Browsing Tag

better luck next time

Muut mietteet

Vuosikatsaus 2016 – näitä ette ole nähneet

joulukuu 31, 2016

Vuosi vaihtuu muutaman tunnin kuluttua. Usein on tapana julkaista jonkin sortin vuosikatsaus tai omia tai lukijoiden suosikkireseptejä, mutta tänä vuonna ajattelin viihdyttää teitä jollain ihan muulla ja esittelen kulissien takaa kuvia, joita ette ole aiemmin nähneet. Niitä ruokia, joiden valmistus ei mennyt niin kuin Strömsössä ja jotka todennäköisesti eivät kestäneet päivänvaloa blogiinkaan saakka.

Jos 2016 ei ole ollut paras vuotesi ruoanlaitossa tai muutenkaan, saanet kuvista hieman vertaistukea.

img_0326

Viime vappuna tein churroja. Perinteisen kuumaan öljyyn pursotuksen sijaan kokeilin netistä löytämääni vinkkiä pursottaa churrot ensin leivinpaperille ja siirtää ne sitten uppopaistettavaksi. Pidättekö lopputuloksesta? Voin kertoa, että churrot eivät päätyneet blogiin eivätkä totta puhuen edes pöytään. Ne jäivät tuohon leivinpaperiin.

copy-of-img_0020

Makkarat ovat jo yli vuoden takaa, mutta kattilassa levinneet makkarat (tai osa niistä) ansaitsevat blogireality -erikoismaininnan. Jätän näyttämättä kuvan verta valuvasta lihamyllystä… Verimakkaraharjoitus toteutettiin yhdessä Muista Syödä Välillä -blogin Rommirusinan kanssa ja lopputulokset olivat tästä prosessikuvasta huolimatta herkullisia!

img_0186

Edellistalven suosikkikasvikseni oli juuriselleri, mutta sain hyvin vähän juuriselleriohjeita julkaistua. Tämä juuriselleriä sisältänyt laatikkoruoka oli todella, todella maukas, mutta päädyttyään ennenaikaisesti pakasterasiaan se näytti siltä, kuin joku olisi istunut sen päälle. Ohje jäi julkaisematta (mutta yritän revanssia tänä talvena, niin hyvä tuo ruoka oli).

img_0289

Tässä oli kanankoipia. En muista, oliko niistä tarkoitus kirjoittaa jotain, mutta ne katosivat mystisesti sillä välin, kun piipahdin viemässä roskikset uunin lämpeämistä odotellessa.

img_0288

….ja tässä lienee syy edelliseen kanankoipimysteeriin.

Näiden kuvien myötä toivotan kaikille lukijoille onnellista uutta vuotta 2017, keittiössä ja sen ulkopuolella!

 

Enemmän ja vähemmän onnistuneet tabbouleh-muunnelmat

tammikuu 9, 2015
IMG_8068

Varma vuoden vaihtumisen merkki on, että minun alkaa tehdä mieli kaikkea sitruunaista ja yrttistä erilaisten joulumakujen jälkeen. Vaikka on varmasti todella out keventää joulun jälkeen, huomasin tänä vuonna, että huolimatta sangen maltillisesta joulusyömisestä tekee nyt joka tapauksessa mieli ihan erilaisia, raikkaita makuja. Eli vaikkei varsinaista keventämistä ole suunnitelmissa, taitaa vaihtelu virkistää täälläkin.

Jo monena vuonna yksi alkutalven suosikkilisukkeistani on ollut tabboulehia muistuttava salaatti, jossa käytetään bulgurin sijasta linssejä. Ruokaisa, raikas salaatti menee ihan sellaisenaan tai jos jonkinlaisen lihan tai kalan lisukkeena. Tabboulehin ”viralliset” reseptit vaihtelevat aika paljon lähteestä riippuen enkä ole kovin kova huutelemaan ns. oikeaoppisten reseptien perään (minusta ruuanlaittoon kuuluu tietty luovuus ja se, että jokainen saa tehdä itselleen sopivia muunnelmia), mutta minun mielessäni tabboulehin kulmakivet ovat sitruunasta ja oliiviöljystä tehty kastike, persilja, minttu ja bulgur-vehnä. Silti, tuo linssiversio on minusta jopa alkuperäistä parempaa, koska pidän hurjasti palkokasveista. Linssien värillä ei ole niin väliä, nyt käytin punaisia mutta esim. mustista beluga-linsseistä saa hauskan, vähän näyttävämmän lopputuloksen, ja linssit pysyvät myös punaisia paremmin kasassa.

Ehdin jo kertaalleen tehdä salaattimuunnelmaani ja olin marketissa etsimässä lisää linssejä, kun huomasin hyllyssä tattarisuurimoita. Jaa, miksei niitäkin voisi kokeilla? Ruokaisia salaatteja kun on mukava tarjota vierasvarana ja bonusta on, jos pystyy tekemään vehnättömiä versioita, koska gluteenipitoiset viljat ovat aika monen ruokavaliosta jääneet pois. Ja vaikka itse rakastan niitä linssejä ja meillä syödään niitä mielellään, ne saattavat joillekin mennä vähän liikaa ituhippi- tai opiskelijaruokaosastolle. Tattaria testiin siis. Tällä kertaa tein salaatin suolakuorikalan kaveriksi, joten päätin maustaa sen sitruunan lisäksi jääkaapista löytyvällä tillillä, kun olin sitä käyttänyt kalaankin.

