Browsing Tag

pikkusyötävät

Reseptit

Peltilohipiirakka vappupiknikille

huhtikuu 27, 2016
lohipiirakka

Vaput ovat muutamina viime vuosina menneet itseltäni hieman ohi. Viime vuonna pakkasin muuttolaatikoita ja tänä vuonna toivottavasti puran niitä – en siis niitä samoja, ainakaan suurimmaksi osaksi, vaan muutamien viime viikkojen aikana pakattuja, kun muuttohommat kutsuvat taas kuunvaihteessa. Tällä kertaa en onneksi muuta jättituplamahan kanssa eikä matkaakaan ole kuin muutama kilometri, mutta tekemistä riittää silti sen verran, että vapun juhlinta jää minimiin.

Teille, jotka ennätätte brunsseille ja piknikeille itseäni paremmin, suosittelen evääksi tätä lohipiirakkaa, joka on ruokaisa ja helposti syötävä eväs vapun turuille ja toreille. Tosi perinteinen peltilohipiirakka, mutta ah niin hyvää! Itse tein piirakkaa muuttoevääksi, mutta sen kesäinen savukalan ja tillin tuoksu houkutteli minut jo syömään kuormasta palasen tai kaksi tai kolme.

Käyttämäni hesarin resepti toimi suurimmaksi osaksi, mutta taikina jäi niin löysäksi, että se oli lähes mahdoton kaulittava jääkaappikylmänäkään, vaikka jauhotin reilusti lähes kaikki ympäröivät pinnat, itseni ja apuna häärineen taaperon mukaanlukien. Toki jauhoissa ja rahkoissa on eroja, mutta lisäisin seuraavalla kerralla taikinaan vielä 1 dl jauhoja, jolloin niitä olisi 5 dl. Nyt kaulinta onnistui lopulta leivinpaperia apuna käyttäen: kaulitsin ensin pohjan paperin päällä ja nostin laidalliseen uunivuokaan (perinteinen pelti toimisi myös). Sitten ripottelin hieman jauhoa toiselle leivinpaperinpalalle ja kaulitsin vielä kansipalan, jonka kumosin pohjan päälle paperia kääntämällä ja autoin reunoilta käsin paikoilleen. Konstit on monet. Muutoin seurailin reseptiä paria pientä muutosta lukuunottamatta, alla piirakka niin kuin itse sen tein.

Vinkki: valmistusta voi nopeuttaa vaihtamalla taikinaksi kaupan valmiin lehtitaikinan. Ei ole sama juttu, mutta toimii kyllä.

Lohipiirakka

Rahkavoitaikina:
250 g voita
4-5 dl vehnäjauhoja
1/2 tl suolaa
1 tl leivinjauhetta
250 g rahkaa

Täyte:
3 kananmunaa
1 dl puuroriisiä
2 1/2 dl kalalientä
1 tl suolaa
2 sipulia hienonnettuna
1 rkl voita  + 1 rkl öljyä
1 dl silputtua tilliä
400 g savustettua lohta

Voiteluun:
1 kananmuna

  1. Keitä kananmunat koviksi (n. 7 minuuttia). Kiehauta kalaliemi, laske lämpö pienimmilleen ja lisää puuroriisi. Kypsennä, kunnes neste on haihtunut ja riisi pehmeää. Anna jäähtyä.
  2. Valmista taikina. Nypi sekaisin voi, vehnäjauhot, leivinjauhe ja suola. Lisää sitten rahka ja sekoita vain sen verran, että taikinasta tulee yhtenäinen. Älä vaivaa. Muotoile taikinasta suorakaide, kääräise se kelmuun ja anna vetäytyä jääkaapissa täytteen valmistuksen ajan.
  3. Hienonna sipuli ja kuullota sitä voin ja öljyn seoksessa miedolla lämmöllä, kunnes se alkaa muuttua kullankeltaiseksi. Kuori ja hienonna keitetyt kananmunat. Sekoita kulhossa riisi, sipuli kala, tilli ja munat.
  4. Ota taikina jääkaapista ja leikkaa se kahteen palaan. Kaulitse toinen pala suorakaiteen muotoiseksi levyksi ja nosta pellille leivinpaperin päälle. Lusikoi päälle täyte mutta jätä reunoja hieman näkyviin. Kaulitse sitten toinen pala samanlaiseksi levyksi ja nosta kanneksi piirakan päälle. Sulje reunat tiiviisti haarukalla.
  5. Riko kananmuna lasiin ja vatkaa sen rakenne kevyesti rikki. Voitele piirakka munalla ja pistele pintaan vielä haarukalla reikiä. Paista uunin alatasolla 225 asteessa noin 25 minuuttia, kunnes piirakan pinta on kauniin värinen. Pienennä lämpöä tarvittaessa.
Reseptit

