Browsing Tag

hitaat

Reseptit

Noin viiden mausteen possu

maaliskuu 15, 2017
possunkylki

Blogista päätellen meillä on menty alkuvuosi vastavirtaan nykytrendeihin verrattuna; lihaa, grillisapuskaa ja vielä vähän lisää lihaa. Ja taas on possua. Mutta hei, tähän viimeisimpään puolustukseni on, että meillä valmistetaan porsaanlihaa nykyisin aniharvoin. Pääsyynä on, ettemme enää asu kätevän noutomatkan päässä ihanasta Kiven Säästöpossusta, josta aiemmin tapasimme hakea ihan turkasen hyvää luomupossua puolikas eläin kerrallaan. Nykyisiltä asuinhoodeilta emme ole ihan vastaavaa löytänyt, vaikka kompensoivasti lammasta ja nautaa on nyt mukavasti tarjolla. Toisena syynä vähäiseen porsaanlihan käyttöön lienee se, ettei meilläkään ihan oikeasti mennä niin vastavirtaan trendeistä kuin mitä julkaistuista resepteistä voisi päätellä. Liha-aterioita tulee tehtyä selvästi aiempaa vähemmän, ja usein liha on meillä hirveä.

Samaan aikaan possu on kuitenkin minusta ihan mahtavan maukasta. Nyt lähdin tekemään possunkylkeä viikonloppuateriaksi katseltuani jo iät ja ajat viime vuoden viimeisen Glorian Ruoka & Viinin (7/2016) viismaustepossun reseptiä. Kun vihdoin viikonloppuruokien to-do listalla – lista, joka muuten pitenee paljon helpommin kuin lyhenee – tuli possun aika, kävi kuitenkin niin, ettei kunnollista kylkipalaa ollutkaan saatavilla. Eikä viismaustetta. Eikä hoisin-kastiketta. Olin kuitenkin niin pitkään odottanut possunkylkeäni, etten antanut vastoinkäymisten lannistaa itseäni, vaan valitsin n. 150g annospaloiksi leikattua kylkeä, sekoittelin hoisinin tilalle toisen kastikkeen ja kaivelin omista kaapeista viismausteen saatavilla olevat ainesosat sekä muutaman muun mausteen possun kaveriksi.

En tiedä, kuinka hyvää GRV:n possu olisi ollut, mutta tämä oma versio oli myös oikein maukasta. Ainut hankaluus oli lihan paistossa, 150-asteisessa uunissa isommalle palalle ehdotettu paistoaika olisi ollut liian pitkä annospaloille, ja lyhyemmässäkin ajassa lihan pinta ehti vähän tummua. Tähän kirjattu paisto-ohje on tarkoitettu kokonaiselle kylkipalalle, mutta olen muokannut sitä hieman lempeämmäksi. Ohje on kuitenkin aika suuntaa-antava, suosittelen tarkkailemaan lihaa paiston aikana ja esim. peittämään paistoastian kannella tai foliolla tarvittaessa.

Vinkki: possunkylki on tunnetusti rasvaista. Rasvaisuutta tasapainottavat raikkaat ja happamat lisukkeet, esimerkiksi thaityyliset salaatit tai kimchi.

Noin viiden mausteen possunkylki 

marinadi:

1 dl soijaa
3 rkl tummaa siirappia
3 rkl riisiviinietikkaa
n. peukalonpään kokoinen pätkä inkivääriä raastettuna
5 valkosipulinkynttä puristettuna
2 tl jauhettua neilikkaa
2 tl jauhettua maustepippuria
1 tähtianis jauhettuna
pieni ripaus cayennepippuria tai kuivattuja chilihiutaleita

800g-900g luutonta possunkylkeä

  1. Sekoita keskenään kaikki marinadin ainekset. Kaada muovipussiin, lisää possunkylki, sulje pussi tiiviisti ja laita jääkaappiin yön yli. Käännä pussi vielä viimeisenä illalla sekä heti aamulla herätessäsi, jotta liha marinoituu tasaisesti.
  2. Ota possu huoneenlämpöön n. 30 min ennen paistoa. Lämmitä uuni 130 asteeseen. Siirrä liha uunivuokaan ja kypsennä noin neljä tuntia, tai kunnes liha on kypsää mutta kiinteää. Jos liha vaikuttaa yhtään tummuvan, peitä paistoastia foliolla tai kannella. Anna valmiin kyljen vetäytyä folion alla parikymmentä minuuttia ennen tarjolle leikkaamista.
Reseptit

Gulassi hirvenlihasta

tammikuu 20, 2017
gulassi

Minulle käy usein niin, etten keksi, mitä ruokaa laittaisin. Tuttu tunne? Ensin en keksi, mitä syödä, sitten yritän väkisin vääntää kauppalistaa, sitten huomaan unohtaneeni puolet ja sitten alkaa mennä maku koko touhusta ja päädyn syömään niitä samoja ruokia viikosta toiseen. Usein hyviä ruokia, mutta hyvin vähän sellaista, mistä inspiroituu kirjoittamaan. Koin kuitenkin hiljattain jonkinlaisen ahaa-elämyksen.  Usein tuppaan syyttämään ruuhkavuosia verkkaisesta bloggaamistahdista, mutta vasta nyt onnistuin hahmottamaan ongelman ytimen. On helppo olettaa, että arkirumban keskellä ei jäisi aikaa ruoanlaittoon, kuvaamiseen ja kirjoittamiseen, mutta se ei oikeastaan ole mikään ongelma. Ruokaa täytyy tehdä joka tapauksessa, kuvaamiseni ei ole mitään aikaavievää hifistelyä, ja kirjoittamista voi ainakin joiltain osin tehdä pienissäkin pätkissä. Kyse on enemmän siitä, ettei ole aikaa ja tilaa ajatella – suurin bloggaamista hidastava tekijä on se, ettei ole mahdollisuutta pysähtyä miettimään, mitä oikein tekisin. Toisin sanoen omalla kohdallani kiireestä kärsii enemmän tekemistä ohjaava luovuus kuin itse tekeminen. En ole keksinyt tilanteeseen mitään kaiken ratkaisevaa elämänohjetta, meillä on kolme pientä lasta ja kolme koiraa, joten tekemistä riittää vaikka kaiken turhan karsisikin pois. Minusta on kuitenkin tärkeää kirjoittaa tämä ajatus ylös, jotta en sitä hukkaisi.

