Kärähtäneet

Lempilinssikeitto

Mon, 09 Aug 2021 00:00:00 +0000

Linssikeitto on monen kodin luottoarkiruokaa. Se lämmittää, täyttää ja on yksinkertaisimpanakin versiona täynnä makua. Meillä sitä valmistuu lähes viikoittain, arki-iltojen lisäksi myös mökillä, reissussa tai kun tarvitaan jokin helppo ruoka isomman porukan muonittamiseen. Luottosopasta on lukuisia versioita, joista joka kokilla on oma paras versionsa. Minun suosikkini valmistuu tällä reseptillä, joka on yksinkertaistunut ja lähtenyt elämään omaa elmäänsä tästä Cookie and Kate -alkuperäisversiosta.

Allaolevan ohjeen määrillä saat keittoa viiden litran kattilallisen, sen määrän keittelen useimmiten itse, jotta ratkoisin useamman arkipäivän ruokahuolet samalla kertaa. Kertasyömiseen kattilallisesta riittää noin kahdeksalle, santsivara huomioiden. Määrät on kuitenkin helppo puolittaa pienempää annosta varten.

Suola-sitruunatahna

Sat, 27 Feb 2021 00:00:00 +0000

Tässä reseptissä yhdistyvät kaksi asiaa, jotka saavat sukat pyörimään jaloissani. Suola ja sitruuna. Sitruuna on aina ollut yksi suosikkiraaka-aineitani, ja viime aikoina sen käyttö tuntuu vain lisääntyneen. Laskeskelin, että taloudessamme kuluu vähintään kuusi sitruunaa joka ikinen viikko. Lisäksi olen ihan toivoton suolahiiri, joten toissasyksyisestä Glorian Ruoka & Viinistä (7/2019) löytynyt resepti oli minulle aivan ohittamaton. Yksinkertainen ohje on niin helppo, että oikeastaan onnistumiseen tarvitsee vain malttia - ja se onkin vaikeaa, sillä suolassa maustuvia sitruunoita tekisi mieli maistella ihan joka päivä!

Kalatacot

Sun, 07 Feb 2021 00:00:00 +0000

Rakastan erilaisten tortillaruokien muunneltavuutta. Eri täytteillä jokainen ruokailija saa tuunattua lettusten väliin juuri makunsa mukaisen sisällön, ja ruoanlaittaja puolestaan voi valita, tehdäkö kaiken alusta saakka itse vai luottaako valmiina saatavilla oleviin aineksiin.

Viimeksi tein kalatacoja, joista voi niin ikään voi tehdä juuri niin helppoja tai vaikeita kuin haluaa. Pikaruokaversion saa kaupan tortillaletuista ja kalapuikoista, hardcore-version kotitekoisista tortilloista ja kuumassa öljyssä uppopaistetusta kalasta. Minä tein välimallia, ja oikein toimiva oli sekin. Lätyt valmistin pitkästä aikaa itse, samoin kuin punakaalisalaatin. Kalan kanssa valitsin kuitenkin helpon ja kevyen reitin, ja ainoastaan leivitin sen kevyesti vehnäjauhossa ennen paistamista. Ja arvatkaa mitä? Kalatacot eivät jääneet kaipaamaan mitään, vaan niissä oli juuri sopivasti raikasta, tuoretta kuhaa, rapeankirpeää kaalisalaattia, täyteläistä avokadoa, rouskuvia kasviksia sekä pikaversiona valmismajoneesista ja chipotletahnasta tehtyä kastiketta.

Gado gado -salaatti

Sun, 17 Jan 2021 00:00:00 +0000

Indonesialaisen gado gado -salaatin reseptejä on viime vuosina vilkkunut tiuhaan tahtiin internetissä. Variaatioita on lukemattomia, mutta yhdistävänä tekijänä niissä on aina hurmaava tuoreiden vihannesten kirjo sekä mausteinen maapähkinäkastike. Meilläkin on useampaan kertaan tehty esimerkiksi kurpitsaversiota Kokkipottilan reseptillä.

Joululomien kiireettöminä päivinä ruokalehtiä selaillessa silmään osui tällä kertaa syksyisen Glorian ruoka & viinin (9/2020) kauniin värikäs gado gado -versio, johon käytettiin kasvisten ohella riisinuudelia ja tempeä. Usean päivän jouluruokaputken jälkeen ajatus gado gadosta tuntui hyvin virkistävältä ja jääkapissa oli valmiiksi monia salaatin kasviksista, joten tuumasta toimeen. Ohjeessa käytetty tempe on keittiössäni jäänyt pitkälti muiden kasvisproteiinien varjoon, mutta nykyisin sitäkin saa jo aivan lähimarketeista. Jos tempeä ei kuitenkaan löydy, käy tofu, tai vaikka kaurapala tähän ihan yhtä hyvin.

Moussagne

Sun, 10 Jan 2021 00:00:00 +0000

En tiedä, onko se sana. Ei kai. Tai sitten on, joku muukin on sitä varmasti käyttänyt. Ihastuttava yhden astian munakoisovuoka sai joka tapauksessa kutsumanimekseen moussagne, moussakan ja lasagnen välimuoto. Yleensä ruoat, joiden lopputuloksesta ei ole kovin selkeää kuvaa, eivät ole vahvuusalueellani, mutta tällä kertaa kuva rakentui valmistamisen mukana ja inspiraatio täydentyi toisella. Ei kai moussakan ja lasagnen yhdistelmä voi olla kuin hyvää?

Prosessista syntyi tuhtia, turvallista, lämmittävää ja helppoa ruokaa vilpoisiin talvi-iltoihin, eikä tiskiäkään päässyt syntymään liiaksi, koska ruoka meni uuniin samassa pannussa, kuin missä jauhelihakastike tehtiin. Käytin ruokaan hirven jauhelihaa, mutta naudan sopisi yhtä hyvin, tai vegeversiona vaikkapa härkis.