Vihreä paprikatahna

huhtikuu 17, 2016
vihreä_paprikatahna

Kirjoitin jo aiemmin munakoisotahnasta, jota tein pääsiäisenä. Samaan pöytään valmistin toisenkin tahnan, vihreän paprikatahnan, josta tuli mielestäni todella onnistunut. Ajatuksissani oli jotain muhammara-tahnan tai paprika-fetatahnan kaltaista, mutta en kumpaankaan ehtinyt vilkaista erikseen reseptiä, joten säveltelin tämänkin ruoan sitten ulkomuistin ja senhetkisten mielitekojen mukaan. Jonkinlainen välimallin ratkaisu siis; paahdettua paprikaa, hunajaa, kanelia, fetaa, saksanpähkinöitä ja lehtipersiljaa. Ja reippaasti oliiviöljyä ja sitruunaa. Yleensä välimallin ratkaisut eivät oikein ota tuulta alleen, mutta tämä tahna hupeni viimeiseen pisaraan.

Jos kaipaat tahnasta hieman lempeämpää, valitse vihreän paprikan sijaan punaista. Itse tykkäsin kuitenkin vihreän paprikan pienestä kitkeryydestä yhdistettynä hunajan lempeyteen. Ja väri oli kovasti keväinen!

Vinkki: Tämä tahna ei alun perin sisältänyt valkosipulia (koska samassa pöydässä oli muita, valkosipulisia kastikkeita), mutta halutessasi se sopii sekaan erinomaisesti!

Vihreä paprikatahna

2 vihreää paprikaa
75-100 g fetajuustoa
1 dl kuorittuja saksanpähkinöitä
ruukullinen sileälehtistä persiljaa silputtuna
1 sitruunan mehu
1-2 rkl hunajaa
1/2 tl kanelia
1/2 tl juustokuminaa
1/2 tl mustapippuria myllystä
n. 1/2 dl oliiviöljyä

(ripaus suolaa)

  1. Laita uunin grillivastus kuumenemaan 225 asteeseen. Puolita paprikat ja laita ne pellille leivinpaperin päälle sisäpuoli alaspäin. Paahda grillivastuksen alla n. 15 minuuttia, kunnes kuori on tummunut. Anna vetäytyä kulhossa keittiöpyyhkeen tai kelmun alla n. 15 minuuttia. Kuori.
  2. Laita paprika ja kaikki muut ainekset oliiviöljyä ja suolaa lukuunottamatta kannuun tai syvään kulhoon. Lisää oliiviöljy vähän kerrallaan ja surauttele samalla tahnaksi. Tarkista maku ja lisää suolaa, jos kaipaat sitä fetan tuoman suolaisuuden lisäksi.
Reseptit

Munakoisotahna

huhtikuu 5, 2016
munakoisotahna

Melkein joka kevät innostun valmistamaan erilaisia kasvistahnoja sekä pavuilla höystettyjä salaatteja. Miksi juuri keväisin, en tiedä. Mutta tuttuun tapaan pääsiäisenä oli pöydässä sekä tahnoja että salaattia, jossa tällä kertaa tähtenä toimivat kikherneet. Salaattiin palaan vielä tuonnempana erikseen, mutta aloitetaan tällä kertaa munakoisotahnasta.

Munakoisosta on viimeinkin tullut ystäväni. Olen sitä aina syönyt ja silloin tällöin valmistanutkin, mutta jotenkin olen aina pitänyt sitä hieman pliisuna ja tunkkaisena. Vasta viimeisen vuoden aikana munakoiso on hiljalleen noussut suosikkeihini muutaman ihanan reseptin myötä, enää se ei ole vain yksi komponentti muiden joukossa. Pääsiäisenä tein munakoisosta baba ganoush -tyylistä tahnaa, joka toimi muutaman muun tahnan ohella kastikkeena lampaanpaistille. Olin ajatellut tehdä tahnan jotain reseptiä käyttäen, baba ganoush on kuitenkin klassikko, mutta itselleni tyypilliseen tapaan olin ruuanlaittohetkellä sen verran kiireinen, etten ennättänyt tutkimaan reseptejä. Niinpä tein tahnan osin ulkomuistista ja osin sen mukaan, mikä tuntui hyvältä, eikä lopputulokseen tarvinnut pettyä, tahnasta tuli samaan aikaan pehmeä, mausteinen ja raikas. Minä käytin pienen savuisuuden hakemiseen savupaprikaa, mutta jos olet viitseliäs, voi munakoison kypsentää uunin sijaan grillissä, jolloin se saa savuisuutta myös itseensä.

