Browsing Tag

haasteet

Reseptit

Linssisalaatti Lähi-idän maustein

joulukuu 10, 2016
linssisalaatti_mausteinen

Minä sydän linssit – töissä lapan niitä salaattipöydästä lautaselleni ja kotona tungen niitä salaatteihin ja lisukkeisiin. Nyt valmistin linssejä Sydänmerkin kilpailuun, johon toivottiin reilusti kasvispitoisia reseptejä. Ilmoittautuessani lupasin vaatimattomasti tehdä kasvisruoan, joka maistuisi niin lapsille kuin aikuisille. Ja olisi tietysti nopea ja vaivaton valmistaa. Helppo juttu. No ei ole tietenkään, mutta meidän talouden realiteetti on, että kun aviomies syö mieluiten kasvisruokaa, perheessä on pieniä lapsia ja arkena kaiken on valmistuttava hetkessä, olisi juuri sellaisille resepteille käyttöä.

Pavuista ja linsseistä pitävät onneksi kaikki. Ihan kymmenessä minuutissa ei tämä ruoka valmistu, mutta sen voi tehdä kokonaan tai osittain jo etukäteen eikä aktiivista työtä ole muutenkaan kovin paljon. Kun linssit on keitetty ja vihannekset paahdettu, ei ainesten sekoittelu ja maustaminen vie edes sitä kymmentä minuuttia. Inspiraatiota on haettu Lähi-idän makumaailmasta, mutta raaka-aineina toimivat tutut tuotteet. Arkiystävällistä, perheystävällistä ja terveellistä. Proteiinipitoiset linssit tekevät salaatista ruokaisan sellaisenaan tai sitä voi käyttää lisukkeena. Ja vinkki pikkujoulukauteen, buffetpöydissä tällaiset salaatit maistuvat ihan takuulla rosollien vaihtoehtona!

Reseptistä riittää pääruoaksi neljälle tai lisukkeeksi useammalle. Sydänmerkkituotteet on merkattu tähdellä ja eritelty alle tarkemmin.

Tiesitkö muuten, että sydänmerkillä on myös oma keittokirjansa? Sydänruokaa-kirjassa loihditaan laaja repertuaari herkkuja sydänystävällisin aineksin. Koodilla LAHJAKIRJA saat keittokirjasta 25 % alennuksen Sydän-verkkokaupassa (kirjan hinta normaalisti 18 €, nyt 13,50 € + postituskulut 6 €).

Linssisalaatti Lähi-idän maustein

4oog kuivattuja vihreitä linssejä
2 suippopaprikaa
1 rasia kirsikkatomaatteja
1 punasipuli
2 sitruunan mehu
3 rkl oliivi- tai rypsiöljyä*
1 valkosipulin kynsi puristettuna
1 tl suolaa
1/2 tl juustokuminaa
1/2 tl jauhettua maustepippuria
1 ruukullinen korianteria*
1 ruukullinen lehtipersiljaa*

  1. Huuhtele ja liota linssit paketin ohjeen mukaan (yleensä tunnin ajan).
  2. Lämmitä uuni 150 asteeseen. Puolita kirsikkatomaatit ja pilko punasipuli, paprikat ja fenkoli suupaloiksi. Levitä kasvikset leivinpaperille, ripsauta päälle hieman suolaa ja 2 tl öljyä ja laita uuniin paahtumaan noin tunniksi.
  3. Valuta linssit ja keitä pakkauksen ohjeen mukaan. Valuta. Laita linssit kulhoon ja lisää loput öljystä, sitruunamehu, suola sekä mausteet.
  4. Ota kasvikset uunista ja anna jäähtyä hetken. Sekoita linssien kanssa. Silppua mukaan korianteri ja persilja.

* Minulla käytössä Järvikylän ruukkukorianteri ja -lehtipersilja ja Terra Creta -oliiviöljy. Useimmat muista raaka-aineista ovat myös saatavilla sydänmerkattuina.

linssisalaatti2

Suvun paras resepti: sadonkorjuupata ja yrtti-pähkinäfocaccia

elokuu 15, 2015
IMG_8600

Alkukesästä Knorr ja Anna & Ellit heitti hauskalla haasteella, jonka aiheena oli suvun paras resepti Knorrin Fond du Chef -fondeja samalla testaten. Nyt ovat kilpailuun saapuneet reseptit näytillä omalla sivustollaan ja voit äänestää niistä suosikkiasi. Tai minua :)

Meidänkin perheestä löytyy jos jonkinlaisia äideiltä tyttärille – valitettavasti vähemmän isiltä pojille – kulkeutuneita reseptejä. Perheen monipuolisimpia ja samalla yksinkertaisimpia suosikkeja taitavat olla erilaiset kaalipitoiset padat, joihin tartuin tälläkin kertaa, koska kaali on myös omia mieliraaka-aineitani. Haasteeseen valmistin herkullisen kaalipitoisen sadonkorjuupadan sekä yrtti-pähkinäfocaccian. Sopivasti tuunattuna arkinen kaalipata ei joudu häpeään viikonloppuruokanakaan, vaan taipuu edulliseksi ateriaksi isollekin porukalle. Talvella pataan sopii esimerkiksi karitsan jauheliha ja hieman tummempi lihafondi, tähän helppoon ja kesäiseen versioon taas laitetaan kepeää kasvisfondia, sadonkorjuuajan tuoreita kasviksia sekä mausteista makkaraa ja papuja tuomaan ruokaisuutta.