Kierroskaupalla kiinalaisia ravintoloita Oulussa

Wed, 30 Jan 2019 00:00:00 +0000

Viikko sitten uhmasimme oululaisten ruokabloggaajien (tuttavallisemmin ruokahörhöjen) voimin kolmeakymppiä lähenteleviä pakkasasteita ja teimme kierroksen kaupungin kiinalaisissa ravintoloissa. Tammikuinen kevyt ja kasvispitoinen kierroksemme alkaa olla jo konsepti; toissavuonna kiersimme kaupungin grillejä ja viime talvena - ja sen jälkeen ison osan kevättä - pizzerioita. Nyt olivat vuorossa kiinalaiset ravintolat: tarjontaa on runsaasti pitkin kaupunkia, mutta pysyimme kätevästi keskustassa ja valitsimme neljäksi kohteeksemme Hai Longin, Royal Gardenin eli aseman kiinalaisen, Flavour Palacen ja Beijingin eli rannan kiinalaisen.

Ottolenghin harissapasta ja muut välipäivävinkit

Fri, 28 Dec 2018 00:00:00 +0000

Usean päivän jouluruokailottelun jälkeen maistuu lähes mikä tahansa muu. Älkää käsittäkö väärin, rakastan jouluruokaa, mutta olen kuitenkin iloinen, kun viimeiset palat haarukoidaan viimeistään tapaninpäivänä tarjoiluvadeilta, eikä täyskyllästymistä pääse tapahtumaan tai hävikkiä kerry. Keittelen mielelläni hernesopan kinkunjämistä, mutta muutoin keskityn välipäivinä mieluummin jo toisenlaisiin makuihin.

Mitä sinä tykkäät syödä jouluruokien vastapainoksi? Minä huomaan kaipaavani raikkaita makuja, tuoreita kasviksia, yrttejä, sitruksia ja tuoretta inkivääriä. Mieli vaeltaa Aasiaan. Myös pastaa ja tomaattisia kastikkeita, nekin mieluiten runsaan salaatin kanssa. Kuulostaako tutulta? Tässä minun viisi vinkkiäni rentoihin, sekä lomaan että arkeen sopiviin herkkuihin:

Kuumat pikkujoulut, kylmä glögisangria

Thu, 13 Dec 2018 00:00:00 +0000

Pikkujoulukausi alkaa olla loppusuoralla, mutta vielä ehtii antamaan yhden drinkkivinkin: kokeile glögisangriaa! Hehkuvanpunaisessa juomassa maistuu joulu ja samalla se on raikas vaihtoehto perinteiselle kuumalle glögille, jonka itse koen juhlissa vähän turhankin lämmittäväksi. Sangrian etu on myös, ettei sitä tarvitse sekoitella erikseen jokaiselle juhlijalle, annostelu boolimaljasta lasiin riittää. Toimii erinomaisesti myös buffapöydässä itsepalveluperiaatteella.

Ohjeen annoksesta tulee reilun litran sangria, mutta määrät ovat helposti monistettavissa isommallekin porukalle. Sokerin määrää kannattaa maistella omaan suuhun sopivaksi, koska mehujen ja glögitiivisteiden makeudet vaihtelevat.

Riimiliha hirvestä, helppo juhlaherkku

Sat, 08 Dec 2018 00:00:00 +0000

Ihana, aromikas hirvenliha ei läheskään aina kaipaa kypsennystä. Eläimen arvostetuimmista paloista syntyvä riimiliha on lautasella kuin punaisena hohtava jalokivi, joka kantaa itsensä hienommassakin juhlapöydässä. Suussasulavan herkun valmistuminen ottaa aikansa maustuessaan, mutta aktiivista työtä ei juurikaan ole.

Resepti on alkujaan hesarin ja olen sitä hieman muokannut omana suuhun sopivammaksi. Vastaava riimiliha on keittiössäni syntynyt jouluherkuksi myös porosta. Jos lihan haluaa tehdä etukäteen, sen voi pakastaa yrteissä käyttämisen jälkeen ja sulattaa leikkauskohmeiseksi vasta ennen käyttöä.

Ottolenghin kukkakaalisalaatti

Sun, 14 Oct 2018 00:00:00 +0000

Matkalukemiseksi tarttuneessa BBC Good Food -lehdessä (lokakuu 2018) oli kukkakaalisalaatin ohje, jossa oli vinkeä juju: ohje sisältää sekä raakaa että paahdettua kukkakaalia, sulassa sovussa samassa salaatissa. En olisi itse tullut ajatelleeksi moista, mutta reseptiikan takana ollut Yotam Ottolenghi onneksi on. Raaka kukkakaali pitää salaatin ihanan rapeana kun taas paahdettu tuo siihen täyteläistä makua. Olen paahdetun kukkakaalin kohdalla taistellut monesti sen kanssa, että tekstuuri lässähtää makuuni liian pehmeäksi ennen kuin kukkikset ehtivät saada väriä. Pehmeni se tässäkin, mutta raaka kumppaninsa onnistui huijaamaan rakenteesta mukavan rouskuvan. Sitruunainen kastike ja yrtit kohottavat salaatin makumaailman kesäiseksi ja pistaasit tuovat vielä oman säväyksensä. Melkein unohdin ne, mutta onneksi ne pääsivät lopulta mukaan, sillä salaatti ei olisi sama ilman niitä. Käytin itse hieman ohjetta enemmän sitruunaa enkä rakuunaa ollenkaan, mutta alla olen jättänyt ohjeeseen alkuperäiset mitat.

Nopeat inkivääri-seesamiravut

Fri, 03 Aug 2018 00:00:00 +0000

Kuka arvaisi, että lomallekin leviävien ruuhkavuosien keskellä löytyy aikaa nyhertää greippilusikalla hedelmälihaa limetistä? Sellaista löysin itseni kuitenkin tekemästä. Nyhertämistä seuraava ateria oli ihanan kesäinen, sellainen, joka tuo samaan aikaan mieleen menneet ulkomaanmatkat ja sopii kuitenkin Suomen suveen kuin nenä päähän.

