Browsing Tag

pikkusyötävät

Reseptit

Pomelosalaatti

lokakuu 17, 2016
pomelosalaatti

Olemme tulleet siihen kohtaan syksyä, kun sitrukset alkavat vallata alaa kauppojen hedelmätiskeissä. Nyt ostoskärryyn pakattiin satsumoiden ja greippien lisäksi pari paksukuorista pomeloa, jotka ovat mielestäni parhaimmillaan salaatissa.

Inspiraationa salaattiin on thaimaalainen pomelosalaatti yum som o, josta tein kotikaappien sisältöön sopivan version. Omasta mielestäni autenttiseen salaattiin kuuluvat ehdottomasti pikkuiset, kuivatut katkaravut, mutta niitä ei itselläni ollut joten paistoin salaatin päälle tavallisia pakastekatkarapuja. Yksinkertaistin salaattia myös hieman jättämällä usein käytetyn kookoksen kokonaisuudesta pois.

Saman salaatin voi tehdä myös greipistä, mutta pomelon etuna on, että se isosyisenä ja hieman greippiä kuivempana hedelmänä sietää paremmin käsittelyä ilman, että salaatti menee muhjuiseksi. Nettireseptejä selaillessani sattui silmiin myös versio, missä oli käytetty avokadoa, se olisi varmasti herkullista myös!

Pomelosalaatti (neljälle lisukkeeksi)

2 pomeloa
1/2 punasipuli
1/2 kurkku
1-2 punaista chiliä hienonnettuna
2 ruukullista tuoretta korianteria (+ hieman lisää koristeluun)
1 ruukullinen minttua
3 rkl kalakastiketta
1 limen mehu
1 rkl tummaa siirappia (tai enemmän maun mukaan)
1 valkosipulinkynsi puristettuna
2 kourallista paahdettuja maapähkinöitä (suolapähkinät käyvät hyvin)
2 kourallista sulatettuja pakastekatkarapuja

  1. Kuori pomelo ja irrota hedelmäliha kalvoista. Helpoiten homma tapahtuu pääosin käsin, välillä veitsellä auttamalla. Laita hedelmäliha salaattikulhoon.
  2. Hienonna sipuli, chili, korianteri ja minttu ja lisää kulhoon.
  3. Sekoita keskenään kalakastike, limettimehu ja siirappi. Lisää valkosipuli.
  4. Rouhi maapähkinät morttelissa. Kuumenna paistinpannulla tilkka öljyä ja paista rapuja noin minuutin ajan välissä sekoittaen.
  5. Kaada salaatinkastike salaatin joukkoon. Kääntele salaatti sekaisin ja jaa annoksiin. Lisää valmiiden annosten päälle maapähkinärouhetta, katkarapuja ja silputtua korianteria.
Reseptit

Yltiöhyvät gochujang-kanansiivet

elokuu 7, 2016
gochujang-kanansiivet

Kanansiivet maistuvat meillä naposteltavana tai iltapalana lähes milloin vain. Kelpuutan mukisematta myös tietyt teolliset variaatiot, mutta mielelläni teen siipiä itsekin. Siinä missä valmissiivet syödään yleensä salaa lasten käytyä nukkumaan, kestävät kotitekoiset hieman paremmin päivänvaloa. Nyt tein niitä viikonloppulounaaksi korealaisella gochujang-chilitahnalla maustettuna. Mukaan vihannestikkuja sekä pari dippiä, ja kasassa oli sormiruokaa koko perheelle!

Gochujangia on viime aikoina näkynyt resepteissä melkein kyllästymiseen saakka, mutta hyvin koukuttava tuo happaman ja tulisen yhdistävä tahna on. Sen ilmestyttyä suomalaistenkin markettien hyllyihin on sitä löytynyt myös minun jääkaapistani. Viikolla jäi valokuvausteknisten haasteiden vuoksi julkaisematta toinenkin resepti, jossa gochujang on oleellisessa osassa. Erityisen ihanaa tahnassa on mielestäni se, että se tarjoaa oikomismahdollisuuksia, kun vaikkapa mieliteko saada kimchiä iskee (täysin mahdollinen skenaario). Tulisuus ei ole ylenpalttinen, mutta lapsille sekoitin pikaisesti kuitenkin oman, lempeämmän marinadiversion, johon tuli mm. hunajaa ja seesamiöljyä. Yllätyksekseni kaksi kolmasosaa talouden lapsista söi kuitenkin myös mausteisempia siipiä hyvällä ruokahalulla. Se on onnistuminen, sanon minä.