Munakoisotahna

1 suurehko munakoiso
1 valkosipulinkynsi puristettuna
1/2 mehevän sitruunan mehu
pari hyppysellistä suolaa
1/2 tl savupaprikaa
1/2 tl cayennepippuria
1/2 tl juustokuminaa
1 dl kreikkalaistyyppistä jugurttia (meillä rasvaa 10% sisältävä tuote)
3-4 rkl oliiviöljyä
n. 3 rkl tuoretta korianteria silputtuna
n. 3 rkl tuoretta minttua silputtuna

  1. Puolita munakoisot pitkittäin ja aseta ne leikkuupinta alaspäin pellille leivinpaperin päälle. Kuumenna uunin grillivastus 225 asteeseen ja paista munakoisoja n. 20 minuuttia, kunnes kuori on kunnolla paahtunut tummaksi ja munakoison sisus pehmeää. Ota munakoisot uunista ja anna levähtää hetken esim. keittiöpyyhkeellä peitettynä.
  2. Kauho lusikalla munakoison pehmennyt sisus kulhoon. Lisää muut ainekset ja surauta tasaiseksi tahnaksi. Anna vetäytyä puolisen tuntia ennen tarjoilua.
Reseptit

Ruusukaalikimchi Suupaloja-kirjasta

maaliskuu 28, 2016
ruusukaalikimchi

Hain postista oman kopioni Suupaloja-kirjasta myöhäisiltapäivänä, joka jätti monella tapaa toivomisen varaa. Olin edellisen vuorokauden aikana nukkunut hyvin vähän ja syönyt vielä vähemmän, päätä särki, vatsaa väänsi, selkä oli jumissa ja silmät olivat painua umpeen. Sopivasti oli alkanut myös sataa räntää. Kirjan avaaminen oli kuitenkin auringonpilkahdus harmaana päivänä; sen sivuilta paistoi odottamieni oivaltavien reseptien ja kauniiden kuvien lisäksi myös tekemisen ilo, joka ei voinut olla tarttumatta lukijaan. Jo samana iltana kahlasin kirjan läpi, saaden uutta virtaa ja inspiraatiota sen hyväntuulisesta tunnelmasta.

Kokit ja Potit -ruokablogista tutun oululaisen Hannele Hyvärisen ja valokuvaaja Johanna Myllymäen esikoisteos tarjoaa lukijalle makumatkan maailman ympäri erilaisten pikkusyötävien, suupalojen, muodossa. Jos olette lukeneet yhdenkin kirjaa käsittelevän artikkelin, tiedätte jo, että reseptit ovat oivaltavia ja yksinkertaisia ja lähes kaikki niiden raaka-aineet saatavilla lähikaupoistakin. Lisäisin kehurimpsuun osaltani, että kirjan hyvin mietityt ohjeet ja tarjoiluvinkit ovat mielestäni aloittelijallekin helposti lähestyttäviä mutta antavat silti roppakaupalla virikkeitä myös enemmän kokkaaville. Siinä missä monet keittokirjat ovat joko tai, Suupaloja onnistuu olemaan sekä että.

Kirjaa selaillessani tarttui kokeilulistalle useampikin ohje, mutta ruusukaalikimchin kohdalla tiesin, että sitä on kokeiltava ensimmäisenä. Tai heti. Olen jo niin monta kertaa todennut olevani milloinmikäkinruokahullu, että toistan varmasti itseäni ilmoittautuessani myös kimchihulluksi, mutta mitä sitä peittelemään. Kimchiä on saatava säännöllisesti, eikä sitä ole koskaan liikaa. Kotona tehdessä käytän siihen yleensä yhtä ja samaa luotto-ohjetta, mutta pikaisemmat ja helpot variaatiot ovat aina tervetulleita. Ja sanoinko jo, että ruusukaaliinkin olen vähän hulluna?

Kirja lunasti ennakko-odotukset ohjeen helppoudessa ja selkeydessä, montaa minuuttia ei tekemisen kanssa tarvinnut vanheta. Myös maku oli onnistunut; ruusukaalikimchi oli lempeämpää kuin normaalisti tekemäni, mutta lievitti samalla juuri sopivasti kimchihampaani kolotusta. Paahdetun ruusukaalin käyttö perinteisen kiinankaalin sijaan taas oli hauska ja yllättävän toimiva oivallus. Kirjassa kimchi on tarkoitettu osaksi kokonaisuutta, salaatinlehdelle nyhtöpossun kera, mutta minusta pienet ruusukaalinpuoliskot ovat oivia suupaloja ihan sellaisenaankin. Mieheltä tuli kuitenkin palautetta annokseen liittyen; kimchiä oli kuulemma liian vähän.


Ruusukaalikimchi

400 g ruusukaalia
2 rkl oliivi- tai rypsiöljyä
1/2 tl suolaa

kastike:

1 rkl vettä
1 rkl riisietikkaa
1 rkl kalakastiketta (tai soijakastiketta)
1 rkl gochujang-chilitahnaa
2 valkosipulin kynttä
1 tl tuoretta inkivääriä hienonnettuna
1 tl hunajaa

1. Kuumenna uuni 200 asteeseen. Poista ruusukaaleista kannat sekä huonot lehdet. Puolita ruusukaalit ja laita ne leivinpaperille uunipellin päälle. Ripottele pintaan hieman suolaa ja öljyä. Paahda ruusukaaleja uunissa 10-13 minuuttia. Ruusukaalit saavat jäädä napakoiksi.