Aterian päätähti ei ollut kuitenkaan tuo nyhertämäni lime eikä edes nuudelisalaatti, johon sitä käyätin, vaan ihanan helpot ja maukkaat vartaat jättikatkaravun pyrstöistä. Käytin nyt valmiiksi putsattuja ja kypsennettyjä jättikatkaravun pyrstöjä, joten valmistukseksi jäi oikeastaan vain marinointi ja loppusilauksen antaminen grillissä, helppoa kuin mikä! Kypsät ravut toimivat hyvin, kunhan eivät unohdu grilliin liian pitkäksi aikaa. Rapujen kaveriksi tein raikasta nuudelisalaattia, jonne upposi riisinuudelin lisäksi reilu valikoima uuden sadon kasviksia, sekä yhtä suosikkidipeistäni, vihreää thaimaalaista chilidippiä, joka ei näytä juuri miltään mutta on grillatun kalan tai merenelävien kanssa aivan täydellistä. Vihreän chilin puutteessa dipistä tuli kyllä nyt ihan muun väristä, mutta se ei makua huonontanut. Suosittelen, suosittelen, suosittelen!

Perunasalaatin uudet vaatteet

Fri, 30 Mar 2018 00:00:00 +0000

Mitä lähemmäs pääsiäistä edetään, sitä enemmän mieleni vaeltaa itäisen Välimeren ja Lähi-idän makujen pariin. Juustokumina, kaneli, sumakki, tahini, yrtit ja muut vaan sopivat niin täydellisesti kevääseen. Samaiset maut saattelevat kestosuosikki perunasalaatinkin ihan uuteen uskoon. Älä harhaudu kuvittelemaan, että perunasta saa vain tylsää ja tunkkaista ruokaa - runsain yrtein höystetty, rapean rouskuva salaatti pursuaa raikkautta ja makua. Kikherneet tuovat muutenkin täyttävään salaattiin niin paljon ruokaisuutta, että se menee hyvin ihan sellaisenaan lounaaksi tai päivälliseksi. Salaatin ainut miinus on, että ihan käden käänteessä se ei valmistu pilkkomisineen ja keittämisineen, mutta toisaalta, kylmänä syötävänä sen voi valmistaa etukäteen, maut vain paranevat yön yli levätessään. Salaatinkastikkeen makumaailman olen lainannut Ottolenghin kikhernesalaatista, ei liene yllätys, että se maistuu hyvältä perunasalaatissakin. Ihan täydellistä myös pääsiäisen juhlapöydässä!

Yön yli kypsynyt lampaanviulu

Sat, 24 Mar 2018 00:00:00 +0000

Yksi tykkää pääsiäisen lampaanviulusta roseena, toinen ylikypsänä, kolmas valitsee viulun sijaan kareen ja neljäs ei ota lammasta ollenkaan. Pääsiäisen ruokaperinteitä ei ole onneksi hakattu kiveen, vaan jokaisessa keittiössä on mahdollisuus kokeilla ja nauttia erilaisista vaihtoehdoista. Meillä kuitenkin yleisimmin pöytään päätyy viulu, muunmuassa siksi, että siitä riittää hyvin isommallekin porukalle. Tänä vuonna keulin ja ostin kokonaisen karitsanruhon, johon luonnollisesti kuuluu kaksi viuluakin kokattavaksi. Jäljelle jää kysymys: roseena vai ylikypsänä?

En ole varsinaisesti tiukka kummankaan koulukunnan edustaja, joinain vuosina roseempi liha kastikkeenaan esimerkiksi raikasta salsa verdeä, on ollut juuri täydellinen, joskus taas on mukava paistaa liha ylikypsäksi ja riipiä sitä vaikka pitaleipien väliin. Tänä vuonna mieli taittui enemmän jälkimmäiseen, joten ylikypsällä mennään. Ja ihan huolella ylikypsällä, koska tämä viulu saa pötköttää uunissa yön yli.

Aurinkoinen appelsiinipannari

Sun, 11 Mar 2018 00:00:00 +0000

Lämpötilat eivät anna vielä juurikaan merkkejä keväästä, mutta lisääntynyt valo ja aurinko virkistävät ihan huikeasti. Aurinkoinen on myös tämä lasagnevuoassa valmistunut pannari, jonka jujuna on appelsiinimehussa marinoitunut riisi. Riisi ja kardemumma tuovat mieleen Ahvenanmaan pannukakun, appelsiinin säväys taas toisen suosikkini appelsiiniriisin. Arkista ja turvallista mutta pirteää, samassa paketissa. Kokeile päälle perinteisen hillon sijaan kermavaahtoa ja suklaalastuja. Toimii!

Appelsiiniriisipannukakku

2 dl puuroriisiä 4 dl vettä + ripaus suolaa 1/2 appelsiinin raastettu kuori 3 appelsiinin mehu 3 kananmunaa 8 dl täysmaitoa 4 dl vehnäjauhoja 1 tl leivinjauhetta 1/2 tl suolaa 1 dl sokeria ripaus vaniljajauhetta tai 2 tl vaniljasokeria 100 g voita

Ituhipin päiväkirja

Mon, 19 Feb 2018 00:00:00 +0000

Tosi pitkästä aikaa meillä on viime viikkoina idätetty mung-papuja iduiksi. Edellisestä innostuksesta on varmaan lähemmäs kymmenen vuotta ja se kuihtui, kun tuotokset eivät koskaan jotenkin onnistuneet, lupaavasti kasvamaan lähteneet papuset ruskistivat vartensa ja muuttuivat limaisiksi kerta toisensa jälkeen. Hain sen jälkeen ituni kaupasta. Mutta nyt idut ovat onnistuneet kotonakin, jihuu!

