Browsing Tag

sienet

Sherryllä maustettu mustatorvisienikastike

elokuu 17, 2015
IMG_8573

Ruokalehdissä on viime vuosina vuolaasti kehuttu sherryä sienten kaverina. Aina on tehnyt mieli testata, mutta en ole raaskinut kuitenkaan pulloa ostaa, kun olen arvellut sen jäävän kaapin perälle pölyyntymään. Alkukesästä ostin kuitenkin testipullon sherrysillin tekoa varten, ja koska pölyä alkoi pullon pintaan jo kertyä ennusteeni mukaisesti, nyt oli hyvä aika käyttää sherryä myös sieniruokaan. Samalla sain kulutettua toista pölynkerääjää eli viime vuoden kuivattuja mustatorvisieniä, joita edelleen lymyää kaapeissa viime vuoden mahtisaaliin jäljiltä, vaikka uusikin torvisienikausi on jo alkanut.

Sienistä tein ihan klassisen kastikkeen, jonka maustoin sherryn lisäksi toisella hyvällä sienten kaverilla eli timjamilla. Kastikkeen kylkeen valmistin vain uunissa paahdettuja pottuja ja valkosipulia. Ja hyväähän siitä tuli, niinkin hyvää, että seuraavana päivänä tein samaa ruokaa vielä uudestaan, kun ensimmäisestä vedoksesta ei riittänytkään koko perheen ateriaksi. Allaoleva ohje on uusintakierroksen suuremman määrän mukainen.

Vinkki: jos käytät tuoreita sieniä, lisää ne pannuun samassa vaiheessa kuin ohjeessa, mutta paista, kunnes sienistä irtoava neste on haihtunut (kuivatuista ei nestettä irtoa samaan tapaan). Luonnollisesti tuoreita torvisieniä ei myöskään ole tarkoitus liottaa, putsaus ja veitsellä pilkkominen riittää.

Sherryllä maustettu mustatorvisienikastike

2 sipulia
1 valkosipulinkynsi
2 reilua kourallista kuivattuja mustatorvisieniä
muutama timjaminoksa
pari hyppysellistä suolaa
muutama rouhaisu mustapippuria
4 rkl sherryä
5 dl kuohukermaa
voita ja öljyä paistamiseen

1. Murenna kuivatut torvisienet ja laita veteen likoamaan pariksi tunniksi. Valuta sienet ja puristele kuivaksi.

2. Silppua sipuli ja valkosipuli ja kuullota ne pannulla keskilämmöllä voi-öljyseoksessa. Lisää sienet ja paista hetki muutaman kerran käännellen. Riivi timjaminoksista lehdet ja lisää seokseen. Mausta suolalla ja pippurilla.

3. Nosta pannun lämpö reilusti kuumaksi, lisää sherry ja anna kiehahtaa. Lisää kerma, laske lämpötila takaisin keskilämmölle ja keittele kokoon, kunnes noin kolmannes nesteestä on haihtunut. Laita levy pois päältä ja anna vetäytyä pari minuuttia. Sekoita ja tarjoile.

Arkipäivän helppo herkkutatti-sitruunapasta

maaliskuu 4, 2015
IMG_8249

Pasta ei yleensä ole ihan ykkösmielitekojani (ja nyt siis tarkoitan ykkösmielitekojani, kyllä minä pastastakin tykkään), mutta varmaan ihan hyvä olla itselleen rehellinen: pastaruuat vaan ovat todella käteviä, nopeita arkiruokia. Tällä kertaa lounaaksi valmistui viime syksyn kuivatuista herkkutateista, sitruunasta ja yrteistä raikas pasta-annos. Nyt alkaa olla myös hyvä hetki käyttää pois viime syksyn sieniä, jos varastoissa vielä niitä lojuu. Väliin ehtii vielä ottaa sitten pienen tauon ennen tulevaa sienikautta.

Kermakin sopisi tähän pastaan ihan varmasti, mutta koska en itse ole suuri kermaisen pastan ystävä (kyllä, minussa on jotain vikaa), en sitä tähänkään laittanut. Minun makuuni voimakkaampi sitruunaisuus toimi tosi hyvin juuri näin.

