Browsing Tag

pasta

Reseptit

Vuohenjuustolasagne punaisella pestolla

marraskuu 7, 2016
vuohenjuustolasagne

Kesällä tein nopeaa ja ihan mahtavan hyvää punaista pestoa aurinkokuivatuista tomaateista ja cashew-pähkinöistä. Samaisesta kastikkeesta syntyi muutama päivä myöhemmin herkullinen arkipasta niinkin yksinkertaisesti kuin jatkamalla soosia tomaattimurskalla.

Jotta käyttökelpoiset ideat eivät jäisi vain arkistojen aarteeksi, päätin tehdä samaista pestoa uudemman kerran. Nytkin jatkoin kastiketta tomaattimurskalla, mutta piilotinkin lopputuloksen lasagnelevyjen väliin yhdessä vuohenjuustoviipaleiden kanssa. En keksi paljon helpompaa versiota lasagnesta. Valmiin ruoan päälle hieman basilikasilppua ja siinä se on – viikonloppuateria arkiruoan vaivalla.

Kastikkeen ja juuston maut muuttuvat uunissa hautuessaan minusta ihanan intensiivisiksi, mutta lempeämmän lasagnesta saa, jos mukaan lisää perinteisen juustokastikkeen tai lorauttaa tomaattikastikkeeseen hieman kermaa. Kun näin kirjoitan, saatattekin arvata, että itse pidin ruoasta kovasti mutta erityisesti kolmevuotiaan makuun se oli ”vähän väkevää”. Ennakkoluulottomammat yksivuotiaat söivät hyvällä ruokahalulla, joten kaiken kaikkiaan kokonaisuus meni plussan puolelle myös perheruokinnan saralla.

Vuohenjuustolasagne punaisella pestolla

1 annos aurinkokuivattu tomaatti – cashewpestoa
2 tölkkiä (400-500g) tomaattimurskaa
mustapippuria
(1-2 rkl sokeria)
400g vuohenjuustoa (minulla kaksi chevrepötköä)
n. 15 lasagnelevyä
reilu kourallinen raastettua parmesania
ruukullinen tuoretta basilikaa silputtuna

  1. Sekoita kulhossa pesto sekä tomaattimurska, ja mausta mustapippurilla sekä halutessasi sokerilla (huom. suolaa ei luultavasti tarvita, koska sitä on pestossa ja vuohenjuustossa reilusti). Viipaloi vuohenjuusto.
  2. Laita uuni lämpiämään 175 asteeseen. Voitele lasagnevuoka. Lado vuokaan kerroksittain ensin tomaattikastiketta, sitten vuohenjuustopaloja ja lasagnelevyjä (minun vuoallani määrä riitti kolmeen kerrokseen). Levitä viimeisen lasagnelevykerroksen päälle vielä kerros tomaattikastiketta ja ripottele pinnalle raastettu parmesanjuusto.
  3. Paista uunissa noin 45 minuuttia. Jaa annoksiin ja ripottele annosten pinnalle tuoretta basilikaa.

 

Reseptit

Punainen pesto casheweista ja aurinkokuivatuista tomaateista

elokuu 26, 2016
akt_pesto

Monipuolisten, herkullisten, terveellisten, edullisten, helppojen ja nopeiden arkiruokien etsiminen on ikuisuusprojekti. Olen varmasti ennenkin sanonut, että niin hyvää ruokaa kuin jauheliha-makaroonimössö onkin, tulen saamaan siitä elämänmittaisen kiintiön täyteen siihen mennessä, kun lapset saavuttavat kouluiän. Niinpä muita vaihtoehtoja testataan mahdollisimman paljon, vaihtelevin lopputuloksin.

Yksi viimeaikojen onnistuneimpia uusia arkiruokakokeiluja on pastaruoka, johon tein punaisen pestotyylisen kastikkeen cashewpähkinöistä ja aurinkokuivatuista tomaateista. Ruoka oli helppo ja valmistui kirjaimellisesti siinä ajassa, kun keitin spagetin. Tykötarpeet kaivelin kaapista jo valmiiksi löytyvistä, hävikkiuhan alla olevista tuotteista, joten kustannuksetkin jäivät pieniksi. Oikeastaan ainut uutena ostettu raaka-aine oli tuore basilika, jota ripsin valmiiseen annokseen väriä ja lisämakua tuomaan. Sitäkään ei siis varsinaisesti tarvinnut itse kastikkeeseen. Pari päivää myöhemmin tein toisen nopean pastan, jonka kastikkeeseen jatkoin pestonjämiä vielä tomaattimurskalla. Hyvältä maistui sekin. Voisiko arkiruoalta paljon muuta toivoa?