Vaikka kyseessä on helppo juttu, jaan ohjeen ja vinkit, koska tiedän, että jopa tässä on mahdollista mennä pieleen (ainakin minun). Näin siis onnistut:

Tour de Kaenkky eli pizzakierros Oulussa

Sat, 10 Feb 2018 00:00:00 +0000

Yksi parhaista asioista Ouluun muuttamisessa on ollut saada tutustua oululaisiin ruokabloggaajiin. Tämän mutkattoman, vieraanvaraisen ja kaikin puolin mahtavan ruokahörhöporukan kanssa tapaamme vähintään muutaman kuukauden välein erilaisissa ruokaan ja syömiseen liittyvissä merkeissä; viime vuodelle mahtui mm. brunssia, piknikkiä, kokkauskurssia ja syyshippoja, sekä tietysti grillikierros, joka poiki ajatuksia muistakin kierroksista. Tänä vuonna toteutimme jokunen viikko sitten ajatuksista ensimmäisen: pizzakierroksen eli tour de kaenkyn. Onko parempaa tapaa viettää lauantai-iltaa kuin vaeltaa yhdeksän hengen seurueena pizzapaikasta toiseen, tilaten aina vain kaksi pizzaa (ja vettä)? Saatat vastata tähän eri tavalla, mutta minä sanon, että ei.

Maapähkinävoi-nuudelipannu, yhden astian taktiikalla

Sun, 14 Jan 2018 00:00:00 +0000

Broilerin jauheliha on raaka-aine, jonka olemassaolo unohtuu herkästi, vaikka se taittuu ihan valtavan moneksi. Itse käytän sitä eniten aasialaisvaikutteisissa ruoissa, kuten tässä wokissa, jonka ehtii tehdä arki-iltanakin töiden jälkeen, mutta joka maistuu myös viikonloppuna, varsinkin tammikuussa, kun keho kaipaa kasviksia ja makunystyrät edelleen vaihtelua pitkän joulukauden jälkeen. Meillä nuudelipannu valmistui loppiaisena, kun halusimme päästä helpolla ja käyttää aurinkoisen päivän ulkoiluun keittiöhommien sijaan.

Nuudelit saavat makunsa maapähkinävoista. Maapähkinävoi jakaa mielipiteitä, mutta mielestäni tuolla tavoin mausteena muiden joukossa se ei pääse liian hallitsevaksi tai tunkkaiseksi. Jos haluat valmistaa ruoan nopeammin, voi kasvisten ja jauhelihan paiston moniajaa useammalla pannulla ja sekoittaa loppuvaiheessa. Itse kuitenkin tykkään tuosta yhden pannun vähävaivaisesta ja -tiskisestä taktiikasta. Ohjeen määrästä riittää hyvin kuudelle.

(K)Uuden vuoden tunnelmia

Sun, 07 Jan 2018 00:00:00 +0000

Paljon onnea Kärähtäneet! Hengentuotokseni täytti uudenvuodenpäivänä kuusi vuotta. Se on jo kohtalaisen pitkä aika harrastaa, oli harrastus mikä hyvänsä. Mutta mitä mahtuu menneeseen vuoteen?

Kulunut vuosi oli kuudesta kuluneesta blogivuodesta hiljaisin. En ole niinkään kokenut paljon puhuttuja blogimaailman muutoksia omassa työskentelyssäni (ok, tunnen kyllä itseni hieman kärryiltä pudonneeksi), vaan enemmän on ollut haasteena löytää sekä ruoanlaitosta että bloggaamisesta sitä samaa sisäsyntyistä motivaatiota ja iloa kuin aiemmin. Minulle oleellinen osa harrastusta on ollut oman osaamisen, niin ruoanlaiton kuin bloggaamisenkin saralla, ylläpitäminen ja kehittäminen, eivätkä aikaresurssit ole oikein kohdanneet kunnianhimon kanssa viime aikoina. Tekemisen intoa on syönyt se, että kun tuotokset syntyvät kerta toisensa jälkeen pikaisesti ja pahimmillaan vähän vasemmalla kädellä.

Ruusukaalicaesar - parasta yksin syötynä

Mon, 16 Oct 2017 00:00:00 +0000

Joltiseenkin kaikki ruoka on parhaimmillaan hyvässä seurassa nautittuna, mutta tämä koukuttava ruusukaalicaesar voi aiheuttaa riidan, jos sitä joutuu jakamaan. Ruusukaalia ei vaan voi syödä liikaa! Niin kauan, kun kotimaista tavaraa on saatavilla, kiikutan kotiin rasiallisen vähintään kerran viikossa, alkukaudesta useamman.

Ruusukaalicaesar on uusi tulokas keittiössäni, mutta se on tullut jäädäkseen. Inspiraatio tuli toisesta ruusukaali-ihanuudesta, nimittäin Kokit ja Potit -blogin Hannelen ruusukaaliburgereista, joiden resepti löytyy Hannelen hienosta Suupaloja -kirjasta. Suurkuluttajat huomio, samasta paikasta löytyy myös ohje ruusukaalikimchille, jota minäkin aikanaan testasin. Sekin on omiaan koukuttamaan, testi on poikinut useita jatkokierroksia.

Mustunut musta lintu

Sun, 08 Oct 2017 00:00:00 +0000

Yksinkertaiset asiat ovat usein parhaita, ja riistan valmistukseen kuvaus sopii mielestäni ihan erityisesti. Hieman tasapainottelua se kuitenkin ottaa; toisaalta haluaisi kovasti kokeilla uusia juttuja ja toisaalta yksinkertaisia valmistustapoja on vähän vaikea keksiä loputtomiin. Tämän syksyn toisen teeren kanssa onnistuin kuitenkin osumaan kultasuoneen, joka sai taas ihmettelemään, miten samaa ei ole aiemmin tullut ajatelleeksi: vähän tuunattu blackened -mausteseos!

