Browsing Tag

leipä

Reseptit

Joululeipä ja hyvän joulun toivotus

joulukuu 24, 2016
joululeipä

Leipomispuuhat kuuluvat jouluun, mutta en mielelläni toteuta niitä enää aivan h-hetkellä. Tämä joululimppu oli kuitenkin niin herkullinen ja helppo tehdä, että sille voi hyvin uhrata hetken vaikkapa välipäivinä. Leipää ei ole makeutettu sokerilla tai siirapilla, vaan se saa makeutta kuivatuista hedelmistä ja hunajasta ja suutuntumaa pähkinöistä. Chili tuo limppuihin pientä lisäsäväystä. Höyrypelti leivän alla paiston aikana takaa rapean kuoren.

Resepti on tuoreimmasta Glorian Ruoka & Viinistä (8/2016). Jouni Toivasen reseptit ovat mielestäni olleet yleensä toimivia, eikä tämäkään ohje tuottanut pettymystä. Joululimppu on pitkään ollut listallani asioita, jotka olen kuvitellut hankalaksi, mutta kokeiltuani tätä voin todeta huolehtineeni turhaan.

Maukasta joulua kaikille!

Hedelmäinen, pähkinäinen joululimppu (2 leipää)

3 dl saksan- ja/tai hasselpähkinöitä rouhittuna
2 dl taateleita paloiteltuna
1 dl kuivattuja aprikooseja paloiteltuna
1-2 cm pala punaista chiliä
6 dl täysmaitoa
1 tl tähtianista jauhettuna
1 tl jauhettua kanelia
30 g tuorehiivaa
1 rkl voita sulatettuna
3 rkl hunajaa
10 dl kokojyvävehnäjauhoja
1 rkl suolaa

  1. Rouhi pähkinät. Hienonna taatelit, aprikoosit ja chili.
  2. Kiehauta maito ja lisää pähkinät, hedelmät ja chili. Jauha tähtianis morttelissa ja lisää se ja kaneli maitoon. Anna maidon jäähtyä kädenlämpöiseksi (noin 30 minuuttia).
  3. Liuota hiiva maitoon. Sulata voi ja lisää se hunajan ja jauhojen kanssa taikinaan. Vaivaa yleiskoneessa taikinakoukulla noin 5 minuuttia tai käsin ainakin 10 minuuttia. Anna taikinan levätä 10 minuuttia. Lisää sitten suola ja vaivaa koneessa taas 5 minuuttia tai käsin 10 minuuttia. Anna taikinan kohota kulhossa peitettynä tunnin ajan.
  4. Kaada taikina jauhotetulle alustalle ja paina ilmakuplat pois. Puolita taikina ja leivo kahdeksi leiväksi. Siirrä leivät pellille leivinpaperin päälle ja kohota liinalla peitettynä 45 minuuttia.
  5. Laita uunin pohjalle ylimääräinen pelti ja lämmitä uui 250 asteeseen. Kun laitat leivät uuniin, kaada pohjalla olevalle pellille 2-3 dl vettä. Pidä lämpötila 250 asteessa ensimmäisen paistominuutin ajan ja laske se sitten 200 asteeseen. Paista leipiä yhteensä 25-30 minuuttia.
  6. Sekoita siirappi ja vesi. Ota leivät uunista ja voitele ne seoksella. Paista leipiä sitten vielä ritilällä viiden minuutin ajan. Anna leipien jäähtyä ritilällä.
Reseptit

Siemennäkkäri, vihdoinkin!

heinäkuu 5, 2016
siemennakkari

Tiesin, että se on helppoa. Tiesin, että se on hyvää. Tiesin, että se on olemassa. Miten ihmeessä en ole valmistanut sitä aiemmin? Siemennäkkäri on ollut kokattavien ruokien listallani iät ja ajat, enkä ihan rehellisesti keksi yhtään hyvää tekosyytä sille, että ensimmäisen kerran tein sitä toissapäivänä. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan, se on juuri niin koukuttavaa kuin miltä kuulostaakin; ensimmäisen pellillisen kadottua parempiin suihin piti ripeästi tehdä toinenkin annos, jotta saisin näkkärit myös kuvattua. Koekierroksista inspiroituneena mieleen tuli heti tuhat erilaista variaatiota, nyt menin siitä, missä aita on matalin ja valitsin Glorian Ruoka & Viinissä (3/2016) esiintyneen, hyvin yksinkertaisen reseptin. Sitäkin voisi helposti tuunata esimerkiksi tuoreella rosmariinilla. Jos olet ollut siemennäkkärin kanssa yhtä aikaansaamaton kuin minä, nyt on korkea aika ottaa itseäsi niskasta kiinni!

