Reseptit

Yksi tykkää pääsiäisen lampaanviulusta roseena, toinen ylikypsänä, kolmas valitsee viulun sijaan kareen ja neljäs ei ota lammasta ollenkaan. Pääsiäisen ruokaperinteitä ei ole onneksi hakattu kiveen, vaan jokaisessa keittiössä on mahdollisuus kokeilla ja nauttia erilaisista vaihtoehdoista. Meillä kuitenkin yleisimmin pöytään päätyy viulu, muunmuassa siksi, että siitä riittää hyvin isommallekin porukalle. Tänä vuonna keulin ja ostin kokonaisen karitsanruhon, johon luonnollisesti kuuluu kaksi viuluakin kokattavaksi. Jäljelle jää kysymys: roseena vai ylikypsänä? En ole varsinaisesti tiukka kummankaan koulukunnan edustaja, joinain vuosina roseempi liha kastikkeenaan esimerkiksi raikasta salsa verdeä, on ollut juuri täydellinen, joskus taas on mukava paistaa liha ylikypsäksi ja riipiä sitä vaikka pitaleipien väliin. Tänä vuonna mieli taittui enemmän jälkimmäiseen, joten ylikypsällä mennään. Ja ihan huolella ylikypsällä, koska tämä viulu saa pötköttää uunissa yön yli. ...

Lämpötilat eivät anna vielä juurikaan merkkejä keväästä, mutta lisääntynyt valo ja aurinko virkistävät ihan huikeasti. Aurinkoinen on myös tämä lasagnevuoassa valmistunut pannari, jonka jujuna on appelsiinimehussa marinoitunut riisi. Riisi ja kardemumma tuovat mieleen Ahvenanmaan pannukakun, appelsiinin säväys taas toisen suosikkini appelsiiniriisin. Arkista ja turvallista mutta pirteää, samassa paketissa. Kokeile päälle perinteisen hillon sijaan kermavaahtoa ja suklaalastuja. Toimii! Appelsiiniriisipannukakku 2 dl puuroriisiä 4 dl vettä + ripaus suolaa 1/2 appelsiinin raastettu kuori 3 appelsiinin mehu 3 kananmunaa 8 dl täysmaitoa 4 dl vehnäjauhoja 1 tl leivinjauhetta 1/2 tl suolaa 1 dl sokeria ripaus vaniljajauhetta tai 2 tl vaniljasokeria 100 g voita ...

Tosi pitkästä aikaa meillä on viime viikkoina idätetty mung-papuja iduiksi. Edellisestä innostuksesta on varmaan lähemmäs kymmenen vuotta ja se kuihtui, kun tuotokset eivät koskaan jotenkin onnistuneet, lupaavasti kasvamaan lähteneet papuset ruskistivat vartensa ja muuttuivat limaisiksi kerta toisensa jälkeen. Hain sen jälkeen ituni kaupasta. Mutta nyt idut ovat onnistuneet kotonakin, jihuu! Vaikka kyseessä on helppo juttu, jaan ohjeen ja vinkit, koska tiedän, että jopa tässä on mahdollista mennä pieleen (ainakin minun). Näin siis onnistut: ...

Broilerin jauheliha on raaka-aine, jonka olemassaolo unohtuu herkästi, vaikka se taittuu ihan valtavan moneksi. Itse käytän sitä eniten aasialaisvaikutteisissa ruoissa, kuten tässä wokissa, jonka ehtii tehdä arki-iltanakin töiden jälkeen, mutta joka maistuu myös viikonloppuna, varsinkin tammikuussa, kun keho kaipaa kasviksia ja makunystyrät edelleen vaihtelua pitkän joulukauden jälkeen. Meillä nuudelipannu valmistui loppiaisena, kun halusimme päästä helpolla ja käyttää aurinkoisen päivän ulkoiluun keittiöhommien sijaan. Nuudelit saavat makunsa maapähkinävoista. Maapähkinävoi jakaa mielipiteitä, mutta mielestäni tuolla tavoin mausteena muiden joukossa se ei pääse liian hallitsevaksi tai tunkkaiseksi. Jos haluat valmistaa ruoan nopeammin, voi kasvisten ja jauhelihan paiston moniajaa useammalla pannulla ja sekoittaa loppuvaiheessa. Itse kuitenkin tykkään tuosta yhden pannun vähävaivaisesta ja -tiskisestä taktiikasta. Ohjeen määrästä riittää hyvin kuudelle. ...

Joltiseenkin kaikki ruoka on parhaimmillaan hyvässä seurassa nautittuna, mutta tämä koukuttava ruusukaalicaesar voi aiheuttaa riidan, jos sitä joutuu jakamaan. Ruusukaalia ei vaan voi syödä liikaa! Niin kauan, kun kotimaista tavaraa on saatavilla, kiikutan kotiin rasiallisen vähintään kerran viikossa, alkukaudesta useamman. Ruusukaalicaesar on uusi tulokas keittiössäni, mutta se on tullut jäädäkseen. Inspiraatio tuli toisesta ruusukaali-ihanuudesta, nimittäin Kokit ja Potit -blogin Hannelen ruusukaaliburgereista, joiden resepti löytyy Hannelen hienosta Suupaloja -kirjasta. Suurkuluttajat huomio, samasta paikasta löytyy myös ohje ruusukaalikimchille, jota minäkin aikanaan testasin. Sekin on omiaan koukuttamaan, testi on poikinut useita jatkokierroksia. ...