Allaolevan ohjeen määristä riitti kahdelle suuriruokaiselle aikuiselle ja kolmelle pienelle lapselle, kun lisukkeena ei ollut mitään erityisen täyttävää (keitin lapsille myös riisiä, mutta sen menekki jäi selvästi siipien ja kasvistikkujen varjoon). Huomautettakoon tosin, että söimme itsemme ähkytäyteen. Dippejä voisi siiville keksiä monenlaisia, mutta tämänkertainen, hunajainen valkosipulimajoneesi toimi niin hyvin, että kirjaan senkin ohjeen mukaan. Minulla on muuten tapana käyttää majoneesiin aina koko kananmuna, jolloin rakenne on hieman löysempi, pelkkää keltuaista käyttämällä saa jähmeämpää tavaraa.

Gochujang-kanansiivet

2 rkl gochujang -tahnaa
2 rkl kalakastiketta
3 rkl riisiviinietikkaa
3 rkl hunajaa
1 rkl seesamiöljyä
peukalon kokoinen pala inkivääriä
2 valkosipulinkynttä puristettuna
1,6 kg maustamattomia kanansiipiä (minulla kaksi 800g pakkausta)

koristeluun: ruukullinen silputtua korianteria, pari silputtua kevätsipulin vartta sekä seesaminsiemeniä

  1. Sekoita isossa kulhossa keskenään gochujang, kalakastike, riisiviinietikka, hunaja ja seesamiöljy. Raasta inkivääri ja purista valkosipulinkynnet mukaan. Kaada mukaan kanansiivet ja kääntele sekaisin niin, että siivet saavat marinadia kauttaaltaan pintaansa. Anna marinoitua vähintään pari tuntia.
  2. Lämmitä uuni 225 asteeseen. Nostele siivet yhteen kerrokseen uunipellille leivinpaperin päälle. Paista noin 30-40 minuuttia, kunnes siivet ovat saaneet kauniin paistopinnan ja suurin osa pellille kertyvästä nesteestä on haihtunut.  Siivet kannattaa kääntää kerran paiston loppupuolella. Jos näyttää, että siivet tummuvat liikaa jo ennen aikojaan, kannattaa lämpöä laittaa pienemmälle, hunaja muuttuu kitkeräksi, jos se pääsee palamaan.
  3. Nosta valmiit siivet kulhoon ja koristele silputulla korianterilla ja kevätsipulin varsilla.

Hunajainen valkosipulimajoneesi

2 munaa
pari hyppysellistä suolaa
n. 2 dl rypsi- tai oliiviöljyä
2 tl valkoviinietikkaa
1 rkl hunajaa
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna

  1. Ota munat hyvissä ajoin huoneenlämpöön. Riko munat kannuun tai syvään kulhoon. Lisää suola. Vinkki: jos teet pienemmän annoksen ja käytät vain yhden munan, suuri kahvikuppi on oiva astia tarkoitukseen.
  2. Riko munien rakenne sauvasekoittimella. Valuta mukaan öljy ohuena norona vähän kerrallaan samalla sauvasekoittimella sekoittaen. Huomaat, kun rakenne muuttuu vaahtomaisesta majoneesimaiseksi, silloin öljyä on tarpeeksi.
  3. Lisää mukaan valkoviinietikka, hunaja ja hienonnettu valkosipuli ja surauta seos vielä kertaalleen. Anna majoneesin vetäytyä hetki jääkaapissa ennen tarjoilua.

 

Reseptit

Ajo blanco -mantelikeitto blogipiknikille

heinäkuu 31, 2016
ajo_blanco

Kesään, varsinkin hellesäihin, sopivat kaikenlaiset kylmät keitot. Ikisuosikkini gazpachon lisäksi tulee välillä tehtyä muitakin kokeiluja, nyt sain loputtomalta tekemättömien ruokien listaltani ruksittua yli ajo blanco -mantelikeiton. Koska kylmät keitot eivät varsinaisesti herätä ihastusta muussa perheessä, valitsin koekaniinijoukokseni bloggaajia ja tein ämpärillisen soppaa oululaisten ruokabloggaajien perinteiselle piknikille, jolle minun oli ilo osallistua ensimmäistä kertaa. Tällä kertaa piknik oli muuntunut puutarhajuhlaksi, jota emännöi Kokit ja Potit -blogin Hannele kauniilla pihamaallaan. Kiitokset emännälle sekä kanssabloggaajille Pastanjauhantaa-, Kokkeillaan-, Makuja kotoa, Muista syödä välillä sekä Aina nälkä -blogeista, seura oli hilpeää ja ruoka herkullista (kyllä, söin liikaa)!