Punainen aurinkokuivattu tomaatti-cashewpesto

330g purkillinen aurinkokuivattuja tomaatteja öljyineen
1-1,5 dl cashewpähkinöitä
1 dl parmesanraastetta
2 valkosipulinkynttä
2 tl punaviinietikkaa
1/2 dl oliiviöljyä

Laita kaikki ainekset oliiviöljyä lukuunottamatta kannuun tai korkealaitaiseen kulhoon. Surauta sauvasekoittimella tahnaksi. Lisää oliiviöljyä vähän kerrallaan samalla surautellen, kunnes koostumus on mieleinen. Jos et tarvitse pestoa heti, anna sen vetäytyä jääkaapissa.

 

Muut mietteet Reseptit

Isojen, pienten ja vielä pienempien ruokailua

toukokuu 16, 2016
savulohi-avokadopasta

Mietin jossain kohtaa, jos kirjoittaisin jatkoa parin vuoden takaiseen vauvan ja vanhemman ruokailua käsittelevään tekstiin. Varmastihan nuorempien lasten kiinteisiin siirtymisen myötä syntyisi myös uusia, kivoja, koko perheen ruokaideoita jaettavaksi. Syntyisihän? Valitettava totuus on kuitenkin, että siinä missä esikoisen vauvavuonna ruokailuun suhtautui tutkimusmatkan kaltaisesti ja innoissaan, en ole kaksosten kanssa kyennyt samaan. Toki he ovat saaneet opetella kiinteän ruoan syömistä samaan tapaan kuin isoveljensäkin eikä raaka-ainerepertuaarikaan varmasti ole huonompi, mutta itselleni vaihe kiinteiden aloituksesta jonnekin sinne yhden vuoden kieppeille, kun koko perhe pääsee syömään samoja ruokia, on ollut ja on edelleen pakkopullaa. Samalla kun tiedän, että monipuolinen, ajatuksella toteutettu ruokavalio on vauvoille arvokas ja petaa tulevaisuuden ruokailutottumuksia ja hyvinvointia, en voi olla ajattelematta, että jokainen soseutus ja ylimääräinen mutka eri ruokien valmistamisessa eri perheenjäsenille, on pois siitä, että söisimme koko perhe hyvää ruokaa.

Parempi minäni tietää kuitenkin, että kyseessä on itselleni ohikiitävän lyhyt ajanjakso, jolla on suuri merkitys perheen pienimmille, ja sillä ajatuksella jaksankin niellä jupinani ja miettiä päivästä toiseen, missä raaka-aineissa niitä nitraatteja taas olikaan. Kuten esikoisenkin kanssa, yritän päästä mahdollisimman helpolla: enimmäkseen pyrin tekemään ruokia, jotka joko sopivat sellaisenaan koko perheelle tai joista voi sopivassa valmistusvaiheessa eristää vauvaystävällisen osan ennen loppujen ainesten lisäämistä. Metodeissakin olen joustava, kaksoset saavat sekä soseita että sormiruokaa, vaikka tätä kirjoittaessani huomaan, että jälkimmäinen on vallannut alaa enkä ole enää aikoihin kaivanut sauvasekoitinta kaapista. Sormiruokailun puolesta on todettava, että se helpottaa huomattavasti omaa syömistä samalla aterialla, varsinkin jos pöydän ääressä ei ole yksi vaan kaksi vauvaa, sekä sokerina pohjalla taapero, joka syö kyllä itse mutta saattaa toisinaan tarvita apuakin. Joskus, varsinkin matkustaessa, turvaudun pienimpien kanssa myös valmiisiin lastenruokiin.

Taapero heittää omat kierrepallonsa ruokailuun. Olen sikäli erittäin onnekas, että ainakaan esikoisemme ei ole toistaiseksi osoittanut merkkejä ruoka-aineherkkyyksistä, ja hän myös syö monipuolisesti, usein hyvinkin rohkeasti kokeillen. Älkää silti erehtykö kuvittelemaan, että meillä asuisi täydellinen ruokailija; lapsella on kyllä nirsoilunsa, mutta ne eivät noudata mitään ennakoitavaa kaavaa. Luulen toisinaan valmistavani lapseni mieliruokia havaitakseni hetkeä myöhemmin vain, ettei vaikkapa kalakeitto nyt sitten ollutkaan mieleen juuri tänään. Samaan tapaan saattavat jonkin ruoan raaka-aineet maistua kaikki lapselle sellaisenaan, mutta sekoitapa ne yhteen, niin pikkuvanha ääni antaa palautetta, ”äiti, tämä ei ole syötävää”.