Ja mikä olisi tuoretta leipää parempi seuralainen pataruualle? Helppo yrtti-pähkinäfocaccia ottaa inspiraationsa vahvasti isoäitieni antamasta mallista, että kaikki ruoka hyödynnetään – vaikkapa käyttämällä tähteeksi jääneet liemet leivonnassa. Sadonkorjuuaikaan suosin leivässä basilikan ja persiljan kaltaisia kepeämpiä yrttejä, talvella leivässä maistuvat myös klassiset focaccian ystävät timjami ja rosmariini.

Käy kisasivulla kurkistamassa minun sekä muiden sukujen suosikkiohjeet ja äänestä! Yhteystietonsa jättäneiden kesken arvotaan lisäksi kolme kappaletta 206 euron arvoisia Sarpaneva-patoja, jotka sopivat mainiosti muuten myös kaalipadan valmistukseen.



Heinäkuun ruokahaasteen voittaja

heinäkuu 31, 2015
IMG_8668

Heinäkuun ruokahaasteen voittajaksi ponnisti komealla äänivyöryllä Bad Mama’s Kitchen ja herkulliset valkosuklaakirsikat. Paljon onnea Susannalle, joka osallistui ruokahaasteeseen ensimmäistä kertaa! Ääniä annettiin yhteensä 47, joista voittaja sai 28 kappaletta eli 59% kaikista annetuista äänistä. Toiseksi kiri Muista syödä välillä -blogin Schwarzwaldin kakku 23% äänisaaliilla ja kolmanneksi Mama Gastron kirsikka-vuohenjuustocrostinit 10% osuudella.

Elokuun haasteen järjestelykunnia siirtyy nyt siis Bad Mama’s Kitchenille, ja minä puolestani kuittaan heinäkuun haasteen päättyneeksi. Oli ilo emännöidä haastetta pitkästä aikaa, varsinkin kun kasaan saatiin lomasesongista huolimatta niin monta hienoa reseptiä, jotka jäävät ainakin allekirjoittaneella kokeilulistalle.

Vielä kerran lämmin kiitos kaikille osallistujille sekä haastereseptejä äänestäneille!

Heinäkuun ruokahaasteen äänestys

heinäkuu 26, 2015
IMG_8659

Lomakaudesta huolimatta ehti viisi ahkeraa bloggaajakollegaa loihtia ihania herkkuja kirsikka-aiheiseen haasteeseen. Nyt on aika kertoa, mikä resepteistä on sinun mielestäsi paras!

Äänestä suosikkireseptiäsi viimeistään 30.7. klikkaamalla suosikkisi sivun oikean laidan palkista löytyvästä lomakkeesta. Voittaja paljastetaan äänestyksen päätyttyä 31.7., ja hän nappaa kopin elokuun ruokahaasteen järjestämisestä.

Pidemmittä puheitta, tässä he ovat, osallistumisjärjestyksessä:

1. Bad Mama’s Kitchen ja valkosuklaakirsikat

2. Muista syödä välillä ja Schwarzwaldin kakku

3. Celebration Treats 4U ja mini kirsikka-frangipanepiiraat

4. Mama Gastro ja kirsikka-vuohenjuustocrostinit

5. Meri’s Cups and Cakes ja Naked Cake kirsikoilla

Onnea matkaan kaikille osallistujille!

Heinäkuun ruokahaaste: kirsikka

heinäkuu 1, 2015
IMG_8673

Kävi niin hauskasti, että Kärähtäneet nappasi kesäkuun täytetty leipä -aiheisen ruokahaasteen voiton arpaonnen kautta tiukan tasapeliäänestyksen jälkeen. Vielä kerran, kiitos kaikille äänestäneille! Nyt minulla on siis ilo ja kunnia emännöidä toista kertaa bloggaajien kuukausittaista ruokahaastetta, jonka juuret ulottuvat jopa vuoteen 2007 saakka. Kirjanpito koko haastehistoriasta voittajineen löytyy Kulinaarimurulasta.

Mutta pidemmittä puheitta, kajautan ilmoille heinäkuun ruokahaasteaiheeksi kirsikan!  Kirsikka jakaa mielipiteitä (ainakin meillä), mutta reseptejä on parin viime vuoden aikana näkynyt enenevissä määrin, mistä olen ollut kovasti ilahtunut. Raaka-aineena kirsikka onkin yllättävän monipuolinen, taipuen sekä makeisiin herkkuihin että suolaisten ruokien osaksi, helpoista lomajutuista pitkän kaavan projektiruokiin. Ja ainakin omasta mielestäni se on myös yksi niistä raaka-aineista, jotka vaan erottamattomasti kuuluvat kesään.

Jos kirsikka on sinun keittiössäsi toistaiseksi vähemmän käytetty hedelmä tai syöt ne normaalisti sellaisenaan, nyt on loistava hetki aloittaa reseptitestaus osallistumalla haasteeseen! Jos taas kyseessä on tutumpi juttu, jaa meille bravuurisi.