Herkkutatti-sitruunapasta (kahdelle)

mieleistä pastaa paketin mukainen kahden hengen annos

pari kourallista kuivattuja herkkutatteja
voita paistamiseen
1 salottisipuli
10 cm pätkä purjoa
2 valkosipulinkynttä
1/2 sitruunan mehu ja raastettu kuori
reilu loraus oliiviöljyä
ruukullinen persiljaa (mielellään sileälehtistä, mutta minulla oli tavallista)
suolaa
mustapippuria
(parmesanraastetta tarjoiluun)

1. Liota kuivattuja sieniä noin tunnin ajan, valuta ja rutistele ylimääräiset nesteet pois. Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaisesti suolalla maustetussa vedessä, mutta jätä pari minuuttia vajaaksi ohjeistetusta keittoajasta.

2. Pastan kiehuessa kienonna salottisipuli ja valkosipulinkynnet. Huuhtaise purjo ja leikkaa suikaleiksi. Pese sitruuna huolellisesti ja raasta kuoren keltainen osa puolikkaasta sitruunasta.

2. Kuumenna nokare voita paistinpannulla ja kypsennä sieniä hetki. Lisää salotti- ja valkosipulit ja kuullota hetki keskilämmöllä. Lisää vielä purjo ja kuullota hetki. Lisää sitten sitruunankuori ja sitruunamehu ja mausta seos suolalla ja pippurilla. Lisää vielä pasta ja oliiviöljy, kääntele sekaisin ja anna tekeytyä muutaman minuutin ajan miedolla lämmöllä. Silppua mukaan persilja, tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa ja pippuria. Tarjoile raastetun parmesanin kanssa.

Lohturuokaa: mustatorvisienipiirakka

lokakuu 19, 2014
IMG_7655

Leivoin tässä hiljan mustatorvisienipiirakkaa iltapalaksi, kun tiedossa oli vähän raskaampi päivä poissa kotoa ja iltapala-aikaan olisi ollut katastrofi, jos jääkaapista ei löytyisi mitään syötävää. Näin jälkikäteen voin taputella itseäni selkään valinnastani, koska päästyämme kotiin sateisesta syysillasta oli ihan mahtavaa sytyttää muutama tuikku ja käpertyä sohvannurkkaan toisessa kädessä lasi punkkua ja toisessa lautanen, jolla oli pala kotitekoista sienipiirakkaa.

Samalla osallistun sienipiirakalla lokakuun lohturuoka-aiheiseen ruokahaasteeseen. En ollut piirakkaa ajatellut haasteruuaksi, se kun on niin tavallista, mutta sitten tulin ajatelleeksi, että juuri vaatimattomassa kotoisuudessaan sienipiirakka sopii lohturuuan raameihin oikeastaan erittäin hyvin. Kun lohturuuasta puhutaan, assosioin siihen lohdun ohella englanninkielisen comfort -sanan muitakin merkityksiä; suojaa, mukavuutta ja tuttua turvallisuutta. Ja juuri niitä asioita tuo simppeli sienipiirakka tarjosi olemalla ihan suorasukaisen twistitön ja siitä huolimatta tai juuri siksi ihan tosi hyvä, voimakkaan makuiset sienet ja timjami taittoivat mukavasti piirakan täyteläisyyttä. Yksinkertaisuus on valttia, ja helppokin tuo piirakka oli :)

Miedomman version saisi tehtyä esimerkiksi suppilovahveroista tai tateista, mutta minä pidin tässä juuri siitä, että torvisienet ovat niin pullollaan makua. Tattien kaveriksi olisin käyttänyt ehkä hieman sitruunankuorta. Nyt käytin pois edellisvuoden pakastettuja sieniä, jotka olin esipaistanut ennen pakastusta, mutta kuivatut tai tuoreet sienet käyvät tietysti yhtä hyvin. Taikinamäärä riittää ohuehkopohjaisessa piirakassa 27cm piirakkavuokaan, minä käytin irtopohjaista kakkuvuokaa, jolloin (omasta mielestäni) piirakasta saa vähän näyttävämmän, kun reunat eivät jää vuokaan piiloon.

