Browsing Tag

makkara

Reseptit

Siskonmakkarakeitto aasialaisittain

lokakuu 8, 2016
siskonmakkara_nuudelikeitto

En varmastikaan ihan ensimmäistä kertaa kerro, että aasialaiset maut ovat pikaisina arkiruokina suosikkejani. Vuosien varrella olen tähän kategoriaan meneviä ruokia kirjannut blogiinkin lähes pilvin pimein. Nyt testasin, taipuuko perinteinen siskonmakkara aasialaisvaikutteiseen ruokaan ja kokeilin sitä aina luotettavaan nuudelikeittoon. On tavallinenkin siskonmakkarakeitto hyvää, mutta tämä on ehkä vielä hiukan enemmän omaan makuuni.

Soppa oli lämmittävä tuttavuus. Limellä ja kalakastikkeella maustettu liemi ei peittänyt siskonmakkaran ominaismakua, mutta toisaalta maku ei mitenkään sotinut kokonaisuuden kanssa. Keveyttä keittoon toivat lehti- ja kiinankaali. Ohjeen määristä riittäisi luultavimmin neljälle aikuiselle, nyt minä ja kolme lasta söimme setistä kaikki kahdesti. Jos tekisin keiton aikuisille, lisäisin tulisuutta reilusti tuoreen chilin muodossa, nyt tyydyin töräyttämään omalle lautaselleni kukkokastiketta.

Siskonmakkara-nuudelikeitto

1 iso sipuli
pari reilua kourallista lehtikaalia
1/2 pienehköstä kiinankaalista
peukalonpään kokoinen pala inkivääriä
2 valkosipulinkynttä
2 kaffirlimetin lehteä
kourallinen korianteria
(1-2 tuoretta, punaista chiliä)
1 rkl rypsiöljyä
8-10 dl vähäsuolaista lihalientä
4 rkl kalakastiketta + lisää maun mukaan lautaselle
400 g siskonmakkaroita
2 annoslevyä pikanuudeleita (mieluiten riisivermiselliä)
1 limetin mehu
srirachaa

  1. Kuori ja hienonna sipuli. Poista lehtikaalista suurimmat lehtiruodit ja suikaloi lehtikaali ja kiinankaali. Kuori ja hienonna inkivääri sekä valkosipulinkynsi. Silppua chili, kaffirlimetin lehdet ja korianteri.
  2. Kuullota sipulia hetki öljytilkassa paksupohjaisessa kattilassa keskilämmöllä, lisää sitten lehtikaali, inkivääri ja valkosipuli ja kääntele sekaisin. Anna pehmetä hieman. Kaada mukaan liemi ja kiehauta.
  3. Lisää kalakastike, chili ja kaffirlimetin lehdet. Pulpsauta mukaan siskonmakkarat ja tuo uudestaan kiehuvaksi. Lisää kiinankaali ja nuudelit ja napsauta lämpö pois. Anna nuudelien ja siskonmakkaroiden kypsyä parin minuutin ajan.
  4. Annostele keitto lautasille. Mausta annokset vielä kalakastikkeella, limettimehulla, silputulla korianterilla ja srirachalla (mausteet voi myös nostaa pöytään tarjolle ja ruokailijat voivat tehdä maustamisen itse, oman maun mukaan).
Reseptit

Bataattisalaatti grillistä

kesäkuu 4, 2016
bataatti_makkarasalaatti

Lämpimien kevätkesäpäivien jälkeen saapunut kylmä rintama tuntuu harmistuttaneen monia. En kuitenkaan lähtisi panikoimaan, vastahan kesä alkoi ja kyllä niitä lämpimiä säitä ehtii vielä mahtua tuleviinkin kuukausiin. Optimismin hengessä ja uusia, lämpimiä grillauskelejä (vaikka ei kai huonoja grillauskelejä olekaan?) odotellessa jaankin tämän herkullisen bataattisalaatin reseptin. Salaatti sopii sellaisenaan sekä pääruoaksi että laajemman grillikattauksen lisukkeeksi ja tuulettaa erilaisuudessaan hieman perinteisiä perunasalaatteja.

Jutun juju on yksinkertainen: salaatin pääraaka-aineet grillataan ja sekoitetaan raikkautta tuovien tuoreiden vihannesten, yrttien ja raikkaan kastikkeen kanssa. Kun kyseessä on salaatti, en ole ihan kamalan tarkka siitä, mitä mukaan laitan, vaan sovellan sisältöä tilanteen mukaan; nyt grillasin sekaan munakoisoa, joka ei ollut salaatissa yhtään pahaa muttei myöskään erityisemmin loistanut, niinpä jätin sen reseptistä pois. Muitakin muutoksia tähän voisi hyvin tehdä keittiönkaappien kulloistakin sisältöä hyödyntäen, vaikka samaan aikaan täytyykin sanoa, että juuri nämä makean bataatin, suolaisen makkaran ja fetan sekä raikkaiden yrttien yhdistelmät toimivat tosi hyvin. Salaatti maistuu myös seuraavana päivänä, mutta ota se jääkaapista huoneenlämpöön jo 15-30 minuuttia ennen tarjoilua, jotta maut pääsevät parhaimmilleen.