Mutta mutta, ihan ei tattariversioni salaatista toiminut. Tillillä maustaminen oli sinänsä toimiva ajatus, mutta tattarin ominaisuudet pääsivät vähän yllättämään, sen suutuntuma oli nimittäin minun makuuni ikävän niljakas. Menisin ehkä jopa sanomaan, että limainen, ja sama ominaisuus tarttui koko salaattiin. Aiemmin olen lähinnä käyttänyt tattaria jauhomuodossa blinejä tehdessäni, joten jos joku aiheessa valistuneempi sattuu tätä lukemaan, niin saa vinkata, menikö jotain pieleen vai onko kyse nimenomaan tuon viljan ominaisuudesta. Paketin ohjeen mukaan huuhtelin tattarin ensin kuumalla ja sitten kylmällä vedellä ja keitin kymmenen minuuttia. En kuitenkaan jättänyt suurimoita enää ohjeen mukaisesti vetäytymään, koska ne tuntuivat jo aika pehmeiltä, vaan huuhtelin ne lävikössä kylmällä vedellä ja jätin valumaan hetkeksi, jotta saisin ne nopeasti salaattikäyttöön. Voipi olla, että moka tuli tehtyä juuri siinä.

Täytyy varmasti antaa tattarille vielä toinen mahdollisuus ja tehdä pieni koe-erä tarkasti paketin kypsennysohjetta noudattaen, niin voin ainakin helpommin sanoa, onko vika viljassa vai täällä tuolin ja näppiksen välissä. Ja vierastarjottavaksi voin tehdä yhtä hyvin vaikka kvinoapohjaista salaattia, se ei aiheuta yllätyksiä. Sillä välin, alla sen aina onnistuvan, linsseistä tehdyn tabbouleh-muunnelmani ohje. Enjoy!

Tabbouleh-tyylinen linssisalaatti (4 lisukeannosta tai 2 pääruoka-annosta)

3dl punaisia linssejä (tai vastaava annos muita linssejä)
2 tomaattia
1/2 kurkku
1/2 isosta, vihreästä paprikasta
1 pieni punasipuli
1 valkosipulinkynsi
1 ruukkupersilja silputtuna
1 ruukkuminttu silputtuna
1 ruukkubasilika silputtuna (ei välttämätön, mutta minä tykkään)
1/2-1 sitruunan mehu
1 valkosipulinkynsi
n. 1/2 dl oliiviöljyä
muutama hyppysellinen suolaa
muutama rouhaisu mustapippuria myllystä

1. Kypsennä linssit pakkauksen ohjeen mukaan, valuta ja jäähdytä.

2. Hienonna salaattikulhoon kurkku, tomaatti, paprika, punasipuli ja yrtit. Purista mukaan sitruunamehu ja valkosipulinkynsi. Lisää vielä oliiviöljy ja jäähdytetyt linssit ja sekoita. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Anna vetäytyä hetki ennen tarjoilua, mutta älä tarjoile aivan jääkaappikylmänä.

”Thaipestolla” täytetyt broilerin rintafileet

tammikuu 3, 2014
IMG_6453

Varmasti en ole yksin kun sanon, että jouluruokia ahdettiin niin paljon, että nyt tammikuussa kaivataan taas raikkaampia, uusia makuja. Vaikka ihan rehellisesti ottaen tänä jouluna jouluruuat eivät ollenkaan tulleet korvista normaaliin tapaan, en välttämättä vieläkään sylkisi kinkkuun tai lanttulaatikkoon jos niitä eteeni saisin. Joka tapauksessa, eilen tein pitkästä aikaa broileria ja halusin ympätä siihen vähän Kaakkois-Aasian makuja, joten täytin broilerifileet tahnalla jonka ristin thaipestoksi, makuinaan korianteria, pähkinää, limettiä ja niin edelleen. Täytteen lisäksi fileet saivat makua marinadista. Fileiden kanssa teimme raikasta nuudelisalaattia.

Broilerinfileiden ajatus oli kiva mutta mutta… ei ihan nappiin mennyt tällä kertaa, vaan kaipaa tuotekehittelyä. Fileet itsessään onnistuivat hyvin ja paistomittarin avulla kypsennettäessä 73 asteeseen jäivät myös mukavan meheviksi. Lämpötila oli kompromissi: luin aiheesta, että 75 astetta on ns. ”turvaraja” tai suositus, jossa kaikki mahdolliset salmonellabakteerit kuolevat, mutta 71 on ammattikokkien mukaan täydellisen broilerinfileen sisälämpötila. Lisäksi file jatkaa kypsymistä vielä hetken paiston jälkeen, kun sen antaa vetäytyä folion alla. Myös marinadi toimi ja valmistusprosessikin oli helppo, ja tehtävissä etukäteen niin, että ennen ateriaa tehtäväksi jää vain paistaminen.

Ongelmaksi muodostuikin lähinnä täyte. Korianteri ei kamalasti kestä kuumentamista, ja tahnaksi vetäistynä ja uunitettuna se pliisuuntui aika mitäänsanomattomaksi. Pähkinät maistuivat täytteessä yli muiden aineiden (vaikka eivät toki ole pahanmakuisia sinänsä), limetti vähän hävisi taustalle. Ensi kerralla jättäisin täytteestä ehkä korianterin kokonaan pois ja jatkaisin muilla yrteillä ja mausteilla, esim. sitruunaruoho-thaibasilika-minttu-inkivääri voisi toimia alla jo listatun pähkinän, limetin ja valkosipulin kanssa. Chili oman maun mukaan. Alla ohje sellaisena, kuin eilen tein, tästä on hyvä jalostaa ajatusta pidemmälle.

