Browsing Tag

makea leivonta

Reseptit

Revanssi churroista

toukokuu 1, 2017
churrot

Edellisvapun alla halusin kokeilla churrojen tekemistä. Kaivelin jostain netin syövereistä ohjeen, jossa vinkattiin taikinan pursottamisesta voidellun leivinpaperin päälle pellille sen sijaan, että se pursotettaisiin normaaliin tapaan suoraan paistokattilaan. En tiedä, oliko syynä samaan ajankohtaan osuneet muuttovalmistelut, silloisen äitiyslomalaisen väsymys vai se, ettei pitäisi uskoa kaikkea lukemaansa, mutta kokeilu epäonnistui täydellisesti (kuvatodiste löytyy tästä tekstistä). Churrot eivät koskaan päässeet edes paistoon saakka, mutta niin paljon jäi asiasta hampaankoloon, että vannoin ottavani pötkylöistä vielä revanssin. Mikä olisikaan parempi ajankohta kuin seuraava vappu?

Nyt tartuin Campasimpukan reseptiin, koska muistin Sarin treenanneen churrojen parissa kerran jos toisenkin. Ohje oli suoraviivainen ja helppo, eikä tiskiäkään juuri tullut. Ja mikä parasta, churrot onnistuivat jopa minulta. En oikeastaan tiedä, mikä edelliskerralla meni vikaan (muistan homman olleen kamalaa sotkua muutoinkin kuin pellille pursottamisen osalta), sillä nyt tekeminen ei tuntunut alkuunkaan vaikealta. Sen verran sain aivoni prosessissa solmuun, että yhdessä kohtaa mies joutui pohtimaan, miksi olen jättänyt pursottimen pussin päälle enkä sisälle, mutta siitäkin selvittiin kun siirsin taikinan uuteen pussiin. Eli jos käytät normimarketin pursotinpussisettejä kuten minä, muista laittaa pursottimen pää pussin sisään, lisää sitten vasta taikina ja kun aloitat pursottamisen, leikkaa pussin kärki auki niin, että pursotinosan kärki pilkistää sieltä ulos.

Erilaisista munkki- ja donitsivirityksistä pidän yleensä eniten ihan niistä perinteisistä munkkirinkilöistä, mutta churroihin toivat appelsiini, kaneli ja suklaakastike ihan oman vinkeytensä. Suosittelen lämpimästi, sekä churroja että käyttämääni ohjetta!

Churrot

puolikkaan appelsiinin mehu + vettä niin, että nestettä on 2,5 dl
puolikkaan appelsiinin kuori raastettuna
100 g voita
ripaus suolaa
ripaus sokeria
1/2 tl vaniljajauhetta
2,5 dl vehnäjauhoja
3 kananmunaa
1 litra rypsiöljyä uppopaistamiseen
sokeria ja kanelia

  1. Mittaa kattilaan appelsiinimehu ja vesi niin, että nestettä on yhteensä 2,5 dl. Lisää raastettu appelsiininkuori, voi, suola, sokeri ja vanilja ja kiehauta. Lisää vehnäjauhot ja sekoita palloksi. Anna jäähtyä hieman.
  2. Lisää kananmunat ja sekoita kunnolla taikinaksi. Kaavi taikina kattilasta pursotinpussiin ja siirrä jääkaappiin odottamaan (minä annoin taikinan levätä muutaman tunnin).
  3. Lämmitä öljy paksupohjaisessa kattilassa 170 asteeseen. Pursota taikinasta n. 10 cm pötkylöitä kattilaan, viisi-kuusi pötköä kerrallaan (helpointa on, jos yksi pursottaa ja toinen leikkaa saksilla sopivaa pötkylää). Käännä kerran-pari paiston aikana ja anna kypsyä kauniin ruskeiksi. Ota paistetut yksilöt talouspaperin päälle kuivahtamaan. Laita uusi erä paistumaan ja pyörittele sillä aikaa paistosta tulleet sokeri-kaneliseoksessa. Jatka samaan malliin, kunnes koko taikina on paistettu. Tarjoile valmiit churrot mahdollisimman pian suklaakastikkeen kanssa.
Reseptit

Mehevät keikaussitruunapalat

syyskuu 3, 2016
sitruunapalat

Ihan sattumalta, jotain aivan muuta hakiessani, törmäsin tähän mehevään sitruunapalaohjeeseen. Pidän leipomuksissa eniten raikkaista, jopa happamista mauista ja suosikkitäytekakkuni on sitruunakakku, joten halusin kokeilla ohjetta, vaikken olekaan kova leipomaan. Kyseessä on eräänlainen keikausleivonnainen, jonka jujuna on kostuttaa ensin koko kakku mehevällä sitruunatahnalla, antaa sen jäähtyä ja hieman jähmettyä, ja sitten kääntää kakku tarjoiltavaksi, jolloin kakun läpi pohjalle valunut tahna muuttuukin päällikerrokseksi. Minä toteutin sitruunapalat pyöreänä kakkuna, mutta alkuperäisohjeessa se on tehty levynä mokkapalojen tapaan.

