Browsing Tag

jälkiruoka

Reseptit

Joulun helpoin jälkkäri

joulukuu 6, 2016
jouluinen_trifle

Joulumieleni on tänä vuonna kaivannut hiukan virittelyä, vaikka yleensä rakastan joulujuttuja. Se, että suunnittelen valmisteluja ja ruokia excelissä, on normaalisti ilon eikä ahdistuksen aihe, eikä minua haittaa edes väsymys ja kiire joulun alla. Mitä enemmän tulee tehtyä, sitä mukavampaa on yleensä köllähtää aatonaaton iltana sohvalle viinilasi kädessä joulukuusta tuijottamaan. Ja valmistelut ovat osaltaan juuri sitä, mikä pidentää muuten niin nopeasti ohi vilahtavaa kautta!

Tämän vuoden penseys joulunaikaa kohtaan lienee viime vuoden peruja, emme silloin nimittäin juurikaan päässeet joulunvietosta nauttimaan. Koko perheen läpikäynyt, harvinaisen hankala flunssaputki alkoi noin viikon ennen joulua, huipentui aattoillan sairaalareissuun ja jatkui kaikkinensa loppiaisen kieppeille. Siinä välissä uudenvuodenaattona, juuri kun alkoi tuntua, että edes osa porukasta alkaa olla lähes normaalikunnossa, joutui vielä yksi koiristakin akuutisti leikkaukseen ja suunnitelmat menivät taas osaltaan vähän uusiksi. Tällaiset vastoinkäymiset kuuluvat tietysti elämään, mutta hieman se saa jarruja tavalliseen innostukseeni. Entä jos tänä vuonna on sama tilanne? Osaan toki järkeillä ajatuksen syrjemmälle, mutta pelkojen huono puoli on se, etteivät ne yleensä kuuntele järkeilyä.

Pikku hiljaa yritän kuitenkin kaivella puhtia joulunodotukseen. Luotan siihen, että tunne seuraa liikettä: kun ryhtyy tekemään niin sieltä se joulutunnelmakin löytyy, vähän kerrallaan. Varmuuden vuoksi olen asettanut kynnyksen matalalle; joulupöytään ei tule mitään uusia kokeiluja eikä kunnianhimoisia viritelmiä, ainoastaan ne jo lapsuudesta tutut, jouluun kaikkein erottamattomimmin kuuluvat herkut, jotka osaan tehdä vaikka silmät kiinni. Niitä ovat erityisesti tietyt kalapöydän antimet, jouluni ei olisi joulu ilman esimerkiksi tujakoita sinappisilakoita. Monet muut asiat, kuten laatikot, voin kuitenkin aivan hyvin ostaa valmiinakin tai omasta puolestani jättää vaikka kokonaan pois.

Matalan kynnyksen teemalla tein viime viikonlopun jälkkäriksi tämän jouluisen triflen ajatustasolla pappilan hätävaraa mukaillen. Niin trifle – jota pidän nykyisin yleisnimenä melkein mille tahansa kerrosjälkkärille – kuin pappilan hätävarakin ovat määritelmiltään mukavan joustavia, niihin voi laittaa juuri sitä, mitä kaapissa on. Nyt jälkkäriin pääsivät puolukkahillon jämät, viimeiset piparkakut sekä hävikkiuhan alla oleva päärynä yhdessä kermavaahdon kanssa. Variointimahdollisuuksia olisi kuitenkin loputtomiin. Päärynöitä pehmensin ensin hieman liedellä ja lisäsin niihin mausteita, muutoin ainekset vain ladottiin kerroksittain kuppeihin. Jouluisen makuinen sunnuntaijälkkäri äärimmäisen pienellä vaivalla, ensimmäinen askel kohti joulumieltä.

Jouluinen trifle (4 annosta)

1 iso päärynä
2 tl sokeria
hyppysellinen vaniljajauhetta
hyppysellinen kanelia
2 dl kermaa
8 rkl puolukkahilloa
8 piparkakkua + pari koristeeksi

  1. Kuutioi päärynä. Laita kuutiot kattilaan yhdessä sokerin, kanelin ja vaniljan kanssa. Kuumenna keskilämmöllä, kunnes päärynät hieman pehmenevät. Laita syrjään odottamaan.
  2. Vaahdota kerma ja murskaa piparkakut karkeaksi rouheeksi.
  3. Lado ainekset neljään annoslasiin: ensin hieman piparkakkurouhetta, päälle kerrokset puolukkahilloa, päärynää ja kermavaahtoa. Toista. Koristele halutessasi piparkakunpalasilla.