Mustatorvisienipiirakka

3 dl vehnäjauhoja
1 dl ruisjauhoja
hyppysellinen suolaa
150g voita
2 rkl maitorahkaa
(tilkka vettä)

täyte:

n. 250g pakasteesta sulatettuja mustatorvisieniä
1 iso sipuli
1 valkosipulinkynsi
3 munaa
2 dl kermaa
100g maustamatonta tuorejuustoa
150g juustoraastetta
pari ripsausta suolaa
mustapippuria
pieni nippu tuoretta timjamia
voita tai öljyä paistamiseen

1. Ota voi huoneenlämpöön pehmenemään. Sekoita keskenään vehnä- ja ruisjauhot sekä suola. Nypi pehmennyt voi jauhojen sekaan taikinaksi. Lisää maitorahka ja sekoita vain sen verran, että massa tasoittuu. Painele taikina voideltuun piirakka- tai kakkuvuokaan ohueksi kerrokseksi ja laita jääkaappiin hieman vetäytymään.

2. Hienonna torvisieniä hieman. Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipuli ja kuullota niitä hetki öljyssä tai voissa paistinpannulla. Lisää sienet ja paista, kunnes kaikki ylimääräinen neste on haihtunut sienistä. Mausta suolalla ja pippurilla, ja riivi mukaan timjaminlehdet.

3. Notkista tuorejuustoa hieman kulhossa kermatilkan kera. Lisää loput kermasta samalla sekoitellen. Vatkaa mukaan munat, lisää vielä juustoraaste ja tarkista maku. Mausta tarvittaessa suolalla ja halutessasi pippurilla.

4. Ota piirakkapohja jääkaapista. Lado pohjan päälle sieni-sipuliseos tasaiseksi kerrokseksi ja kaada päälle munakerma-juustoseos. Paista 180-asteisessa uunissa noin 45 minuuttia tai kunnes piirakan pinta ja reunat saavat hieman väriä.

Teeripannu

syyskuu 23, 2014
IMG_7611
Teeret hankkinut osapuoli ei halunnut esitellä mieskauneuttaan valokuvassa tämän enempää.

Mustatorvisieni ei ole ensimmäinen, mitä Kuusamon metsistä odottaa löytävänsä, mutta jostain syystä juurikin Kuusamossa on luottotorvisienipaikkani, joka tupsahti aikoinaan tielleni ihan sattumalta. Paikka ei tänäkään vuonna pettänyt, vaan täsmäisku tuotti minulle muovikassillisen mustaa kultaa. Ihmispoikanen oli mukana työnjohtajana, en olekaan aiemmin sienestänyt laulaen samalla  jänöjussin mäenlaskua loppumattomin toistoin. Hienoa oli kuitenkin, että pieni jaksoi metsässä äidin laulamisen voimin tai siitä huolimatta, eikä suuhunkaan eksynyt mitään kovin sopimatonta.

Metsänjumalat olivat muutenkin suosiollisia ja saimme reissuiltamme sienten lisäksi myös teeriä. Osa linnuista menee pakastimeen odottamaan myöhempää käyttöä, mutta yksi syötiin heti reissussa tuoreiden torvisienten kera. Teeri on kanalinnuksi tummahkoa, joten se sopii hyvin voimakkaan torvisienen pariksi. En kuitenkaan tehnyt mitään kovin monimutkaista, vaan pannulla paistettuja ja torvisienikastikkeessa loppukypsytettyjä teeren koipi- ja rintapaloja. Jollekulle kermainen kastikekin saattaisi olla liikaa jo yksinään herkullisen teeren kanssa, mutta minusta se oli juuri sopivan tuhtia ulkoilupäivän päälle, ja paisto sekä loppukypsennys kastikkeessa on minusta helpoin mahdollinen tapa saada kypsyys sopivaksi, yritän nimittäin olla ylikypsentämättä herkkää linnunlihaa. Teeripannun pariksi tein kaalista salaatin (toim. huom. että joskus voisi kaalisalaattireseptejäkin kirjata ylös) sekä paahdoin perunoita uunissa aika lailla tätä ohjetta seuraillen.

