Reseptit

Verimakkaraharjoitukset

marraskuu 19, 2015
verimakkarat
 Eräänä sunnuntaipäivänä löysin itseni istumasta bussista mukanani kertakäyttöhanskoja sekä kulhollinen veristä massaa. Saattaa kuulostaa hieman huolestuttavalta, mutta kun kaksi ruokabloggaajaa ryhtyy johonkin, voi lopputuloksena olla ihan mitä vaan. Kuten verta ja suolenpätkiä, kirjaimellisesti.
Ei kuitenkaan tarvitse huolestua, niin kuin otsikosta käy ilmi, viittaan verimakkaraan, jota innostuimme askartelemaan yhdessä Muista Syödä Välillä -blogin Rommirusinan kanssa. Verimakkara ja veriruuat ylipäänsä jakavat mielipiteitä; omassa lapsuudenkodissani en muista koskaan syödyn esimerkiksi verilettuja eikä ajatus niistä ollut koulussakaan mieleen. Olen kuitenkin kasvanut mielestäni melko ennakkoluulottomaksi ruokailijaksi ja oppinut tykkäämään veriruuista black pudding -tyylisten makkaroiden kautta. Ja nyt ovat veriruuat ilmeisesti nosteessakin, tiesi internet kertoa.
Toteutimme verimakkaraharjoitukset Rommirusinan luona niin, että molemmat valmistimme oman makkaramassamme etukäteen ja yhdessä pursotimme, kypsensimme ja maistelimme vedokset. Minun makkarani alkuperäisohje löytyi The Paupered Chef -blogista. Kyseessä on amerikkalaisessa blogissa joitain vuosia sitten julkaistu virolaisen verimakkaran ohje, mutta myönnän, etten ole tutustunut aiheeseen niin perusteellisesti, että osaisin arvioida ohjeen autenttisuutta. Minua kiinnosti reseptissä runsas ryynisyys jauhon käytön sijaan, koska ajattelin sillä pääseväni lähelle black pudding -tyylistä makkaraa, jolle en ollut suoraan löytänyt riittävän mieleistä reseptiä. Tätäkin ohjetta muokkailin vielä jonkin verran eteenpäin mieleisekseni sekä määrien, mausteiden että metodin suhteen. Alkuperäisohjeessa makkara ensin keitetään ja sitten paistetaan uunissa, mutta minusta parhaan lopputuloksen saa ensin keittämällä makkarat ja paistamalla ne sitten pannulla viipaleina, mieluiten voita käyttäen.
Koemakkarat onnistuivat hyvin, niinkin hyvin, että ainakin minuun iski pieni kipinä kokeilla verimakkaran valmistusta pian uudestaan. Muitakin verikokkausideoita syntyi prosessissa, saa nähdä, jos joku niistä pääsee vielä blogiin saakka. Pieniä kommelluksia kuului kuitenkin harjoituksiin: ensin osa makkaroistani hajosi kattilassa jättäen joka puolelle makkaramassamuhjua ja sittemmin makkarat murenivat vielä viipaloidessani niitä pannulle paistettavaksi. Syynä tähän oli epäilemättä se, ettei massassa ollut ollenkaan jauhoa, sekä se, että kuoret saattoivat päästä hieman liian täyteen. Jälkikäteen kuitenkin opin, että kunhan makkarat saavat keittämisen jälkeen kunnolla jäähtyä ja vetäytyä, ne pysyvät kasassa paremmin. Jääkaappikylmä makkara on helppo viipaloida siististi ennen paistamista.
Sanoinko muuten, että verimakkaran valmistus oli lopulta verrattain helppoa eikä alkuunkaan ällöttävää? Ja ainakin tuo minun käyttämäni resepti sikäli kiitollinen, että se antaa anteeksi pienet suurpiirteisyydet, eli sitä voi helposti soveltaa omaan makuun sopivaksi. Valitettavasti pursotusvaiheesta ei tullut juuri valokuvia, koska kädet olivat varattuina itse työhön, mutta jos perusidea ei ole tuttu, löytyy netistä pilvin pimein kuva- ja video-ohjeita pursottamiseen. Yleiskoneen  tai lihamyllyn makkaraosa on hyvä apuväline, mutta ilmankin pärjää, pursottimesta tai vaikka suppilosta saa askarreltua ihan pätevän hätäratkaisun. Kannattaa rohkaistua kokeilemaan!
Rommirusinalle vielä suuri kiitos emännöinnistä, oli ilo päästä keittiöösi sotkemaan kokkaamaan!

EDIT: Rommirusinan verimakkararesepti on nyt myös saatavilla, suosittelen kurkistamaan sitäkin.

