Browsing Tag

kasvis

Reseptit

Helppo ja herkullinen kukkakaalilisuke

elokuu 21, 2016
paahdettu_kukkakaali

Kukkakaalikin on nyt sesongissa. Pidän kaikista kaaleista (uskotteko, että pari viikkoa sitten lastasin ostoskärryyni kuutta erilaista variaatiota?), mutta kukkis on ihan siellä kärkipäässä. Olen ennenkin sanonut, että parasta se on minusta yksinkertaisesti höyrytettynä ja voin kanssa syötynä, mutta tällä kertaa tämä tämä nopea ja yksinkertainen lisuke tuli tehtyä kesäiseen kalapöytään, kun mieli teki vaihteeksi jotain muuta kuin sitä höyrytettyä kestosuosikkiversiota. Saattaa myös olla, että lieden päällä koreili sellainen pino likaisia kattiloita, ettei siihen olisi mitään mahtunut höyryttämäänkään. Niin tai näin, tämä oli superhelppoa ja herkullista, ja ainakin omasta mielestäni vielä kaunistakin vielä.

Inspiraatio ruokaan tuli kaikista niistä lukuisista kukkakaalireseptipostauksista, joiden kuvia on viime viikolla vilahtanut silmieni editse. Yhtään reseptiä en kuitenkaan nyt lukenut, vaan improvisoin oman versioni vähän sen mukaan, mitä mieli teki ja mitä kaapissa oli. Valmistukseen meni muutama minuutti ja uunissa paahtamiseen noin vartti. Kukkiksen kaveriksi pellille pääsi paahtumaan manteleita ja seesaminsiemeniä, joita molempia olen tänä kesänä laittanut melkein joka toiseen ruokaan. Erittäin hyvin ne sopivat tähänkin, kokonaisuus oli paahteinen ja pähkinäinen ja täynnä makua. En olisi itse kaivannut tämän ympärille mitään vaan olisin voinut syödä kukkakaalit pääruoaksi ihan yksinään. Etukäteen meinasin erehtyä paahtamaan vain puolikkaan kukkakaalin, mutta onneksi viipaloin sen kokonaan; mitään ei nimittäin jäänyt jäljelle.

Paahdetut kukkakaaliviipaleet

1 keskikokoinen kukkakaali
n. 1 dl kokonaisia, kuorittuja manteleita
1-2 rkl vaaleita seesaminsiemeniä
pari hyppysellistä sormisuolaa
pari hyppysellistä juustokuminaa
2-3 rkl oliiviöljyä

1. Laita uuni lämpiämään 225 asteeseen. Leikkaa kukkakaali neljänneksiin ja viipaloi neljännekset noin puolen sentin paksuisiksi viipaleiksi.

2. Vuoraa uunipelti leivinpaperilla. Levitä pellille kukkakaaliviipaleet ja ripottele päälle mantelit, seesaminsiemenet, suola ja juustokumina. Lorauta mukaan oliiviöljy ja kääntele sekaisin niin, että kukkakaaliviipaleet saavat öljyä ja mausteita kauttaaltaan pintaansa.

3. Paahda 225-asteisessa uunissa n. 15 minuuttia, kunnes kukkakaalin pinta saa kauniin värin.

 

Reseptit

Syökää salaattia! Soijatäytteiset salaattikääröt

elokuu 12, 2016
soija-salaattirullat

Nyt se on taas, paras satokausi. Juoksen kaupassa lähes maanisena ja tuskailen, kun aika ja vatsa eivät millään anna myöten syödä kaikkea, mitä kärryihini haluaisin kerätä. Moni talvella valjulta maistuva kasvis herää henkiin aivan eri tavalla, kun siitä saa nauttia mahdollisimman tuoreena, parhaan satokauden aikana.

Edellämainittuun kategoriaan kuuluu myös perinteinen jäävuorisalaatti, jota jokainen lienee nähnyt nahistumassa lounasruokaloiden salaattilaareissa aivan riittämiin. Nyt kesällä, kun kotimaista jäävuorisalaattia on saatavilla ja se oikeasti on parhaimmillaan, kannattaa sille kuitenkin antaa tilaisuus. Hyvä jäävuorisalaattikerä on paitsi rapea, myös kevyt ja ilmava, toisin kuin saattaisi kuvitella. Jäävuorisalaatti rakastaa majoneesia ja on ehkä parhaimmillaan silputtuna majoneesilla höystetyn leivän väliin; ajatelkaapa vaikka klassista BLT:tä.

Sellaisenaan lehdet sopivat mainiosti myös erilaisten salaattiveneiden ja -rullien raaka-aineeksi. Erilaisia variaatioita löytyy pilvin pimein ja täältäkin yksi jos toinenkin, tällä kertaa käytin salaatin soijatäytteisiin kääröihin. En ole alkuunkaan mukavuusalueellani soijarouheen kanssa, mutta itseni haastamisen hengessä halusin pitkästä aikaa kokeilla sen valmistusta. Kasvikunnan proteiineja olisi kuitenkin ihan mukava käyttää; puuttumatta sen kummemmin eettisiin tai ekologisiin argumentteihin voi ruuhkavuosiaan elävä perheenäiti vähintään perustella soijarouheen tarjoilua sillä, että kuivatuotteena sen säilyvyys on jotain aivan muuta kuin vaikkapa jauhelihan. Helppoa melkein yhden pannun ruokaa!

