Browsing Tag

liha

Reseptit

Thai-salaatti grillatulla entrecotella

kesäkuu 11, 2017
thai_naudanlihasalaatti_grilli

Jos yhdistää kaksi tavattoman hyvää asiaa, thai-maustetun salaatin ja grillatun entrecoten, niin eihän siitä voi tulla kuin vielä parempaa. Voisin lähestulkoon elää erilaisilla aasialaistyylisillä salaateilla ja thai-naudanlihasalaatista on tullut tehtyä versio jos toinenkin, mutta herkullisimmillaan se on varmasti juuri grillatun lihan kanssa. Tällä kertaa helppo ja nopea ruoka pelasti erään väsyneen arki-illan, mutta sopii hyvin myös viikonloppuun, jos et ole aikeissa käyttää koko päivää ruoanlaittoon. Lisuketta kaipaavalle salaatin kaveriksi sopii hyvin höyrytetty jasmiiniriisi.

Vinkki: Entrecoten rasvaisuus tekee lihasta ihan äärettömän maukkaan, mutta salaattiin jäähtyvä rasva ei ole kovin hyvää, niinpä ruoka kannattaa syödä heti, kun lihat ovat valmiit ja vielä kuumat. Isoimmat läskinpalat voi myös putsata viipalointivaiheessa pois.

Thai-naudanlihasalaatti grillatulla entrecotella (kaksi annosta)

400g pala entrecotea
suolaa

1/2 keskikokoinen kiinankaali
1 kurkku
1 pieni punasipuli
2 punaista chiliä
1/2 punainen suippopaprika
200g mung-pavun ituja
1-2 ruukullista korianteria

kastike:

2 limen mehu
2 rkl kalakastiketta
2 rkl sokeria (tai siirappia)
1 valkosipulinkynsi puristettuna

grillaukseen:

1 rkl soijaa
2 rkl rypsiöljyä

  1. Ota entrecote huoneenlämpöön ja ripottele suolaa sen pinnalle.
  2. Valmista salaatinkastike sekoittamalla kaikki sen ainekset keskenään. Jätä odottamaan. Suikaloi kiinankaali, kurkku (poista halutessasi siemenet), punasipuli, paprika ja chili kulhoon. Sekoita mukaan idut ja silppua päälle korianteri. Kaada päälle salaatinkastike mutta älä sekoita.
  3. Sekoita pienessä kipossa soija ja rypsiöljy. Kuumenna grilli. Grillaa entrecote makusi mukaiseen kypsyyteen soija-rypsiöljyseoksella paiston aikana sivellen. Viipaloi kypsä liha poikkisyin ja poista samalla ylimääräiset rasvat.
  4. Kääntele salaatti sekaisin ja nosta lihaviipaleet salaatin päälle. Tarjoile heti.
Reseptit

Noin viiden mausteen possu

maaliskuu 15, 2017
possunkylki

Blogista päätellen meillä on menty alkuvuosi vastavirtaan nykytrendeihin verrattuna; lihaa, grillisapuskaa ja vielä vähän lisää lihaa. Ja taas on possua. Mutta hei, tähän viimeisimpään puolustukseni on, että meillä valmistetaan porsaanlihaa nykyisin aniharvoin. Pääsyynä on, ettemme enää asu kätevän noutomatkan päässä ihanasta Kiven Säästöpossusta, josta aiemmin tapasimme hakea ihan turkasen hyvää luomupossua puolikas eläin kerrallaan. Nykyisiltä asuinhoodeilta emme ole ihan vastaavaa löytänyt, vaikka kompensoivasti lammasta ja nautaa on nyt mukavasti tarjolla. Toisena syynä vähäiseen porsaanlihan käyttöön lienee se, ettei meilläkään ihan oikeasti mennä niin vastavirtaan trendeistä kuin mitä julkaistuista resepteistä voisi päätellä. Liha-aterioita tulee tehtyä selvästi aiempaa vähemmän, ja usein liha on meillä hirveä.

Samaan aikaan possu on kuitenkin minusta ihan mahtavan maukasta. Nyt lähdin tekemään possunkylkeä viikonloppuateriaksi katseltuani jo iät ja ajat viime vuoden viimeisen Glorian Ruoka & Viinin (7/2016) viismaustepossun reseptiä. Kun vihdoin viikonloppuruokien to-do listalla – lista, joka muuten pitenee paljon helpommin kuin lyhenee – tuli possun aika, kävi kuitenkin niin, ettei kunnollista kylkipalaa ollutkaan saatavilla. Eikä viismaustetta. Eikä hoisin-kastiketta. Olin kuitenkin niin pitkään odottanut possunkylkeäni, etten antanut vastoinkäymisten lannistaa itseäni, vaan valitsin n. 150g annospaloiksi leikattua kylkeä, sekoittelin hoisinin tilalle toisen kastikkeen ja kaivelin omista kaapeista viismausteen saatavilla olevat ainesosat sekä muutaman muun mausteen possun kaveriksi.

En tiedä, kuinka hyvää GRV:n possu olisi ollut, mutta tämä oma versio oli myös oikein maukasta. Ainut hankaluus oli lihan paistossa, 150-asteisessa uunissa isommalle palalle ehdotettu paistoaika olisi ollut liian pitkä annospaloille, ja lyhyemmässäkin ajassa lihan pinta ehti vähän tummua. Tähän kirjattu paisto-ohje on tarkoitettu kokonaiselle kylkipalalle, mutta olen muokannut sitä hieman lempeämmäksi. Ohje on kuitenkin aika suuntaa-antava, suosittelen tarkkailemaan lihaa paiston aikana ja esim. peittämään paistoastian kannella tai foliolla tarvittaessa.