Allaolevaa ohjetta olen muokannut sen verran, että olen muuntanut mittayksiköitä meikäläisempään muotoon sekä hieman pyöristellyt tiettyjä mittoja. Lisäksi toteutin sitruunatäytteen kokonaan maissijauholla, kun vehnäjauhot loppuivat kesken leipomisen. Rakenteeltaan valmis kakku oli sangen kiinteä, mutta juuri niin raikkaan mehevä kuin toivoinkin. Ensi kerralla saattaisin kuitenkin kokeilla jättää täytteen hieman juoksevammaksi taatakseni vielä mehukkaamman lopputuloksen.

sitruunapalat_2

Keikaussitruunapalat

pohja:

115 g voita
95 g  vehnäjauhoja
2 munaa
1 sitruunan raastettu kuori
150 g hienoa sokeria
(ripaus suolaa, jos käytät suolatonta voita)

täyte:

40 g maissijauhoja
250 g sokeria
1,5 dl sitruunamehua ja hedelmälihaa
4 munaa
1. Ota voi huoneenlämpöön pehmenemään. Laita uuni kuumenemaan 180 asteeseen. Vuoraa kakkuvuoka tai laidallinen pelti leivinpaperilla (tai voitele).

2. Vatkaa sähkövatkaimella tasaiseksi pehmeä voi, sokeri ja jauhot. Vatkaa munat ja sitruuna keskenään toisessa kulhossa. Yhdistä kulhojen sisällöt ja vatkaa vielä tasaiseksi taikinaksi.

3. Kaada taikina vuokaan ja paista uunissa 20-25 minuuttia, kunnes pinta saa aavistuksen väriä.

4. Pohjan paistuessa valmista sitruunatäyte. Sekoita kulhossa maissijauho ja sokeri, lisää sitten sitruunamehu ja vatkaa tasaiseksi. Lisää seokseen munat samalla reippaasti vatkaten.

5. Ota pohja pois uunista ja kaada päälle sitruunatäyte. Älä säikähdä, vaikka kakku kirjaimellisesti ui täytteessä. Paista vielä 20 minuuttia, ota sitten uunista ja anna jäähtyä täysin ennen kääntämistä. Käännä kakku ympäri ja koristele tomusokerilla.

 

Reseptit

Pikaisia suukkoja

kesäkuu 30, 2016
kookospallot

Jokunen päivä sitten päädyin korvieni välissä nostalgiatripille vaihto-opiskeluaikoihini Ruotsiin. Ei liene kuitenkaan yllätys, etten varsinaisesti miettinyt opintojani vaan ajatukseni keskittyivät ruokaan, tarkemmin ottaen kookospalloihin, jotka ovat tuttuja meillä Suomessakin mutta joita erityisesti länsinaapurissa on hyvinkin runsaasti tarjolla sekä kaupoissa että kahviloissa. Meidänkin opiskelijasolussamme kookospalloja ostettiin aina silloin tällöin makeanhimon yllättäessä. Nyt en ole niitä syönyt vuosikausiin, mutta nostalgisoinnista innostuneena päätinkin kokeilla valmistaa niitä itse.

Netti on pullollaan kookospalloreseptejä, mutta löytämäni ohjeet olivat kaikki täyssuklaisten pallosten valmistukseen, kun taas itse halusin sellaisia, joiden sisällä olisi pehmeänmakea marenkitäyte. Lopulta tulin ajatelleeksi, että suomalaiset klassikot, suukot, ovat hyvin samantyyppisiä tuotteita ja suukkoreseptejä hakemalla löysinkin vinon pinon ohjeita. Tekemistäni saneli kuitenkin pieni kiire sekä raaka-aineiden rajautuminen siihen, mitä kaapista juuri tuolla hetkellä sattui löytymään. Pikaversion täyte on melko höttöinen, joten suklaassa ja kookoksessa pyörittely vaatii varovaisuutta, mutta onnistuu kyllä (jopa minulta) ja kookoshiutaleet peittävät kauneusvirheet. Oikeiden suukkojen valmistus saa vielä odottaa, mutta laitanpa tämän helpon pikaversion ohjeen teillekin vinkiksi. Tarjottava on myös gluteeniton, kunhan varmistat asian myös käyttämäsi suklaan osalta.

Kookospallot (n. 25 kpl)

3 kananmunanvalkuaista
0,75 dl (erikois)hienoa sokeria
200g tummaa suklaata
nokare voita
n. 100g kookoshiutaleita

1. Ota munat huoneenlämpöön ainakin puolisen tuntia ennen valmistuksen aloittamista. Erota valkuaiset keltuaisista ja kaada puhtaaseen kulhoon. Lisää sokeri ja vatkaa kovaksi, tiiviiksi vaahdoksi.

2. Laita uuni lämpiämään 150 asteeseen. Vuoraa uunipelti leivinpaperilla. Muotoile vaahdosta lusikan tai pursottimen avulla pellille pyöreähköjä, halkaisijaltaan n. 3-4 cm möykkyjä. Paista uunissa noin kymmenen minuuttia, tai kunnes pallukoiden pinta hieman napakoituu. Pieni väri ei haittaa, mutta pallojen ei varsinaisesti tarvitse saada väriä.