Blackened -termillä viitataan oikeastaan enemmän valmistustapaan kuin mausteseokseen; liha tai kana tai kala pyöräytetään mausteseoksessa ja paahdetaan pannulla niin, että mausteet pinnassa tummuvat mutta eivät pala tai muutu kitkeräksi. Mausteseos koostuu tyypillisesti timjamista, valkosipulista, oreganosta, juustokuminasta, paprikajauheesta, cayennesta, mustapippurista ja paprikasta, mutta metsäkanalintua varten jätin cayennen pois ja käytin suhteessa vähemmän juustokuminaa ja paprikaa ja enemmän yrttejä. Rosmariiniakin päätyi sekaan. Mausteannos saattaa tuntua lihan määrään verrattuna suurelta, mutta sitä kului yllättävän paljon eikä rippeille ole vaikea keksiä uutta käyttöä, jos maustetta jää yli.

Teertä, omppuja ja savukylkeä

Wed, 20 Sep 2017 00:00:00 +0000

Sain hiljattain käteeni Lantliv Mat & Vin -lehden edellissyksyisen numeron (7/2016), jonka olin alkujaan ostanut matkalukemiseksi mutta joka oli unohtunut matkasta ja jäänyt sen vuoksi lukematta. Sopivasti lehti palautui minulle melkein vuotta myöhemmin syksyn kynnyksellä, ja reseptit olivat heti ajankohtaisia. Omenaisen kanapadan korvamerkkasin myöhemmin muuten vaan tehtäväksi, mutta alkuun pataruoka toimi inspiraationa tälle teerestä valmistetulle uuniruoalle. Teerenkin kanssa kävi onni, sillä emme - tai ainakaan minä en ollut - juurikaan asettanut saalisodotuksia kainalosauvoilla pusikossa hyppineelle miehelle, mutta toisin kuitenkin kävi ja olosuhteita uhmaten pari lintua saatiin reppuun ja keittiöön saakka.

Viiden chilin hillo

Sun, 03 Sep 2017 00:00:00 +0000

Kummallinen, päättynyt kesä sopi omaan makuuni ja ohjelmaani ihan hyvin. Kesä tuli ja lämpöä on riitti pitkälle elokuuhun, vaikka viimeinen aurauskinos hävisi työpaikan kulmalta vasta kesäkuun puolivälissä ja juhannuskahvitkin juotiin vielä pipo päässä. Isoäitini tapasi juhannuksen kohdilla muistutella, että kesä alkaa olla ohi, mutta minusta se on parhaimmillaan vasta, kun sienet alkavat nousta maasta ja marjat kypsyä. Nyt ollaan muutama päivä syyskuun puolella, ja vieläkin tuntuu kesäiseltä.

Grillatakin ehtii vielä pitkälle syksyyn. Omassa grillissäni ei tänä kesänä tirissyt suuria ruokainnovaatioita, vaan olen nauttinut tutuista ja aika yksinkertaisista ruoista, jotka eivät vaadi suuremmin ajattelua. Paukut laitettiinkin sen sijaan lähinnä lisukkeisiin. Yksi niistä, paholaisen hillo tai chilihillo, on klassikko, jota en jostain syystä ole aiemmin tehnyt, vaikka käytän chiliä muuten sangen liberaalisti melkein kaikessa. Hillo sopii mainiosti esimerkiksi vuohenjuuston tai grillattujen lihojen tai broilerin seuraan. Vuohenjuustobroileri paholaisen hillolla taitaa olla lähes klassikkoyhdistelmä yhdistelmä niin sellaisenaan kuin leivänkin välissä.

Aasialainen parsakaalisalaatti

Sun, 06 Aug 2017 00:00:00 +0000

Meillä tykätään hurjasti aasialaisvaikutteisista ruoista, ja se on näkynyt bloginkin tarjonnassa vuosien varrella. Viimeksi aasialaiseen makumaailmaan taittui kotimainen parsakaali, joka on nyt sesongissa. Kaalien joukossa parsakaali jää itselläni usein suosikkieni kukka- ja parsakaalin sekä varhaiskaalin varjoon, mutta tällä tapaa valmistettuna se on lunastanut nopeasti aseman päivällispöydän vakkarilisukkeena. Salaatin salaisuus on parsakaalin tarjoaminen lähes raakana. Se käy vain pikaisesti kastautumassa kiehuvassa vedessä, jolloin nuput muuttuvat meheviksi mutta pysyvät rapeina eivätkä juurikaan vielä kypsy.

Hunajainen katkarapusalaatti

Sat, 29 Jul 2017 00:00:00 +0000

Meidänkin perheessä kovin tavallista kesäruokaa ovat uudet perunat erilaisten kalojen kera. Yleensä siinä vaiheessa, kun perunoita ei enää kutsuta uusiksi, on silli- ja peruna-aterioita nähty niin paljon, että syksy saa tulla ja seuraavan kerran sillejä valmistetaankin vasta jouluna. Pidän kalapöydissä erityisesti siitä, että tarjoilu tuntuu aina runsaalta, mutta vaivannäön määrä on helposti säädeltävissä. Helpoimmillaan tarvitsee vain pestä ja keittää perunat ja availla valmiina kaupasta haetut purkit ja paketit pöytään, jolloin kolmen pikkulapsenkin äiti saa pitää kakkunsa - tai kalapöytänsä - ilman, että muun perheen kesäpuuhista tarvitsee tinkiä. Kaikki kun eivät kuulemma halua kokata aina ja koko ajan, paitsi ehkä hiekkakakkuja. Välillä on kiva tehdä enemmänkin itse, mutta tämä kompromissi palvelee hyvin, kunnes meno alkaa olla sellaista, että ilman kahta aikuista käsiparia selviytyy pidemmälle kuin lähileikkipuistoon.