trifle

Reseptit

Mehevät keikaussitruunapalat

syyskuu 3, 2016
sitruunapalat

Ihan sattumalta, jotain aivan muuta hakiessani, törmäsin tähän mehevään sitruunapalaohjeeseen. Pidän leipomuksissa eniten raikkaista, jopa happamista mauista ja suosikkitäytekakkuni on sitruunakakku, joten halusin kokeilla ohjetta, vaikken olekaan kova leipomaan. Kyseessä on eräänlainen keikausleivonnainen, jonka jujuna on kostuttaa ensin koko kakku mehevällä sitruunatahnalla, antaa sen jäähtyä ja hieman jähmettyä, ja sitten kääntää kakku tarjoiltavaksi, jolloin kakun läpi pohjalle valunut tahna muuttuukin päällikerrokseksi. Minä toteutin sitruunapalat pyöreänä kakkuna, mutta alkuperäisohjeessa se on tehty levynä mokkapalojen tapaan.

Allaolevaa ohjetta olen muokannut sen verran, että olen muuntanut mittayksiköitä meikäläisempään muotoon sekä hieman pyöristellyt tiettyjä mittoja. Lisäksi toteutin sitruunatäytteen kokonaan maissijauholla, kun vehnäjauhot loppuivat kesken leipomisen. Rakenteeltaan valmis kakku oli sangen kiinteä, mutta juuri niin raikkaan mehevä kuin toivoinkin. Ensi kerralla saattaisin kuitenkin kokeilla jättää täytteen hieman juoksevammaksi taatakseni vielä mehukkaamman lopputuloksen.

sitruunapalat_2

Keikaussitruunapalat

pohja:

115 g voita
95 g  vehnäjauhoja
2 munaa
1 sitruunan raastettu kuori
150 g hienoa sokeria
(ripaus suolaa, jos käytät suolatonta voita)

täyte:

40 g maissijauhoja
250 g sokeria
1,5 dl sitruunamehua ja hedelmälihaa
4 munaa
1. Ota voi huoneenlämpöön pehmenemään. Laita uuni kuumenemaan 180 asteeseen. Vuoraa kakkuvuoka tai laidallinen pelti leivinpaperilla (tai voitele).

2. Vatkaa sähkövatkaimella tasaiseksi pehmeä voi, sokeri ja jauhot. Vatkaa munat ja sitruuna keskenään toisessa kulhossa. Yhdistä kulhojen sisällöt ja vatkaa vielä tasaiseksi taikinaksi.

3. Kaada taikina vuokaan ja paista uunissa 20-25 minuuttia, kunnes pinta saa aavistuksen väriä.

4. Pohjan paistuessa valmista sitruunatäyte. Sekoita kulhossa maissijauho ja sokeri, lisää sitten sitruunamehu ja vatkaa tasaiseksi. Lisää seokseen munat samalla reippaasti vatkaten.

5. Ota pohja pois uunista ja kaada päälle sitruunatäyte. Älä säikähdä, vaikka kakku kirjaimellisesti ui täytteessä. Paista vielä 20 minuuttia, ota sitten uunista ja anna jäähtyä täysin ennen kääntämistä. Käännä kakku ympäri ja koristele tomusokerilla.

 

Reseptit

Pikaisia suukkoja

kesäkuu 30, 2016
kookospallot

Jokunen päivä sitten päädyin korvieni välissä nostalgiatripille vaihto-opiskeluaikoihini Ruotsiin. Ei liene kuitenkaan yllätys, etten varsinaisesti miettinyt opintojani vaan ajatukseni keskittyivät ruokaan, tarkemmin ottaen kookospalloihin, jotka ovat tuttuja meillä Suomessakin mutta joita erityisesti länsinaapurissa on hyvinkin runsaasti tarjolla sekä kaupoissa että kahviloissa. Meidänkin opiskelijasolussamme kookospalloja ostettiin aina silloin tällöin makeanhimon yllättäessä. Nyt en ole niitä syönyt vuosikausiin, mutta nostalgisoinnista innostuneena päätinkin kokeilla valmistaa niitä itse.