Käytin keiton tekemisen perustana The Guardianin ruokatoimittajan Felicity Cloaken ohjetta. Ilmeisesti käytän kuitenkin erityyppistä leipää kuin hän, koska samoin kuin taramosalatan kanssa, soppa uhkasi mennä turhan ohueksi. Muutoinkin ohje muuttui käsissäni niin paljon, etten voi oikein sanoa tehneeni Felicityn täydellistä keittoa. Pidin kuitenkin lopputuloksesta, raikkaasta ja täyteläisestä keitosta, jossa oli hieman muutakin suutuntumaa kuin pinnalle ripotellut mantelimurut. Suolan kanssa olisin jatkossa hieman varovaisempi, lopullinen voimakkuus selvisi vasta, kun keitto on saanut levätä aikansa ja tämänkertainen versio oli itselleni hieman ylärajalla, kun enimmäkseen pyrin suolaamaan ruoat taaperoystävällisesti. Allaoleva ohje keitosta on sellaisena, kuin itse sen tein.

Vinkki: nyt käytin keittoon ihan tavallista punaviinietikkaa, mutta jos kaupasta saat, alkuperäisohjeen sherryviinietikka olisi varmasti vielä parempi vaihtoehto.

Ajo blanco -mantelikeitto (8-10 alkuruoka-annosta)

400g kuorittuja manteleita
200g vaaleaa edellispäivän leipää ilman kuorta
tilkka maitoa (tai mantelimaitoa)
1 kurkku
8,5 dl jääkylmää kivennäisvettä
6 pienehköä valkosipulinkynttä
3-4 dl neitsytoliiviöljyä
2 rkl punaviinietikkaa (sherryviinietikkaa)
muutama rouhaisu mustapippuria myllystä
pari hyppysellistä suolaa

  1. Paahda manteleita keskilämmöllä kuivalla pannulla, kunnes ne alkavat juuri saada väriä. Anna jäähtyä ja ota pari ruokalusikallista syrjään koristelua varten.
  2. Kastele leipä maidossa ja anna vetäytyä kymmenisen minuuttia. Purista kuivaksi.
  3. Kuori ja paloittele kurkku sekä valkosipulinkynnet.
  4. Laita mantelit ja leipä tehosekoittimeen, monitoimikoneeseen tai sauvasekoittimelle sopivaan kulhoon tai kannuun. Lisää tilkka vedestä ja surauta n. minuutin ajan, kunnes mantelit ovat rouhiintuneet. Lisää vähän kerrallaan loput vedestä samalla tasaisesti surautellen, sitten valkosipuli, kurkku, etikka ja öljy. Mausta suolalla ja pippurilla. Anna keiton vetäytyä ja jäähtyä kylmässä ainakin pari tuntia.
  5. Puolita viinirypäleet ja murskaa karkeasti koristeluun tarkoitetut mantelit. Jaa viilennyt keitto kuppeihin tai kulhoihin ja koristele viinirypäleenpuolikkailla, mantelimurskalla ja lorauksella oliiviöljyä.
Reseptit

Taramosalata

heinäkuu 16, 2016
taramosalata

Kesäaikana meillä syödään paljon ikisuosikkeja, perinteisiä kausiherkkuja kuten uusia perunoita ja silliä, herneitä ja mansikoita tai varhaiskaalista tehtyä pataa, jonka resepti löytyy täältäkin. Niistä ei valitettavasti kerry kovin paljon uutta blogattavaa, mutta kesä on lyhyt ja haluan nauttia siitä täysin siemauksin. Usein katamme kesällä myös meze-pöydän. Muiden maiden makumuistot lämmittävät talvellakin, mutta kesällä auringon paistaessa ne pääsevät minusta parhaimmilleen. Toivoisin niiden myös lievittävän matkakuumetta, mutta usein ainakin itselleni käy kyllä toisin päin, koska viime vuosina emme ole juuri ulkomaanreissuja tehneet. Makuja saa onneksi toistettua myös kotioloissa.

