Browsing Tag

sesongit

Reseptit

Talviaurinkoa: appelsiinisalaatti tahinikastikkeella

helmikuu 5, 2017
appelsiinisalaatti_tahinikastike

Talvisin syödään appelsiineja, ja miksei syötäisikin. Ne ovat sesongissa, herkullisia ja edullisia. Minulle käy välillä kuitenkin niin, että ostan niitä muutaman kaupasta aina tavan vuoksi, jolloin ennen pitkää päädyn tilanteeseen, jossa keltaiset pallerot ovat valloittaneet sekä koko jääkaapin että hiljalleen myös keittiön työtasot. Pakkohan niistä on jotenkin päästä eroon.

Appelsiini on onneksi helppo käytettävä muuallakin kuin sellaisenaan tai hedelmäsalaatissa. En erityisesti fanita kaali- tai porkkana-appelsiiniraasteita, mutta esimerkiksi fenkolin kanssa olen blogiinkin tehnyt useampaakin erilaista salaattiversiota. Lisäksi appelsiinia tulee tungettua paljon esimerkiksi erilaisiin marinadeihin ja kalaruokiin sitruunan tilalle. Ja jos mikään muu ei auta, voi aina tehdä iki-ihanaa appelsiiniriisiä.

Appelsiini kelpaa salaatin pääraaka-aineeksi myös ihan sellaisenaan, kuten nyt tällä kertaa toteutettuna. Appelsiinin, mustapippurin ja punasipulin yhdistelmässä ei ole mitään uutta, mutta tämän salaatin juju onkin kastikkeessa. Pehmeänmausteinen, tahinilla, cayennepippurilla ja hunajalla jatkettu kastike täydentää kevyttä salaattia ihanasti.

Vinkki: jos tarjoat kastiketta jonkun muun kuin appelsiinisalaatin kanssa, kokeile lisätä siihen 1 dl tuorepuristettua appelsiinimehua. Kastikkeesta tulee tällöin juoksevampi ja hyvinkin yleiskäyttöinen salaatin kuin salaatin päällä. Tätä paksumpaa versiota voisi puolestaan käyttää hyvin myös dippinä. Voiko sanoa vaatimattomasti, että melkein mille tahansa?

Appelsiinisalaatti tahinikastikkeella (kahdelle-kolmelle lisukkeeksi)

2-3 appelsiiinia
1/2 punasipuli
muutama rouhaisu mustapippuria
pari hyppysellistä suolaa
ruukullinen korianteria
1 rkl hyvää oliiviöljyä

kastike:

1 dl kreikkalaistyyppistä jugurttia
1 rkl tahinia
1 tl hunajaa
pari hyppysellistä suolaa
pari hyppysellistä cayennepippuria

  1. Valmista kastike sekoittamalla kaikki sen ainekset keskenään. Anna vetäytyä jääkaapissa puolisen tuntia tai ainakin sen aikaa, kun teet salaatin.
  2. Kuori ja viipaloi appelsiinit ja punasipuli ja lado ne tarjoiluastiaan. Ripottele päälle suola ja mustapippuri sekä silputtu korianteri. Lorauta hieman oliiviöljyä pinnalle. Tarjoile heti kastikkeen kera. Minä olen tarjoillut kastikkeen erillisessä kipossa, jolloin jokainen voi annostella sen makunsa mukaan.
Reseptit

Joululeipä ja hyvän joulun toivotus

joulukuu 24, 2016
joululeipä

Leipomispuuhat kuuluvat jouluun, mutta en mielelläni toteuta niitä enää aivan h-hetkellä. Tämä joululimppu oli kuitenkin niin herkullinen ja helppo tehdä, että sille voi hyvin uhrata hetken vaikkapa välipäivinä. Leipää ei ole makeutettu sokerilla tai siirapilla, vaan se saa makeutta kuivatuista hedelmistä ja hunajasta ja suutuntumaa pähkinöistä. Chili tuo limppuihin pientä lisäsäväystä. Höyrypelti leivän alla paiston aikana takaa rapean kuoren.

Resepti on tuoreimmasta Glorian Ruoka & Viinistä (8/2016). Jouni Toivasen reseptit ovat mielestäni olleet yleensä toimivia, eikä tämäkään ohje tuottanut pettymystä. Joululimppu on pitkään ollut listallani asioita, jotka olen kuvitellut hankalaksi, mutta kokeiltuani tätä voin todeta huolehtineeni turhaan.

Maukasta joulua kaikille!