Soijatäytteiset salaattikääröt

1 sipuli
1 nippusipuli varsineen
2 valkosipulin kynttä
1-2 varsisellerin vartta
1 porkkana
2 rkl öljyä paistamiseen
3 dl soijarouhetta
n. 5 dl kasvislientä
1 limen mehu
3 rkl soijakastiketta
2 tl siirappia
2 tl chilirouhetta
muutama rouhaisu mustapippuria
1 rkl seesamiöljyä
1 kerä jäävuorisalaattia
pieni lohko punakaalia
1 ruukullinen korianteria silputtuna
srirachaa tarjoiluun

  1. Silppua sipulit, valkosipuli ja selleri. Kuori ja raasta porkkana. Kuullota hetki öljytilkassa keskilämmöllä ja lisää sitten soijarouhe sekä kasvisliemi. Hämmennä.
  2. Lisää limemehu, soija, siirappi, chilirouhe, mustapippuri ja seesamiöljy. Sekoita, laita lämpä pienimmilleen ja anna maustua hetken.
  3. Soijarouheen maustuessa leikkaa salaatista kanta ja irrota lehdet. Silppua punakaali ja korianteri. Täytä lehdet sitten parilla lusikallisella soijarouhetta ja lisää mukaan silputtua korianteria ja punakaalia. Jokainen ruokailija voi pöydässä lisätä srirachaa makunsa mukaan ja kietaista omat salaatinlehtensä rullalle. Voit myös jättää lehdet kokonaan erikseen ja näperrellä rullat alusta loppuun vasta ruokapöydässä.
Reseptit

Ajo blanco -mantelikeitto blogipiknikille

heinäkuu 31, 2016
ajo_blanco

Kesään, varsinkin hellesäihin, sopivat kaikenlaiset kylmät keitot. Ikisuosikkini gazpachon lisäksi tulee välillä tehtyä muitakin kokeiluja, nyt sain loputtomalta tekemättömien ruokien listaltani ruksittua yli ajo blanco -mantelikeiton. Koska kylmät keitot eivät varsinaisesti herätä ihastusta muussa perheessä, valitsin koekaniinijoukokseni bloggaajia ja tein ämpärillisen soppaa oululaisten ruokabloggaajien perinteiselle piknikille, jolle minun oli ilo osallistua ensimmäistä kertaa. Tällä kertaa piknik oli muuntunut puutarhajuhlaksi, jota emännöi Kokit ja Potit -blogin Hannele kauniilla pihamaallaan. Kiitokset emännälle sekä kanssabloggaajille Pastanjauhantaa-, Kokkeillaan-, Makuja kotoa, Muista syödä välillä sekä Aina nälkä -blogeista, seura oli hilpeää ja ruoka herkullista (kyllä, söin liikaa)!

Käytin keiton tekemisen perustana The Guardianin ruokatoimittajan Felicity Cloaken ohjetta. Ilmeisesti käytän kuitenkin erityyppistä leipää kuin hän, koska samoin kuin taramosalatan kanssa, soppa uhkasi mennä turhan ohueksi. Muutoinkin ohje muuttui käsissäni niin paljon, etten voi oikein sanoa tehneeni Felicityn täydellistä keittoa. Pidin kuitenkin lopputuloksesta, raikkaasta ja täyteläisestä keitosta, jossa oli hieman muutakin suutuntumaa kuin pinnalle ripotellut mantelimurut. Suolan kanssa olisin jatkossa hieman varovaisempi, lopullinen voimakkuus selvisi vasta, kun keitto on saanut levätä aikansa ja tämänkertainen versio oli itselleni hieman ylärajalla, kun enimmäkseen pyrin suolaamaan ruoat taaperoystävällisesti. Allaoleva ohje keitosta on sellaisena, kuin itse sen tein.

Vinkki: nyt käytin keittoon ihan tavallista punaviinietikkaa, mutta jos kaupasta saat, alkuperäisohjeen sherryviinietikka olisi varmasti vielä parempi vaihtoehto.