Vinkki: possunkylki on tunnetusti rasvaista. Rasvaisuutta tasapainottavat raikkaat ja happamat lisukkeet, esimerkiksi thaityyliset salaatit tai kimchi.

Noin viiden mausteen possunkylki 

marinadi:

1 dl soijaa
3 rkl tummaa siirappia
3 rkl riisiviinietikkaa
n. peukalonpään kokoinen pätkä inkivääriä raastettuna
5 valkosipulinkynttä puristettuna
2 tl jauhettua neilikkaa
2 tl jauhettua maustepippuria
1 tähtianis jauhettuna
pieni ripaus cayennepippuria tai kuivattuja chilihiutaleita

800g-900g luutonta possunkylkeä

  1. Sekoita keskenään kaikki marinadin ainekset. Kaada muovipussiin, lisää possunkylki, sulje pussi tiiviisti ja laita jääkaappiin yön yli. Käännä pussi vielä viimeisenä illalla sekä heti aamulla herätessäsi, jotta liha marinoituu tasaisesti.
  2. Ota possu huoneenlämpöön n. 30 min ennen paistoa. Lämmitä uuni 130 asteeseen. Siirrä liha uunivuokaan ja kypsennä noin neljä tuntia, tai kunnes liha on kypsää mutta kiinteää. Jos liha vaikuttaa yhtään tummuvan, peitä paistoastia foliolla tai kannella. Anna valmiin kyljen vetäytyä folion alla parikymmentä minuuttia ennen tarjolle leikkaamista.
Reseptit

Gulassi hirvenlihasta

tammikuu 20, 2017
gulassi

Minulle käy usein niin, etten keksi, mitä ruokaa laittaisin. Tuttu tunne? Ensin en keksi, mitä syödä, sitten yritän väkisin vääntää kauppalistaa, sitten huomaan unohtaneeni puolet ja sitten alkaa mennä maku koko touhusta ja päädyn syömään niitä samoja ruokia viikosta toiseen. Usein hyviä ruokia, mutta hyvin vähän sellaista, mistä inspiroituu kirjoittamaan. Koin kuitenkin hiljattain jonkinlaisen ahaa-elämyksen.  Usein tuppaan syyttämään ruuhkavuosia verkkaisesta bloggaamistahdista, mutta vasta nyt onnistuin hahmottamaan ongelman ytimen. On helppo olettaa, että arkirumban keskellä ei jäisi aikaa ruoanlaittoon, kuvaamiseen ja kirjoittamiseen, mutta se ei oikeastaan ole mikään ongelma. Ruokaa täytyy tehdä joka tapauksessa, kuvaamiseni ei ole mitään aikaavievää hifistelyä, ja kirjoittamista voi ainakin joiltain osin tehdä pienissäkin pätkissä. Kyse on enemmän siitä, ettei ole aikaa ja tilaa ajatella – suurin bloggaamista hidastava tekijä on se, ettei ole mahdollisuutta pysähtyä miettimään, mitä oikein tekisin. Toisin sanoen omalla kohdallani kiireestä kärsii enemmän tekemistä ohjaava luovuus kuin itse tekeminen. En ole keksinyt tilanteeseen mitään kaiken ratkaisevaa elämänohjetta, meillä on kolme pientä lasta ja kolme koiraa, joten tekemistä riittää vaikka kaiken turhan karsisikin pois. Minusta on kuitenkin tärkeää kirjoittaa tämä ajatus ylös, jotta en sitä hukkaisi.

En keksi mitä tekisin -ongelma häviää aina ajoittain, kun tulee tilanteita, joissa aivokapasiteetti on normaalia pienemmällä käytössä ja ajatus alkaakin virrata. Käytännössä se tapahtuu usein matkustaessa, nyt viimeksi siten, että vanhempieni luona käydessäni söin siskoni tekemää paprikakeittoa, jonka resepti on isoäitini peruja. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan kyseistä soppaa, resepti on ihan oman blogitaipaleeni alkumetreiltä (eilisestä päivälleen viiden vuoden takaa!) mutta ansaitsee tulla nostetuksi uudestaan esille.

Paprikakeitto on eräänlainen gulassin muunnelma, mistä juolahti mieleeni, että kunnon gulassin tekeminen roikkuu edelleen to-do listallani. Sitä siis! Tein pikaisen reseptien katselmointikierroksen, jonka perusteella selvisi lähinnä, että gulassista on tosi paljon variaatioita. Sivistyin nyt ainakin sen verran, että tiedän keitosta olevan myös amerikkalaisen version, johon tulee makaroonia. Tätä Chef Jar -blogin reseptiä käytin pitkälti inspiraationa. Naudanlihan tilalla käytin hirveä, joka sopi tarkoitukseen juuri passelisti eikä kuitenkaan jäänyt voimakkaampien mausteiden jalkoihin. Talvea on vielä pari kuukautta jäljellä, sen aikana suosittelen kokeilemaan tätä helppoa ja lämmittävää soppaa!