Lopuksi toivotan kaikille bloggaajakollegoille onnea haasteeseen! Vaikka tänä vuonna kesä- ja heinäkuun haasteet ovat erilliset, toivottavasti ehditte osallistumaan lomistanne huolimatta (tai juuri niiden ansiosta)!

Ruokahaastekilpailun säännöt

Ruokahaasteeseen voivat osallistua kaikki blogia pitävät henkilöt, blogin ei siis tarvitse olla ruokablogi. Osallistua voi vain yhdellä ruualla per blogi. Jos haasteruuan resepti ei ole itse keksitty, mainitsethan ohjeen alkuperän ja lähteen.

Haasteeseen ilmoittautuminen tapahtuu 1.7.- 24.7.  välisenä aikana. Huomioi, että myös haastepostauksen tulee olla julkaistu tuolla jaksolla. Haastepostauksen osoite (URL) ilmoitetaan kommenttina tähän postaukseen.

Haasteeseen osallistuessaan bloggaaja antaa luvan myös lähetetyn linkin takaa löytyvien kuvien käyttöön ja niiden koon muuttamiseen haasteruokien yhteenvedossa.

Haasteeseen määräajassa ilmoitettujen reseptien ja blogien yhteenveto julkaistaan 25.7.2015, jolloin alkaa myös äänestys. Kisan järjestäjänä jäävään itseni siten, etten osallistu kilpailuun enkä äänestykseen.  Äänestysaika on 25.-30.7.2015. Voittaja julkistetaan 31.7.2015 ja hän järjestää elokuun 2015 haastekisan. Voittajan tulee julkaista uusi haaste blogissaan 3.8.2015 mennessä. Jos haastetta ei tuohon päivään mennessä kuulu, niin kilpailussa toiseksi tullut saa kunnian ja vastuun haasteen järjestämisestä.

Pääsiäisen blogiteema sekä ajatuksia säästäväisyydestä

maaliskuu 10, 2015
IMG_8275

Varoituksen sana, alustus on pitkä mutta pääsen jossain kohtaa asiaankin. Jos haluat hypätä suoraan ytimeen lukematta selontekoa joskus sangen polveilevasta ajatuksenjuoksustani, kannattaa hypätä suoraan neljänteen kappaleeseen. Teille, jotka edelleen jatkatte lukemista, voin kertoa miettineeni taannoin, mitä tekisimme pääsiäisenä ruuaksi. Kenties hieman aikaista, mutta en oikein voi itselleni mitään. Rupean joulun jälkeen miettimään, mitä juhannuksena syötäisiin ja vapun korvilla jo seuraavan vuodenvaihteen ruokalistaa. Ruuan ajatteleminen vaan on niin mukavaa. 

Pääsiäisruokia pohtiessani kävin läpi erilaisia lammasvaihtoehtoja sekä esimerkiksi Lähi-idän ja Kreikan makuja, joita tykkään muutenkin valmistaa tähän aikaan vuodesta, kun kevätaurinko alkaa kunnolla paistaa. Ajatukseni siirtyivät kuitenkin myös pääsiäisperinteisiin ja siihen, mitä syötiin silloin, kun lammas ei vielä ollut pääsiäispöydän vakkarivieras. Muistelen, että omassa kantakodissani lammas tuli pääsiäispöytään joskus ysärillä, mutta valitettavasti en muista, mitä ennen sitä tarjottiin, vaikka muuten pääsiäiseen kuuluivatkin tietyt, tutut perinteet. Sen muistan kyllä, että mämmiä oli. Ja luulen, että olimme siinä suhteessa aika tavallisia, kaiken kaikkiaanhan monessa suomalaistaloudessa juhlavampi pääsiäisruokailu ja lampaan tarjoaminen on tainnut alkaa vasta parikymmentä vuotta sitten, vaikka nykyisin viimeisen päälle oleva pääsiäispöytä on jo hyvinkin vakiintunut tapa, ja rahaakin siihen voi laittaa melkoisesti.

Ja toki paastoajan päättymistä saa juhlistaa juuri niin fiinisti ja juuri sillä budjetilla, kuin haluaa. Jäin kuitenkin miettimään vielä vaihtoehtoja ja erityisesti sitä rahankäyttöä; mitä jos rakentaisinkin pääsiäisen juhlapöydän hieman edullisemmin? Vaikka niitä parin-kolmenkymmenenvuoden takaisia ruokia päivittäen ja hyödyntäen. Perulaiset parsat ja karitsan kareet saisivat jäädä juhlapyhiksi kauppaan ja valmistaisin jotain ihan muuta, mausta ja juhlan tunnusta kuitenkaan tinkimättä. Olisikohan se edes mahdollista?

Pois se minusta, etten kokeilisi, ja niin syntyi pääsiäisen blogiteema pääsiäinen budjetilla. Toisin sanoen, aion julkaista tulevina viikkona muutamia reseptejä sekä menuideoita pääsiäisen viettoon ilman suurta rahanmenoa. Osa vinkeistä on koottu Kärähtäneissä aiemmin julkaistuista ohjeista, osa taas uusia. Alustavasti olen myös ajatellut, että ainakin uusiin ohjeisiin laittaisin näkyviin myös kustannukset summittaisena arviona. Mielellään kuulen myös lukijoiden vinkkejä teemaan sopivista pääsiäissuosikeista!