Sen lisäksi, että enemmän on toisinaan enemmän ja monensorttisten suupalojen syöminen ihanaa, on yksi meze-pöydän hienouksista minusta siinä, että valmistelujen hankaluutta voi todella helposti säädellä ostamalla osan tarjottavista valmiina. Tälläkään kertaa en ollut se reipas ruokabloggaaja, joka askartelee viininlehtikääryleensä alusta saakka, mutta sain sentään aikaiseksi kokeilla taramosalatan valmistusta ensimmäistä kertaa ihan itse. Taramosalata on varmaan tsatsikin ohella niitä perinteisimpiä dippejä etelänmatkaajille, mutta jos et ole asiaan vihkiytynyt, niin kyse on pääosin mädistä, leivästä, oliiviöljystä ja sitruunasta surautetusta tahnasta, joka on loistopari erilaisille kasviksille ja leiville. Kreikkalaisversioon käytetään tietääkseni esimerkiksi karpin mätiä, mutta kotimainen kirjolohenmäti on tarkoitukseen aivan pätevää. Mieleni tekisi kokeilla myös, onnistuuko taramosalatan tekeminen merileväkaviaarista. Tämänkertainen ohje mukaili pitkälti Felicity Cloaken täydellistä taramosalataa, mutta koska minusta seos jäi liian löysäksi, lisäsin siihen lopuksi vielä noin 30g kuivaa leipää.

Jos olet traumatisoitunut shokkipinkistä purkkitaramosalatasta, saattaa kotitekoinen versio yllättää iloisesti!

Vinkki: Investoi hyvään oliiviöljyyn. Huono tuote pilaa helposti kitkeryydellään koko annoksen ja kaikki muutkin ruoat, joihin koskee. Blogiharrastuksesta huolimatta ruokasnobistelen aika vähän, mutta joihinkin asioihin kannattaa oikeasti satsata tai jättää kokonaan käyttämättä!

Taramosalata

1/2 pieni sipuli

100 g vaaleaa, kuoretonta leipää + tarvittaessa hieman lisää koostumuksen optimoimiseksi

200 g kirjolohenmätiä

2-3 rkl sitruunamehua + lisää maun mukaan

2 dl hyvää oliiviöjyä + loraus tarjoiluun

mustapippuria

(suolaa)

silputtua, litteälehtistä persiljaa tarjoiluun

  1. Kuori ja raasta sipuli. Ota sipulin mehu talteen kulhoon tai kannuun (minä käytin mittakannua) painelemalla raastetta siivilän läpi. Heitä pois kiinteä osa.
  2. Upota leipä kylmään veteen ja nosta heti pois. Purista ylimääräinen neste huolellisesti leipämassasta. Laita kulhoon sipulimehun kanssa ja lisää mäti. Surauta pari kertaa sauvasekoittimella.
  3. Lisää sitruunamehu ja surauta uudestaan, sitten öljy vähän kerrallaan ja samalla surautellen. Mausta pippurilla ja halutessasi suolalla (mäti on yleensä valmiiksi suolaista), ja lisää tarvittaessa hieman leipää kuivana. Maista ja lisää sitruunamehua maun mukaan. Tarjoile silputun, litteälehtisen persiljan kera.

 

Reseptit

Siemennäkkäri, vihdoinkin!

heinäkuu 5, 2016
siemennakkari

Tiesin, että se on helppoa. Tiesin, että se on hyvää. Tiesin, että se on olemassa. Miten ihmeessä en ole valmistanut sitä aiemmin? Siemennäkkäri on ollut kokattavien ruokien listallani iät ja ajat, enkä ihan rehellisesti keksi yhtään hyvää tekosyytä sille, että ensimmäisen kerran tein sitä toissapäivänä. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan, se on juuri niin koukuttavaa kuin miltä kuulostaakin; ensimmäisen pellillisen kadottua parempiin suihin piti ripeästi tehdä toinenkin annos, jotta saisin näkkärit myös kuvattua. Koekierroksista inspiroituneena mieleen tuli heti tuhat erilaista variaatiota, nyt menin siitä, missä aita on matalin ja valitsin Glorian Ruoka & Viinissä (3/2016) esiintyneen, hyvin yksinkertaisen reseptin. Sitäkin voisi helposti tuunata esimerkiksi tuoreella rosmariinilla. Jos olet ollut siemennäkkärin kanssa yhtä aikaansaamaton kuin minä, nyt on korkea aika ottaa itseäsi niskasta kiinni!

Vinkki: Taikinan painelu levyksi on helpompaa, jos käytät apuna toista leivinpaperia. Vaikka tuntuu, ettei jämäkästä taikinasta koskaan tule ohutta levyä, jatka kärsivällisesti painelua ja siirtele tarvittaessa ylimääräisiä taikinaroippeita reunoilta takaisin keskemmälle.