Gulassi hirvenlihasta (iso kattilallinen)

n. 1 kg hirvenpaistia tai soppalihaa (nautakin käy)
1 rkl suolaa + lisää maun mukaan
n. 1 dl vehnäjauhoja
muutama rouhaisu mustapippuria
nokare voita ja / tai öljytilkka ruskistamiseen
2 sipulia
2-3 valkosipulinkynttä
3 isoa, punaista paprikaa
1 rkl paprikajauhetta (mieluiten unkarilaista)
1 tl savupaprikaa
2 tl kuivattua meiramia
muutama laakerinlehti
pieni tölkillinen olutta
4 rkl tomaattimurskaa
n. 1,5 l hyvää lihalientä
10 kiinteää perunaa

  1. Kuutioi liha suupaloiksi. Sekoita keskenään suolaa, mustapippuri ja vehnäjauhot ja pyöräytä lihat jauhoissa. Kuumenna paistinpannu ja ruskista lihakuutiot erissä voi/öljytilkassa. Jätä lihat hetkeksi syrjään.
  2. Kuutioi paprikat ja hienonna sipuli ja valkosipuli. Kuullota kasviksia hetken aikaa samalla pannulla kuin aiemmin lihoja, ja mausta sitten paprikajauheella, savupaprikalla ja meiramilla sekä halutessasi suolalla. Lisää laakerinlehdet. Kaada pannuun olut ja anna kiehahtaa. Sekoita mukaan tomaattimurska ja lihaliemi.
  3. Lisää lihat takaisin kattilaan ja tuo keitto ensin lähes kiehuvaksi. Pienennä sitten lämpö pienimmilleen ja anna sopan muhia kannen alla rauhassa pari-kolme tuntia, kunnes liha on mureaa. Pienellä lämmöllä pysyy vähärasvainen paistilihakin mehevänä.
  4. Kuori ja pilko perunat suupaloiksi noin 45 minuuttia ennen keittelyn loppumista. Laita perunat liemeen kypsymään. Kun perunat ovat kypsät, keitto on valmis tarjottavaksi.

 

Reseptit

Sunnuntailounas: metsästäjän piirakka hirven jauhelihasta

marraskuu 29, 2016
hirvipiiras

Parjatun brittikeittiön kotiruokaklassikko shepherd’s pie ei kuulosta kovin kummoiselta. Jauhelihakastikekerros, jota peittää perunamuusikerros. Mutta kuten monet muutkin kunnon kotiruoat, shepherd’s pie on helposti lähestyttävä, koko perheelle maistuva ja rakkaudella tehtynä muhevan herkullinen klassikko. Minulle se juolahti mieleen, kun mietin käyttökohteita pakastimesta löytyvälle hirven jauhelihalle. Alkuperäiseen versioon käytetään lammasta, joiden paimentamiseen ruoan nimessäkin viitataan, mutta maukas ja metsäinen hirvi sopii tarkoitukseen erittäin hyvin. Onko kyseessä nyt sitten metsästäjän piirakka?

Koen, että kotiruokaklassikoiden – jotka monelle ovat myös niitä kouluvuosien traumaruokia – valmistuksessa pitkän kaavan mukaan on jotain hyvin palkitsevaa. Ruoat heräävät eloon ihan uudella tavalla ja muistuttavat, miten yksinkertaiset asiat ovat usein juuri niitä parhaita. Tekemisessä menee hetki, mutta mistään vaikeasta ei tässäkään ole kyse. Ja vaikka teenkin ruoat mieluummin tuoreeltaan kuin lämmitän samaa isoa laatikkoa koko viikon, niin en varsinaisesti valitakaan, kun sunnuntain lounasta voi venyttää vielä parin arkipäivänkin tarpeisiin.

Ohjeen mukaisilla määrillä ruokaa valmistuu suuri vuoallinen. Koska varsinkin perunamuusin tekeminen perustuu minulla tuntumaan ja riippuu aina käyttämistäni perunoista, on vaikea antaa ainesluetteloon aivan täsmällisiä määriä. Tavoitteena on tässä keskipaksu muusi, jota pystyy pursottamaan tai levittämään vuoan päälle mutta joka ei ole niin löysää, että sekoittuu suoraan kastikkeeseen. Maistelemalla ei voi mennä pieleen!

Vinkki: sienet ovat oiva lisä niin perinteiseen kuin tähän metsäiseen hirviversioonkin. Murusta mukaan esimerkiksi kourallinen suppilovahveroita tai mustia torvisieniä.

Shepherds pie hirvestä eli metsästäjän piirakka

3 porkkanaa
2 isoa sipulia
2 valkosipulinkynttä puristettuna
muutama oksa tuoretta timjamia
tilkka öljyä paistamiseen
1 kg hirven jauhelihaa
1 tl mustapippuria
muutama hyppysellinen suolaa
n. 1 dl punaviiniä
3-4 rkl tomaattipyrettä
2 rkl worcestershirekastiketta
8 dl mietoa lihalientä

Muusiin:

n. 1,2 kg jauhoista perunaa (esim. rosamunda tai puikula)
n. 3 rkl voita
1-2 dl täysmaitoa
muutama hyppysellinen suolaa

  1. Aloita perunoista. Kuori perunat ja höyrytä ne kypsiksi. Laita syrjään odottamaan.
  2. Perunoiden kiehuessa kuori ja hienonna porkkana ja sipulit pieniksi kuutioiksi. Riivi timjaminoksista lehdet ja hienonna valkosipuli. Kuullota aineksia hetken ajan öljyssä ja lisää sitten jauheliha. Ruskista kevyesti ja mausta suolalla ja mustapippurilla. Kaada kuumaan pannuun punaviini, anna kiehahtaa ja pienennä sitten lämpöä. Lisää tomaattipyre, worcestershirekastike ja lihaliemi ja sekoita. Hauduttele kevyesti kuplien kannen alla noin 20 minuuttia ja sen jälkeen toinen 20 minuuttia ilman kantta välillä sekoitellen.
  3. Kastikkeen hautuessa muussaa perunat. Sekoita niihin sitten suola, voi ja maito vähän kerrallaan samalla muussaten, kunnes koostumus on mieleinen. Jätä syrjään odottamaan tai jos käytät pursotinta, nosta muusi valmiiksi pursotinpussiin.
  4. Laita uuni lämpiämään 180 asteeseen. Voitele uunivuoka ja levitä jauhelihakastike sen pohjalle. Levitä tai pursota päälle muusi. Töki pintaan haarukalla muutama ilmareikä. Paista 20-30 minuuttia, kunnes muusipinta saa hieman väriä.
Reseptit