Netti on pullollaan kookospalloreseptejä, mutta löytämäni ohjeet olivat kaikki täyssuklaisten pallosten valmistukseen, kun taas itse halusin sellaisia, joiden sisällä olisi pehmeänmakea marenkitäyte. Lopulta tulin ajatelleeksi, että suomalaiset klassikot, suukot, ovat hyvin samantyyppisiä tuotteita ja suukkoreseptejä hakemalla löysinkin vinon pinon ohjeita. Tekemistäni saneli kuitenkin pieni kiire sekä raaka-aineiden rajautuminen siihen, mitä kaapista juuri tuolla hetkellä sattui löytymään. Pikaversion täyte on melko höttöinen, joten suklaassa ja kookoksessa pyörittely vaatii varovaisuutta, mutta onnistuu kyllä (jopa minulta) ja kookoshiutaleet peittävät kauneusvirheet. Oikeiden suukkojen valmistus saa vielä odottaa, mutta laitanpa tämän helpon pikaversion ohjeen teillekin vinkiksi. Tarjottava on myös gluteeniton, kunhan varmistat asian myös käyttämäsi suklaan osalta.

Kookospallot (n. 25 kpl)

3 kananmunanvalkuaista
0,75 dl (erikois)hienoa sokeria
200g tummaa suklaata
nokare voita
n. 100g kookoshiutaleita

1. Ota munat huoneenlämpöön ainakin puolisen tuntia ennen valmistuksen aloittamista. Erota valkuaiset keltuaisista ja kaada puhtaaseen kulhoon. Lisää sokeri ja vatkaa kovaksi, tiiviiksi vaahdoksi.

2. Laita uuni lämpiämään 150 asteeseen. Vuoraa uunipelti leivinpaperilla. Muotoile vaahdosta lusikan tai pursottimen avulla pellille pyöreähköjä, halkaisijaltaan n. 3-4 cm möykkyjä. Paista uunissa noin kymmenen minuuttia, tai kunnes pallukoiden pinta hieman napakoituu. Pieni väri ei haittaa, mutta pallojen ei varsinaisesti tarvitse saada väriä.

3. Pallojen valmistuessa sulata suklaa. Paloittele suklaa kulhoon, lisää voinokare ja laita kulho vedellä puoliksi täytetyn kattilan päälle niin, ettei kulhon pohja osu veteen. Kuumenna vesi hiljalleen melkein kiehuvaksi ja sekoittele suklaata välillä sen sulaessa. Varo kiehauttamasta suklaata.

4. Kaada kookoshiutaleet laakealle lautaselle. Ota marenkipallot uunista ja nosta ne yksi kerrallaan leivinpaperilta varovaisesti lusikkaa apuna käyttäen. Pyörittele, edelleen lusikalla avustaen, pallot ensin sulatetussa suklaassa ja sitten kookoshiutaleissa. Nosta valmiit pallot esimerkiksi lautaselle leivinpaperin päälle. Jäähdytä / koveta jääkaapissa noin tunnin ajan ennen tarjoilua.

 

Reseptit

Ihanan retro uunijäätelö

marraskuu 3, 2015
uunijaatelo

Viikonlopun ruokateema oli retroilu, kuten kellansävyisestä kuvastakin näkyy. Epämuodikasta sisäfilepihviä, konjakki-viherpippurikastiketta, hasselbackan perunoita ja ruusukaaleja, sekä jälkkäriksi uunijäätelöä. Retroudestaan huolimatta ateria oli kuitenkin herkullinen ja toimisi miehisine annoksineen hyvin isänpäivänäkin.

Pieniä nykyaikaistuksia teimme kokonaisuuteen. File oli naudan sijaan hirveä, pippurikastike ei tullut pussista ja uunijäätelö valmistettiin annosvuoissa keksinmurupohjaan. Olen aina kuvitellut uunijäätelön olevan hidasta ja vaikeaa tehdä, mutta ei se tällä vähän oiotulla metodilla ollut. Pääasia, eli kuuman kuoren alta löytyvä jäätelösydän onnistui näinkin.

Keksi-jäätelö-kastikeyhdistelmiä voi jokainen kehitellä loputtomiin oman makunsa mukaan, minä halusin kokeilla suklaista ja vadelmaista versiota. Omaan makuuni jälkkäristä tuli hieman liiankin makea, mutta isännälle se maistui hyvin. Inspiraatio makuyhdistelmään lähti oikeastaan viinikaappiin – jota myös keittiön liinavaatekaapiksi kutsutaan – unohtuneesta Braida brachetto d’aqui -jälkkäriviinipullosta. En ollut kyseistä viinilaatua aiemmin testannut, mutta muistelin lukeneeni sen sopivan suklaan ja vadelman kanssa. Täytyy myöntää, että ihan tällaisenaan yhdistelmä ei kuitenkaan toiminut, vaan makea uunijäätelö sai viinin maistumaan suussani 90-luvun lopun päärynäesanssisiideriltä. En pitänyt tuotteesta silloin, enkä pidä siitä vieläkään. Yksinään viini toimi paremmin, mutta ei silti ollut ihan minun juttuni.

