylöitä). Mutta mene ja tiedä, olivat mitä olivat. Joku fiksumpi valistakoon halutessaan, koska en nyt vaivautunut googlaamaan itse 😉
Rapuvartaista tuli hyvin maltillisella vaivannäöllä oikein passeleita. Kuorin ravut etukäteen ja poistin niistä suolet, mutta ne voisi hyvin grillata kuorineenkin ja näperrellä kuoret pois sitten syömisvaiheessa.
Vartaat saivat seurakseen thaimaalaista chili-limettidippiä, joka epäilyttävästä ulkonäöstään huolimatta on aivan sairaan hyvä kaveri grillatun kalan tai merenelävien kanssa. Koska dippiä jäi yli, intouduin lusikoimaan sitä vielä lusikalla ihan yksinään (en varsinaisesti suosittele, mutta en vaan voinut lopettaa) 😀
Rapuvartaat (yhdelle pääruokana tai kahdelle snacksina)
1 pkt pakastettuja tiikerirapuja (minun paketissani oli 18 kpl)
nopan kokoinen pala inkivääriä
silputtua korianteria
1 chilipalko silputtuna tai chilirouhetta maun mukaan
2 valkosipulinkynttä puristettuna
2 rkl soijaa
1 rkl siirappia
2 rkl pähkinäöljyä
1/2 limetin mehu
1. Ota ravut jääkaappiin sulamaan hyvissä ajoin (n. työpäivän verran) ennen valmistusta.
2. Esivalmistele valkosipuli, chili ja korianteri. Valmista marinadi sekoittamalla kaikki sen ainekset keskenään. 
3. Kuori sulaneet ravut ja poista niistä ravun keskellä kulkeva suoli; leikkaa ravun ”selkäpuolelle” pitkittäisviilto, jolloin suoli tulee yleensä näkyviin tummana lankana. Nyppäise langasta kiinni ja vedä se varovasti pois ravun pyrstöä kohden. Laita kuoritut ravut marinadiin ja anna maustua parisen tuntia. Laita myös varrastikut veteen likoamaan.
4. Seivästä ravut vartaisiin. Grillaa kuumassa grillissä nopeahkosti molemmin puolin. Ravut ovat kypsät, kun ne vaihtavat värinsä harmaasta vaaleanpunaiseksi.  

Voileipäkakku, joka onnistuu aina

toukokuu 26, 2013
voileipC3A4kakku

Meillä ei ole tänä keväänä mitään omia juhlia vietettäväksi, mutta nyt kun monessa paikassa näkyy ajankohtaisia voileipäkakku- ja juhlatarjoiluvinkkejä, minullekin on iskenyt voileipäkakun himo. Niinpä innostuin muutama ilta sitten tekemään kakun ihan muuten vaan, ja nyt se alkaa olla jo syötykin :)

Kakun resepti taitaa alun perin olla erään sukulaisrouvan, ja äitini on tehnyt sitä meidän perheemme juhliin jo varmasti viimeiset parikymmentä vuotta. Resepti on niin yksinkertainen, että kakku saattaa tuntua jopa liian arkiselta, mutta samalla se on kuitenkin todella herkullinen ja toiminut joka ikisissä juhlissa, missä sitä on tarjoiltu. Tämä kakku on ollut se, joka hupenee juhlapöydästä ensimmäisenä, riippumatta porukasta tai siitä, mitä muuta on tarjolla. Suosittelen erityisesti voileipäkakkunoviiseille!

Tällä ohjeella tehty kakku sopisi juhlatarjoiltavana n. kahdeksalle hengelle muiden pöydän antimien ohessa. Resepti on kuitenkin helppo tuplata isommallekin porukalle. Koristeluun voi käyttää melkein mitä mieli tekee, meillä on yleensä suosittu ”pääkoristeina” katkarapuja sekä graavilohirullia. Koska kakun täyte on yksinkertainen, kannattaa kakun päällinen koristella kauttaaltaan – makuja ei tule silti liikaa ja samalla arkisuuden pelon saa selätettyä, kun joka palalle riittää muutakin kuin leipää ja täytetahnaa.

Kakku kannattaa rakentaa juhlia edeltävänä päivänä ja antaa vetäytyä jääkaapissa yön yli. Koristelunkin voi tehdä jo edellisenä päivänä, jos kakun saa hyvin suojattua, mutta jos aikaa riittää, kannattaa koristelu jättää mahdollisimman lähelle tarjoiluhetkeä.

Kalaisa voileipäkakku (kahdeksalle)

(kakun mitoiksi tulee tällä ohjeella yhteensä viisi kerrosta, joista kolme on vaaleaa leipää ja mitoiltaan 3 x 1 1/2 palaa, ja kaksi tummaa leipää, mitoiltaan 2 x 3 palaa)

14 palaa paahtoleipää, mielellään eilisen päivän eikä niitä ihan pienimpiä paloja (esim. Reilu tai Rainbow-paahtis sopivat hyvin)
12 palaa ruisvuokaleipää (palat yleensä vähän pienempiä kuin paahtispalat)
4 dl kalalientä

täyte:

3 prk tonnikalaa öljyssä
100-150g majoneesia
2-3 rkl mätitahnaa
ripaus sitruunapippuria
nippu tilliä hienonnettuna

koristeeksi esim:

200g katkarapuja
graavi- tai kylmäsavulohiviipaleita
tilliä
kurkkuviipaleita
sitruunaa

1. Valuta tonnikalasta suurimmat öljyt pois, mutta jätä se kuitenkin meheväksi. Valmista täyte sekoittamalla kaikki sen ainekset keskenään tahnaksi. Anna vetäytyä pari tuntia ja lisää sitten tarvittaessa majoneesia ja/tai mausteita niin, että täyte on helposti levitettävissä. Maustamisen kanssa kannattaa olla aluksi varovainen, koska maut tulevat esiin vasta tahnan vetäytyessä.

2. Kiehauta kalaliemi ja jätä se hetkeksi jäähtymään. Leikkaa sillä välin leipäviipaleista ohuelti reunat pois. Kaada liemi laakeaan, reunalliseen astiaan.

3. Rakenna kakku. Aloita kerrosten rakentaminen vaalealla, 1 1/2 x 3 palan leipäkerroksella. Kasta leipäviipaleet nopeasti liemeen (vaalealle leivälle riittää yleensä kastaminen toiselta puolelta, tiiviimmän/tumman leivän voi kastaa molemmin puolin) ja asettele ne tarjoiluastian pohjalle kasteltu puoli ylöspäin. Levitä päälle kerros täytettä ja rakenna päälle uusi, 2 x 3 palan kerros tummaa leipää. Jatka leipä- ja täytekerrosten rakentamista yhteensä viiden kerroksen verran. Kun kerrokset ovat valmiit, levitä loppu täyte kakun sivuille ja päälle.

4. Anna kakun vetäytyä yön yli jääkaapissa. Koristele se ennen tarjoilua mieleiseesi tapaan esim. katkaravuilla, graavilohisiivuista tehdyillä ruusukkeilla, kurkkuviipaleilla ja tillillä.