3. Pallojen valmistuessa sulata suklaa. Paloittele suklaa kulhoon, lisää voinokare ja laita kulho vedellä puoliksi täytetyn kattilan päälle niin, ettei kulhon pohja osu veteen. Kuumenna vesi hiljalleen melkein kiehuvaksi ja sekoittele suklaata välillä sen sulaessa. Varo kiehauttamasta suklaata.

4. Kaada kookoshiutaleet laakealle lautaselle. Ota marenkipallot uunista ja nosta ne yksi kerrallaan leivinpaperilta varovaisesti lusikkaa apuna käyttäen. Pyörittele, edelleen lusikalla avustaen, pallot ensin sulatetussa suklaassa ja sitten kookoshiutaleissa. Nosta valmiit pallot esimerkiksi lautaselle leivinpaperin päälle. Jäähdytä / koveta jääkaapissa noin tunnin ajan ennen tarjoilua.

 

Reseptit

Mokkapalat

helmikuu 1, 2016
mokkapalat

Mokkapalat tai -ruudut, kutsuu niitä kummalla nimellä hyvänsä, ovat ikisuosikkeja, joita on viime vuosina näkynyt taas paljon blogeissa ja lehtien sivuilla. Minulle ne tuovat mieleen yläastevuosien discot, joiden tarjoiluihin ne kuuluivat erottamattomasti popcornin ja pullolimsan ohella. Ilmeisesti jotkut asiat eivät koskaan muutu: osuin taannoin treenivuorollani eräälle koululle juuri discoiltana ja myyntipöydän tarjoilut näyttivät ihan samalta kuin – öö – ihan muutama vuosi takaperin, vaikka limsapullot eivät enää olleetkaan lasia. Yllättäen jopa illan viimeiset hitaat kuulostivat aika tutuilta. Oi niitä aikoja!

Nostalgiapläjäyksestä inspiroituneena halusin minäkin tehdä mokkapaloja ensimmäistä kertaa elämässäni. Netin loputtomasta reseptisyöveristä valikoin Pullantuoksuinen koti -blogin ohjeen, joka oli alkujaan Hesarista. Resepti oli sinänsä toimiva enkä tehnyt kuin hiuksenhienoja muutoksia, mutta kommelluksilta ei säästytty, kun samaan aikaan leivonnan kanssa tein viittä muutakin asiaa. Kuorrutus muuttui kastikkeeksi lorautettuani sinne ajatuksissani triplamäärän kahvia, ja itse leivonnaiset kärsivät hieman muutaman minuutin ylimääräisestä paistosta. Mokkapalat maistuivat vieraille kahvipöydän ääressä näinkin, mutta kuorrutusta tein vielä uuden annoksen kunnon lopputuloksen ja aikaansaamiseksi. Taattua aikamatkailua, vain nonparellit puuttuivat!

Mokkapalat (50 cm leveään uuniin sopiva pellillinen)

200 g voita
4 munaa
3 dl sokeria
5 dl vehnäjauhoja
3 rkl kaakaojauhetta
3 tl leivinjauhetta
ripaus jauhettua vaniljaa
2 dl maitoa

kuorrute:

50 g voita/margariinia
3/4 dl vahvaa kahvia
1 rkl kaakaojauhetta
ripaus jauhettua vaniljaa
1 pkt (500 g) tomusokeria

  1. Sulata voi ja jätä jäähtymään. Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi.
  2. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne maidon kanssa vuorotellen munasokerivaahtoon puuhaarukalla käännellen. Sekoita lopuksi mukaan voisula.
  3. Kaada taikina leivinpaperilla vuoratulle pellille. Paista 200-asteisessa uunissa 15 minuuttia. Ota jäähtymään siksi aikaa, kun valmistat kuorrutteen.
  4. Valmista kuorrute: sulata kattilassa voi ja lisää siihen kahvi, kaakaojauhe ja vanilja. Lisää sitten tomusokeri vähän kerrallaan samalla voimakkaasti sekoittaen.
  5. Levitä kuorrute mokkapalapellillisen päälle (jos kuorrute ehtii jäähtyä ja jähmettyä, lämmitä sitä hieman esim. mikrossa ja notkista tarvittaessa lisätipalla kahvia), anna jäähtyä ja leikkaa ruuduiksi terävällä veitsellä.

mokkaruudut

Pehmeä omena-vaniljapiirakka gluteenilla ja ilman

syyskuu 15, 2015
IMG_8907

Ei syyskuuta ilman omenapiirakkaa! Toissaviikonlopun nimiäisiin tilasin täytekakun valmiina, mutta tämän sesongin kestosuosikin halusin leipoa itse. Etäisesti päässäni oli ajatus vaniljaisesta täytteestä, mutta olin hiukan pettynyt löytäessäni googlen avulla lähinnä reseptejä, joissa oli käytetty valmisvaniljakastikejauhetta. Uskon, että siitäkin saa aikaiseksi hyvää mutta halusin tehdä itse, joten rakentelin täytteen vaniljavanukkaan ohjetta soveltaen. Maukas tuli piirakasta näinkin.