Vinkki: Taikinan painelu levyksi on helpompaa, jos käytät apuna toista leivinpaperia. Vaikka tuntuu, ettei jämäkästä taikinasta koskaan tule ohutta levyä, jatka kärsivällisesti painelua ja siirtele tarvittaessa ylimääräisiä taikinaroippeita reunoilta takaisin keskemmälle.

Siemennäkkäri (pellillinen)

0,5 dl seesaminsiemeniä
1 dl kurpitsansiemeniä
1 dl auringonkukansiemeniä
2 dl maissijauhoja
3/4 tl suolaa
2 dl vettä
1/2 dl (oliivi)öljyä

1. Laita uuni lämpiämään 150 asteeseen. Sekoita kuivat aineet kulhossa. Kiehauta vesi ja lisää samalla hyvin sekoittaen. Lisää vielä öljy, sekoita ja anna vetäytyä 10 minuuttia.

2. Vuoraa uunipelti leivinpaperilla. Kaada taikina pellille ja painele toisen leivinpaperin avulla ohueksi, pellinkokoiseksi levyksi. Paista 150-asteisessa uunissa noin 50 minuuttia, tai kunnes näkkäri saa pintaansa hieman väriä.

Reseptit

Täydellinen pari

toukokuu 10, 2016
muna_srirachaleipa

Kananmuna ja sriracha, täydellinen pari. Mausteinen ja aavistuksen karvas kastike komppaa juuri sopivasti täyteläistä kananmunaa, jonka keltuainen on jätetty keskeltä hieman valuvaksi. Ainekset löytyvät kaapeistani aina, myös silloin, kun tuntuu, ettei ole mitään syötävää.

Muna-srirachaleivät ovat viime aikoina pelastaneet useita iltoja, kun vapaa-ajanongelmia on ollut taas normaalia vähemmän. Pari viikkoa sitten tavaramme siirtyivät uuteen kotiin, ja heti muuttolaatikoiden keskeltä lähdimme kevätlomailemaan, palataksemme  viikkoa myöhemmin takaisin laatikoiden keskelle. Äitienpäiväbrunssi nautittiin kotimatkalla huoltoasemalla. Purkamista riittää edelleen, mutta nyt ei onneksi ole enää kiire. Normaaliarjen eläminen tekee kaiken – sinänsä mukavan – erikoisohjelman jälkeen hyvää koko perheelle.

Nopeatekoiset leivät paranevat entisestään, kun niihin lisää aasialaishenkistä tuoreyrttisalaattia. Jos kaapeissa on myös avokadoa, kannattaa sitäkin sujauttaa leivän väliin. Niin yksinkertaista, niin hyvää.

Muna-srirachaleivät (kahdelle)

1 keskikokoinen patonki
(voita tai margariinia)
2 kananmunaa
tilkka öljyä paistamiseen
pieni ripaus suolaa
1 dl tuoretta korianteria silputtuna
1 dl tuoretta minttua silputtuna
1 pieni punasipuli
2 tl limettimehua
1 tl kalakastiketta
srirachaa

  1. Leikkaa patonki puoliksi ja avaa puolikkaat pituussuunnassa. Voitele halutessasi leipä.
  2. Kuumenna paistinpannulla pieni tilkka öljyä. Riko kananmunat varovasti pannulle ja paista keskilämmöllä muutaman minuutin ajan. Käännä varovaisesti, jottei keltuainen rikkoonnu ja ota pannu pois levyltä.
  3. Suikaloi sipuli ja laita se kulhoon mintun ja korianterin kanssa. Lisää kalakastike ja limettimehu ja kääntele sekaisin.
  4. Kokoa leivät. Nosta molempien patonginpuoliskojen väliin paistettu kananmuna ja turauta päälle maun mukaan srirachaa. Jaa yrtti-sipuliseos leipien väliin.
Reseptit

Pannupizzaa ja pizzavinkkejä taviksille

tammikuu 18, 2016
pannupizza

Pitkästä aikaa teimme kotona pizzaa, tällä kertaa pannupizzaa, jonka valmistusta en ole aiemmin kokeillut. En arvellut etukäteen siitä syntyvän mitään kerrottavaa jälkipolville, mutta vähän varkain onnistuimmekin kyhäämään kotiin eräänlaisen pizzalaboratorion, josta jäikin muutama huomio korvan taakse. Jos olet leivinuunin onnekas omistaja, eivät nämä ehkä ole relevantteja, mutta meille karvalakkimallisten tavissähköhellojen kanssa taisteleville saattavat huomiot auttaa paremman pizzan valmistuksessa, vaikkeivät mitään valtionsalaisuuksia tai rakettitiedettä olekaan.

