Browsing Tag

syksy

Reseptit

Ruusukaalicaesar – parasta yksin syötynä

lokakuu 16, 2017
ruusukaalicaesar

Joltiseenkin kaikki ruoka on parhaimmillaan hyvässä seurassa nautittuna, mutta tämä koukuttava ruusukaalicaesar voi aiheuttaa riidan, jos sitä joutuu jakamaan. Ruusukaalia ei vaan voi syödä liikaa! Niin kauan, kun kotimaista tavaraa on saatavilla, kiikutan kotiin rasiallisen vähintään kerran viikossa, alkukaudesta useamman.

Ruusukaalicaesar on uusi tulokas keittiössäni, mutta se on tullut jäädäkseen. Inspiraatio tuli toisesta ruusukaali-ihanuudesta, nimittäin Kokit ja Potit -blogin Hannelen ruusukaaliburgereista, joiden resepti löytyy Hannelen hienosta Suupaloja -kirjasta. Suurkuluttajat huomio, samasta paikasta löytyy myös ohje ruusukaalikimchille, jota minäkin aikanaan testasin. Sekin on omiaan koukuttamaan, testi on poikinut useita jatkokierroksia.

Nyt käsiteltävään salaattiin sisällytin melko perinteiset caesar-elementit, mutta jatkoin sitä vielä rapeaksi paahdetulla pekonilla. Sen verran olen oikonut, että käytän kastikkeeseen valmista majoneesia. Ruusukaali toimisi salaatissa varmasti myös raakana tai ihan pikaisesti kattilassa käväisseenä, mutta olen nyt tavannut paahtaa niihin hieman väriä ja makua uunissa.

Ohje on teknisesti ottaen kahdelle lisukkeeksi, mutta sinua on varoitettu. Aiheuttaa riippuvuutta ja kinaa pöytäkaverin kanssa. Minä söin varmuuden vuoksi yksin.

Ruusukaalicaesar

600g ruusukaalia
1 rkl oliiviöljyä
muutama ripaus suolaa

kastike:

1 reiluhko valkosipulinkynsi
1-2 sardellifilettä (anjovisfilettä)
2 rkl majoneesia
1 tl (kukkurainen) dijon-sinappia (käytin kokojyväversiota)
1/2 sitruunan mehu puristettuna
hyppysellinen suolaa
pari rouhaisua mustapippuria
3 rkl parmesanlastuja tai raastetta
muutama viipale pekonia

(krutonkeja tarjoiluun)

  1. Poista ruusukaaleista kannat ja mahdolliset huonot päällilehdet. Puolita ruusukaalit ja levitä ne pellille leivinpaperin päälle. Pirskottele päälle oliiviöljy ja ripottele pintaan suolaa. Paahda 225-asteisessa uunissa noin 10 minuuttia, kunnes kaalit saavat hieman väriä.
  2. Kaalien ollessa uunissa sekoita kastike. Purista valkosipuli ja muussaa sardellifileet tahnaksi. Sekoita ne kulhossa majoneesin, sinapin ja sitruunamehun kanssa. Mausta suolalla ja pippurilla. Vuole parmesanlastut valmiiksi odottamaan.
  3. Ota ruusukaalit uunista ja anna niiden jäähtyä hetken (majoneesipohjainen kastike ei pidä tulikuumasta). Ruusukaalien jäähtyessä suikaloi pekoni ja paahda se kuumalla paistinpannulla rapeaksi. Nosta pekoni vielä hetkeksi talouspaperin päälle paiston jälkeen ylimääräisen rasvan imeyttämiseksi.
  4. Sekoita ruusukaalit ja kastike. Lisää parmesanlastut ja paahdettu pekoni, sekä halutessasi krutongit.
Reseptit

Teertä, omppuja ja savukylkeä

syyskuu 20, 2017
teeripata

Sain hiljattain käteeni Lantliv Mat & Vin -lehden edellissyksyisen numeron (7/2016), jonka olin alkujaan ostanut matkalukemiseksi mutta joka oli unohtunut matkasta ja jäänyt sen vuoksi lukematta. Sopivasti lehti palautui minulle melkein vuotta myöhemmin syksyn kynnyksellä, ja reseptit olivat heti ajankohtaisia. Omenaisen kanapadan korvamerkkasin myöhemmin muuten vaan tehtäväksi, mutta alkuun pataruoka toimi inspiraationa tälle teerestä valmistetulle uuniruoalle. Teerenkin kanssa kävi onni, sillä emme – tai ainakaan minä en ollut – juurikaan asettanut saalisodotuksia kainalosauvoilla pusikossa hyppineelle miehelle, mutta toisin kuitenkin kävi ja olosuhteita uhmaten pari lintua saatiin reppuun ja keittiöön saakka.