Vinkki: Kastikkeen voisekoittaa kannellisessa purkissa, jolloin kaikki ainekset voi laittaa purkkiin kerralla, sulkea sen tiiviisti kannella ja ravistella reilusti, kunnes ainekset ovat sekoittuneet.

Grillattu bataattisalaatti (4:lle pääruoaksi tai useammalle lisukkeeksi)

2-3 bataattia (n. 1 kg)
300-400 g laadukasta grillimakkaraa (esim. maalaismakkaratyyppistä)
200 g salaattijuustoa (fetaa)
1 kurkku
3 kevät- tai nuorta nippusipulia varsineen
ruukullinen korianteria silputtuna
(kuivattuja chilihiutaleita)

kastike:

2 limen mehu
2 tl hunajaa
muutama hyppysellinen suolaa
muutama rouhaisu mustapippuria myllystä
1/2 dl oliivi- tai rypsiöljyä

1. Pese ja lohko bataatit ja esikeitä ne melkein kypsiksi. Bataatti humpsahtaa äkkiä ylikypsäksi, joten paloihin saa jäädä reilusti purutuntumaa.

2. Bataattien kypsyessä kuori ja pilko kurkku salaattikulhoon. Paloittele feta ja hienonna kevätsipulit mukaan.

3. Sekoita kaikki kastikkeen ainekset öljyä lukuunottamatta. Lisää sitten öljy ohuena nauhana samalla sekoitellen.

4. Ota esikypsennetyt bataatit pois liedeltä. Nosta bataattilohkot ja makkarat grilliin ja grillaa 5-10 minuuttia keskilämmöllä välillä käännellen. Anna jäähtyä hetken ja pilko makkarat ja bataatit sitten suupaloiksi. Sekoita salaattiin. Kääntele mukaan vielä kastike ja anna maustua huoneenlämmössä 15-30 minuuttia. Sekoita tuore korianteri mukaan lopuksi juuri ennen tarjoilua. Ripottele halutessasi pintaan kuivattuja chilihiutaleita.

Reseptit

Hunajaiset lenkki-ruusukaalipaketit

toukokuu 2, 2016
makkarapaketit

Nielaisin kuuluvasti saadessani viestin Snellmannin All Natural -makkarakampanjaan liittyen. Sinulle on arvottu Snellmannin All Natural -lenkki 400g. Olin aiemmin tarttunut kutsuun kehittää resepti jostain yrityksen hiljattain lanseeraamasta, lisäaineettomasta All Natural -tuoteperheen makkarasta, ja innolla tarttunutkin, koska lisäaineeton makkara pelaa hyvin omaan arvomaailmaani, mitä ruokaan tulee. Vaikken ole terveysintoilija, tiedän mielelläni, mitä syön, ja erityisesti, mitä syötän lapsilleni. Lenkkimakkara on kuitenkin kompastuskiveni – en ylenkatso sitä millään tapaa, mutta tunnustan sen olevan keittiömme alihyödynnetyimpiä raaka-aineita, jota popsin lähinnä kylmänä suoraan paketista. Tavallaan sekin käyttötapa tekee kunniaa lenkin kaltaiselle suomalaiselle instituutiolle, mutta oikeastaan juuri vähäinen kokemukseni lenkkimakkaran valmistuksesta oli syynä siihen, että oli hauska tarttua haasteeseen. Kyseessä on kuitenkin ihanan suoraviivainen, konstailematon tuote, joten ei voi olla vaikeaa valmistaa siitä  ruokaa.

Suurempi kikkailu lenkin kaltaisen tuotteen kanssa on mielestäni päälleliimattua, ruoka saa olla yhtä tuttua, suoraviivaista ja konstailematonta kuin itse tuotekin. Makkara rakastaa erilaisia kaaleja sekä tietysti sinappia, joten niitä on valittu tähänkin ohjeeseen. Nyt käytin ruusukaaleja, mutta kesäaikaan esimerkiksi varhaiskaali on erinomainen vaihtoehto. Lisukkeet kääräistään makkaran kanssa hunajaiseen leivinpaperipakettiin, joka pitää maut tallessa. Valmiin annoksen voi avata pöydässä kokonaan tai syödä paperistaan hampurilaistyyliin. Herkkua!