  • Pannupizzaa voi ajatella (ainakin) kahdella tapaa: pannulla saa tehtyä sellaisen hieman paksumman, pullavan mutta rapeapohjaisen luomuksen, perinteisen amerikkalaistyylisen pannupizzan. Toisaalta taas lätyn voi jättää ohueksi jolloin teknisesti ottaen kyseessä on edelleen pannupizza mutta ihan eri juttu kuin se edellä mainittu. Tällöin pannu toimii vähän kuin kiviarinan korvikkeena.
  • Sen edellämainitun kiviarinan puutteessa esikuumennettu pannu, pizzakivi tai pelti paistaa pizzaa myös pohjasta ja tekee siitä rapean.
  • Pannupizzan voi tehdä pannulla uunissa, mutta myös kannen alla liedellä (me teimme nyt uunissa).
  • Kahdesta käyttämästämme pannusta luulin rautapannun vievän pelin 6-0, mutta ihan tavallinen, pinnoitettu mutta uuninkestävä paistinpannu toimikin yllättävän hyvin.
  • Kuumennetun alustan lisäksi uunin tulee olla kuuma, vähintään 225 astetta mutta usein enemmänkin.
  • Tämänkertaisen pizzapohjan ohje löytyy alta. Toinen kokeilemisen arvoinen ohje on juuritaikinapizza, jota keittiössämme valmistui keväällä.

Pannupizzan ehdoton etu on se, että kun niitä kuitenkin hairahtuu tekemään useampia, voi täytevaihtoehtojakin olla monia. Meillä kahteen pizzoista täytteeksi meni jauhelihaa ja cheddaria, kahteen mozzarellaa, saksanpähkinöitä, punasipulia ja rucolaa ja kahteen mozzarellaa, parmankinkkua ja rucolaa. Kaikkiin tuli pohjalle perinteinen tomaattikastike.

Teimme yhteensä siis kuusi pannupizzaa, joista osaan jätimme perinteisen, paksumman pohjan ja osan kaulitsimme ohueksi.  Normaalisti olen enemmän ohuen pohjan ystävä, nyt en oikein osannut päättää suosikkiani. Tämänkertaisen pizzapohjan ohjeeseen tykästyimme isännän kanssa molemmat niin paljon, että jaan sen teillekin. Ohje on napattu meille Mama Gastron pannupizzoista  ja alun perin  Leila Lindholmin Vielä yksi pala! -kirjasta. Ja koska kohtuullisuus ei aina ole hyveemme, teimme taikinaa tupla-annoksen allakuvatusta. Allaoleva ohje riittää siis neljään ohueen pannupizzaan tai kahteen-kolmeen, jos osasta tai kaikista haluaa tehdä paksumpia.

Pizzapohja

15 g tuorehiivaa
3 dl haaleaa vettä
2 tl sokeria
1 tl sormisuolaa
2 rkl oliiviöljyä
1 dl durumvehnäjauhoja
6 dl erikoisvehnäjauhoja

  1. Murenna hiiva yleiskoneen kulhoon ja liota se veteen. Lisää sokeri, sormisuola ja öljy.
  2. Lisää jauhot vähän kerrallaan ja vaivaa taikina koneella noin 10 minuuttia tai käsin hieman kauemmin.
  3. Ripottele hieman jauhoja taikinan päälle ja kohota leivinliinan alla ainakin 45 minuuttia. Meidän taikinamme kohosi kaksi tuntia, muttei mitenkään kärsinyt siitä.
  4. Kuumenna uuni 250 asteeseen. Esikuumenna pannu uunissa. Jaa taikina jauhotetulla pöydällä neljään osaan ja pyöritä osat palloiksi. Kaulitse palloista pyöreitä pohjia, nosta pannuun ja lisää haluamasi täytteet. Paista noin viisi minuuttia. Huom. pannuun voi laittaa hieman öljyä pohjalle pizzapohjaa rapsakoittamaan, mutta se ei ole välttämätöntä – me öljysimme osan pannuista ja jätimme osan öljyämättä, mutta pizza ei tarttunut kiinni kummassakaan tapauksessa.

IMG_9453

Reseptit

Puljonki ja lihapiirakka, pala mummolaa

tammikuu 10, 2016
IMG_9392

Meidän suvun mummolaklassikoihin kuuluu ehdottomasti puljonki eli lihaliemi sekä levylihapiirakka, jonka täyte syntyy liemen sattumista. Mummoni valmisti lihaliemen aina jouluksi, jolloin se tarjottiin piirakan kera ennen varsinaista jouluateriaa, mutta melko tuhtina syötävänä se sopii mielestäni ehkä jopa paremmin tarjottavaksi ihan omana kokonaisuutenaan, milloin tahansa kylmien talvikuukausien aikana.