Ruuhkavuosipaniikkia ja punajuurilaatikkoa

lokakuu 1, 2016
punajuurilaatikko

Ihan pian koittaa se hetki, kun kaikki lapsemme siirtyvät kotihoidosta päivähoidon hellään huomaan ja me vanhemmat yritämme keksiä, miten selvitä uudenlaisesta arjesta. Tuntuu samaan aikaan hyvältä, haikealta ja kaoottiselta, vaikka olen jo saanut porrastaa shokkia aloittamalla uudessa työpaikassa jokunen kuukausi sitten. Nyt ovat kuitenkin miehenkin isyysvapaapäivät luetut, joten sieltä ne ruuhkavuodet tulevat ihan oikeasti, täysillä päin.

Ajatukset heittelevät laidasta laitaan; kuka tästedes hoitaa yöherätykset? Kuoppaammeko haaveet harrastuksista? Kuka ehtii tehdä ruokaa? Entä käydä kaupassa? Kuolemmeko nälkään? Paniikki! Pientä lohtua sain kuitenkin, kun vietin pari vapaapäivää kotona lasten kanssa. Kun rutiiniin pääsi, asiat kummasti lutviutuivat ja homma olikin oikeastaan helpompaa kuin muistin. Se valoi luottamusta myös tulevaan – ne uudetkin rutiinit ihan varmasti löytyvät, joten kyllä me hengissä selvitään. Tai ainakin luulen niin.

Ihan varmuuden vuoksi kuitenkin, jos käykin niin, etten enää koskaan ehdi tekemään yhtään mitään, tein vapaillani punajuurilaatikkoa. Konseptiltaan ihanan yksinkertaista ja arkista, mutta käytännössä sen verran työlästä ja sotkuista, ettei sitä halua töiden jälkeen kiireessä, jo valmiiksi nälkäisenä, lähteä askartelemaan. Jonkun mielestä punajuurilaatikon valmistus voi olla myös hieman itsetuhoista huomioiden, että perheessä on kolme alle kolmevuotiasta lasta eivätkä koiratkaan olleet kokkauspäivänä paikalla toimittamassa siivouspartion tehtäviä. Mutta kuitenkin tein, kun kerran oli tilaisuus valmistaa jotain muuta kuin jauhelihaa ja makaroonia.

Laitoin laatikkoon mehevää possun jauhelihaa, mutta kerman kohdalla rupesi terveellisyysomatunto kolkuttamaan. Käytän kermaa ruoanlaitossa harvoin, mutta kun käytän, se on yleensä kuohukermaa. Nyt laitoin kuitenkin kaapista löytynyttä kaurakermaa, joka on mielestäni ns. kermankorvikkeista paremmasta päästä ja antaa ruokiin oman, kauraisen makunsa. Tällä kertaa kaurakerma kyllä hukkui punajuuren makuun eikä sen läsnäoloa koko ruoassa olisi varmaan huomannut, jos ei olisi tiennyt.

Minusta laatikosta tuli tosi hyvää. Sen valmistuessa uunissa ehdin jo miettiä kaikenlaisia variaatioita vuohenjuustolla tai vaikka kapriksilla, mutta maistettuani en enää kaivannut niitä – vaikka ihan varmasti hyviä olisivat nekin; yksinkertainen, juureva laatikko oli juuri sitä, mitä kaipasin viileänä syyspäivänä. Rehellisyyden vuoksi täytyy kuitenkin kertoa, että lapsista vain pienemmät kelpuuttivat ruoan. Esikoinen nosti lautaseltaan haarukallisen punajuurta, kysyi mitä se on, ja totesi vastauksen kuultuaan, ettei sitä voi syödä. Eli jos haluat salavihkaa saada lapsesi syömään punajuuria, saattaa juureksen jemmaaminen kakkuun tai Lindströmin pihveihin toimia paremmin.

Punajuurilaatikko

1 kg punajuuria
2 isohkoa sipulia
1 rkl öljyä paistamiseen
800 g porsaan jauhelihaa
2 tl valkosipulirouhetta
1/2 tl valkopippuria
muutaman tuoreen timjaminoksan lehdet
suolaa
mustapippuria
2 dl korppujauhoja (käytin pankojauhoja, tavalliset olivat loppu)
2,5 dl kermaa (käytin kaurakermaa)

  1. Kuori ja raasta punajuuret. Kuori ja hienonna sipulit. Kuullota sipuleita hetki paistinpannulla öljytilkassa ja lisää sitten jauheliha. Paista kypsäksi. Mausta valkosipulilla, musta- ja valkopippureilla, suolalla sekä timjaminlehdillä.
  2. Kaada jauhelihaseos voidellun uunivuoan pohjalle. Lisää suurin osa punajuuresta ja korppujauhoista ja sekoita. Tarkista maku ja lisää mausteita tarvittaessa. Lado seoksen päälle loput raasteesta sekä vielä hieman korppujauhoja. Paista 180-asteisessa uunissa noin tunnin ajan.
Reseptit

Sunnuntailounas: Enchiladat

syyskuu 25, 2016
beef_enchiladas

Kyselin tuttuun tapaan mieheltäni toivomuksia viikonlopun ruokalistalle, ja jossain ruokasovelluksessa piipahdettuaan hän ehdotti enchiladoja. Mielessäni oli joltiseenkin ajatus siitä, mistä on kyse, mutta yllätys yllätys, hakutermillä ”beef enchiladas” löytyivät varmasti kaikki tortillalettujen olomuodot. Minua jäi vaivaamaan, miten enchiladat eroavat esimerkiksi burritoista, joten tein vielä hieman lisäkaivelua. Lukemissani resepteissä suurin yhteinen nimittäjä enchiladoille vaikutti kuitenkin oleva enchilada-kastike, joten siihen lähdin itsekin etsimään ohjetta. Opin, että olemassa on lukuisia erinimisiä variaatioita, jotka muokkaavat enchiladat ihan omiksi alalajeikseen, esimerkiksi tomaattikastikkeella päällystettyjä versioita kutsutaan entomatadasiksi. Lisäksi opin, että ihan perinteinen enchiladakastike ei saakaan punaista väriään tomaatista vaan ainoastaan chilistä.

