Browsing Tag

leivonta

Reseptit

Peltilohipiirakka vappupiknikille

huhtikuu 27, 2016
lohipiirakka

Vaput ovat muutamina viime vuosina menneet itseltäni hieman ohi. Viime vuonna pakkasin muuttolaatikoita ja tänä vuonna toivottavasti puran niitä – en siis niitä samoja, ainakaan suurimmaksi osaksi, vaan muutamien viime viikkojen aikana pakattuja, kun muuttohommat kutsuvat taas kuunvaihteessa. Tällä kertaa en onneksi muuta jättituplamahan kanssa eikä matkaakaan ole kuin muutama kilometri, mutta tekemistä riittää silti sen verran, että vapun juhlinta jää minimiin.

Teille, jotka ennätätte brunsseille ja piknikeille itseäni paremmin, suosittelen evääksi tätä lohipiirakkaa, joka on ruokaisa ja helposti syötävä eväs vapun turuille ja toreille. Tosi perinteinen peltilohipiirakka, mutta ah niin hyvää! Itse tein piirakkaa muuttoevääksi, mutta sen kesäinen savukalan ja tillin tuoksu houkutteli minut jo syömään kuormasta palasen tai kaksi tai kolme.

Käyttämäni hesarin resepti toimi suurimmaksi osaksi, mutta taikina jäi niin löysäksi, että se oli lähes mahdoton kaulittava jääkaappikylmänäkään, vaikka jauhotin reilusti lähes kaikki ympäröivät pinnat, itseni ja apuna häärineen taaperon mukaanlukien. Toki jauhoissa ja rahkoissa on eroja, mutta lisäisin seuraavalla kerralla taikinaan vielä 1 dl jauhoja, jolloin niitä olisi 5 dl. Nyt kaulinta onnistui lopulta leivinpaperia apuna käyttäen: kaulitsin ensin pohjan paperin päällä ja nostin laidalliseen uunivuokaan (perinteinen pelti toimisi myös). Sitten ripottelin hieman jauhoa toiselle leivinpaperinpalalle ja kaulitsin vielä kansipalan, jonka kumosin pohjan päälle paperia kääntämällä ja autoin reunoilta käsin paikoilleen. Konstit on monet. Muutoin seurailin reseptiä paria pientä muutosta lukuunottamatta, alla piirakka niin kuin itse sen tein.

Vinkki: valmistusta voi nopeuttaa vaihtamalla taikinaksi kaupan valmiin lehtitaikinan. Ei ole sama juttu, mutta toimii kyllä.

Lohipiirakka

Rahkavoitaikina:
250 g voita
4-5 dl vehnäjauhoja
1/2 tl suolaa
1 tl leivinjauhetta
250 g rahkaa

Täyte:
3 kananmunaa
1 dl puuroriisiä
2 1/2 dl kalalientä
1 tl suolaa
2 sipulia hienonnettuna
1 rkl voita  + 1 rkl öljyä
1 dl silputtua tilliä
400 g savustettua lohta

Voiteluun:
1 kananmuna

  1. Keitä kananmunat koviksi (n. 7 minuuttia). Kiehauta kalaliemi, laske lämpö pienimmilleen ja lisää puuroriisi. Kypsennä, kunnes neste on haihtunut ja riisi pehmeää. Anna jäähtyä.
  2. Valmista taikina. Nypi sekaisin voi, vehnäjauhot, leivinjauhe ja suola. Lisää sitten rahka ja sekoita vain sen verran, että taikinasta tulee yhtenäinen. Älä vaivaa. Muotoile taikinasta suorakaide, kääräise se kelmuun ja anna vetäytyä jääkaapissa täytteen valmistuksen ajan.
  3. Hienonna sipuli ja kuullota sitä voin ja öljyn seoksessa miedolla lämmöllä, kunnes se alkaa muuttua kullankeltaiseksi. Kuori ja hienonna keitetyt kananmunat. Sekoita kulhossa riisi, sipuli kala, tilli ja munat.
  4. Ota taikina jääkaapista ja leikkaa se kahteen palaan. Kaulitse toinen pala suorakaiteen muotoiseksi levyksi ja nosta pellille leivinpaperin päälle. Lusikoi päälle täyte mutta jätä reunoja hieman näkyviin. Kaulitse sitten toinen pala samanlaiseksi levyksi ja nosta kanneksi piirakan päälle. Sulje reunat tiiviisti haarukalla.
  5. Riko kananmuna lasiin ja vatkaa sen rakenne kevyesti rikki. Voitele piirakka munalla ja pistele pintaan vielä haarukalla reikiä. Paista uunin alatasolla 225 asteessa noin 25 minuuttia, kunnes piirakan pinta on kauniin värinen. Pienennä lämpöä tarvittaessa.
Reseptit

Mokkapalat

helmikuu 1, 2016
mokkapalat

Mokkapalat tai -ruudut, kutsuu niitä kummalla nimellä hyvänsä, ovat ikisuosikkeja, joita on viime vuosina näkynyt taas paljon blogeissa ja lehtien sivuilla. Minulle ne tuovat mieleen yläastevuosien discot, joiden tarjoiluihin ne kuuluivat erottamattomasti popcornin ja pullolimsan ohella. Ilmeisesti jotkut asiat eivät koskaan muutu: osuin taannoin treenivuorollani eräälle koululle juuri discoiltana ja myyntipöydän tarjoilut näyttivät ihan samalta kuin – öö – ihan muutama vuosi takaperin, vaikka limsapullot eivät enää olleetkaan lasia. Yllättäen jopa illan viimeiset hitaat kuulostivat aika tutuilta. Oi niitä aikoja!