Taloudellinen vai kitupiikki? 

Blogiteema vei minut ajattelemaan taloudellisuutta oman huushollin ruokakontekstissa vähän enemmänkin. Yritän olla monessa asiassa säästäväinen ja koen onnistumisen tunnetta, kun kitupiikkeily onnistuu. Enkä puhu monen kuukauden kaurapuuro- ja tonnikalamakaroonikuureista vaan siitä, että koko perhe saa järkevää ja monipuolista ruokaa edullisesti sekä mieluiten myös niin, ettei vaiva ole kohtuuton. Melkein kaikessahan pystyy säästämään, jos aikaa on loputtomasti, mutta ei se kovin monelle meistä ole realiteetti. Nuorempana olin myös vähän sellainen ”kyllä aika vähälläkin pärjää jos on hiukan kekseliäisyyttä” -tyyppi. Ylpeä, kun ei tarvinnut ostaa kaulinta vaan sai sen korvattua vaikkapa tyhjällä viinipullolla. Joopa joo. No, ajat olivat toiset, ulkomailla enemmän ja vähemmän väliaikaisesti asuessa ei kannattanut haalia ylimääräistä tavaraa ja rahatkin olivat aika usein loppu (viinipulloon oli toki aina varaa, olihan se monikäyttöisyydessään suoranainen sijoitus). Nykyisin meillä harrastetaan kaulimen, sähkövatkaimen ja monitoimikoneen kaltaisia ylellisiä turhakkeita, mutta olen usein edelleen vastarannankiiski monen keittiövälineen hankinnan kohdalla, ihan vain sen takia, että inhoan tavaraa pursuavia komeroita eikä keittiössämme ole tilaa pitää kaikkia välineitä työtasoilla. Ja tuntuisi hirveältä tuhlaukselta hankkia jotain, mikä saattaisi jäädä käyttämättä. Kenties sitten olen hieman kitupiikkikin.

Samaan aikaan tiedostan, etten todellakaan voi (tai edes halua) kehuskella olevani esimerkillisen taloudellinen. Vaikka pidänkin tarjouksista, edullisista ruhonosista ja sesonkituotteista, olen myös juuri se tyyppi, jolla karkaa mopo käsistä kaupassa. Erityisesti jos koen saavani rahalle vastinetta, ei minua haittaa maksaa jostain tietystä, hyvälaatuisesta tuotteesta, vaikka tiedän hyvin, ettei vaikkapa tuore kala ole itseään takaisin maksava investointi. Mutta mieluummin maksan hyvästä vähän enemmän kuin huonosta yhtään mitään. Rahankäyttö harmittaa (ok, kaduttaa) lähinnä silloin, jos kyse on enemmän varsinaisesta tuhlauksesta: jos olen vaikka tehnyt suunnitelmalliset ja järkevät viikko-ostokset, mutta keksinyt lennosta (yleensä illalla ja valmiiksi nälkäisenä) jonkun ruokamieliteon ja lähtenyt kalliista lähisiwasta hakemaan aineksia  jollain pettämättömällä tekosyyllä. Tai jos soitan isännälle työpäivän päätteeksi ja pyydän tuomaan sushia sillä seurauksella, että jääkaapissa olevaa ruokaa menee hävikkiin. Niinpä, lihani on heikko. Mutta varmaan monelle ihan tutun kuuloista.

Silti, vaikka parantamisen varaa löytyy paljonkin, haluan yrittää  tehdä ruokaa myös kukkaroystävällisesti, ja siksi julkaisen usein myös täällä blogissa reseptejä edulliset -kategorian alla. Ennen Kärähtäneitä harkitsin jopa kokonaan edullisiin ruokiin keskittyvän blogin aloittamista. Olen kuitenkin päätynyt siihen, että voin silloin tällöin pitää blogissa penninvenytysteemoja ja muutoin kirjoittelen ruokajuttuja laajemmalla otteella.

Miten sinä säästät ruokamenoissasi, vai säästätkö ollenkaan? Kärähtäneiden aiempien vuosien kitupiikkiikokemuksia voit lukea ainakin täältä ja täältä. Tervetuloa seuraamaan myös pääsiäisen blogiteemaa!

Philadelphia-punajuurimuffinit

toukokuu 29, 2014
IMG_7051

Juhlatarjottavat ja erityisesti kesän lämpöön sopivat tarjottavat aiheuttavat helposti päänvaivaa juhlien järjestäjille. Siksi oli hauska lähteä mukaan, kun Philadelphia haastoi bloggaajat kehittelemään tuorejuustostaan pikkusuolaista tarjottavaa puutarhajuhliin. Taannoin pähkäilin menua myös helteiselle brunssille, ja päätin tarjota muunmuassa vanhoja suosikkejani kinkku-juustomuffineja. Siitä ajatus lähtikin kehittymään – mitenköhän tuorejuusto pärjäisi muffinissa? 