Savukala-avokadopasta(salaatti) – ah, mikä nimikehirviö – on ruoka, joka tuntuu uppoavan suurin piirtein kaikille ja jota voi muokata ja osittaa ruokailijoiden iän ja tottumusten mukaan. Salaatin käsite on tässä väljähkö ja ruokaa voi yhtä hyvin kutsua pastaksi. Idea on kuitenkin, ettei ruoka ole lämmin muttei kylmäkään, parhaimmillaan se on huoneenlämpöisenä. Pasta on helppo ja nopea tehdä, sopii etukäteen valmistettavaksi ja tarvittaessa sormisyötäväksi, eikä aiheuta hirveitä tunnontuskia terveellisyytensäkään puolesta, kunhan kylkeen jaksaa pilkkoa vielä ne perinteiset, pikaiset tuorekurkut ja -tomaatit. Tätäkin ruokaa tehdessä otan vauvaystävällisen annoksen syrjään tietyssä kohtaa ja lisään vasta sitten voimakkaimmat mausteet ja suolan. Lopuksi maustamisen huono puoli on, etteivät mausteet ehdi kunnolla välttämättä imeytyä eikä maku näin ole parhaimmillaan, mutta arkikäytössä tapa on minusta riittävän hyvä kompromissi. Alle 1-vuotiaan ruokaan ei suositella lisättäväksi suolaa, joten savulohen voi tarvittaessa korvata vaikkapa suolattomalla uunilohella, esimerkiksi edellispäivän uunikalan tähteillä. Jos tarvittavat välineet löytyvät kotoa, voi kalan savustaa itse ilman suolaa, kuten minä tein tällä kertaa. Ohjeen annos on  neljälle aikuiselle, itselleni ja kolmelle pienelle lapselle pastasalaatista riittää useammalle istumalle.

P.S. Toinen suosikkini lasten kanssa arkisyötäväksi on laab gai -kanasalaatti höyrytetyn riisin kera. Jos valmistusjärjestystä muokkaa hieman, voi pienimmille ottaa kanat ja kasvikset erilleen ennen kalakastikkeen (suolaisuuden) lisäämistä. Isomman lapsen lautaselle salaatti menee muuten ihan sellaisenaan, mutta tulisuus jätetään siitä pois ja chilit ripotellaan vasta aikuisten lautasille. Jos riisijauhetta ei ole valmiiksi tehtynä, voi sen jättää pikaversiosta poiskin. Voisin syödä salaattia melkein joka päivä!

Lohi-avokadopasta

250g (kuiva paino) täysjyväpastaa
3 avokadoa
1  pieni valkosipulinkynsi
2 limetin mehu
600g (suolatonta) savulohta tai muuta kypsennettyä lohta
2 limen mehu
rouhaisu mustapippuria
3 rkl oliiviöljyä
1 dl parmesanraastetta (väljästi mitattuna)
muutama hyppysellinen suolaa
muutama hyppysellinen chilihiutaleita

  1. Keitä ja valuta pasta pakkauksen ohjeen mukaan. Jätä hetkeksi syrjään jäähtymään. Koverra avokadoista hedelmäliha ja muussaa se lulhossa karkeasti haarukalla. Purista joukkoon valkosipulinkynsi.
  2. Riivi lohi käsin pienemmiksi paloiksi ja lisää kulhoon avokadon kanssa. Purista joukkoon limen mehu. Sekoita mukaan pasta ja oliiviöljy ja rouhaise mukaan hieman mustapippuria. Jos teet ruokaa vauvaikäiselle, ota vauvan annos syrjään tässä kohtaa.
  3. Lisää ruokaan parmesanraaste sekä suola. Tarkista maku ja lisää suolaa vielä tarvittaessa. Annostele ja ripottele annosten pintaan vielä chilihiutaleita niille ruokailijoille, joille ne sopivat.
Reseptit

Sitruunainen kylmäsavulohi-pastasalaatti

tammikuu 20, 2016
kylmäsavulohi-pastasalaatti

Pastasalaatit ovat pettämättömiä arkiruokia. Nopeita valmistaa, hyväksyvät raaka-aineikseen melkein mitä tahansa ja odottavat kiltisti jääkaapissa, jos haluan valmistaa ruuan jo etukäteen tai jos jotain jää yli. Tämänkertaisesta vedoksesta tuli jopa niin hyvää, että kirjoitin ainekset ylös. Yleensä käytän pastasalaatin tyylisiin ruokiin lähinnä jämiä, mutta nyt sinne hupeni myös pala laadukasta kylmäsavulohta. Ei ehkä ensimmäinen valintani arkiruuan raaka-aineeksi (ainakaan, kun merkittävä osa kalasta hupenee lapsen suuhun jo valmistusvaiheessa), mutta voi miten hyvää!

Sitruunainen kylmäsavulohi-pastasalaatti (kahdelle)

250 g hyvää pastaa
300 g kylmäsavulohta palana
1/2 punasipuli
1/2 kurkku
1/2 paprika
1/2 sitruunan kuori ja mehu
3 rkl hyvää oliiviöljyä
1 rkl seesaminsiemeniä
kourallinen tuoreita basilikanlehtiä silputtuna
50 g parmesania raastettuna
pari rouhaisua mustapippuria
suolaa

  1. Keitä pasta suolalla maustetussa vedessä pakkauksen ohjeen mukaan. Jäähdytä valmis pasta lävikössä juoksevan, kylmän veden alla ja jätä valumaan. Pilko kylmäsavulohi, punasipuli ja kurkku salaattiin sopiviksi paloiksi. Silppua basilika ja raasta parmesan.
  2. Purista kulhoon sitruunanmehu ja raasta mukaan kuori. lisää sitten oliiviöljy samalla sekoitellen. Sekoita mukaan muut salaatin ainekset ja mausta mustapippurilla ja tarvittaessa suolalla (kalassa ja pastassa on sitä jo ennestään).
Reseptit