Nostalgiapläjäyksestä inspiroituneena halusin minäkin tehdä mokkapaloja ensimmäistä kertaa elämässäni. Netin loputtomasta reseptisyöveristä valikoin Pullantuoksuinen koti -blogin ohjeen, joka oli alkujaan Hesarista. Resepti oli sinänsä toimiva enkä tehnyt kuin hiuksenhienoja muutoksia, mutta kommelluksilta ei säästytty, kun samaan aikaan leivonnan kanssa tein viittä muutakin asiaa. Kuorrutus muuttui kastikkeeksi lorautettuani sinne ajatuksissani triplamäärän kahvia, ja itse leivonnaiset kärsivät hieman muutaman minuutin ylimääräisestä paistosta. Mokkapalat maistuivat vieraille kahvipöydän ääressä näinkin, mutta kuorrutusta tein vielä uuden annoksen kunnon lopputuloksen ja aikaansaamiseksi. Taattua aikamatkailua, vain nonparellit puuttuivat!

Mokkapalat (50 cm leveään uuniin sopiva pellillinen)

200 g voita
4 munaa
3 dl sokeria
5 dl vehnäjauhoja
3 rkl kaakaojauhetta
3 tl leivinjauhetta
ripaus jauhettua vaniljaa
2 dl maitoa

kuorrute:

50 g voita/margariinia
3/4 dl vahvaa kahvia
1 rkl kaakaojauhetta
ripaus jauhettua vaniljaa
1 pkt (500 g) tomusokeria

  1. Sulata voi ja jätä jäähtymään. Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi.
  2. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne maidon kanssa vuorotellen munasokerivaahtoon puuhaarukalla käännellen. Sekoita lopuksi mukaan voisula.
  3. Kaada taikina leivinpaperilla vuoratulle pellille. Paista 200-asteisessa uunissa 15 minuuttia. Ota jäähtymään siksi aikaa, kun valmistat kuorrutteen.
  4. Valmista kuorrute: sulata kattilassa voi ja lisää siihen kahvi, kaakaojauhe ja vanilja. Lisää sitten tomusokeri vähän kerrallaan samalla voimakkaasti sekoittaen.
  5. Levitä kuorrute mokkapalapellillisen päälle (jos kuorrute ehtii jäähtyä ja jähmettyä, lämmitä sitä hieman esim. mikrossa ja notkista tarvittaessa lisätipalla kahvia), anna jäähtyä ja leikkaa ruuduiksi terävällä veitsellä.

mokkaruudut

Reseptit

Pannupizzaa ja pizzavinkkejä taviksille

tammikuu 18, 2016
pannupizza

Pitkästä aikaa teimme kotona pizzaa, tällä kertaa pannupizzaa, jonka valmistusta en ole aiemmin kokeillut. En arvellut etukäteen siitä syntyvän mitään kerrottavaa jälkipolville, mutta vähän varkain onnistuimmekin kyhäämään kotiin eräänlaisen pizzalaboratorion, josta jäikin muutama huomio korvan taakse. Jos olet leivinuunin onnekas omistaja, eivät nämä ehkä ole relevantteja, mutta meille karvalakkimallisten tavissähköhellojen kanssa taisteleville saattavat huomiot auttaa paremman pizzan valmistuksessa, vaikkeivät mitään valtionsalaisuuksia tai rakettitiedettä olekaan.

  • Pannupizzaa voi ajatella (ainakin) kahdella tapaa: pannulla saa tehtyä sellaisen hieman paksumman, pullavan mutta rapeapohjaisen luomuksen, perinteisen amerikkalaistyylisen pannupizzan. Toisaalta taas lätyn voi jättää ohueksi jolloin teknisesti ottaen kyseessä on edelleen pannupizza mutta ihan eri juttu kuin se edellä mainittu. Tällöin pannu toimii vähän kuin kiviarinan korvikkeena.
  • Sen edellämainitun kiviarinan puutteessa esikuumennettu pannu, pizzakivi tai pelti paistaa pizzaa myös pohjasta ja tekee siitä rapean.
  • Pannupizzan voi tehdä pannulla uunissa, mutta myös kannen alla liedellä (me teimme nyt uunissa).
  • Kahdesta käyttämästämme pannusta luulin rautapannun vievän pelin 6-0, mutta ihan tavallinen, pinnoitettu mutta uuninkestävä paistinpannu toimikin yllättävän hyvin.
  • Kuumennetun alustan lisäksi uunin tulee olla kuuma, vähintään 225 astetta mutta usein enemmänkin.
  • Tämänkertaisen pizzapohjan ohje löytyy alta. Toinen kokeilemisen arvoinen ohje on juuritaikinapizza, jota keittiössämme valmistui keväällä.

Pannupizzan ehdoton etu on se, että kun niitä kuitenkin hairahtuu tekemään useampia, voi täytevaihtoehtojakin olla monia. Meillä kahteen pizzoista täytteeksi meni jauhelihaa ja cheddaria, kahteen mozzarellaa, saksanpähkinöitä, punasipulia ja rucolaa ja kahteen mozzarellaa, parmankinkkua ja rucolaa. Kaikkiin tuli pohjalle perinteinen tomaattikastike.