Hedelmäinen, pähkinäinen joululimppu (2 leipää)

3 dl saksan- ja/tai hasselpähkinöitä rouhittuna
2 dl taateleita paloiteltuna
1 dl kuivattuja aprikooseja paloiteltuna
1-2 cm pala punaista chiliä
6 dl täysmaitoa
1 tl tähtianista jauhettuna
1 tl jauhettua kanelia
30 g tuorehiivaa
1 rkl voita sulatettuna
3 rkl hunajaa
10 dl kokojyvävehnäjauhoja
1 rkl suolaa

  1. Rouhi pähkinät. Hienonna taatelit, aprikoosit ja chili.
  2. Kiehauta maito ja lisää pähkinät, hedelmät ja chili. Jauha tähtianis morttelissa ja lisää se ja kaneli maitoon. Anna maidon jäähtyä kädenlämpöiseksi (noin 30 minuuttia).
  3. Liuota hiiva maitoon. Sulata voi ja lisää se hunajan ja jauhojen kanssa taikinaan. Vaivaa yleiskoneessa taikinakoukulla noin 5 minuuttia tai käsin ainakin 10 minuuttia. Anna taikinan levätä 10 minuuttia. Lisää sitten suola ja vaivaa koneessa taas 5 minuuttia tai käsin 10 minuuttia. Anna taikinan kohota kulhossa peitettynä tunnin ajan.
  4. Kaada taikina jauhotetulle alustalle ja paina ilmakuplat pois. Puolita taikina ja leivo kahdeksi leiväksi. Siirrä leivät pellille leivinpaperin päälle ja kohota liinalla peitettynä 45 minuuttia.
  5. Laita uunin pohjalle ylimääräinen pelti ja lämmitä uui 250 asteeseen. Kun laitat leivät uuniin, kaada pohjalla olevalle pellille 2-3 dl vettä. Pidä lämpötila 250 asteessa ensimmäisen paistominuutin ajan ja laske se sitten 200 asteeseen. Paista leipiä yhteensä 25-30 minuuttia.
  6. Sekoita siirappi ja vesi. Ota leivät uunista ja voitele ne seoksella. Paista leipiä sitten vielä ritilällä viiden minuutin ajan. Anna leipien jäähtyä ritilällä.
Reseptit

Kreikkalainen avgolemono -kanakeitto

joulukuu 17, 2016
avgolemono

Sitruunaiset keitot vievät ajatukset väistämättä Kreikan lämpöön. Klassinen kreikkalainen kanakeitto avgolemono ei kenties ole se annos, jonka valitset kuumana päivänä rannalla lekottelun jälkeen, mutta viileänä talvi-iltana se maistuu taatusti. Kreikassa keittoa syödään useina juhlapäivinä, myös jouluna. Nimi avgolemono viittaa kananmuna-sitruunakastikkeeseen, jota käytetään keiton suurustamiseen.

Nyt avgolemono esiintyy monen muun maailmalta lainatun jouluherkun kanssa ebookersin jouluruokamestari -pelissä, jossa tehdään jouluista makumatkaa ympäri maailman. Voittoisa pelaaja saa 1000 euroa matkakassaansa ilahduttamaan. Suosittelen tutustumaan kanssabloggaajien herkullisiin resepteihin ja joulutarinoihin maailmalta, ainakin itse löysin pelin resepteistä niin hyväksi havaittuja klassikoita kuin aivan uusiakin tuttavuuksia.

Meillä tuskin syödään jouluna juuri avgolemonoa, mutta joulunalusajan kiireisiin se sopii erittäin hyvin. Keitto on kiitollinen valmistettava, sillä sen voi tehdä joko pitkän tai lyhyen kaavan mukaan, kokin aikatauluja noudattaen. Lisäksi se on gluteeniton ja maidoton. Minä toteutin nyt nopean version, josta tuli silti erittäin maukas. Oikotienä onneen pikaversioissa on käyttää laadukasta kanalientä. Pitkän kaavan mukaan tehtäessä liemi keitellään tietysti itse kokonaisesta kanasta ja luista, jolloin maukkautta ei tarvitse edes arvailla.

Jos sitruunainen kanakeitto ei kutittele jouluhermoasi, kannattaa sitä tehdä vaikka flunssakauden lämmikkeeksi tai ihan muuten vaan. Niin hyvää se on! Keiton voi tehdä muna-sitruunaseosta lukuunottamatta valmiiksi etukäteen ja pakastaa, ja lisätä suuruksen mukaan lämmittäessä.

Avgolemono-kanakeitto

2 porkkanaa
2 varsisellerin vartta
2 sipulia
1 rkl oliiviöljyä
600g broilerin paistileikkeitä
2-3 laakerinlehteä
10 maustepippuria
hyppysellinen suolaa
n. 2 l hyvää kanalientä
2 dl riisiä
4 kananmunaa
3 sitruunan mehu

1. Hienonna porkkanat, varsisellerit ja sipulit.

2. Kuumenna kasari ja lisää öljy. Ruskista broilerinpalat ulkopinnaltaan pannulla, lisää sitten vihannekset ja pienennä hieman lämpöä. Kuullota hetken ajan muutaman kerran sekoitellen. Lisää laakerinlehdet. pippurit ja suola.