Ajo blanco -mantelikeitto (8-10 alkuruoka-annosta)

400g kuorittuja manteleita
200g vaaleaa edellispäivän leipää ilman kuorta
tilkka maitoa (tai mantelimaitoa)
1 kurkku
8,5 dl jääkylmää kivennäisvettä
6 pienehköä valkosipulinkynttä
3-4 dl neitsytoliiviöljyä
2 rkl punaviinietikkaa (sherryviinietikkaa)
muutama rouhaisu mustapippuria myllystä
pari hyppysellistä suolaa

  1. Paahda manteleita keskilämmöllä kuivalla pannulla, kunnes ne alkavat juuri saada väriä. Anna jäähtyä ja ota pari ruokalusikallista syrjään koristelua varten.
  2. Kastele leipä maidossa ja anna vetäytyä kymmenisen minuuttia. Purista kuivaksi.
  3. Kuori ja paloittele kurkku sekä valkosipulinkynnet.
  4. Laita mantelit ja leipä tehosekoittimeen, monitoimikoneeseen tai sauvasekoittimelle sopivaan kulhoon tai kannuun. Lisää tilkka vedestä ja surauta n. minuutin ajan, kunnes mantelit ovat rouhiintuneet. Lisää vähän kerrallaan loput vedestä samalla tasaisesti surautellen, sitten valkosipuli, kurkku, etikka ja öljy. Mausta suolalla ja pippurilla. Anna keiton vetäytyä ja jäähtyä kylmässä ainakin pari tuntia.
  5. Puolita viinirypäleet ja murskaa karkeasti koristeluun tarkoitetut mantelit. Jaa viilennyt keitto kuppeihin tai kulhoihin ja koristele viinirypäleenpuolikkailla, mantelimurskalla ja lorauksella oliiviöljyä.
Reseptit

Vihreä paprikatahna

huhtikuu 17, 2016
vihreä_paprikatahna

Kirjoitin jo aiemmin munakoisotahnasta, jota tein pääsiäisenä. Samaan pöytään valmistin toisenkin tahnan, vihreän paprikatahnan, josta tuli mielestäni todella onnistunut. Ajatuksissani oli jotain muhammara-tahnan tai paprika-fetatahnan kaltaista, mutta en kumpaankaan ehtinyt vilkaista erikseen reseptiä, joten säveltelin tämänkin ruoan sitten ulkomuistin ja senhetkisten mielitekojen mukaan. Jonkinlainen välimallin ratkaisu siis; paahdettua paprikaa, hunajaa, kanelia, fetaa, saksanpähkinöitä ja lehtipersiljaa. Ja reippaasti oliiviöljyä ja sitruunaa. Yleensä välimallin ratkaisut eivät oikein ota tuulta alleen, mutta tämä tahna hupeni viimeiseen pisaraan.

Jos kaipaat tahnasta hieman lempeämpää, valitse vihreän paprikan sijaan punaista. Itse tykkäsin kuitenkin vihreän paprikan pienestä kitkeryydestä yhdistettynä hunajan lempeyteen. Ja väri oli kovasti keväinen!

Vinkki: Tämä tahna ei alun perin sisältänyt valkosipulia (koska samassa pöydässä oli muita, valkosipulisia kastikkeita), mutta halutessasi se sopii sekaan erinomaisesti!

Vihreä paprikatahna

2 vihreää paprikaa
75-100 g fetajuustoa
1 dl kuorittuja saksanpähkinöitä
ruukullinen sileälehtistä persiljaa silputtuna
1 sitruunan mehu
1-2 rkl hunajaa
1/2 tl kanelia
1/2 tl juustokuminaa
1/2 tl mustapippuria myllystä
n. 1/2 dl oliiviöljyä

(ripaus suolaa)

  1. Laita uunin grillivastus kuumenemaan 225 asteeseen. Puolita paprikat ja laita ne pellille leivinpaperin päälle sisäpuoli alaspäin. Paahda grillivastuksen alla n. 15 minuuttia, kunnes kuori on tummunut. Anna vetäytyä kulhossa keittiöpyyhkeen tai kelmun alla n. 15 minuuttia. Kuori.
  2. Laita paprika ja kaikki muut ainekset oliiviöljyä ja suolaa lukuunottamatta kannuun tai syvään kulhoon. Lisää oliiviöljy vähän kerrallaan ja surauttele samalla tahnaksi. Tarkista maku ja lisää suolaa, jos kaipaat sitä fetan tuoman suolaisuuden lisäksi.
Muut mietteet Reseptit

Kolmen salaatin kopla ja terveiset What’s Cooking Helsingistä

huhtikuu 15, 2016
thai_salaatti

Perjantai-iltana tyhjensin lapsen päiväkotikassin, täytin sen vaihtovaatekerralla ja hammasharjalla (hiusharjan unohdin) ja otin myöhäisillan lennon Helsinkiin, suuntana What’s Cooking Helsinki -ruokakarnevaali. Ensimmäistä kertaa järjestetyssä tapahtumassa ruokabloggaajat pääsivät tapaamaan toisiaan, oppimaan uutta ja kokkaamaan estradille yleisön eteen. Heti kärkeen suuri kiitos tapahtuman järjestäjille ja kanssaosallistujille, homma toimi hienosti ja oli ilo päästä mukaan!