Teimme yhteensä siis kuusi pannupizzaa, joista osaan jätimme perinteisen, paksumman pohjan ja osan kaulitsimme ohueksi.  Normaalisti olen enemmän ohuen pohjan ystävä, nyt en oikein osannut päättää suosikkiani. Tämänkertaisen pizzapohjan ohjeeseen tykästyimme isännän kanssa molemmat niin paljon, että jaan sen teillekin. Ohje on napattu meille Mama Gastron pannupizzoista  ja alun perin  Leila Lindholmin Vielä yksi pala! -kirjasta. Ja koska kohtuullisuus ei aina ole hyveemme, teimme taikinaa tupla-annoksen allakuvatusta. Allaoleva ohje riittää siis neljään ohueen pannupizzaan tai kahteen-kolmeen, jos osasta tai kaikista haluaa tehdä paksumpia.

Pizzapohja

15 g tuorehiivaa
3 dl haaleaa vettä
2 tl sokeria
1 tl sormisuolaa
2 rkl oliiviöljyä
1 dl durumvehnäjauhoja
6 dl erikoisvehnäjauhoja

  1. Murenna hiiva yleiskoneen kulhoon ja liota se veteen. Lisää sokeri, sormisuola ja öljy.
  2. Lisää jauhot vähän kerrallaan ja vaivaa taikina koneella noin 10 minuuttia tai käsin hieman kauemmin.
  3. Ripottele hieman jauhoja taikinan päälle ja kohota leivinliinan alla ainakin 45 minuuttia. Meidän taikinamme kohosi kaksi tuntia, muttei mitenkään kärsinyt siitä.
  4. Kuumenna uuni 250 asteeseen. Esikuumenna pannu uunissa. Jaa taikina jauhotetulla pöydällä neljään osaan ja pyöritä osat palloiksi. Kaulitse palloista pyöreitä pohjia, nosta pannuun ja lisää haluamasi täytteet. Paista noin viisi minuuttia. Huom. pannuun voi laittaa hieman öljyä pohjalle pizzapohjaa rapsakoittamaan, mutta se ei ole välttämätöntä – me öljysimme osan pannuista ja jätimme osan öljyämättä, mutta pizza ei tarttunut kiinni kummassakaan tapauksessa.

IMG_9453

Reseptit

Puljonki ja lihapiirakka, pala mummolaa

tammikuu 10, 2016
IMG_9392

Meidän suvun mummolaklassikoihin kuuluu ehdottomasti puljonki eli lihaliemi sekä levylihapiirakka, jonka täyte syntyy liemen sattumista. Mummoni valmisti lihaliemen aina jouluksi, jolloin se tarjottiin piirakan kera ennen varsinaista jouluateriaa, mutta melko tuhtina syötävänä se sopii mielestäni ehkä jopa paremmin tarjottavaksi ihan omana kokonaisuutenaan, milloin tahansa kylmien talvikuukausien aikana.

Lihaliemiä olen keitellyt monesti ennenkin, mutta tätä kokonaisuutta kokeilin nyt ensimmäistä kertaa. Suurimmaksi hankaluudeksi nousi reseptin metsästys, joka oli oma taiteenlajinsa. Mitään varsinaista reseptiä ei nimittäin ollut, vaan ohje on kulkenut perimätietona äidilleni ja siskolleni, joilta asiasta tiedustelin. Ja kun on mummolaohjeesta kyse, ei tarkkoja määriä ole olemassakaan, koska mummothan tekevät kaiken kokemukseen perustuvalla näppituntumalla. Perustuen siihen, että piirakkaan tulee kuulemma jauhoja, voita ja kermaa, lihaliemeen pieniä sipuleita ja vain vähän porkkanaa, ryhdyin keittopuuhiin. Tieteellistä, eikö?

Tiedän, että mummoni laittoi liemeen ”vanhaa lehmää”, kuten hän tapasi sanoa, tarkoittaen sillä isoja naudan soppaluita. Kun yhteen aikaan sellaisia ei tahtonut saada, siirtyi hän tekemään liemen osso buccosta. Minä puolestani käytin suosikkejani, naudan häntäpaloja, liemenkeittoon. Häntä on verrattain vähälihaista ja rasvaista, mutta se maku, se on ihan mahtava. Lihaa riitti häntäpaloista ainoastaan noin puolikkaaseen piirakkapellilliseen, mutta koko pellillisen saa tehtyä helposti, jos käyttää liemeen esimerkiksi puolet häntää ja puolet osso buccoa. Minä jauhoin keitetyn lihan lihamyllyssä, mutta hyvä blenderi tai sauvasekoitinkin riittänee, jos täytteitä pienentää hieman haarukalla.

Valmiissa liemessä maistui mummola. Sitä riitti kupillinen jokaisen piirakanpalan kaveriksi ja pakastimeen jäi vielä reilusti ylikin talven keittoja odottamaan. Taas on yksi ruokaperinne siirtynyt sukupolvelta toiselle.