En keksi mitä tekisin -ongelma häviää aina ajoittain, kun tulee tilanteita, joissa aivokapasiteetti on normaalia pienemmällä käytössä ja ajatus alkaakin virrata. Käytännössä se tapahtuu usein matkustaessa, nyt viimeksi siten, että vanhempieni luona käydessäni söin siskoni tekemää paprikakeittoa, jonka resepti on isoäitini peruja. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan kyseistä soppaa, resepti on ihan oman blogitaipaleeni alkumetreiltä (eilisestä päivälleen viiden vuoden takaa!) mutta ansaitsee tulla nostetuksi uudestaan esille.

Paprikakeitto on eräänlainen gulassin muunnelma, mistä juolahti mieleeni, että kunnon gulassin tekeminen roikkuu edelleen to-do listallani. Sitä siis! Tein pikaisen reseptien katselmointikierroksen, jonka perusteella selvisi lähinnä, että gulassista on tosi paljon variaatioita. Sivistyin nyt ainakin sen verran, että tiedän keitosta olevan myös amerikkalaisen version, johon tulee makaroonia. Tätä Chef Jar -blogin reseptiä käytin pitkälti inspiraationa. Naudanlihan tilalla käytin hirveä, joka sopi tarkoitukseen juuri passelisti eikä kuitenkaan jäänyt voimakkaampien mausteiden jalkoihin. Talvea on vielä pari kuukautta jäljellä, sen aikana suosittelen kokeilemaan tätä helppoa ja lämmittävää soppaa!

Gulassi hirvenlihasta (iso kattilallinen)

n. 1 kg hirvenpaistia tai soppalihaa (nautakin käy)
1 rkl suolaa + lisää maun mukaan
n. 1 dl vehnäjauhoja
muutama rouhaisu mustapippuria
nokare voita ja / tai öljytilkka ruskistamiseen
2 sipulia
2-3 valkosipulinkynttä
3 isoa, punaista paprikaa
1 rkl paprikajauhetta (mieluiten unkarilaista)
1 tl savupaprikaa
2 tl kuivattua meiramia
muutama laakerinlehti
pieni tölkillinen olutta
4 rkl tomaattimurskaa
n. 1,5 l hyvää lihalientä
10 kiinteää perunaa

  1. Kuutioi liha suupaloiksi. Sekoita keskenään suolaa, mustapippuri ja vehnäjauhot ja pyöräytä lihat jauhoissa. Kuumenna paistinpannu ja ruskista lihakuutiot erissä voi/öljytilkassa. Jätä lihat hetkeksi syrjään.
  2. Kuutioi paprikat ja hienonna sipuli ja valkosipuli. Kuullota kasviksia hetken aikaa samalla pannulla kuin aiemmin lihoja, ja mausta sitten paprikajauheella, savupaprikalla ja meiramilla sekä halutessasi suolalla. Lisää laakerinlehdet. Kaada pannuun olut ja anna kiehahtaa. Sekoita mukaan tomaattimurska ja lihaliemi.
  3. Lisää lihat takaisin kattilaan ja tuo keitto ensin lähes kiehuvaksi. Pienennä sitten lämpö pienimmilleen ja anna sopan muhia kannen alla rauhassa pari-kolme tuntia, kunnes liha on mureaa. Pienellä lämmöllä pysyy vähärasvainen paistilihakin mehevänä.
  4. Kuori ja pilko perunat suupaloiksi noin 45 minuuttia ennen keittelyn loppumista. Laita perunat liemeen kypsymään. Kun perunat ovat kypsät, keitto on valmis tarjottavaksi.

 

Reseptit

Yhden pannun karitsa ja linssit

maaliskuu 18, 2016
karitsan_etuselkä_linssit

Jo nurkan takana kolkutteleva pääsiäinen on aikaisen ajankohtansa vuoksi päässyt tänä vuonna yllättämään ainakin minut. Normaalisti mietin jo ennen juhannusta, mitä jouluna syötäisiin ja aloitan vappuruokien ajattelun heti vuodenvaihteen jälkeen (joo, syömisen lisäksi tykkään myös ajatella ruokia…) , mutta nyt ei menusta ole tietoakaan. Tosin pakastimessa odottaa jo syksyn lammassesongin aikaan hankitusta karitsanpuolikkaasta säästetty viulu, joka pääsee luultavimmin pääsiäispöytään yhdessä erilaisten kasvistahnojen ja salaattien kanssa. Useimmiten ainakin meillä pääsiäisen maut taittuvat hieman itäisen välimeren ja Lähi-idän suuntaan.

Pääsiäismakuihin virittäytyäkseni ehdin kuitenkin tekemään helpon ja herkulliseksi osoittautuneen yhden pannun aterian, johon tuli karitsan luullista etuselkää, kasviksia ja  linssejä. Vaikka kyseessä on haudutettu liharuoka, oli kokonaisuus keväinen eikä uuniakaan tarvinnut lämmittää. Käytännössä hauduttelin hyvin maustetut karitsanpalat ja kasvikset miedossa lihaliemessä ihan tavallisessa wokkipannussa ja lisäsin linssit lopuksi kypsymään käytännössä jo valmiin lihan joukkoon. Ruusukaalit halusin makujen vaihtelun vuoksi paahtaa uunissa erillään ja lisäsin ne pannuun vasta lopuksi, mutta yhtä hyvin ne voisi laittaa samaankin pannuun hieman ennen linssejä. Jos isompi kokkaus ei pääsiäisenä kiinnosta, saattaa tämä ruoka olla juuri sinua varten!

P.S. Kuvasta jääneet yrtit ja saksanpähkinät kruunaavat kokonaisuuden, älä unohda niitä lautaseltasi!