Minua oli arpaonni suosinut näytöskeittiöpaikalla yhdessä Mama Gastron kanssa. Sydänmerkin sponssaamaan, maustamisaiheiseen keittiöön valmistimme teemaan sopivia salaatteja. Jujuna oli, että kolmen salaattimme salaattipohjissa käytettiin lähes samoja raaka-aineita, mutta erilaisilla maustamistavoilla ja valmistusmetodeilla niistä syntyi toisistaan paljonkin poikkeavia makuelämyksiä.  Kasvispainotteiset salaatit olivat myös terveellisiä – kapinoimme lähinnä mausteena käytettyjen chorizon ja parmesanin verran, mutta niitä kului annoksiin vain pieni määrä ja chorizostakin oli isoimmat rasvat paahdettu pois. Kokemuksena näytöskeittiö oli superhauska: kokkaus vieraassa keittiössä aikarajoitteineen tuntui hieman kaoottiselta ja kolmen eri kokonaisuuden valmistaminen kunnianhimoiselta, mutta saimme kaiken tehtyä ja ainakin itse olin tosi tyytyväinen makuihin, jotka lautasille päätyivät. Sen sanottuani, en voi kuin ihailla sitä seesteistä toimintatapaa, jolla moni muu bloggaaja hoiti näytöskeittiönsä. Toiset ne osaavat jopa puhua muuta kuin sekavia!

naytoskeittio_2

Hymy ei näemmä hyytynyt pienestä kaaoksesta huolimatta.

 

naytoskeittio_1

Minä ja Mama G. tositoimissa. Kuvassa on hauska optinen harha, kyseessä on oikeasti yksi kuva vaikka kahdelta se nopealla katsomalla näyttää. Veitsiteline etualalla paljastaa totuuden.

Koska olin kaupungissa käytännössä vain lauantaipäivän ja kalenterissa useampia menoja, en valitettavasti päässyt nauttimaan tapahtuman koko tarjonnasta. Ehdin kuitenkin kuuntelemaan aamun seminaariosuuden – sinne halusin ehdottomasti koska tykkään kovasti seminaarin pääpuhujan Felicity Cloaken resepteistä – sekä hakemaan herkullisia maistiaisia muutamista muista kokkausnäytöksistä ennen omiin menoihini siirtymistä. Oli tosi kiva piipahtaa, kiitos ja ensi vuonna uudestaan!

P.S. Näytöskeittiökuvista kiitos ne ottaneelle ystävälle!

 

SALAATIT KOLMELLA TAPAA

Thai-salaatti kahdella kastikkeella

1 pienehkö kesäkurpitsa
1 pienehkö kurkku
150 g kirsikkatomaatteja
100 g vihreitä papuja
¼ punaista paprikaa
½ punasipuli
1 ruukullinen (kourallinen) thai-basilikan lehtiä
2 ruukullista (kourallista) korianterinlehtiä
1 ruukullinen (kourallinen) mintunlehtiä
rouhittuja paahdettuja maapähkinöitä (suolapähkinät käyvät)

Marinadi vihanneksille:

1 limen mehu
n. 1,5 rkl kalakastiketta
n. 1,5 rkl tummaa sokeria
1 valkosipulin kynsi puristettuna
1 pieni, vihreä chili hienonnettuna

Pähkinäkastike:

3 rkl rouheista maapähkinävoita
n. 1 tl soijaa
n. 1 rkl tummaa sokeria
½ limen mehu
1 valkosipulinkynsi puristettuna
1 tl raastettua, tuoretta inkivääriä
tilkka vettä tai kookosmaitoa

  1. Kiehauta vihreitä papuja reilussa vedessä kattilassa parin minuutin ajan, huuhdo hyvin kylmällä vedellä ja valuta. Poista kesäkurpitsan ja kurkun siemenet ja suikaloi ne ohuiksi suikaleiksi. Poista pavuista kannat ja pilko ne muutamaan pätkään, hienonna paprika ja punasipuli ja sekoita kulhossa papujen, kesäkurpitsan ja kurkun kanssa.
  2. Sekoita vihannesten marinadin kaikki ainekset keskenään ja kääntele vihannesten joukkoon. Sekoita kaikki pähkinäkastikkeen ainekset keskenään.
  3. Lisää thai-basilikan-, korianterin- ja mintunlehdet vihannesseokseen juuri ennen tarjoilua. Ripottele pinnalle maapähkinärouhetta. Annostele salaatti ja kaada jokaisen annoksen päälle hieman maapähkinäkastiketta.

Kasvissalaatti saksanpähkinä-yrttikastikkeella Lähi-idän tyyliin

1 keskikokoinen kesäkurpitsa
1 punainen paprika
70 g vihreitä papuja
250 g kirsikkatomaatteja
puolikas kurkkua

(ripaus suolaa)

Kastike:

2 dl saksanpähkinöitä rouhittuna
1-1,5 valkosipulinkynttä hienonnettuna
3 rkl oliiviöljyä
3 rkl valkoviinietikkaa
2 rkl sitruunanmehua
n. 3 dl korianterin lehtiä
n. 2 dl mintunlehtiä
suolaa ja pippuria
n. 1,5 dl granaattiomenan siemeniä

  1. Paloittele paprika ja kesäkurpitsa ja paahda niitä uunissa 225-asteessa grillivastuksen alla, kunnes ne ovat kypsyneet ja saaneet hieman väriä. Anna jäähtyä hieman. Keitä vihreitä papuja pari minuuttia, huuhdo kylmällä vedellä ja valuta.
  2. Poista pavuista kannat. Pilko kurkku ja kirsikkatomaatit ja sekoita salaattikulhossa paprikan, kesäkurpitsan ja papujen kanssa.
  3. Sekoita kastikkeen kaikki ainekset keskenään ja kaada vihannesseoksen päälle.