Kurpitsa-chorizopasta

lokakuu 30, 2015
kurpitsapasta

Kurpitsaa on nyt kaikkialla. Blogit, ruoka- ja naistenlehdet ovat ohjeita pullollaan ja kaupassakin näkyy ilahduttavasti muunmuassa kotimaisen kurpitsan parantunut saatavuus. Ymmärrän siis hyvin, jos kurpitsa tulee jo ulos korvistakin, mutta suosittelen silti kokeilemaan tätä pastaa, niin hyvää se oli. Rasvaisen ja hieman happamanmausteisen chorizon kanssa paahdettuna makeahko kurpitsa imaisee itseensä mahtavia makuja!

Oikeastaan on vähän jännä, miten koenkin tämän annoksen niin onnistuneeksi. Pasta ja kurpitsa kun eivät kumpikaan ole minun juttujani, vaikken niitä erityisesti inhoakaan. Kurpitsaa ostan kuitenkin aina sen satokaudella, koska olen tällainen wannabe-kurpitsanystävä. Aiemmin olen yrittänyt lähentyä kyseisen kasviksen kanssa tekemällä siitä mm. klassista kurpitsapiirakkaa sekä uunissa paahdettua kurpitsalisuketta.

Tämänkertaisen pastan ohje syntyi useita ajatuksia yhdistämällä: viimeisimmän Glorian Ruoka & Viinin (6/2015) lämpimistä voileivistä löysin kurpitsa-chorizoyhdistelmän, jonka arvelin sopivan hyvin myös pastaan. Kokkeillaan -blogin kurpitsapastasta bongasin puolestaan pastan keitinveden käytön, jota en olisi itse tullut ajatelleeksi. Ja vuohenjuusto, no, se on kurpitsan kanssa hyväksi havaittu makupari ja maistuu muutenkin melkein missä tahansa.

Kurpitsa-chorizo-vuohenjuustopasta (neljälle)

1 keskikokoinen myskikurpitsa (600-700 g kuorittua tavaraa)
200 g tuorechorizoa
loraus oliiviöljyä
pari rouhaisua mustapippuria
hyppysellinen suolaa
1-2 valkosipulinkynttä puristettuna
2 rkl hunajaa + hieman valmiiden annosten päälle

300 g tai paketin ohjeen mukainen neljän hengen annos hyvää pastaa (kuiva paino)
100 g pehmeää vuohenjuustoa (minulla sellainen ”kuoreton” pötkö chevrenappeja)
2 dl pastan keitinvettä
pari kourallista rucolaa

1. Kuori ja kuutioi myskikurpitsa reilun nopan kokoisiksi kuutioiksi, hienonna chorizo ja sekoita kulhossa kurpitsan kanssa. Lisää pieni loraus oliiviöljyä, suolaa ja pippuria (suolaa varovaisesti, chorizo ja vuohenjuusto tuovat itsessään melko paljon suolaa). Levitä seos pellille leivinpaperin päälle ja paahda 225-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia, sekoita ja paista vielä 5-10 minuuttia, kunnes kurpitsakuutiot ovat saaneet hieman väriä pintaansa. Sekoita mukaan hunaja sekä puristettu valkosipuli, ja jätä hetkeksi odottamaan.

2. Keitä pastaa suolalla maustetussa vedessä pari minuuttia vähemmän, kuin pakkauksessa ohjeistetaan. Valuta valmis pasta mutta ota talteen vajaat 2 dl keitinvettä. Sammuta keittolevy mutta nosta kattila levylle jälkilämpöön. Kaada keitinvesi takaisin kattilaan, lisää vuohenjuusto ja sekoittele, kunnes juusto on suurin piirtein sulanut kuumaan veteen. Lisää kattilaan keitetty pasta, rucola ja kurpitsaseos ja anna muhia pari minuuttia samalla varovaisesti käännellen. Halutessasi lisää vielä hieman rucolaa kaunistukseksi ja tarjoile.

Pähkinäinen mustakaalipasta

elokuu 23, 2015
IMG_8837

Onko mustakaali jo tuttu? Viime vuosina huippusuosiota nauttineen lehtikaalin ja savoijinkaalin välimuotoa löytyi meiltä kaupasta lehtikaalin sijaan, enkä voinut vastustaa kokeilua. Sattui  myös mukavasti, että ostin pari päivää myöhemmin ensimmäistä kertaa Lantliv mat & vin -lehden irtonumeron (5/2015). Tykkäsin lehdestä kovasti ja korvamerkkasinkin siitä jo noin puolet resepteistä, mutta sopivasti sivuilta löytyi myös ohje mustakaalipastalle. Pasta on meillä arkiruokaa, johon ei ole tapana käyttää reseptejä, mutta tuollaisen täsmäohjeen tullessa vastaan niin sopivasti, oli sitä kokeiltava. Kolmas mukava sattuma oli se, että pastan kaikki ainekset löytyivät kotoa valmiina. Eli kohtalokin selvästi saneli, että mustakaalin on päädyttävä pastaan.