Gochujang-varhaiskaalisalaatti

Wed, 28 Jun 2017 00:00:00 +0000

Hieman hämmentyneenä selasin vanhoja päivityksiä jokin aika sitten etsiessäni ohjetta gochujang-tahnalla maustetulle kaalisalaatille, joka on ollut parin viime kesän suosikkejani. Enkö ihan oikeasti ole ottanut reseptiä talteen? Korjattakoon vahinko välittömästi, sillä salaatti on hurjan helppo ja herkullinen. Se sopii lisukkeeksi melkein mille tahansa grilliruoalle, mutta on ehkä parhaimmillaan hieman rasvaisemman lihan, esimerkiksi possun kasslerin tai kanansiipien kanssa. Allekirjoittanut on syönyt sitä hyvällä ruokahalulla myös uusien perunoiden ja sillin kera. En ole tahnan suhteen kovin kekseliäs vaan toistan lähes samaa gochujang-riisiviinietikka-kalakastike-hunaja-valkosipuli-inkivääri -komboa hieman eri mittasuhteissa hyvinkin erilaisissa konteksteissa, mutta voi pojat, se toimii aina.

Thai-salaatti grillatulla entrecotella

Sun, 11 Jun 2017 00:00:00 +0000

Jos yhdistää kaksi tavattoman hyvää asiaa, thai-maustetun salaatin ja grillatun entrecoten, niin eihän siitä voi tulla kuin vielä parempaa. Voisin lähestulkoon elää erilaisilla aasialaistyylisillä salaateilla ja thai-naudanlihasalaatista on tullut tehtyä versio jos toinenkin, mutta herkullisimmillaan se on varmasti juuri grillatun lihan kanssa. Tällä kertaa helppo ja nopea ruoka pelasti erään väsyneen arki-illan, mutta sopii hyvin myös viikonloppuun, jos et ole aikeissa käyttää koko päivää ruoanlaittoon. Lisuketta kaipaavalle salaatin kaveriksi sopii hyvin höyrytetty jasmiiniriisi.

Udonit kaalilla ja sienillä

Sat, 03 Jun 2017 00:00:00 +0000

Talvella minun kiertäessäni grilliltä toiselle mies hifisteli kotona valmistamalla nuudeleita (tässä kohtaa voi toki miettiä, kumpi meistä olikaan se ruokabloggaaja). Taikinaa jäi ylikin, joten pakastimme sen tulevia tarpeita varten. Sinne se ehti jo unohtuakin, kunnes pari viikkoa sitten ostin lentokonelukemiseksii BBC Good Food -lehden kasvisruokanumeron, jonka udon-kaali-sieniresepti muistutti pakastimessa olevasta nuudelitaikinasta. Teen nuudeliruokia ihan aniharvoin reseptiä käyttäen, mutta nyt reseptin kaali, sienet ja erityisesti ne udonit houkuttelivat niin, että ohje päätyi kokeiluun.

Ihana munakoiso-pähkinätahna

Sat, 20 May 2017 00:00:00 +0000

Alkukevät saa minussa yleensä liikkeelle innostuksen Lähi-idän keittiötä kohtaan. Pääsiäisen lähestyessä teen lampaan kaveriksi tahnoja ja mausteisia salaatteja linsseistä, kvinoasta ja bulgurista. Tänä vuonna ihastuin tähän munakoisotahnaan niin paljon, että sitä on tullut tehtyä myöhemminkin keväällä, eikä loppua näy. Baba ghanoushia monelta osin jäljittelevän tahnan juju on saksanpähkinöissä, jotka tekevät siitä mahtavan täyteläisen ja ruokaisan. Valmistuskin on helppoa, munakoisot paahdetaan ja sen jälkeen kaikki ainekset vain sekoitetaan keskenään. Omaan makuuni pidän tahnasta hieman voimakkaampana ilman maitotuotteita, mutta koko perheelle tehtäessä pehmennän makua muutamalla ruokalusikallisella paksua kreikkalaista jugurttia. Tahna sopii dipiksi lähes mille vaan, mutta maistuu hyvältä myös sellaisenaan lusikoituna.

Revanssi churroista

Mon, 01 May 2017 00:00:00 +0000

Edellisvapun alla halusin kokeilla churrojen tekemistä. Kaivelin jostain netin syövereistä ohjeen, jossa vinkattiin taikinan pursottamisesta voidellun leivinpaperin päälle pellille sen sijaan, että se pursotettaisiin normaaliin tapaan suoraan paistokattilaan. En tiedä, oliko syynä samaan ajankohtaan osuneet muuttovalmistelut, silloisen äitiyslomalaisen väsymys vai se, ettei pitäisi uskoa kaikkea lukemaansa, mutta kokeilu epäonnistui täydellisesti (kuvatodiste löytyy tästä tekstistä). Churrot eivät koskaan päässeet edes paistoon saakka, mutta niin paljon jäi asiasta hampaankoloon, että vannoin ottavani pötkylöistä vielä revanssin. Mikä olisikaan parempi ajankohta kuin seuraava vappu?

Ruokaostostirkistely 2017

Wed, 26 Apr 2017 00:00:00 +0000

Viime vuonna seurasin taloutemme ruokamenoja helmi-maaliskuussa kuukauden ajan. Sen jälkeen moni kulutukseen vaikuttava asia on perheessämme muuttunut, suurimpina asioina varmasti itselläni töihinpaluu ja lapsilla päivähoidon aloitus sekä nuorimmaisten kasvaminen vauvoista kaikkiruokaisiksi (heh, ainakin teoriassa) taaperoiksi. Nyt, kun kotona ei syödäkään kaikkia neljää tai viittä ateriaa päivässä seitsemänä päivänä viikossa, halusin toistaa kuittienkeruuharjoituksen nähdäkseni, mistä ruokamenot tällä hetkellä muodostuvat. Syynä ei ole se, että ruokamenoissa pitäisi varsinaisesti säästää vaan se, että haluan saada niistä ja muuttuneen arkemme vaikutuksista hieman paremman käsityksen.

