Muut-Mietteet

Paljon onnea Kärähtäneet! Hengentuotokseni täytti uudenvuodenpäivänä kuusi vuotta. Se on jo kohtalaisen pitkä aika harrastaa, oli harrastus mikä hyvänsä. Mutta mitä mahtuu menneeseen vuoteen? Kulunut vuosi oli kuudesta kuluneesta blogivuodesta hiljaisin. En ole niinkään kokenut paljon puhuttuja blogimaailman muutoksia omassa työskentelyssäni (ok, tunnen kyllä itseni hieman kärryiltä pudonneeksi), vaan enemmän on ollut haasteena löytää sekä ruoanlaitosta että bloggaamisesta sitä samaa sisäsyntyistä motivaatiota ja iloa kuin aiemmin. Minulle oleellinen osa harrastusta on ollut oman osaamisen, niin ruoanlaiton kuin bloggaamisenkin saralla, ylläpitäminen ja kehittäminen, eivätkä aikaresurssit ole oikein kohdanneet kunnianhimon kanssa viime aikoina. Tekemisen intoa on syönyt se, että kun tuotokset syntyvät kerta toisensa jälkeen pikaisesti ja pahimmillaan vähän vasemmalla kädellä. ...

Viime vuonna seurasin taloutemme ruokamenoja helmi-maaliskuussa kuukauden ajan. Sen jälkeen moni kulutukseen vaikuttava asia on perheessämme muuttunut, suurimpina asioina varmasti itselläni töihinpaluu ja lapsilla päivähoidon aloitus sekä nuorimmaisten kasvaminen vauvoista kaikkiruokaisiksi (heh, ainakin teoriassa) taaperoiksi. Nyt, kun kotona ei syödäkään kaikkia neljää tai viittä ateriaa päivässä seitsemänä päivänä viikossa, halusin toistaa kuittienkeruuharjoituksen nähdäkseni, mistä ruokamenot tällä hetkellä muodostuvat. Syynä ei ole se, että ruokamenoissa pitäisi varsinaisesti säästää vaan se, että haluan saada niistä ja muuttuneen arkemme vaikutuksista hieman paremman käsityksen. ...

Kun maailma tammikuussa kevensi, lähtivät oululaiset ruokabloggaajat grillikierrokselle, makkaraperunoiden ja hampurilaisten äärelle. Eikä minua tarvinnut kahdesti houkutella mukaan! Perinteiset grillikioskimätöt kurkkusalaateillaan ja ketsupeillaan eivät ole aikoihin olleet mitään trendiruokaa, mutta niillekin on paikkansa ja tilanteensa. Ja kun grillin luukulle lähtee jonottamaan tammikuussa, voi kaupan päälle odottaa saavansa annoksen - noh, sanoisinko erityistä tunnelmaa. Minulle kierros oli uudehkona oululaisena toki myös kotiseutumatkailua, osa kierroksen kohteista oli täysin uusia tuttavuuksia ja osa sellaisia, jotka olin laittanut jonnekin takaraivoon testattavien paikkojen listalleni (joo, mun “must visit” -ravintolalistalla on grillejä), mutten vielä ehtinyt käydä. ...

Hyvää alkanutta vuotta 2017! Henkilökohtainen merkkipaaluni vuodenvaihteessa on aina blogin syntymäpäivä, ja tänä vuonna Kärähtäneet täytti kokonaiset viisi vuotta. Ensimmäisen blogireseptini - hernekeiton - olen julkaissut uudenvuodenpäivänä 2012. Aluksi epäröin, jääkö blogi tyngäksi ja ehdinkö ikinä mitään julkaisemaan, mutta harrastus vei mennessään ja tänä päivänä julkaistuna on yhteensä yli 600 artikkelia. Toistakymmentä roikkuu jatkuvasti myös luonnoksissa odottamassa idean tasolla tai puolivalmiina odottamassa sopivaa julkaisuhetkeä. Jokaiselle ruokablogeja lukeneelle on varmaan tullut selväksi, että blogimaailma on muuttunut hurjasti viimeisen puolen vuosikymmenen aikana. Päällimmäisenä kentän muutoksessa käsitellään usein blogien kaupallistumista, mutta koen, että blogeista on tullut monipuolisempia: yksi on sekasyöjä, toinen kasvissyöjä, kolmas gluteeniton. Yksi perheellinen arkiruoan tuunaaja, toinen ravintoloita ahkeraan koluava. Joku tuottaa runsaasti kaupallista sisältöä ja toinen välttää sitä viimeiseen asti. Mikään edellämainituista ei mielestäni ole kuitenkaan laadullinen mittari bloggaamiselle, vaan se on upea harrastus - tai nykyisin joillekin taitaville jopa ammatti - jota jokainen voi toteuttaa omista lähtökohdistaan. Samoin omia suosikkiblogeja miettiessäni huomaan, että päällisin puolin yhdistäviä tekijöitä on näissä blogeissa yllättävän vähän. Jonkun viehätys minun silmissäni on reseptiikka, toisen inspiroivat kuvat, kolmannen naseva teksti, neljännen arkinen rehellisyys ja viidennen ehkä joku muu ominaisuus tai blogin teema. Osa omista suosikeistani toteuttaa paljon yhteistyökumppaneiden kampanjoita ja osa ei ollenkaan. Ajattelen siis, että hyviä tapoja tehdä blogia on yhtä monta kuin bloggaajiakin. Toivottavasti vanhat suosikit jatkavat julkaisujaan ja joukkoon saadaan edelleen lisää myös uusia! ...

