Reseptit

Vuosi sitten talvella lämmittelin ystävyyttäni juurisellerin kanssa. Minulla ei ole siitä koskaan ollut mitään negatiivisia kokemuksia, mutta se on pitkään nurkkautunut keittiössäni lähinnä keittojuureksen rooliin. Vuosi sitten tein kuitenkin pitkästä aikaa selleristä vaikka mitä ihanaa, kuten tämän laatikkoruoan, joka ei tuolloin koskaan päässyt blogiin saakka, vaikka ehdottomasti ansaitsee paikkansa täällä. Uusintaotto oli siis tarpeen. Laatikko on oikeastaan jo lapsuudestani, enkä edes tiedä, mistä resepti on perheeseeni kulkeutunut. Lapsuudenkodissani ruokaa kutsuttiin riisi-sellerilaatikoksi, malttamaton nykyihminen oikaisee sen pelkäksi sellerilaatikoksi. Niin tai näin, sellerilaatikko on tosi hyvää ja sopii viileisiin talvipäiviin. Olen lähes hämmentynyt siitä, miten niin vaatimattoman näköinen ruoka voikin olla niin maukasta! Selleri ja juustokastike, loistopari. ...

Talvisin syödään appelsiineja, ja miksei syötäisikin. Ne ovat sesongissa, herkullisia ja edullisia. Minulle käy välillä kuitenkin niin, että ostan niitä muutaman kaupasta aina tavan vuoksi, jolloin ennen pitkää päädyn tilanteeseen, jossa keltaiset pallerot ovat valloittaneet sekä koko jääkaapin että hiljalleen myös keittiön työtasot. Pakkohan niistä on jotenkin päästä eroon. Appelsiini on onneksi helppo käytettävä muuallakin kuin sellaisenaan tai hedelmäsalaatissa. En erityisesti fanita kaali- tai porkkana-appelsiiniraasteita, mutta esimerkiksi fenkolin kanssa olen blogiinkin tehnyt useampaakin erilaista salaattiversiota. Lisäksi appelsiinia tulee tungettua paljon esimerkiksi erilaisiin marinadeihin ja kalaruokiin sitruunan tilalle. Ja jos mikään muu ei auta, voi aina tehdä iki-ihanaa appelsiiniriisiä. ...

Minulle käy usein niin, etten keksi, mitä ruokaa laittaisin. Tuttu tunne? Ensin en keksi, mitä syödä, sitten yritän väkisin vääntää kauppalistaa, sitten huomaan unohtaneeni puolet ja sitten alkaa mennä maku koko touhusta ja päädyn syömään niitä samoja ruokia viikosta toiseen. Usein hyviä ruokia, mutta hyvin vähän sellaista, mistä inspiroituu kirjoittamaan. Koin kuitenkin hiljattain jonkinlaisen ahaa-elämyksen. Usein tuppaan syyttämään ruuhkavuosia verkkaisesta bloggaamistahdista, mutta vasta nyt onnistuin hahmottamaan ongelman ytimen. On helppo olettaa, että arkirumban keskellä ei jäisi aikaa ruoanlaittoon, kuvaamiseen ja kirjoittamiseen, mutta se ei oikeastaan ole mikään ongelma. Ruokaa täytyy tehdä joka tapauksessa, kuvaamiseni ei ole mitään aikaavievää hifistelyä, ja kirjoittamista voi ainakin joiltain osin tehdä pienissäkin pätkissä. Kyse on enemmän siitä, ettei ole aikaa ja tilaa ajatella - suurin bloggaamista hidastava tekijä on se, ettei ole mahdollisuutta pysähtyä miettimään, mitä oikein tekisin. Toisin sanoen omalla kohdallani kiireestä kärsii enemmän tekemistä ohjaava luovuus kuin itse tekeminen. En ole keksinyt tilanteeseen mitään kaiken ratkaisevaa elämänohjetta, meillä on kolme pientä lasta ja kolme koiraa, joten tekemistä riittää vaikka kaiken turhan karsisikin pois. Minusta on kuitenkin tärkeää kirjoittaa tämä ajatus ylös, jotta en sitä hukkaisi. ...