Kehaistakoon vielä, että sain juuri kuivatettua viimeiset torvisienipellilliset. Niitä oli yhteensä neljätoista, peltejä siis. Huh!

Teeripannu

yhden teeren koipi- ja rintalihat
1 iso sipuli
pari kourallista tuoreita mustatorvisieniä
3 dl kermaa
ripsaus mustapippuria
pari hyppysellistä suolaa
ripsaus sokeria
voita ja/tai öljyä paistamiseen

1. Ota teerenlihat huoneenlämpöön noin puoli tuntia ennen valmistusta. Putsaa torvisienet leikkaamalla ne pitkittäin puoliksi ja poistamalla torvista mahdolliset roskat peukalolla vetämällä. Torviin tuppaa jäämään muunmuassa paljon havunneulasia. Hienonna sipuli.

2. Ruskista teerenpalat kuumassa pannussa nopeasti molemmin puolin ja mausta suolalla ja pippurilla. Ota palat syrjään, laske lämpö keskitasolle, lisää  ja kuullota sipuli silloin tällöin sekoitellen. Lisää sienet sipulin oltua pari minuuttia pannussa ja paista, kunnes sienten oma neste irtoaa ja haihtuu pannusta. Mausta suolalla ja pippurilla, lisää kerma, tuo kiehuvaksi ja anna sitten keittyä hieman kasaan. Laske lämpöä niin, että kastike kuplii laiskasti silloin tällöin ja laita koipipalat siihen hautumaan noin kymmeneksi minuutiksi. Lisää rintapalat takaisin kastikkeeseen vähän ennen tarjoilua, niille riittää parin minuutin loppukypsennys.

Suolasienet

syyskuu 22, 2014
IMG_7614
Nämä jo vähän pakkasen puremat karvarouskut saivat jäädä metsään kasvamaan.

Nyt on taas se aika, kun kavereiden facebook-päivitykset ovat pullollaan sienisaaliiden kuvia. Ja mikseivät olisi, kun saimme hyvän sienivuoden kylmästä alkukesästä ja kuumasta keskikesästä huolimatta. Minä olen erityisen iloinen, että sain kerättyä hiukan herkkutatteja ja rouskuja, koska yleensä olen ollut melko huono-onninen niiden kanssa. Herkkutattien paras kausi on jo ohi, mutta rouskuja on vielä mukavasti metsissä. Minä keräsin haapa-, karva- ja kangasrouskuja pohjoisessa lomaillessa (terkkuja vaan, vielä pari päivää saa nauttia näistä leveysasteista) ja tein niistä ihan perinteisiä suolasieniä, niistä valmistettu sienisalaatti on vaan niin herkkua! Koska suolasienten valmistus ei ollut selkäytimessä ja jouduin soittelemaan äidille ohjeita, laitan perusohjeen tännekin. Jos te kaikki muut tämän jo osaatte, onpahan muistilappuna sitten itselleni tulevia vuosia varten. En ole laittanut ohjeeseen määriä, vaan sitä voi soveltaa helposti sienisaaliin koon mukaan.

Eviran sivuilta tarkistin vielä rouskujen keittoaikoja, ne ovat haaparouskulle 5 minuuttia, ja karva- sekä kangasrouskulle 10 minuuttia. Omat sieneni olivat sekaisin pussissa, joten saivat pidemmän käsittelyn kaikki.