Thaipestolla täytetyt broilerin rintafileet (kahdelle)

3 kpl broilerin rintafileitä
nippu korianteria (yksi ruukkukorianteri)
pari rkl suolapähkinöitä (maapähkinä tai cashew)
1 valkosipulinkynsi
1/2 limetin mehu
1 tl soijaa

marinadi

2 rkl öljyä
2 rkl soijaa
1 rkl kalakastiketta
1 rkl siirappia

1. Soseuta pähkinät, korianteri ja valkosipuli tasaiseksi tahnaksi morttelissa tai sauvasekoittimella. Minä käytin morttelia, ainesten määrä oli niin pieni, että se tuntui helpoimmalta. Mausta soijalla ja limettimehulla.

2. Nosta fileet leikkuulaudalle sisäpuoli (eli epätasaisempi puoli) ylöspäin (tällöin on helpompi tarkkailla, ettet leikkaa fileestä läpi taskua tehdessäsi). Pistä terävällä, kapeateräisellä veitsellä (esim. fileointiveitsi) broilerinfileiden paksumpaan päähän n. 10 cm viilto pitkittäissuunnassa. Leikkaa sitten viiltoa varovasti vähän leveämmäksi ”taskuksi”, mutta varo, ettet leikkaa fileestä läpi. Ujuta maustetahnaa varovasti kapealla lusikalla tai ruokailuveitsellä auttaen viiltoihin.

3. Sekoita marinadin ainekset, nosta täytetyt fileet marinadiin ja anna maustua vähintään pari tuntia. Paista sitten fileisiin kuumalla paistinpannulla kaunis pinta. Nosta fileet uunivuokaan, laita paistomittari yhden fileen paksuimpaan kohtaan (tämä voi olla vähän kikkailua täytetaskujen vuoksi) ja kypsennä 180-asteisessa uunissa 15-20 min, kunnes mittari näyttää 71-75 astetta. Anna vetäytyä folion alla n. 20 min ennen tarjoilua.

Fasaanipaisti sienirisoton kera

helmikuu 17, 2013
fasaani_kypsC3A4

Se tunne, kun on juuri hakenut pitkäripaisesta pullon rieslingiä ja kuulee oman äänensä sanovan marketissa miehelleen: ”haluatko risottoa fasaanin vai jonkun muun kanssa?” Ilmeisesti isäntä teki saman havainnon, koska tuijotimme hetken toisiamme kauhunsekaisin tuntein ja purskahdimme sitten nauruun; apua, kuinka keskiluokkaisilta ja aikuisilta kuulostimmekaan! Vaikka monessa asiassa olemmekin lipsahtaneet ihan sujuvasti aikuisuuden puolelle, niin ilmeisesti emme vieläkään ole valmiit nielemään sitä ihan purematta. Onneksi meistä löytyy riittävästi sekä lapsellisia että himpun verran kylähulluja piirteitä identiteettikriisin lääkitsemiseen 😀

Tänään teimme siis pakastimesta kaivettua, muutama viikko sitten pyydettyä fasaania. Olin suunnitellut kyniväni eläimen, mutta vähäisellä riistankäsittelykokemuksellani linnun nahka repesi reilusti hetii kömpelön kynimisyritykseni alkajaisiksi, joten muutin lennosta suunnitelman kynimisestä nylkemiseksi. Nahan poisto olikin huomattavasti helpompaa (ja siistimpää), mutta kuivahko fasaani vaati sitten jotain muuta mehevöittäjää, joten peittelin sen pekonilla ennen uuniin menoa. Ja tarkennettakoon vielä, että kynimis/nylkemisoperaatio tehtiin ennen pakastusta, eli pakastimesta otin nahattoman linnun, marinoin sen ja kääräisin pekonit sen ympärille.

Marinadin maut toimivat tosi hyvin ja pekoni paahtui rapeaksi uunissa, mutta… minä höntti pidin fasaania liian kauan uunissa! Liha pääsi siis kuivahtamaan, mutta muutin allaolevaan ohjeeseen 10 minuuttia lyhyemmän paistoajan, jolloin lopputulos jäänee aika sopivaksi.

Tehtiin me muuten sitä risottoakin identiteettikriisistä huolimatta :) Resepti löytyy täältä, tällä kertaa vaan vaihdoin kanttarellit kuivattuihin suppilovahveroihin. Käyttämäni kanaliemi tuli purkista (maksamattomana mainoksena, olen tykästynyt Reformin luomukanaliemijauheeseen) ja sekoitin jauhetta sienten liotusliemeen, jotta risottoon saisi oikein voimakkaan sienen maun.

Fasaanipaisti

1 kokonainen, nyljetty fasaani
n. 10 siivua pekonia
1/2 sitruunan mehu ja kuori raastettuna
4 rosmariinin oksaa
2 valkosipulinkynttä
suolaa
pippuria
loraus oliiviöljyä

1. Marinoi sulatettu fasaani paistoa edeltävänä päivänä. Viipaloi valkosipulinkynnet ja sekoita ne kulhossa sitruunamehun, sitruunan kuoren, kahden rosmariininoksan ja oliiviöljyn kanssa. Mausta suolalla ja pippurilla. Laita fasaani kulhoon ja kääntele muutaman kerran niin, että marinadi tarttuu lintuun kauttaaltaan. Anna marinoitua vähintään yön yli.