Puljonki eli lihaliemi

2 kg naudan häntäpaloja

vettä

suolaa (n. 2 rkl)

3 porkkanaa

500 g salottisipuleita tai pieniä keltasipuleita

1/2 purjosipuli

300 g juuriselleriä

  1. Laita naudanhännät kattilaan, peitä vedellä ja tuo kiehuvaksi. Kuori pinnalle kertynyt vaahto, mausta suolalla ja laske kattilan lämpö sitten pienimmilleen. Kuori selleri, huuhtaise porkkana ja purjo (ei tarvitse kuoria) ja pilko muutamaksi palaksi liemeen. Poista sipuleista kannat ja lisää liemeen. Keittele hymyillen ainakin kuusi tuntia, mieluusti koko päivän tai vaikka yön yli.
  2. Siivilöi valmis liemi (minä laskin liemen lävikköön levitetyn harsokankaan läpi). Anna jäähtyä jääkaappikylmäksi ja kuori pinnalle kertynyt rasva. Poimi erilleen naudanhännät sekä noin puolet selleristä ja purjosta piirakantekoa varten. Säilytä jääkaapissa tai pakastimessa ja lämmitä annoksina pitkin talvea.

Levylihapiirakka liemilihoista (n. puoli pellillistä, minä käytin lasagnevuokaa)

taikina:

5 dl vehnäjauhoja

50 g voita

1/2 – 1 dl kuohukermaa

hyppysellinen suolaa

täyte:

2 kg (raakapaino) naudan häntäpaloja kypsennettynä

150 g kypsää juuriselleriä

1/4 kypsennettyä purjosipulia

(suolaa)

  1. Valmista taikina nyppimällä jauhot ja voi sekaisin. Lisää tilkka kermaa ja sekoita vain sen verran, että taikinasta tulee yhtenäinen. Tarvittaessa kermaa voi laittaa hieman ohjetta enemmän. Laita taikina jääkaappiin vetäytymään siksi aikaa, kun valmistat täytteen.
  2. Riivi kypsennetyistä naudanhännistä lihat luista. Tämä kannattaa tehdä, kun palat ovat vielä lämpimiä liemenkeittelyn jäljiltä, silloin liha irtoaa helpoiten.
  3. Aja lihat, selleri ja purjosipuli lihamyllyn läpi tai hienonna ne tehosekoittimella (hyvä sauvasekoitinkin kuulemma toimii).
  4. Kaulitse noin puolet taikinasta levyksi. Siirrä levy varovaisesti leivinpaperilla vuoratulle pellille ja lusikoi täyte kerrokseksi taikinalevylle, jättäen reunoihin pari senttiä. Kaulitse taikinan toinen puoli ja nosta levy täytteen päälle. Painele tai taittele reunat kiinni kostutetuin käsin. Pistele haarukalla piirakan pintaan ilmareikiä ja paista 180-asteisessa uunissa noin 30 minuuttia, kunnes pinta saa kauniin värin.
Reseptit

Irlantilainen soodaleipä, se maailman helpoin

marraskuu 23, 2015
soodaleipä
Irlantilaisen soodaleivän makumuisto nuorentaa minua kymmenen-viisitoista vuotta ja vie mielen saarella vietettyihin vuosiin. Leivässä on ihan omanlaisensa maku ja rakenne, ja se on mielestäni myös yksi parhaita vaihtoehtoja suosikkileipääni BLT:hen. Monesti sitä on ollut tarkoitus kokeilla kotona ja muistan äitini napanneen jo vuosia sitten talteen yhden reseptin jostain suomalaisestakin ruokalehdestä. Aina on vaatimaton soodaleipä kuitenkin unohtunut listaltani.
Nyt leipä putkahti taas jostain mieleen – kenties loogisena (?) jatkumona edellisviikonlopun verimakkaroista, ja päätin hetken mielijohteesta kokeilla sitä. Ennakkoymmärrykseni oli, että soodaleipä on helppo valmistaa, mutta olin yllättynyt, kun selvisi, kuinka helppo: ei vaivausta, ei kohotusta, ei muotoilua, ainekset vaan sekaisin ja uuniin puoleksi tunniksi. Tällainen pikaleipä saattaa olla leivontahifistelijän kauhistus, jopa epäleipä, mutta minä voin erittäin hyvin elää sen kanssa. Leipä on alkujaan nimenomaan joka päiväksi leivottu arkileipä, joten silloin se saa ollakin yksinkertainen. Ja tuollaisen leivänhän voi pyöräyttää vaikka aamiaispöytään ilman, että tarvitsee herätä jo aamuyöstä, se on minusta ihan mahtavaa.
Soodaleivän resepti on poimittu The Guardianin ”How to cook the perfect…” -sarjasta, jonka olen varmasti maininnut ennenkin. Sarjassa tutkitaan suosikkiruokien anatomiaa ja haetaan niistä ns. täydellisiä versioita. Koska tein oman leipäni pitkälti hetken mielijohteesta, jouduin korvaamaan siirapin hunajalla ja piimän sitruunamehulla jatketulla maidolla. Leipä onnistui näinkin, mutta taikina kaipasi hieman ohjetta enemmän jauhoja, arvelen sen johtuneen piimää löysemmän maidon käytöstä.
Minun leivästäni tuli hieman vaaleampaa kuin siitä irlantilaisesta soodaleivästä, jota muistan aikanaan ostaneeni, mutta muistelen myös, että leivästä oli sekä ”white soda” että ”brown soda” -versiot, tämä minun hieman rouheinen soodaleipäni oli jotain siltä väliltä. Mutta tärkein, eli se soodaleivän maku löytyi kuitenkin. Leivän tultua uunista piti laittaa isännälle tekstiviesti: ”tarvitsisin yhden Guinnessin. Voisitko tuoda?”
Irlantilainen soodaleipä (yksi limppu)
 