Valitsin reseptiin Philadelphia valkosipuli & yrtit -tuorejuuston, ja sen makupariksi punajuurta. Hieman hämäävästi punajuuri mielletään usein talvikasvikseksi, vaikka ihanat, uuden sadon punajuuret tulevat myyntiin jo kesällä. Satokauden käynnistymistä odotellessa voi muitakin kasviksia käyttää, esimerkiksi porkkana tai pinaatti sopisivat muffiniin myös. Punajuuren ja tuorejuuston yhdistelmästä tulee mehevä tarjottava. Satokauden alkua odotellessa käytin esikeitettyjä punajuuria, mutta tuore, raakana mukaan raastettu punajuuri tekee leipomuksesta myös vinkeän värisen. Juhlatarjottavaksi muffinit sopivat erityisen hyvin siksi, etteivät ne ole hirmuisen lämpöarkoja ja lässähdä, jos mittari hipoo kekkeripäivänä hellelukemissa. Viileämpänä päivänä muffinin pintaan voi pursottaa vielä tujauksen tuorejuustoa koristeeksi. Ja hei, mainitsinko, että nämä ovat niin helppoja, että juhlastressiäkään ei tarvitse hankkia? 😉
Ohjeen mukaisesta annoksesta tulee 16-17 pienehköä muffinia juhlasuolaiseksi, tai kotikäyttöön neljä isoa. Muffinit on toteutettu yhteistyössä Philadelphian kanssa. 
Philadelphia-punajuurimuffinit
5 dl jauhoja
1/2 tl suolaa
1 1/2 tl leivinjauhetta
1/2 tl ruokasoodaa
100g voita sulatettuna
2 dl maitoa
1 kananmuna
2 punajuurta raastettuna
200g Philadelphia valkosipuli & yrtit -tuorejuustoa
Lisäksi tarvitaan muffinipelti sekä muffinipapereita, tai tarkoitukseen sopivia pieniä, uuninkestäviä vuokia.
1. Sekoita kuivat aineet keskenään. Sulata voi, sen hieman jäähdyttyä vatkaa kevyesti mukaan maito sekä muna, ja sekoita kuiviin aineisiin. Sekoita mukaan vielä tuorejuusto sekä raastettu punajuuri. 
2. Asettele muffinipaperit muffinipellin koloihin ja täytä paperit taikinalla. Paista 15-20 minuuttia, kunnes muffinit saavat hieman väriä pintaan (isoja kannattaa paistaa 30-35 min).

Kotitortilloja kera iloisten uutisten

toukokuu 6, 2014
IMG_6956

Aloitetaan niillä iloisilla uutisilla: taannoin osallistuin Hyvää Suomesta ja Ruoka.fi:n järjestämään Suomen paras kotiruoka -kilpailuun, ja arvatkaapa mitä? Vaikkei varsinainen reseptini päässyt kisan äänestetyimpien joukkoon, minut palkittiin kisan toisessa osiossa, jossa raati valitsi kirjoitukseni suomalaisesta ruoasta kilpailun parhaaksi. Jihuu!! :) Olin todella, todella otettu, koska lueskelin (pikkuisen kateellisenakin 😉 41 kisaan osallistuneen kanssabloggaajan kirjoituksia samasta aiheesta ja pidin niitä erittäin hyvinä, vuoroin tunnelmallisina ja vuoroin ajatuksia herättävinä. Pääsarjan eli reseptikilpailun voitti puolestaan Kääpiölinnan Anu herkulta vaikuttavilla pannupihveillään, paljon, paljon onnea Anulle vielä tätäkin kautta :) Ihan mahtavan kuuloisia annoksia olivat muutkin tehneet, suosittelen tutustumaan, jos ette kisan aikana törmänneet näihin!

Jatketaan sitten tämän päivän ruoka-aiheella eli kotitortilloilla. Olen tulevalle perjantaille sopinut seuraavan possunpuoliskon noudon, joten laitoin edellispossun viimeisen lapapalan jokunen päivä sitten uuniin kypsymään miedolle lämmölle. Tortillat  tulivat mukaan kuvioon, kun pohdin, minkä kanssa possun söisi. Silläsipulilassa oli hiljattain tehty tortillalettuja ja muistin niitä kehutun helpoiksi, joten päätin itsekin testata, miten homma luonnistuisi.

Lättyjen alkuperäinen ohje on minulta vielä lukematta olevasta, paljon kehutusta Kira Åkerströmin kirjasta Auringon maku. Silläsipulilassa oli ohjeen yrtit vaihdettu nokkoseen, ja minä taas sovelsin edelleen niin, että jätin yrtit kokonaan pois ja korvasin noin puolet ohjeen jauhomäärästä maissijauhoilla, kun niitä kaapissa sattui olemaan. Oikein onnistuneita tuli tortilloista näinkin; aluksi näytti, että tortillat jäisivät liian mureiksi ja halkeaisivat täytettäessä (maissijauho?), mutta hyvin ne lopulta taipuivat. Osa tortilloista lämmitettiin vielä jälkikäteen leivinpaperinyytissä kevyesti sumutinpullolla sumutettuna, jolloin ne taipuivat vielä paremmin.