Hyvää alkanutta vuotta 2017! Henkilökohtainen merkkipaaluni vuodenvaihteessa on aina blogin syntymäpäivä, ja tänä vuonna Kärähtäneet täytti kokonaiset viisi vuotta. Ensimmäisen blogireseptini - hernekeiton - olen julkaissut uudenvuodenpäivänä 2012. Aluksi epäröin, jääkö blogi tyngäksi ja ehdinkö ikinä mitään julkaisemaan, mutta harrastus vei mennessään ja tänä päivänä julkaistuna on yhteensä yli 600 artikkelia. Toistakymmentä roikkuu jatkuvasti myös luonnoksissa odottamassa idean tasolla tai puolivalmiina odottamassa sopivaa julkaisuhetkeä. Jokaiselle ruokablogeja lukeneelle on varmaan tullut selväksi, että blogimaailma on muuttunut hurjasti viimeisen puolen vuosikymmenen aikana. Päällimmäisenä kentän muutoksessa käsitellään usein blogien kaupallistumista, mutta koen, että blogeista on tullut monipuolisempia: yksi on sekasyöjä, toinen kasvissyöjä, kolmas gluteeniton. Yksi perheellinen arkiruoan tuunaaja, toinen ravintoloita ahkeraan koluava. Joku tuottaa runsaasti kaupallista sisältöä ja toinen välttää sitä viimeiseen asti. Mikään edellämainituista ei mielestäni ole kuitenkaan laadullinen mittari bloggaamiselle, vaan se on upea harrastus - tai nykyisin joillekin taitaville jopa ammatti - jota jokainen voi toteuttaa omista lähtökohdistaan. Samoin omia suosikkiblogeja miettiessäni huomaan, että päällisin puolin yhdistäviä tekijöitä on näissä blogeissa yllättävän vähän. Jonkun viehätys minun silmissäni on reseptiikka, toisen inspiroivat kuvat, kolmannen naseva teksti, neljännen arkinen rehellisyys ja viidennen ehkä joku muu ominaisuus tai blogin teema. Osa omista suosikeistani toteuttaa paljon yhteistyökumppaneiden kampanjoita ja osa ei ollenkaan. Ajattelen siis, että hyviä tapoja tehdä blogia on yhtä monta kuin bloggaajiakin. Toivottavasti vanhat suosikit jatkavat julkaisujaan ja joukkoon saadaan edelleen lisää myös uusia! ...

Leipomispuuhat kuuluvat jouluun, mutta en mielelläni toteuta niitä enää aivan h-hetkellä. Tämä joululimppu oli kuitenkin niin herkullinen ja helppo tehdä, että sille voi hyvin uhrata hetken vaikkapa välipäivinä. Leipää ei ole makeutettu sokerilla tai siirapilla, vaan se saa makeutta kuivatuista hedelmistä ja hunajasta ja suutuntumaa pähkinöistä. Chili tuo limppuihin pientä lisäsäväystä. Höyrypelti leivän alla paiston aikana takaa rapean kuoren. Resepti on tuoreimmasta Glorian Ruoka & Viinistä (8/2016). Jouni Toivasen reseptit ovat mielestäni olleet yleensä toimivia, eikä tämäkään ohje tuottanut pettymystä. Joululimppu on pitkään ollut listallani asioita, jotka olen kuvitellut hankalaksi, mutta kokeiltuani tätä voin todeta huolehtineeni turhaan. ...

Sitruunaiset keitot vievät ajatukset väistämättä Kreikan lämpöön. Klassinen kreikkalainen kanakeitto avgolemono ei kenties ole se annos, jonka valitset kuumana päivänä rannalla lekottelun jälkeen, mutta viileänä talvi-iltana se maistuu taatusti. Kreikassa keittoa syödään useina juhlapäivinä, myös jouluna. Nimi avgolemono viittaa kananmuna-sitruunakastikkeeseen, jota käytetään keiton suurustamiseen. Nyt avgolemono esiintyy monen muun maailmalta lainatun jouluherkun kanssa ebookersin jouluruokamestari -pelissä, jossa tehdään jouluista makumatkaa ympäri maailman. Voittoisa pelaaja saa 1000 euroa matkakassaansa ilahduttamaan. Suosittelen tutustumaan kanssabloggaajien herkullisiin resepteihin ja joulutarinoihin maailmalta, ainakin itse löysin pelin resepteistä niin hyväksi havaittuja klassikoita kuin aivan uusiakin tuttavuuksia. ...