2. Ruusukaalien paahtuessa valmista kastike. Raasta inkivääri ja purista valkosipulin kynnet. Sekoita kastikkeen kaikki ainekset tasaiseksi.

3. Ota ruusukaalit uunista ja sekoita niihin kastike. Anna maustua vähintään tunnin ajan, mielellään seuraavaan päivään.

Reseptit

Mausteiset kukkakaalisiivet

helmikuu 9, 2016
kukkakaalisiivet

Näitä kanansiipien kasviskorvikkeita on näkynyt varsinkin ulkomaisissa blogeissa jo pidempään ja niinikään pidempään on minunkin jo ollut ajatus niitä kokeilla. Sinänsä vierastan hieman ajatusta lihankorvikkeista; liha on hyvää ja kasvikset ovat hyviä enkä näe syytä miksi kasvisten pitäisi muuttua lihaksi tai toisinpäin. Jostain syystä en tällä kertaa kuitenkaan voinut vastustaa kiusausta, oli syynä sitten se, että kukkakaali maistuu aina, tai se, että halusin vain saada olla oikeassa (koska eihän se kukkakaali nyt oikeasti voi olla kuin lihaa!).

Viime viikolla kaikenlaiset buffalosiipiohjeet – kanalla tai ilman – olivatkin taas ajankohtaisia, niiden ilmeisesti ollessa Superbowlin kotikatsomonaposteltavaa parhaimmillaan. Minä nappasin reseptin The Inventive Vegetarian -blogista, jossa kukkissiivet oli kypsennetty uunissa uppopaistamisen sijaan. Järkivalinta, kun keittiössä pyörii, kierii tai jaloittelee itseni lisäksi mies, kolme lasta ja kolme koiraa. Miten ne kaikki aina päätyvätkin siihen työtasojen ja hellan eteen? Käyttämäni resepti oli muutenkin superyksinkertainen, niinkin yksinkertainen, että epäilin sen toimivuutta, vaikka tein joitain muutoksia alkuperäiseen. Olin positiivisesti yllättynyt, kun siipiin tuli kuin tulikin aika tavalla makua. Taaperoa varten tein myös muutaman kukinnon ilman tulista maustekastiketta. Dipiksi sekoittelin lime-valkosipulimajoneesin, mutta myös kermaviilipohjaiset, vaikka fetalla tai aurajuustolla maustetut dipit toimisivat oikein hyvin.

Mutta olivatko ne kanansiipien kaltaisia..? No mitäs luulet, maistuuko kukkakaali kanalta? Ei, se maistuu kukkakaalilta, niin maistuivat nämä siivetkin. Mutta ymmärrän kyllä ajatuksen, varsinkin kuorrutuksen tekemästä, mausteisesta ja hieman sitkeästä pinnasta tulee vähän mieleen kanansiipien rapeansitkeä nahka. Ja olivat kukkakaalit kanansiipien korvikkeita tai ei, niistä saa herkullista, mausteista pikkusyötävää, joka ei maistu viikonlopun herkutteluhetkenäkään väärällä tapaa terveelliseltä. Tiedätte kyllä, mitä tarkoitan.

Kukkakaalisiivet (cauliflower buffalo bites)

2 pienehköä kukkakaalia
2,5 dl vehnäjauhoja
pari hyppysellistä suolaa
hyppysellinen savupaprikaa
1 rkl valkosipulijauhetta
2,5 dl kylmää vettä
1 dl hot sauce -tyylistä maustekastiketta (minulla srirachaa paremman puutteessa)
3 rkl miedonmakuista kasviöljyä

  1. Pilko kukkakaalit suupalakokoisiksi kukinnoiksi. Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen.
  2. Sekoita keskenään vehnäjauho, suola, savupaprika ja valkosipuli. Lisää vesi ja vatkaa tasaiseksi, löysäksi taikinaksi. Pyöräytä kukkakaalit taikinassa ja paista uunissa leivinpaperilla päällystetyllä pellillä 15-20 minuuttia.
  3. Sekoita keskenään maustekastike ja öljy. Pyöräytä kukkakaalit seoksessa ja laita takaisin pellille. Anna paistua vielä toiset 15-20 minuuttia. Tarjoile kasvistikkujen ja mieleisesi dipin kanssa.