Oikeastaan isoin haaste lätyissä oli niiden kaulitseminen, minä kun en ole mikään suurleipuri ja tuppaan rikkomaan kaiken ohueksi kaulittavan. Mutta siitä selvittiin, vaikkeivät tortillani ihan symmetrisen pyöreitä olleetkaan. Ohjeen mukaisesti kymmeneksi tortillaksi kaulittaessa lätyt tuntuivat jäävän kovin pieneksi ja ehdin pelätä, riittävätkö ne, mutta ulkonäkö petti, ne olivat erittäin täyttäviä. Ja maukkaita, on helppo olla samaa mieltä omatekoisten tortillojen paremmuudesta kaupan vakuumikamaan verrattuna. Huonona puolena näissä onkin sitten se, että enää ei tortillanhimoa estä tarve käydä kaupassa, se toimi aiemmin edes näennäisenä stoppina spontaanille suursyömiselle!

Tortillat (10 kpl)

2 dl maissijauhoja
2,5 dl vehnäjauhoja
1/2 tl leivinjauhetta
1/2 tl suolaa
1,5 dl kuumaa vettä
50g huoneenlämpöistä voita

1. Sekoita keskenään jauhot ja leivinjauhe. Nypi joukkoon huoneenlämpöinen voi. Sekoita mukaan vesi, vaivaa n. kolme minuuttia kunnes taikina on yhtenäistä ja anna sitten levätä liinan alla noin viisitoista minuuttia.

2. Muovaa taikina pötkyläksi ja jaa pötkylä kymmeneen osaan. Pyöritä osat kämmenten välissä palloiksi ja kaulitse ohuiksi lätyiksi jauhotetulla alustalla. Paista lättyjä kuivalla, kuumalla pannulla noin 30 sekuntia per puoli (lättyjen on tarkoitus saada hieman pilkkuja pintaansa).

Suomen paras kotiruoka -kilpailu: pekoninmitan paremmat muikkupihvit

huhtikuu 8, 2014
IMG_6722

Taannoin kolahti sähköpostiluukkuun Hyvää Suomesta ja Ruoka.fi:n kutsu Suomen paras kotiruoka -kilpailuun. Kilpailun ideana oli kehittää kotiruokaresepti, jossa käytetään vähintään kolmea Hyvää Suomesta -merkattua tuotetta.

Minä lähdin mukaan näillä muikkupihveillä, jotka ovat perinteisten silakkapihvien päivitystä vuoteen 2014: tomaattinen pekoni-yrtti-tuorejuustotäyte tuo mukavaa, savuisaa makua ja mehevyyttä ja silakan sijaan pääraaka-aineena on Puruveden muikku. Toki silakkakin on hieno kala ja sopisi tähän reseptiin, mutta dioksiinipitoisuuksien vuoksi (varsinkaan isompaa) silakkaa ei juuri suositella tietyille erityisryhmille, kun taas muikku on kaikille sopiva, turvallinen ja taatusti kotimainen vaihtoehto. Muikun perkaamista pihviksi ei kannata säikähtää; homma sujuu nopeasti, kun jutun ideasta saa kiinni. Jos olet traumatisoitunut kouluaikojen silakkapihveistä, tämä resepti saattaa olla juuri se juttu liennyttämään pelkojasi!

Reseptiin käytettyjä Hyvää Suomesta -tuotteita olivat Valion maustamaton Viola-tuorejuusto, Järvikylän tuore basilika sekä Atrian kypsä suomalainen pekoniviipale. Lisäksi tomaatti, purjo, paistoon käytetty voi sekä pääraaka-aine muikku olivat kotimaista alkuperää. Kirjoitus ja resepti on toteutettu yhteistyössä Hyvää Suomesta ja Ruoka.fi:n kanssa; kisajärjestäjä tarjosi osallistujille kymmenen euroa raaka-ainekustannusten kattamiseksi.

Ruoan suomalaisuudesta

Kilpailun ohjeisiin kuului myös suoda muutama ajatus sille, mitä suomalainen ruoka itselle merkitsee. Kun puhutaan raaka-aineista, suomalaiseen ruokaan yhdistetään usein paljon lähiruoan, luomun ja sesonkisuuden kaltaisia termejä, jopa niin paljon meidän ruokainnostuneiden keskuudessa, että ne ovat alkaneet kokea pientä inflaatiota; siksi ei tee pahaa muistuttaa myös itseään termien merkityksestä, vaikka ajatukset tuntuisivat välillä itsestään selviltä.