Uunivuokaan linnun kanssa laitoin omenaa, savukylkeä ja sipulia, ja liemeksi lorauksen siideriä, yksinkertaisia aineita, joiden kanssa ei voi mennä pieleen. Lisäksi päätin testata liekittämistä, joka olikin yllättävän helppoa, vaikka olen ihan turhaan sen kanssa arastellut. Kannattaa vain muistaa, että alkoholi syttyy nopeasti leimahtaen (kannattaa sytyttää pannun reunalta eikä keskeltä, niin sormet eivät pala), ja että liesituulettimen tulee olla pois päältä liekityksen ajan, jotta se ei imaise liekkejä itseensä.

Teerelle teimme lisukkeeksi mustatorvisieni-perunapannua, joka sai höysteekseen reilun nokareen smetanaa. Tällä tukevalla lisukkeella teerestä riitti kahdelle aikuiselle ja kolmelle lapselle. Jos lintua olisi enemmän tai käyttäisin rasvaisempaa lintua, korvaisin savukyljen mahdollisesti pekonilla ja vähentäisin määrää, mutta nyt kylki toimi hyvin jatkeena lihalle ja ruoasta saatiin venytettyä viiden hengen ateria.

Uunissa paistettua teertä omenoilla

1 teeri paloiteltuna rintapaloiksi ja koiviksi
3 pientä, kotimaista omenaa
1 iso sipuli
nokare voita
2 rkl konjakkia
muutama hyppysellinen suolaa
rouhaisu mustapippuria
300g savukylkeä
1 rkl kokojyväsinappia (minulla dijon)
1-2 dl kuivaa omenasiideriä tai vettä

  1. Lohko omenat ja sipuli. Ruskista teerenpalat pannulla voissa molemmin puolin, lisää sitten omenat ja sipuli ja kääntele muutaman kerran. Lorauta päälle konjakki ja sytytä varovasti (huom. liesituuletin pois päältä!). Anna liekittyä.  Mausta suolalla ja pippurilla liekkien sammuttua.
  2. Viipaloi savukylki. Siirrä teeri, omenat ja sipuli uunivuokaan kerroksittain kylkipalojen kanssa. Ohenna sinappi siideritilkassa ja kaada ainesten päälle vuokaan. Paista 150-asteisessa uunissa 20 minuuttia tai kunnes linnun rintapalat ovat juuri ja juuri kypsät. Jos käytät paistomittaria, sopiva kypsyys on 59-60 astetta. Anna vetäytyä folion alla 10-15 minuuttia ennen tarjoilua.
Reseptit

Paahteinen myskikurpitsakeitto

lokakuu 30, 2016
kurpitsakeitto

Tänä viikonloppuna ruokamedia täyttyy halloweenin tavaramerkkikasviksista kurpitsoista. Pyhäinpäivää vietetään meillä vasta marraskuun ensimmäisenä lauantaina, mutta monessa maassa halloween on aina lokakuun viimeisenä päivänä ja pyhäinpäivä marraskuun ensimmäisenä. Tämä vaihtelu antaa hyvän tilaisuuden juhlia vaikka molempina ajankohtina.

Minäkin hyppäsin kurpitsakelkkaan ja valmistin syysväreissä hehkuvan keiton myskikurpitsasta. Totta puhuen muiden toiveesta, koska  1) yrityksistäni huolimatta en ole mikään kurpitsafani (käännytystyö jatkuu), 2) en ole myöskään suuri sosekeittofani, enkä ylipäänsä sosefani – jauhelihan ohella olen valmistanut viime vuosina niin paljon eri soseita ja pyyhkinyt niiden rippeitä esimerkiksi ikkunaverhoista ja seiniltä, että tulen aika monta vuotta toimeen ilman. Ja sokerina pohjalla, 3) parin vuoden takaisissa raskauden alkupahoinvoinneissa erehdyin tekemään (sinänsä erittäin hyvää) kurpitsapiirakkaa, jonka pääraaka-aineesta tietyt kuvotuksen tunteet tulevat edelleen voimakkaasti mieleen. Tosi kummallista, koska itse piirakka suinkaan ei jäänyt syömättä.