Juhliin tein kaksi versiota, tavallisen vehnäjauhoista leivotun piirakan sekä gluteenittoman vedoksen, johon sekoitin Semperin Finmix -jauhoa ja maizenaa. Ylimääräisten piirakkavuokien puutteessa tein gluteenittoman piirakan kertakäyttövuokaan enkä juhlissa uskaltanut nostaa sitä kauniimmalle tarjoiluastialle, koska pelkäsin piirakkapohjan hajoavan, niin kuin gluteenittomille leivonnaisille usein käy. Pelkoni oli kuitenkin turha, leikatessa yön yli levännyt piirakka pysyi oikein hyvin kasassa. Ohje sopii halkaisijaltaan 26 cm piirakkavuoalle.

Pehmeä omena-vaniljapiirakka

pohja

150g voita
3,5 dl vehnäjauhoja (tai 2 dl gluteenittomia jauhoja ja 1,5 dl maissitärkkelystä)
1 dl sokeria
1 tl leivinjauhetta
2 rkl maitoa

täyte

n. 5 kotimaista omenaa
3-4 munaa
4 dl kuohukermaa
ripaus vaniljajauhetta
0,5 dl sokeria + hieman omenoiden päälle piirakan pintaan
muutama ripaus kanelia

1. Ota voi pehmenemään huoneenlämpöön. Sekoita keskenään pohjan kuivat aineet ja nypi pehmennyt voi mukaan. Lisää maitoa, ja sekoita vain sen verran, että taikina tasoittuu. Laita jääkaappiin hetkeksi vetäytymään.

2. Voitele piirakkavuoka ja painele taikina tasaisesti sen pohjaan ja reunoille. Varo jättämästä reikiä. Anna jälleen viiletä jääkaapissa sen aikaa, kun valmistelet täytteen.

3. Pese ja leikkaa omenat ohuiksi lohkoiksi. Sekoita keskenään munat, sokeri, vaniljajauhe ja kerma. Kaada seos piirakkavuokaan taikinan päälle ja lado omenaviipaleet varovaisesti seoksen päälle. Ripottele viipaleille kanelia ja sokeria. Paista 180-asteisessa uunissa 30-40 min kunnes piirakan reunat ja pinta ovat kauniin väriset.

Ihanan mehevät mustikkamuffinit ja outoja ongelmia

elokuu 18, 2015
IMG_8816

Blogiani seuraavat tietävät, etten juurikaan puhu kaloreista tai kiloista, tai ylipäänsä erityisemmin keventele. Toki arvostan ruuan terveellisyyttä ja uskon sen olevan suuressa roolissa minun ja perheeni terveyteen, mutta siinäkin nojaan lähinnä monipuolisuuteen, ajatuksella kaikkea riittävästi muttei mitään liikaa, paitsi ehkä kasviksia. Kevyttuotteita en juuri harrasta ja tunnustan suhtautuvani niihin hieman skeptisesti, mutta en myöskään normaalioloissa ole voin, kerman ja sokerin suurkuluttaja. Pyrin käyttämään niitä harvakseen, mutta kun käytän, valitsen maku edellä ns. oikeaa tavaraa enkä kitalakeen kiinni liimautuvaa kevytversiota.

Nyt joudun kuitenkin hieman puhumaan myös kiloista, koska ne vaikuttavat melko paljon tämänhetkiseen syömiseeni. Minulla on nimittäin kummallinen ongelma; raskausajan ja synnytyksen myötä painoni putoaa kovaa vauhtia. Raskauskilot ovat jo hävinneet ja nyt huidellaan muutama kilo lähtötilanteesta miinuksella. Jep, tiedän, että se on ehkä yksi elämän hyviä ongelmia ja varmasti moni raskauskilojen kanssa taisteleva nainen saattaa olla asiasta jopa kateellinen. Mutta oikeasti, ei kannata kadehtia, nopea ja hallitsematon painonlasku jättää jälkeensä lähinnä luuta ja nahkaa.

Tiedän, että järkevää olisi nyt syödä tavallista, monipuolista ruokaa hieman normaalia enemmän, kiinnittää erityistä huomiota proteiinien ja rasvan laatuun, sekä harrastaa riittävästi lihaskuntoa kasvattavaa liikuntaa. Mutta mutta, pelkkä tavallinen ruoka ei tunnu kattavan tämänhetkistä energiankulutustani, tai sitten minusta ei ole syömään ihan niin suuria määriä tarpeeksi nopeasti – nälkä kun ehtii tulla ennen kuin yksi ateria on syöty alusta loppuun. Niinpä kaikenlaista vähemmänkin terveellistä mutta hyvin energiapitoista kuluu, eläinrasvaa, juustoja, makeaa, you name it. Ja sitä kaikkea kuluu yhteensä ihan valtavasti, niinkin paljon, että viikottainen kauppakuittimme on siirtynyt ihan uusiin lukemiin. Enkä halua enää kuulla yhtään kertaa, että imetys on ilmainen tapa ruokkia vauva (tai kaksi). Kolesterolia tai muita terveyskysymyksiä en edes uskalla ajatella…

