Käristykset jakavat mielipiteitä. Se, mikä yhden mielestä on suussasulavaa herkkua, on toisesta kuivakkaa ja sitkeää mössöä, korkeintaan sopivaa vahvistamaan Suomen mainetta (?) valjujen ruokien tyyssijana. Itse olen keskimäärin hieman mausteisempien ruokien ystävä, mutta samalla mielestäni hyvälle käristyksellekin on paikkansa – huolella ja rakkaudella valmistettu ruoka kun vaan tuppaa yleensä olemaan hyvää, eikä hieno raaka-aine välttämättä vaadi ihmeempiä mausteita seurakseen. En ota kantaa siihen, millainen käristys on ”oikeaa”, moni laittaa mukaan pekonia, joku sipulia, joku sieniäkin, itse välillä niitä kaikkia. Poro on varmasti perinteisin käytössä oleva liha, ja monelle se ainoa oikea, mutta minä käytän nykyisin lähes aina hirveä.
Itselleni käristysten hienous aukesi oikeastaan vasta viime keväänä, kun jouduin muuton vuoksi sulattamaan pakastimesta useamman paketin hirvenlihaa lyhyellä aikavälillä, ja halusin tehdä niistä jotain helppoa ruokaa. Silloin hoksasin sen teidän muiden varmasti jo tietämän asian, että käristyshän toimii yksinkertaisimmillaan noin kolmella raaka-aineella. Ja on silti ihan oikeasti hyvää!
Ymmärrän toisaalta hyvin myös niitä, jotka eivät käristyksestä pidä. Kaikesta ei tarvitsekaan tykätä, eikä tällainenkaan perusruoka maistu kovin hyvälle, jos sen tekee vasemmalla kädellä tai huonoista raaka-aineista. Onneksi on ihan yhtä helppoa tehdä käristyksestä myös hyvää, alla muutama vinkki, joilla minä olen päässyt herkulliseen lopputulokseen:
- Käytät sitten hirveä, poroa tai jotain muuta, valitse laadukasta lihaa. Lihan ei kuitenkaan tarvitse olla paistia, esimerkiksi tällä kertaa tein käristyksen kinnerpaloista (eli pohkeesta). Pakastealtaiden valmiiksi leikatusta pussitavarasta en ole onnistunut saamaan yhtä hyvää lopputulosta kuin isommasta palasta itse suikaloidusta lihaa, mutta toki pakasteitakin on erilaisia.
- Leikkaa liha mahdollisimman ohuiksi siivuiksi. Liha on tapana leikata hieman kohmeisena, jolloin ohuiden siivujen aikaansaaminen on helpompaa, mutta onnistuu se sulastakin tavarasta, kunhan käyttää terävää veistä ja varoo sormiaan. Sellaiset hieman läpikuultavat viipaleet toimivat parhaiten.
- Käytä rohkeasti rasvaa… Käristyslihat ovat hyvin vähärasvaisia, joten ne saavat paljon makua ja mehevyyttä, kun käristysvaiheessa uskaltaa pannulla käyttää paistorasvaa. Itse suosin voin ja rypsiöljyn seosta.
- …Ja suolaa. Käristykseen ei montaa maustetta yleensä tule, joten kannattaa laittaa riittävästi suolaa korostamaan lihan omaa makua. Liemikuutiot kuitenkin unohtaisin, ne jyräävät herkät maut.
- Paista kuumalla pannulla riittävän pienissä erissä, eli niin, että lihat pääsevät suoraan kosketuksiin kuuman pannun kanssa.
- Hauduta rauhassa. Paistovaiheen jälkeen lihat saavat muhia pienellä lämmöllä ainakin tunnin, itse taisin viimeksi haudutella parikin tuntia. Haudutuksen aikana kalvoinenkin liha muuttuu mureaksi ja maut sulautuvat toisiinsa.
2 Comments
Hirvikäristys onnistuu AINA! Se on niiiinniinniin hyvää!
Nanna, sitä on kyllä vaikea pilata!