450-550 g jauhoja
50 g kaurahiutaleita
1 tl suolaa
1 tl ruokasoodaa
4,5 dl piimää (tai maitoa, johon on sekoitettu 1 rkl sitruunamehua)
1 rkl hunajaa
1 rkl siirappia (korvasin toisella ruokalusikallisella hunajaa)
n. 1 rkl voita sulatettuna
1. Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen. Voitele pala leivinpaperia ja aseta uunipellille. Sekoita taikinan kaikki kuivat aineet kulhossa ja tee seoksen keskelle kolo.
2. Sekoita keskenään piimä (tai maito ja sitruunamehu), hunaja ja siirappi. Minä lämmitin maidon kädenlämpöiseksi, jotta hunaja sekoittuisi siihen paremmin. Kaada neste sitten jauhoseoksen keskelle tehtyyn koloon ja sekoita nopeasti käsin taikinaksi. Älä vaivaa. Taikinan tulisi olla niin kiinteää, että se säilyttää joltiseenkin muotonsa uunipellille siirrettäessä.
3. Kumoa taikina uunipellille leivinpaperin päälle ja muotoile se varovasti käsin pyöreähköksi limpuksi. Todennäköisesti leipä asettuu pellille valmiiksi melko pyöreään muotoon. Leikkaa limppuun syvä ristiviilto (matala viilto häviää leivän kohotessa) niin, että se jakautuu ikään kuin neljään osaan. Paista 200-asteisessa uunissa noin 30 minuuttia. Voitele uunista tullut leipä voisulalla ja anna hieman jäähtyä ennen leikkaamista. Syö pian, tämä leipä ei parane vanhetessaan!
Reseptit

Rouskuvat siemensämpylät

marraskuu 9, 2015
kurpitsansiemensampylat

 

Leipominen ei ole suurimpia vahvuuksiani, joten nielaisin hieman, kun isäntä toivoi viikonlopun hampurilaissämpylöiksi vähän tummempia sämpylöitä kurpitsansiemenillä. Miksi ihmeessä, kun osaan tehdä luotto-ohjeellani oikein passelit valkoiset höttöhampparisämpylät? Myönnyin kuitenkin ja leivoin sämpylät, koska mielelläni yritän toteuttaa perheen ruokatoiveita. Ja olen iloinen, että leivoin, koska sämpylöistä tulikin sangen hyvät, kerrankin ihan vaan soveltamalla. Suussa rouskuvat sämpylät sopivat hamppareihin, aamupalaksi, ja erityisesti lämpiminä suoraan pelliltä voin kera syötäviksi.

Kurpitsansiemensämpylät (10 isoa sämpylää)

5 dl maitoa
1 pss kuivahiivaa
1 tl suolaa
3 rkl hunajaa
1 + 1 kourallista kuorettomia kurpitsansiemeniä
7-7,5 dl sämpyläjauhoja + jauhoja taikinan käsittelyyn (minulla Myllyn Paras rouheinen sämpyläjauho)
n. 3 rkl seesaminsiemeniä

1. Lämmitä maito 42-asteiseksi ja sekoita siihen kuivahiiva. Murskaa yksi kourallinen kurpitsansiemeniä rouheeksi esim. sauvasekoittimella ja lisää seokseen. Lisää vielä suola, hunaja sekä jauhot vähän kerrallaan. Vaivaa noin kymmenen minuuttia yleiskoneella tai vastaavalla (minä käytin sähkövatkaimen taikinakoukkuja). Jätä kulhoon, peitä liinalla ja anna kohota lämpimässä paikassa tunnin ajan.

2. Kaada taikina jauhotetulle alustalle ja muotoile pötköksi jauhotetuin käsin. Leikkaa pötkö kymmeneen osaan ja muovaa osat sämpylöiksi taikinapaloja alustaa vasten kevyesti pyöritellen. Nosta sämpylät leivinpaperin päälle uunipellille ja anna vielä kohota noin puolitoista tuntia.

3. Voitele sämpylät kananmunalla ja ripottele pintaan loput kurpitsansiemenistä sekä seesaminsiemenet. Paista 225-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia, kunnes sämpylöiden pinta on saanut kauniin värin.

Pizzapohja taikinajuureen

syyskuu 1, 2015
IMG_8399

Täydellisen pizzapohjan metsästys tuntuu monessa taloudessa olevan ikuisuusprojekti. Ja kuulostaahan se kieltämättä paradoksilta, että pohjan pitäisi samaan aikaan tulla ohut ja kuohkea, rapea ja hieman sitkeä. Mutta sellainen hyvä pizzapohja on, ainakin minusta. Eikä varmaan ole yllätys, että meilläkin sitä täydellistä pohjaa etsitään ja etsitään.