3. Kiehauta liemi ja lisää noin litra siitä kasariin. Lisää riisi ja sekoita. Anna kypsyä noin kymmenen minuuttia, kun valmistat muna-sitruunaseoksen.

4. Valmista suurus: riko munat kulhoon ja vatkaa rakenne ripeästi rikki joko käsin tai sähkövatkaimella. Lisää sitruunamehu samalla vatkaten. Lisää sitten kuumaa lientä vähän kerrallaan samalla vatkaten, varoen, ettei seos juoksetu.

5. Kun riisi on lähes kypsää, ota kasari pois levyltä ja kaada muna-sitruunaseos mukaan samalla sekoitellen, varoen jälleen juoksettumista. Seos jäähdyttää keittoa hieman, joten voit viedä keiton vielä takaisin levylle pienelle lämmölle kuumenemaan. Varo kuitenkin kiehauttamasta. Jaa valmis keitto kulhoihin ja tarjoile.

Reseptit

Joulun helpoin jälkkäri

joulukuu 6, 2016
jouluinen_trifle

Joulumieleni on tänä vuonna kaivannut hiukan virittelyä, vaikka yleensä rakastan joulujuttuja. Se, että suunnittelen valmisteluja ja ruokia excelissä, on normaalisti ilon eikä ahdistuksen aihe, eikä minua haittaa edes väsymys ja kiire joulun alla. Mitä enemmän tulee tehtyä, sitä mukavampaa on yleensä köllähtää aatonaaton iltana sohvalle viinilasi kädessä joulukuusta tuijottamaan. Ja valmistelut ovat osaltaan juuri sitä, mikä pidentää muuten niin nopeasti ohi vilahtavaa kautta!

Tämän vuoden penseys joulunaikaa kohtaan lienee viime vuoden peruja, emme silloin nimittäin juurikaan päässeet joulunvietosta nauttimaan. Koko perheen läpikäynyt, harvinaisen hankala flunssaputki alkoi noin viikon ennen joulua, huipentui aattoillan sairaalareissuun ja jatkui kaikkinensa loppiaisen kieppeille. Siinä välissä uudenvuodenaattona, juuri kun alkoi tuntua, että edes osa porukasta alkaa olla lähes normaalikunnossa, joutui vielä yksi koiristakin akuutisti leikkaukseen ja suunnitelmat menivät taas osaltaan vähän uusiksi. Tällaiset vastoinkäymiset kuuluvat tietysti elämään, mutta hieman se saa jarruja tavalliseen innostukseeni. Entä jos tänä vuonna on sama tilanne? Osaan toki järkeillä ajatuksen syrjemmälle, mutta pelkojen huono puoli on se, etteivät ne yleensä kuuntele järkeilyä.

Pikku hiljaa yritän kuitenkin kaivella puhtia joulunodotukseen. Luotan siihen, että tunne seuraa liikettä: kun ryhtyy tekemään niin sieltä se joulutunnelmakin löytyy, vähän kerrallaan. Varmuuden vuoksi olen asettanut kynnyksen matalalle; joulupöytään ei tule mitään uusia kokeiluja eikä kunnianhimoisia viritelmiä, ainoastaan ne jo lapsuudesta tutut, jouluun kaikkein erottamattomimmin kuuluvat herkut, jotka osaan tehdä vaikka silmät kiinni. Niitä ovat erityisesti tietyt kalapöydän antimet, jouluni ei olisi joulu ilman esimerkiksi tujakoita sinappisilakoita. Monet muut asiat, kuten laatikot, voin kuitenkin aivan hyvin ostaa valmiinakin tai omasta puolestani jättää vaikka kokonaan pois.

Matalan kynnyksen teemalla tein viime viikonlopun jälkkäriksi tämän jouluisen triflen ajatustasolla pappilan hätävaraa mukaillen. Niin trifle – jota pidän nykyisin yleisnimenä melkein mille tahansa kerrosjälkkärille – kuin pappilan hätävarakin ovat määritelmiltään mukavan joustavia, niihin voi laittaa juuri sitä, mitä kaapissa on. Nyt jälkkäriin pääsivät puolukkahillon jämät, viimeiset piparkakut sekä hävikkiuhan alla oleva päärynä yhdessä kermavaahdon kanssa. Variointimahdollisuuksia olisi kuitenkin loputtomiin. Päärynöitä pehmensin ensin hieman liedellä ja lisäsin niihin mausteita, muutoin ainekset vain ladottiin kerroksittain kuppeihin. Jouluisen makuinen sunnuntaijälkkäri äärimmäisen pienellä vaivalla, ensimmäinen askel kohti joulumieltä.