Suolasienet

sekalaisia rouskuja (osa mielellään haaparouskuja)
vettä
reilusti karkeaa merisuolaa (vähintään 150g / 1 kg sieniä, minä käytin enemmänkin)

Putsaa sienet ja leikkaa pois huonot osat (tai jos sieniä on paljon, heitä huonommat pois kokonaan). Kiehauta isossa kattilassa vettä n. kolminkertainen määrä sieniin nähden. Ryöppää sieniä väljässä vedessä 5-10 minuuttia lajista riippuen (haaparouskulle riittää 5 minuuttia, karva- ja kangasrouskut vaativat 10 minuutin ryöppäyksen). Kaada ryöpätyt sienet lävikköön, huuhtele nopeasti ja reilusti kylmällä vedellä – sienet tulee jäähdyttää nopeasti – ja valuta sen jälkeen huolellisesti. Lado puhtaaseen purkkiin vuorotellen sieni- ja merisuolakerroksia niin, että päällimmäiseksi jää kerros suolaa. Säilytä sienet kylmässä ja tarkista silloin tällöin, että suola(vesi) peittää sienet kokonaan. Liota liika suola pois, huuhtele ja valuta ennen käyttöä.

Muista, että raa’at sienet ovat myrkyllisiä, joten välineiden ja käsien huolellinen pesu käsittelyn jälkeen on tärkeää! Ja toki valmistuksessakin on syytä käyttää puhtaita välineitä ja purkkeja, puhtaat sienet säilyvät paremmin.

Yrttinen sienisalaatti

joulukuu 30, 2013
IMG_6424

Joulu tuli ja meni, mutta postailen näitä joulupöydässä tarjottuja herkkuja vielä jälkikäteen. Moni niistä sopii myös alkavaan blinikauteen ja tulee se seuraava joulukin ennen pitkää :)

Sienisalaatissa ei piile mitään suurta rakettitiedettä, mutta joskus siitä se siitä huolimatta onnistuu paremmin, joskus huonommin. Tämänkertainen versio oli niitä paremmin onnistuneita.

Sienisalaatti

350g suolasieniä
1 pieni sipuli
1 dl smetanaa
1 dl kuohukermaa
1-2 rkl valkoviinietikkaa
suolaa
mustapippuria
pieni nippu tuoretta lehtipersiljaa silputtuna
pieni nippu tuoretta timjamia silputtuna

Liota suolasieniä muutama tunti välillä vettä vaihtaen. Valuta lopulta huolellisesti ja pilko pieneksi hakkeeksi. Hienonna sipuli ja sekoita sieniin. Lisää smetana, sekoita, ja ”ohenna” koostumusta kuohukermalla vähän kerrallaan (koko desiä ei ole pakko käyttää). Lisää etikka, yrtit, suola ja pippuri ja sekoita vielä kerran. Anna vetäytyä jääkaapissa puolisen tuntia ennen tarjoilua.

Suppilovahveropasta: kohta niitä (sieniä) taas saa…

kesäkuu 22, 2013
suppilovahveropasta

Ainakin Kääpiölinnassa putsattiin juuri pakkasesta viimeisiä sieniä, ja samaan tapaan meilläkin on koitettu päästä edellisen vuoden sadosta pikku hiljaa eroon. Erityisesti kuivattuja suppilovahveroita on edelleen runsaasti odottamassa syöjiään.

Muutama päivä sitten upotin osan sadosta yksinkertaiseen pastaan. Syksyiset suppikset sopivat hyvin yhteen kesäisempien nippusipulien kanssa, ja kastike sai muotonsa juustolla maustetusta ruokakermasta – en ikinä tule ostaneeksi muunlaista kermaa kuin mahdollisimman rasvaista ja maustamatonta, mutta sain anopilta testattavaksi ison, ylijääneen purkillisen juustokermaa, ja löytyihän sille ihan mukavasti käyttöä. Kiitos anoppi :)

Pasta oli mainio ja edullinen – varsinkin jos poimit sienet itse – arkiruoka, johon voi laittaa oikeastaan mitä tahansa mieluisia sieniä. Suolan kanssa kannattaa olla varovainen, koska myös ruokakermassa on suolaa. Pastaa keittäessä jujuna oli, että jätin sen keittoajaltaan muutaman minuutin vajaaksi, jonka jälkeen nostin sen sienikastikkeen sekaan, jossa se imaisi itseensä kastikkeen makuja ja kypsyi vielä hieman.

Laskeskelin muuten, että viime vuonna sadon ekat kantarellit syötiin juuri juhannuksena, eli kohta niitä sieniä taas saa!