2. Tuikkaa marinoituneen fasaanin sisään sitruunaviipale ja kaksi rosmariinin oksaa. Sido jalat toisiinsa kiinni, jotta lintu pysyy siististi kasassa uunissa. Kääri pekoniviipaleet tiukasti linnun ympärille. Paista 200-asteisessa uunissa 50 min – 1 tunti. Anna levähtää folion alla 20 min ennen tarjoilua.

Sipulikeitosta soppa syntyi

helmikuu 2, 2013
sipulikeitto

…eli tee niin kuin minä sanon, ei niin kuin itse teen 😀 Klassinen, ranskalainen sipulikeitto on kummitellut mielessäni syksystä saakka, kun Glorian ruoka & viini julkaisi hurjan herkullisen kuuloisen reseptinsä. Muutamassa blogissakin on näkynyt sipulikeitto-ohjeita hiljattain. Viime kauppareissun yhteydessä päätin sitten vihdoin tehdä sitä perjantairuuaksi, mikä olisi lämmittävämpää kylmänä talvi-iltana, ja vielä sniiduilulinjaankin sopivaa. Ihan käsikirjoituksen mukaan ei homma ei kuitenkaan mennyt.

Oppitunti numero 1: Jos tiedät, että ruoka kestää parisen tuntia valmistaa, älä kokeile sitä silloin, kun tulet töistä kaupan kautta iltakahdeksalta perjantaina, väsyneenä ja verensokeri jo hieman alhaalla. 

Sopan alku vaikutti kuitenkin lupaavalta. Kolmen vartin rautapadassa kuullotuksen jälkeen sipuli oli kauniin kullankeltaista, kuten oli tarkoituskin. Huomasin kuitenkin hieman sekoilleeni ohjeen kanssa. Ohjeessa pyydettiin lisäämään ”mausteet” kuullotuksen yhteydessä, joten nakkelin suolat, timjaminoksat, pippurit ja muut kiltisti pataan. Huomasin kuitenkin sittemmin, että samat aineet käskettiinkin laittaa vasta seuraavassa kohtaa pataan, joten vähän epäselväksi jäi, mitä mausteita alussa olisi pitänyt lisätä. En pitänyt sitä suurena ongelmana, eikä se ollutkaan, kun olin ollut suolan kanssa aika varovainen.

Nestettä lisätessäni tajusin, että valkoviini puuttui, mutta ei hätää, kyllä kaapista varmaan jotain korviketta löytyy. Oppitunti numero 2: Jos valkoviiniä ei ole, älä kokeile, jos ruokalusikallinen valkoviinietikkaa toimisi! Tuskin vaihdat juomaksikaan viinilasillista etikkashottiin. Tästä älynväläyksestä potkin kyllä itseäni, ei noin höntti tarvitse minunkaan olla. Itse sopan valmistus sujui kuitenkin melko mutkattomasti tästä loppuun saakka.

Leipien kanssa nostin kuitenkin haasteet vielä ihan uudelle tasolle. Tyypillisesti sipulikeiton kanssa tarjottava leipäpala saanee loppusilauksensa niin, että juusto sulatetaan tarjoilukulhon päälle laitetulle paahdetulle leipäpalalle grillivastuksen alla. GRV:n ohjeessa leipä tehtiin kuitenkin erikseen ja niin tein minäkin, koska uuninkestävät kulhoni ovat enemmän jälkkäri- kuin soppakulhokokoa. Se ei sinänsä ollut virhe, mutta tämä oli:

Oppitunti numero 3: Jos tiedät uunisi olevan toispuoleinen, älä jätä leipiä hetkeksikään vahtimatta. Ensimmäinen leipäsatsi muuttui hiiliksi takarivistä ja eturivin leivistä jokaisesta puolet hiiltyi ja puolet muuttui sopivaksi. Uusi yritys, ja oppitunti numero 4: vaihda leivinpaperi, jos se on ehtinyt jo reunoilta tummua. Seuraavalla kierroksella leivät nimittäin paahtuivat sopivasti, mutta leivinpaperi oli  iloisissa liekeissä kun nostin pellin uunista. Käytännöllisenä toiminnan naisena tuijotin tumput suorana palavaa leivinpaperia ja sain hämmennyksessäni ainoastaan huudahdettua apua. Sillä sain seurakseni keittiöön isännän, joka rauhallisesti poimi onnistuneet leipäni leivinpaperin vielä palamattomalta reunalta syrjään ja siirsi pellin palavine papereineen tiskialtaaseen vesihanan alle.

Minä päästin ärräpäitä mutta isäntää nauratti. ”Sä epäonnistut missään niin harvoin, että jos kerran jotain menee pieleen ja mitään oikeaa vahinkoa ei kuitenkaan tapahdu, niin sehän on vaan hauskaa”. No, väittäisin epäonnistuvan ihan keskivertousein, mutta ilmeisesti olen antanut itsestäni kovin pätevän vaikutelman 😉 Ja tottahan tuo on, aika hassulta säätö tuntui sitten jälkeen päin.