Itselleni puhdas, tuore, sesongissa oleva raaka-aine tarkoittaa ennen kaikkea sitä, että voin tehdä parempaa ruokaa. En ole koskaan joutunut karsastamaan tillilihaa, jauhemaksapihvejä tai kesäkeittoa, vaan oppinut, että mikä tahansa ruoka on hyvää, kun sen tekee huolella ja hyvistä raaka-aineista. Maut ovat parhaimmillaan ja hinta yleensä taloudellisin, kun valitsen raaka-aineita, jotka ovat sesongissa. Luomumerkintä tuotteessa puolestaan takaa minulle sen, etten joudu syömään ylimääräisiä lisäaineita, vaan ruoka on mahdollisimman puhdasta ja turvallista. Valitsemalla raaka-aineeni nimenomaan kotimaisista vaihtoehdoista tuen kotimaisia tuottajia, auttaen meidän kuluttajien mahdollisuuksia tulevaisuudessakin valita lähellä tuotettua ruokaa. Ja miksi lähituotantoa sitten? Koska tuotteen alkuperän tunteminen, jopa tuotantotilan tietäminen, tarkoittaa ainakin minulle, että tuotteella on tietty laadullinen lupaus lunastettavanaan. Luotan tuottajien ammattiylpeyteen siinä, että tuskin kukaan haluaisi tulla yhdistetyksi kehnoon tuotteeseen. Viime vuosina – kiitos valveutuneiden kuluttajien ja tuotantopuolen yhteistyön – myös tuotantoketjun läpinäkyvyys tuottajalta kauppiaalle ja kuluttajan ruokapöytään on parantunut niin, että kuluttaja voi paremmin tehdä ihan tietoisia valintoja laadukkaamman ja eettisemmän tuotteen puolesta.

Vielä parempaa tietysti on, jos ruoka ihan oikeasti tulee läheltä, vaikkapa oman maakunnan alueelta, ja pääsee nopeasti tilalta ruokapöytään kulkematta pitkiä välimatkoja. Hyvänä esimerkkinä toimii vaikkapa ihan tavallinen varhaisperuna; oletteko koskaan sokkotestanneet vaikkapa Välimereltä rahdattuja pottuja ja suomalaista, vastanostettua sisartuotetta rinnakkain? Minä olen, ja ero on huikea. Vaikka emme kaikki asu otollisesti sellaisessa paikassa, että porkkanat tuottaisi naapurin isäntä, on Suomi kuitenkin sen verran harvaan asuttu maa, että jopa pääkaupunkiseutulaisella on mahdollisuus päästä käsiksi ihan oikeaan lähiruokaan, ja vaikka kasvattaa, kerätä tai pyytää sitä itse.

Mutta mitä suomalainen ruoka sitten meidän suomalaisten ruokapöydissä merkitsee? Siihen en osaa suoraan vastata. Läskisoosin aika ei varmastikaan ole ohi, mutta enää ei ole ihan helppoa määritellä, mitä suomalainen kotiruoka on, se kun elää ja kehittyy aikamme mukana – joskus eksoottisiltakin tuntuneet pitsat, pastat ja wokit ovat nyt hyvinkin tyypillistä arkiruokaa, kun taas samaan aikaan mummojemme perinteiset kaalilaatikot ja silakkapihvit ovat myös saaneet uutta arvostusta. Makaroonilaatikot ja lihapullat taas pitävät pintansa vuodesta toiseen. Nykypäivän suomalainen kotiruoka on arkista ja juhlavaa, mietoa ja mausteisempaa, nopeaa ja hidasta. Sitä on yhtä monenlaista kuin on suomalaisia kotikokkejakin, ja jokaisessa taloudessa se ottaa oman kotinsa kasvot.

Pekoninmitan paremmat muikkupihvit (kahdelle)

300g tuoreita muikkuja
1 dl korppujauhoja (minä käytin hienonnettua hapankorppua) leivitykseen
100g maustamatonta tuorejuustoa
1 valkosipulinkynsi
muutama kypsä pekoniviipale
pieni nippu basilikaa
5 cm pätkä purjoa
1/2 tomaatti
1 tl tomaattipyrettä
ripsaus sitruunapippuria
ripsaus sokeria
ripsaus suolaa
voita paistamiseen

1. Valmista täyte: sekoita keskenään tuorejuusto ja tomaattipyre. Hienonna sekaan pekoni, basilika, purjo ja tomaatti, ja purista vielä valkosipulinkynsi mukaan. Ripsauta mukaan hieman suolaa, sokeria ja sitruunapippuria.

2. Perkaa muikut fileiksi: leikkaa saksilla pää pois ja avaa vatsa sekä poista sisälmykset. Laita sitten toinen peukalo selkäruodon ja kylkilihan väliin, ja vedä peukalo kalan pyrstöä kohden selkäruotoa myöten niin, että se aukeaa ”levyksi”. Laita sitten peukalo selkäruodon alle toiselle puolelle ja irrota ruoto myös toiselta kyljeltä. Huom. varsinkaan pienemmissä muikuissa ei selkäruodon poistaminen ole välttämätöntä, vaikka minä ne tällä kertaa poistinkin. Jos taas satut käyttämään silakkaa, voit ostaa fileet myös valmiina. Järjestele fileet suurin piirtein samankokoisiksi pareiksi leivinpaperin päälle.

3. Levitä korppujauhot lautaselle ja sekoita niihin hieman suolaa. Pyöräytä muikkufileet korppujauhoissa, lusikoi joka toiselle fileelle nokare täytettä ja nosta joka toinen file päälle ”kanneksi”. Paista paistinpannulla voissa keskilämmöllä (voin tulee vaahdota) muutama minuutti molemmin puolin, kunnes pihvit saavat kauniin värin.