Vuosi vaihtuu muutaman tunnin kuluttua. Usein on tapana julkaista jonkin sortin vuosikatsaus tai omia tai lukijoiden suosikkireseptejä, mutta tänä vuonna ajattelin viihdyttää teitä jollain ihan muulla ja esittelen kulissien takaa kuvia, joita ette ole aiemmin nähneet. Niitä ruokia, joiden valmistus ei mennyt niin kuin Strömsössä ja jotka todennäköisesti eivät kestäneet päivänvaloa blogiinkaan saakka. Jos 2016 ei ole ollut paras vuotesi ruoanlaitossa tai muutenkaan, saanet kuvista hieman vertaistukea. Viime vappuna tein churroja. Perinteisen kuumaan öljyyn pursotuksen sijaan kokeilin netistä löytämääni vinkkiä pursottaa churrot ensin leivinpaperille ja siirtää ne sitten uppopaistettavaksi. Pidättekö lopputuloksesta? Voin kertoa, että churrot eivät päätyneet blogiin eivätkä totta puhuen edes pöytään. Ne jäivät tuohon leivinpaperiin. ...

Mietin jossain kohtaa, jos kirjoittaisin jatkoa parin vuoden takaiseen vauvan ja vanhemman ruokailua käsittelevään tekstiin. Varmastihan nuorempien lasten kiinteisiin siirtymisen myötä syntyisi myös uusia, kivoja, koko perheen ruokaideoita jaettavaksi. Syntyisihän? Valitettava totuus on kuitenkin, että siinä missä esikoisen vauvavuonna ruokailuun suhtautui tutkimusmatkan kaltaisesti ja innoissaan, en ole kaksosten kanssa kyennyt samaan. Toki he ovat saaneet opetella kiinteän ruoan syömistä samaan tapaan kuin isoveljensäkin eikä raaka-ainerepertuaarikaan varmasti ole huonompi, mutta itselleni vaihe kiinteiden aloituksesta jonnekin sinne yhden vuoden kieppeille, kun koko perhe pääsee syömään samoja ruokia, on ollut ja on edelleen pakkopullaa. Samalla kun tiedän, että monipuolinen, ajatuksella toteutettu ruokavalio on vauvoille arvokas ja petaa tulevaisuuden ruokailutottumuksia ja hyvinvointia, en voi olla ajattelematta, että jokainen soseutus ja ylimääräinen mutka eri ruokien valmistamisessa eri perheenjäsenille, on pois siitä, että söisimme koko perhe hyvää ruokaa. ...

Perjantai-iltana tyhjensin lapsen päiväkotikassin, täytin sen vaihtovaatekerralla ja hammasharjalla (hiusharjan unohdin) ja otin myöhäisillan lennon Helsinkiin, suuntana What’s Cooking Helsinki -ruokakarnevaali. Ensimmäistä kertaa järjestetyssä tapahtumassa ruokabloggaajat pääsivät tapaamaan toisiaan, oppimaan uutta ja kokkaamaan estradille yleisön eteen. Heti kärkeen suuri kiitos tapahtuman järjestäjille ja kanssaosallistujille, homma toimi hienosti ja oli ilo päästä mukaan! Minua oli arpaonni suosinut näytöskeittiöpaikalla yhdessä Mama Gastron kanssa. Sydänmerkin sponssaamaan, maustamisaiheiseen keittiöön valmistimme teemaan sopivia salaatteja. Jujuna oli, että kolmen salaattimme salaattipohjissa käytettiin lähes samoja raaka-aineita, mutta erilaisilla maustamistavoilla ja valmistusmetodeilla niistä syntyi toisistaan paljonkin poikkeavia makuelämyksiä. Kasvispainotteiset salaatit olivat myös terveellisiä - kapinoimme lähinnä mausteena käytettyjen chorizon ja parmesanin verran, mutta niitä kului annoksiin vain pieni määrä ja chorizostakin oli isoimmat rasvat paahdettu pois. Kokemuksena näytöskeittiö oli superhauska: kokkaus vieraassa keittiössä aikarajoitteineen tuntui hieman kaoottiselta ja kolmen eri kokonaisuuden valmistaminen kunnianhimoiselta, mutta saimme kaiken tehtyä ja ainakin itse olin tosi tyytyväinen makuihin, jotka lautasille päätyivät. Sen sanottuani, en voi kuin ihailla sitä seesteistä toimintatapaa, jolla moni muu bloggaaja hoiti näytöskeittiönsä. Toiset ne osaavat jopa puhua muuta kuin sekavia! ...