Hunajaiset lenkki-ruusukaalipaketit (4:lle)

400 g All Natural -lenkkimakkara
2 pienehköä porkkanaa
15 cm pätkä purjoa
300 g ruusukaaleja
1 valkosipulinkynsi
2 tl rypsiöljyä paistamiseen
2 tl hunajaa
1 -2 tl kokojyväsinappia
1/2 tl kuivattua rakuunaa
pieni rouhaisu mustapippuria myllystä
pieni ripaus suolaa

lisäksi tarvitset kaksi arkkia leivinpaperia

  1. Leikkaa lenkki neljään palaan ja leikkaa jokainen pala vielä pitkittäin neljäksi siivuksi. Kuori ja suikaloi purjo ja porkkanat. Poista ruusukaaleista kannat ja mahdolliset huonot päällilehdet ja puolita ne. Kuori ja hienonna valkosipuli.
  2. Lämmitä öljytilkka paistinpannulla. Lisää porkkana, purjo, ruusukaalit ja valkosipuli ja kuullota keskilämmöllä muutama minuutti. Kasvikset saavat jäädä rapeiksi. Sammuta sitten levy, lisää hunaja, sinappi ja mausteet ja sekoittele.
  3. Leikkaa leivinpaperiarkit puoliksi niin, että saat yhteensä neljä palaa. Lado jokaiselle palalle kaksi makkarasiivua, jaa sitten kasvissseos siivujen päälle ja peitä jokainen annos vielä kahdella makkarasiivulla. Taita leivinpaperit paketeiksi.
  4. Paista paketteja pannulla keskilämmöllä muutama minuutti molemmin puolin, kunnes paperin läpi näkyy, että makkaran pinta on saanut hieman väriä. Annnostele jokaiselle ruokailijalle yksi paketti. Avaa pöydässä tai nauti hampurilaistyyliin osittain avatusta paperikääreestä.

Tämä kirjoitus on tehty yhteistyössä Snellmannin kanssa. All Natural -tuoteperheeseen kuuluu lenkin lisäksi nakki ja grillimakkara sekä mausteisemmat chorizo, bratwurst, merguez ja provencale -makkarat.

Reseptit

Joulumakkarat

joulukuu 4, 2015
joulumakkarat

Ennen verimakkarakokeiluun ryhtymistä halusin hieman treenata makkaranvalmistusta, koska en ole erityisen harjaantunut lajissa. Toisin sanoen olen aiemmin valmistanut makkaroita ainoastaan Marttojen makkarakurssilla – jota voin kyllä ilomielin suositella – ja siitäkin on jo kolmatta vuotta. Oli siis korkea aika ryhtyä puuhaan. Koska harjoittelussa enemmän on enemmän, tein samalla kertaa kaksi erilaista versiota, melko perinteistä sianlihamakkaraa sekä ajankohtaista, sherrystä ja kuivatuista luumuista makua saavaa joulumakkaraa, jonka reseptin olen kirjannut alle.

Valmistukseen käytin porsaan jauhelihaa sekä rasvaisia kylkiviipaleita. Jauhelihaa ei olisi periaatteessa tarvinnut käyttää lihamyllyn kautta, mutta koska kylkiviipaleet kaipasivat hienonnusta, ajoin samalla vaivalla koko massan myllyn läpi kahteen kertaan. Jauhelihan sijaan voisi hyvin käyttää myös kokolihaa (esim. lapaa), jolloin lisähommana olisi ollut lihan kuutiointi. Luumut silppusin veitsellä ja lisäsin ne tarkoituksella muutoin valmiiseen massaan vasta lopuksi, koska halusin siihen hieman sattumia.

Aika mukavasti sujui makkaranvalmistus aloittelijaltakin pitkästä harjoittelutauosta huolimatta. Vinkkejä katsoin mm. Muista syödä välillä -blogista, josta löytyy perusteellinen ohjeistus makkaranvalmistukseen. Hankalinta oli odotetusti makkaramassan pursotus, nyt pyörittelin makkarat jo sitä mukaa, kun massaa pursotin, mutta helpompi metodi on ehkä tehdä se vasta jälkikäteen, kuten verimakkaraa valmistaessa opin. Nyt osa makkaroista jäi selvästi ns. harjoittelukappaleiksi – jotain niiden ulkonäöstä kertonee se, että taaperomme katsoi lautasellaan olevaa makkaraa hetken ja totesi sitten, että ”ankka”. Kaikista makkaroista ei kuitenkaan tullut eläinkuva-arvoituksia, vaan osa näytti ihan siltä, miltä pitikin. Ja tärkein, eli maku oli hyvä, joten kehnommatkin yksilöt tulivat syödyksi.

Osa makkaroista valmistui uunissa ja osa sähkösavustimessa. Näistä uunitettuihin tuli parempi rakenne, koska rasva pysyi paremmin makkaran sisällä, mutta savustettuihin mukavaa makua. Joulumakkaran makumaailmaa voi tuunata omien mieltymysten mukaan, massaan voi sekoitella esimerkiksi muita kuivahedelmiä, korintteja, pähkinöitä tai oikeastaan melkein mitä vaan jouluista.