Harmistukseen ei kuitenkaan ollut aihetta, sillä uunijäätelö oli hyvää. Onnistumisesta rohkaistuneena haluan seuraavan kerran kokeilla valmistusta pidemmän kaavan mukaan pyöräyttämällä pohjankin itse. Kauniimman lopputuloksen aikaansaamiseksi yritän myös jatkossa varmistaa, ettei pursottimeni ole tällä kertaa jäänyt taaperon uhriksi…

Huom. vaikka valmistus on helppoa, kannattaa olla tarkkana. Marengin onnistumiseksi huolehdi, että käytät puhtaita välineitä, myös kananmunat kannattaa ottaa huoneenlämpöön hyvissä ajoin ennen vatkaamista. Jäätelö puolestaan kannattaa pitää pakastimessa, kunnes sen on aika mennä annoksiin.

Uunijäätelö (neljä suurehkoa tai kuusi vähän maltillisempaa annosta)

8 täytekeksiä (minulla Fazerina)
0,5 l jäätelöä (minulla suklaa)
n. 1 dl vähäsokerista vadelmasosetta
3 munanvalkuaista
0,75 dl sokeria

lisäksi tarvitset 4-6 uuninkestävää annosvuokaa

1. Laita uuni lämpiämään 250 asteeseen. Laita keksit muovipussiin ja murskaa karkeaksi muruksi esim. kaulimella. Jaa keksiseos annosvuokiin ja painele tasaiseksi kerrokseksi.

2. Erottele munanvalkuaiset keltuaisista. Vatkaa valkuaiset vaahdoksi, lisää sitten sokeri ja vatkaa niin kovaksi vaahdoksi, että se pysyy kulhossa käännellessä.

3. Kuutioi jäätelö ja painele kuutiot keksiseoksen päälle. Lusikoi jäätelön pinnalle nokare vadelmasosetta. Peitä kokonaisuus marengilla niin, ettei vuoan reunan ja marengin väliin jää rakoja (tiivis kansi pitää jäätelön sulamasta). Paista 250-asteisen uunin keskitasolla n. kaksi minuuttia, kunnes marengin pinta saa hiukan väriä. Jälleen kannattaa olla tarkkana, koska marenki palaa ja jäätelö sulaa helposti. Tarjoile annokset heti.

Appelsiiniriisi

syyskuu 28, 2015
IMG_8566

Perinteisen ”mummolajälkkärin” appelsiiniriisin sesonki on oikeastaan talvella, mutta miksei sitä tekisi muulloinkin, jos sitruksia ja kermaa lojuu jääkaapissa hävikkiuhan alla. Lapsuudenkodissani ja omissa mummoloissani en muista appelsiiniriisiä tehdyn eikä minulla ole sen suhteen ollut suurempia ennakkoluuloja tai -odotuksia, mutta ilmeisesti sekin on niitä ruokia, jotka jakavat mielipiteitä. Toisille se on kermansekaista riisipuuromössöä. toisille taas happamanraikas mutta täyteläinen jälkkäri. Itse muistin sitä joskus syöneeni ja tykänneeni, ja nyt itse tehdessäni katsoin valmistusvinkit Siskot Kokkaa -blogista, jossa on perehdytty kunnolla appelsiiniriisin syvimpään olemukseen. Allekirjoitan täysin näkemyksen siitä, että suolalla maustettu ja appelsiinimehua itseensä imaissut riisi ei ole millään tapaa tunkkaista – kun riisi marinoituu ensin mehussa ja kerman sekoittaa vasta lopuksi mukaan, jälkkäri on kaikessa yksinkertaisuudessaan ihan mainion hyvää!

Riisin keittoon suosittelen käyttämään pakkauksen ohjetta, mutta allaoleva on hyvä yleisohje, jos riisin alkuperäispakkaus on mennyt roskiin jo ajat sitten eikä tuotemerkkiäkään enää muista.