Siemennäkkäri (pellillinen)

0,5 dl seesaminsiemeniä
1 dl kurpitsansiemeniä
1 dl auringonkukansiemeniä
2 dl maissijauhoja
3/4 tl suolaa
2 dl vettä
1/2 dl (oliivi)öljyä

1. Laita uuni lämpiämään 150 asteeseen. Sekoita kuivat aineet kulhossa. Kiehauta vesi ja lisää samalla hyvin sekoittaen. Lisää vielä öljy, sekoita ja anna vetäytyä 10 minuuttia.

2. Vuoraa uunipelti leivinpaperilla. Kaada taikina pellille ja painele toisen leivinpaperin avulla ohueksi, pellinkokoiseksi levyksi. Paista 150-asteisessa uunissa noin 50 minuuttia, tai kunnes näkkäri saa pintaansa hieman väriä.

Reseptit

Sunnuntailounas: poke

kesäkuu 15, 2016
lohi_poke

Viimeaikaisista ruokatrendeistä kulhoruoka ei ole oikein iskenyt minuun. Ei kulho tietenkään ruokaa pahenna, mutta sen kohoaminen tai kohottaminen trendiksi tuntuu jotenkin väkisin väännetyltä. Niinpä kun yhdessä jos toisessa lähteessä alkoi näkyä havaijilaista pokea kulhoversiona, se meni minulta aluksi täysin ohi. Kunnes hiljattain Silläsipulilan artikkelista koin ahaa-elämyksen: eihän sillä ole kulhoruoan kanssa varsinaisesti mitään tekemistä. Äkkiä kokeilemaan!

Jos joku muu itseni lisäksi on jäänyt pokesta paitsi, kerrataan lyhyesti, mistä on kyse. Havaijilaisesta, sipulein maustetusta ja soijalla ja seesamiöljyllä marinoidusta kalasta, oikeaoppisimmin ymmärtääkseni tuoreesta tonnikalasta. Tämän eräänlaisen kalatartarin aasialaisia vaikutteita sisältävä makumaailma tarjoaa sushin ja muun raa’an kalan ystävälle herkullisen ja nopean vaihtoehdon, mitään isompaa väkertämistä ei pokeen nimittäin liity. Maustamisenkin kanssa voi ottaa reilusti vapauksia, netin syövereistä löysin lukuisia ja taas lukuisia versioita, joiden ainoat yhdistävät tekijät olivat soija, sipulit ja seesamiöljy. Itse seurailin löyhästi lähinnä Silläsipulilan ohjetta tehden muutamia omia lisäyksiä.

Meillä käytettiin pokeen tonnikalan sijasta lohta, kuten useimmissa kotimaisissa ohjeissa on tehty, ja lievästi sushinhimoisena tarjosin lisukkeena maustettua sushiriisiä, wasabia, kurkkua ja avokadoa. Yhdistelmä toimi vallan mainiosti ja yksinkertainen lounas meni viime aikojen kotiruokien kärkeen. Valmistuskin oli helppoa, sushiriisin keittely oli se hankalin osa ja kaikki muu valmistui riisiä odotellessa. Välillä ehdin myös hätistämään esikoista pois sisarustensa kimpusta ja kaksosia pois pistorasioilta, roskiskaapilta, tiskikoneelta tai minne ne nyt milloinkin keksivätkään mennä. Olen hieman vierastanut mainintoja itkettävän ihanista ruoista, mutta niinhän se välillä on: jos on hankala päivä eikä mikään tunnu onnistuvan, saa yllättäen superherkulliseksi osoittautunut ruoka ihmisen lähestulkoon liikuttumaan. Kokeile vaikka!

Lohi-poke

800 g ruodotonta lohifilettä
1 dl vaaleaa soijakastiketta
1 rkl seesamiöljyä
1 iso, makea sipuli (esim. hopeasipuli) tai 2 pientä
1 valkosipulinkynsi
nopan kokoinen pala inkivääriä
3 kevätsipulia tai nuorta nippusipulia varsineen

tarjoiluun:

seesaminsiemeniä
chilihiutaleita

1. Sekoita kulhossa keskenään seesamiöljy ja soija. Hienonna sipulit, valkosipuli ja inkivääri, lisää seokseen ja anna marinoitua noin kymmenen minuuttia.