Jotta keitto maistuisi myös itselleni, päätin paahtaa kasvikset – siten ne ovat lähes aina keitettyjä lajitovereitaan maukkaampia – ja tehdä sopan päälle rouskuvan pähkinä-krutonkiseoksen purutuntumaa tuomaan. Loppujen lopuksi soppa ei ollut alkuunkaan pahaa, päinvastoin. Jos jatkan tällä parin kurpitsaruoan vuosilinjalla, en ehkä enää kymmenen vuoden päästä mainitse joka reseptin kohdalla erikseen, että vierastan kyseistä raaka-ainetta. Ja onhan täällä ennenkin kokattu hyviä juttuja kurpitsasta; kurkkaa vaikkapa sitä pahamaineista kurpitsapiirasta tai viime syksyn ihanaa kurpitsapastaa.

Kurpitsa-porkkanakeitto (noin neljän litran kattilallinen)

2 myskikurpitsaa
1 kg porkkanoita
2 tl korianterinsiemeniä
2 tl juustokuminaa
1 tl mustapippuria rouhittuna
1 tl curryjauhetta
2 tl rouhittua valkosipulia
muutama hyppysellinen suolaa
2 rkl oliiviöljyä
n. 1 l mietoa lihalientä
(1-2 dl kuohukermaa)

ripotteeseen pinnalle:

8-10 viipaletta paahtoleipää
2 rkl auringonkukansiemeniä
1 dl kurpitsansiemeniä
(1 dl pähkinöitä, esim cashew)
ripaus suolaa
2 valkosipulinkynttä puristettuna
3 rkl oliiviöljyä

  1. Kuori ja lohko porkkanat. Lohko kurpitsat kuorineen. Laita kurpitsat ja porkkanat pellille ja sekoita mukaan mausteet, suola ja oliiviöljy. Lado pellille leivinpaperin päälle. Paahda 180-asteisessa uunissa, kunnes kasvikset ovat kunnolla pehmenneet (minä pidin yli puolitoista tuntia).
  2. Koverra lusikalla kurpitsalohkot kuoristaan kattilaan. Pilko porkkanat hieman pienemmiksi ja lisää nekin kulhoon. Soseuta.
  3. Kaada mukaan lihalientä vähän kerrallaan, kunnes koostumus on mieluisa. Kuumenna keitto hiljalleen kiehuvaksi ja lisää halutessasi kermatilkka. Laita levy pois päältä tai pienimmälle lämmölle ja jätä keitto hetkeksi kannen alle odottelemaan.
  4. Kuutioi paahtoleipä. Sekoita uunipellillä leivinpaperin päällä leipäkuutiot, auringonkukan- ja kurpitsansiemenet, pähkinät, suola ja oliiviöljy. Paahda 200-asteisessa uunissa 10-15 minuuttia, kunnes leipäkuutiot saavat hieman väriä.
  5. Jaa keitto lautasille ja ripottele pinnalle siemen-leipäseosta.
Reseptit

Ruuhkavuosipaniikkia ja punajuurilaatikkoa

lokakuu 1, 2016
punajuurilaatikko

Ihan pian koittaa se hetki, kun kaikki lapsemme siirtyvät kotihoidosta päivähoidon hellään huomaan ja me vanhemmat yritämme keksiä, miten selvitä uudenlaisesta arjesta. Tuntuu samaan aikaan hyvältä, haikealta ja kaoottiselta, vaikka olen jo saanut porrastaa shokkia aloittamalla uudessa työpaikassa jokunen kuukausi sitten. Nyt ovat kuitenkin miehenkin isyysvapaapäivät luetut, joten sieltä ne ruuhkavuodet tulevat ihan oikeasti, täysillä päin.