Karitsan etuselkää ja linssejä pannulla (kolmelle)
800 g luullista karitsan etuselkää
loraus öljyä tai nokare voita ruskistamiseen
2 sipulia
2 porkkanaa
2 valkosipulinkynttä
muutama hyppysellinen suolaa
mustapippuria
2 tl juustokuminaa
1/2 tl savupaprikaa
1/2 tl cayennepippuria
1 tl jauhettua maustepippuria
2 laakerinlehteä
n. 3 dl mietoa lihalientä tai vettä
n. 2 dl punaisia linssejä (kuiva määrä)
1 sitruunan mehu
250 g ruusukaaleja

tarjoiluun:
kourallinen saksanpähkinöitä rouhittuna
kourallinen silputtuja mintunlehtiä
kourallinen silputtuja korianterinlehtiä
2rkl granaattiomenan siemeniä

  1. Ota liha huoneenlämpöön hyvissä ajoin ennen paistamista. Pyyhkäise karitsanpaloista mahdolliset luusirut talouspaperilla ja ruskista kuumalla pannulla voissa tai öljyssä kaikilta puoliltaan.
  2. Kuori ja pilko porkkanat ja sipulit muutamaan osaan, hienonna valkosipuli ja lisää ne pannulle. Kääntele muutaman kerran, pienennä sitten lämpöä ja mausta suolalla, mustapippurilla, juustokuminalla, savupaprikalla, cayennepippurilla ja maustepippurilla. Lisää liemi (sen verran, että lihat peittyvät) ja laakerinlehdet, peitä kannella ja jätä hautumaan pariksi tunniksi pienelle lämmölle, kunnes liha on mureaa ja irtoaa hyvin luusta.
  3. Putsaa ruusukaalit ja laita ne paahtumaan pellille leivinpaperin päälle 200-asteiseen uuniin 10-15 minuutiksi. Ruusukaaliin saa tulla hieman väriä, mutta varo kypsentämästä sitä liikaa.
  4. Huuhtele ja valuta linssit pakkauksen ohjeen mukaan ja lisää pannuun. Anna kypsyä noin kymmenen minuuttia, kunnes linssit ovat kypsät ja liemi pitkälti imeytynyt niihin. Jos seos näyttää kuivahtavan, lisää nestettä tarvittaessa.
  5. Lisää pannuun lopuksi kypsät ruusukaalit. Annostele ja nosta jokaisen annoksen päälle vielä rouhittuja saksanpähkinöitä, granaattiomenan siemeniä, korianteria ja minttua.
Reseptit

Sunnuntailounas: hirvenniskaa oluella ja suklaalla

helmikuu 29, 2016
revitty_hirvenniska

Vaikka mieli halajaa jo keväisempää ruokaa, on raskaammillekin virityksille vielä pakkaspäivinä tilaa, varsinkin kun pakastimessa odottaa muutama haudutushommiin houkutteleva lihakimpale. Viime syksyn hirviarpajaisissa meitä onnisti muiden kappaleiden ohella niskapalan verran, ja syksyinen hirvi-pho -kokeiluni jätti ajatuksen, että niskasta saisi ihan mainiota nyhtölihaa. Tuolloin ilahduin kovasti, kun lihasta ei tarpeeksi hitaasti keiteltäessä tullut alkuunkaan kuivaa, kun aiempi, ravintolassa maisteltu hirvenniska oli jättänyt mielikuvan mureasta mutta kuivahkosta palasta. Niinpä valitsin nyhtölihankin valmistusmetodiksi pitkän liedellä hauduttelun yhdistettynä loppukypsennyksen maustekastikkeessa.

Hirvenlihan ollessa kyseessä halusin kastikkeen makumaailmaan jotain muuta kuin klassisen barbecue-kastikkeen, jota yleensä teen revitylle porsaanlihalle. Rommirusinan nyhtönautareseptistä oli mieleen jäänyt oluen käyttö ja arvelin sen sopivan hirvellekin, joten tilasin isännältä kaupasta tarkoitukseen tölkillisen stoutia. Sitten jostain juolahti vielä mieleen, että suklaa voisi tuoda makuihin täyteläistä vivahdetta ja samalla se taittaisi stoutin kitkeryyttä. Yhdistelmästä tuli mielestäni tosi onnistunut, ja niin tuli koko ateriastakin. Jopa milloin minkäkin kanssa nirsoileva taapero santsasi lihaa useamman kerran niin, että veikkaan kaikkien suositusten mukaisten lihansyöntikiintiöiden ylittyneen koko seuraavan viikon osalta.

Lihan kaveriksi tein bataattilohkoja uunissa, salaattia ja paahdettua kukkakaalia. Lisäksi söimme chipotletahnalla, valkosipulilla ja fetalla maustettua kermaviilikastiketta, joka oli oikeastaan jäänyt tähteeksi parin päivän takaa mutta sattumalta muodosti ihan mahtavan yhdistelmän lihan ja bataatin kanssa.

Vielä sananen hirvenniskasta: kyseistä palaa ei ihan hirveän usein löydy edes hallikauppiaiden valikoimista, mutta jos siihen jossain törmää, ei kannata kulkea onnensa ohi! Palasta tuli niin mehevä, murea ja maukas että on vaikea uskoa sen olevan jonkun mielestä jopa roskapala omassa lajissaan. Valmistus on hidasta mutta vähätöistä, ja kypsä liha irtoaa helposti luusta. Jos ei hirveä kuitenkaan ole saatavilla, käy joku haudutukseen sopiva naudanpala, vaikkapa lapa, tarkoitukseen oikein hyvin.

P.S. Täyteläinen keitinliemi kannattaa keitellä kasaan, siivilöidä ja pakastaa tulevia keittoja varten. Vie voiton teollisista serkuistaan mennen tullen!

Hirvenniskaa oluella ja suklaalla

n. 2 kg pala luullista hirvenniskaa (meillä 2,3 kg, josta reilun kilon verran luuta)
vettä tai mietoa lihalientä (minä käytin n. 2 rkl Reformin luomulihaliemijauhetta)
2-3 porkkanaa
2 isoa sipulia
pari laakerinlehteä
10 katajanmarjaa
suolaa (maun mukaan ja riippuen siitä, käyttääkö liemen pohjana vettä vai lihalientä, jossa yleensä on suolaa valmiina)

maustekastike:

2 sipulia
4 valkosipulinkynttä
2 rkl rypsiöljyä
reilu nokare (n. 2 rkl) voita
3 dl stoutia
2 rkl fariinisokeria
1 rkl tomaattipyrettä
pari hyppysellistä suolaa
1 rkl hyvin tummaa suklaata rouhittuna tai 1-2 tl tummaa (sokeritonta) kaakaojauhetta

1. Ota liha huoneenlämpöön noin tuntia ennen valmistusta. Laita pala isoon kattilaan ja lisää vettä tai mietoa lihalientä niin, että liha juuri ja juuri peittyy. Tuo kiehuvaksi ja kuori pinnalle kertyvä vaahto reikäkauhalla. Laita lämpö pienimmilleen ja peitä kannella.