Mutta liian huolissani en ole. Tiedän, että tilanne korjaa itse itsensä ajan mittaan, energiantarve tasaantuu ja ruokahalu sen myötä. Tai ainakin niin kävi esikoisen synnyttyä, joten miksei kävisi nytkin. Niinpä väliaikaisena ratkaisuna sallin itselleni normaaliruuan ohella myös sen kenties kohtuuttomankin määrän herkkuja – kuten nämä ihanat mustikkamuffinit, jotka paistoin joku ilta, kun koin akuuttia nälkää tarvetta leipoa jotain.

Näistä muffineista tuli todella hyviä, juuri sellaisia supermeheviä, kuin mustikkamuffinien minusta kuuluu ollakin. Reseptiin käytin pelkän maidon sijaan nesteenä myös kreikkalaista jugurttia, joka toi taikinaan hieman särmää, samoin osan vehnäjauhoista korvasin neljän viljan puurohiutaleilla. Lisäksi mustikoita halusin laittaa oikein paljon, mikä mehevöitti lopputulosta entisestään. Mutta älkää silti erehtykö kuvittelemaan, että muffinit olisivat terveellisiä!

Annoksesta saa n. 16-17 kpl pieniä muffineja, mutta minä tein keraamisissa annosvuoissa neljä isompaa versiota. Allaolevaan ohjeeseen olen merkannut paistoajat molempiin versioihin.

Mehevät mustikkamuffinit

4 dl vehnäjauhoja
1 dl neljän viljan puurohiutaleita (tai kaurahiutaleita)
1/2 tl ruokasoodaa
1 1/2 tl leivinjauhetta
1 dl sokeria
hyppysellinen suolaa
hyppysellinen vaniljajauhetta
hyppysellinen kardemummaa

2 dl maitoa
2 dl jugurttia (rasvaa 10%)
1 muna
100g voita sulatettuna
4 dl pakastettuja, jäisiä mustikoita

1. Sekoita kuivat aineet keskenään kulhossa. Sulata voi ja anna jäähtyä hetken. Vatkaa toisessa kulhossa sekaisin maito, jugurtti, muna ja voi. Kaada sitten kosteat aineet kuivien sekaan vähän kerrallaan samalla sekoitellen. Lisää lopuksi jäiset mustikat ja sekoita vielä kevyesti.

2. Jaa taikina muffinivuokiin/papereihin tai muihin sopiviin, pieniin vuokiin. Jätä vuokiin hieman turpoamisvaraa. Paista muffineja 190-asteisen uunin keskitasolla 15-20 min (pienet muffinit 16-17 kpl) tai 30-35 min (isot muffinit 4 kpl). Kauniinvärinen pinta on hyvä indikaattori muffinien kypsyydestä, mutta niitä voi halutessaan kokeilla hieman vaikka puutikulla; jos tikkuun jää taikinaa, kannattaa jatkaa paistamista hetken ajan.

Pääsiäinen budjetilla: hunajainen rahka-appelsiinitorttu ilman uunia

maaliskuu 21, 2015
IMG_8296

Rahkajälkkärit ovat aika perinteisiä pääsiäisherkkuja, eivätkä yleensä kovin hintaviakaan. Pasha kuuluu erottamattomasti pääsiäiseen ja erilaisia rahkapiirakoitakin tarjotaan tulevina viikkoina taas paljon. Minun täytyy kuitenkin tunnustaa, etten ole suuri makeiden leipomusten ystävä – vaikka joskus niillekin on paikkansa – ja muutenkin makean suhteen vähän valikoiva. Siksi meillä ei kovin usein leivotakaan, vaikka olen ihmispoikasen synnyttyä vähän koittanut tsempata lajissa. Tämä hunajainen appelsiini-rahkatorttu on nopea ja helppo vaihtoehto ”oikealle” leipomiselle, jos pääsiäisen aikaan saa yllättäviä kahvivieraita kylään. Leipomus syntyy aika perusaineista, keksejä, voita, rahkaa, kermaa, ja päälle voi laittaa vähän mitä kaapista löytyy. Ainakin meillä nuo perustarvikkeet löytyvät lähes aina kaapista. Mökkioloissa tai kirkkaan auringon lämmittäessä kotia vähän liiankin kanssa (noh, vielä sitä paistetta ei ole riittänyt ongelmaksi asti, paitsi silloin kun katse osuu kevätpesua odottaviin ikkunoihin…) torttu on myös ihan loistavaa tarjottavaa, koska siihen ei tarvita uunia.

Joskus aiemmin olen tehnyt kesähelteillä tortusta mansikkaisen version kaurakeksipohjalla, tämä syntyi joltiseenkin samalla metodilla mutta eri raaka-aineilla. Versiointi on siis myös helppoa! Ja gluteenittoman tortusta saa, kun vaihtaa keksit gluteenittomiin. Perinteisen piirakkavuoan sijaan tortun voi tarjota modernimmin annoslaseissa helppona jälkkärinä, eli painellen keksiseoksen lasin pohjalle tai ripotellen sen raidaksi rahkakerrosten väliin, ja päälle appelsiinilohko ja hunajaa koristeeksi.