Kello oli n. 22.30 kun saimme keittokulhot vihdoin eteemme. Yllättäen itse soppa oli ihan syötävää, ja leipäpalat jopa herkullisia liemeen sukellettuaan. Pieni borssimainen etikkaisuus maistui kuitenkin läpi, eikä soppaa voinut sanoa paremmaksi, kuin ihan ok:ksi. Eikä ihan ok ruoka ole sinänsä välttämättä huonoa, lopputulos ei nyt vain ollut riittävä palkinto sen eteen nähdystä vaivasta.

Alla vielä kuitenkin hieman yksinkertaistettuna GRV:n resepti, jota en pienestä säädöstä huolimatta pidä mitenkään syypäänä keittooni. Itse ohje on varmasti oikein hyvä, vaikka en nyt löytänytkään enää blogia, jossa sitä hiljattain hehkutettiin (anteeksi). Myös Jokihaan viimeaikainen sipulikeittoresepti vaikutti tosi herkulliselta!

Ranskalainen sipulikeitto

6 keltasipulia
2 valkosipulinkynttä
100 g voita
2 tähtianista
ripaus merisuolaa
5 oksaa tuoretta timjamia
1/2 tl mustapippuria myllystä
1 dl kuivaa valkoviiniä
1 1/2 l hyvää liha-, kana- tai kasvislientä
Leipäviipaleita
raastettua gruyére-juustoa

1. Kuori ja hienonna sipulit ja valkosipulinkynnet. Sulata voi kattilassa tai padassa. Lisää sipulit, valkosipulisilppu ja mausteet timjamia lukuunottamatta kattilaan. Lisää tähtianis ja mausteet. Kuullota sipuleita miedolla lämmöllä välillä sekoitellen noin 45 min, kunnes ne ovat karamellisoituneet kiiltäviksi ja kullankeltaisiksi.

2. Lisää valkoviini (jota minulla ei ollut) kattilaan ja keitä se kasaan. Lisää lihaliemi ja hauduta keittoa ilman kantta vähintään tunti niin, että keiton pinta juuri ja juuri väreilee. Lisää timjaminoksat ja hauduta 10 min. Poista tähtianikset ja timjaminoksat keitosta ja mausta keitto vielä tarvittaessa suolalla. Rouhi päälle mustapippuria.

3. Lämmitä uunin grillivastus 250 asteeseen. Viipaloi leipä ja sutaise viipaleita hieman halkaistulla valkosipulinkynnellä. Paahda leivät uunissa leivinpaperin päällä molemmin puolin rapeiksi. Lisää leipien pinnalle juustoraastetta ja paahda juustoon kaunis väri. Aseta leivät keittoannosten päälle.

Jos tarjoat keiton annoskulhoista, paahda leivät ilman juustoa. Annostele sitten keitto uuninkestäviin kulhoihin ja aseta leivät kulhojen kansiksi. Ripottele juustoraaste leiville ja paahda uunissa annoksiin vielä kaunis pinta.

Nyt piisaa possua – porsaankyljykset siiderikasviksilla

marraskuu 17, 2012
porsaankyljykset

Terkkuja Kiven Säästöpossusta! Sieltä haimme tänään ihanaisen puolikkaan luomupossumme, jonka perään olen monta kuukautta jo kuolannut; verrokkina toimisi ehkä joulupukin odotus lapsena. Isäntäkin kommentoi, että olin ihan täpinöissäni, kun silmät loistaen ja höpöttäen seurasin, miten liha vaihtoi omistajaa 😉 Alkusyksystä meille muutti myös arkkupakastin juuri tällaisia hankintoja varten – seurauksena keittiön pöytä ei enää mahdu keittiöön, mutta mitäpä tuosta, sopu sijaa antaa, olohuoneessakin. Tänä syksynä ei tullut tehtyä muita isoja lihahankintoja, mutta ensi syyskuussa lampaanlihan ollessa sesongissa voisi testata sellaistakin.

Tilalla taitaa olla jo melko vakiintunut asiakaskunta, johon bloggaajista kuuluu mm. Kulinaarimurujen Jaana (jonka kirjoituksesta keväällä paikan bongasinkin) ja Sillä Sipulin väki. Minuun paikassa vetosi kehutun lihan lisäksi se, ettei tarvitse maksaa suurten kauppaketjujen katteita, ja erityisesti se, että possut teurastetaan samalla tilalla missä ne elävät, eli niiden ei tarvitse matkustaa stressaantuneena tuntikaupalla kuolemaan.

Nyt on sitten sikaa enemmän kuin Juicen biisissä. Silläsipulilasta sain vinkin pyytää mukaan myös sisäelimet, jos sellaisia haluan, ja tietysti halusin. Aloitin satsin tuhoamisen heti tänään avaamalla yhden kyljyspaketeista. Jokihaka kokkaa -blogista jäi ihan pari päivää sitten mieleen kyljysohje, jota en nyt seurannut erityisen tarkasti, mutta otin paljon vaikutteita :) Kyljykset kypsensin juurespedillä, jonka sekaan lohkoin vähän omenaa ja lorautin siideriä päälle.

Lihan maussa ei ollut moittimista, vaan se oli juuri niin herkullisen sikaisaa kuin olin toivonutkin. Liemi oli myös mainiota. Itselleni kuitenkin pyyhkeitä siitä, että päästin hyvän lihan vähän kuivahtamaan. Myöskään siideriset juurekset eivät ihan toimineet minun makuuni, ehkä parempi ratkaisu olisi ollut joko omput tai siideri, ei molemmat.