Lihaliemiä olen keitellyt monesti ennenkin, mutta tätä kokonaisuutta kokeilin nyt ensimmäistä kertaa. Suurimmaksi hankaluudeksi nousi reseptin metsästys, joka oli oma taiteenlajinsa. Mitään varsinaista reseptiä ei nimittäin ollut, vaan ohje on kulkenut perimätietona äidilleni ja siskolleni, joilta asiasta tiedustelin. Ja kun on mummolaohjeesta kyse, ei tarkkoja määriä ole olemassakaan, koska mummothan tekevät kaiken kokemukseen perustuvalla näppituntumalla. Perustuen siihen, että piirakkaan tulee kuulemma jauhoja, voita ja kermaa, lihaliemeen pieniä sipuleita ja vain vähän porkkanaa, ryhdyin keittopuuhiin. Tieteellistä, eikö?

Tiedän, että mummoni laittoi liemeen ”vanhaa lehmää”, kuten hän tapasi sanoa, tarkoittaen sillä isoja naudan soppaluita. Kun yhteen aikaan sellaisia ei tahtonut saada, siirtyi hän tekemään liemen osso buccosta. Minä puolestani käytin suosikkejani, naudan häntäpaloja, liemenkeittoon. Häntä on verrattain vähälihaista ja rasvaista, mutta se maku, se on ihan mahtava. Lihaa riitti häntäpaloista ainoastaan noin puolikkaaseen piirakkapellilliseen, mutta koko pellillisen saa tehtyä helposti, jos käyttää liemeen esimerkiksi puolet häntää ja puolet osso buccoa. Minä jauhoin keitetyn lihan lihamyllyssä, mutta hyvä blenderi tai sauvasekoitinkin riittänee, jos täytteitä pienentää hieman haarukalla.

Valmiissa liemessä maistui mummola. Sitä riitti kupillinen jokaisen piirakanpalan kaveriksi ja pakastimeen jäi vielä reilusti ylikin talven keittoja odottamaan. Taas on yksi ruokaperinne siirtynyt sukupolvelta toiselle.

Puljonki eli lihaliemi

2 kg naudan häntäpaloja

vettä

suolaa (n. 2 rkl)

3 porkkanaa

500 g salottisipuleita tai pieniä keltasipuleita

1/2 purjosipuli

300 g juuriselleriä

  1. Laita naudanhännät kattilaan, peitä vedellä ja tuo kiehuvaksi. Kuori pinnalle kertynyt vaahto, mausta suolalla ja laske kattilan lämpö sitten pienimmilleen. Kuori selleri, huuhtaise porkkana ja purjo (ei tarvitse kuoria) ja pilko muutamaksi palaksi liemeen. Poista sipuleista kannat ja lisää liemeen. Keittele hymyillen ainakin kuusi tuntia, mieluusti koko päivän tai vaikka yön yli.
  2. Siivilöi valmis liemi (minä laskin liemen lävikköön levitetyn harsokankaan läpi). Anna jäähtyä jääkaappikylmäksi ja kuori pinnalle kertynyt rasva. Poimi erilleen naudanhännät sekä noin puolet selleristä ja purjosta piirakantekoa varten. Säilytä jääkaapissa tai pakastimessa ja lämmitä annoksina pitkin talvea.

Levylihapiirakka liemilihoista (n. puoli pellillistä, minä käytin lasagnevuokaa)

taikina:

5 dl vehnäjauhoja

50 g voita

1/2 – 1 dl kuohukermaa

hyppysellinen suolaa

täyte:

2 kg (raakapaino) naudan häntäpaloja kypsennettynä

150 g kypsää juuriselleriä

1/4 kypsennettyä purjosipulia

(suolaa)

  1. Valmista taikina nyppimällä jauhot ja voi sekaisin. Lisää tilkka kermaa ja sekoita vain sen verran, että taikinasta tulee yhtenäinen. Tarvittaessa kermaa voi laittaa hieman ohjetta enemmän. Laita taikina jääkaappiin vetäytymään siksi aikaa, kun valmistat täytteen.
  2. Riivi kypsennetyistä naudanhännistä lihat luista. Tämä kannattaa tehdä, kun palat ovat vielä lämpimiä liemenkeittelyn jäljiltä, silloin liha irtoaa helpoiten.
  3. Aja lihat, selleri ja purjosipuli lihamyllyn läpi tai hienonna ne tehosekoittimella (hyvä sauvasekoitinkin kuulemma toimii).
  4. Kaulitse noin puolet taikinasta levyksi. Siirrä levy varovaisesti leivinpaperilla vuoratulle pellille ja lusikoi täyte kerrokseksi taikinalevylle, jättäen reunoihin pari senttiä. Kaulitse taikinan toinen puoli ja nosta levy täytteen päälle. Painele tai taittele reunat kiinni kostutetuin käsin. Pistele haarukalla piirakan pintaan ilmareikiä ja paista 180-asteisessa uunissa noin 30 minuuttia, kunnes pinta saa kauniin värin.
Reseptit