Keväinen chorizokala

Sun, 23 Apr 2017 00:00:00 +0000

Blogihiljaisuudesta moi! Täällä ollaan edelleen. Kevät on ollut kiireinen ja ruoanlaitto tuntunut usein enemmän velvollisuudelta kuin virkistävältä harrastukselta, minkä vuoksi ei blogikaan ole päivittynyt kovin ahkeraan tahtiin. Olen onneksi luvannut itselleni, etten tämänhetkisessä elämäntilanteessa aseta blogille huikeita tavoitteita vaan pidän harrastuksen henkireikänä, josta saa ja pitää nauttia ilman suorituspaineita. Pitkä kirjoitustauko ei helpota hommaan ryhtymistä, mutta taannoin huomasin taas inspiraation pilkahduksia, jotka saivat minut palaamaan näppäimistön äärelle. Kevät! Parsaa! Kalaa! Kaikenlaisia ihanuuksia on maailma täynnä, kun niitä vaan muistaa katsoa.

Kepeää kuhaa aasialaisittain

Sun, 19 Mar 2017 00:00:00 +0000

Perheemme aikuisten pitkän ajan kalaruokasuosikkeihin kuuluu thaimaalaisittain maustettu, höyrytetty valkoinen kala. Kala, aromaattiset yrtit ja riisi muodostavat yhdistelmän, joka tuntuu lähes puhdistavalta, ruoka on samaan aikaan täyttä tavaraa mutta jättää silti ruokailijalle keveän olon. Ruoka on myös ihastuttavan yksinkertainen, jollaisia parhaat kalaruoat mielestäni ovat. Niin tykästynyt olen tähän kalaan, että olin hyvin yllättynyt huomatessani, etten ollut koskaan kirjoittanut siitä. Onneksi otin edes pari pikaista kuvaa tämänkertaisesta vedoksesta ennen sen syömistä, sillä on korkea aika korjata tuo puute blogissani.

Noin viiden mausteen possu

Wed, 15 Mar 2017 00:00:00 +0000

Blogista päätellen meillä on menty alkuvuosi vastavirtaan nykytrendeihin verrattuna; lihaa, grillisapuskaa ja vielä vähän lisää lihaa. Ja taas on possua. Mutta hei, tähän viimeisimpään puolustukseni on, että meillä valmistetaan porsaanlihaa nykyisin aniharvoin. Pääsyynä on, ettemme enää asu kätevän noutomatkan päässä ihanasta Kiven Säästöpossusta, josta aiemmin tapasimme hakea ihan turkasen hyvää luomupossua puolikas eläin kerrallaan. Nykyisiltä asuinhoodeilta emme ole ihan vastaavaa löytänyt, vaikka kompensoivasti lammasta ja nautaa on nyt mukavasti tarjolla. Toisena syynä vähäiseen porsaanlihan käyttöön lienee se, ettei meilläkään ihan oikeasti mennä niin vastavirtaan trendeistä kuin mitä julkaistuista resepteistä voisi päätellä. Liha-aterioita tulee tehtyä selvästi aiempaa vähemmän, ja usein liha on meillä hirveä.

Yhden pannun aasialainen kana - ja äkkiä!

Sun, 26 Feb 2017 00:00:00 +0000

Arkiruoan täytyy olla nopeaa, mutta ei viikonloppuisinkaan ole läheskään aina mahdollisuutta rauhoittua kokkaamaan pitkän kaavan mukaan. Se on asia, josta olen toisinaan hieman pahoillani, mutta jonka olen valmis nielemään; viikossa on kaksi vain kaksi vapaapäivää ja ajalle monta ottajaa. Ruoan kuitenkin soisi olevan hyvää, on se lautasella kuinka nopeasti tai hitaasti tahansa.

Muutama viikko sitten valmistin arkipäivälliseksi broilerin paistileikkeitä (eli luuttomia reisipaloja) niin, että ruskistin ensin leikkeet, lisäsin kasviksia ja lientä ja hauduttelin palat liemessä kypsäksi. Lopuksi samaan pannuun lensivät vielä edellispäivän makaroonit, jotka saivat ihan uutta elämää imaistuaan kanalientä pannusta. Helppoa, hyvää ja vähätiskistä. Kanapannusta juontui ajatus tehdä samantapainen ruoka aasialaisella twistillä, broileria, lämmittävää lientä ja tuoreyrttejä, sekä samalla pannulla kypsyneet nuudelit. Seuraavana viikonloppuna ryhdyin tuumasta toimeen, ja aasiasta vaikutteita ottava yhden pannun kanaruoka - nopeudeltaan sopiva sekä arkeen että viikonloppuun - sai ensiesityksensä.

Hirvenlihapullat omenalla ja pekonilla

Sun, 19 Feb 2017 00:00:00 +0000

Lihapullat, lihapullat. Onko ketään, joka ei niistä tykkäisi? Tein tosi pitkästä aikaa hyvin perinteisiä, pannulla ruskistettuja ja kermaisessa kastikkeessa kypsäksi haudutettuja lihapullia. Ei kenties kovin terveellistä, mutta ei niitä ole tarkoitus joka päivä syödäkään. Siksi tein pullat myös vähän juhlavammalla otteella, käyttäen naudan tai sikanaudan sijasta hirven jauhelihaa. Kastike sai kerman lisäksi makua konjakista ja viherpippureista.

Olen aina vähän skeptinen hirvenlihapullien äärellä, koska vähärasvaisesta jauhelihasta tehtävät pullat muuttuvat niin helposti kuiviksi ja koviksi. Taikinaan lisätty pekoni ja raastettu omena pitivät kokonaisuuden kuitenkin todella mehevänä, joten huoleni oli turha. Väitän, että näitä kehtaisi tarjota illallisvieraillekin.