Ajatukset heittelevät laidasta laitaan; kuka tästedes hoitaa yöherätykset? Kuoppaammeko haaveet harrastuksista? Kuka ehtii tehdä ruokaa? Entä käydä kaupassa? Kuolemmeko nälkään? Paniikki! Pientä lohtua sain kuitenkin, kun vietin pari vapaapäivää kotona lasten kanssa. Kun rutiiniin pääsi, asiat kummasti lutviutuivat ja homma olikin oikeastaan helpompaa kuin muistin. Se valoi luottamusta myös tulevaan – ne uudetkin rutiinit ihan varmasti löytyvät, joten kyllä me hengissä selvitään. Tai ainakin luulen niin.

Ihan varmuuden vuoksi kuitenkin, jos käykin niin, etten enää koskaan ehdi tekemään yhtään mitään, tein vapaillani punajuurilaatikkoa. Konseptiltaan ihanan yksinkertaista ja arkista, mutta käytännössä sen verran työlästä ja sotkuista, ettei sitä halua töiden jälkeen kiireessä, jo valmiiksi nälkäisenä, lähteä askartelemaan. Jonkun mielestä punajuurilaatikon valmistus voi olla myös hieman itsetuhoista huomioiden, että perheessä on kolme alle kolmevuotiasta lasta eivätkä koiratkaan olleet kokkauspäivänä paikalla toimittamassa siivouspartion tehtäviä. Mutta kuitenkin tein, kun kerran oli tilaisuus valmistaa jotain muuta kuin jauhelihaa ja makaroonia.

Laitoin laatikkoon mehevää possun jauhelihaa, mutta kerman kohdalla rupesi terveellisyysomatunto kolkuttamaan. Käytän kermaa ruoanlaitossa harvoin, mutta kun käytän, se on yleensä kuohukermaa. Nyt laitoin kuitenkin kaapista löytynyttä kaurakermaa, joka on mielestäni ns. kermankorvikkeista paremmasta päästä ja antaa ruokiin oman, kauraisen makunsa. Tällä kertaa kaurakerma kyllä hukkui punajuuren makuun eikä sen läsnäoloa koko ruoassa olisi varmaan huomannut, jos ei olisi tiennyt.

Minusta laatikosta tuli tosi hyvää. Sen valmistuessa uunissa ehdin jo miettiä kaikenlaisia variaatioita vuohenjuustolla tai vaikka kapriksilla, mutta maistettuani en enää kaivannut niitä – vaikka ihan varmasti hyviä olisivat nekin; yksinkertainen, juureva laatikko oli juuri sitä, mitä kaipasin viileänä syyspäivänä. Rehellisyyden vuoksi täytyy kuitenkin kertoa, että lapsista vain pienemmät kelpuuttivat ruoan. Esikoinen nosti lautaseltaan haarukallisen punajuurta, kysyi mitä se on, ja totesi vastauksen kuultuaan, ettei sitä voi syödä. Eli jos haluat salavihkaa saada lapsesi syömään punajuuria, saattaa juureksen jemmaaminen kakkuun tai Lindströmin pihveihin toimia paremmin.

Punajuurilaatikko

1 kg punajuuria
2 isohkoa sipulia
1 rkl öljyä paistamiseen
800 g porsaan jauhelihaa
2 tl valkosipulirouhetta
1/2 tl valkopippuria
muutaman tuoreen timjaminoksan lehdet
suolaa
mustapippuria
2 dl korppujauhoja (käytin pankojauhoja, tavalliset olivat loppu)
2,5 dl kermaa (käytin kaurakermaa)

  1. Kuori ja raasta punajuuret. Kuori ja hienonna sipulit. Kuullota sipuleita hetki paistinpannulla öljytilkassa ja lisää sitten jauheliha. Paista kypsäksi. Mausta valkosipulilla, musta- ja valkopippureilla, suolalla sekä timjaminlehdillä.
  2. Kaada jauhelihaseos voidellun uunivuoan pohjalle. Lisää suurin osa punajuuresta ja korppujauhoista ja sekoita. Tarkista maku ja lisää mausteita tarvittaessa. Lado seoksen päälle loput raasteesta sekä vielä hieman korppujauhoja. Paista 180-asteisessa uunissa noin tunnin ajan.
Reseptit

(Hirvi)carpaccio

joulukuu 17, 2015
IMG_9339

Vajaat kymmenen vuotta sitten carpacciota löytyi paljon ravintoloiden alkupalalistoilta. Sittemmin trendit lienevät pyyhkäisseen sen ohitse, mutta laadukas, viipaloitu raaka liha on minusta edelleen kaikessa yksinkertaisuudessaan ylevä alkupala.