Joulumakkarat (8-10 keskikokoista makkaraa)

500g rasvaista porsaan jauhelihaa
350g porsaan kylkiviipaleita
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
muutama hyppysellinen suolaa
muutama rouhaisu mustapippuria
pieni hyppysellinen muskottipähkinää
5 neilikankukkaa rouhittuna
tuoreita salvian lehtiä silputtuna (n. 10 kpl)
pieni kourallinen kuivattuja luumuja
1/2 dl sherryä

suolta makkarankuoreksi

1. Leikkaa kylkiviipaleet pienehköiksi kuutioiksi. Silppua sipuli ja valkosipuli ja sekoita kylkiviipaleiden sekä jauhelihan kanssa. Mausta suolalla, mustapippurilla, neilikalla, muskottipähkinällä ja salvialla. Aja seos kahteen kertaan lihamyllyn läpi.

2. Silppua massan joukkoon kuivatut luumut. Kaada mukaan sherry ja vaivaa massa tasaiseksi. Anna vetäytyä jääkaapissa puolisen tuntia.

3. Paista makkaramassasta pieni koepala ja lisää mausteita tarpeen mukaan. Massa saa olla aika reilusti maustunutta, maku tuppaa miedontumaan kypsennettäessä.

4. Pursota makkarat: pujota suoli makkarasuppilon päälle ja laita päähän solmu. Pursota makkaramassa suoleen. Homma onnistuu yksinkin, mutta helpoiten se käy, jos saat avuksi toisen käsiparin; yksi auttaa makkaramassaa suppiloon ja toinen vastaanottaa pursottuvaa makkaraa. Varo täyttämästä makkarankuorta liikaa, jotteivät makkarat repeä kypsennettäessä.

5. Pyörittele pursotettu pötkylä makkaroiksi. Pyöritä joka toinen liitoskohta myötä- ja joka toinen vastapäivään.

6. Kypsennä makkaroita 180-asteisessa uunissa 20-30 minuutin ajan, tai vaihtoehtoisesti sähkösavustimessa, kunnes sisälämpötila on 71 astetta.

Reseptit

Verimakkaraharjoitukset

marraskuu 19, 2015
verimakkarat
 Eräänä sunnuntaipäivänä löysin itseni istumasta bussista mukanani kertakäyttöhanskoja sekä kulhollinen veristä massaa. Saattaa kuulostaa hieman huolestuttavalta, mutta kun kaksi ruokabloggaajaa ryhtyy johonkin, voi lopputuloksena olla ihan mitä vaan. Kuten verta ja suolenpätkiä, kirjaimellisesti.
Ei kuitenkaan tarvitse huolestua, niin kuin otsikosta käy ilmi, viittaan verimakkaraan, jota innostuimme askartelemaan yhdessä Muista Syödä Välillä -blogin Rommirusinan kanssa. Verimakkara ja veriruuat ylipäänsä jakavat mielipiteitä; omassa lapsuudenkodissani en muista koskaan syödyn esimerkiksi verilettuja eikä ajatus niistä ollut koulussakaan mieleen. Olen kuitenkin kasvanut mielestäni melko ennakkoluulottomaksi ruokailijaksi ja oppinut tykkäämään veriruuista black pudding -tyylisten makkaroiden kautta. Ja nyt ovat veriruuat ilmeisesti nosteessakin, tiesi internet kertoa.
Toteutimme verimakkaraharjoitukset Rommirusinan luona niin, että molemmat valmistimme oman makkaramassamme etukäteen ja yhdessä pursotimme, kypsensimme ja maistelimme vedokset. Minun makkarani alkuperäisohje löytyi The Paupered Chef -blogista. Kyseessä on amerikkalaisessa blogissa joitain vuosia sitten julkaistu virolaisen verimakkaran ohje, mutta myönnän, etten ole tutustunut aiheeseen niin perusteellisesti, että osaisin arvioida ohjeen autenttisuutta. Minua kiinnosti reseptissä runsas ryynisyys jauhon käytön sijaan, koska ajattelin sillä pääseväni lähelle black pudding -tyylistä makkaraa, jolle en ollut suoraan löytänyt riittävän mieleistä reseptiä. Tätäkin ohjetta muokkailin vielä jonkin verran eteenpäin mieleisekseni sekä määrien, mausteiden että metodin suhteen. Alkuperäisohjeessa makkara ensin keitetään ja sitten paistetaan uunissa, mutta minusta parhaan lopputuloksen saa ensin keittämällä makkarat ja paistamalla ne sitten pannulla viipaleina, mieluiten voita käyttäen.
Koemakkarat onnistuivat hyvin, niinkin hyvin, että ainakin minuun iski pieni kipinä kokeilla verimakkaran valmistusta pian uudestaan. Muitakin verikokkausideoita syntyi prosessissa, saa nähdä, jos joku niistä pääsee vielä blogiin saakka. Pieniä kommelluksia kuului kuitenkin harjoituksiin: ensin osa makkaroistani hajosi kattilassa jättäen joka puolelle makkaramassamuhjua ja sittemmin makkarat murenivat vielä viipaloidessani niitä pannulle paistettavaksi. Syynä tähän oli epäilemättä se, ettei massassa ollut ollenkaan jauhoa, sekä se, että kuoret saattoivat päästä hieman liian täyteen. Jälkikäteen kuitenkin opin, että kunhan makkarat saavat keittämisen jälkeen kunnolla jäähtyä ja vetäytyä, ne pysyvät kasassa paremmin. Jääkaappikylmä makkara on helppo viipaloida siististi ennen paistamista.
Sanoinko muuten, että verimakkaran valmistus oli lopulta verrattain helppoa eikä alkuunkaan ällöttävää? Ja ainakin tuo minun käyttämäni resepti sikäli kiitollinen, että se antaa anteeksi pienet suurpiirteisyydet, eli sitä voi helposti soveltaa omaan makuun sopivaksi. Valitettavasti pursotusvaiheesta ei tullut juuri valokuvia, koska kädet olivat varattuina itse työhön, mutta jos perusidea ei ole tuttu, löytyy netistä pilvin pimein kuva- ja video-ohjeita pursottamiseen. Yleiskoneen  tai lihamyllyn makkaraosa on hyvä apuväline, mutta ilmankin pärjää, pursottimesta tai vaikka suppilosta saa askarreltua ihan pätevän hätäratkaisun. Kannattaa rohkaistua kokeilemaan!
Rommirusinalle vielä suuri kiitos emännöinnistä, oli ilo päästä keittiöösi sotkemaan kokkaamaan!