Jouluinen trifle (4 annosta)

1 iso päärynä
2 tl sokeria
hyppysellinen vaniljajauhetta
hyppysellinen kanelia
2 dl kermaa
8 rkl puolukkahilloa
8 piparkakkua + pari koristeeksi

  1. Kuutioi päärynä. Laita kuutiot kattilaan yhdessä sokerin, kanelin ja vaniljan kanssa. Kuumenna keskilämmöllä, kunnes päärynät hieman pehmenevät. Laita syrjään odottamaan.
  2. Vaahdota kerma ja murskaa piparkakut karkeaksi rouheeksi.
  3. Lado ainekset neljään annoslasiin: ensin hieman piparkakkurouhetta, päälle kerrokset puolukkahilloa, päärynää ja kermavaahtoa. Toista. Koristele halutessasi piparkakunpalasilla.

trifle

Reseptit

Paahteinen myskikurpitsakeitto

lokakuu 30, 2016
kurpitsakeitto

Tänä viikonloppuna ruokamedia täyttyy halloweenin tavaramerkkikasviksista kurpitsoista. Pyhäinpäivää vietetään meillä vasta marraskuun ensimmäisenä lauantaina, mutta monessa maassa halloween on aina lokakuun viimeisenä päivänä ja pyhäinpäivä marraskuun ensimmäisenä. Tämä vaihtelu antaa hyvän tilaisuuden juhlia vaikka molempina ajankohtina.

Minäkin hyppäsin kurpitsakelkkaan ja valmistin syysväreissä hehkuvan keiton myskikurpitsasta. Totta puhuen muiden toiveesta, koska  1) yrityksistäni huolimatta en ole mikään kurpitsafani (käännytystyö jatkuu), 2) en ole myöskään suuri sosekeittofani, enkä ylipäänsä sosefani – jauhelihan ohella olen valmistanut viime vuosina niin paljon eri soseita ja pyyhkinyt niiden rippeitä esimerkiksi ikkunaverhoista ja seiniltä, että tulen aika monta vuotta toimeen ilman. Ja sokerina pohjalla, 3) parin vuoden takaisissa raskauden alkupahoinvoinneissa erehdyin tekemään (sinänsä erittäin hyvää) kurpitsapiirakkaa, jonka pääraaka-aineesta tietyt kuvotuksen tunteet tulevat edelleen voimakkaasti mieleen. Tosi kummallista, koska itse piirakka suinkaan ei jäänyt syömättä.

Jotta keitto maistuisi myös itselleni, päätin paahtaa kasvikset – siten ne ovat lähes aina keitettyjä lajitovereitaan maukkaampia – ja tehdä sopan päälle rouskuvan pähkinä-krutonkiseoksen purutuntumaa tuomaan. Loppujen lopuksi soppa ei ollut alkuunkaan pahaa, päinvastoin. Jos jatkan tällä parin kurpitsaruoan vuosilinjalla, en ehkä enää kymmenen vuoden päästä mainitse joka reseptin kohdalla erikseen, että vierastan kyseistä raaka-ainetta. Ja onhan täällä ennenkin kokattu hyviä juttuja kurpitsasta; kurkkaa vaikkapa sitä pahamaineista kurpitsapiirasta tai viime syksyn ihanaa kurpitsapastaa.

Kurpitsa-porkkanakeitto (noin neljän litran kattilallinen)

2 myskikurpitsaa
1 kg porkkanoita
2 tl korianterinsiemeniä
2 tl juustokuminaa
1 tl mustapippuria rouhittuna
1 tl curryjauhetta
2 tl rouhittua valkosipulia
muutama hyppysellinen suolaa
2 rkl oliiviöljyä
n. 1 l mietoa lihalientä
(1-2 dl kuohukermaa)

ripotteeseen pinnalle:

8-10 viipaletta paahtoleipää
2 rkl auringonkukansiemeniä
1 dl kurpitsansiemeniä
(1 dl pähkinöitä, esim cashew)
ripaus suolaa
2 valkosipulinkynttä puristettuna
3 rkl oliiviöljyä

  1. Kuori ja lohko porkkanat. Lohko kurpitsat kuorineen. Laita kurpitsat ja porkkanat pellille ja sekoita mukaan mausteet, suola ja oliiviöljy. Lado pellille leivinpaperin päälle. Paahda 180-asteisessa uunissa, kunnes kasvikset ovat kunnolla pehmenneet (minä pidin yli puolitoista tuntia).
  2. Koverra lusikalla kurpitsalohkot kuoristaan kattilaan. Pilko porkkanat hieman pienemmiksi ja lisää nekin kulhoon. Soseuta.
  3. Kaada mukaan lihalientä vähän kerrallaan, kunnes koostumus on mieluisa. Kuumenna keitto hiljalleen kiehuvaksi ja lisää halutessasi kermatilkka. Laita levy pois päältä tai pienimmälle lämmölle ja jätä keitto hetkeksi kannen alle odottelemaan.
  4. Kuutioi paahtoleipä. Sekoita uunipellillä leivinpaperin päällä leipäkuutiot, auringonkukan- ja kurpitsansiemenet, pähkinät, suola ja oliiviöljy. Paahda 200-asteisessa uunissa 10-15 minuuttia, kunnes leipäkuutiot saavat hieman väriä.
  5. Jaa keitto lautasille ja ripottele pinnalle siemen-leipäseosta.
Reseptit