Irlantilainen soodaleipä, se maailman helpoin

marraskuu 23, 2015
soodaleipä
Irlantilaisen soodaleivän makumuisto nuorentaa minua kymmenen-viisitoista vuotta ja vie mielen saarella vietettyihin vuosiin. Leivässä on ihan omanlaisensa maku ja rakenne, ja se on mielestäni myös yksi parhaita vaihtoehtoja suosikkileipääni BLT:hen. Monesti sitä on ollut tarkoitus kokeilla kotona ja muistan äitini napanneen jo vuosia sitten talteen yhden reseptin jostain suomalaisestakin ruokalehdestä. Aina on vaatimaton soodaleipä kuitenkin unohtunut listaltani.
Nyt leipä putkahti taas jostain mieleen – kenties loogisena (?) jatkumona edellisviikonlopun verimakkaroista, ja päätin hetken mielijohteesta kokeilla sitä. Ennakkoymmärrykseni oli, että soodaleipä on helppo valmistaa, mutta olin yllättynyt, kun selvisi, kuinka helppo: ei vaivausta, ei kohotusta, ei muotoilua, ainekset vaan sekaisin ja uuniin puoleksi tunniksi. Tällainen pikaleipä saattaa olla leivontahifistelijän kauhistus, jopa epäleipä, mutta minä voin erittäin hyvin elää sen kanssa. Leipä on alkujaan nimenomaan joka päiväksi leivottu arkileipä, joten silloin se saa ollakin yksinkertainen. Ja tuollaisen leivänhän voi pyöräyttää vaikka aamiaispöytään ilman, että tarvitsee herätä jo aamuyöstä, se on minusta ihan mahtavaa.
Soodaleivän resepti on poimittu The Guardianin ”How to cook the perfect…” -sarjasta, jonka olen varmasti maininnut ennenkin. Sarjassa tutkitaan suosikkiruokien anatomiaa ja haetaan niistä ns. täydellisiä versioita. Koska tein oman leipäni pitkälti hetken mielijohteesta, jouduin korvaamaan siirapin hunajalla ja piimän sitruunamehulla jatketulla maidolla. Leipä onnistui näinkin, mutta taikina kaipasi hieman ohjetta enemmän jauhoja, arvelen sen johtuneen piimää löysemmän maidon käytöstä.
Minun leivästäni tuli hieman vaaleampaa kuin siitä irlantilaisesta soodaleivästä, jota muistan aikanaan ostaneeni, mutta muistelen myös, että leivästä oli sekä ”white soda” että ”brown soda” -versiot, tämä minun hieman rouheinen soodaleipäni oli jotain siltä väliltä. Mutta tärkein, eli se soodaleivän maku löytyi kuitenkin. Leivän tultua uunista piti laittaa isännälle tekstiviesti: ”tarvitsisin yhden Guinnessin. Voisitko tuoda?”
Irlantilainen soodaleipä (yksi limppu)
 
450-550 g jauhoja
50 g kaurahiutaleita
1 tl suolaa
1 tl ruokasoodaa
4,5 dl piimää (tai maitoa, johon on sekoitettu 1 rkl sitruunamehua)
1 rkl hunajaa
1 rkl siirappia (korvasin toisella ruokalusikallisella hunajaa)
n. 1 rkl voita sulatettuna
1. Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen. Voitele pala leivinpaperia ja aseta uunipellille. Sekoita taikinan kaikki kuivat aineet kulhossa ja tee seoksen keskelle kolo.
2. Sekoita keskenään piimä (tai maito ja sitruunamehu), hunaja ja siirappi. Minä lämmitin maidon kädenlämpöiseksi, jotta hunaja sekoittuisi siihen paremmin. Kaada neste sitten jauhoseoksen keskelle tehtyyn koloon ja sekoita nopeasti käsin taikinaksi. Älä vaivaa. Taikinan tulisi olla niin kiinteää, että se säilyttää joltiseenkin muotonsa uunipellille siirrettäessä.
3. Kumoa taikina uunipellille leivinpaperin päälle ja muotoile se varovasti käsin pyöreähköksi limpuksi. Todennäköisesti leipä asettuu pellille valmiiksi melko pyöreään muotoon. Leikkaa limppuun syvä ristiviilto (matala viilto häviää leivän kohotessa) niin, että se jakautuu ikään kuin neljään osaan. Paista 200-asteisessa uunissa noin 30 minuuttia. Voitele uunista tullut leipä voisulalla ja anna hieman jäähtyä ennen leikkaamista. Syö pian, tämä leipä ei parane vanhetessaan!
Reseptit