Helppo suppilovahveropasta (neljälle)

Reilu kourallinen kuivattuja sieniä (käytin suppilovahveroita), tai esim. rasiallinen tuoreita herkkusieniä
1 nippu kesäsipuleita varsineen
2 valkosipulinkynttä
5 dl juustolla maustettua ruokakermaa (minun kermassani taisi olla ainakin gruyeremakua)
suolaa
mustapippuria
pastaa pakkauksen ohjeen mukaan
voita/öljyä paistamiseen
parmesanraastetta annoksen päälle

1. Laita sienet hetkeksi likoamaan. Kun ne hieman pehmenevät, valuta huolella puristellen ylimääräiset nesteet pois. Pese ja hienonna sipulit sekä valkosipulinkynsi.

2. Kuullota sipuleita, valkosipulia ja sieniä hetki pannussa. Laita pastavesi kiehumaan ja mausta sitä hieman suolalla. Mausta sieni-sipuliseos varovasti suolalla sekä reilusti pippurilla, ja lisää pannulle kerma. Anna kerman pikaisesti kiehahtaa ja laske sitten lämpöä.

3. Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan, mutta jätä se muutamaa minuuttia vajaaksi. Valuta pasta ja sekoita se kastikkeeseen. Anna kypsyä pienellä lämmöllä pari minuuttia, jolloin pasta imaisee itseensä reilusti kastiketta. Annostele pasta ja raasta jokaisen annoksen päälle vielä hieman parmesania.

Ankka-torvisienirisotto

lokakuu 20, 2012
ankka-torvisienirisotto

Tällä viikolla ei ole paljon kokkailtu mitään mainitsemisen arvoista (en taaskaan viitsinyt kolmea kertaa julkaista samaa kana-nuudelireseptiä…), mutta alkuviikosta tein sentään ankanjämistä jotain risoton tapaista. Nimenomaan tapaista, koska ei ruoka risotosta menisi, vaikka tosi hyvää olikin. Mitään esteettistä se ei ollut myöskään, mutta edelleen tosi hyvää.

Jääkaapissa asusti viikonloppuna tehtyjä ankankoipia, joista jäi pari yli vielä alkuviikolle; risottoa taas oli tarkoitus tehdä vähän eri tykötarpeista, mutta ankankoipien ja ylijäämäliemen käyttö houkutti niin paljon, että suunnitelmat muuttuivat. Tummien torvisienten – joita syyskuisen sienilöydökseni ansiosta pursusi pakastimessa – taas ajattelin sopivan makunsa puolesta tumman linnun kanssa.

Risoton ”oikeasta” metodista poikkesin sen verran (tai mistä minä tiedän, kun olen niin vähän risottoja kokkaillut), että käytin valmistuksessa wokkipannua, laitoin ankat ja muut sattumat heti aluksi mukaan makua antamaan, käytin punkkua valkkarin sijaan ja en laittanut parmesania mukaan ollenkaan. Riisin kuullotin kuitenkin ensin pannussa ja lisäsin sitten viinit, ja myöhemmin lientä aina kauhallinen kerrallaan.

Lopputulos oli kostea, mehevä ja riisin kypsyys juuri sopiva, mutta riisi jäi varmaan runsaiden sattumien ja parmesanin puutteen takia aika irtonaiseksi kunnon risottoon verrattuna. Silti, onnistunut maku, miellyttävä koostumus ja ihanat raaka-aineet tekivät siitä kuitenkin parempaa arkiruokaa, kuin mitä usein saan aikaiseksi. Tätä voisi varmaan tehdä myös niistä säilyketölkissä myytävistä ankankoivista, tai jättää vaikka koivet kokonaiseksi ja tarjota risoton kyljessä.

Torvisienet voi käyttää sulatettuna kuten ohjeessa, tai jos ovat litteään muotoon pakastettuna, myös suoraan niin, että levy jäisiä torvisieniä sulaa pannulle. Kokatessa tärkeää on muistaa sekoitella jatkuvasti, ja pitää liemen lisäysvaiheessa lämpötila tarpeeksi pienenä, jotta riisi kypsyy tasaisesti.