2. Pilko porkkanat ja sipulit muutamaan osaan (ei tarvitse kuoria) ja lisää kattilaan yhdessä laakerinlehtien ja katajanmarjojen kanssa. Keittele hymyillen kannen alla noin kuusi tuntia, tai kunnes liha irtoaa helposti luusta (lähes hajoaa, kun yrität nostaa lihanpalaa kattilasta).

3. Lihan kypsyessä valmista maustekastike. Hienonna sipulit ja valkosipulit ja kuullota niitä hetki öljytilkassa paksupohjaisessa kattilassa. Lisää voi ja olut ja kiehauta. Lisää vielä fariinisokeri, tomaattipyre, suola ja suklaa tai kaakao ja sekoita. Keittele hiljakseen noin parikymmentä minuuttia.

4. Nosta kypsä liha kattilasta. Ota syrjään muutama desi keitinlientä. Riivi liha irti luista uunivuokaan ja revi haarukalla suikaleiksi. Sekoita lihan kanssa maustekastike sekä pari-kolme desiä keitinlientä. Tarkoitus on, että lihaseos on reilusti kosteaa (nesteestä suuri osa haihtuu uunissa) muttei kuitenkaan lihasoppaa. Kypsennä 200-asteisessa uunissa 20-30 minuuttia kunnes liha saa hieman paistopintaa.

Reseptit

Stroganoff, herkullinen pettymys

helmikuu 6, 2016
stroganoff

Laskiaiseen kuuluu perinteen mukaan tukeva ruoka ennen paastoon laskeutumista. Sellainen on tämä naudanlihastroganoff, jossa ei säästellä voita eikä smetanaa. Stroganoffilla on sikäli hieman huono maine, että maustekurkkukuutioita minkä tahansa kastikkeen seassa käytetään monesti tekosyynä kutsua mitä karmeimpia sotkuja stroganoffiksi (tai nakkistroganoffiksi, jos kurkulla jatketaan nakkikastiketta), mutta tämä rautapadassa hautunut herkku ei ole sellaista nähnytkään.

Hienoinen pettymys stroganoff kuitenkin oli: maku oli herkullinen, mutta toivomaani ruokaprojektia en siitä onnistunut saamaan. Yritin nimittäin googlata stroganoffin salaisuutta, jotain yhdistävää ainesosaa tai metodia, jonka avulla voisin sanoa tehneeni ruuasta mahdollisimman autenttisen version. Kävi kuitenkin ilmi, että tämänkin ruuan ohjeita on yhtä monta kuin kokkejakin, eikä edes stroganoffin tavaramerkkinä pitämääni suolakurkkua kuulunut jokaiseen reseptiin. Noh, myönnän, että yhteisenä piirteenä stroganoff-resepteissä käytettiin yleensä vähintään paistia, jopa filettä – jota en itse koskaan kehtaisi laittaa pataruokaan- kun taas minulla oli käytettävissäni ylämaankarjan lihasuikaletta, joka arvatenkaan ei ollut peräisin arvopalasta. Allaolevaa ohjetta voi siis kuvailla minun näkemyksekseni stroganoffista, vaikea arvioida, kuinka autenttista siitä tuli. Rakkaudella valmistettua ja lämmittävän hyvää siitä tuli joka tapauksessa.

Naudanlihastroganoff

800-900 g naudanlihasuikaleita
3 rkl vehnäjauhoja
ripaus suolaa
2 keskikokoista sipulia
4 valkosipulinkynttä
150-200 g herkkusieniä
voita ja rypsiöljyä paistamiseen
n. 8 dl vettä tai mietoa lihalientä
1 dl puolikuivaa sherryä
80 g tomaattipyrettä
2 laakerinlehteä
1 tl valkopippuria karkeasti rouhittuna
1 suolakurkku + halutessa lisää tarjoiluun
120 g (1 prk) smetanaa + halutessa lisää tarjoiluun

1. Ota naudanlihasuikaleet huoneenlämpöön noin puolisen tuntia ennen paistamista. Sekoita lautasella keskenään vehnäjauhot ja suola ja pyöräytä lihasuikaleet seoksessa.

2. Viipaloi sipuli ja valkosipulinkynnet ja lohko herkkusienet. Lämmitä haudutuspata liedellä keskilämmölle, lisää pieni tilkka öljyä ja nokare voita ja laita sipulit ja sienet kuullottumaan. Kääntele välillä.

3. Sipulin kuullottuessa ruskista lihasuikaleet parissa erässä kuumalla paistinpannulla voi-öljyseoksessa. Siirrä ruskistetut lihat haudutuspataan. Huuhtaise pannu lopuksi parilla desillä vettä ja rapsuta paistinlastalla kaikki maut irti (voit tehdä tämän tarvittaessa myös paistoerien välissä, niin pannuun tarttuva jauho ei pääse palamaan). Kaada vesi haudutuspataan. Kuumenna pannu vielä kertaalleen ja kaada sherry pannulle. Anna kiehahtaa ja kaada haudutuspataan.

4. Lisää haudutuspataan vielä muutama desi vettä, tomaattipyre, laakerinlehti ja valkopippuri. Kuutioi suolakurkku ja sekoita se ja smetana mukaan. Anna hautua kannen alla miedolla lämmöllä noin tunnin ajan, tarkista maku ja lisää tarpeen mukaan vettä tai suolaa (suolakurkut luovuttavat makua ja suolaisuutta liemeen). Anna hautua vielä toisen tunnin ajan ennen tarjoilua. Tarjoile esimerkiksi keitettyjen perunoiden, smetananokareen ja suolakurkkujen kanssa.

 

Reseptit

Yllätyskassin osso bucco

tammikuu 24, 2016
osso_bucco

Ylämaankarjan yllätyskassi? Hetken ajatukselle hihiteltyäni halusin ehdottomasti sellaisen, kun niitä paikallisen REKO-ryhmän kautta oli muutama tarjolla. Ennakkotietona oli vain luettelo paloista ja tuotteista, joista osa löytyisi kassista, mutta lista kuulosti niin hyvältä, ettei kovin huono tuuri ollut edes mahdollinen. Niinpä kiikutin innoissani kotiin muovikassin, josta löytyi ainakin maksaa, suikalelihaa, ydinluukiekkoja, osso buccoa ja naudanlihasäilykettä.  Listan viimeisen tuotteen viipaloin ruisleivän päälle, muut pääsivät pakastimeen odottamaan jatkokäsittelyä.