 

Reseptit

(Hirvi)carpaccio

joulukuu 17, 2015

Vajaat kymmenen vuotta sitten carpacciota löytyi paljon ravintoloiden alkupalalistoilta. Sittemmin trendit lienevät pyyhkäisseen sen ohitse, mutta laadukas, viipaloitu raaka liha on minusta edelleen kaikessa yksinkertaisuudessaan ylevä alkupala.

Meillä syötiin hiljattain hirvenlihasta tehtyä carpacciota, koska olimme onnekkaita ja saimme tänä vuonna pakastimeen myös hieman hirven sisäfilettä, jota en millään raaskinut kypsentää. Hirvi sopi minusta hyvin carpaccioon eikä riistaliha sotinut italialaistyylisten komponenttien kanssa. Silti, ehkä naudan hieman rasvaisempi liha on edelleen suosikkini tässä ruokalajissa ja hirvi pääsisi parhaimmilleen riimilihana. Vaikka oli se hyvää näinkin. Nyt mentiin hyvin perinteisellä versiolla ja liha sai kumppanikseen vain hieman parmesania ja rucolaa, mutta annokseen voisi hyvin laittaa myös pohjoisempia sävyjä, vaikkapa marinoituja suppilovahveroita ja västerbotten-juustoa.

Carpaccion resepti on hyvin yksinkertainen, jopa siinä määrin, etten ole varma voiko sitä reseptiksi kutsua. Vähintään se on kuitenkin hyvä muistilappu siitä, että välillä kannattaa tehdä myös näitä hienoja klassikoita!

Carpaccio (kahdelle alkupalaksi)

150-200 g sisä/ulkofilettä (minulla hirven, mutta nauta on se oikeaoppinen raaka-aine)
pari hyppysellistä hyvää sormisuolaa
mustapippuria myllystä
pieni loraus oliiviöljyä
pieni nippu rucolaa
pieni kourallinen parmesanlastuja
(balsamicoreduktiota)

1. Laita liha pakastimeen. Kun se on kohmeinen mutta ei vielä jäässä, leikkaa se mahdollisimman ohuiksi viipaleiksi. Viipaleita voi ohentaa ja mureuttaa entisestään levittämällä ne leikkuulaudalle kahden kelmun väliin ja kaulitsemalla niitä kevyesti.

2. Nosta viipaleet tarjoiluastialle ja ripottele päälle suolaa ja pippuria. Norota lihoille varovasti muutama tippa oliiviöljyä sekä halutessasi balsamicoreduktiota. Sirottele päälle hieman parmesanlastuja ja rucolaa.

Reseptit

Balsamicosilakat

joulukuu 9, 2015
balsamicosilakat

Välillä puoliksi roskakalanakin pidetty silakka on noussut viime vuosina taas uuteen arvostukseen. Perinteisesti sitä löytyy jossain muodossa useimmista joulupöydistä, mutta koska se on loppuvuodesta muutenkin sesongissa, ei syömistä kannata jättää vain jouluun. Edullistakin se on, osti silakat sitten kokonaisina tai valmiina fileinä, joita kalatiskeillä nykyisin enimmäkseen näkee.

Viimeksi ostamistani silakkafileistä paistoin valtaosan ihan sellaisenaan, tuore kala ei kaivannut edes leivitystä. Osa fileistä jäi kuitenkin paistamatta, joten säilöin ne etikkaliemessä. Määrä oli kovin pieni, joten olen tuplannut annoksen ohjeeseen. Tavallisen väkiviinaetikan lisäksi käytin lopulliseen marinadiin balsamiviinietikkaa ja hunajaa, jotka toivat makuun syvyyttä ja lempeyttä. Nämä kalat sopisivat vaikka joulupöytään!

Oman maun mukaan voi valita, valmistaako silakat nahkoineen vai ilman. Nahkoineen valmistetussa kalassa on hieman voimakkaampi ”kalan maku” (joka ei kyllä tuoreessa kalassa ole mitenkään epämiellyttävä) ja rakenne jää nyljettyä filettä kovemmaksi, mutta samaan aikaan nahallisen fileen valmistus on helpompaa ja lopputulos näyttävämpi. Itse yleensä nyljen silakat, koska se on minusta mukavaa puuhaa, mutta en harmistu, jos johonkin fileeseen jää vähän nahkaakin.

Vielä sananen silakan terveellisyydestä, josta käydään jonkin verran keskustelua. Kala itsessään on terveellinen ja sisältää paljon hyviä rasvoja, mutta siihen kertyy terveydelle haitallisia dioksiineja, minkä vuoksi Evira suosittelee syömään varsinkin kookkaampia (yli 17 cm) Itämeren silakoita rajatusti. Mitään totaalikieltäytymistä ei kuitenkaan suositella, silloin kalan positiivisetkin terveysvaikutukset jäisivät hyödyntämättä. Eli rohkeasti kalatiskille, silakka on hyvää!