Hunajainen rahka-appelsiinitorttu

150 g digestive-keksejä
3 rkl voita
200g maustamatonta rahkaa
1 dl kuohukermaa
ripaus vaniljarouhetta
2 tl sokeria
1 appelsiini
2 rkl hunajaa

(sitruunamelissan tai mintun lehtiä koristeluun)

1. Lämmitä voi huoneenlämpöiseksi. Murskaa keksit, sekoita ne voin kanssa ja painele massa piirasvuoan pohjalle.

2. Vaahdota kerma ja sekoita se rahkan, sokerin ja vaniljajauheen kanssa. Sekoita mukaan puolet (1 rkl) hunajasta.

3. Leikkaa appelsiinista navat, aseta se leikkuulaudalle tai lautasen päälle ja poista loput kuoresta veitsellä leikaten. ”Fileoi” appelsiinilohkot irti kalvoistaan terävällä veitsellä. Kaada lautaselle valunut mehu rahkatäytteen joukkoon.

4. Levitä rahkatäyte keksipohjan päälle ja koristele appelsiinilohkoilla. Valuta loput hunajasta (1 rkl) koristeeksi tortun päälle ja anna vetäytyä jääkaapissa puolisen tuntia ennen tarjoilua.

Clafoutis mustikoista laskiaispannariksi

helmikuu 14, 2015
IMG_8170

Huomenna on laskiaissunnuntai, mutta meillä sitä vietetään jo vähän etunojaisesti. Pulkkamäkeen emme ole kyllä päässeet, saa nähdä, riittääkö tämänpäiväisen sateen jälkeen etelässä edes lunta pulkkailuun. Joka tapauksessa, herkkuani hernesoppaa tein jo eilen, tänään puolestaan paistettiin pannaria sopan kaveriksi. Googlasin vähän erilaisia pannariohjeita perinteisen ja ahvenanmaalaisen version vaihteluksi ja päädyin clafoutikseen. Clafoutis on ranskalainen, perinteisesti kirsikoista tehtävä jälkkäri, mutta minä tein mustikkaisen version. Jälkkäri ei kauas putoa meikäläisestä pannukakusta.

Ohjeen otin BBC Good Foodista, josta luin samalla, että vain kirsikoista tehtävä pannari on clafoutis, muilla marjoilla kyseessä on oikeastaan flaugnarde. Ettäs tiedätte. Manteleita ei kotona tällä kertaa ollut ja joku oli popsinut taas kaikki pähkinät, joten käytin taikinaan pelkkää vehnäjauhoa, jota laitoin hiukan alkuperäisohjetta isomman määrän. Marjoja ja mausteita muokkasin hieman myös. Hyvin toimi näinkin, vaikka hieman jäin miettimään, oliko ohjeessa kaikki määrät ihan kohdillaan; minä käytin esim. marjoja vain n. 250g ja niitä oli silti todella paljon taikinamäärään nähden, kuten kuvasta näkyy – eli lopputulos ei ollut niin kovin clafoutismainen. Alkuperäisohjeessa olisi marjoja ollut vielä 150g lisää. Aika moni olikin ohjeeseen kommentoinut, ettei annettu paistoaika riittänyt, minkä arvelen johtuneen marjojen suuresta määrästä. Ihan älyttömän hyvää siitä silti tuli, eli makua eivät marjat pilanneet mitenkään, vaikkeivät ne tehneet ulkonäölle palveluksia. Jos marjamäärää vähentäisi, vähentäisin myös sokeria, nyt pannari oli makeahko mutta se ei haitannut, kun raikkaita mustikoita oli mukana niin paljon. Pannarin jo tehtyäni muistin, että Luimupupulla olen myös nähnyt ihanankuuloisen, mustikkaisen clafoutis-pannarihybridin ohjeen, linkkasin senkin tähän.

Mustikkaclafoutis (halkaisijaltaan 23 cm, korkealaitainen vuoallinen)

n. 250g mustikoita tai muita marjoja
voita tai öljyä vuoan voiteluun

70g vehnäjauhoja
100g sokeria
2 munaa
2 munankeltuaista
2,5 dl kuohukermaa
ripaus vaniljajauhetta
ripaus kardemummaa
ripaus suolaa

1. Voitele vuoka (huom. irtopohjavuoka ei käy) ja kaada marjat pohjalle. Surauta taikinan ainekset esim. tehosekoittimessa tasaiseksi (minä käytin sähkövatkainta, koska manteleita tai muuta rikottavaa ei ollut) ja kaada taikina marjojen päälle. Paista 190-asteisessa uunissa n. 35-40 min, kunnes pannari on pinnaltaan kauniin kullanruskea.