Ruuhkavuosipaniikkia ja punajuurilaatikkoa

lokakuu 1, 2016
punajuurilaatikko

Ihan pian koittaa se hetki, kun kaikki lapsemme siirtyvät kotihoidosta päivähoidon hellään huomaan ja me vanhemmat yritämme keksiä, miten selvitä uudenlaisesta arjesta. Tuntuu samaan aikaan hyvältä, haikealta ja kaoottiselta, vaikka olen jo saanut porrastaa shokkia aloittamalla uudessa työpaikassa jokunen kuukausi sitten. Nyt ovat kuitenkin miehenkin isyysvapaapäivät luetut, joten sieltä ne ruuhkavuodet tulevat ihan oikeasti, täysillä päin.

Ajatukset heittelevät laidasta laitaan; kuka tästedes hoitaa yöherätykset? Kuoppaammeko haaveet harrastuksista? Kuka ehtii tehdä ruokaa? Entä käydä kaupassa? Kuolemmeko nälkään? Paniikki! Pientä lohtua sain kuitenkin, kun vietin pari vapaapäivää kotona lasten kanssa. Kun rutiiniin pääsi, asiat kummasti lutviutuivat ja homma olikin oikeastaan helpompaa kuin muistin. Se valoi luottamusta myös tulevaan – ne uudetkin rutiinit ihan varmasti löytyvät, joten kyllä me hengissä selvitään. Tai ainakin luulen niin.

Ihan varmuuden vuoksi kuitenkin, jos käykin niin, etten enää koskaan ehdi tekemään yhtään mitään, tein vapaillani punajuurilaatikkoa. Konseptiltaan ihanan yksinkertaista ja arkista, mutta käytännössä sen verran työlästä ja sotkuista, ettei sitä halua töiden jälkeen kiireessä, jo valmiiksi nälkäisenä, lähteä askartelemaan. Jonkun mielestä punajuurilaatikon valmistus voi olla myös hieman itsetuhoista huomioiden, että perheessä on kolme alle kolmevuotiasta lasta eivätkä koiratkaan olleet kokkauspäivänä paikalla toimittamassa siivouspartion tehtäviä. Mutta kuitenkin tein, kun kerran oli tilaisuus valmistaa jotain muuta kuin jauhelihaa ja makaroonia.

Laitoin laatikkoon mehevää possun jauhelihaa, mutta kerman kohdalla rupesi terveellisyysomatunto kolkuttamaan. Käytän kermaa ruoanlaitossa harvoin, mutta kun käytän, se on yleensä kuohukermaa. Nyt laitoin kuitenkin kaapista löytynyttä kaurakermaa, joka on mielestäni ns. kermankorvikkeista paremmasta päästä ja antaa ruokiin oman, kauraisen makunsa. Tällä kertaa kaurakerma kyllä hukkui punajuuren makuun eikä sen läsnäoloa koko ruoassa olisi varmaan huomannut, jos ei olisi tiennyt.

Minusta laatikosta tuli tosi hyvää. Sen valmistuessa uunissa ehdin jo miettiä kaikenlaisia variaatioita vuohenjuustolla tai vaikka kapriksilla, mutta maistettuani en enää kaivannut niitä – vaikka ihan varmasti hyviä olisivat nekin; yksinkertainen, juureva laatikko oli juuri sitä, mitä kaipasin viileänä syyspäivänä. Rehellisyyden vuoksi täytyy kuitenkin kertoa, että lapsista vain pienemmät kelpuuttivat ruoan. Esikoinen nosti lautaseltaan haarukallisen punajuurta, kysyi mitä se on, ja totesi vastauksen kuultuaan, ettei sitä voi syödä. Eli jos haluat salavihkaa saada lapsesi syömään punajuuria, saattaa juureksen jemmaaminen kakkuun tai Lindströmin pihveihin toimia paremmin.