Balsamicosilakat

400g silakkafileitä

1 dl väkiviinaetikkaa
2 dl sokeria
3 dl vettä
2 tl suolaa

marinadi:

3-4 rkl balsamiviinietikkaa
1 rkl hunajaa
hyppysellinen suolaa
0,5 dl kylmää vettä
3 rkl rypsiöljyä
2 salottisipulia
1-2 laakerinlehteä
10 kokonaista maustepippuria
5 kokonaista neilikankukkaa

1. Sekoita kattilassa vesi, väkiviinaetikka, sokeri ja suola. Kiehauta niin, että suola ja sokeri liukenevat, jäähdytä sitten jääkaappikylmäksi.

2. Nylje halutessasi silakkafileet: auta peukalolla lihaa hieman irti nahasta fileen paksummasta päästä keskeltä ulospäin ja vedä sitten nahka ja liha erilleen. Yhdestä fileestä irtoaa kaksi kalasuikaletta.

3. Kaada jäähtynyt liemi kalojen päälle ja anna maustua jääkaapissa 4-5 tuntia. Valuta huolellisesti ja lado laakeaan säilytysastiaan (sellaiseen, jossa fileet mahtuvat olemaan suurin piirtein suorassa).

4. Sekoita keskenään balsamiviinietikka, hunaja ja suola. Vatkaa sitten mukaan öljy ja kylmä vesi vähän kerrallaan. Silppua salottisipuli ja lisää se seokseen yhdessä maustepippureiden, neilikoiden ja laakerinlehtien kanssa. Kaada silakkafileiden päälle ja anna maustua noin vuorokauden ajan.

Reseptit

Ceviche kylmäsavulohesta

marraskuu 1, 2015
ceviche_kylmasavulohi

Suosikkini ceviche, voisin syödä sitä varmaan ämpärillisen kerralla. Se sitruksen, suolaisen ja tulisen yhdistelmä kalan kanssa on vaan niin koukuttava. Erilaisia versioita on tullut tehtyä vaikka kuinka, tällä kertaa kiinnosti kokeilla, kuinka kylmäsavustettu kala istuisi cevicheen perinteisen raa’an valkoisen kalan sijaan. Laitoin tähän versioon myös fenkolia, johon sain joskus ajatuksen tästä Jamie Oliverin ohjeesta.

Ilokseni annoksesta tuli oikein hyvänmakuinen, eikä kylmäsavustettu kala riidellyt muiden makujen kanssa. Oikeastaan sen käyttö oli aika näppärää; siinä missä riittävän tuoreen kalan saatavuus vaihtelee, on kylmäsavua aina tarjolla. Jos käyttää vakumoitua kalaa, on säilyvyyskin parempi, kauppaan ei tarvitse ehtiä juuri samana päivänä, kun annoksen tekee. Suosisin tässä kuitenkin hyvälaatuista kylmäsavulohta ja nimenomaan lohta, ei kirjolohta.

Valmistuksessa tarkkana tarvitsee olla vain ajoituksen kanssa, kalaa ei kannata sekoittaa marinadiin kuin vasta viime tipassa ennen tarjoilua. Muutenhan ceviche on helppoa, pelkkää pilkkomista ja sekoittamista.

Aiempia cevichekokeiluja blogissa ovat testaamani täydellisen cevichen ohje sekä hieman toisenlainen kuhaceviche.

Kylmäsavulohiceviche (kahdelle alkupalaksi)

150g kylmäsavulohta (mieluiten palana, mutta viipaloitukin käy)
1 pienehkö punasipuli
1 pieni fenkoli
2 punaista chiliä
2 limetin mehu ja hedelmäliha
1 pienen appelsiinin mehu ja hedelmäliha
ruukullinen korianteria silputtuna
hyppysellinen suolaa

1.  Pilko punasipuli pieniksi kuutioiksi ja uita kuutioita hetki jääkylmässä vedessä (vie sipulin väkevyydeltä suurimman terän).

2. Viipaloi fenkoli ja chili kulhoon ohuiksi viipaleiksi. Purista mukaan limetin ja appelsiinin mehu ja lusikoi mukaan mahdollisimman paljon hedelmälihaa. Valuta sipuli ja lisää se seokseen. Mausta suolalla ja anna seoksen tekeytyä noin viisitoista minuuttia.

3. Silppua korianteri ja ja kuutioi kylmäsavulohi pienehköiksi kuutioiksi. Lisää sitrusseokseen ja tarjoile heti.

Kashk e bademjan -munakoisodippi

syyskuu 7, 2015

Keväällä kirjoitin vierailustani Persian Ravintolaan Espoossa ja siitä ihanasta munakoisotahnasta, joka jäi mieleeni ravintolan parhaana antina. Iranilainen / persialainen keittiö on itselleni sangen vieras eikä muutenkaan niin voimakkaasti esillä kuin monet muut itäisen Välimeren ja Lähi-idän keittiöt tällä hetkellä, mutta halusin ehdottomasti kokeilla tämän herkullisen ja hieman erilaisen tahnan tekoa myös kotona.