Porsaankyljykset siiderijuureksilla

4 luullista porsaankyljystä
suolaa
pippuria
voita paistamiseen

kastike

1 rkl dijon-sinappia
1-2 tl balsamiviinietikkaa
2 tl hunajaa

kasvikset
1 porkkana
2 sipulia
1 omena
pala lanttua
muutama valkosipulinkynsi kuorineen
1 dl siideriä
suolaa
pippuria
tuoretta timjamia
loraus öljyä

1. Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen. Paloittele kasvikset suupaloiksi. Omena kypsyy nopeammin, joten sen voi jättää suuremmiksi lohkoiksi – toisaalta ei haittaa, vaikka se vähän soseutuisikin ruokaan. Laita kasvikset uunivuokaan, lisää öljy ja mausteet, ja riivi mukaan timjaminoksista lehdet. Pyöräytä muutaman kerran sekaisin, jotta kaikki kasvikset saavat hieman öljyä pintaansa. Lorauta päälle siideri ja kasvikset uuniin kypsymään.

2. Paista kyljyksiin pintaväri molemmin puolin kuumalla pannulla. Sivele pintaan sinappisoosi, ja nosta uunivuokaan kasvisten päälle. Anna kypsyä n. 30 min, tai kunnes liha alkaa hieman irrota luista. Anna vetäytyä folion alla hetken ennen tarjoilua.

Ahvenanmaan pannukakku

kesäkuu 17, 2012
ahvenanmaan_pannukakku

Oho, tämähän on Kärähtäneiden sadas kirjoitus! Merkkipaalu tuli vastaan ihan yllättäen, joten en nyt ole keksinyt mitään erityisen juhlavaa tai hienoa kirjoitettavaa. Sen sijaan kerron vähän pannukakuksi menneistä Ahvenanmaan pannukakuistani ja niistä saaduista oppimiskokemuksista. Jos nyt oikeasti yhtään mitään opin, tai jos pannukakku edes on asia, jonka parissa kannattaa ruveta hifistelemään 😉

Tein ensimmäisen pannariyrityksen hiljattain ajatuksella, että eihän se voi mennä pieleen; tätä jälkkäriähän väännettiin jo esiteininä postikortin ohjeen perusteella, ja hyvää oli silloinkin. Nyt käytin ensimmäisellä kerralla pannariin mannapuuroa ja seurasin puuroa lukuunottamatta Visit Åland -sivuilta löytynyttä ohjetta. Pannari jäi vähän ohueksi ja mannaryynit pehmenivät koostumukseltaan turhan huomaamattomaksi, mutta mauiltaan pannari oli aivan loistavaa.

Toisella yrittämällä käytin riisipuuroa Ohjeita katselin mm. Hellapoliisin sivuilta, mutta sekoittelin siitä sitten oman versioni. Ei olisi varmaan pitänyt, koska lopputulos jäi mauiltaan pliisuksi – tämä ei missään tapauksessa ole ohjeen vaan soveltajan vika – ja jälleen täysin kypsän puuron koostumus oli liian pehmeä erottuakseen pannarimassasta. Jos ajatellaan, että puhuttiin pannarista eikä Ahvenanmaan pannarista, niin lopputulos oli kuitenkin tälläkin kertaa herkullinen.

Loppuanalyysini: Hyvää tuli molemmilla kerroilla, mutta seuraavan kerran käytän puuroon oikeasti puolikypsää riisipuuroa, kuten Visit Ålandin ohjeessa neuvotaan; tällöin ei kiva ajatus jämäpuuron käyttämisestä oikein toteudu, mutta pannariin tulee enemmän tekstuuria. Lisäksi käytän hieman pienempää paistovuokaa, jotta pannarista tulee oikein paksu – tämä on varmasti makuasia, mutta minusta Ahvenanmaan pannarin tulee olla paksua :)

Allaoleva resepti seuraa pääpiirteittäin Visit Ålandin versiota, mutta olen hieman tarkennellut sitä siellä sun täällä aiempien yritysten kompastuskiviä väistellen.

Ahvenanmaan pannukakku

6 munaa
1,5 dl sokeria
3 dl vehnäjauhoja
8 dl riisipuuroa (keitetään puolikypsäksi edellisenä päivänä ja annetaan turvota yön yli)
3 tl kardemummaa
n. 1 litra maitoa
2 tl suolaa

1. Keitä riisipuuro riisipaketin ohjeen mukaan soveltaen ainemäärät määrät 1,5 dl:lle kuivaa riisiä. Koska puuron on tarkoitus jäädä puolikypsäksi, voi maitomäärää pienentää parilla desillä ja keittoaikaa lyhentää n. 15 min. Anna puuron jäähtyä ja vetäytyä jääkaapissa yön yli.

2. Sekoita munat ja sokeri hieman vatkaten. Lisää riisipuuro, vehnäjauho, kardemumma ja suola. Lisää lopulta maito ja sekoita tasaiseksi massaksi.

3. Kaada valmis taikina uunipellille tai paistovuokaan ja paista 220 asteessa n. 25 minuuttia tai kunnes pannari on kullanruskeaa. Tarjoile marjojen, hillon ja/tai kermavaahdon kanssa.

Ylikypsä täytetty lampaanpaisti

huhtikuu 9, 2012
lampaanpaisti
Täyte jäi valitettavasti kuvasta, tässä näkyy vain päätypaloja.