Punajuurilaatikko

1 kg punajuuria
2 isohkoa sipulia
1 rkl öljyä paistamiseen
800 g porsaan jauhelihaa
2 tl valkosipulirouhetta
1/2 tl valkopippuria
muutaman tuoreen timjaminoksan lehdet
suolaa
mustapippuria
2 dl korppujauhoja (käytin pankojauhoja, tavalliset olivat loppu)
2,5 dl kermaa (käytin kaurakermaa)

  1. Kuori ja raasta punajuuret. Kuori ja hienonna sipulit. Kuullota sipuleita hetki paistinpannulla öljytilkassa ja lisää sitten jauheliha. Paista kypsäksi. Mausta valkosipulilla, musta- ja valkopippureilla, suolalla sekä timjaminlehdillä.
  2. Kaada jauhelihaseos voidellun uunivuoan pohjalle. Lisää suurin osa punajuuresta ja korppujauhoista ja sekoita. Tarkista maku ja lisää mausteita tarvittaessa. Lado seoksen päälle loput raasteesta sekä vielä hieman korppujauhoja. Paista 180-asteisessa uunissa noin tunnin ajan.
Reseptit

Syökää salaattia! Soijatäytteiset salaattikääröt

elokuu 12, 2016
soija-salaattirullat

Nyt se on taas, paras satokausi. Juoksen kaupassa lähes maanisena ja tuskailen, kun aika ja vatsa eivät millään anna myöten syödä kaikkea, mitä kärryihini haluaisin kerätä. Moni talvella valjulta maistuva kasvis herää henkiin aivan eri tavalla, kun siitä saa nauttia mahdollisimman tuoreena, parhaan satokauden aikana.

Edellämainittuun kategoriaan kuuluu myös perinteinen jäävuorisalaatti, jota jokainen lienee nähnyt nahistumassa lounasruokaloiden salaattilaareissa aivan riittämiin. Nyt kesällä, kun kotimaista jäävuorisalaattia on saatavilla ja se oikeasti on parhaimmillaan, kannattaa sille kuitenkin antaa tilaisuus. Hyvä jäävuorisalaattikerä on paitsi rapea, myös kevyt ja ilmava, toisin kuin saattaisi kuvitella. Jäävuorisalaatti rakastaa majoneesia ja on ehkä parhaimmillaan silputtuna majoneesilla höystetyn leivän väliin; ajatelkaapa vaikka klassista BLT:tä.

Sellaisenaan lehdet sopivat mainiosti myös erilaisten salaattiveneiden ja -rullien raaka-aineeksi. Erilaisia variaatioita löytyy pilvin pimein ja täältäkin yksi jos toinenkin, tällä kertaa käytin salaatin soijatäytteisiin kääröihin. En ole alkuunkaan mukavuusalueellani soijarouheen kanssa, mutta itseni haastamisen hengessä halusin pitkästä aikaa kokeilla sen valmistusta. Kasvikunnan proteiineja olisi kuitenkin ihan mukava käyttää; puuttumatta sen kummemmin eettisiin tai ekologisiin argumentteihin voi ruuhkavuosiaan elävä perheenäiti vähintään perustella soijarouheen tarjoilua sillä, että kuivatuotteena sen säilyvyys on jotain aivan muuta kuin vaikkapa jauhelihan. Helppoa melkein yhden pannun ruokaa!

Soijatäytteiset salaattikääröt

1 sipuli
1 nippusipuli varsineen
2 valkosipulin kynttä
1-2 varsisellerin vartta
1 porkkana
2 rkl öljyä paistamiseen
3 dl soijarouhetta
n. 5 dl kasvislientä
1 limen mehu
3 rkl soijakastiketta
2 tl siirappia
2 tl chilirouhetta
muutama rouhaisu mustapippuria
1 rkl seesamiöljyä
1 kerä jäävuorisalaattia
pieni lohko punakaalia
1 ruukullinen korianteria silputtuna
srirachaa tarjoiluun

  1. Silppua sipulit, valkosipuli ja selleri. Kuori ja raasta porkkana. Kuullota hetki öljytilkassa keskilämmöllä ja lisää sitten soijarouhe sekä kasvisliemi. Hämmennä.
  2. Lisää limemehu, soija, siirappi, chilirouhe, mustapippuri ja seesamiöljy. Sekoita, laita lämpä pienimmilleen ja anna maustua hetken.
  3. Soijarouheen maustuessa leikkaa salaatista kanta ja irrota lehdet. Silppua punakaali ja korianteri. Täytä lehdet sitten parilla lusikallisella soijarouhetta ja lisää mukaan silputtua korianteria ja punakaalia. Jokainen ruokailija voi pöydässä lisätä srirachaa makunsa mukaan ja kietaista omat salaatinlehtensä rullalle. Voit myös jättää lehdet kokonaan erikseen ja näperrellä rullat alusta loppuun vasta ruokapöydässä.
Reseptit

Ajo blanco -mantelikeitto blogipiknikille

heinäkuu 31, 2016
ajo_blanco

Kesään, varsinkin hellesäihin, sopivat kaikenlaiset kylmät keitot. Ikisuosikkini gazpachon lisäksi tulee välillä tehtyä muitakin kokeiluja, nyt sain loputtomalta tekemättömien ruokien listaltani ruksittua yli ajo blanco -mantelikeiton. Koska kylmät keitot eivät varsinaisesti herätä ihastusta muussa perheessä, valitsin koekaniinijoukokseni bloggaajia ja tein ämpärillisen soppaa oululaisten ruokabloggaajien perinteiselle piknikille, jolle minun oli ilo osallistua ensimmäistä kertaa. Tällä kertaa piknik oli muuntunut puutarhajuhlaksi, jota emännöi Kokit ja Potit -blogin Hannele kauniilla pihamaallaan. Kiitokset emännälle sekä kanssabloggaajille Pastanjauhantaa-, Kokkeillaan-, Makuja kotoa, Muista syödä välillä sekä Aina nälkä -blogeista, seura oli hilpeää ja ruoka herkullista (kyllä, söin liikaa)!