Syksyiset hirviburgerit ja tutkimusmatkailua hampurilaispihvin anatomiaan

marraskuu 16, 2015
hirvihampurilainen

Koska ostin hiljattain elämäni ensimmäisen lihamyllyn ja olen hurjan innoissani siitä, päätin kokeilla jauhaa hampurilaispihvit pakastimessa olevasta hirvenlihasta. Samalla hampurilaisiin haettiin muutenkin syksyisempiä sävyjä; valkoiset höttösämpylät korvattiin epäilyksistäni huolimatta rouheisilla kurpitsansiemensämpylöillä ja coleslaw punajuurisalaatilla. Lisäksi sämpylän väliin tökkäistiin salaatinlehtiä ja punasipulia, isäntä jatkoi omaansa myös majoneesilla ja vuohenjuustollakin mutta minulle riitti punajuurisalaatin majoneesikastike. Sotkuista mutta hyvää, eikä yhtään liian terveellisen makuista. En jaksaisi hampurilaisia tehdä näin pitkän kaavan mukaan joka kerta, mutta hauskaa ja mielenkiintoista tämä oli – ja onneksi melkein jokaiseen komponenttiin löytyy myös helpompia vaihtoehtoja, läheskään kaikkea ei siis tarvitse tehdä alusta asti itse.

Hirvenlihan toimivuus hampurilaisen välissä mietitytti etukäteen, koska mielessäni onnistunut hampurilaispihvi on rakenteeltaan hieman karkeahkoa jauhelihaa, jossa on riittävästi rasvaa. Oli pihvi paistettu kypsäksi tai jätetty mediumiksi, siinä pitäisi minusta olla purutuntumaa, muuten hampurilaista haukatessa ei jotenkin edes huomaa, missä kohtaa se pihvi olikaan. Lihapullatyyliset korppujauhoilla jatketut pihvit ovat muissa yhteyksissä herkullisia, mutta tähän tarkoitukseen mielestäni liian pehmeitä. Jauhot pysyköön sämpylässä. Samalla ajatuksella en kaipaa juuri muitakaan lisäkomponentteja itse pihviin, jauheliha, suola ja pippuri ovat riittävät. Joskus luin myös vinkin, jonka mukaan hampurilaispihvimassaa ei kannattaisi juuri vaivata, vaan lähinnä taputella pihvit kasaan, jottei massa menisi turhaan muhjuksi ja rasva sulaisi ennen aikojaan.

Hirven vähärasvaisuuden vuoksi en ollut ihan varma, noudattaako ylläolevia ajatuksia vaiko tehdä ihan tarkoituksella jotain erilaista. Päädyin lopulta suurimmaksi osaksi ensimmäiseen vaihtoehtoon, koska se on hyväksi havaittu. Valikoin pihveihin jauhettavaksi palaksi hirven kuvetta ja hain mukaan rasvaisuutta lisäämällä mukaan rasvaista possun savukylkeä. Savustettu liha sekä toi pihveihin omanlaistaan makua että mahdollisti pihvien kokkaamisen mediumiksi, kun mukana ei ollut raakaa sianlihaa. Lihat jauhoin myllyn karkeimmalla jauhantaterällä.

Vinkki: pihvit voi valmistaa myös etukäteen ja pakastaa joko suoraan lihan jauhamisen jälkeen tai sen jälkeen, kun olet muotoillut ne pihveiksi.

hampurilaismassa

Hirvihampurilaiset (4 kpl)

4 kpl kurpitsansiemensämpylöitä

hampurilaispihvit:

400g hirven kuvetta
200g porsaan savukylkeä
ripaus mustapippuria
ripaus suolaa

lisukkeeksi:

punajuurisalaattia
salaatinlehtiä (minulla punainen salanova)
viipaloitua punasipulia

juustoa, majoneesia ym. oman maun mukaan

1. Valmista sämpylät ja punajuurisalaatti ohjeidensa mukaan. Kuutioi lihat n. 2 x 2 cm kuutioiksi, mausta suolalla ja pippurilla ja sekoita kuutiot. Jauha lihamyllyssä karkeaksi jauhelihaksi. 

2. Muotoile jauhelihasta neljä pihviä. Älä vaivaa jauhelihaa, vaan mieluummin taputtele ja painele massa ohuehkoiksi pihveiksi. Paista pihvit kuumalla pannulla molemmin puolin haluamaasi kypsyyteen.

3. Kokoa hampurilaiset: laita puolitetun hampurilaissämpylän väliin pihvi, nokare punajuurisalaattia, salaatinlehtiä ja punasipulia, halutessasi muitakin täytteitä.

Reseptit

Rouskuvat siemensämpylät

marraskuu 9, 2015
kurpitsansiemensampylat

 

Leipominen ei ole suurimpia vahvuuksiani, joten nielaisin hieman, kun isäntä toivoi viikonlopun hampurilaissämpylöiksi vähän tummempia sämpylöitä kurpitsansiemenillä. Miksi ihmeessä, kun osaan tehdä luotto-ohjeellani oikein passelit valkoiset höttöhampparisämpylät? Myönnyin kuitenkin ja leivoin sämpylät, koska mielelläni yritän toteuttaa perheen ruokatoiveita. Ja olen iloinen, että leivoin, koska sämpylöistä tulikin sangen hyvät, kerrankin ihan vaan soveltamalla. Suussa rouskuvat sämpylät sopivat hamppareihin, aamupalaksi, ja erityisesti lämpiminä suoraan pelliltä voin kera syötäviksi.