Ensimmäisenä kaivoin pakkasesta osso buccon. Jostain syystä sitä tulee tehtyä harmillisen harvoin, rinta- ja häntäpalojen pitäessä meillä lihapatasuosikin asemia. Nyt lähdin hakemaan lihaan mausteisuutta ja käänsin ajatukset aasialaisia keittiöitä kohden. Mielessäni oli sellainen etäinen ”olen joskus jossain maistanut jotain sentapaista” -makuhaihattelu kastikkeesta, jota söin vuosituhannen vaihteen kieppeellä eräässä ainakin siihen aikaan hyvässä kiinalaisessa ravintolassa setsuanilaisen kastikkeen nimikkeellä. Silloin sen kanssa tarjoiltiin rapuja, mutta arvelin naudanlihan sopivan samantyylisen kastikkeen kaveriksi myös, tai ainakin voivani taittaa makumaailman myös naudalle sopivaksi. Sitäpaitsi makumuistoni oli sen verran kaukaa ja lihani valmistumassa kastikkeella hitaasti hauduttamalla, että tuskin ihan samasta kastikkeesta puhuttaisiin kuitenkaan.

Tuumasta toimeen. Kun ainoana reseptinä on kaukaisehko muisto, ei oikeastaan voi muuta kuin lähteä testaamaan maistelemalla ja tarkentamalla uudelleen ja uudelleen. Tomaattiselle pohjalle rakensin kastikkeen, johon hiljalleen lisäsin makeutta, suolaisuutta, happamuutta ja mausteisuutta. Käytin ruskistukseen ja kuullotukseen tavallista paistinpannua ja haudutukseen wokkipannua, mutta yksi tasapohjainen, korkealaitainen pannu ajaisi saman asian vielä paremmin. Lopputulos ei ollut sama, kuin muistissani oleva tuote, mutta riittävästi samaan suuntaan. Mausteista vaihtelua talvisiin pataruokiin!

Mausteinen osso bucco (neljälle)

1 kg osso buccoa
6 salottisipulia
4 valkosipulinkynttä
n. 4 x 4 cm pala inkivääriä
2 tlk (800g) tomaattimurskaa
3 rkl riisiviinietikkaa
5 rkl soijaa
3-4 rkl tummaa siirappia
1 rkl chilihiutaleita
2 tl kokonaisia mustapippureita (tai setsuaninpippureita, jos kaapistasi löytyy)
1 rkl seesamiöljyä
(tuoretta korianteria tarjoiluun)
(tilkka mietoa öljyä, esim. rypsi- tai maapähkinäöljyä paistamiseen)

  1. Ota osso bucco huoneenlämpöön noin tuntia ennen valmistusta. Leikkaa muutama viilto ulkoreunan kalvoihin, jotta kiekot eivät taitu kuppimaisiksi kypsennettäessä. Silppua salottisipuli ja valkosipuli sekä inkivääri.
  2. Ruskista lihakiekot kuumalla pannulla molemmin puolin ja siirrä syrjään. Laske lämpöä ja kuullota salottisipulit ja valkosipulit.
  3. Yhdistä lihat ja sipulit samaan pannuun. Lisää inkivääri, tomaattimurska, etikka, soija, siirappi, chilihiutaleet ja mustapippurit. Anna hautua pienellä lämmöllä viisi-kuusi tuntia. Tarkista maku ja lisää soijaa tai siirappia tarvittaessa mieleisen suolaisen ja makean tasapainon saavuttamiseksi. Sekoita mukaan seesamiöljy ennen tarjoilua. Tarjoile tuoreen, silputun korianterin kanssa.
Reseptit

Puljonki ja lihapiirakka, pala mummolaa

tammikuu 10, 2016
IMG_9392

Meidän suvun mummolaklassikoihin kuuluu ehdottomasti puljonki eli lihaliemi sekä levylihapiirakka, jonka täyte syntyy liemen sattumista. Mummoni valmisti lihaliemen aina jouluksi, jolloin se tarjottiin piirakan kera ennen varsinaista jouluateriaa, mutta melko tuhtina syötävänä se sopii mielestäni ehkä jopa paremmin tarjottavaksi ihan omana kokonaisuutenaan, milloin tahansa kylmien talvikuukausien aikana.

Lihaliemiä olen keitellyt monesti ennenkin, mutta tätä kokonaisuutta kokeilin nyt ensimmäistä kertaa. Suurimmaksi hankaluudeksi nousi reseptin metsästys, joka oli oma taiteenlajinsa. Mitään varsinaista reseptiä ei nimittäin ollut, vaan ohje on kulkenut perimätietona äidilleni ja siskolleni, joilta asiasta tiedustelin. Ja kun on mummolaohjeesta kyse, ei tarkkoja määriä ole olemassakaan, koska mummothan tekevät kaiken kokemukseen perustuvalla näppituntumalla. Perustuen siihen, että piirakkaan tulee kuulemma jauhoja, voita ja kermaa, lihaliemeen pieniä sipuleita ja vain vähän porkkanaa, ryhdyin keittopuuhiin. Tieteellistä, eikö?

Tiedän, että mummoni laittoi liemeen ”vanhaa lehmää”, kuten hän tapasi sanoa, tarkoittaen sillä isoja naudan soppaluita. Kun yhteen aikaan sellaisia ei tahtonut saada, siirtyi hän tekemään liemen osso buccosta. Minä puolestani käytin suosikkejani, naudan häntäpaloja, liemenkeittoon. Häntä on verrattain vähälihaista ja rasvaista, mutta se maku, se on ihan mahtava. Lihaa riitti häntäpaloista ainoastaan noin puolikkaaseen piirakkapellilliseen, mutta koko pellillisen saa tehtyä helposti, jos käyttää liemeen esimerkiksi puolet häntää ja puolet osso buccoa. Minä jauhoin keitetyn lihan lihamyllyssä, mutta hyvä blenderi tai sauvasekoitinkin riittänee, jos täytteitä pienentää hieman haarukalla.

Valmiissa liemessä maistui mummola. Sitä riitti kupillinen jokaisen piirakanpalan kaveriksi ja pakastimeen jäi vielä reilusti ylikin talven keittoja odottamaan. Taas on yksi ruokaperinne siirtynyt sukupolvelta toiselle.