Ankka-torvisienirisotto (kahdelle)

2 kypsää ankankoipea nahkoineen
2 sipulia
2 valkosipulin kynttä
kourallinen pakastettuja torvisieniä (esipaistettuja)
200g risottoriisiä
1 lasi punaviiniä
ankanliemen jämät sekä kana- tai lintulientä (yhteensä n. 8 dl)
voita ja öljyä paistamiseen

1. Rääpi lihat ankankoivista, pilko sipuli ja valkosipuli. Kuullota voi-öljyseoksessa sipuli ja valkosipuli. Lisää sulatetut torvisienet ja paista niitäkin hetki. Lisää vielä ankan lihat ja kääntele muutaman kerran.

2. Lisää pannulle risottoriisi ja kuullota pari minuuttia koko ajan sekoitellen niin, että riisi muuttuu reunoilta hieman läpikuultavaksi. Lisää lasillinen punaviiniä ja anna kiehahtaa ja keittyä hieman kasaan, jatkaen sekoittelua. Pienennä lämpöä ja lisää tämän jälkeen aina kauhallinen kerrallaan lientä, samalla sekoitellen. Lisää uusi kauhallinen, kun edellinen alkaa olla imeytynyt risottoon. Jatka, kunnes riisi on (sopivan, ei yli-) kypsää ja tarjoile.

Kitupiikin päiväkirja, osa 4: Sienet etikkaliemessä

syyskuu 8, 2012
etikkasienet

Etikkaan säilötyt asiat jakavat vähän mielipiteitä, mutta minusta ne ovat sairaan hyviä. Kurkut, sekavihannekset, sillit, sipulit, punajuuret – you name it, minä tykkään. Viime viikonlopun sienisaaliista toteutin himoani etikkaliemessä säilöttyihin sieniin. Kunhan sieniä ei osta kaupasta, resepti sopii hyvin myös kitupiikkiteemaani, joka jatkuu tällä erää vielä pari päivää.

Etikkasieniksi sopivat mielestäni parhaiten erilaiset tatit, haperot sekä pienehköt, vielä rapsakat kantarellit, jotka voi vaan tuoreeltaan viipaloida liemeen. Isommatkin käyvät, mutta ne ovat koostumukseltaan hieman sitkeämpiä ja maultaan pippurisempia. Kaveriksi sipulia, josta tulee liemessä muhiessaan melkein yhtä hyvää kuin itse sienistä.

Olen käyttänyt liemen tekoon samaa, hyväksi havaittua etikkaliemipohjaa kuin parhaan sillin reseptissä; sieniversioon olen vain lisännyt vähän suolaa, koska sienet eivät itsessään ole suolaisia.

Etikkaliemeen säilötyt sienet

n. 5-7dl tuoreita ja putsattuja tatteja, haperoita tai kantarelleja
1 sipuli

1 dl etikkaa
1 tl suolaa (maistele ja lisää enemmän, jos siltä tuntuu)
3 dl vettä
2 dl sokeria
kokonaisia maustepippureita
5 neilikkaa
1 laakerinlehti

Lisäksi tarvitset puhtaan, kannellisen lasipurkin.

1. Kiehauta etikka, sokeri, suola ja vesi liemeksi. Anna jäähtyä.

2. Viipaloi sienet (pienet kantarellit voi jättää kokonaisiksi) ja sipuli, ja lado kerroksittain puhtaaseen lasipurkkiin yhdessä mausteiden kanssa. Kaada päälle etikkaliemi ja laita kannella peitettynä jääkaappiin maustumaan ainakin yön yli, mielellään vuorokaudeksi. Sienet säilyvät jääkaapissa parisen viikkoa.