Kurpitsansiemensämpylät (10 isoa sämpylää)

5 dl maitoa
1 pss kuivahiivaa
1 tl suolaa
3 rkl hunajaa
1 + 1 kourallista kuorettomia kurpitsansiemeniä
7-7,5 dl sämpyläjauhoja + jauhoja taikinan käsittelyyn (minulla Myllyn Paras rouheinen sämpyläjauho)
n. 3 rkl seesaminsiemeniä

1. Lämmitä maito 42-asteiseksi ja sekoita siihen kuivahiiva. Murskaa yksi kourallinen kurpitsansiemeniä rouheeksi esim. sauvasekoittimella ja lisää seokseen. Lisää vielä suola, hunaja sekä jauhot vähän kerrallaan. Vaivaa noin kymmenen minuuttia yleiskoneella tai vastaavalla (minä käytin sähkövatkaimen taikinakoukkuja). Jätä kulhoon, peitä liinalla ja anna kohota lämpimässä paikassa tunnin ajan.

2. Kaada taikina jauhotetulle alustalle ja muotoile pötköksi jauhotetuin käsin. Leikkaa pötkö kymmeneen osaan ja muovaa osat sämpylöiksi taikinapaloja alustaa vasten kevyesti pyöritellen. Nosta sämpylät leivinpaperin päälle uunipellille ja anna vielä kohota noin puolitoista tuntia.

3. Voitele sämpylät kananmunalla ja ripottele pintaan loput kurpitsansiemenistä sekä seesaminsiemenet. Paista 225-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia, kunnes sämpylöiden pinta on saanut kauniin värin.

Pizzapohja taikinajuureen

syyskuu 1, 2015
IMG_8399

Täydellisen pizzapohjan metsästys tuntuu monessa taloudessa olevan ikuisuusprojekti. Ja kuulostaahan se kieltämättä paradoksilta, että pohjan pitäisi samaan aikaan tulla ohut ja kuohkea, rapea ja hieman sitkeä. Mutta sellainen hyvä pizzapohja on, ainakin minusta. Eikä varmaan ole yllätys, että meilläkin sitä täydellistä pohjaa etsitään ja etsitään.

Tämä pizzakokeilu on jo varhaiselta keväältä, mutta Glorian Ruoka & Viinistä (1/2015) löytynyt Jouni Toivasen ohje jäi aikanaan julkaisematta, vaikka se olikin yksi parhaista pizzakokeiluista pitkään aikaan. Huolimatta siitä, että paiston h-hetkellä roikuin toisella kädellä puhelimessa ja toisella uuninluukussa, voinette arvata, kuinka siinä kävi… Sittemmin ohjeen sisältänyt lehti päätyi muuttolaatikkoon, hävisi – vaikka ihan varmasti laitoin sen juuri yhteen tiettyyn lootaan – ja putkahti esiin vasta viime viikolla, kun purin jäljelläolevia muuttolaatikoita. Vastahan muutosta on reilut kolme kuukautta, mikään kiire vielä ole.

Ohjeen juju on leipoa pizza käyttäen taikinajuurta, mikä antaa pohjalle makua ja rapeutta samalla, kun seuraavan päivän uusi taikina tuo mukaan sitkoa. Vaikka ohjeessa puhutaan taikinajuuresta, ei kannata säikähtää – kyse on sellaisesta yön yli lepäävästä pikajuuresta, ei otuksesta, joka muuttaisi jääkaapin nurkkaan pysyvästi ja vaatisi jatkuvaa huolenpitoa ja ruokkimista. Eli helppo tämä ohje on, lähinnä tarvitaan vain aikaa. Tätä pizzaa ei siis aloiteta silloin, kun on jo nälkä, vaan juuri kannattaa tehdä jo edellisenä iltana.

Minä tein vain pohjan GRV;n ohjeella ja sovelsin täytteet oman pääni mukaan, kuten tavallista; uuniin pohjan kanssa meni vain tomaattikastike ja mozzarella, pintaan laitoin uunin jälkeen ilmakuivattuja kinkkusiivuja ja basilikaa, sekä toiseen pizzaan mm. tuoretta avokadoa. Mutta täytteissähän on vain mielikuvitus rajana!

Pizzapohja taikinajuureen

taikinajuuri

1 dl kylmää vettä
1/10 pkt tuorehiivaa
2 1/4 dl (pizza)jauhoja
1/2 tl suolaa
1/4 tl sokeria

taikina

5 dl pizzajauhoja
2 dl kädenlämpöistä vettä
1/3 pkt tuorehiivaa
1 tl  suolaa
oliiviöljyä voiteluun

1. Aloita taikinajuuresta. Sekoita kulhossa vesi ja hiiva. Mittaa mukaan jauhot ja pyöritä yleiskoneen taikinakoukuilla (tai sähkövatkaajan, kuten minä) 5 minuuttia. Anna taikinan levätä vähintään 10 minuuttia, mielellään vaikka tunnin. Mitä pidempi lepo, sen parempi maku ja rakenne.