Puljonki eli lihaliemi

2 kg naudan häntäpaloja

vettä

suolaa (n. 2 rkl)

3 porkkanaa

500 g salottisipuleita tai pieniä keltasipuleita

1/2 purjosipuli

300 g juuriselleriä

  1. Laita naudanhännät kattilaan, peitä vedellä ja tuo kiehuvaksi. Kuori pinnalle kertynyt vaahto, mausta suolalla ja laske kattilan lämpö sitten pienimmilleen. Kuori selleri, huuhtaise porkkana ja purjo (ei tarvitse kuoria) ja pilko muutamaksi palaksi liemeen. Poista sipuleista kannat ja lisää liemeen. Keittele hymyillen ainakin kuusi tuntia, mieluusti koko päivän tai vaikka yön yli.
  2. Siivilöi valmis liemi (minä laskin liemen lävikköön levitetyn harsokankaan läpi). Anna jäähtyä jääkaappikylmäksi ja kuori pinnalle kertynyt rasva. Poimi erilleen naudanhännät sekä noin puolet selleristä ja purjosta piirakantekoa varten. Säilytä jääkaapissa tai pakastimessa ja lämmitä annoksina pitkin talvea.

Levylihapiirakka liemilihoista (n. puoli pellillistä, minä käytin lasagnevuokaa)

taikina:

5 dl vehnäjauhoja

50 g voita

1/2 – 1 dl kuohukermaa

hyppysellinen suolaa

täyte:

2 kg (raakapaino) naudan häntäpaloja kypsennettynä

150 g kypsää juuriselleriä

1/4 kypsennettyä purjosipulia

(suolaa)

  1. Valmista taikina nyppimällä jauhot ja voi sekaisin. Lisää tilkka kermaa ja sekoita vain sen verran, että taikinasta tulee yhtenäinen. Tarvittaessa kermaa voi laittaa hieman ohjetta enemmän. Laita taikina jääkaappiin vetäytymään siksi aikaa, kun valmistat täytteen.
  2. Riivi kypsennetyistä naudanhännistä lihat luista. Tämä kannattaa tehdä, kun palat ovat vielä lämpimiä liemenkeittelyn jäljiltä, silloin liha irtoaa helpoiten.
  3. Aja lihat, selleri ja purjosipuli lihamyllyn läpi tai hienonna ne tehosekoittimella (hyvä sauvasekoitinkin kuulemma toimii).
  4. Kaulitse noin puolet taikinasta levyksi. Siirrä levy varovaisesti leivinpaperilla vuoratulle pellille ja lusikoi täyte kerrokseksi taikinalevylle, jättäen reunoihin pari senttiä. Kaulitse taikinan toinen puoli ja nosta levy täytteen päälle. Painele tai taittele reunat kiinni kostutetuin käsin. Pistele haarukalla piirakan pintaan ilmareikiä ja paista 180-asteisessa uunissa noin 30 minuuttia, kunnes pinta saa kauniin värin.
Reseptit

Verimakkaraharjoitukset

marraskuu 19, 2015
verimakkarat
 Eräänä sunnuntaipäivänä löysin itseni istumasta bussista mukanani kertakäyttöhanskoja sekä kulhollinen veristä massaa. Saattaa kuulostaa hieman huolestuttavalta, mutta kun kaksi ruokabloggaajaa ryhtyy johonkin, voi lopputuloksena olla ihan mitä vaan. Kuten verta ja suolenpätkiä, kirjaimellisesti.
Ei kuitenkaan tarvitse huolestua, niin kuin otsikosta käy ilmi, viittaan verimakkaraan, jota innostuimme askartelemaan yhdessä Muista Syödä Välillä -blogin Rommirusinan kanssa. Verimakkara ja veriruuat ylipäänsä jakavat mielipiteitä; omassa lapsuudenkodissani en muista koskaan syödyn esimerkiksi verilettuja eikä ajatus niistä ollut koulussakaan mieleen. Olen kuitenkin kasvanut mielestäni melko ennakkoluulottomaksi ruokailijaksi ja oppinut tykkäämään veriruuista black pudding -tyylisten makkaroiden kautta. Ja nyt ovat veriruuat ilmeisesti nosteessakin, tiesi internet kertoa.
Toteutimme verimakkaraharjoitukset Rommirusinan luona niin, että molemmat valmistimme oman makkaramassamme etukäteen ja yhdessä pursotimme, kypsensimme ja maistelimme vedokset. Minun makkarani alkuperäisohje löytyi The Paupered Chef -blogista. Kyseessä on amerikkalaisessa blogissa joitain vuosia sitten julkaistu virolaisen verimakkaran ohje, mutta myönnän, etten ole tutustunut aiheeseen niin perusteellisesti, että osaisin arvioida ohjeen autenttisuutta. Minua kiinnosti reseptissä runsas ryynisyys jauhon käytön sijaan, koska ajattelin sillä pääseväni lähelle black pudding -tyylistä makkaraa, jolle en ollut suoraan löytänyt riittävän mieleistä reseptiä. Tätäkin ohjetta muokkailin vielä jonkin verran eteenpäin mieleisekseni sekä määrien, mausteiden että metodin suhteen. Alkuperäisohjeessa makkara ensin keitetään ja sitten paistetaan uunissa, mutta minusta parhaan lopputuloksen saa ensin keittämällä makkarat ja paistamalla ne sitten pannulla viipaleina, mieluiten voita käyttäen.
Koemakkarat onnistuivat hyvin, niinkin hyvin, että ainakin minuun iski pieni kipinä kokeilla verimakkaran valmistusta pian uudestaan. Muitakin verikokkausideoita syntyi prosessissa, saa nähdä, jos joku niistä pääsee vielä blogiin saakka. Pieniä kommelluksia kuului kuitenkin harjoituksiin: ensin osa makkaroistani hajosi kattilassa jättäen joka puolelle makkaramassamuhjua ja sittemmin makkarat murenivat vielä viipaloidessani niitä pannulle paistettavaksi. Syynä tähän oli epäilemättä se, ettei massassa ollut ollenkaan jauhoa, sekä se, että kuoret saattoivat päästä hieman liian täyteen. Jälkikäteen kuitenkin opin, että kunhan makkarat saavat keittämisen jälkeen kunnolla jäähtyä ja vetäytyä, ne pysyvät kasassa paremmin. Jääkaappikylmä makkara on helppo viipaloida siististi ennen paistamista.
Sanoinko muuten, että verimakkaran valmistus oli lopulta verrattain helppoa eikä alkuunkaan ällöttävää? Ja ainakin tuo minun käyttämäni resepti sikäli kiitollinen, että se antaa anteeksi pienet suurpiirteisyydet, eli sitä voi helposti soveltaa omaan makuun sopivaksi. Valitettavasti pursotusvaiheesta ei tullut juuri valokuvia, koska kädet olivat varattuina itse työhön, mutta jos perusidea ei ole tuttu, löytyy netistä pilvin pimein kuva- ja video-ohjeita pursottamiseen. Yleiskoneen  tai lihamyllyn makkaraosa on hyvä apuväline, mutta ilmankin pärjää, pursottimesta tai vaikka suppilosta saa askarreltua ihan pätevän hätäratkaisun. Kannattaa rohkaistua kokeilemaan!
Rommirusinalle vielä suuri kiitos emännöinnistä, oli ilo päästä keittiöösi sotkemaan kokkaamaan!