Keskimäärin suomalainen kuluttaa ruokaan noin kaksisataa euroa kuukaudessa. Helmikuussa Suolaa & hunajaa -blogin Jonna keräsi talteen ruokamenonsa oman taloutensa ruokakulujen selvittämiseksi, ja samalla ideasta innostui moni muukin bloggaaja. Itse hyppäsin mukaan vähän jälkijunassa ja päädyin aloittamaan keräilyn helmikuun toisella viikolla ja vastaavasti lopettamaan sen maaliskuun toisella viikolla, mutta tässä ne nyt vihdoin ovat, kuukauden ruokakulumme. Työssäkäyvälle aikuiselle kaksisataa kuulostaa mielestäni yllättävän vähältä, jos mukaan lasketaan myös ulkona syöminen ja työpaikkalounaat. Vaikka työpaikkalounaasta selviäisi viitosella (ruokaliput tai lounassetelit maksavat yleensä enemmän, mutta omien eväiden käyttö voi laskea kustannuksia), olisi kulu kuukausitasolla noin sata euroa, mikä on jo puolet keskimääräisestä kulutuksesta. Toisaalta, kaksisataa euroa per henkilö on iso raha pienituloiselle, ja monihenkisessä perheessä jokaisesta parisatasesta kertyy suuri summa. Keskiarvon mukaan mentäessä meidän viisihenkinen perheemme söisi tuhannella eurolla kuussa. ...

Iso osa lähipiiristäni elää nyt ruuhkavuosien pyörteessä. Koska perheessämme on vauvakaksoset, reilu parivuotias esikoinen sekä kolme energistä koiraa, en itsekään erityisemmin joudu istumaan käsieni päällä vaikka olenkin vielä jonkin aikaa vanhempainvapaalla. Lasten hieman kasvaessa ja työelämän kutsuessa meno epäilemättä vain kiihtyy. Niinpä facebookissakin taannoin kysytty, ruuanlaittoon ja bloggaamiseen liittynyt kysymys mietityttää minuakin: miten sulla riittää aikaa? Pari vakiovastausta kysymykseen toki löytyy: toinen on, että puhutaan asiasta, joka on minulle tärkeä henkireikä. Nautin kokkaamisesta, nautin hyvästä ruuasta ja erityisesti nautin siitä, kun itse onnistun valmistamaan hyvää ruokaa. Parasta on, kun oppii uutta ja huomaa tulevansa paremmaksi ruuanlaittajaksi. Nautin myös kirjoittamisesta ja löydän usein itseni tapailemasta ääneen lauseita, joilla aion kertoa tietystä ruuasta - usein samaan aikaan, kun kyseistä ruokaa valmistan. Tylsien ruokien valmistus ja syöminen saavat minut huonolle tuulelle. ja tarve päästä lieden ja blogin äärelle on lähes pakonomainen. Toisinaan varaan itselleni erikseen “harrastusaikaa”, mutta useimmiten joudun optimoimaan ruuanlaiton ja kirjoittamisen muun arjen keskelle. Itselläni harrastus ohjailee osaltaan tekemistä, mutta koetun ajanpuutteen kanssa en varmasti paini yksin. Niinpä kasasin alle muutamat vinkit, jotka mahdollistavat omalta osaltani sen, että hyvää ruokaa valmistuu myös kiireessä - toivottavasti niistä on iloa muillekin! ...

Ja hyvää uutta vuotta! Joulunajan blogihiljaisuuden syy on sitkeän flunssan lisäksi tässä: Kärähtäneet -ruokablogi on muuttanut uuteen karahtaneet.com -osoitteeseen ja samalla muutenkin hieman muuttanut ilmettään. Toivottavasti pidät siitä! Mitä uutta? No, sisällön puolesta täällä tehdään edelleen tuttuun tapaan ruokaa, ruokaa ja ruokaa. Arkiruokaa, juhlaruokaa, tavanomaista, eksoottista ja kaikkea siltä väliltä. Ja ehkä siinä sivussa vähän napistaan lapsi- ja koiraperheen arjesta. Jatkossa sitä tehdään kuitenkin vähän uudenlaisissa puitteissa uudella alustalla. Ulkoasun ja rakenteen osalta tavoitteena on ollut yksinkertainen ja helposti lähestyttävä blogi, josta lukija löytää etsimänsä. Sellainen, joka sopii omillekin silmilleni. ...