Minä sydän linssit - töissä lapan niitä salaattipöydästä lautaselleni ja kotona tungen niitä salaatteihin ja lisukkeisiin. Nyt valmistin linssejä Sydänmerkin kilpailuun, johon toivottiin reilusti kasvispitoisia reseptejä. Ilmoittautuessani lupasin vaatimattomasti tehdä kasvisruoan, joka maistuisi niin lapsille kuin aikuisille. Ja olisi tietysti nopea ja vaivaton valmistaa. Helppo juttu. No ei ole tietenkään, mutta meidän talouden realiteetti on, että kun aviomies syö mieluiten kasvisruokaa, perheessä on pieniä lapsia ja arkena kaiken on valmistuttava hetkessä, olisi juuri sellaisille resepteille käyttöä. ...

Joulumieleni on tänä vuonna kaivannut hiukan virittelyä, vaikka yleensä rakastan joulujuttuja. Se, että suunnittelen valmisteluja ja ruokia excelissä, on normaalisti ilon eikä ahdistuksen aihe, eikä minua haittaa edes väsymys ja kiire joulun alla. Mitä enemmän tulee tehtyä, sitä mukavampaa on yleensä köllähtää aatonaaton iltana sohvalle viinilasi kädessä joulukuusta tuijottamaan. Ja valmistelut ovat osaltaan juuri sitä, mikä pidentää muuten niin nopeasti ohi vilahtavaa kautta! Tämän vuoden penseys joulunaikaa kohtaan lienee viime vuoden peruja, emme silloin nimittäin juurikaan päässeet joulunvietosta nauttimaan. Koko perheen läpikäynyt, harvinaisen hankala flunssaputki alkoi noin viikon ennen joulua, huipentui aattoillan sairaalareissuun ja jatkui kaikkinensa loppiaisen kieppeille. Siinä välissä uudenvuodenaattona, juuri kun alkoi tuntua, että edes osa porukasta alkaa olla lähes normaalikunnossa, joutui vielä yksi koiristakin akuutisti leikkaukseen ja suunnitelmat menivät taas osaltaan vähän uusiksi. Tällaiset vastoinkäymiset kuuluvat tietysti elämään, mutta hieman se saa jarruja tavalliseen innostukseeni. Entä jos tänä vuonna on sama tilanne? Osaan toki järkeillä ajatuksen syrjemmälle, mutta pelkojen huono puoli on se, etteivät ne yleensä kuuntele järkeilyä. ...

Parjatun brittikeittiön kotiruokaklassikko shepherd’s pie ei kuulosta kovin kummoiselta. Jauhelihakastikekerros, jota peittää perunamuusikerros. Mutta kuten monet muutkin kunnon kotiruoat, shepherd’s pie on helposti lähestyttävä, koko perheelle maistuva ja rakkaudella tehtynä muhevan herkullinen klassikko. Minulle se juolahti mieleen, kun mietin käyttökohteita pakastimesta löytyvälle hirven jauhelihalle. Alkuperäiseen versioon käytetään lammasta, joiden paimentamiseen ruoan nimessäkin viitataan, mutta maukas ja metsäinen hirvi sopii tarkoitukseen erittäin hyvin. Onko kyseessä nyt sitten metsästäjän piirakka? Koen, että kotiruokaklassikoiden - jotka monelle ovat myös niitä kouluvuosien traumaruokia - valmistuksessa pitkän kaavan mukaan on jotain hyvin palkitsevaa. Ruoat heräävät eloon ihan uudella tavalla ja muistuttavat, miten yksinkertaiset asiat ovat usein juuri niitä parhaita. Tekemisessä menee hetki, mutta mistään vaikeasta ei tässäkään ole kyse. Ja vaikka teenkin ruoat mieluummin tuoreeltaan kuin lämmitän samaa isoa laatikkoa koko viikon, niin en varsinaisesti valitakaan, kun sunnuntain lounasta voi venyttää vielä parin arkipäivänkin tarpeisiin. ...

Kesällä tein nopeaa ja ihan mahtavan hyvää punaista pestoa aurinkokuivatuista tomaateista ja cashew-pähkinöistä. Samaisesta kastikkeesta syntyi muutama päivä myöhemmin herkullinen arkipasta niinkin yksinkertaisesti kuin jatkamalla soosia tomaattimurskalla. Jotta käyttökelpoiset ideat eivät jäisi vain arkistojen aarteeksi, päätin tehdä samaista pestoa uudemman kerran. Nytkin jatkoin kastiketta tomaattimurskalla, mutta piilotinkin lopputuloksen lasagnelevyjen väliin yhdessä vuohenjuustoviipaleiden kanssa. En keksi paljon helpompaa versiota lasagnesta. Valmiin ruoan päälle hieman basilikasilppua ja siinä se on - viikonloppuateria arkiruoan vaivalla. ...