Sesongin appelsiini-vaniljapiirakka

tammikuu 18, 2015
IMG_8093

Erilaisten eksoottisten hedelmien keskellä arkiset appelsiinit pitävät pintansa vuodesta toiseen. Niiden sesonki on parhaimmillaan juuri nyt, eikä hintakaan huimaa päätä. Suurimmaksi osaksi syön appelsiinit ihan sellaisenaan, mutta tällä kertaa valmistin niistä raikkaan piirakan. En ole aiemmin tehnyt makeaa piirakkaa appelsiinista ja vähän mietin, vetääkö mehevä hedelmä koko piirakan muhjuksi, mutta vielä mitä, siitä tuli tosi hyvää! Yksinkertaisuus taisi jälleen olla valttia: appelsiini-tuorejuustotäyte täydentyi simppelisti vaniljalla ja pohja kardemummalla, molemmat mausteet sopivat mielestäni ihan nappiin appelsiinin kanssa. Piirakan maku on raikkaan talvinen, mutta samalla se muistuttaa jo lähestyvästä keväästä ja pääsiäisestä. Ihanaa, pitkän pimeän syksyn ja alkutalven jälkeen valoa ihan kirjaimellisesti häämöttää jo horisontissa.

Osallistun samalla Rokkaavan kokin isännöimään tammikuun ruokahaasteeseen. Taannoin muuten ajattelin kotona ääneen, että olisipa kiva tehdä pitkästä aikaa jotain näihin kuukauden ruokahaasteisiin ja keksisinköhän tammikuulle jotain piirakkaa. Isäntä ehdotti ripsipiirakkaa. Eipä minulla siihen muuta, kuin että valitsin mieluummin sen appelsiinipiirakan.

Ohjeesta riittää parahultaisesti 26cm piirakkavuokaan tai irtopohjaiseen kakkuvuokaan.

Appelsiini-vaniljapiirakka

3,5 dl vehnäjauhoja
1 dl sokeria
150g voita
1 tl jauhettua kardemummaa
1 tl leivinjauhetta

täyte:

3 kananmunaa
1 dl sokeria
200g maustamatonta tuorejuustoa
2dl kuohukermaa
1 tl appelsiininkuorta raastettuna
1 appelsiinin hedelmäliha
1 tl vaniljajauhetta

1. Ota voi hetkeksi huoneenlämpöön odottelemaan. Sekoita pohjan kuivat aineet ja nypi ne sitten sekaisin voin kanssa. Sekoita taikinaksi, mutta älä vaivaa, riittää, että taikinasta tulee yhtenäinen massa.

2. Voitele piirakkavuoka tai irtopohjainen kakkuvuoka. Painele taikina tasaisesti vuoan pohjalle ja reunoille (jos käytät kakkuvuokaa, ei taikinaa tarvitse riittää reunoja ylös asti, 3-4 cm pohjasta ylöspäin riittää. Tarkista, ettei pohjaan jää reikiä, joista täyte voisi päästä karkaamaan. Anna taikinalla vuoratun vuoan levähtää hetki jääkaapissa, kun valmistat täytteet.

3. Riko kulhoon munat ja sekoita niihin sokeri. Lisää tuorejuusto sekä notkeuttajaksi pieni tilkka kermasta ja sekoita muniin ja sokeriin. Lisää loppu kerma sekä vanilja ja vatkaa sekaisin.

4. Pese appelsiini huolella ja raasta kuoresta teelusikallisen verran. Kuori appelsiini ja hienonna hedelmäliha, osan voi jättää isommiksikin siivuiksi jos haluat koristella. Parhaan tuloksen saat, jos jaksat ”fileoida” hedelmän, jolloin kitkerää valkoista osaa ei tule piirakkaan.

5. Ota jäähtynyt piirakkavuoka jääkaapista ja kaada noin puolet munaseoksesta vuokaan. Lisää pilkottu appelsiini sekä appelsiininkuori ja kaada päälle loput munaseoksesta. Halutessasi laita muutama appelsiiniviipale vielä lopuksi piirakan pintaan. Paista 180-asteisessa uunissa noin 40 minuuttia ja anna vetäytyä hetken ennen tarjoilua. Parhaimmillaan piirakka on, jos sen valmistaa jo etukäteen ja tarjoilee jäähdytettynä.

Kuukauden kasvis – kurpitsa: Pumpkin Pie

marraskuu 27, 2014
IMG_7844

Olen ollut hieman epäonninen kurpitsakuukauden suhteen. Ensin ostamani kurpitsa (josta luulin riittävän raaka-ainetta vaikka kuinka moneen juttuun) oli ilmeisesti hieman vahingoittunut kuljetuksessa ilman, että sitä huomasin, ja sen jälkeen vahingoittuneet kohdat alkoivat pilaantua todella nopeasti, vieden koko kurpitsan käytännössä mennessään. Ja seuraavalla yrittämällä sosetta varten paahdetut kurpitsalohkoni maistuivat jostain syystä ihan älyttömän kitkeriltä, joten päädyin heittämään koko satsin roskikseen, hävikkiä samalla häveten. 