2. Paahda seesaminsiemeniä kuumalla pannulla noin minuutin ajan. Kääntele siemeniä välillä, jotteivat ne pala.

3. Poista kalafileestä nahka. Kuutioi kala noin nopan kokoisiksi kuutioiksi ja sekoita kuutiot hyvin soija-sipuliseoksen kanssa. Anna jälleen marinoitua kymmenisen minuuttia. Laita tarjolle ja ripottele pintaan paahdettuja seesaminsiemeniä sekä chilihiutaleita.

Reseptit

Raaka parsasalaatti

toukokuu 22, 2016
raaka_parsasalaatti

Oletko koskaan maistanut vihreää tankoparsaa raakana? Siinä on raikas, hieman tulevan kesän herneistä muistuttava maku ja rapsahtava suutuntuma. Me kaikki – minä mukaanlukien – tykkäämme höyryttää, paistaa ja grillata parsojamme, mutta nyt halusin testata, miten parsa taipuisi salaattiin ilman kypsennystä. Perinteisen sitruunan sijaan parsasalaatti saa makua makeammasta appelsiinista ja ihania, suolaisia sattumia ilmakuivatusta kinkusta. Saksanpähkinät ja parsojen nuput tuovat napakkaa purutuntumaa. Helppo juttu joka on riittävän hieno vaikka kevään juhlapöytiin!

Mitä yksinkertaisempi ruoka, sen paremmat raaka-aineet kannattaa valita. Kotimaista parsaa ei kasva joka oksalla, mutta yritä valita niin hyviä nippuja kuin mahdollista. Raakana (tai oikeastaan missään muussakaan muodossa) syötävä parsa ei saa olla puisevaa tai vettynyttä.

Kuten kuvastakin näkyy, veitsellä leikatessa parsasuikaleet jäävät aluksi hieman töpäköiksi, mutta pehmenevät kyllä kun salaatti saa aikansa maustua. Ohuempaa suikaletta saisi höyläämällä parsat esim. kuorimaveitsellä, mutta minusta tavallisella veitsellä leikkaamalla suikaleista sai ihan riittävän ohuita ja homma sujui vikkelästi.

Vinkki: Ilmakuivatun kinkun tilalle sopii erinomaisesti kylmäsavulohi tai vuohenjuusto, näin salaatista saa taitettua lihattoman ja ihan yhtä hyvän version.

Salaatti vihreästä parsasta ja ilmakuivatusta kinkusta

2 nippua vihreää parsaa
1 dl saksanpähkinöitä karkeasti murskattuna
80-100g ilmakuivattua kinkkua viipaleina

kastike:

3 rkl (luomu)appelsiinin mehua ja 1 tl raastettua kuorta
1-2 tl hunajaa
pari rouhaisua mustapippuria
pari hyppysellistä suolaa
3 rkl hyvää oliiviöljyä

  1. Huuhtaise parsat kylmällä, juoksevalla vedellä. Kuori parsat melkein nuppuihin saakka. Leikkaa nuput ja pilko ne muutamaan osaan. Viipaloi jäljellejäävä varsi veitsellä pitkittäin ohuiksi suikaleiksi.
  2. Sekoita salaattikulhossa kastikkeen ainekset öljyä lukuunottamatta. Kun hunaja on liuennut appelsiinimehuun, vatkaa mukaan öljy. Lisää parsat ja saksanpähkinät, kääntele sekaisin ja anna maustua huoneenlämmössä noin 15 minuuttia.
  3. Pyöräytä ilmakuivattu kinkku rulliksi salaatin pintaan tai suikaloi ja sekoita suikaleet salaattiin.
Reseptit

Täydellinen pari

toukokuu 10, 2016
muna_srirachaleipa

Kananmuna ja sriracha, täydellinen pari. Mausteinen ja aavistuksen karvas kastike komppaa juuri sopivasti täyteläistä kananmunaa, jonka keltuainen on jätetty keskeltä hieman valuvaksi. Ainekset löytyvät kaapeistani aina, myös silloin, kun tuntuu, ettei ole mitään syötävää.

Muna-srirachaleivät ovat viime aikoina pelastaneet useita iltoja, kun vapaa-ajanongelmia on ollut taas normaalia vähemmän. Pari viikkoa sitten tavaramme siirtyivät uuteen kotiin, ja heti muuttolaatikoiden keskeltä lähdimme kevätlomailemaan, palataksemme  viikkoa myöhemmin takaisin laatikoiden keskelle. Äitienpäiväbrunssi nautittiin kotimatkalla huoltoasemalla. Purkamista riittää edelleen, mutta nyt ei onneksi ole enää kiire. Normaaliarjen eläminen tekee kaiken – sinänsä mukavan – erikoisohjelman jälkeen hyvää koko perheelle.