Tämä pizzakokeilu on jo varhaiselta keväältä, mutta Glorian Ruoka & Viinistä (1/2015) löytynyt Jouni Toivasen ohje jäi aikanaan julkaisematta, vaikka se olikin yksi parhaista pizzakokeiluista pitkään aikaan. Huolimatta siitä, että paiston h-hetkellä roikuin toisella kädellä puhelimessa ja toisella uuninluukussa, voinette arvata, kuinka siinä kävi… Sittemmin ohjeen sisältänyt lehti päätyi muuttolaatikkoon, hävisi – vaikka ihan varmasti laitoin sen juuri yhteen tiettyyn lootaan – ja putkahti esiin vasta viime viikolla, kun purin jäljelläolevia muuttolaatikoita. Vastahan muutosta on reilut kolme kuukautta, mikään kiire vielä ole.

Ohjeen juju on leipoa pizza käyttäen taikinajuurta, mikä antaa pohjalle makua ja rapeutta samalla, kun seuraavan päivän uusi taikina tuo mukaan sitkoa. Vaikka ohjeessa puhutaan taikinajuuresta, ei kannata säikähtää – kyse on sellaisesta yön yli lepäävästä pikajuuresta, ei otuksesta, joka muuttaisi jääkaapin nurkkaan pysyvästi ja vaatisi jatkuvaa huolenpitoa ja ruokkimista. Eli helppo tämä ohje on, lähinnä tarvitaan vain aikaa. Tätä pizzaa ei siis aloiteta silloin, kun on jo nälkä, vaan juuri kannattaa tehdä jo edellisenä iltana.

Minä tein vain pohjan GRV;n ohjeella ja sovelsin täytteet oman pääni mukaan, kuten tavallista; uuniin pohjan kanssa meni vain tomaattikastike ja mozzarella, pintaan laitoin uunin jälkeen ilmakuivattuja kinkkusiivuja ja basilikaa, sekä toiseen pizzaan mm. tuoretta avokadoa. Mutta täytteissähän on vain mielikuvitus rajana!

Pizzapohja taikinajuureen

taikinajuuri

1 dl kylmää vettä
1/10 pkt tuorehiivaa
2 1/4 dl (pizza)jauhoja
1/2 tl suolaa
1/4 tl sokeria

taikina

5 dl pizzajauhoja
2 dl kädenlämpöistä vettä
1/3 pkt tuorehiivaa
1 tl  suolaa
oliiviöljyä voiteluun

1. Aloita taikinajuuresta. Sekoita kulhossa vesi ja hiiva. Mittaa mukaan jauhot ja pyöritä yleiskoneen taikinakoukuilla (tai sähkövatkaajan, kuten minä) 5 minuuttia. Anna taikinan levätä vähintään 10 minuuttia, mielellään vaikka tunnin. Mitä pidempi lepo, sen parempi maku ja rakenne.

2. Lisää suola ja sokeri taikinajuureen. Vaivaa vielä koneella 5 minuuttia ja laita jääkaappiin lepäämään 12 tunniksi (minä pidin 15, eikä taikina siitä tuntunut kärsivän).

3. Tee taikina. Laita jauhot kulhoon. sekoita keskenään vesi ja hiiva ja lisää neste jauhojen sekaan. Vaivaa koneella 5 minuuttia ja anna taas levätä 10 minuutista tuntiin.

4. Lisää taikinajuuri ja suola. Vaivaa taas koneella 5 minuuttia tai kunnes taikina irtoaa kulhon reunoilta. Jos taikina ei ole yhtenäinen, lisää tilkka vettä ja sekoita lisää.

5. Jaa taikina neljään osaan ja pyöritä palloiksi, älä kuitenkaan painele taikinaa liikaa, jotta se jäisi ilmavaksi. Laita pallot väljästi voidellulle leivinpaperille. Voitele tuorekelmu öljyllä, laita se pallojen päälle ja anna kohota kaksi tuntia.

6. Laita uuni kuumenemaan täydelle teholle (275-300 asteiseksi). Laita pellit uuniin kuumenemaan. Jauhota työpöytä ja ota taikinapallo kerrallaan käsittelyyn. Pyöritä taikinaa jauhotetulla alustalla sormenpäillä noin 2 cm taikinan reunasta välillä kääntäen, kunnes siitä muodostuu halkaisijaltaa noin 25 cm lätty. Nosta taikina varovasti leivinpaperille.

7. Levitä pizzan päälle tomaattikastike (tai vastaava, jos teet ns. valkoisen pizzan) ja haluamasi täytteet. Varo täyttämästä pizzaa liikaa. Vedä pizza leivinpaperin avulla kuumalle pellille ja paista 3-6 minuuttia alustan kuumuudesta ja uunin tehosta riippuen. Kiertoilmauunissa voit tehdä useamman pizzan kerrallaan. Lisää valmiin pizzan päälle halutessasi suolaa, pippuria ja yrttejä.