Pääsiäisruokailu ei muuttunut kohtuullisemmaksi loppua kohden, vaan sunnuntaina jatkettiin lammastelua täytetyllä paistilla, jonka idean näin alun perin Siskot kokkaa -blogissa. Paistin halusin kypsentää hitaasti pienellä lämmöllä ylikypsän mureaksi. 

Tunnustan heti kärkeen, että ajatus kaunis, toteutus ontuva. Seitsemän tuntia uunissa asustanut paisti oli kyllä hyvinkin kypsä, muttei sellainen hajoavan murea kuin toivoin. Keksin muutamankin asian, mikä toteutuksessa saattoi mennä pieleen: 1) kun paistomittarissa ei enää lämpötila noussut 75 asteesta pitkään aikaan, minulla meni hermo ja otin paistin ulos 2) käytin kypsennyksessä liian vähän nestettä ja paisti pääsi kuivahtamaan ja 3) paisti ei vaan ollut paras mahdollinen pala ylikypsentämiseen. Ehkä olisi ollut viisaampaa vaan jättää paisti tuttuun tapaan roseeksi sisältä, allaoleva ohje on muokattu sillä ajatuksella.

Maut olivat kuitenkin paistissa ihan kohdallaan. Marinoin sitä ensin pari päivää samassa marinadissa kuin lampaankareita, ja täytteeseen laitoin kuivahtanutta leipää, luumuja ja valkosipulituorejuustoa. Juustoa valui uloskin paistista, mutta se ei haitannut, leipä piti täytteen pääosin kasassa. Huolimatta kypsennyksen epäonnistumisesta isäntä ja seisoja olivat jälleen kiitollinen yleisö, eilisen ja tämän päivän aikana onnistuimme tuhoamaan yhteen mieheen, yhteen naiseen ja yhteen koiraan 1,3 kg paistia 😉

Täytetty lampaanpaisti

n. 1,3 kg lampaanpaisti

marinadi

n. 1 dl punaviiniä
0,5 dl balsamiviinietikkaa
1 punasipuli
3 valkosipulinkynttä
nippu timjamia silputtuna
hyvä loraus oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria
täyte

kourallinen kuivahtanutta, kuoretonta vaaleaa leipää
3 rkl valkosipulituorejuustoa
2 luumua

narua paistin sitomiseen

1. Aloita valmistelut paria päivää ennen h-hetkeä. Sekoita ensin marinadi: viipaloi sipuli ja valkosipuli ja sekoita kaikki aineet öljyä lukuunottamatta. Lisää öljy lopuksi samalla sekoittaen. Marinoi paistia kulhossa tai muovipussissa vähintään vuorokausi, mielellään kaksi (moni pitää pidempäänkin).

2. Paistopäivänä ota paisti huoneenlämpöön pari-kolme tuntia ennen uuniin laittamista. Valmista täyte: hienonna luumut pieniksi paloiksi, murenna leipä ja sekoita kaikki ainekset keskenään. Lusikoi täyte varovasti paistin kohtaan, josta luu on poistettu. Sido nyytiksi niin, että täyte jää paistin sisään.

3. Lämmitä uuni 120 asteeseen. Paista paistiin nopeasti kaunis väri pannulla ja laita se uunivuokaan tai pataan, jonka pohjalla on hieman vettä. Paista n. 5 tuntia tai kunnes paistomittari näyttää 65 astetta, valellen välillä paistista irtoavalla liemellä. Mittaria käytettäessä kannattaa huomioida, että lihan paksuin osa ei olekaan keskellä, vaan siellä on täytettä, ja lihaisimmat kohdat täytteen ympärillä.

Ei ihan pulled pork, mutta aika hyvä uunikassler

helmikuu 21, 2012
uunikassler

Sikapainotteinen viikonloppu päättyi yritykseen tehdä pulled porkia eli vedettyä sikaa, jota on useammassa blogissa näkynyt hiljattain. Valitettavasti muistan vain smetana.fi:n kirjoituksen, joten esitän pahoitteluni kaikille muille, joiden ohjeita kävin etukäteen kyttäilemässä (milloinkohan sitä oppisi kirjoittaman asioita ylös?).
Pulled porkin ajatuksena on kypsyttää possunpala hitaasti niin mehevän ylikypsäksi, että liha murenee haarukalla vedettäessä suussasulaviksi säikeiksi. Oman yritelmäni kaatoivat kuitenkin nämä sanat:

”Oho, paistomittari on rikki. No mut ei se mitään, paistetaan ohjeen mukainen aika niin eiköhän siitä tule riittävän kypsää.”

No ei tullut. Mutta onni onnettomuudessa, lihasta tuli silti erittäin herkullista, hitaasti kypsynyttä uunikassleria, joka suli suussa vaikkei ollutkaan aivan riittävän kypsää haarukalla riivittäväksi. Puolentoista kilon pala maksoi noin kympin, ja siitä riitti (ja riittää edelleen) useammaksi syöntikerraksi milloin minkäkin asian kanssa, mm. joulun viimeinen perunalaatikko tuli vihdoin kaiveltua  pakastimesta. Lisäksi possusta tehtiin sikasämpylöitä ribsien kanssa jääneen chili-coleslawin kanssa, possu-katkarapu-nuudeliwokkia sekä jatketta tähteeksi jääneelle peruna-pinaattimuhennokselle.