Nopeatekoiset leivät paranevat entisestään, kun niihin lisää aasialaishenkistä tuoreyrttisalaattia. Jos kaapeissa on myös avokadoa, kannattaa sitäkin sujauttaa leivän väliin. Niin yksinkertaista, niin hyvää.

Muna-srirachaleivät (kahdelle)

1 keskikokoinen patonki
(voita tai margariinia)
2 kananmunaa
tilkka öljyä paistamiseen
pieni ripaus suolaa
1 dl tuoretta korianteria silputtuna
1 dl tuoretta minttua silputtuna
1 pieni punasipuli
2 tl limettimehua
1 tl kalakastiketta
srirachaa

  1. Leikkaa patonki puoliksi ja avaa puolikkaat pituussuunnassa. Voitele halutessasi leipä.
  2. Kuumenna paistinpannulla pieni tilkka öljyä. Riko kananmunat varovasti pannulle ja paista keskilämmöllä muutaman minuutin ajan. Käännä varovaisesti, jottei keltuainen rikkoonnu ja ota pannu pois levyltä.
  3. Suikaloi sipuli ja laita se kulhoon mintun ja korianterin kanssa. Lisää kalakastike ja limettimehu ja kääntele sekaisin.
  4. Kokoa leivät. Nosta molempien patonginpuoliskojen väliin paistettu kananmuna ja turauta päälle maun mukaan srirachaa. Jaa yrtti-sipuliseos leipien väliin.
Reseptit

Peltilohipiirakka vappupiknikille

huhtikuu 27, 2016
lohipiirakka

Vaput ovat muutamina viime vuosina menneet itseltäni hieman ohi. Viime vuonna pakkasin muuttolaatikoita ja tänä vuonna toivottavasti puran niitä – en siis niitä samoja, ainakaan suurimmaksi osaksi, vaan muutamien viime viikkojen aikana pakattuja, kun muuttohommat kutsuvat taas kuunvaihteessa. Tällä kertaa en onneksi muuta jättituplamahan kanssa eikä matkaakaan ole kuin muutama kilometri, mutta tekemistä riittää silti sen verran, että vapun juhlinta jää minimiin.

Teille, jotka ennätätte brunsseille ja piknikeille itseäni paremmin, suosittelen evääksi tätä lohipiirakkaa, joka on ruokaisa ja helposti syötävä eväs vapun turuille ja toreille. Tosi perinteinen peltilohipiirakka, mutta ah niin hyvää! Itse tein piirakkaa muuttoevääksi, mutta sen kesäinen savukalan ja tillin tuoksu houkutteli minut jo syömään kuormasta palasen tai kaksi tai kolme.

Käyttämäni hesarin resepti toimi suurimmaksi osaksi, mutta taikina jäi niin löysäksi, että se oli lähes mahdoton kaulittava jääkaappikylmänäkään, vaikka jauhotin reilusti lähes kaikki ympäröivät pinnat, itseni ja apuna häärineen taaperon mukaanlukien. Toki jauhoissa ja rahkoissa on eroja, mutta lisäisin seuraavalla kerralla taikinaan vielä 1 dl jauhoja, jolloin niitä olisi 5 dl. Nyt kaulinta onnistui lopulta leivinpaperia apuna käyttäen: kaulitsin ensin pohjan paperin päällä ja nostin laidalliseen uunivuokaan (perinteinen pelti toimisi myös). Sitten ripottelin hieman jauhoa toiselle leivinpaperinpalalle ja kaulitsin vielä kansipalan, jonka kumosin pohjan päälle paperia kääntämällä ja autoin reunoilta käsin paikoilleen. Konstit on monet. Muutoin seurailin reseptiä paria pientä muutosta lukuunottamatta, alla piirakka niin kuin itse sen tein.

Vinkki: valmistusta voi nopeuttaa vaihtamalla taikinaksi kaupan valmiin lehtitaikinan. Ei ole sama juttu, mutta toimii kyllä.