Ja olihan se kiva kokeilu, joskaan ei nyt ehkä mikään tajunnanräjäyttäjä. Mutta hauskaa vaihtelua eikä pastaa jäänyt kattilan pohjalle happanemaan. Ja voin hyvillä mielin todeta, että mustakaalia saa päätyä ostoskoriin jatkossakin. Jos tykkäät lehtikaalista, pitänet tästäkin, jos taas et, tämä ei ehkä ole sinun juttusi.

Ohjeessa on pieniä, mutta ei erityisen merkittäviä muokkauksia alkuperäiseen; mm. pappardellen korvasin kaapista valmiiksi löytyvällä spagetilla ja lihaa laitoin hiukan enemmän, jotta sain koko paketin käytettyä.

Mustakaalipasta

300 g (tai paketin mukainen neljän hengen annostus) pastaa
250 g musta- tai lehtikaalia
180 g palvikylkeä
2 valkosipulinkynttä
2 dl raastettua parmesania + lisää tarjoiluun
1 dl kuorittuja saksanpähkinöitä
sormisuolaa
mustapippuria
1 (luomu)sitruunan raastettu kuori
hyvää oliiviöljyä
chilihiutaleita

1. Keitä pasta paketin ohjeen mukaisesti. Valuta, mutta säästä pari desiä keitinvedestä tuonnemmaksi.

2. Leikkaa kaalinlehdistä puumainen keskiruoti pois. Suikaloi lehdet ja kiehauta ne kevyesti suolatussa vedessä. Valuta ja painele kuivaksi puhtaalla astiapyyhkeellä.

3. Kuori ja viipaloi valkosipuli ja kuutioi liha. Raasta sitruunankuori ja parmesan jo sivummalle odottamaan. Paahda lihaa kuivalla paistinpannulla hetki (ole varovainen, ainakin minä sain kyljenpalat pomppimaan kuin popcornin!) ja lisää sitten kaali ja valkosipuli. Kuullota pari minuuttia.

4. Sekoita pastakattilassa kaali-lihaseos ja pasta. Lisää parmesan ja hieman keitinvettä samalla, kun lämmität pastan varovaisesti. Lisää vettä tarpeen mukaan, jotta annoksen koostumuksesta tulisi kevyesti kermainen.

5. Sekoita mukaan pähkinät mutta säästä hieman tarjoiluun. Lisää reilusti suolaa ja pippuria. Annostele pasta syville lautasille lorauta päälle hyvää oliiviöljyä. Viimeistele ripottelemalla annosten pinnalle raastettua sitruunankuorta, chilihiutaleita, pähkinöitä sekä parmesania.

Parmesan-lihapullat tomaattikastikkeessa

elokuu 6, 2015
IMG_8782
Lihapullia voi varioida ihan loputtomasti ja meidän perheessä niitä ei voi koskaan tehdä liikaa. Joten vaikka suurimmaksi osaksi en niin välitä tehdä jättisatseja ruokaa, lihapullien kohdalla teen ihan mielelläni poikkeuksen. Tai onko se sitten edes jättisatsi ruokaa, jos sitä ei riitä pakastimeen saakka ja jääkaapistakin se hupenee kahdessa päivässä. Niin tai näin, bravuurini ovat sellaiset mummolatyyliset lihapullat kermakastikkeessa, mutta muitakin – ja mieluusti hieman terveellisempiä – versioita on mukava tehdä.
Jostain syystä sellaisia italialaistyylisiä, yrttisiä ja tomaattikastikkeessa hautuneita pullia tulee harvemmin laiteltua, joten nyt päätin pyöräyttää sellaisen Kaunotar ja Kulkuri -tyylisen setin spagetin kaveriksi. Samalla tuli taas muistutettua itseään siitä, miten todella yksinkertaisilla raaka-ainevalinnoilla saa arkiruuasta parempaa ilman, että näkee edes ylimääräistä vaivaa. Tällä kertaa ne valinnat olivat käyttää ihan mainiota pihvikarjan jauhelihaa, jolle ei tullut hintaakaan normijauhelihaa enemmän, kun tarjouksesta sitä ostin. Toinen juttu oli parmesanin raastaminen mukaan lihapullataikinaan tuomaan siihen täyteläistä makua ja pehmeyttä. Ja kolmantena punkkulasillisen kippaaminen kastikkeeseen ja reilu annostus basilikaa, niiden kanssa ei oikein voi mennä vikaan. Minulla sattui olemaan vähän huono päivä pullia tehdessä, mutta niiden syöminen helpotti kurjaa mieltä kummasti. Eli jos vaikka kesälomat ovat ohi ja töihinpaluu ahdistaa, tästä helposta ruuasta tulee varmasti parempi mieli! 
Parmesan-lihapullat tomaattikastikkeessa