Käytin keiton tekemisen perustana The Guardianin ruokatoimittajan Felicity Cloaken ohjetta. Ilmeisesti käytän kuitenkin erityyppistä leipää kuin hän, koska samoin kuin taramosalatan kanssa, soppa uhkasi mennä turhan ohueksi. Muutoinkin ohje muuttui käsissäni niin paljon, etten voi oikein sanoa tehneeni Felicityn täydellistä keittoa. Pidin kuitenkin lopputuloksesta, raikkaasta ja täyteläisestä keitosta, jossa oli hieman muutakin suutuntumaa kuin pinnalle ripotellut mantelimurut. Suolan kanssa olisin jatkossa hieman varovaisempi, lopullinen voimakkuus selvisi vasta, kun keitto on saanut levätä aikansa ja tämänkertainen versio oli itselleni hieman ylärajalla, kun enimmäkseen pyrin suolaamaan ruoat taaperoystävällisesti. Allaoleva ohje keitosta on sellaisena, kuin itse sen tein.

Vinkki: nyt käytin keittoon ihan tavallista punaviinietikkaa, mutta jos kaupasta saat, alkuperäisohjeen sherryviinietikka olisi varmasti vielä parempi vaihtoehto.

Ajo blanco -mantelikeitto (8-10 alkuruoka-annosta)

400g kuorittuja manteleita
200g vaaleaa edellispäivän leipää ilman kuorta
tilkka maitoa (tai mantelimaitoa)
1 kurkku
8,5 dl jääkylmää kivennäisvettä
6 pienehköä valkosipulinkynttä
3-4 dl neitsytoliiviöljyä
2 rkl punaviinietikkaa (sherryviinietikkaa)
muutama rouhaisu mustapippuria myllystä
pari hyppysellistä suolaa

  1. Paahda manteleita keskilämmöllä kuivalla pannulla, kunnes ne alkavat juuri saada väriä. Anna jäähtyä ja ota pari ruokalusikallista syrjään koristelua varten.
  2. Kastele leipä maidossa ja anna vetäytyä kymmenisen minuuttia. Purista kuivaksi.
  3. Kuori ja paloittele kurkku sekä valkosipulinkynnet.
  4. Laita mantelit ja leipä tehosekoittimeen, monitoimikoneeseen tai sauvasekoittimelle sopivaan kulhoon tai kannuun. Lisää tilkka vedestä ja surauta n. minuutin ajan, kunnes mantelit ovat rouhiintuneet. Lisää vähän kerrallaan loput vedestä samalla tasaisesti surautellen, sitten valkosipuli, kurkku, etikka ja öljy. Mausta suolalla ja pippurilla. Anna keiton vetäytyä ja jäähtyä kylmässä ainakin pari tuntia.
  5. Puolita viinirypäleet ja murskaa karkeasti koristeluun tarkoitetut mantelit. Jaa viilennyt keitto kuppeihin tai kulhoihin ja koristele viinirypäleenpuolikkailla, mantelimurskalla ja lorauksella oliiviöljyä.
Reseptit

Jugurttimarinoidut lohivartaat grillistä

heinäkuu 24, 2016
marinoidut_lohivartaat

Saatan muistaa väärin, mutta kun olin pieni, ei ainakaan meidän lähipiirissämme juuri grillailtu. Toki avotulella on kokattu, varsinkin kalaa, aiemminkin eikä nuotiomakkaraa nyt lasketa. Tarkoitan ennemmin, etten muista kenelläkään olleen edes pallogrilliä, nykyisistä komeammista hiili- tai kaasuvempaimista puhumattakaan. Ensimmäinen muistikuvani grillistä omalla kesämökillämme on vasta jostain 80-90 -taitteesta. Muistelen myös, että ensimmäisinä grillivuosina tehtiin aika paljon vartaita.