Lohipiirakka

Rahkavoitaikina:
250 g voita
4-5 dl vehnäjauhoja
1/2 tl suolaa
1 tl leivinjauhetta
250 g rahkaa

Täyte:
3 kananmunaa
1 dl puuroriisiä
2 1/2 dl kalalientä
1 tl suolaa
2 sipulia hienonnettuna
1 rkl voita  + 1 rkl öljyä
1 dl silputtua tilliä
400 g savustettua lohta

Voiteluun:
1 kananmuna

  1. Keitä kananmunat koviksi (n. 7 minuuttia). Kiehauta kalaliemi, laske lämpö pienimmilleen ja lisää puuroriisi. Kypsennä, kunnes neste on haihtunut ja riisi pehmeää. Anna jäähtyä.
  2. Valmista taikina. Nypi sekaisin voi, vehnäjauhot, leivinjauhe ja suola. Lisää sitten rahka ja sekoita vain sen verran, että taikinasta tulee yhtenäinen. Älä vaivaa. Muotoile taikinasta suorakaide, kääräise se kelmuun ja anna vetäytyä jääkaapissa täytteen valmistuksen ajan.
  3. Hienonna sipuli ja kuullota sitä voin ja öljyn seoksessa miedolla lämmöllä, kunnes se alkaa muuttua kullankeltaiseksi. Kuori ja hienonna keitetyt kananmunat. Sekoita kulhossa riisi, sipuli kala, tilli ja munat.
  4. Ota taikina jääkaapista ja leikkaa se kahteen palaan. Kaulitse toinen pala suorakaiteen muotoiseksi levyksi ja nosta pellille leivinpaperin päälle. Lusikoi päälle täyte mutta jätä reunoja hieman näkyviin. Kaulitse sitten toinen pala samanlaiseksi levyksi ja nosta kanneksi piirakan päälle. Sulje reunat tiiviisti haarukalla.
  5. Riko kananmuna lasiin ja vatkaa sen rakenne kevyesti rikki. Voitele piirakka munalla ja pistele pintaan vielä haarukalla reikiä. Paista uunin alatasolla 225 asteessa noin 25 minuuttia, kunnes piirakan pinta on kauniin värinen. Pienennä lämpöä tarvittaessa.
Reseptit

Vihreä paprikatahna

huhtikuu 17, 2016
vihreä_paprikatahna

Kirjoitin jo aiemmin munakoisotahnasta, jota tein pääsiäisenä. Samaan pöytään valmistin toisenkin tahnan, vihreän paprikatahnan, josta tuli mielestäni todella onnistunut. Ajatuksissani oli jotain muhammara-tahnan tai paprika-fetatahnan kaltaista, mutta en kumpaankaan ehtinyt vilkaista erikseen reseptiä, joten säveltelin tämänkin ruoan sitten ulkomuistin ja senhetkisten mielitekojen mukaan. Jonkinlainen välimallin ratkaisu siis; paahdettua paprikaa, hunajaa, kanelia, fetaa, saksanpähkinöitä ja lehtipersiljaa. Ja reippaasti oliiviöljyä ja sitruunaa. Yleensä välimallin ratkaisut eivät oikein ota tuulta alleen, mutta tämä tahna hupeni viimeiseen pisaraan.

Jos kaipaat tahnasta hieman lempeämpää, valitse vihreän paprikan sijaan punaista. Itse tykkäsin kuitenkin vihreän paprikan pienestä kitkeryydestä yhdistettynä hunajan lempeyteen. Ja väri oli kovasti keväinen!

Vinkki: Tämä tahna ei alun perin sisältänyt valkosipulia (koska samassa pöydässä oli muita, valkosipulisia kastikkeita), mutta halutessasi se sopii sekaan erinomaisesti!

Vihreä paprikatahna

2 vihreää paprikaa
75-100 g fetajuustoa
1 dl kuorittuja saksanpähkinöitä
ruukullinen sileälehtistä persiljaa silputtuna
1 sitruunan mehu
1-2 rkl hunajaa
1/2 tl kanelia
1/2 tl juustokuminaa
1/2 tl mustapippuria myllystä
n. 1/2 dl oliiviöljyä

(ripaus suolaa)

  1. Laita uunin grillivastus kuumenemaan 225 asteeseen. Puolita paprikat ja laita ne pellille leivinpaperin päälle sisäpuoli alaspäin. Paahda grillivastuksen alla n. 15 minuuttia, kunnes kuori on tummunut. Anna vetäytyä kulhossa keittiöpyyhkeen tai kelmun alla n. 15 minuuttia. Kuori.
  2. Laita paprika ja kaikki muut ainekset oliiviöljyä ja suolaa lukuunottamatta kannuun tai syvään kulhoon. Lisää oliiviöljy vähän kerrallaan ja surauttele samalla tahnaksi. Tarkista maku ja lisää suolaa, jos kaipaat sitä fetan tuoman suolaisuuden lisäksi.