Minä aloitin enchilada-urani tästä perinteisestä suunnasta. Lueskeltuani kourallisen verran reseptejä tein sekä kastikkeeni että enchiladani Gimme Some Oven -blogin ohjetta seuraillen mutta tapani mukaan vapauksia ottaen. En jotenkin kyennyt uskomaan, että pelkällä jauhelihakastikkeella ja juustolla höystetyt lätyt olisivat kovin kummoisia, mutta ilokseni sain todeta olevani väärässä. Tämä oli nyt niitä ruokalajeja, joissa kokonaisuus totisesti oli enemmän kuin osiensa summa; hieman kastiketta imaisseet ja uunissa paahtuneet tortillakääröt olivat meheviä ja maukkaita, kerrassaan mainioita lämmittäjiä nyt jo viileneviin iltoihin.

Enchiladat (neljälle)

8 keskikokoista tortillalettua
800 g naudan jauhelihaa
2 sipulia
2 tl öljyä paistamiseen
(400g tölkki käyttövalmiita papuja tai linssejä)
pari hyppysellistä suolaa
pari rouhaisua mustapippuria
3-4 dl enchiladakastiketta (ks. erillinen ohje)
150g cheddartyyppistä juustoa raastettuna
1 ruukullinen silputtua korianteria

Enchiladakastike

3 rkl rypsiöljyä
3 rkl vehnäjauhoja
4 rkl chilijauhetta (huom. ei cayennepippuria, sanoo reseptin lähde)
1 tl valkosipulijauhetta
1 tl oreganoa
1 tl juustokuminaa
1/2-1 tl suolaa
n. 4 dl kana- tai kasvislientä

  1. Aloita kastikkeesta. Kuumenna öljy paksupohjaisessa kattilassa ja lisää jauhot, sekoittele parin minuutin ajan lieden keskilämmöllä. Lisää mausteet samalla sekoittaen. Kaada sitten mukaan liemi vähän kerrallaan, samalla sekoitellen könttien välttämiseksi. Kiehauta, pienennä lämpöä ja anna keittyä kasaan hieman kuplien n. 10-15 minuuttia.
  2. Kuori ja hienonna sipulit. Kuullota sipulit pannulla keskilämmöllä, lisää sitten jauheliha ja ruskista. Lisää halutessasi pavut ja hämmentele sekaisin. Lisää seokseen n. 2 dl enchiladakastiketta ja sekoita.
  3. Laita uuni lämpiämään 175 asteeseen. Lisää jokaisen tortillaletun päälle kauhallinen jauhelihaseosta, kääräise rullalle ja pakkaa rullat tiiviisti uunivuokaan. Kaada yli jäänyt kastike rullien päälle ja ripottele pintaan juustoraastetta. Paista uunissa ilman kantta n. 20 minuuttia. Ripottele valmiiden rullien päälle korianteria.

enchiladat

Reseptit

Yhden pannun karitsa ja linssit

maaliskuu 18, 2016
karitsan_etuselkä_linssit

Jo nurkan takana kolkutteleva pääsiäinen on aikaisen ajankohtansa vuoksi päässyt tänä vuonna yllättämään ainakin minut. Normaalisti mietin jo ennen juhannusta, mitä jouluna syötäisiin ja aloitan vappuruokien ajattelun heti vuodenvaihteen jälkeen (joo, syömisen lisäksi tykkään myös ajatella ruokia…) , mutta nyt ei menusta ole tietoakaan. Tosin pakastimessa odottaa jo syksyn lammassesongin aikaan hankitusta karitsanpuolikkaasta säästetty viulu, joka pääsee luultavimmin pääsiäispöytään yhdessä erilaisten kasvistahnojen ja salaattien kanssa. Useimmiten ainakin meillä pääsiäisen maut taittuvat hieman itäisen välimeren ja Lähi-idän suuntaan.

Pääsiäismakuihin virittäytyäkseni ehdin kuitenkin tekemään helpon ja herkulliseksi osoittautuneen yhden pannun aterian, johon tuli karitsan luullista etuselkää, kasviksia ja  linssejä. Vaikka kyseessä on haudutettu liharuoka, oli kokonaisuus keväinen eikä uuniakaan tarvinnut lämmittää. Käytännössä hauduttelin hyvin maustetut karitsanpalat ja kasvikset miedossa lihaliemessä ihan tavallisessa wokkipannussa ja lisäsin linssit lopuksi kypsymään käytännössä jo valmiin lihan joukkoon. Ruusukaalit halusin makujen vaihtelun vuoksi paahtaa uunissa erillään ja lisäsin ne pannuun vasta lopuksi, mutta yhtä hyvin ne voisi laittaa samaankin pannuun hieman ennen linssejä. Jos isompi kokkaus ei pääsiäisenä kiinnosta, saattaa tämä ruoka olla juuri sinua varten!