2 dl korppujauhoja tai kuivahtanutta leipää murustettuna
3-4 dl täysmaitoa
1 suurehko sipuli
100g parmesanjuustoa raastettuna
1kg pihvikarjan jauhelihaa (minulla 15% rasvaa)
1 rkl kuivattua oreganoa
muutama hyppysellinen suolaa
muutama rouhaisu mustapippuria
1 kananmuna
kastikkeeseen:
lasillinen (12 cl) punaviiniä
2 tölkkiä tomaattimurskaa (400-500g per tölkki)
2-3 valkosipulinkynttä murskattuna
1 rkl sokeria (tarkka määrä riippuu käyttämäsi tomaattimurskan makeudesta)
iso nippu tuoretta basilikaa silputtuna
suolaa
mustapippuria
(lisukkeeksi spagettia tai muuta mieleistä pastaa, sekä päälle raastettua parmesanjuustoa)
1. Sekoita kulhossa maito ja korppujauhot ja anna turvota viitisen minuuttia, jolloin seoksesta pitäisi tulla löysähkön puuron kaltaista. Lisää maitoa vähän kerrallaan, jos seos on liian paksua. Hienonna mukaan sipuli ja lisää parmesanraaste. Lisää jauheliha ja mausteet ja vaivaa sekaisin. Lisää lopuksi kananmuna ja vaivaa vielä muutama minuutti. Anna taikinan vetäytyä vähän aikaa jääkaapissa.
2. Pyörittele taikina lihapulliksi ja ruskista ne voissa/öljyssä pienissä erissä keskikuumalla, korkealaitaisella pannulla. Nosta ruskistetut pullat syrjään odottamaan. 
3. Lisää samaan paistinpannuun murskattu valkosipuli ja kuullota hetki. Lisää punaviini ja kiehauta. Kaada mukaan tomaattimurska ja mausta suolalla, sokerilla ja mustapippurilla. Laske sitten lämpöä, lisää lihapullat takaisin pannuunja hauduttele niitä kymmenisen minuuttia kannen alla. Lisää lopuksi basilikasilppu ja tarjoile spagetin ja parmesanraasteen kanssa. 

Pasta puttanesca ja kysymys helposta ruuanlaitosta

kesäkuu 9, 2015
IMG_8541

Luin taannoin hauskan artikkelin (valitettavasti en vain muista, mistä), jossa mainittiin, ettei pasta puttanescasta voi kirjoittaa ilman asiaankuuluvia tirskumisia nimelle ilotytön pasta. Siispä yritän nyt ohittaa aiheen ja sanon sen sijaan, että kyseessä on ihan mahtava ruoka sellaiseen päivään, kun kauppareissu on vasta edessä ja jääkaapista kaikki tuoretavara vähissä. Vaikka pastaan saa upotettua useammat kuiva- ja jääkaapin purkinpohjat eikä tuoreita tarvita periaatteessa ollenkaan, ei kyseessä ole mikään ummehtunut purkkiruoka vaan voimakas, tomaattinen, sekä kesään että talveen sopiva pasta. Tämä on myös niitä ruokia, joihin ohjeita on yhtä monta kuin kokkejakin, edellisen kerran tehdessäni taisin vertailla tarkoitukseen muutamaa reseptiä mutta nyt tein ihan vapaalla kädellä. Yhteistä jokseenkin kaikille pasta puttanesca -ohjeille on kuitenkin tomaattipohjainen kastike, sardellifileet, kaprikset ja ripaus chiliä.

Ja mainitsinko jo, miten helppoa ja nopeaa pasta puttanescan valmistus on? Mistä saankin aasinsillan väittelyyn, jota kävimme isännän kanssa muutama päivä sitten. Pohdimme nimitttäin, mikä on helppoa ruuanvalmistusta, ja mitkä ovat vaivattomia ruokalajeja. Isännän mielestä helppoja juttuja ovat sellaiset, joita voi tehdä viikonloppuna suuren määrän kerralla ja kaivella sitten pakastimesta mikroon viikon mittaan. Minä taas pidän sellaista aika vaivalloisena, mutta taidankin olla yleensä se, joka pesee padat ja pannut suurtalousannosten valmistuksen jäljiltä. Omasta mielestäni helppoja juttuja taas ovat tietyt luottopastat ja nuudeliruuat, sekä monenlaiset, ruokaisat salaatit, jotka resonoivat suurtalousannoksia paremmin myös henkilökohtaisten syömämieltymysteni kanssa. Talviaikaan myös pitkään haudutettavat padat ja paistit, kesäaikaan ne eivät vaan oikein maistu eikä asuntoakaan viitsi turhaan kuumentaa. Isännän mielestä taas kuvailemani ruuat, jotka tehdään vasta ennen syömishetkeä ovat päivittäisessä käytössä vähän hankalia ja saattavat turhaan rasittaa minua ja pallomahaani, hän kun mietti, että suurtaloussapuskoja voisi hänkin puuhastella.