Meillä syötiin hiljattain hirvenlihasta tehtyä carpacciota, koska olimme onnekkaita ja saimme tänä vuonna pakastimeen myös hieman hirven sisäfilettä, jota en millään raaskinut kypsentää. Hirvi sopi minusta hyvin carpaccioon eikä riistaliha sotinut italialaistyylisten komponenttien kanssa. Silti, ehkä naudan hieman rasvaisempi liha on edelleen suosikkini tässä ruokalajissa ja hirvi pääsisi parhaimmilleen riimilihana. Vaikka oli se hyvää näinkin. Nyt mentiin hyvin perinteisellä versiolla ja liha sai kumppanikseen vain hieman parmesania ja rucolaa, mutta annokseen voisi hyvin laittaa myös pohjoisempia sävyjä, vaikkapa marinoituja suppilovahveroita ja västerbotten-juustoa.

Carpaccion resepti on hyvin yksinkertainen, jopa siinä määrin, etten ole varma voiko sitä reseptiksi kutsua. Vähintään se on kuitenkin hyvä muistilappu siitä, että välillä kannattaa tehdä myös näitä hienoja klassikoita!

Carpaccio (kahdelle alkupalaksi)

150-200 g sisä/ulkofilettä (minulla hirven, mutta nauta on se oikeaoppinen raaka-aine)
pari hyppysellistä hyvää sormisuolaa
mustapippuria myllystä
pieni loraus oliiviöljyä
pieni nippu rucolaa
pieni kourallinen parmesanlastuja
(balsamicoreduktiota)

1. Laita liha pakastimeen. Kun se on kohmeinen mutta ei vielä jäässä, leikkaa se mahdollisimman ohuiksi viipaleiksi. Viipaleita voi ohentaa ja mureuttaa entisestään levittämällä ne leikkuulaudalle kahden kelmun väliin ja kaulitsemalla niitä kevyesti.

2. Nosta viipaleet tarjoiluastialle ja ripottele päälle suolaa ja pippuria. Norota lihoille varovasti muutama tippa oliiviöljyä sekä halutessasi balsamicoreduktiota. Sirottele päälle hieman parmesanlastuja ja rucolaa.

Uunipäärynät pähkinäsydämellä ja kinuskikastikkeella

syyskuu 17, 2015
IMG_8998

Syksyisten jälkiruokien helppoihin klassikoihin kuuluvat uuniomenat ja vaniljakastike, niitä tulee tehtyä joka vuosi. Nyt varioin ajatusta hieman laittamalla uuniin omenoiden sijasta päärynöitä ja vaihtamalla vaniljan kinuskikastikkeeseen. Lopputuloksena syntyi edelleen ihan yhtä helppo, mutta piirun verran hienostuneempi jälkiruoka.

Kotimaisia päärynöitä ei nyt ollut saatavilla, joten käytin conference-lajiketta, joka taitaa olla se tavallisin ja joka kaupasta löytyvä vaihtoehto. Arpoessani omenoiden ja päärynöiden välillä mietin, riittääkö päärynän hapokkuus tasapainottamaan makeaa kinuskikastiketta, mutta makeus-happamuussuhde osui epäilyksistäni huolimatta juuri nappiin. Päärynän mieto hapokkuus oli riittävä, mutta samaan aikaan hedelmä oli sen verran mieto ja makea, ettei tällaisen ei-niin-makeiden-jälkkäreiden ystävän tarvinnut lisätä siihen alkuunkaan sokeria. Ihan tosi hyvää sen kinuskikastikkeen kanssa siis, parhaimmillaan lämpimänä mutta maistui jäähtyneenäkin.

Huom. Ohjeessa kastikkeen määrä on sangen maltillinen, koska päärynöitä ei ole tarkoitus ihan uittaa makeassa kastikkeessa . Jos olet siis suuri kinuskifani, suosittelen tuplaamaan annoksen.