EDIT: Rommirusinan verimakkararesepti on nyt myös saatavilla, suosittelen kurkistamaan sitäkin.

Virolaistyyppinen verimakkara
 
4 dl naudan verta (alkuperäisohjeessa sian verta, mutta sitä ei tahdo saada)
350g rikottuja ohrasuurimoita (kuiva paino)
280g rasvaista porsaan savukylkeä
2 pientä sipulia
muutama hyppysellinen suolaa
muutama rouhaisu mustapippuria
muutama hyppysellinen valkopippuria
1-2 tl meiramia
suolta makkaran pursottamiseen (löytyy kauppahalleista ja isojen kauppojen lihatiskeistä kysymällä)
1. Ota suoli likoamaan hyvissä ajoin ennen makkaran valmistusta.
2. Keitä ohrasuurimot suolatussa vedessä pakkauksen ohjeen mukaan lähes kypsiksi (ottaisin pakkauksen ohjeajasta pois noin viisi minuuttia). Valuta pois ylimääräinen vesi.
3. Suurimoiden kypsyessä hienonna sipulit ja savukylki. Kuullota sipuleita hetki paistinpannulla, lisää savukylki ja paista vielä hetki. Sekoita sipulit ja liha keitettyihin ohrasuurimoihin, mausta pippureilla ja meiramilla sekä tarvittaessa lisäsuolalla, ja anna jäähtyä vähintään huoneenlämpöiseksi.
4. Sekoita jäähtyneeseen ryyniseokseen veri ja anna vetäytyä vähintään tunnin ajan. Paista massasta pieni koepala paistinpannulla maun tarkistamiseksi. Jos mausteita ja suolaa tuntuu olevan sopivasti, lisää niitä vielä vähän, maku miedontuu makkaroita keitettäessä.
5. Pujota suoli kokonaan makkarasuppilon päälle ja laita päähän solmu. Pursota massa suppilon (lihamyllyn, makkarakoneen tai minkä vaan) läpi suolikuoreen. Jos mahdollista, kannattaa tämä homma tehdä kahdella käsiparilla niin, että toinen syöttää massaa pursottimeen ja toinen auttaa sen pursottimen toisesta päästä siististi suoleen niin, ettei suoli hajoa tai irtoa pursottimesta. Varo täyttämästä kuorta liian täyteen, tällöin makkara hajoaa herkästi. Pyörittele suoleen pursotettu massa sopivan kokoisiksi makkaroiksi pyörittämällä vuoroin itseesi päin ja vuoroin poispäin. Makkarat voi pyöritellä myös suoraan pursotuksen aikana, mutta minusta pyörittely oli helpompi tehdä jälkikäteen.
6. Kiehauta kattilassa (halutessasi suolalla maustettua) vettä ja keitä makkaroita väljässä vedessä miedohkolla lämmöllä noin 20 minuuttia. Tämän jälkeen voit halutessasi jäähdyttää makkarat ja säilyttää ne syömishetkeen saakka jääkaapissa.
7. Paista makkarat pannulla voissa rauhallisella lämmöllä ennen syömistä. Itse paistan makkarat mieluiten viipaloituna, jolloin ne saavat paljon ihanaa, rapeaa paistopintaa, mutta myös kokonaisena paistaminen onnistuu. Alkuperäisohjeessa makkaroiden loppukypsennys tapahtuu silavan kanssa 180-asteisessa uunissa noin tunnin paistoajalla.
Reseptit

Mausteinen karitsan lapa padassa

marraskuu 6, 2015
karitsan_lapa
Reseptejä ylikypsiin lihoihin löytyy netistä vaikka kuinka, mutta hyviähän ne ovat. Nyt viimeksi sellaista valmistui karitsan lavasta, jonka laitoin valurautapataan kypsymään pintaan hierotun mausteseoksen kera. Lisäksi laitoin mukaan hapanta granaattiomenasiirappia sekä hunajaa, sen jälkeen liha sai kypsyä aika lailla itsekseen. Jos keittiöstäsi ei löydy granaattiomenasiirappia, älä anna sen haitata itseäsi; pelkkää hunajaakin voi käyttää tai sekoittaa hunajaan hieman tuoretta granaattiomenaa. Hunajan ja siirapin käytöstä huolimatta lihasta ei varsinaisesti tule makeaa, lisämakeutta kaivatessaan voi hunajaa tai siirappia lisätä vielä valmiin annoksen päälle.
Karitsan kanssa tein hieman tämäntyyppistä linssisalaattia fetalisäyksellä, jolloin aterian kokonaisfiiliksestä tuli hennosti Lähi-itään viittaava. Linssisalaatin enemmän tai vähemmän salainen ainesosa oli tällä kertaa maustepippuri, jota olen vasta viime vuosina oppinut käyttämään muissakin kuin perinteisissä mummolaruuissa. Vika saattaa olla omissa mieltymyksissäni, mutta sitruunaisessa linssisalaatissa maku on suorastaan koukuttava.
Mausteinen karitsan lapa (neljälle)
 
1,3 kg karitsan lapaa (minulla kahtena palana, joista toinen luullinen ja toinen luuton)
suolaa
1 kanelitanko
3 rkl hunajaa
3 rkl pomegranate sour -kastiketta (happamahkoa granaattiomenasiirappia)
(vettä)
mausteseos:
2 tl paprikajauhetta
2 tl kuivattua valkosipulia rouhittuna
2 tl juustokuminaa
2 tl korianterin siemeniä
Tarjoiluun: tuoretta korianteria ja granaattiomenan siemeniä (sekä halutessasi hunajaa / granaattiomenasiirappia)
1. Ota karitsan lapa huoneenlämpöön ennen paistamista. Sekoita mausteseoksen ainekset keskenään. Hiero karitsaan suola sekä mausteseos. Laita lapa pataan ja lorauta päälle hunaja sekä granaattiomenakastike. Lisää pataan vielä kanelitanko ja kaada mukaan vettä sen verran, että lihat melkein peittyvät.
2. Kuumenna uuni 220-asteiseksi. Laita pata uuniin ilman kantta n. 30 minuutiksi, laske sen jälkeen lämpöä noin 125 asteeseen ja peitä kannella. Anna hautua n. kolme tuntia, lihoja muutaman kerran paiston aikana käännellen. Lisää valmiiden lihojen joukkoon tarjoillessa silputtua korianteria sekä granaattiomenan siemeniä.