Huomiona vielä, epäonnistumisesta, vaikkakin onnekkaasta sellaisesta, ei voi missään tapauksessa syyttää yllä mainittua lähdettä, josta valmistusprosessia seurasin. Ohje oli kuvattu selkeästi, mutta tämä emäntä silmäili sen aika suurpiirteisesti läpi :)

Aikaa possuun meni paljon (suolaus 1 vrk + paisto 7,5h), mutta työtä vähän. Erittäin mieluisaa ruuanlaittoa siis!

Hitaasti kypsytetty kassler

1,5 kg pala kassleria
vettä
merisuolaa maun mukaan
2 laakerinlehteä
muutama kokonainen neilikka

pintamauste:

1 tl korianterin siemeniä jauhettuna
1 tl cayennepippuria
1tl valkopippuria
1 tl mustapippuria
1 tl kuivattua valkosipulia rouhittuna
1 tl savusuolaa
1 rkl sokeria
1/2 tl kuminansiemeniä jauhettuna
1/2 tl juustokuminaa
1/2 tl currya

Suolaa ensin kassler: sekoita kattilassa riittävä (=niin suuri, että liha peittyy) määrä vettä mieleiseesi suolamäärään, ja lisää mausteet. Laita liha kattilaan ja anna suolautua jääkaapissa n. 1 vrk.

Paistopäivänä ota liha kattilasta huoneenlämpöön pari tuntia ennen paistoa ja kuivaa sen pinta talouspaperilla. Sekoita pintamausteen ainekset. Hiero maustetta joka puolelle kassleria.

Lämmitä uuni 100-110 -asteiseksi. Paista kuusi tuntia, jonka jälkeen sammuta uuni ja anna kasslerin vetäytyä viilenevässä uunissa vielä puolitoista tuntia.

Aasialaistyylinen kanakeitto

helmikuu 6, 2012
kanakeitto

Tämän kanan kanssa tuli munittua. Hieno tarkoitukseni oli keittää pakkasesta kaivettu broileri, jäähdyttää sen keitinliemi, kuoria rasvat pinnalta ja hyödyntää liemi keiton pohjana. Kaikki sujui mallikkaasti, kunnes tein virhearvion jäähdytysastian ominaisuuksista: ”Kyllähän tää pakkasta kestää”, kuuluisia viimeisiä sanoja. Niin halkesi liemikulhoni (ei mikään oikea sellainen, vaan ihan vain normaali kulho, johon olin liemen laittanut) ja liemi lirisi terassilautojen välistä maan ja lumihangen uumeniin. Oho.

Jouduin siis korvaamaan kanaliemen teollisella, mutta ihan arkihyvää ja thai-tyylisen happamantulista keitosta tuli kuitenkin. Broileri kannattaa keittää jo edellisenä päivänä, koska liemen jäähtyminen ottaa aikansa. Söin oman annokseni sellaisenaan, mutta isännän lautaselle lisättiin vielä nuudeleita satsia tukevoittamaan.

Aasialaistyylinen kanakeitto (neljälle)

1 kokonainen broileri (jos pakaste, niin sulata etukäteen)
1, 5 l kanalientä (tai vettä ja pari annoshyytelöfondia, jos kaadat liemen pitkin pihaa)
1/2 vihreä paprika
1 porkkana
1 sipuli
2-3 valkosipulinkynttä
1 prk maissia
2 tomaattia
1/4 kiinankaali
1,5 limetin mehu
kalakastiketta
sitruunaruoho
5 cm pätkä inkivääriä
tuoretta chiliä

öljyä paistamiseen.

1. Keitä ensin broileri. Laita lintu isoon kattilaan, ja kaada päälle kylmää vettä niin, että lintu peittyy. Kiehauta, kuori päältä mahdollinen kertyvä vaahto ja laske lämpöä. Anna kypsyä kannen alla pienellä lämmöllä n. 1-1,5 tuntia tai kunnes liha on kypsää.

2. Nosta broileri kattilasta, anna sen jäähtyä käsiteltävän lämpöiseksi, poista nahka, irrota lihat luista ja nosta ne syrjään. Siivilöi liemi ja jäähdytä se jääkaapissa. Kun liemi on jäähtynyt niin, että rasva on hyytynyt sen pinnalle, kuori rasvakerros pois ,liemi on sen jälkeen käyttövalmista sopan pohjaksi. Itselläni jäi tosiaan tällä kertaa tämä vaihe väliin ja korvasin liemen vedellä ja fondilla, mutta jos broilerin kerran keittää, voi saman tien liemenkin ottaa talteen. Ja aina se on fondia parempaa.

3. Pilko porkkana ja sipuli, viipaloi inkivääri ja leikkaa sitruunaruoho pitkittäin kahtia.

4. Kuullota hetki porkkanaa, sipulia, inkivääriä, sitruunaruohoa ja valkosipulia öljyssä kattilan pohjalla. Lisää kanaliemi ja anna kiehahtaa. Mausta limettimehulla ja makusi mukaan kalakastikkeella, ja lisää keitetty broilerinliha.

5. Keiton uudelleen kuumentuessa lohko tomaatit, hienonna chili ja suikaloi kiinankaali ja paprika. Kun keitto on kiehumispisteessä, lisää loput vihannekset mutta älä enää keitä, vaan nosta kattila levyltä ja tarjoile heti.