Suvun paras resepti: sadonkorjuupata ja yrtti-pähkinäfocaccia

elokuu 15, 2015
IMG_8600

Alkukesästä Knorr ja Anna & Ellit heitti hauskalla haasteella, jonka aiheena oli suvun paras resepti Knorrin Fond du Chef -fondeja samalla testaten. Nyt ovat kilpailuun saapuneet reseptit näytillä omalla sivustollaan ja voit äänestää niistä suosikkiasi. Tai minua :)

Meidänkin perheestä löytyy jos jonkinlaisia äideiltä tyttärille – valitettavasti vähemmän isiltä pojille – kulkeutuneita reseptejä. Perheen monipuolisimpia ja samalla yksinkertaisimpia suosikkeja taitavat olla erilaiset kaalipitoiset padat, joihin tartuin tälläkin kertaa, koska kaali on myös omia mieliraaka-aineitani. Haasteeseen valmistin herkullisen kaalipitoisen sadonkorjuupadan sekä yrtti-pähkinäfocaccian. Sopivasti tuunattuna arkinen kaalipata ei joudu häpeään viikonloppuruokanakaan, vaan taipuu edulliseksi ateriaksi isollekin porukalle. Talvella pataan sopii esimerkiksi karitsan jauheliha ja hieman tummempi lihafondi, tähän helppoon ja kesäiseen versioon taas laitetaan kepeää kasvisfondia, sadonkorjuuajan tuoreita kasviksia sekä mausteista makkaraa ja papuja tuomaan ruokaisuutta.

Ja mikä olisi tuoretta leipää parempi seuralainen pataruualle? Helppo yrtti-pähkinäfocaccia ottaa inspiraationsa vahvasti isoäitieni antamasta mallista, että kaikki ruoka hyödynnetään – vaikkapa käyttämällä tähteeksi jääneet liemet leivonnassa. Sadonkorjuuaikaan suosin leivässä basilikan ja persiljan kaltaisia kepeämpiä yrttejä, talvella leivässä maistuvat myös klassiset focaccian ystävät timjami ja rosmariini.

Käy kisasivulla kurkistamassa minun sekä muiden sukujen suosikkiohjeet ja äänestä! Yhteystietonsa jättäneiden kesken arvotaan lisäksi kolme kappaletta 206 euron arvoisia Sarpaneva-patoja, jotka sopivat mainiosti muuten myös kaalipadan valmistukseen.



Monikkoperheystävällinen feta-kylmäsavulohipiirakka

elokuu 1, 2015
IMG_8738

Verrattuna esikoisen vauva-aikaan, arki kahden vauvan ja yhden taaperon kanssa on kieltämättä haastavaa. Välillä on hiljaisiakin hetkiä, mutta ne loppuvat usein arvaamattomasti täyteen kolmen lapsen kakofoniaan, tilanteet kiihtyvät nollasta sataan silmänräpäyksessä. Lastenhoidon lomassa suurin osa muista asioista tehdään joko yhdellä kädellä tai juosten niinä lyhyinä hetkinä, jolloin molemmat kädet sattuvat olemaan vapaina.

Sama sääntö pätee tietysti myös ruuanlaittoon. Siitä huolimatta yritän tehdä ruokaa mahdollisimman paljon, vaikka välillä saankin kommentteja, että miksi ihmeessä minä hullu rasitan itseäni ruuanlaitolla. No siksi, että minulle se on henkireikä. Siinä missä joku stressaa siitä, että ruokaa pitäisi tehdä, minun mieleni saa matalaksi einesten tuijottelu, se, etten pääse tekemään ruokaa. Ja siinä missä joku virkistyy pienistä tupluureista, minä virkistyn onnistumisista keittiössä. Oman toipumisenkin kannalta on parempi pysyä liikkeessä kuin maata sohvannurkassa, siitä se arki sitten lähtee.

Jonkin verran joutuu kuitenkin tekemään kompromisseja, koska aika on kieltämättä kortilla. Siksi ihan mahtavaksi jutuksi osoittautui tämä suolainen piirakka, jota tarjosin ensimmäisille rotinoille tulijoille. Piirakan valmistus onnistuu modulaarisesti, eli pohjan, täytteen ja päälle tulevan salaatin saattoi tehdä erikseen, jättää odottamaan ja käyttää välissä aikaa muihin asioihin – juuri sellaista ruuanlaittoa, mikä sopii (monikko)lapsiperheille! Aktiivista työtäkään ei osiin mennyt yhteensä kuin parikymmentä minuuttia, täydellistä.

Näitä ns. salaattipiirakoita, eli suolaisia piirakoita joiden jujuna on päälle laitettava, raikas ja freesin näköinen salaatti, näkyi keväällä netissä ja lehdissä enemmänkin. Olin yhden ohjeen korvamerkannut jo jostain viime talven tai kevään Glorian Ruoka & Viinistä, mutta koska kyseinen numero odottaa edelleen purkamistaan muuttolaatikosta, tein lopulta piirakan ihan oman pääni mukaan. Pohja oli pitkälti tutun ja helpon luotto-ohjeen mukainen, täytteeksi laitoin fetaa ja salaattipäälliseen kylmäsavulohta. Piirakka on sopiva halkaisijaltaan 27 cm vuokaan. Juustovalinta olisi saattanut olla joku voimakkaampikin, mutta syömäporukkaan kuuluvien lasten vuoksi feta oli turvallinen vaihtoehto, ja taatusti myös sopiva kylmäsavulohen kaveriksi. Tätä piirakkaa suosittelen lämpimästi kiireisille leipureille!