Yksinkertaiset asiat ovat usein parhaita, ja riistan valmistukseen kuvaus sopii mielestäni ihan erityisesti. Hieman tasapainottelua se kuitenkin ottaa; toisaalta haluaisi kovasti kokeilla uusia juttuja ja toisaalta yksinkertaisia valmistustapoja on vähän vaikea keksiä loputtomiin. Tämän syksyn toisen teeren kanssa onnistuin kuitenkin osumaan kultasuoneen, joka sai taas ihmettelemään, miten samaa ei ole aiemmin tullut ajatelleeksi: vähän tuunattu blackened -mausteseos! Blackened -termillä viitataan oikeastaan enemmän valmistustapaan kuin mausteseokseen; liha tai kana tai kala pyöräytetään mausteseoksessa ja paahdetaan pannulla niin, että mausteet pinnassa tummuvat mutta eivät pala tai muutu kitkeräksi. Mausteseos koostuu tyypillisesti timjamista, valkosipulista, oreganosta, juustokuminasta, paprikajauheesta, cayennesta, mustapippurista ja paprikasta, mutta metsäkanalintua varten jätin cayennen pois ja käytin suhteessa vähemmän juustokuminaa ja paprikaa ja enemmän yrttejä. Rosmariiniakin päätyi sekaan. Mausteannos saattaa tuntua lihan määrään verrattuna suurelta, mutta sitä kului yllättävän paljon eikä rippeille ole vaikea keksiä uutta käyttöä, jos maustetta jää yli. ...

Sain hiljattain käteeni Lantliv Mat & Vin -lehden edellissyksyisen numeron (7/2016), jonka olin alkujaan ostanut matkalukemiseksi mutta joka oli unohtunut matkasta ja jäänyt sen vuoksi lukematta. Sopivasti lehti palautui minulle melkein vuotta myöhemmin syksyn kynnyksellä, ja reseptit olivat heti ajankohtaisia. Omenaisen kanapadan korvamerkkasin myöhemmin muuten vaan tehtäväksi, mutta alkuun pataruoka toimi inspiraationa tälle teerestä valmistetulle uuniruoalle. Teerenkin kanssa kävi onni, sillä emme - tai ainakaan minä en ollut - juurikaan asettanut saalisodotuksia kainalosauvoilla pusikossa hyppineelle miehelle, mutta toisin kuitenkin kävi ja olosuhteita uhmaten pari lintua saatiin reppuun ja keittiöön saakka. ...

Kummallinen, päättynyt kesä sopi omaan makuuni ja ohjelmaani ihan hyvin. Kesä tuli ja lämpöä on riitti pitkälle elokuuhun, vaikka viimeinen aurauskinos hävisi työpaikan kulmalta vasta kesäkuun puolivälissä ja juhannuskahvitkin juotiin vielä pipo päässä. Isoäitini tapasi juhannuksen kohdilla muistutella, että kesä alkaa olla ohi, mutta minusta se on parhaimmillaan vasta, kun sienet alkavat nousta maasta ja marjat kypsyä. Nyt ollaan muutama päivä syyskuun puolella, ja vieläkin tuntuu kesäiseltä. Grillatakin ehtii vielä pitkälle syksyyn. Omassa grillissäni ei tänä kesänä tirissyt suuria ruokainnovaatioita, vaan olen nauttinut tutuista ja aika yksinkertaisista ruoista, jotka eivät vaadi suuremmin ajattelua. Paukut laitettiinkin sen sijaan lähinnä lisukkeisiin. Yksi niistä, paholaisen hillo tai chilihillo, on klassikko, jota en jostain syystä ole aiemmin tehnyt, vaikka käytän chiliä muuten sangen liberaalisti melkein kaikessa. Hillo sopii mainiosti esimerkiksi vuohenjuuston tai grillattujen lihojen tai broilerin seuraan. Vuohenjuustobroileri paholaisen hillolla taitaa olla lähes klassikkoyhdistelmä yhdistelmä niin sellaisenaan kuin leivänkin välissä. ...

Meillä tykätään hurjasti aasialaisvaikutteisista ruoista, ja se on näkynyt bloginkin tarjonnassa vuosien varrella. Viimeksi aasialaiseen makumaailmaan taittui kotimainen parsakaali, joka on nyt sesongissa. Kaalien joukossa parsakaali jää itselläni usein suosikkieni kukka- ja parsakaalin sekä varhaiskaalin varjoon, mutta tällä tapaa valmistettuna se on lunastanut nopeasti aseman päivällispöydän vakkarilisukkeena. Salaatin salaisuus on parsakaalin tarjoaminen lähes raakana. Se käy vain pikaisesti kastautumassa kiehuvassa vedessä, jolloin nuput muuttuvat meheviksi mutta pysyvät rapeina eivätkä juurikaan vielä kypsy. ...

Meidänkin perheessä kovin tavallista kesäruokaa ovat uudet perunat erilaisten kalojen kera. Yleensä siinä vaiheessa, kun perunoita ei enää kutsuta uusiksi, on silli- ja peruna-aterioita nähty niin paljon, että syksy saa tulla ja seuraavan kerran sillejä valmistetaankin vasta jouluna. Pidän kalapöydissä erityisesti siitä, että tarjoilu tuntuu aina runsaalta, mutta vaivannäön määrä on helposti säädeltävissä. Helpoimmillaan tarvitsee vain pestä ja keittää perunat ja availla valmiina kaupasta haetut purkit ja paketit pöytään, jolloin kolmen pikkulapsenkin äiti saa pitää kakkunsa - tai kalapöytänsä - ilman, että muun perheen kesäpuuhista tarvitsee tinkiä. Kaikki kun eivät kuulemma halua kokata aina ja koko ajan, paitsi ehkä hiekkakakkuja. Välillä on kiva tehdä enemmänkin itse, mutta tämä kompromissi palvelee hyvin, kunnes meno alkaa olla sellaista, että ilman kahta aikuista käsiparia selviytyy pidemmälle kuin lähileikkipuistoon. ...