Appelsiiniriisi (reilu kulhollinen, jälkkäri n. 8 hengelle)

3 dl puuroriisiä + vettä keittämiseen (minulla 6 dl)
pari hyppysellistä suolaa
4 appelsiinia
3 dl kermaa
hyppysellinen vaniljajauhetta
n. 2 rkl sokeria

1. Mittaa kattilaan riisin keittovesi ja suola ja kiehauta (suosittelen 2 osaa vettä yhtä riisiosaa kohden). Lisää riisi, laita levy pienimmilleen ja anna riisin muhia kannen alla sekoittamatta, kunnes neste on imeytynyt kokonaan ja riisi on kypsää.

2. Kuori ja pilko appelsiinit sellaisen alustan päällä, mistä saat myös appelsiinin mehun talteen. Sekoita appelsiinit mehuineen kulhossa hieman jäähtyneen riisin kanssa. Anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi ja laita sitten jääkaappiin vetäytymään pariksi tunniksi.

3. Sekoita kerma, sokeri ja vaniljajauhe. Vaahdota kerma ja sekoita se riisi-appelsiiniseoksen kanssa. Tarjoile heti.


Uunipäärynät pähkinäsydämellä ja kinuskikastikkeella

syyskuu 17, 2015
IMG_8998

Syksyisten jälkiruokien helppoihin klassikoihin kuuluvat uuniomenat ja vaniljakastike, niitä tulee tehtyä joka vuosi. Nyt varioin ajatusta hieman laittamalla uuniin omenoiden sijasta päärynöitä ja vaihtamalla vaniljan kinuskikastikkeeseen. Lopputuloksena syntyi edelleen ihan yhtä helppo, mutta piirun verran hienostuneempi jälkiruoka.

Kotimaisia päärynöitä ei nyt ollut saatavilla, joten käytin conference-lajiketta, joka taitaa olla se tavallisin ja joka kaupasta löytyvä vaihtoehto. Arpoessani omenoiden ja päärynöiden välillä mietin, riittääkö päärynän hapokkuus tasapainottamaan makeaa kinuskikastiketta, mutta makeus-happamuussuhde osui epäilyksistäni huolimatta juuri nappiin. Päärynän mieto hapokkuus oli riittävä, mutta samaan aikaan hedelmä oli sen verran mieto ja makea, ettei tällaisen ei-niin-makeiden-jälkkäreiden ystävän tarvinnut lisätä siihen alkuunkaan sokeria. Ihan tosi hyvää sen kinuskikastikkeen kanssa siis, parhaimmillaan lämpimänä mutta maistui jäähtyneenäkin.

Huom. Ohjeessa kastikkeen määrä on sangen maltillinen, koska päärynöitä ei ole tarkoitus ihan uittaa makeassa kastikkeessa . Jos olet siis suuri kinuskifani, suosittelen tuplaamaan annoksen.

Pähkinäiset uunipäärynät ja kinuskikastike (8 annosta)

4 conference-päärynää
kourallinen saksanpähkinöitä
2 rkl voita
1 rkl sokeria
ripaus kanelia
ripaus vaniljajauhetta

kinuskikastike

100g voita
2 dl kuohukermaa
100g fariinisokeria
ripaus suolaa

1. Pese ja puolita päärynät. Koverra siemenkota esim. kuorimaveitsellä pois. Murskaa saksanpähkinät rouheeksi ja sekoita ne voin, sokerin, kanelin ja vaniljajauheen kanssa. Lusikoi nokare seosta päärynöiden siemenkotien paikalle.

2. Laita päärynät pellille leivinpaperin päälle. Paista 180-asteisessa uunissa n. 45 minuuttia tai kunnes päärynät ovat pehmenneet.

3. Valmista kinuskikastike noin kymmenen minuuttia ennen päärynöiden valmistumista. Sekoita kaikki kastikkeen ainekset pannulla. Tuo kiehuvaksi ja keittele nelisen minuuttia, kunnes seos on kiiltävää ja kullanruskeaa ja koostumukseltaan kastikemaista.

4. Ota päärynät uunista ja annostele ne tarjoiluvalmiiksi vielä lämpimänä. Lorauta hieman kinuskikastiketta jokaisen päärynän pinnalle ennen tarjoilua.

Vaniljavanukas ja mausteinen raparperi-omenapaistos

elokuu 8, 2015
IMG_8788

Kesä 2015 ei tule jäämään historiankirjoihin kesänä, jolloin hyötykasvit tekivät ennätyssatoa pihallamme. Ainut muutossa mukana kulkenut taimi, anopin aikanaan antama raparperi, on kyllä juurtunut mutta sekin halunnee levätä talven yli, ennen kuin toivottavasti ryhtyy kasvamaan samalla tarmolla kuin edelliskesänä. Muutaman varren se on kuitenkin jaksanut kasvattaa nytkin, ja parhaan raparperisesongin jo hiivuttua minulla on ollut tarve päästä käyttämään ne pois.