EDIT: Rommirusinan verimakkararesepti on nyt myös saatavilla, suosittelen kurkistamaan sitäkin.

Virolaistyyppinen verimakkara
 
4 dl naudan verta (alkuperäisohjeessa sian verta, mutta sitä ei tahdo saada)
350g rikottuja ohrasuurimoita (kuiva paino)
280g rasvaista porsaan savukylkeä
2 pientä sipulia
muutama hyppysellinen suolaa
muutama rouhaisu mustapippuria
muutama hyppysellinen valkopippuria
1-2 tl meiramia
suolta makkaran pursottamiseen (löytyy kauppahalleista ja isojen kauppojen lihatiskeistä kysymällä)
1. Ota suoli likoamaan hyvissä ajoin ennen makkaran valmistusta.
2. Keitä ohrasuurimot suolatussa vedessä pakkauksen ohjeen mukaan lähes kypsiksi (ottaisin pakkauksen ohjeajasta pois noin viisi minuuttia). Valuta pois ylimääräinen vesi.
3. Suurimoiden kypsyessä hienonna sipulit ja savukylki. Kuullota sipuleita hetki paistinpannulla, lisää savukylki ja paista vielä hetki. Sekoita sipulit ja liha keitettyihin ohrasuurimoihin, mausta pippureilla ja meiramilla sekä tarvittaessa lisäsuolalla, ja anna jäähtyä vähintään huoneenlämpöiseksi.
4. Sekoita jäähtyneeseen ryyniseokseen veri ja anna vetäytyä vähintään tunnin ajan. Paista massasta pieni koepala paistinpannulla maun tarkistamiseksi. Jos mausteita ja suolaa tuntuu olevan sopivasti, lisää niitä vielä vähän, maku miedontuu makkaroita keitettäessä.
5. Pujota suoli kokonaan makkarasuppilon päälle ja laita päähän solmu. Pursota massa suppilon (lihamyllyn, makkarakoneen tai minkä vaan) läpi suolikuoreen. Jos mahdollista, kannattaa tämä homma tehdä kahdella käsiparilla niin, että toinen syöttää massaa pursottimeen ja toinen auttaa sen pursottimen toisesta päästä siististi suoleen niin, ettei suoli hajoa tai irtoa pursottimesta. Varo täyttämästä kuorta liian täyteen, tällöin makkara hajoaa herkästi. Pyörittele suoleen pursotettu massa sopivan kokoisiksi makkaroiksi pyörittämällä vuoroin itseesi päin ja vuoroin poispäin. Makkarat voi pyöritellä myös suoraan pursotuksen aikana, mutta minusta pyörittely oli helpompi tehdä jälkikäteen.
6. Kiehauta kattilassa (halutessasi suolalla maustettua) vettä ja keitä makkaroita väljässä vedessä miedohkolla lämmöllä noin 20 minuuttia. Tämän jälkeen voit halutessasi jäähdyttää makkarat ja säilyttää ne syömishetkeen saakka jääkaapissa.
7. Paista makkarat pannulla voissa rauhallisella lämmöllä ennen syömistä. Itse paistan makkarat mieluiten viipaloituna, jolloin ne saavat paljon ihanaa, rapeaa paistopintaa, mutta myös kokonaisena paistaminen onnistuu. Alkuperäisohjeessa makkaroiden loppukypsennys tapahtuu silavan kanssa 180-asteisessa uunissa noin tunnin paistoajalla.
Reseptit

Kurpitsa-chorizopasta

lokakuu 30, 2015
kurpitsapasta

Kurpitsaa on nyt kaikkialla. Blogit, ruoka- ja naistenlehdet ovat ohjeita pullollaan ja kaupassakin näkyy ilahduttavasti muunmuassa kotimaisen kurpitsan parantunut saatavuus. Ymmärrän siis hyvin, jos kurpitsa tulee jo ulos korvistakin, mutta suosittelen silti kokeilemaan tätä pastaa, niin hyvää se oli. Rasvaisen ja hieman happamanmausteisen chorizon kanssa paahdettuna makeahko kurpitsa imaisee itseensä mahtavia makuja!