Yhden asian olin kuitenkin päättänyt saada toteutettua, nimittäin kurpitsapiirakan eli Pumpkin Pien. Tuota periamerikkalaista kiitospäivän jälkiruokaa on jostain syystä aika vähän Suomessa tarjolla, vaikka lukemattomat muut kansainväliset herkut ovat jo tänne rantautuneet ja piirakan makumaailmakin on kotoisan jouluinen. Niinpä piirakka on ollut minulla to-do -listalla jo todella pitkään, ja nyt sitten vihdoin sain sen aikaiseksi. Ja aika sopivasti muuten, koska tänä vuonna kiitospäivää vietetään Yhdysvalloissa juuri tänään 27. marraskuuta. Kanadassa kyseinen päivä oli jo muutama viikko sitten.

Kahden poisheitetyn kurpitsan jälkeen en enää uskaltanut ostaa kolmatta, vaan valitsin pari pientä myskikurpitsaa piirakkaa varten. Vaikka kurpitsa ei ole ollut lempparikasvikseni, myskikurpitsan kanssa olen ehtinyt jo aiemmin ystävystyä, joten se tuntui turvalliselta vaihtoehdolta. Toinen minulle vieraahko ainesosa pääraaka-aineen lisäksi oli kondensoitu maito. Koska sitä on lähikaupoissani vaihtelevasti tarjolla, ajattelin ensin keitteleväni tiivisteen itse, mutta tulin sitten toisiin ajatuksiin löydettyäni tölkillisen isommasta marketista. Kannattaa muuten olla englanninkielisten kurpitsapiirakkaohjeiden kanssa tarkkana siitä, onko täytteeseen käytettävä maitotiiviste condensed vai evaporated milk. En olisi itse välttämättä asiaa erikseen ajattelematta tajunnut, että kahdesta eri asiasta puhutaan, mutta edellinen siis on ymmärtääkseni yleensä paksua, makeutettua, kinuskimaista tavaraa ja jälkimmäinen sitten ihan vain keittelemällä tiivistettyä maitoa.

Ohjeita ja vinkkejä katsoin useista eri lähteistä lähinnä Foodgawkerin kautta. Kotimaisista blogeista Andalusian auringossa teki myös kurpitsapiirakkaa hiljattain. Mitään varsinaista ohjetta en kuitenkaan seurannut, vaan sävelsin aika lailla omani keittiön kaappien käsillä olevaa sisältöä hyödyntäen. Maistelin täytettä valmistuksen aikana ja huomasin appelsiinin ja suolaripauksen tulevan todella tarpeeseen, muutoin lopputulos menee helposti liian imeläksi vaikkei täytteessä ole sokeria kondensoidun maidon lisäksi. Tosi hyvää tuli piirakasta joka tapauksessa, sellaista jouluisen piparkakkuista. Kannattaa testata vaikka pikkujoulutarjottavaksi tai jouluiseen kahvipöytään perinteisten kuivakakkujen sijaan!

Kurpitsasosetta saattaa saada valmiina mutta minä tein sen nyt itse, se oli superhelppoa: (myski)kurpitsa lohkoina uuniin 225 asteeseen 20-30 minuutiksi (kunnes lohkot ovat pehmeitä), sitten kaavitaan liha irti kuoresta ja surautetaan sauvasekoittimella soseeksi ja annetaan jäähtyä.

Kurpitsapiirakka eli Pumpkin Pie

pohja:
2,5 dl vehnäjauhoja
1 dl ruisjauhoja (voi korvata vehnäjauholla)
1 tl leivinjauhetta
100 g voita
1 dl sokeria
3 rkl rahkaa

Täyte

400 g kurpitsasosetta (myskikurpitsakin käy)
1 tlk (n. 400 g) kondensoitua maitoa
3 kananmunaa
1 tl jauhettua inkivääriä (raastettu tuore käy myös hyvin)
1 tl jauhettua kanelia
1 tl jauhettua neilikkaa
1 tl appelsiininkuorta hienona raasteena
pieni ripaus vaniljajauhetta
pieni ripaus suolaa

1. Ota voi huoneenlämpöön pehmenemään. Sekoita kuivat aineet keskenään. Kun voi on pehmeää, nypi se sekaisin kuivien aineiden kanssa. Lisää rahka ja sekoita kiinteäksi taikinaksi, älä vaivaa. Lisää tarvittaessa pari rkl kylmää vettä tai hieman lisää rahkaa, jos kuivaa ainetta tuntuu olevan liikaa. Anna taikinan vetäytyä hetken jääkaapissa.

2. Voitele vuoka ja painele taikina ohueksi kerrokseksi vuoan pohjalle ja reunoille. Jos käytät lasista vuokaa, kannattaa kurkistaa taikinaa valoa vasten – jos levitetyssä taikinassa näkyy selviä aukkoja, laita hieman lisää taikinaa tilkkeeksi.

3. Sekoita kurpitsasose ja kondensoitu maito. Lisää mausteet ja suola. Vatkaa kevyesti mukaan kananmunat. Kaada täyte piirakkapohjan päälle ja paista 180-asteisessa uunissa 45-50 minuuttia, kunnes reunat ovat kauniin väriset.