Pähkinäiset uunipäärynät ja kinuskikastike (8 annosta)

4 conference-päärynää
kourallinen saksanpähkinöitä
2 rkl voita
1 rkl sokeria
ripaus kanelia
ripaus vaniljajauhetta

kinuskikastike

100g voita
2 dl kuohukermaa
100g fariinisokeria
ripaus suolaa

1. Pese ja puolita päärynät. Koverra siemenkota esim. kuorimaveitsellä pois. Murskaa saksanpähkinät rouheeksi ja sekoita ne voin, sokerin, kanelin ja vaniljajauheen kanssa. Lusikoi nokare seosta päärynöiden siemenkotien paikalle.

2. Laita päärynät pellille leivinpaperin päälle. Paista 180-asteisessa uunissa n. 45 minuuttia tai kunnes päärynät ovat pehmenneet.

3. Valmista kinuskikastike noin kymmenen minuuttia ennen päärynöiden valmistumista. Sekoita kaikki kastikkeen ainekset pannulla. Tuo kiehuvaksi ja keittele nelisen minuuttia, kunnes seos on kiiltävää ja kullanruskeaa ja koostumukseltaan kastikemaista.

4. Ota päärynät uunista ja annostele ne tarjoiluvalmiiksi vielä lämpimänä. Lorauta hieman kinuskikastiketta jokaisen päärynän pinnalle ennen tarjoilua.

Pehmeä omena-vaniljapiirakka gluteenilla ja ilman

syyskuu 15, 2015
IMG_8907

Ei syyskuuta ilman omenapiirakkaa! Toissaviikonlopun nimiäisiin tilasin täytekakun valmiina, mutta tämän sesongin kestosuosikin halusin leipoa itse. Etäisesti päässäni oli ajatus vaniljaisesta täytteestä, mutta olin hiukan pettynyt löytäessäni googlen avulla lähinnä reseptejä, joissa oli käytetty valmisvaniljakastikejauhetta. Uskon, että siitäkin saa aikaiseksi hyvää mutta halusin tehdä itse, joten rakentelin täytteen vaniljavanukkaan ohjetta soveltaen. Maukas tuli piirakasta näinkin.

Juhliin tein kaksi versiota, tavallisen vehnäjauhoista leivotun piirakan sekä gluteenittoman vedoksen, johon sekoitin Semperin Finmix -jauhoa ja maizenaa. Ylimääräisten piirakkavuokien puutteessa tein gluteenittoman piirakan kertakäyttövuokaan enkä juhlissa uskaltanut nostaa sitä kauniimmalle tarjoiluastialle, koska pelkäsin piirakkapohjan hajoavan, niin kuin gluteenittomille leivonnaisille usein käy. Pelkoni oli kuitenkin turha, leikatessa yön yli levännyt piirakka pysyi oikein hyvin kasassa. Ohje sopii halkaisijaltaan 26 cm piirakkavuoalle.

Pehmeä omena-vaniljapiirakka

pohja

150g voita
3,5 dl vehnäjauhoja (tai 2 dl gluteenittomia jauhoja ja 1,5 dl maissitärkkelystä)
1 dl sokeria
1 tl leivinjauhetta
2 rkl maitoa

täyte

n. 5 kotimaista omenaa
3-4 munaa
4 dl kuohukermaa
ripaus vaniljajauhetta
0,5 dl sokeria + hieman omenoiden päälle piirakan pintaan
muutama ripaus kanelia

1. Ota voi pehmenemään huoneenlämpöön. Sekoita keskenään pohjan kuivat aineet ja nypi pehmennyt voi mukaan. Lisää maitoa, ja sekoita vain sen verran, että taikina tasoittuu. Laita jääkaappiin hetkeksi vetäytymään.

2. Voitele piirakkavuoka ja painele taikina tasaisesti sen pohjaan ja reunoille. Varo jättämästä reikiä. Anna jälleen viiletä jääkaapissa sen aikaa, kun valmistelet täytteen.

3. Pese ja leikkaa omenat ohuiksi lohkoiksi. Sekoita keskenään munat, sokeri, vaniljajauhe ja kerma. Kaada seos piirakkavuokaan taikinan päälle ja lado omenaviipaleet varovaisesti seoksen päälle. Ripottele viipaleille kanelia ja sokeria. Paista 180-asteisessa uunissa 30-40 min kunnes piirakan reunat ja pinta ovat kauniin väriset.