Virolaistyyppinen verimakkara
 
4 dl naudan verta (alkuperäisohjeessa sian verta, mutta sitä ei tahdo saada)
350g rikottuja ohrasuurimoita (kuiva paino)
280g rasvaista porsaan savukylkeä
2 pientä sipulia
muutama hyppysellinen suolaa
muutama rouhaisu mustapippuria
muutama hyppysellinen valkopippuria
1-2 tl meiramia
suolta makkaran pursottamiseen (löytyy kauppahalleista ja isojen kauppojen lihatiskeistä kysymällä)
1. Ota suoli likoamaan hyvissä ajoin ennen makkaran valmistusta.
2. Keitä ohrasuurimot suolatussa vedessä pakkauksen ohjeen mukaan lähes kypsiksi (ottaisin pakkauksen ohjeajasta pois noin viisi minuuttia). Valuta pois ylimääräinen vesi.
3. Suurimoiden kypsyessä hienonna sipulit ja savukylki. Kuullota sipuleita hetki paistinpannulla, lisää savukylki ja paista vielä hetki. Sekoita sipulit ja liha keitettyihin ohrasuurimoihin, mausta pippureilla ja meiramilla sekä tarvittaessa lisäsuolalla, ja anna jäähtyä vähintään huoneenlämpöiseksi.
4. Sekoita jäähtyneeseen ryyniseokseen veri ja anna vetäytyä vähintään tunnin ajan. Paista massasta pieni koepala paistinpannulla maun tarkistamiseksi. Jos mausteita ja suolaa tuntuu olevan sopivasti, lisää niitä vielä vähän, maku miedontuu makkaroita keitettäessä.
5. Pujota suoli kokonaan makkarasuppilon päälle ja laita päähän solmu. Pursota massa suppilon (lihamyllyn, makkarakoneen tai minkä vaan) läpi suolikuoreen. Jos mahdollista, kannattaa tämä homma tehdä kahdella käsiparilla niin, että toinen syöttää massaa pursottimeen ja toinen auttaa sen pursottimen toisesta päästä siististi suoleen niin, ettei suoli hajoa tai irtoa pursottimesta. Varo täyttämästä kuorta liian täyteen, tällöin makkara hajoaa herkästi. Pyörittele suoleen pursotettu massa sopivan kokoisiksi makkaroiksi pyörittämällä vuoroin itseesi päin ja vuoroin poispäin. Makkarat voi pyöritellä myös suoraan pursotuksen aikana, mutta minusta pyörittely oli helpompi tehdä jälkikäteen.
6. Kiehauta kattilassa (halutessasi suolalla maustettua) vettä ja keitä makkaroita väljässä vedessä miedohkolla lämmöllä noin 20 minuuttia. Tämän jälkeen voit halutessasi jäähdyttää makkarat ja säilyttää ne syömishetkeen saakka jääkaapissa.
7. Paista makkarat pannulla voissa rauhallisella lämmöllä ennen syömistä. Itse paistan makkarat mieluiten viipaloituna, jolloin ne saavat paljon ihanaa, rapeaa paistopintaa, mutta myös kokonaisena paistaminen onnistuu. Alkuperäisohjeessa makkaroiden loppukypsennys tapahtuu silavan kanssa 180-asteisessa uunissa noin tunnin paistoajalla.

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply Rommirusina marraskuu 19, 2015 at 1:47 pm

    Kiitos vierailusta Heidi, oli tosi mukavat verimakkaratalkoot. Minä innostuin tekaisemaan eilen vielä toisenkin verimakkarasatsin, ja lisäsin massaan tämän sinun ohjeen innoittamana hieman savukylkeä. Innolla odotan, mitä keksitäänkään seuraavalla kertaa, tervetuloa vaan kokkailemaan uudemmankin kerran. :)

  • Reply Heidi - Kärähtäneet marraskuu 20, 2015 at 7:46 am

    Kiitos itsellesi, seuraavaksi uudet ideat mietintämyssyyn! Nyt on käyty teurastamolla, tehty verimakkaroita, hmmm… jännittäväksi menee ;D

    Tuolla tekstissä taisin muuten mainitakin, vetäydyttyään jääkaapissa seuraavaan päivään nuo valmiit makkarat pysyivät ihan hyvin kasassa, ensi kerralla ehkä kuitenkin lisään varoiksi vähän myös ruisjauhoa.

  • Reply Mama Gastro marraskuu 21, 2015 at 5:17 pm

    Söin kerran jotain olisko ehkä savolaista keittoa, en muista nimeä. Mutta siinä oli joukossa verilettuja.. Maistuivat ihan hyviltä mutta vähän se ajatuksena häiritsi;)

  • Reply Heidi - Kärähtäneet marraskuu 22, 2015 at 7:33 pm

    Suosittelen siedätystä makkaralla! Mä pelkäsin aiemmin, että veressä olisi joku ominaishaju vähän kuin maksassa ja että se olisi jotenkin inhottavaa, mutta ei siinä ole mitään hajua. Melkein kuin mehua sekoittelisi, ei ällötä yhtään :)

  • Leave a Reply