Oikeastaan on vähän jännä, miten koenkin tämän annoksen niin onnistuneeksi. Pasta ja kurpitsa kun eivät kumpikaan ole minun juttujani, vaikken niitä erityisesti inhoakaan. Kurpitsaa ostan kuitenkin aina sen satokaudella, koska olen tällainen wannabe-kurpitsanystävä. Aiemmin olen yrittänyt lähentyä kyseisen kasviksen kanssa tekemällä siitä mm. klassista kurpitsapiirakkaa sekä uunissa paahdettua kurpitsalisuketta.

Tämänkertaisen pastan ohje syntyi useita ajatuksia yhdistämällä: viimeisimmän Glorian Ruoka & Viinin (6/2015) lämpimistä voileivistä löysin kurpitsa-chorizoyhdistelmän, jonka arvelin sopivan hyvin myös pastaan. Kokkeillaan -blogin kurpitsapastasta bongasin puolestaan pastan keitinveden käytön, jota en olisi itse tullut ajatelleeksi. Ja vuohenjuusto, no, se on kurpitsan kanssa hyväksi havaittu makupari ja maistuu muutenkin melkein missä tahansa.

Kurpitsa-chorizo-vuohenjuustopasta (neljälle)

1 keskikokoinen myskikurpitsa (600-700 g kuorittua tavaraa)
200 g tuorechorizoa
loraus oliiviöljyä
pari rouhaisua mustapippuria
hyppysellinen suolaa
1-2 valkosipulinkynttä puristettuna
2 rkl hunajaa + hieman valmiiden annosten päälle

300 g tai paketin ohjeen mukainen neljän hengen annos hyvää pastaa (kuiva paino)
100 g pehmeää vuohenjuustoa (minulla sellainen ”kuoreton” pötkö chevrenappeja)
2 dl pastan keitinvettä
pari kourallista rucolaa

1. Kuori ja kuutioi myskikurpitsa reilun nopan kokoisiksi kuutioiksi, hienonna chorizo ja sekoita kulhossa kurpitsan kanssa. Lisää pieni loraus oliiviöljyä, suolaa ja pippuria (suolaa varovaisesti, chorizo ja vuohenjuusto tuovat itsessään melko paljon suolaa). Levitä seos pellille leivinpaperin päälle ja paahda 225-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia, sekoita ja paista vielä 5-10 minuuttia, kunnes kurpitsakuutiot ovat saaneet hieman väriä pintaansa. Sekoita mukaan hunaja sekä puristettu valkosipuli, ja jätä hetkeksi odottamaan.

2. Keitä pastaa suolalla maustetussa vedessä pari minuuttia vähemmän, kuin pakkauksessa ohjeistetaan. Valuta valmis pasta mutta ota talteen vajaat 2 dl keitinvettä. Sammuta keittolevy mutta nosta kattila levylle jälkilämpöön. Kaada keitinvesi takaisin kattilaan, lisää vuohenjuusto ja sekoittele, kunnes juusto on suurin piirtein sulanut kuumaan veteen. Lisää kattilaan keitetty pasta, rucola ja kurpitsaseos ja anna muhia pari minuuttia samalla varovaisesti käännellen. Halutessasi lisää vielä hieman rucolaa kaunistukseksi ja tarjoile.

Suvun paras resepti: sadonkorjuupata ja yrtti-pähkinäfocaccia

elokuu 15, 2015
IMG_8600

Alkukesästä Knorr ja Anna & Ellit heitti hauskalla haasteella, jonka aiheena oli suvun paras resepti Knorrin Fond du Chef -fondeja samalla testaten. Nyt ovat kilpailuun saapuneet reseptit näytillä omalla sivustollaan ja voit äänestää niistä suosikkiasi. Tai minua :)

Meidänkin perheestä löytyy jos jonkinlaisia äideiltä tyttärille – valitettavasti vähemmän isiltä pojille – kulkeutuneita reseptejä. Perheen monipuolisimpia ja samalla yksinkertaisimpia suosikkeja taitavat olla erilaiset kaalipitoiset padat, joihin tartuin tälläkin kertaa, koska kaali on myös omia mieliraaka-aineitani. Haasteeseen valmistin herkullisen kaalipitoisen sadonkorjuupadan sekä yrtti-pähkinäfocaccian. Sopivasti tuunattuna arkinen kaalipata ei joudu häpeään viikonloppuruokanakaan, vaan taipuu edulliseksi ateriaksi isollekin porukalle. Talvella pataan sopii esimerkiksi karitsan jauheliha ja hieman tummempi lihafondi, tähän helppoon ja kesäiseen versioon taas laitetaan kepeää kasvisfondia, sadonkorjuuajan tuoreita kasviksia sekä mausteista makkaraa ja papuja tuomaan ruokaisuutta.