Hieno ja vähemmän hieno sienikeitto

elokuu 17, 2012
hieno_keitto

Tiedättehän, miten on bloggaajia, joilla on hienoja twistejä tuttuihin ruokiin, älykästä reseptiikkaa ja kauniita ja onnistuneita luomuksia? Ja sitten niitä, jotka vuotavat blogeihinsa about kaiken minkä tekevät, meni syteen tai saveen? Vaikka koitan olla julkaisematta vihreän curryn reseptiä sitä kolmea kertaa viikossa, mitä sitä välillä teen, kuulun varmaan tuohon jälkimmäiseen kategoriaan. Mutta toisaalta, tykkään itse lukea tarinoita myös keittiöistä, joissa tehdään ihan tavallista ruokaa ja joissa kaikki ei mene aina ihan suunnitelman mukaan. Ihanan rohkaisevaa tietää, etten ole ainut, joka ei aina oikein jaksa vaivautua, enkä ainut, joka säätää :)

Tämä sienikeitto on ihan hyvä esimerkki siitä, miten tässä keittiössä ei homma välttämättä mene putkeen. Olin jo pitkään hingunnut testaamaan lapsena lahjaksi saamani Metsän antimia -keittokirjan sienikeittoa, joka on jemmattu taikinakuoren alle. Keitto on nimetty söötisti hienoksi keitoksi. Elokuun sienihaasteesta innostuneena päätin vihdoin testata keiton tekoa, mutta mitään hienoa en saanut kyllä aikaan: taikinakuori oli ruma ja möykkyinen, osittain hieman palanut, ja osittain keittoon sukeltanut. Keitto kuoren alla oli ihan syötävää, mutta kuka jättää laittamatta sipulia sienikeittoon? No se, joka unohtaa ostaa niitä…

Mutta mikähän meni pieleen? Pieni pohdinta tuotti seuraavat älynväläykset:

1) Jos olemassa on resepti, siihen on varmaan joku syy. Niin kuin vaikka se, että sitä voisi seurata.
2) Jos käsketään käyttämään voitaikinaa, niin ehkä ei kannata koittaa, toimiiko rahka-voitaikina.
3) Jos ohjeessa sanotaan, että jäähdytä keitto, niin jäähdytä se.
4) Älä syö puolta taikinasta ennen kuin olet tehnyt kannet keittokulhoille. Taikina voi loppua kesken. Siinähän sitten kaulitset liian ohueksi niin, että kansi ui keitossa.
5) Osta ne sipulit sieltä kaupasta…
6) Siirrä edellinen kohta listan alkuun.

Mutta sanottakoon vielä, ettei soppa niin pahaa ollut, mutta rumaa kylläkin. Minä kiukuttelin sopalleni, mutta isäntä kohteliaasti söi useamman kulhollisen. Idea on sinänsä hauska, joten sen vuoksi tarina keitosta pääsköön päivänvaloon. Resepti on edellisessä kappaleessa mainitun keittokirjan alkuperäisversio, ehkä ensi kerralla saan paremman tuloksen sitä seuraamalla 😉

Hieno keitto

1/2 l mieleisiä ruokasieniä
2-3 sipulia
valkosipulin kynsi
7 dl lihalientä
2-3 dl valkoviiniä
1/2 tl basilikaa
1/2 tl timjamia
suolaa
mustapippuria
1-2 rkl konjakkia
400g valmista voitaikinaa
1 rkl vehnäjauhoja
1 muna
voita tai öljyä paistamiseen

1. Hienonna sienet ja sipulit. Paista sieni-sipulisilppua hetki paksupohjaisessa kattilassa, kunnes sienet kiehahtavat hieman kokoon ja neste on haihtunut.

2. Ripota pintaan vehnäjauhot ja sekoita, kunnes jauhot ovat hävinneet näkyvistä. Lisää lihaliemi ja mausteet, ja keitä rauhallisella lämmöllä noin 10 minuuttia. Lisää valkoviini ja konjakkitilkka. Jäähdytä keitto.

3. Jaa keitto kuuteen pieneen uuninkestävään kulhoon. Kaaviloi taikina levyksi ja leikkaa levystä kulhoille kannet, niin isot, että taikinaa riittää pari senttiä reunojen yli. Liimaa reunat kylmällä vedellä kulhoihin, ja paina tiukkaan kiinni.

4. Vatkaa muna ja voitele sillä taikinakannet. Pistele kannet haarukalla. Paista 220-asteisessa uunissa n. 10-15 minuuttia, kunnes kannet ovat kauniin ruskeat.