2. Lisää suola ja sokeri taikinajuureen. Vaivaa vielä koneella 5 minuuttia ja laita jääkaappiin lepäämään 12 tunniksi (minä pidin 15, eikä taikina siitä tuntunut kärsivän).

3. Tee taikina. Laita jauhot kulhoon. sekoita keskenään vesi ja hiiva ja lisää neste jauhojen sekaan. Vaivaa koneella 5 minuuttia ja anna taas levätä 10 minuutista tuntiin.

4. Lisää taikinajuuri ja suola. Vaivaa taas koneella 5 minuuttia tai kunnes taikina irtoaa kulhon reunoilta. Jos taikina ei ole yhtenäinen, lisää tilkka vettä ja sekoita lisää.

5. Jaa taikina neljään osaan ja pyöritä palloiksi, älä kuitenkaan painele taikinaa liikaa, jotta se jäisi ilmavaksi. Laita pallot väljästi voidellulle leivinpaperille. Voitele tuorekelmu öljyllä, laita se pallojen päälle ja anna kohota kaksi tuntia.

6. Laita uuni kuumenemaan täydelle teholle (275-300 asteiseksi). Laita pellit uuniin kuumenemaan. Jauhota työpöytä ja ota taikinapallo kerrallaan käsittelyyn. Pyöritä taikinaa jauhotetulla alustalla sormenpäillä noin 2 cm taikinan reunasta välillä kääntäen, kunnes siitä muodostuu halkaisijaltaa noin 25 cm lätty. Nosta taikina varovasti leivinpaperille.

7. Levitä pizzan päälle tomaattikastike (tai vastaava, jos teet ns. valkoisen pizzan) ja haluamasi täytteet. Varo täyttämästä pizzaa liikaa. Vedä pizza leivinpaperin avulla kuumalle pellille ja paista 3-6 minuuttia alustan kuumuudesta ja uunin tehosta riippuen. Kiertoilmauunissa voit tehdä useamman pizzan kerrallaan. Lisää valmiin pizzan päälle halutessasi suolaa, pippuria ja yrttejä.

Suvun paras resepti: sadonkorjuupata ja yrtti-pähkinäfocaccia

elokuu 15, 2015
IMG_8600

Alkukesästä Knorr ja Anna & Ellit heitti hauskalla haasteella, jonka aiheena oli suvun paras resepti Knorrin Fond du Chef -fondeja samalla testaten. Nyt ovat kilpailuun saapuneet reseptit näytillä omalla sivustollaan ja voit äänestää niistä suosikkiasi. Tai minua :)

Meidänkin perheestä löytyy jos jonkinlaisia äideiltä tyttärille – valitettavasti vähemmän isiltä pojille – kulkeutuneita reseptejä. Perheen monipuolisimpia ja samalla yksinkertaisimpia suosikkeja taitavat olla erilaiset kaalipitoiset padat, joihin tartuin tälläkin kertaa, koska kaali on myös omia mieliraaka-aineitani. Haasteeseen valmistin herkullisen kaalipitoisen sadonkorjuupadan sekä yrtti-pähkinäfocaccian. Sopivasti tuunattuna arkinen kaalipata ei joudu häpeään viikonloppuruokanakaan, vaan taipuu edulliseksi ateriaksi isollekin porukalle. Talvella pataan sopii esimerkiksi karitsan jauheliha ja hieman tummempi lihafondi, tähän helppoon ja kesäiseen versioon taas laitetaan kepeää kasvisfondia, sadonkorjuuajan tuoreita kasviksia sekä mausteista makkaraa ja papuja tuomaan ruokaisuutta.

Ja mikä olisi tuoretta leipää parempi seuralainen pataruualle? Helppo yrtti-pähkinäfocaccia ottaa inspiraationsa vahvasti isoäitieni antamasta mallista, että kaikki ruoka hyödynnetään – vaikkapa käyttämällä tähteeksi jääneet liemet leivonnassa. Sadonkorjuuaikaan suosin leivässä basilikan ja persiljan kaltaisia kepeämpiä yrttejä, talvella leivässä maistuvat myös klassiset focaccian ystävät timjami ja rosmariini.

Käy kisasivulla kurkistamassa minun sekä muiden sukujen suosikkiohjeet ja äänestä! Yhteystietonsa jättäneiden kesken arvotaan lisäksi kolme kappaletta 206 euron arvoisia Sarpaneva-patoja, jotka sopivat mainiosti muuten myös kaalipadan valmistukseen.