Vartaiden grillaamisessa on jotain hieman retroa ja jotain hieman nostalgista, mutta niistä saa myös täysin nykyaikaista purtavaa. Nämä lohivartaat olivat täynnä makua, ja jugurtilla ja sitruunalla marinointi tekivät niistä myös mukavan kirpsakat. Kaverina lohella oli aina hyvää punasipulia sekä fenkolia, joka on mielestäni parhaimmillaan nimenomaan grillattuna. Tällä kertaa hoidin näpertelyosuuden eli vartaiden rakentelun ja marinadiin laittamisen etukäteen lasten nukkuessa päiväunia, ja itse grillaamisen – joka on nopea toimitus – juuri ennen ruokailua. Vaikka itse kehunkin, vartaat olivat tosi hyvät, esikoinen tilasi kalaa lisääkin eivätkä nuorimmatkaan heitelleet ruokaa pitkin lattioita. Se on kehu se.

lohivartaat_grilli

Jugurttimarinoidut lohivartaat (neljälle)

600 g lohifilettä
1 fenkoli
1 punasipuli

marinadi:

1,5 dl ruoanvalmistusjugurttia (minulla kreikkalaistyyppistä, 10% rasvaa)
1 valkosipulinkynsi puristettuna
1 rkl valkoviinietikkaa
1/2 mehevän sitruunan mehu ja raastettu kuori
1/2 tl sokeria
1/2 dl hyvää oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria

  1. Jos käytät puisia varrastikkuja, laita tikut veteen likoamaan hetkeksi. Kahdeksan tikkua riittänee, mutta ota pari varayksilöä, ainakin minä onnistun tikkuja välillä katkomaan.
  2. Kuutioi lohifile halkaisijaltaan muutaman sentin kuutioiksi. Paloittele fenkoli ja punasipuli vartaaseen sopiviksi suupaloiksi. Pujottele palat vartaisiin.
  3. Valmista marinadi sekoittamalla kaikki sen ainekset hyvin keskenään. Kaada marinadi vartaille ja kääntele muutamaan kertaan. Anna maustua pari tuntia jääkaapissa.
  4. Grillaa keskilämmöllä 5-10 minuuttia, kunnes vartaat ovat kauniin väriset.
Reseptit

Raaka parsasalaatti

toukokuu 22, 2016
raaka_parsasalaatti

Oletko koskaan maistanut vihreää tankoparsaa raakana? Siinä on raikas, hieman tulevan kesän herneistä muistuttava maku ja rapsahtava suutuntuma. Me kaikki – minä mukaanlukien – tykkäämme höyryttää, paistaa ja grillata parsojamme, mutta nyt halusin testata, miten parsa taipuisi salaattiin ilman kypsennystä. Perinteisen sitruunan sijaan parsasalaatti saa makua makeammasta appelsiinista ja ihania, suolaisia sattumia ilmakuivatusta kinkusta. Saksanpähkinät ja parsojen nuput tuovat napakkaa purutuntumaa. Helppo juttu joka on riittävän hieno vaikka kevään juhlapöytiin!

Mitä yksinkertaisempi ruoka, sen paremmat raaka-aineet kannattaa valita. Kotimaista parsaa ei kasva joka oksalla, mutta yritä valita niin hyviä nippuja kuin mahdollista. Raakana (tai oikeastaan missään muussakaan muodossa) syötävä parsa ei saa olla puisevaa tai vettynyttä.

Kuten kuvastakin näkyy, veitsellä leikatessa parsasuikaleet jäävät aluksi hieman töpäköiksi, mutta pehmenevät kyllä kun salaatti saa aikansa maustua. Ohuempaa suikaletta saisi höyläämällä parsat esim. kuorimaveitsellä, mutta minusta tavallisella veitsellä leikkaamalla suikaleista sai ihan riittävän ohuita ja homma sujui vikkelästi.

Vinkki: Ilmakuivatun kinkun tilalle sopii erinomaisesti kylmäsavulohi tai vuohenjuusto, näin salaatista saa taitettua lihattoman ja ihan yhtä hyvän version.

Salaatti vihreästä parsasta ja ilmakuivatusta kinkusta

2 nippua vihreää parsaa
1 dl saksanpähkinöitä karkeasti murskattuna
80-100g ilmakuivattua kinkkua viipaleina

kastike:

3 rkl (luomu)appelsiinin mehua ja 1 tl raastettua kuorta
1-2 tl hunajaa
pari rouhaisua mustapippuria
pari hyppysellistä suolaa
3 rkl hyvää oliiviöljyä

  1. Huuhtaise parsat kylmällä, juoksevalla vedellä. Kuori parsat melkein nuppuihin saakka. Leikkaa nuput ja pilko ne muutamaan osaan. Viipaloi jäljellejäävä varsi veitsellä pitkittäin ohuiksi suikaleiksi.
  2. Sekoita salaattikulhossa kastikkeen ainekset öljyä lukuunottamatta. Kun hunaja on liuennut appelsiinimehuun, vatkaa mukaan öljy. Lisää parsat ja saksanpähkinät, kääntele sekaisin ja anna maustua huoneenlämmössä noin 15 minuuttia.
  3. Pyöräytä ilmakuivattu kinkku rulliksi salaatin pintaan tai suikaloi ja sekoita suikaleet salaattiin.