Chorizolla maustettu papu-kasvissalaatti

80g chorizomakkaraa pieninä kuutioina
1 keskikokoinen kesäkurpitsa
1 punainen paprika
250 g kirsikkatomaatteja
100 g vihreitä papuja
puolikas kurkku

Kastike:

3 rkl oliiviöljyä
1 rkl sitruunamehua + 1 tl raastettua sitruunankuorta (luomu)
n. 1 rkl kapriksia
kourallinen basilikanlehtiä
rouhittua mustapippuria
Suolaa

Viimeistelyyn:
n. 1 rkl parmesanlastuja

  1. Hienonna chorizo. Paloittele kirsikkatomaatit, paprika ja kesäkurpitsa ja paahda niitä yhdessä chorizon kanssa 225-asteisessa uunissa grillivastuksen alla, kunnes ne ovat kypsyneet ja saaneet hieman väriä. Anna jäähtyä hieman. Keitä vihreitä papuja pari minuuttia, huuhdo kylmällä vedellä ja valuta.
  2. Poista pavuista kannat. Pilko kurkku ja sekoita salaattikulhossa paprikan, tomaatin, kesäkurpitsan ja papujen kanssa.
  3. Sekoita kastikkeen kaikki ainekset keskenään ja kääntele vihannesten sekaan. Viimeistele parmesanlastuilla.
Reseptit

Munakoisotahna

huhtikuu 5, 2016
munakoisotahna

Melkein joka kevät innostun valmistamaan erilaisia kasvistahnoja sekä pavuilla höystettyjä salaatteja. Miksi juuri keväisin, en tiedä. Mutta tuttuun tapaan pääsiäisenä oli pöydässä sekä tahnoja että salaattia, jossa tällä kertaa tähtenä toimivat kikherneet. Salaattiin palaan vielä tuonnempana erikseen, mutta aloitetaan tällä kertaa munakoisotahnasta.

Munakoisosta on viimeinkin tullut ystäväni. Olen sitä aina syönyt ja silloin tällöin valmistanutkin, mutta jotenkin olen aina pitänyt sitä hieman pliisuna ja tunkkaisena. Vasta viimeisen vuoden aikana munakoiso on hiljalleen noussut suosikkeihini muutaman ihanan reseptin myötä, enää se ei ole vain yksi komponentti muiden joukossa. Pääsiäisenä tein munakoisosta baba ganoush -tyylistä tahnaa, joka toimi muutaman muun tahnan ohella kastikkeena lampaanpaistille. Olin ajatellut tehdä tahnan jotain reseptiä käyttäen, baba ganoush on kuitenkin klassikko, mutta itselleni tyypilliseen tapaan olin ruuanlaittohetkellä sen verran kiireinen, etten ennättänyt tutkimaan reseptejä. Niinpä tein tahnan osin ulkomuistista ja osin sen mukaan, mikä tuntui hyvältä, eikä lopputulokseen tarvinnut pettyä, tahnasta tuli samaan aikaan pehmeä, mausteinen ja raikas. Minä käytin pienen savuisuuden hakemiseen savupaprikaa, mutta jos olet viitseliäs, voi munakoison kypsentää uunin sijaan grillissä, jolloin se saa savuisuutta myös itseensä.

Munakoisotahna

1 suurehko munakoiso
1 valkosipulinkynsi puristettuna
1/2 mehevän sitruunan mehu
pari hyppysellistä suolaa
1/2 tl savupaprikaa
1/2 tl cayennepippuria
1/2 tl juustokuminaa
1 dl kreikkalaistyyppistä jugurttia (meillä rasvaa 10% sisältävä tuote)
3-4 rkl oliiviöljyä
n. 3 rkl tuoretta korianteria silputtuna
n. 3 rkl tuoretta minttua silputtuna

  1. Puolita munakoisot pitkittäin ja aseta ne leikkuupinta alaspäin pellille leivinpaperin päälle. Kuumenna uunin grillivastus 225 asteeseen ja paista munakoisoja n. 20 minuuttia, kunnes kuori on kunnolla paahtunut tummaksi ja munakoison sisus pehmeää. Ota munakoisot uunista ja anna levähtää hetken esim. keittiöpyyhkeellä peitettynä.
  2. Kauho lusikalla munakoison pehmennyt sisus kulhoon. Lisää muut ainekset ja surauta tasaiseksi tahnaksi. Anna vetäytyä puolisen tuntia ennen tarjoilua.
Reseptit

Ruusukaalikimchi Suupaloja-kirjasta

maaliskuu 28, 2016
ruusukaalikimchi

Hain postista oman kopioni Suupaloja-kirjasta myöhäisiltapäivänä, joka jätti monella tapaa toivomisen varaa. Olin edellisen vuorokauden aikana nukkunut hyvin vähän ja syönyt vielä vähemmän, päätä särki, vatsaa väänsi, selkä oli jumissa ja silmät olivat painua umpeen. Sopivasti oli alkanut myös sataa räntää. Kirjan avaaminen oli kuitenkin auringonpilkahdus harmaana päivänä; sen sivuilta paistoi odottamieni oivaltavien reseptien ja kauniiden kuvien lisäksi myös tekemisen ilo, joka ei voinut olla tarttumatta lukijaan. Jo samana iltana kahlasin kirjan läpi, saaden uutta virtaa ja inspiraatiota sen hyväntuulisesta tunnelmasta.