P.S. Kuvasta jääneet yrtit ja saksanpähkinät kruunaavat kokonaisuuden, älä unohda niitä lautaseltasi!

Karitsan etuselkää ja linssejä pannulla (kolmelle)
800 g luullista karitsan etuselkää
loraus öljyä tai nokare voita ruskistamiseen
2 sipulia
2 porkkanaa
2 valkosipulinkynttä
muutama hyppysellinen suolaa
mustapippuria
2 tl juustokuminaa
1/2 tl savupaprikaa
1/2 tl cayennepippuria
1 tl jauhettua maustepippuria
2 laakerinlehteä
n. 3 dl mietoa lihalientä tai vettä
n. 2 dl punaisia linssejä (kuiva määrä)
1 sitruunan mehu
250 g ruusukaaleja

tarjoiluun:
kourallinen saksanpähkinöitä rouhittuna
kourallinen silputtuja mintunlehtiä
kourallinen silputtuja korianterinlehtiä
2rkl granaattiomenan siemeniä

  1. Ota liha huoneenlämpöön hyvissä ajoin ennen paistamista. Pyyhkäise karitsanpaloista mahdolliset luusirut talouspaperilla ja ruskista kuumalla pannulla voissa tai öljyssä kaikilta puoliltaan.
  2. Kuori ja pilko porkkanat ja sipulit muutamaan osaan, hienonna valkosipuli ja lisää ne pannulle. Kääntele muutaman kerran, pienennä sitten lämpöä ja mausta suolalla, mustapippurilla, juustokuminalla, savupaprikalla, cayennepippurilla ja maustepippurilla. Lisää liemi (sen verran, että lihat peittyvät) ja laakerinlehdet, peitä kannella ja jätä hautumaan pariksi tunniksi pienelle lämmölle, kunnes liha on mureaa ja irtoaa hyvin luusta.
  3. Putsaa ruusukaalit ja laita ne paahtumaan pellille leivinpaperin päälle 200-asteiseen uuniin 10-15 minuutiksi. Ruusukaaliin saa tulla hieman väriä, mutta varo kypsentämästä sitä liikaa.
  4. Huuhtele ja valuta linssit pakkauksen ohjeen mukaan ja lisää pannuun. Anna kypsyä noin kymmenen minuuttia, kunnes linssit ovat kypsät ja liemi pitkälti imeytynyt niihin. Jos seos näyttää kuivahtavan, lisää nestettä tarvittaessa.
  5. Lisää pannuun lopuksi kypsät ruusukaalit. Annostele ja nosta jokaisen annoksen päälle vielä rouhittuja saksanpähkinöitä, granaattiomenan siemeniä, korianteria ja minttua.
Reseptit

Stroganoff, herkullinen pettymys

helmikuu 6, 2016
stroganoff

Laskiaiseen kuuluu perinteen mukaan tukeva ruoka ennen paastoon laskeutumista. Sellainen on tämä naudanlihastroganoff, jossa ei säästellä voita eikä smetanaa. Stroganoffilla on sikäli hieman huono maine, että maustekurkkukuutioita minkä tahansa kastikkeen seassa käytetään monesti tekosyynä kutsua mitä karmeimpia sotkuja stroganoffiksi (tai nakkistroganoffiksi, jos kurkulla jatketaan nakkikastiketta), mutta tämä rautapadassa hautunut herkku ei ole sellaista nähnytkään.

Hienoinen pettymys stroganoff kuitenkin oli: maku oli herkullinen, mutta toivomaani ruokaprojektia en siitä onnistunut saamaan. Yritin nimittäin googlata stroganoffin salaisuutta, jotain yhdistävää ainesosaa tai metodia, jonka avulla voisin sanoa tehneeni ruuasta mahdollisimman autenttisen version. Kävi kuitenkin ilmi, että tämänkin ruuan ohjeita on yhtä monta kuin kokkejakin, eikä edes stroganoffin tavaramerkkinä pitämääni suolakurkkua kuulunut jokaiseen reseptiin. Noh, myönnän, että yhteisenä piirteenä stroganoff-resepteissä käytettiin yleensä vähintään paistia, jopa filettä – jota en itse koskaan kehtaisi laittaa pataruokaan- kun taas minulla oli käytettävissäni ylämaankarjan lihasuikaletta, joka arvatenkaan ei ollut peräisin arvopalasta. Allaolevaa ohjetta voi siis kuvailla minun näkemyksekseni stroganoffista, vaikea arvioida, kuinka autenttista siitä tuli. Rakkaudella valmistettua ja lämmittävän hyvää siitä tuli joka tapauksessa.

Naudanlihastroganoff

800-900 g naudanlihasuikaleita
3 rkl vehnäjauhoja
ripaus suolaa
2 keskikokoista sipulia
4 valkosipulinkynttä
150-200 g herkkusieniä
voita ja rypsiöljyä paistamiseen
n. 8 dl vettä tai mietoa lihalientä
1 dl puolikuivaa sherryä
80 g tomaattipyrettä
2 laakerinlehteä
1 tl valkopippuria karkeasti rouhittuna
1 suolakurkku + halutessa lisää tarjoiluun
120 g (1 prk) smetanaa + halutessa lisää tarjoiluun

1. Ota naudanlihasuikaleet huoneenlämpöön noin puolisen tuntia ennen paistamista. Sekoita lautasella keskenään vehnäjauhot ja suola ja pyöräytä lihasuikaleet seoksessa.

2. Viipaloi sipuli ja valkosipulinkynnet ja lohko herkkusienet. Lämmitä haudutuspata liedellä keskilämmölle, lisää pieni tilkka öljyä ja nokare voita ja laita sipulit ja sienet kuullottumaan. Kääntele välillä.