Googlen avulla opin, että 1) tahnan juju on mausteiden ohella kermaisuutta tuova hera (kashk) ja 2) tähänkin ruokaan on reseptejä yhtä monta kuin kokkejakin, joista varmasti jokaisen (äidin tai isoäidin) versio on juuri se autenttisin ja paras. Valmistusvinkkejä otin mm. täältä ja täältä, mutta mitään yhtä tiettyä ohjetta en noudattanut. Valitettavasti en myöskään onnistunut löytämään meikäläisistä etnokaupoista valmista heraa (arvelen, että urheiluosastojen proteiinijauhe ei ole ihan sopivaa kokkaukseen), mutta korvasin sen yhdessä reseptissä suositellulla ranskankerman ja maidon yhdistelmällä, jolloin ihan normimarketistakin sai kaikki dippiin tarvittavat ainekset.

Lopputulos oli hyvä huolimatta siitä, että paistoin sipulit vähän turhankin huolellisesti, mutta saattaisin vielä jatkojalostaa tätäkin ruokaa. Kenties voisin valmistaa heran itse, tai käyttää jotain lampaan- tai vuohenmaitopohjaista tuotetta tuomaan syvyyttä makuihin. Maustamiseen taas käyttäisin sahramin ja kurkuman sijaan pelkkää kurkumaa, koska sahramin hienoudet eivät ole oikein ikinä minulle auenneet. Mutta jos sahramin makua osaa arvostaa, suosittelen tietysti sitä käyttämään. Pienistä viilausajatuksista huolimatta dippi maistui ihanalta pitaleivän ja jopa supisuomalaisen rieskan kanssa. Toimii varmasti munakoison ystäville!

Kashk e bademjan

1 iso munakoiso
2 punasipulia
4 valkosipulinkynttä
oliiviöljyä paistamiseen
mustapippuria
suolaa
pieni hyppysellinen jauhettua sahramia
hyppysellinen kurkumaa
hyppysellinen kuivattua minttua
hyppysellinen cayennepippuria
100g paksua, nestemäistä heraa (tai ranskankermaa, jota on ohennettu maitotilkalla)
pieni kourallinen tuoreita mintunlehtiä silputtuna
(pieni kourallinen rouhittua saksanpähkinää)

1. Kuori munakoiso ja lohko se ensin pitkittäin ja sitten pitkät lohkot n. 5-10 cm paloiksi. Ripottele lohkoille suolaa ja laita lävikköön valumaan noin puoleksi tunniksi. Painele lohkot puhtaalla astiapyyhkeellä kuiviksi.

2. Kuumenna öljy paistinpannulla keskikuumaksi ja laita munakoisot paistumaan. Munakoiso saa paistua rauhassa 20-30 minuuttia, kunnes se on läpikypsä, saanut hieman väriä ja muussattavissa esim. puuhaarukalla. Munakoison paistuessa kuori ja silppua sipuli ja valkosipuli ja paista toisella pannulla hitaasti miedohkolla lämmöllä kullanruskeiksi. Sekoita puolet sipuliseoksesta munakoison joukkoon ja jatka jäljelle jäävän sekoituksen paistamista, kunnes sipuli on hieman rapeaa (vältä kuitenkin polttamista). Laita sipuli talouspaperin päälle, jotta ylimääräinen rasva imeytyy pois ja sipuli rapeutuu vielä entisestään.

3. Mausta munakoiso-sipuliseos suolalla, pippurilla, sahramilla, kurkumalla, cayennepippurilla ja kuivatulla mintulla. Muussaa seos sitten huolellisesti puuhaarukalla, perunasurvimella tai vastaavalla. Jos haluat sileämmän dipin, voit myös käyttää vaikka sauvasekoitinta. Sekoita mukaan hera tai ranskankerma ja kaada dippi tarjoiluastiaan. Ripottele pintaan loput sipulista, silputut mintunlehdet sekä halutessasi rouhittuja saksanpähkinöitä. Tarjoile lämpimänä esimerkiksi lavash-leivän kanssa.

Pizzapohja taikinajuureen

syyskuu 1, 2015

Täydellisen pizzapohjan metsästys tuntuu monessa taloudessa olevan ikuisuusprojekti. Ja kuulostaahan se kieltämättä paradoksilta, että pohjan pitäisi samaan aikaan tulla ohut ja kuohkea, rapea ja hieman sitkeä. Mutta sellainen hyvä pizzapohja on, ainakin minusta. Eikä varmaan ole yllätys, että meilläkin sitä täydellistä pohjaa etsitään ja etsitään.