Nyt meillä sattui sopivasti olemaan jääkaapissa tölkki punaista maitoa, joka piti niin ikään hyödyntää ennemmin kuin myöhemmin. Mieleen juolahti tehdä perinteistä mutta jotenkin aika kesäistä vaniljavanukasta ja Omenamintulta löytyi siihen todella helppo ohjekin, jota muokkasin aivan minimaalisesti allaolevan mukaiseksi. Ohjeessa käytetään maissijauhoja ja kananmunaa vanukkaan sakeuttamiseen, mikä tekee siitä sopivan sekä gluteenittomaan että lihattomaan ruokavalioon. Valmistus taas on niin yksinkertaista, että ohje piti tavata kahdesti läpi, jotta uskoin, että ainekset tosiaan vain sekoitetaan kattilassa ja kiehautetaan, vanukas on joltiseenkin siinä. Raparperinvarret puolestaan paistoin omenalla jatkettuna pannulla mausteiseksi paistokseksi, josta tuli parempaa kuin osasin odottaakaan. Viileän pehmeä vaniljavanukas ja mausteista potkua tuova paistos ovat vaan ihan ylihyviä yhdessä!

P.S. Paistosta maistellessani tajusin, että se sopisi hienosti myös monien juustojen kanssa. Minä taidan ensimmäisenä testata sitä cheddarin makupariksi.

Vaniljavanukas

1 dl kermaa
5,5 dl täysmaitoa
1/2 dl sokeria
3/4 dl maissitärkkelystä
hyppysellinen vaniljajauhetta
1 kananmuna + 1 keltuainen

1. Sekoita kaikki vanukkaan aineet hyvin kattilassa. Kuumenna seos sitten kiehuvaksi samalla koko ajan sekoitellen. Kun vanukas kiehahtaa, laita levy pois päältä mutta jatka sekoittamista vielä parin minuutin ajan.

2. Nosta vanukas pois levyltä, sekoita vielä hetki ja anna sitten jäähtyä hieman (tulikuuma vanukas voi rikkoa tarjoilulasit). Jaa tarjolle laseihin ja anna hyytyä jääkaapissa kolme tuntia. Lusikoi päälle hieman raparperi-omenapaistosta.

Omena-raparperipaistos

1 suurehko omena (minulla granny smith, koska niitä on aina jääkaapissa)
8 raparperinvartta (minun varteni olivat mitaltaan noin 25 cm)
3 rkl fariinisokeria
1 tl kanelia
1/2 tl kardemummaa
1/2 tl cayennepippuria
n. 3 rkl vettä

1. Huuhdo ja viipaloi raparperinvarret noin sentin paksuisiksi viipaleiksi. Kuori ja kuutioi omena.

2. Sekoita kaikki paistoksen ainekset pannulla keskenään. Paista keskilämmöllä välillä sekoitellen, kunnes omena ja raparperi ovat pehmenneet. Laita lämpö pois ja jatka sekoittelua, kunnes vesi on haihtunut ja koostumus on sakeahko. Anna jäähtyä ja jaa paistos vaniljavanukasannosten päälle.

Perusasioiden äärellä: suklaavanukas

heinäkuu 5, 2015
IMG_8655

Suklaavanukas on melko arkinen jälkkäri, mutta minusta juuri siinä piileekin sen salaisuus: se on helppo valmistaa, ei suorastaan terveellinen muttei jälkiruuaksi mitenkään syntisimmästä päästä, ei vaadi mitään erityistä syytä tai juhlaa tarjoiluunsa, ja tykötarpeetkin löytyvät useimmiten kotoa valmiina. Viimeinen on toki myös vähän vaarallista. Ja siinä missä tuntisin oloni todella kummalliseksi, jos nostaisin tarjolle muovipikarilliset kaupassa valmiina myytävää teollista tavaraa , uskaltaa kotitekoista suklaavanukasta tarjota vieraillekin, se on jotenkin ihan eri juttu.

Valmistuksessa ainut juju onnistumisen kannalta on pitää vanukas liikkeessä lähes koko ajan, niin siihen ei pääse muodostumaan perunajauho- tai kananmunapaakkuja. Käyttämäni ohje on peräisin Kulinaarimurulasta pienin muokkauksin, lähinnä olen jättänyt tuunaamiset pois, eli todella perusasioiden äärellä ollaan. Määrä on myös aika reilusti isompi, koska joskus on perheen suklaahiireltä tullut palautetta, että enemmänkin olisi saanut olla. Taitaa mennä samaan kategoriaan kuin lihapullat, lasagne ja tortillat, eli ihan sama kuinka paljon tekee, kaikki menee ja yleensä vielä suunniteltua nopeammin.