Ja mikä olisi tuoretta leipää parempi seuralainen pataruualle? Helppo yrtti-pähkinäfocaccia ottaa inspiraationsa vahvasti isoäitieni antamasta mallista, että kaikki ruoka hyödynnetään – vaikkapa käyttämällä tähteeksi jääneet liemet leivonnassa. Sadonkorjuuaikaan suosin leivässä basilikan ja persiljan kaltaisia kepeämpiä yrttejä, talvella leivässä maistuvat myös klassiset focaccian ystävät timjami ja rosmariini.

Käy kisasivulla kurkistamassa minun sekä muiden sukujen suosikkiohjeet ja äänestä! Yhteystietonsa jättäneiden kesken arvotaan lisäksi kolme kappaletta 206 euron arvoisia Sarpaneva-patoja, jotka sopivat mainiosti muuten myös kaalipadan valmistukseen.



Chorizo-mustapapusalaatti ja savupaprikamajoneesi

toukokuu 1, 2015
IMG_8440

Olin suunnitellut tekeväni tämän ruuan jo hyvissä ajoin ennen vappua ja julkaisevani ohjeen piknikeväsvinkkinä, mutta lopulta salaatti valmistuikin vasta omaan vappuaaton pöytäämme, eikä edes minun vaan isännän tekemänä. Niin mielettömän hyvää se kuitenkin oli, että kehtaan suositella sitä alkavan kesän muillekin piknikeille tai melkein mihin tilaisuuteen tahansa.

Ohje on alun perin Elle Mat & Vinin tammikuun numerosta, ja sitä käytettiin jälleen hieman soveltaen, koska en ollut kauppalistaan muistanut ihan kaikkia aineksia kirjata, saati sitten niiden määriä. Suurimmat muutokset olivat varmaan meidän suurempi vihreiden papujen määrä ja pienempi mustapapumäärä, suurempi määrä chorizoa sekä majoneesin teossa yllätys, kun kahteen keltuaiseen meni hyvän koostumuksen aikaansaamiseksi paljon enemmän öljyä, kuin ohjeessa. Niin ja rucolan sijaan käytimme vuonankaalia ja lisäsimme salaattiin silputtua korianteria mausteeksi, koska molempia oli kotona valmiina. Kokonaisuus oli ehkä hieman salaattisempi alkuperäisreseptiin nähden, mutta omaan makuuni se sopi erittäin hyvin. Allaoleva ohje on meidän versiomme.

Jonkun verran salaatissa oli työtä, vaikka luulen isännän kolmen tunnin ruuanlaittosession ja sitä seuranneen keittiön räjähtäneisyyden olleen hieman liioittelun puolella. Silti, en yhtään valita, oli ihanaa käydä itse pitkällä lenkillä ja istua sen jälkeen lepuuttelemassa, kun salaatti valmistui. Kannoin korteni kekoon siivoamalla keittiön seuraavana päivänä. Ja saa salaatin helpomminkin kasaan tarvittaessa, joko valmistamalla majoneesin ja paahtamalla paprikat jo etukäteen, tai käyttämällä valmismajoneesia kastikkeen pohjana ja purkkipaprikoita tuoreeltaan paahdettujen sijaan.

Chorizo-mustapapusalaatti ja savupaprikamajoneesi

1 punainen paprika
1 keltainen paprika
1 tölkki mustapapuja (280g)
150g tuoreita haricot-papuja
1 pieni punasipuli
pari kourallista vuonankaalia
nippu korianteria silputtuna
300g tuorechorizoa
oliiviöljyä
sormisuolaa
mustapippuria myllystä

savupaprikamajoneesi:

1-2 munankeltuaista
1 rkl dijon-sinappia
1 rkl sitruunamehua
neutraalin makuista öljyä (meillä rypsiöljyä, alkuperäisohjeessa 1 1/2 dl mutta me käytimme reilusti enemmän kahteen keltuaiseen)
1 valkosipulinkynsi murskattuna
2 tl savupaprikajauhetta
muutama tippa tabascoa
pari ripsausta sokeria
pari ripsausta suolaa

1. Aloita majoneesista. Ota kaikki ainekset huoneenlämpöön jo hyvissä ajoin. Vatkaa kulhossa keskenään munankeltuaiset, sinappi ja sitruunamehu ja lisää sitten öljy, ensin tipoittain ja sen jälkeen ohuena nauhana juoksettumisen estämiseksi. Sekoita mukaan valkosipuli, savupaprika, tabasco, sokeri ja suola. Laita jääkaappiin vetäytymään.