Kokit ja Potit -ruokablogista tutun oululaisen Hannele Hyvärisen ja valokuvaaja Johanna Myllymäen esikoisteos tarjoaa lukijalle makumatkan maailman ympäri erilaisten pikkusyötävien, suupalojen, muodossa. Jos olette lukeneet yhdenkin kirjaa käsittelevän artikkelin, tiedätte jo, että reseptit ovat oivaltavia ja yksinkertaisia ja lähes kaikki niiden raaka-aineet saatavilla lähikaupoistakin. Lisäisin kehurimpsuun osaltani, että kirjan hyvin mietityt ohjeet ja tarjoiluvinkit ovat mielestäni aloittelijallekin helposti lähestyttäviä mutta antavat silti roppakaupalla virikkeitä myös enemmän kokkaaville. Siinä missä monet keittokirjat ovat joko tai, Suupaloja onnistuu olemaan sekä että.

Kirjaa selaillessani tarttui kokeilulistalle useampikin ohje, mutta ruusukaalikimchin kohdalla tiesin, että sitä on kokeiltava ensimmäisenä. Tai heti. Olen jo niin monta kertaa todennut olevani milloinmikäkinruokahullu, että toistan varmasti itseäni ilmoittautuessani myös kimchihulluksi, mutta mitä sitä peittelemään. Kimchiä on saatava säännöllisesti, eikä sitä ole koskaan liikaa. Kotona tehdessä käytän siihen yleensä yhtä ja samaa luotto-ohjetta, mutta pikaisemmat ja helpot variaatiot ovat aina tervetulleita. Ja sanoinko jo, että ruusukaaliinkin olen vähän hulluna?

Kirja lunasti ennakko-odotukset ohjeen helppoudessa ja selkeydessä, montaa minuuttia ei tekemisen kanssa tarvinnut vanheta. Myös maku oli onnistunut; ruusukaalikimchi oli lempeämpää kuin normaalisti tekemäni, mutta lievitti samalla juuri sopivasti kimchihampaani kolotusta. Paahdetun ruusukaalin käyttö perinteisen kiinankaalin sijaan taas oli hauska ja yllättävän toimiva oivallus. Kirjassa kimchi on tarkoitettu osaksi kokonaisuutta, salaatinlehdelle nyhtöpossun kera, mutta minusta pienet ruusukaalinpuoliskot ovat oivia suupaloja ihan sellaisenaankin. Mieheltä tuli kuitenkin palautetta annokseen liittyen; kimchiä oli kuulemma liian vähän.


Ruusukaalikimchi

400 g ruusukaalia
2 rkl oliivi- tai rypsiöljyä
1/2 tl suolaa

kastike:

1 rkl vettä
1 rkl riisietikkaa
1 rkl kalakastiketta (tai soijakastiketta)
1 rkl gochujang-chilitahnaa
2 valkosipulin kynttä
1 tl tuoretta inkivääriä hienonnettuna
1 tl hunajaa

1. Kuumenna uuni 200 asteeseen. Poista ruusukaaleista kannat sekä huonot lehdet. Puolita ruusukaalit ja laita ne leivinpaperille uunipellin päälle. Ripottele pintaan hieman suolaa ja öljyä. Paahda ruusukaaleja uunissa 10-13 minuuttia. Ruusukaalit saavat jäädä napakoiksi.

2. Ruusukaalien paahtuessa valmista kastike. Raasta inkivääri ja purista valkosipulin kynnet. Sekoita kastikkeen kaikki ainekset tasaiseksi.

3. Ota ruusukaalit uunista ja sekoita niihin kastike. Anna maustua vähintään tunnin ajan, mielellään seuraavaan päivään.

Reseptit

Tahna! No tietysti! Maukas härkäpapurouhe-pähkinätahna

maaliskuu 23, 2016
papu-pähkinätahna

Ensitapaamiseni härkäpapurouheen kanssa ei ollut kaksinen. Avatessani rouhepaketin muistuttivat sisällä olevat kuivat rakeet mielestäni jotain, millä ruokitaan lemmikkijyrsijöitä, ja muutaman rakeen laajuinen makutesti lähinnä vahvisti mielikuvaa. Tämän huikean myyntipuheen jälkeen lienee reilua kertoa, että vasta sitten ryhdyin tekemään tuotteelle maustamistestejä, ja sen positiiviset ominaisuudet alkoivat tulla paremmin esille. Nyt olemme rouheen kanssa jo ystäviä; sen valmistus on yhtä helppoa kuin pussinuudeleiden mutta huikean 47% proteiinipitoisuutensa ansiosta se pitää nälkää huomattavasti paremmin. Se on ansainnut vakituisen paikkansa kuivakaapissa muutenkin kuin pikaisena hätävarana.