Suklaavanukas (reilu kulhollinen, arviolta 8-10 jälkkäriannosta)

1 l täysmaitoa
5-6 rkl makeuttamatonta kaakaojauhetta
1,5-2 dl sokeria
5 rkl perunajauhoja
5 kananmunaa

1. Sekoita kattilassa maito, kaakaojauhe ja sokeri. Lämmitä, kunnes kaakao ja sokeri ovat liuenneet maitoon. Mittaa kuumuutta kestävään lasiin tai mukiin perunajauho ja sekoita huolellisesti mukaan pieni määrä kaakaota kattilasta. Kaada seos takaisin kattilaan ja jatka kuumentamista samalla sekoitellen, kunnes massa alkaa kuplia.

2. Riko kananmunat kulhoon ja vatkaa niiden rakenne rikki. Ota hiukan vanukasmassaa kattilasta pieneen kannuun ja kaada ohuena nauhana munien joukkoon samalla voimakkaasti vatkaten (toki vanukasta voi kaataa myös suoraan kattilasta, mutta minusta kannun käyttö ”välimuistina” on helpompaa). Kaada munaseos takaisin kattilaan ja kypsyttele rauhallisella lämmöllä samalla sekoitellen viitisen minuuttia. Anna jäähtyä, jaa vanukas annosmaljoihin ja anna hyytyä ja viiletä jääkaapissa muutaman tunnin ajan. Tarjoile kermavaahdon ja/tai hedelmien kanssa.

Raparperimousse ja viime hetken äitienpäivävinkki

toukokuu 9, 2015
IMG_8459

Yksi ehdottomista loppukevään ja alkukesän suosikkikasveistani on raparperi, ja tänä vuonna sitä kasvaa omallakin pihalla. Nyt, kun vähän varjoisassa nurkassa kasvava yksilöni on vihdoin tehnyt riittävän suuret varret muutaman kokkausjutun toteuttamiseen, laitan tänne blogiinkin vielä myöhäisenä äitienpäivän jälkkärivinkkinä raparperimoussen – raikasta ja hyvin helppoa, vaikka koko homman tekisi ihan alusta asti itse! Muutama kippo sotkeutuu, mutta mitään hankalaa tässä ei todellakaan ole. Päälle voi laittaa paahdettuja mantelilastuja (jos et unohda niitä uuniin, kuten minä tein), jotka tuovat kokonaisuuteen vähän tekstuuria ja täyteläisyyttä. Mousseannoksen alle taas voi kätkeä nökäreen raparperisosetta tai hilloa, jos sellaista jää yli.

Niin ja maistuuhan tällainen, kylmä jälkkäri myöhemminkin kesällä. Jos raparperisoseen tekee jo etukäteen, on aktiivinen valmistus melko nopeaa (lue: onnistuu taaperon roikkuessa puntissasi).

Vielä loppuun se viime hetken äitienpäivävinkki: jos haluat jotain enemmän kahvipöytään kuin jälkkäriksi sopivaa herkkua, mutta ajatus oikean kakun loihtimisesta ei innosta, suosittelen helpoksi vaihtoehdoksi tätä uunitonta torttua. josta olen tehnyt kesäisen ja pääsiäiseen sopivan rahkaversion aiemmin. Täytteeksi sopii hyvin myös tuo raparperimousse, ja tortusta saa helposti gluteenittoman vaihtamalla pohjakeksit gluteenittomaan versioon. Muutenkin tuon kyseisen tortun variointimahdollisuudet ovat aivan rajattomat!

Raparperimousse

1,5 dl sokeroitua raparperisosetta (ks. erillinen ohje alla) tai raparperihilloa
50 g voita tai margariinia
2 keltuaista
2 valkuaista
2 dl kuohukermaa
ripaus vaniljajauhetta

(muutama rkl mantelilastuja)

1. Sulata voi kattilassa rauhallisella lämmöllä. Sekoita mukaan raparperisose ja ota kattila pois liedeltä.

2. Erottele keltuaiset ja valkuaiset. Lisää keltuaiset raparperiseokseen yksitellen voimakkaasti vatkaten. Sekoita mukaan vaniljajauhe ja anna jäähtyä lähelle huoneenlämpöä. Vatkaa odotellessa kerma sekä munanvalkuaiset vaahdoksi erillisissä kulhoissa.