No, toki rasittavuus ja hankaluus on kovin subjektiivista, jokainen tavallaan ja kompromisseja voi aina tehdä. Mutta koska asia jäi nyt mietityttämään, kiinnostaisi minua kuulla, mikä on sinun helpporuokasuosikkisi? Vikkelä arjen pelastaja vai iso padallinen jotain tiettyä luottoruokaa? Vai jotain ihan muuta? Vinkkejä (ja reseptejä) otetaan mieluusti vastaan!

Allekirjoittaneen helppoihin ja nopeisiin suosikkeihin kuuluvat tämänpäiväisen pastaohjeen lisäksi mm. pähkinäinen nuudelisalaatti, laab gai sekä hiljattain tehty parsa-kylmäsavulohipasta. Lisää vinkkejä helppoihin ja nopeisiin ruokiin löytyy blogin nopeat-kategoriasta.

Pasta puttanesca (neljälle)

4 hlön annos (annostus paketin ohjeen mukaan) hyvää pastaa
reilu loraus oliiviöljyä
2 sipulia
3 valkosipulinkynttä
3-4 sardellifilettä
2 rkl kapriksia
2 purkkia tomaattimurskaa
n. 1 rkl sokeria (sopiva määrä riippuu paljon käyttämästäsi tomaattimurskasta)
pari hyppysellistä suolaa
n. 1 rkl mustapippuria
n. 1 rkl (tai maun mukaan) chilihiutaleita

parmesanlastuja ja oliiviöljyä annosten pintaan

1. Laita pastavesi kiehumaan. Vettä odotellessa silppua sipuli ja valkosipuli ja kuullota niitä hetki oliiviöljyssä. Hienonna sardellifileet ja lisää ne ja kaprikset pannuun. Sekoita muutaman kerran. Lisää tomaattimurska, sokeri, suola, mustapippuria ja chili, sekoita ja jätä kastike hautumaan pienelle lämmölle.

2. Kun pastavesi kiehuu, keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan ja anna kastikkeen hautua keittoajan. Pastan ja kastikkeen voi tarjoilla erikseen tai yhteen sekoitettuna, jos sekoitat ainekset kannattaa pasta valuttaa jo pari minuuttia ennen ohjeen mukaista keittoaikaa ja antaa sen kypsyä loppuun kastikkeen seassa.

Sesongin parsa-kylmäsavulohipasta arkeen ja juhlaan

toukokuu 17, 2015
IMG_8474

Joskus tulee ruokien suhteen täysosumia; joku kokeilu onnistuu ihan yli odotusten ja on niin kovin hyvää, ettei tiedä miten sitä kehuisi tarpeeksi. Ja kuten nyt tässä tapauksessa, ruoka valmistui vielä todella helposti ja nopeasti ihan muutamasta raaka-aineesta. Ihan kirjaimellisesti pastan kiehuessa, vain ainesten sekoitus jäi tehtäväksi sen jälkeen.

Tein siis pastaa kylmäsavulohen ja parsan kera. Ei mikään uusi keksintö ja tähän aikaan vuodesta ohjeita näkyy aika paljonkin sekä lehdissä että netissä, mutta koska en ole kovin suuri pastakokki (arkiruokana harva se päivä kiehuvia täysjyvämakarooneja ei varmaan lasketa), tämäkin pasta puuttui repertuaaristani. Nyt kuitenkin oli parsaa jääkaapissa ja kylmäsavukalaakin oli tehnyt mieli jo pidempään. Ja pisteenä i:n päälle kaapissa yksi parempi pastapaketti (ns. isän ja äidin pasta) oli odottanut käyttöön pääsyä jo ikuisuuden, ja halusin ennen muuttoa saada sen kulutettua, joten päädyin sen nyt valmistamaan.

Ja miten tuo pasta yllättikään minut. Savukalan vuoksi se oli melko voimakkaan makuista mutta sitruunaisen raikasta, ja kaikki komponentit balanssissa. Isäntä totesi kokkausvaiheessa, että poikamies lisäisi kermaa ja itsekin mietin, pitäisikö sitä laittaa varmuuden vuoksi, mutta olen tosi iloinen, etten laittanut, sitä ei yhtään kaivattu. Kuten sanottu, en tiedä ihan, miten tarpeeksi tätä pastaa kehuisin mutta suosittelisin joka tapauksessa sekä paremmaksi arkisapuskaksi että viikonloppu- tai juhlapäivän pastaksi, jos et halua viettää koko päivää keittiössä. Lähinnä kiinnittäisin huomiota hyviin raaka-aineisiin, jolloin ruuan kanssa tuskin voi mennä pieleen. Eli valikoi tuoretta ja mielellään mahdollisimman läheltä tullutta parsaa, ja hyvälaatuista kylmäsavulohta – ja nimenomaan lohta eikä kirjolohta, jälkimmäisessä on yleensä vähemmän rasvaa ja se kovettuu helposti, jos pääsee kypsymään. En keskimäärin välitä kuumentaa raakakypsytettyjä kaloja tai lihoja eikä kalan oikeastaan kuulu tai ainakaan tarvitse tässä pastassa kypsyäkään, mutta listeriariskin vuoksi esim. minulle suositellaan tällä hetkellä ainakin vakuumissa olleiden kylmien kalatuotteiden kypsennystä ennen käyttöä, se onnistuu helposti erillisellä pannulla (eli tarvittaessa osa pastasta syrjään ennen kalan lisäämistä, kala kypsennetään nopeasti esim. pannulla ja lisätään vasta sitten).