Ensimmäinen varsinainen ruokakokeiluni härkäpapurouheesta oli bolognesetyylinen kastike. Rouheen rakenne ei ihan täysillä sopinut omaan makuuni juuri tuossa yhteydessä, mutta ruuan maku oli erittäin onnistunut ja pasta-ateria kokonaisuutena samaan aikaan kevyen oloinen mutta oikeasti täyttävä. Ruoka jäi kuvaamatta, mutta uusintaotoksen lupaan tuoda blogiinkin saakka. Juuri nyt on ehkä kuitenkin oleellisempaa kertoa ahaa-elämyksestä, jonka sain bolognesea syödessäni: tahna! No tietysti! Siihenhän rouheen rakenne sopisi ihan mainiosti ja valmistus olisi yhtä helppoa kuin erilaisten tahnojen tekeminen säilykepavuista, ehkä jopa helpompaa.

Raikas ja mausteinen tahna onnistui sikäli hyvin, että aion tehdä sitä myös pääsiäisenä. Se sopii hyvin tarjottavaksi lammasruokien kaverina, dippinä muiden kasvistahnojen kanssa tai leivän päällä sellaisenaan. Luultavasti aion syödä sitä kaikilla edellämainituilla tavoilla. Vaihtelun vuoksi tahnan fetan voisi korvata myös jugurtilla ja saksanpähkinät vaikkapa casheweilla, jolloin tahnasta tulee miedompaa. Tämä kasviproteiini oli ehdottomasti positiivinen yllätys!

Härkäpapurouhe-pähkinätahna

1 dl härkäpapurouhetta
2,5 dl vettä
1/2 mehevän sitruunan mehu
pari hyppysellistä suolaa
3 rkl kuorittuja saksanpähkinöitä
1 valkosipulinkynsi puristettuna
1/2 tl juustokuminaa
100g fetajuustoa
n. 1/2 dl hyvää oliiviöljyä
ruukullinen tuoretta minttua silputtuna
ruukullinen tuoretta korianteria silputtuna

  1. Mittaa härkäpapurouhe, vesi, sitruunamehu ja suola soseutukseen sopivaan astiaan (minä käytin mittakannua). Anna rouheen turvota noin tunnin ajan (lyhyempikin aika riittää, mutta lopullinen koostumus on helpompi arvioida, jos rouheen antaa rauhassa pehmentyä).
  2. Lisää seokseen saksanpähkinät, feta, oliiviöljy ja yrtit. Surauta sauvasekoittimella tahnaksi ja anna maustua jääkaapissa hetken ennen tarjoilua. Jos tahna tuntuu kuivahtavan, lisää siihen hieman vettä tai maustamatonta jugurttia ja surauta uudestaan sauvasekoittimella.
Reseptit

Kokonaisena paahdettu kukkakaali

maaliskuu 13, 2016
paahdettu_kukkakaali

Olen kukkakaalin suhteen sikäli ronkeli, etten mielelläni osta kuin kotimaisia kesäsesongin kukkakaaleja, joiden maku on minusta ihan vertaansa vailla. Yleensä valmistan ne hyvin yksinkertaisesti höyryttämällä ja syön voinokareen kera uusien perunoiden kyljessä, mieluiten osana kesäistä kalapöytää.

Kukkakaalin paahtaminen uunissa on aina kuulostanut minusta helpolta ja kiinnostavalta, mutta en ole tullut sitä kokeilleeksi, koska kesällä vältän uunin käyttämistä kuin ruttoa ja talvisin en ole juuri kukkakaalia ostellut. Poikkeuksellisesti sitä on kuitenkin tänä talvena löytynyt säännöllisesti jääkaapistamme, koska kaksosten ruvettua syömään kiinteää ruokaa olen opettelun nimissä ostanut heille myös sellaisia kasviksia, jotka eivät juuri nyt ole sesongissa. Ja koska vaihtelu virkistää, ovat kukkakaalit vihdoin päässeet uuniinkin.

Maustamistapoja uunissa paahdettuun kukkakaaliin on lukemattomia, esimerkiksi erilaiset pähkinätahnat korostavat kukkakaalin luonnostaan pähkinäistä makua ja sitruuna ja yrtit vievät ajatukset välimeren suuntaan. Paahdettuun kukkakaaliin sopisi hienosti vaikkapa yrttimuru, jota tein taannoin ahventen kaveriksi. Minulla maustamista rajoitti hieman se, että ruokailijoiden ikähaitari alkoi seitsemästä kuukaudesta, joten jätin voimakkaimmat mausteet pois ja laitoin kukkakaaleihin juustokuminaa, sitruunaa ja hieman paprikaa, vauvaversioon niitäkin hyvin maltillisesti enkä ollenkaan suolaa. Vauvaversioon ei myöskään tullut voita, mutta hieman rypsiöljyä sutaisin kukkakaalin pintaan, isompien syöjien annokseen voita laitettiin sitten sitäkin enemmän. Yksittäisen, pienehkön kukkakaalin paahtamiseen riittää ohjeessa mainittu aika, mutta jos paahdat isoja yksilöitä tai useamman kuten minä, voit hieman pidentää kypsymisaikaa.