3. Sekoita ensin kerma- ja sitten valkuaisvaahto varovaisesti raparperiseokseen. Jaa annosmaljoihin (laita annoksen pohjalle halutessasi vähän rapaperihilloa tai -sosetta) ja anna vetäytyä jääkaapissa muutaman tunnin. Odotellessa paahda mantelilastuja uunissa 180 asteessa noin kymmenisen minuuttia, tai kunnes ne saavat kauniin värin. Ripottele lastuja viilennettyjen mousseannosten pintaan juuri ennen tarjoilua.

Helppo raparperisose (3-4 dl)

3 täysmittaista raparperinvartta (tai useampi pienempi pätkä)
1 dl sokeria
2-3 rkl vettä

Huuhdo ja pilko raparperinvarret ja laita ne kattilaan sokerin ja veden kanssa. Kiehauta, ota heti pois liedeltä ja sekoittele, kunnes sokeri on suurin piirtein liuennut. Kaada sauvasekoittimelle sopivaan astiaan (kapea, korkea astia, minä käytän usein mittakannua) ja surauta soseeksi.


Pääsiäinen budjetilla: mämmi

maaliskuu 30, 2015
IMG_8339

Jos aikoo tehdä mämmiä täksi pääsiäiseksi kotona, nyt kannattaa kipaista tarveaineet kaupasta ja valmistaa mämmi keskiviikon tai viimeistään torstain kieppeillä, jotta se olisi pyhinä parhaimmillaan. Vaikkei mämmi ole kaupassakaan erityisen kallista, on kotitekoinen versio annoshinnaltaan vielä edullisempaa eikä raaka-aineita tarvita kuin muutama. Itse en ole edes mämmin ystävä, mutta luettuani viime vuosina useista eri ruokablogeista kotitekoisesta mämmistä, oli hauska kokeilla tekemistä. Ja ihan hauska oli syödäkin, kun kerran on ihan itse tehnyt.

Aikaa hommassa kuluu jonkun verran, mutta aktiivista työtä on hyvin vähän. Ohjeen otin Martoilta ja puolitin annoksen, mutta määrästä tuli silti aika suuri. Nyt kun noin viiden vuoden mämmikiintiö on omalta osaltani täynnä, meillä ihmetelläänkin, että kuka ne kaikki loput syö…

Mämmi

1. vaihe
7,5 dl vettä
125 g mämmimaltaita
200-250 g ruisjauhoja

2. vaihe
1 l vettä
125 g mämmimaltaita
200-250 g ruisjauhoja

3. vaihe

0,5-1 dl siirappia
1 rkl jauhettua pomeranssinkuorta
0,5 tl suolaa

Päälle

sokerivettä (0,5 dl vettä/ 0,25 dl sokeria)

1. vaihe

Kuumenna vesi poreilevaksi kattilassa (ei tarvitse kiehua kunnolla). Sekoita mukaan ruisjauhot ja mämmimaltaat. Ripottele päälle hieman ruisjauhoa kuorettumisen estämiseksi ja laita 50-asteiseen uuniin imeltymään noin kahdeksi tunniksi.

2. vaihe

Ota toinen kattila ja kuumenna vesi jälleen poreilevaksi. Sekoita vesi, jauhot ja maltaat aiempaan, hieman jo imeltyneeseen seokseen. Ripottele pintaan hieman ruisjauhoja ja laita jälleen uuniin imeltymään noin kahdeksi tunniksi.

3. vaihe

Seoksen pitäisi nyt olla löysähkön puuron vahvuista. Sekoita mukaan siirappi, pomeranssinkuori ja suola. Ja seos mämmituokkosiin tai sopiviin pikkuvuokiin (minä käytin paperisia leipävuokia, jotka falskasivat hieman mutta vain marginaalisesti, sotkua ei syntynyt) jättäen jokaiseen vuokaan n. 1/3 kuohuntavaraa.

Valmista sokerivesi kiehauttamalla ainekset ja antamalla sokerin sulaa, ja lusikoi se mämmivuokien pintaan. Paista 170-asteisessa uunissa n. 2,5 tuntia. Valmis mämmi kannattaa syödä aikaisintaan seuraavana päivänä, parhaimmillaan se on vetäydyttyään muutaman päivän. Tarjoile sokerin ja kerman, maidon tai kermamaidon kera.