3. Sipulin kuullottuessa ruskista lihasuikaleet parissa erässä kuumalla paistinpannulla voi-öljyseoksessa. Siirrä ruskistetut lihat haudutuspataan. Huuhtaise pannu lopuksi parilla desillä vettä ja rapsuta paistinlastalla kaikki maut irti (voit tehdä tämän tarvittaessa myös paistoerien välissä, niin pannuun tarttuva jauho ei pääse palamaan). Kaada vesi haudutuspataan. Kuumenna pannu vielä kertaalleen ja kaada sherry pannulle. Anna kiehahtaa ja kaada haudutuspataan.

4. Lisää haudutuspataan vielä muutama desi vettä, tomaattipyre, laakerinlehti ja valkopippuri. Kuutioi suolakurkku ja sekoita se ja smetana mukaan. Anna hautua kannen alla miedolla lämmöllä noin tunnin ajan, tarkista maku ja lisää tarpeen mukaan vettä tai suolaa (suolakurkut luovuttavat makua ja suolaisuutta liemeen). Anna hautua vielä toisen tunnin ajan ennen tarjoilua. Tarjoile esimerkiksi keitettyjen perunoiden, smetananokareen ja suolakurkkujen kanssa.

 

Reseptit

Yllätyskassin osso bucco

tammikuu 24, 2016
osso_bucco

Ylämaankarjan yllätyskassi? Hetken ajatukselle hihiteltyäni halusin ehdottomasti sellaisen, kun niitä paikallisen REKO-ryhmän kautta oli muutama tarjolla. Ennakkotietona oli vain luettelo paloista ja tuotteista, joista osa löytyisi kassista, mutta lista kuulosti niin hyvältä, ettei kovin huono tuuri ollut edes mahdollinen. Niinpä kiikutin innoissani kotiin muovikassin, josta löytyi ainakin maksaa, suikalelihaa, ydinluukiekkoja, osso buccoa ja naudanlihasäilykettä.  Listan viimeisen tuotteen viipaloin ruisleivän päälle, muut pääsivät pakastimeen odottamaan jatkokäsittelyä.

Ensimmäisenä kaivoin pakkasesta osso buccon. Jostain syystä sitä tulee tehtyä harmillisen harvoin, rinta- ja häntäpalojen pitäessä meillä lihapatasuosikin asemia. Nyt lähdin hakemaan lihaan mausteisuutta ja käänsin ajatukset aasialaisia keittiöitä kohden. Mielessäni oli sellainen etäinen ”olen joskus jossain maistanut jotain sentapaista” -makuhaihattelu kastikkeesta, jota söin vuosituhannen vaihteen kieppeellä eräässä ainakin siihen aikaan hyvässä kiinalaisessa ravintolassa setsuanilaisen kastikkeen nimikkeellä. Silloin sen kanssa tarjoiltiin rapuja, mutta arvelin naudanlihan sopivan samantyylisen kastikkeen kaveriksi myös, tai ainakin voivani taittaa makumaailman myös naudalle sopivaksi. Sitäpaitsi makumuistoni oli sen verran kaukaa ja lihani valmistumassa kastikkeella hitaasti hauduttamalla, että tuskin ihan samasta kastikkeesta puhuttaisiin kuitenkaan.

Tuumasta toimeen. Kun ainoana reseptinä on kaukaisehko muisto, ei oikeastaan voi muuta kuin lähteä testaamaan maistelemalla ja tarkentamalla uudelleen ja uudelleen. Tomaattiselle pohjalle rakensin kastikkeen, johon hiljalleen lisäsin makeutta, suolaisuutta, happamuutta ja mausteisuutta. Käytin ruskistukseen ja kuullotukseen tavallista paistinpannua ja haudutukseen wokkipannua, mutta yksi tasapohjainen, korkealaitainen pannu ajaisi saman asian vielä paremmin. Lopputulos ei ollut sama, kuin muistissani oleva tuote, mutta riittävästi samaan suuntaan. Mausteista vaihtelua talvisiin pataruokiin!

Mausteinen osso bucco (neljälle)

1 kg osso buccoa
6 salottisipulia
4 valkosipulinkynttä
n. 4 x 4 cm pala inkivääriä
2 tlk (800g) tomaattimurskaa
3 rkl riisiviinietikkaa
5 rkl soijaa
3-4 rkl tummaa siirappia
1 rkl chilihiutaleita
2 tl kokonaisia mustapippureita (tai setsuaninpippureita, jos kaapistasi löytyy)
1 rkl seesamiöljyä
(tuoretta korianteria tarjoiluun)
(tilkka mietoa öljyä, esim. rypsi- tai maapähkinäöljyä paistamiseen)

  1. Ota osso bucco huoneenlämpöön noin tuntia ennen valmistusta. Leikkaa muutama viilto ulkoreunan kalvoihin, jotta kiekot eivät taitu kuppimaisiksi kypsennettäessä. Silppua salottisipuli ja valkosipuli sekä inkivääri.
  2. Ruskista lihakiekot kuumalla pannulla molemmin puolin ja siirrä syrjään. Laske lämpöä ja kuullota salottisipulit ja valkosipulit.
  3. Yhdistä lihat ja sipulit samaan pannuun. Lisää inkivääri, tomaattimurska, etikka, soija, siirappi, chilihiutaleet ja mustapippurit. Anna hautua pienellä lämmöllä viisi-kuusi tuntia. Tarkista maku ja lisää soijaa tai siirappia tarvittaessa mieleisen suolaisen ja makean tasapainon saavuttamiseksi. Sekoita mukaan seesamiöljy ennen tarjoilua. Tarjoile tuoreen, silputun korianterin kanssa.
Reseptit

Puljonki ja lihapiirakka, pala mummolaa

tammikuu 10, 2016
IMG_9392

Meidän suvun mummolaklassikoihin kuuluu ehdottomasti puljonki eli lihaliemi sekä levylihapiirakka, jonka täyte syntyy liemen sattumista. Mummoni valmisti lihaliemen aina jouluksi, jolloin se tarjottiin piirakan kera ennen varsinaista jouluateriaa, mutta melko tuhtina syötävänä se sopii mielestäni ehkä jopa paremmin tarjottavaksi ihan omana kokonaisuutenaan, milloin tahansa kylmien talvikuukausien aikana.