Hävikkiviikko 4.-10.11.

marraskuu 4, 2013
Havikkiviikko_logo_orange_RGB

Kuluttajaliitto ja joukko yhteistyökumppaneita järjestävät tällä viikolla Hävikkiviikon, johon myös ruokabloggaajia on kutsuttu osallistumaan. Ja mieluusti tämänaiheiseen teemaviikkoon osallistuukin, koska tuskin yhtään sellaista kotikeittiötä on, jossa ei jonkinasteista hävikkiä syntyisi. Minuun teema iskee jo siksi, että olen melkoinen kitupiikki 😉

Kuluttajaliiton mukaan suomalaisissa kotitalouksissa heitetään vuodessa keskimäärin 24 kiloa ruokaa roskikseen per henkilö, ja määrän rahalliseksi arvoksi on arvioitu 125 euroa. Kärähtäneiden taloudessa – jossa pahoin pelkään, että aktiivisen kokkaamisen seurauksena myös hävikkiä syntyy yli keskiarvon – roskiin menee siis tuolla laskelmalla 250 euroa vuodessa. Sille löytyisi kyllä muutakin käyttöä!

Hedelmät ja vihannekset, leipä ja maitotuotteet ovat kotitalouksien tyypillisimpiä roskiin meneviä tuotteita. Omassa keittiössäni olen kiinnittänyt huomiota myös seuraavanlaiseen, salakavalasti kertyvään ja lurkkimaan jäävään hävikkiin:

  • Pakasteet: tietyt asiat liikkuvat pakastimen inventaariosta ja pysyvät mielessäkin, en muista esimerkiksi, että olisin heittänyt pakastimesta lähes koskaan roskiin lihaa, leipää tai marjoja. Jotkut toiset jutut taas eivät millään löydä käyttöä kerran pakastimeen päädyttyään, ja joutuvat yleensä roskikseen löydyttyään puolentoista vuoden säilytyksen jälkeen pakastimen sulatuksen yhteydessä muiden tavaroiden takaa. Tällaisia ovat esimerkiksi avatut pakastevihannekset tai kalat, joista olen ajatellut saavani joskus ”vielä yhden hengen annoksen”. No niin varmaan, koskaan ei vaan ole tullut sitä hetkeä, että sellaista tarvitsisin.Vielä pahempia meillä ovat makeat leipomukset; joskus leivon pullaa tai muuta ihan varta vasten pakastettavaksi, jotta ”olisi jotain vierasvaraa”. Totuus kuitenkin on, ettei meillä nyt niin kovin usein käy vieraita, ja että en oikeastaan edes tykkää makeista leipomuksista kuin tuoreena, parin kuukauden pakastuksen jälkeen ne maistuvat minusta lähinnä pakastuspussilta – eli miksi ihmeessä edes vaivaudun leipomaan pakkaseen, kun helpoimmat leipomukset eivät paljon aktiivista työtä vaadi ja hätätilassa kaupankin pakastealtaasta voi hakea pullia?
  • Kuivatuotteet: Siivosin taannoin kuivatavarakaappejani, ja inventaarion yhteydessä paljastui ikävä totuus: ihan älytön määrä ruokaa, joka oli mennyt vanhaksi. En ole turhantarkka kuivatavaran käyttöpäivien suhteen jos vain omalle perheelle kokkaan, mutta tunnustan, että joissain tuotteissa päiväykset olivat rapsahtaneet jo kaksi vuotta aiemmin. Eipä sillä, moni kyseisistä tuotteista ei ollut nähnyt päivänvaloakaan varmaan kahteen vuoteen. Vielä pahempaa oli bongata useita avattuja paketteja samoja tuotteita; seesaminsiemeniä, makaroonia, riisiä, kaakaota, kaurahiutaleita ja niin edelleen. Kaltaiseni laiska siivooja ei näköjään pysy kärryillä kaappiensa sisällöstä, päätyy vahingossa ostamaan turhaa ja hukuttaa olemassaolevat tuotteet jonnekin mustaan aukkoon, jota myös ruokakomeroksi kutsutaan. 

Näiden esimerkkien tarkoituksena ei toki ole väittää, että samat asiat toistuisivat joka keittiössä, mutta luulen, että monella meistä on ”hävikkiheikkoutemme”, ottaa se sitten millaisen muodon hyvänsä. Jollei hävikkiviikolla ehdi totaalisesti remontoimaan kulutustottumuksiaan, niin ainakin voi suoda ajatuksen sille, mikä tällainen heikkous omassa taloudessa on, ja koittaa täsmäiskeä juuri siihen.

Mitä Kärähtäneissä tehdään Hävikkiviikon teeman eteen? Näin alkajaisiksi tajusin, että blogikategoriani tähteet on aivan alihyödynnetty, olen ilmeisesti usein unohtanut korvamerkata tähderuokia kategoriaan, vaikka verrattain usein jämistä kokkaankin ja toisinaan niistä myös kirjoittelen. Lupaan siis kerryttää kategoriaa jatkossa aktiivisemmin. Muutamia hävikinhyödynnysvinkkejä löydät sieltä jo nyt.

Lisää Hävikkiviikosta löydät tapahtuman facebook-sivuilta.

P.S. Tajusin, että tänään ei roskikseen ole mennyt yhtään ruokaa. Viikko on siis ainakin alkanut hyvin :)