Parsa-kylmäsavulohipasta (2-3 annosta)

2-3 hengen annos (paketin ohjeen mukainen) mieleistä, hyvälaatuista pastaa
nippu tuoretta, vihreää parsaa
reilu 200g kylmäsavulohta (meillä 215g)
1 punasipuli
1 sitruunan mehu
1,5 rkl voita
pari reilua lorausta oliiviöljyä
mustapippuria myllystä
suolaa
parmesanlastuja

1. Keitä pasta suolalla maustetussa, väljässä vedessä pakkauksen ohjeen mukaan ja valmistele odotellessa muut ainekset. Poista parsasta puumaisin tyvi ja pilko varret pieniksi kiekoiksi, nuput voivat jäädä kokonaisiksi. Kiehauta pari-kolme desiä vettä, lisää pilkottu parsa ja kypsennä noin minuutin ajan, valuta ja jätä syrjään. Hienonna sipuli ja suikaloi kylmäsavulohi. Vuole parmesan lastuiksi.

2. Valuta valmis pasta, kaada takaisin kattilaan ja lorauta päälle oliiviöljyä. Lisää parsa, sitruunamehu ja voi, ja ripsauta päälle suolaa ja pippuria. Sekoita. Lisää vielä lohisuikaleet ja punasipuli, sekoita uudelleen, tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa ja pippuria. Annostele lautasille ja viimeistele parmesanlastuilla, lorauksella oliiviöljyä sekä mustapippurilla.

Arkipäivän helppo herkkutatti-sitruunapasta

maaliskuu 4, 2015
IMG_8249

Pasta ei yleensä ole ihan ykkösmielitekojani (ja nyt siis tarkoitan ykkösmielitekojani, kyllä minä pastastakin tykkään), mutta varmaan ihan hyvä olla itselleen rehellinen: pastaruuat vaan ovat todella käteviä, nopeita arkiruokia. Tällä kertaa lounaaksi valmistui viime syksyn kuivatuista herkkutateista, sitruunasta ja yrteistä raikas pasta-annos. Nyt alkaa olla myös hyvä hetki käyttää pois viime syksyn sieniä, jos varastoissa vielä niitä lojuu. Väliin ehtii vielä ottaa sitten pienen tauon ennen tulevaa sienikautta.

Kermakin sopisi tähän pastaan ihan varmasti, mutta koska en itse ole suuri kermaisen pastan ystävä (kyllä, minussa on jotain vikaa), en sitä tähänkään laittanut. Minun makuuni voimakkaampi sitruunaisuus toimi tosi hyvin juuri näin.

Herkkutatti-sitruunapasta (kahdelle)

mieleistä pastaa paketin mukainen kahden hengen annos

pari kourallista kuivattuja herkkutatteja
voita paistamiseen
1 salottisipuli
10 cm pätkä purjoa
2 valkosipulinkynttä
1/2 sitruunan mehu ja raastettu kuori
reilu loraus oliiviöljyä
ruukullinen persiljaa (mielellään sileälehtistä, mutta minulla oli tavallista)
suolaa
mustapippuria
(parmesanraastetta tarjoiluun)

1. Liota kuivattuja sieniä noin tunnin ajan, valuta ja rutistele ylimääräiset nesteet pois. Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaisesti suolalla maustetussa vedessä, mutta jätä pari minuuttia vajaaksi ohjeistetusta keittoajasta.

2. Pastan kiehuessa kienonna salottisipuli ja valkosipulinkynnet. Huuhtaise purjo ja leikkaa suikaleiksi. Pese sitruuna huolellisesti ja raasta kuoren keltainen osa puolikkaasta sitruunasta.

2. Kuumenna nokare voita paistinpannulla ja kypsennä sieniä hetki. Lisää salotti- ja valkosipulit ja kuullota hetki keskilämmöllä. Lisää vielä purjo ja kuullota hetki. Lisää sitten sitruunankuori ja sitruunamehu ja mausta seos suolalla ja pippurilla. Lisää vielä pasta ja oliiviöljy, kääntele sekaisin ja anna tekeytyä muutaman minuutin ajan miedolla lämmöllä. Silppua mukaan persilja, tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa ja pippuria. Tarjoile raastetun parmesanin kanssa.