Tämä pizzakokeilu on jo varhaiselta keväältä, mutta Glorian Ruoka & Viinistä (1/2015) löytynyt Jouni Toivasen ohje jäi aikanaan julkaisematta, vaikka se olikin yksi parhaista pizzakokeiluista pitkään aikaan. Huolimatta siitä, että paiston h-hetkellä roikuin toisella kädellä puhelimessa ja toisella uuninluukussa, voinette arvata, kuinka siinä kävi… Sittemmin ohjeen sisältänyt lehti päätyi muuttolaatikkoon, hävisi – vaikka ihan varmasti laitoin sen juuri yhteen tiettyyn lootaan – ja putkahti esiin vasta viime viikolla, kun purin jäljelläolevia muuttolaatikoita. Vastahan muutosta on reilut kolme kuukautta, mikään kiire vielä ole.

Ohjeen juju on leipoa pizza käyttäen taikinajuurta, mikä antaa pohjalle makua ja rapeutta samalla, kun seuraavan päivän uusi taikina tuo mukaan sitkoa. Vaikka ohjeessa puhutaan taikinajuuresta, ei kannata säikähtää – kyse on sellaisesta yön yli lepäävästä pikajuuresta, ei otuksesta, joka muuttaisi jääkaapin nurkkaan pysyvästi ja vaatisi jatkuvaa huolenpitoa ja ruokkimista. Eli helppo tämä ohje on, lähinnä tarvitaan vain aikaa. Tätä pizzaa ei siis aloiteta silloin, kun on jo nälkä, vaan juuri kannattaa tehdä jo edellisenä iltana.

Minä tein vain pohjan GRV;n ohjeella ja sovelsin täytteet oman pääni mukaan, kuten tavallista; uuniin pohjan kanssa meni vain tomaattikastike ja mozzarella, pintaan laitoin uunin jälkeen ilmakuivattuja kinkkusiivuja ja basilikaa, sekä toiseen pizzaan mm. tuoretta avokadoa. Mutta täytteissähän on vain mielikuvitus rajana!

Pizzapohja taikinajuureen

taikinajuuri

1 dl kylmää vettä
1/10 pkt tuorehiivaa
2 1/4 dl (pizza)jauhoja
1/2 tl suolaa
1/4 tl sokeria

taikina

5 dl pizzajauhoja
2 dl kädenlämpöistä vettä
1/3 pkt tuorehiivaa
1 tl  suolaa
oliiviöljyä voiteluun

1. Aloita taikinajuuresta. Sekoita kulhossa vesi ja hiiva. Mittaa mukaan jauhot ja pyöritä yleiskoneen taikinakoukuilla (tai sähkövatkaajan, kuten minä) 5 minuuttia. Anna taikinan levätä vähintään 10 minuuttia, mielellään vaikka tunnin. Mitä pidempi lepo, sen parempi maku ja rakenne.

2. Lisää suola ja sokeri taikinajuureen. Vaivaa vielä koneella 5 minuuttia ja laita jääkaappiin lepäämään 12 tunniksi (minä pidin 15, eikä taikina siitä tuntunut kärsivän).

3. Tee taikina. Laita jauhot kulhoon. sekoita keskenään vesi ja hiiva ja lisää neste jauhojen sekaan. Vaivaa koneella 5 minuuttia ja anna taas levätä 10 minuutista tuntiin.

4. Lisää taikinajuuri ja suola. Vaivaa taas koneella 5 minuuttia tai kunnes taikina irtoaa kulhon reunoilta. Jos taikina ei ole yhtenäinen, lisää tilkka vettä ja sekoita lisää.

5. Jaa taikina neljään osaan ja pyöritä palloiksi, älä kuitenkaan painele taikinaa liikaa, jotta se jäisi ilmavaksi. Laita pallot väljästi voidellulle leivinpaperille. Voitele tuorekelmu öljyllä, laita se pallojen päälle ja anna kohota kaksi tuntia.

6. Laita uuni kuumenemaan täydelle teholle (275-300 asteiseksi). Laita pellit uuniin kuumenemaan. Jauhota työpöytä ja ota taikinapallo kerrallaan käsittelyyn. Pyöritä taikinaa jauhotetulla alustalla sormenpäillä noin 2 cm taikinan reunasta välillä kääntäen, kunnes siitä muodostuu halkaisijaltaa noin 25 cm lätty. Nosta taikina varovasti leivinpaperille.

7. Levitä pizzan päälle tomaattikastike (tai vastaava, jos teet ns. valkoisen pizzan) ja haluamasi täytteet. Varo täyttämästä pizzaa liikaa. Vedä pizza leivinpaperin avulla kuumalle pellille ja paista 3-6 minuuttia alustan kuumuudesta ja uunin tehosta riippuen. Kiertoilmauunissa voit tehdä useamman pizzan kerrallaan. Lisää valmiin pizzan päälle halutessasi suolaa, pippuria ja yrttejä.