Lihaliemiä olen keitellyt monesti ennenkin, mutta tätä kokonaisuutta kokeilin nyt ensimmäistä kertaa. Suurimmaksi hankaluudeksi nousi reseptin metsästys, joka oli oma taiteenlajinsa. Mitään varsinaista reseptiä ei nimittäin ollut, vaan ohje on kulkenut perimätietona äidilleni ja siskolleni, joilta asiasta tiedustelin. Ja kun on mummolaohjeesta kyse, ei tarkkoja määriä ole olemassakaan, koska mummothan tekevät kaiken kokemukseen perustuvalla näppituntumalla. Perustuen siihen, että piirakkaan tulee kuulemma jauhoja, voita ja kermaa, lihaliemeen pieniä sipuleita ja vain vähän porkkanaa, ryhdyin keittopuuhiin. Tieteellistä, eikö?

Tiedän, että mummoni laittoi liemeen ”vanhaa lehmää”, kuten hän tapasi sanoa, tarkoittaen sillä isoja naudan soppaluita. Kun yhteen aikaan sellaisia ei tahtonut saada, siirtyi hän tekemään liemen osso buccosta. Minä puolestani käytin suosikkejani, naudan häntäpaloja, liemenkeittoon. Häntä on verrattain vähälihaista ja rasvaista, mutta se maku, se on ihan mahtava. Lihaa riitti häntäpaloista ainoastaan noin puolikkaaseen piirakkapellilliseen, mutta koko pellillisen saa tehtyä helposti, jos käyttää liemeen esimerkiksi puolet häntää ja puolet osso buccoa. Minä jauhoin keitetyn lihan lihamyllyssä, mutta hyvä blenderi tai sauvasekoitinkin riittänee, jos täytteitä pienentää hieman haarukalla.

Valmiissa liemessä maistui mummola. Sitä riitti kupillinen jokaisen piirakanpalan kaveriksi ja pakastimeen jäi vielä reilusti ylikin talven keittoja odottamaan. Taas on yksi ruokaperinne siirtynyt sukupolvelta toiselle.

Puljonki eli lihaliemi

2 kg naudan häntäpaloja

vettä

suolaa (n. 2 rkl)

3 porkkanaa

500 g salottisipuleita tai pieniä keltasipuleita

1/2 purjosipuli

300 g juuriselleriä

  1. Laita naudanhännät kattilaan, peitä vedellä ja tuo kiehuvaksi. Kuori pinnalle kertynyt vaahto, mausta suolalla ja laske kattilan lämpö sitten pienimmilleen. Kuori selleri, huuhtaise porkkana ja purjo (ei tarvitse kuoria) ja pilko muutamaksi palaksi liemeen. Poista sipuleista kannat ja lisää liemeen. Keittele hymyillen ainakin kuusi tuntia, mieluusti koko päivän tai vaikka yön yli.
  2. Siivilöi valmis liemi (minä laskin liemen lävikköön levitetyn harsokankaan läpi). Anna jäähtyä jääkaappikylmäksi ja kuori pinnalle kertynyt rasva. Poimi erilleen naudanhännät sekä noin puolet selleristä ja purjosta piirakantekoa varten. Säilytä jääkaapissa tai pakastimessa ja lämmitä annoksina pitkin talvea.

Levylihapiirakka liemilihoista (n. puoli pellillistä, minä käytin lasagnevuokaa)

taikina:

5 dl vehnäjauhoja

50 g voita

1/2 – 1 dl kuohukermaa

hyppysellinen suolaa

täyte:

2 kg (raakapaino) naudan häntäpaloja kypsennettynä

150 g kypsää juuriselleriä

1/4 kypsennettyä purjosipulia

(suolaa)

  1. Valmista taikina nyppimällä jauhot ja voi sekaisin. Lisää tilkka kermaa ja sekoita vain sen verran, että taikinasta tulee yhtenäinen. Tarvittaessa kermaa voi laittaa hieman ohjetta enemmän. Laita taikina jääkaappiin vetäytymään siksi aikaa, kun valmistat täytteen.
  2. Riivi kypsennetyistä naudanhännistä lihat luista. Tämä kannattaa tehdä, kun palat ovat vielä lämpimiä liemenkeittelyn jäljiltä, silloin liha irtoaa helpoiten.
  3. Aja lihat, selleri ja purjosipuli lihamyllyn läpi tai hienonna ne tehosekoittimella (hyvä sauvasekoitinkin kuulemma toimii).
  4. Kaulitse noin puolet taikinasta levyksi. Siirrä levy varovaisesti leivinpaperilla vuoratulle pellille ja lusikoi täyte kerrokseksi taikinalevylle, jättäen reunoihin pari senttiä. Kaulitse taikinan toinen puoli ja nosta levy täytteen päälle. Painele tai taittele reunat kiinni kostutetuin käsin. Pistele haarukalla piirakan pintaan ilmareikiä ja paista 180-asteisessa uunissa noin 30 minuuttia, kunnes pinta saa kauniin värin.