2. Lämmitä uunin grillivastus 275 asteeseen. Puolita paprikat, poista niiden siemenkodat ja varret ja laita pellille leivinpaperin päälle kuoripuoli ylöspäin. Paahda grillivastuksen alla, kunnes kuori on mustunut kauttaaltaan (yritä olla kärsivällinen, koska mustumaton kuori ei tahdo irrota), ota paprikat sitten uunista ja laita kulhoon kelmun alle noin 20 minuutiksi. Rapsuttele sen jälkeen mustunut kuori irti paprikoista ja suikaloi ne tarjoilukulhoon.

3. Huuhtaise haricot-pavut ja kiehauta niitä muutama minuutti. Huuhdo ne sitten kylmällä vedellä, poista kannat ja leikkaa muutaman sentin pätkiksi samaan kulhoon paprikan kanssa. Huuhdo mustapavut ja lisää seokseen. Pilko mukaan vielä punasipuli ja korianteri. Huuhtaise ja valuta vuonankaali ja lisää salaattiin. Mausta oliiviöljyllä, sormisuolalla ja pippurilla.

4. Viipaloi chorizo ja paista viipaleet pannulla kypsiksi. Nosta viipaleet salaatin päälle ja tarjoile savupaprikamajoneesin kanssa.

Anna äänesi lenkille(ni)!

helmikuu 18, 2013
lenkkifrittata1-1

Pikapäivitys, koska lupasin huudella, kun äänestys alkaa: Snellman avasi tänään Kunnon Lenkkimakkara -kisasivustonsa, jonka kautta pääset äänestämään parasta ja kauneinta lenkkireseptiä. Myös minun reseptiäni saa äänestää :)

Taideteokseni kisaan oli lenkki-lehtikaalifrittata, jossa lenkki sai kaverikseen talvista lehtikaalia perinteisempien munan ja perunan kera. En tullut keksineeksi pyörää uudestaan, mutta olin tyytyväinen lopputulokseen. Rehti, toimiva makkararuoka!

Snellmanin Kunnon Lenkkimakkara -kilpailuun: lenkki-lehtikaalifrittata

helmikuu 14, 2013
lenkkifrittata1

Vastaanotin iloisena Snellmanin uuteen tuotelanseeraukseen, Kunnon Lenkkimakkaraan, liittyvän kisakutsun. Tämä on ensimmäinen tuottajatahon järjestämä kisani, jännää! Muutenkin oli kiva päästä miettimään lenkkimakkarareseptejä, koska kyseinen herkku on jäänyt aika vähälle kokkaamiselle meidän huushollissamme.

Vähän haastavaa reseptin miettiminen oli; mikä olisi ruoka, missä makkara itse pääsisi loistamaan? Niin usein se jää joko statistin rooliin, tai tulee syötyä ihan sellaisenaan sinapin kanssa. Ja toisaalta kuitenkin, kun kyse on lenkkimakkarasta, kuuluu asiaan tietty rehtiys ja suoraviivaisuus, liian piperrystä ei makkararuoka saa (minusta) olla. Pyörittelin jos jonkinlaista ajatusta, mutta päädyin lopulta tähän lehtikaalilla höystettyyn frittataan eli uunimunakkaaseen; muna, makkara ja peruna ovat kuitenkin klassinen makuyhdistelmä, samoin kuin makkara ja erilaiset kaalit – ja uunimunakas on ainakin juuri sitä rehtiä talviruokaa, mihin ajattelin makkaran sopivan. Ja niin se sopikin!

Kilpailun sivut ja äänestys alkavat vasta 18.2., kalastelen ääniä siis vielä erikseen tuonnempana! 😉

Lenkki-lehtikaalifrittata (kahdelle lounaaksi)

½ pkt Kunnon Lenkkiä
kourallinen lehtikaalia
1 keitetty, kuorittu peruna
6 munaa
3 rkl maitoa
kourallinen juustoraastetta
½ punasipuli
1 valkosipulinkynsi
Suolaa
Mustapippuria
Savupaprikajauhetta
(koristeluun esim. lehtipersiljaa tai rucolaa)

Lisäksi tarvitset uuninkestävän paistinpannun tai vuoan, tässä käytettiin halkaisijaltaan 22 cm pannua

1. Hienonna lehtikaali, valkosipuli sekä punasipuli, ja kuullota niitä pannulla öljytilkassa hetki, kunnes kaali menee hieman kasaan.

2. Viipaloi peruna ja lenkki. Lado perunat voidellun uunivuoan tai uuninkestävän pannun pohjalle, mausta suolalla, ja nosta päälle lehtikaali-sipuliseos.

3. Vatkaa munat ja maito, mausta suolalla ja pippurilla ja kaada seos pannuun. Nosta päälle juustoraaste sekä lenkkiviipaleet, ja ripauta mukaan vielä hyppysellinen savupaprikaa. Paista 200-asteisessa uunissa n. 20 minuuttia, kunnes pinta saa kauniin värin. Koristele halutessasi lehtipersiljalla tai rucolalla. Viipaloi ja tarjoile.