Feta-kylmäsavulohipiirakka (n. 6 palaa kahvisuolaiseksi, neljälle kevyeksi lounaaksi)

4 dl vehnäjauhoja
150g voita
ripaus suolaa
2-3 rkl rahkaa

täyte:

4 munaa
150g fetaa (salaattijuustoa)
200g kermaviiliä

päälle:

kourallinen mieleisiä salaatinlehtiä
1/2 pienehköstä kurkusta
1/2 punasipulia
2 rkl sitruunamehua
2 rkl oliiviöljyä
1 rkl hunajaa
ripaus suolaa
rouhaisu mustapippuria

n. 6 viipaletta hyvää kylmäsavulohta

1. Ota voi hetkeksi huoneenlämpöön pehmiämään. Voitele piirakkavuoka. Nypi kulhossa sekaisin vehnäjauhot, suola ja pehmennyt voi. Lisää rahka ja sekoita vain sen verran. että taikina muuttuu tasaiseksi. Painele taikina tasaisesti piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Jätä jääkaappiin viilenemään (ainakin hetkeksi, mutta kestää odotella pidempäänkin).

2. Vatkaa kulhossa munat ja kermaviili tasaiseksi seokseksi ja murusta joukkoon feta. Kaada täyte piirakkapohjan päälle. Paista 180-asteisessa uunissa n. 45 minuuttia tai kunnes piirakan pinta ja reunat saavat kauniin värin.

3. Revi salaatinlehdet suupaloiksi kulhoon. Viipaloi mukaan kurkku ja sipuli. Sekoita salaatille kastike oliiviöljystä, sitruunamehusta ja suolasta, mausta suolalla ja mustapippurilla. Kääntele kastike varovaisesti salaatin joukkoon..

4. Koristele piirakka juuri ennen tarjoilua kylmäsavulohiviipaleilla sekä reilulla kourallisella salaattia.

Briossisämpylät

huhtikuu 13, 2015
IMG_8370

Gourmet-burgereita on nyt kaikkialla, myös kotikeittiöissä. Meillä on purilaispuuhissa yleensä suosittu Helené Johanssonin Leipä! -kirjan hampurilaissämpyläreseptiä, mutta HS:n Nyt-liitteen vertailun innoittama päätin vaihteeksi leipoa hampurilaisille briossit, ne kun taitavat tällä hetkellä olla se ykkösjuttu. Ja ovathan ne kovin hyviä muussakin käytössä, kuka voisikaan vastustaa sämpylää, jonka kuvataan olevan yhtä rasvainen kuin kuohkeakin? Makukin muistuttaa enemmän voisarvea kuin tavallista hiivataikinasämpylää. Ihan parasta uunituoreena tai myöhemmin paahdettuna.

Käyttämäni ohje on Olivian ja Google-hittien perusteella hyvinkin suosittu ja toimivaksi testattu. Hyvin toimi meilläkin, joskin käytin pelkkää vehnäjauhoa, tuplasin annoksen ja pakastin puolet sämpylöistä myöhempää käyttöä odottamaan, allaolevassa ohjeessa siis tämä tupla-annos muutoksillani. Ohjeessa vinkattiin valmistuksen suhteen vielä, että briosseihin tulee käyttää nimenomaan oikeaa voita, sämpylöitä ei rullatuista taikinapaloista kannata pyöritellä liian kovakouraisesti, jottei ilmavuus häviä, ja että hiivan määrää voi pienentää noin 20%, jos taikina saa vetäytyä jääkaapissa yli neljä tuntia.

P.S. Itse hampurilaiset teimme aika klassiseen tapaan, väliin ei tungettu mitään kovin ihmeellistä mutta pihvin ja juuston laatuun satsasimme. Sivuhuomiona, kaupassa oli hauska huomata, että valmiiksi pakattunakin saa taas kotimaista, hyvälaatuista (usein luomu- ja/tai rotukarjan) jauhelihaa myös hampurilaispihveihin sopivilla, vähän isommilla rasvaprosenteilla.

Briossisämpylät (12 kpl)

2 dl maitoa
50 g hiivaa
2 rkl hunajaa
1,5 tl suolaa
4 kananmunaa
10 dl vehnäjauhoja
200 g voita

voiteluun 2 keltuaista
pinnalle seesaminsiemeniä

1. Ota voi huoneenlämpöön noin tunti ennen leivontaa.

2. Lämmitä maito kädenlämpöiseksi. Liota siihen hiiva, hunaja ja suola.

3. Sekoita kananmunat maitoon puu­haarukalla. Lisää ensin jauhot parissa erässä ja sitten pehmennyt voi pieninä nokareina. Vaivaa taikinaa yleiskoneella 8–10 minuuttia tai käsin 12–15 minuuttia (minä käytin sähkövatkaimen taikinakoukkuja n. 10 minuuttia). Taikina on valmis, kun se on pehmeää ja kimmoisaa; lisää tarvittaessa jauhoja, kunnes taikina tuntuu joustavalta.

4. Peitä kulho kelmulla ja nosta jääkaappiin noin tunniksi. Taikinan voi myös tehdä aiemmin ja antaa levätä seuraavaan päivään.

5. Jauhota työpöytä kevyesti ja kaada taikina pöydälle. Vaivaa ilmakuplat pois ja kaulitse noin parin sentin paksuiseksi suorakaiteeksi. Kääri taikina rullalle ja leikkaa kahteentoista palaan. Pyörittele palat pöydän ja kämmenen välissä pyöreiksi sämpylöiksi.

6. Nosta briossit leivinpaperin päälle uunipellille, peitä liinalla ja anna kohota tunnin ajan.

7. Voitele keltuaisella ja ripottele päälle seesaminsiemeniä. Paista 200 asteessa 12–15 minuuttia, kunnes briossien pinta on kauniin kullanruskea.