Kokonaisena paahdettu kukkakaali

1 kokonainen kukkakaali
2 rkl rypsi- tai oliiviöljyä
pari hyppysellistä suolaa
muutama hyppysellinen juustokuminaa
muutama hyppysellinen paprikaa
1/2 sitruunan mehu
n. 75 g voita

  1. Huuhtaise kukkakaali ja leikkaa kantaa pois sen verran, että kaali pysyy pystyssä.
  2. Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Sekoita keskenään rypsiöljy, suola, juustokumina ja paprika. Hiero seos kukkakaalin pintaan. Laita kukkakaali uunivuokaan ja purista päälle sitruunamehu. Laita pintaan muutama voilastu mutta jätä osa voista käyttämättä.
  3. Paahda kukkakaalia uunissa n. 20 minuuttia, kunnes sen pinta saa väriä. Laske lämpötila 175 asteeseen ja jatka paahtamista vielä 30-40 minuuttia kunnes se on pinnastaan pehmeä mutta sisältä sopivan al dente. Lisää voinokareita muutaman kerran kukkakaalin pintana paiston aikana. Jos öljy-voiseosta valuu paistovuoan pohjallle, voit valella sillä kukkakaalia.
Reseptit

Kasviproteiinikokeiluja: seitanpihvit

helmikuu 15, 2016
seitanpihvit

Isäntä ei noin päällisin puolin vaikuta henkilöltä, joka ei söisi lihaa. Eikä hän sellainen olekaan, mutta silti vieraille ja monille tutummillekin saattaa tulla yllätyksenä, että suurimman osan viikosta hän syö kasvisruokaa. Reilusti proteiinipitoista on ruuan kuitenkin oltava, joten erilaisia kasvikunnasta peräisin olevia proteiininlähteitä käytetään keittiössämme ahkerasti. Harvemmin kuitenkaan niistä mitään kirjoitan, koska aihealue ei varsinaisesti kuulu omiin vahvuuksiini. Isännän tekemiin, helposti valmistuviin seitanpihveihin olen kuitenkin tykästynyt niin, että haluan laittaa niiden ohjeen tännekin.

Seitan on jäänyt selvästi esimerkiksi soijatuotteita pienemmälle suosiolle, arvelen sen johtuvan paljolti siitä, että seitan on gluteenijauhoa, eli samaa tavaraa kuin yksi viime vuosien suurimmista ruokapahiksista. Suosittelen kuitenkin kokeilemaan sitä, jos pystyt syömään normaalia, gluteenipitoista leipää. Vaihtelu virkistää! Seitania  voi valmistaa lukemattomin eri tavoin ja netti on pullollaan ohjeita, joissa siitä on tehty vaikkapa makkaroita tai siipiä. Meillä on kuitenkin ajateltu, ettei kasviproteiinin tarvitse – tai edes kuulu – olla kuin lihaa, vaan vaihtoehtoinen, omanlaisensa proteiininlähde, joten varsinaiseen lihankaltaisuuteen ei näissä pullissa ole pyritty.

Valmistusvaiheessa seitan muistuttaa lähinnä taikinaa, valmiit pihvit taas ovat vähän hassuja; rakenteesta tulee mieleen, että joku on mennyt risteyttämään lihapullan ja sämpylän keskenään. Kuvassakin ne muistuttavat lähinnä isoja, cookie-tyylisiä keksejä. Mutta onko seitan sitten hyvää vai pahaa? Jokainen kokeilkoon itse, mutta voin kertoa, että ainakin näitä pihvejä tehdään meillä nykyään iso satsi kerralla – jokin koukuttava ominaisuus niissä selvästi on.

Seitanpihvit

200 g gluteenijauhoa
1 tl chilihiutaleita (tai enemmän maun mukaan)
1 rkl oluthiivaa
1 rkl valkosipulijauhetta
1 rkl sipulijauhetta
2 tl savupaprikaa
1/2 tl suolaa
3 dl vettä
50 g soijaa
30 g siirappia
70 g tahinia

  1. Sekoita kuivat aineet keskenään isossa kulhossa. Sekoita märät aineet keskenään toisessa kulhossa.
  2. Kaada märät aineet kuivien joukkoon samalla kädellä sekoittaen. Kääntele ainekset sekaisin niin, ettei kuivia sattumia jää, mutta älä vaivaa enempää, koska taikina muuttuu helposti todella sitkeäksi.
  3. Muotoile taikinasta pihvejä tai pullia ja laita ne pellille leivinpaperin päälle. Paista 175-asteisessa uunissa 30-35 minuuttia.