Syksyinen steak & Guinness pie -versio

syyskuu 24, 2015
IMG_9041

Olen sekä naudanlihan että Guinnessin ystävä, mutta klassinen steak & Guinness pie on jäänyt minulta kokeilematta. Niin jäi oikeastaan nytkin, koska tein piiraani jauhelihasta eikä stoutini ollut Guinnessia, mutta kannattaa silti tutustua ohjeeseen, koska syksyisiä makuja sisältävä piiras oli hieman esikuvaansa vikkelämpi valmistaa ja kaiken kaikkiaan vallan mainio.

Piirakkainspiraatio iski, kun mietin mitä tekisin pakastimesta löytyvästä ylämaankarjan jauhelihasta. Jauheliha on hyvin vähärasvaista ja sen maussa on riistan vivahteita, joten halusin yhdistää sitä muihin syksyisen tummiin makuihin. Kaapissa oli vielä viimevuotisia mustatorvisieniä ja jääkaapissa pullo suklaista Young’s Double Chocolate Stoutia, joten tykötarpeet täytteeseen alkoivat olla kasassa.

En noudattanut suoraan mitään ohjetta piirakan tekoon, mutta vinkkejä katselin mm. Jamie Oliverin sivuilta ja pohjataikinan lainasin Kulinaarimurulasta. Taikinan ja täytteet jo valmistettuani tajusin, että eihän minulla ole sopivaa vuokaa piirakalle, mutta irtopohjainen kakkuvuoka pelasti tilanteen. Piirakan ulkonäkö kärsi valinnasta hieman, kun jouduin jumppaamaan jo kaulittua taikinaa aavistuksen liian isoon vuokaan, mutta makua se ei haitannut tippaakaan. Olutta ei piirakkaan muuten kulu kuin 1,5 dl, joten loput pullollisesta hörpimme palanpainikkeeksi.

Vinkki 1: piirakka ei ole vaikea, mutta jonkin verran sen valmistamiseen menee aikaa. Valmistuksen voi hyvin jakaa kahdelle päivälle niin, että täytteen ja taikinan tekee jo edellispäivänä, ja syömispäivänä vain kaulitsee, kokoaa ja paistaa piirakan.

Vinkki 2: Jos pelkäät kaulitsemista kuten minä (pyöreät levyni muistuttivat lähinnä Irlannin karttaa, mutta se sopi tavallaan aiheeseen), voit myös käyttää valmiiksi kaulittua lehtitaikinaa.

Vinkki 3: Jos käytät irtopohjavuokaa, varo kiinnittämästä taikinaa vuoan reunojen yli, silloin piirakka repeää helposti.

Jauheliha-olutpiiras

piirakkapohja:

325g vehnäjauhoja
125g voita
ripaus suolaa
1 dl kylmää vettä

täyte:

1 reilu kourallinen kuivattuja, mustia torvisieniä
1 iso porkkana
2 sipulia
500g jauhelihaa (suosittelen lokakuussa sesongissa olevaa hirven jauhelihaa tai riistaisaa ylämaankarjaa)
1 rkl sokeria
muutama timjamin oksa
5 katajanmarjaa murskattuna
suolaa
mustapippuria
2 rkl vehnäjauhoja
1,5 dl stoutia (minulla Young’s Double Chocolate Stout)
3-4 dl hyvää lihalientä

voita ja/tai öljyä paistamiseen

1 munankeltuainen voiteluun

1. Valmista taikina nyppimällä jauhot, voi ja suola sekaisin. Lisää sitten vesi ja sekoita sen verran, että taikina muuttuu tasaiseksi. Taputtele palloksi ja anna vetäytyä jääkaapissa kelmulla peitettynä vähintään tunnin ajan.

2. Liota torvisieniä reilussa vedessä noin tunnin ajan, valuta ja puristele ylimääräiset vedet pois. Kuori ja hienonna sipuli ja porkkana. Kuullota sipulia ja porkkanaa hetki paistinpannulla voi-öljyseoksessa, lisää sitten jauheliha ja ruskista. Lisää vielä sienet ja paista hetken ajan. Mausta timjamilla (riivi lehdet varsista, jollet halua ”tikkuja” ruokaan), suolalla, sokerilla ja katajanmarjoilla ja kääntele sekaisin.

3. Ripottele jauhelihaseoksen päälle 2 rkl vehnäjauhoja. Sekoita niin, ettei jauhoa enää näy sellaisenaan vaan se on imeytynyt seoksen joukkoon. Kaada mukaan olut, anna kiehahtaa ja lisää sitten lihaliemi. Tuo jälleen kiehuvaksi, pienennä lämpöä ja anna hautua muutaman minuutin ajan välillä sekoitellen. Jäähdytä jääkaappikylmäksi.

4. Voitele piirakkavuoka. Ota taikinasta 1/3 syrjään piirakan kantta varten. Kaulitse lopputaikina ohueksi, pyöreäksi levyksi ja nosta levy varovasti vuokaan niin, että taikina peittää sekä vuoan pohjan että reunat. Lusikoi jääkaappikylmä täyte varovaisesti piirakkapohjan päälle. Kaulitse loppu taikina pyöreäksi kanneksi ja nosta se piirakan päälle. Kiinnitä reunat vedellä kastelluin käsin. Siisti ylimääräinen taikina pois veitsellä ja painele reunat vielä halutessasi haarukalla. Pistele piirakan kanteen reikiä haarukalla tai terävällä veitsellä. Voitele pinta munankeltuaisella ja paista 180-asteisessa uunissa 45-50 minuuttia, kunnes se saa kauniin värin. Tarjoile vihreän salaatin kanssa.