Sellerilaatikko

Sat, 11 Feb 2017 00:00:00 +0000

Vuosi sitten talvella lämmittelin ystävyyttäni juurisellerin kanssa. Minulla ei ole siitä koskaan ollut mitään negatiivisia kokemuksia, mutta se on pitkään nurkkautunut keittiössäni lähinnä keittojuureksen rooliin. Vuosi sitten tein kuitenkin pitkästä aikaa selleristä vaikka mitä ihanaa, kuten tämän laatikkoruoan, joka ei tuolloin koskaan päässyt blogiin saakka, vaikka ehdottomasti ansaitsee paikkansa täällä. Uusintaotto oli siis tarpeen.

Laatikko on oikeastaan jo lapsuudestani, enkä edes tiedä, mistä resepti on perheeseeni kulkeutunut. Lapsuudenkodissani ruokaa kutsuttiin riisi-sellerilaatikoksi, malttamaton nykyihminen oikaisee sen pelkäksi sellerilaatikoksi. Niin tai näin, sellerilaatikko on tosi hyvää ja sopii viileisiin talvipäiviin. Olen lähes hämmentynyt siitä, miten niin vaatimattoman näköinen ruoka voikin olla niin maukasta! Selleri ja juustokastike, loistopari.

Talviaurinkoa: appelsiinisalaatti tahinikastikkeella

Sun, 05 Feb 2017 00:00:00 +0000

Talvisin syödään appelsiineja, ja miksei syötäisikin. Ne ovat sesongissa, herkullisia ja edullisia. Minulle käy välillä kuitenkin niin, että ostan niitä muutaman kaupasta aina tavan vuoksi, jolloin ennen pitkää päädyn tilanteeseen, jossa keltaiset pallerot ovat valloittaneet sekä koko jääkaapin että hiljalleen myös keittiön työtasot. Pakkohan niistä on jotenkin päästä eroon.

Appelsiini on onneksi helppo käytettävä muuallakin kuin sellaisenaan tai hedelmäsalaatissa. En erityisesti fanita kaali- tai porkkana-appelsiiniraasteita, mutta esimerkiksi fenkolin kanssa olen blogiinkin tehnyt useampaakin erilaista salaattiversiota. Lisäksi appelsiinia tulee tungettua paljon esimerkiksi erilaisiin marinadeihin ja kalaruokiin sitruunan tilalle. Ja jos mikään muu ei auta, voi aina tehdä iki-ihanaa appelsiiniriisiä.

Hampurilainen kahdeksalle - grillikierros Oulussa

Tue, 31 Jan 2017 00:00:00 +0000

Kun maailma tammikuussa kevensi, lähtivät oululaiset ruokabloggaajat grillikierrokselle, makkaraperunoiden ja hampurilaisten äärelle. Eikä minua tarvinnut kahdesti houkutella mukaan! Perinteiset grillikioskimätöt kurkkusalaateillaan ja ketsupeillaan eivät ole aikoihin olleet mitään trendiruokaa, mutta niillekin on paikkansa ja tilanteensa. Ja kun grillin luukulle lähtee jonottamaan tammikuussa, voi kaupan päälle odottaa saavansa annoksen - noh, sanoisinko erityistä tunnelmaa. Minulle kierros oli uudehkona oululaisena toki myös kotiseutumatkailua, osa kierroksen kohteista oli täysin uusia tuttavuuksia ja osa sellaisia, jotka olin laittanut jonnekin takaraivoon testattavien paikkojen listalleni (joo, mun “must visit” -ravintolalistalla on grillejä), mutten vielä ehtinyt käydä.

Gulassi hirvenlihasta

Fri, 20 Jan 2017 00:00:00 +0000

Minulle käy usein niin, etten keksi, mitä ruokaa laittaisin. Tuttu tunne? Ensin en keksi, mitä syödä, sitten yritän väkisin vääntää kauppalistaa, sitten huomaan unohtaneeni puolet ja sitten alkaa mennä maku koko touhusta ja päädyn syömään niitä samoja ruokia viikosta toiseen. Usein hyviä ruokia, mutta hyvin vähän sellaista, mistä inspiroituu kirjoittamaan. Koin kuitenkin hiljattain jonkinlaisen ahaa-elämyksen. Usein tuppaan syyttämään ruuhkavuosia verkkaisesta bloggaamistahdista, mutta vasta nyt onnistuin hahmottamaan ongelman ytimen. On helppo olettaa, että arkirumban keskellä ei jäisi aikaa ruoanlaittoon, kuvaamiseen ja kirjoittamiseen, mutta se ei oikeastaan ole mikään ongelma. Ruokaa täytyy tehdä joka tapauksessa, kuvaamiseni ei ole mitään aikaavievää hifistelyä, ja kirjoittamista voi ainakin joiltain osin tehdä pienissäkin pätkissä. Kyse on enemmän siitä, ettei ole aikaa ja tilaa ajatella - suurin bloggaamista hidastava tekijä on se, ettei ole mahdollisuutta pysähtyä miettimään, mitä oikein tekisin. Toisin sanoen omalla kohdallani kiireestä kärsii enemmän tekemistä ohjaava luovuus kuin itse tekeminen. En ole keksinyt tilanteeseen mitään kaiken ratkaisevaa elämänohjetta, meillä on kolme pientä lasta ja kolme koiraa, joten tekemistä riittää vaikka kaiken turhan karsisikin pois. Minusta on kuitenkin tärkeää kirjoittaa tämä ajatus ylös, jotta en sitä hukkaisi.

Shakshukaa viisivuotiaalle

Sun, 08 Jan 2017 00:00:00 +0000

Hyvää alkanutta vuotta 2017! Henkilökohtainen merkkipaaluni vuodenvaihteessa on aina blogin syntymäpäivä, ja tänä vuonna Kärähtäneet täytti kokonaiset viisi vuotta. Ensimmäisen blogireseptini - hernekeiton - olen julkaissut uudenvuodenpäivänä 2012. Aluksi epäröin, jääkö blogi tyngäksi ja ehdinkö ikinä mitään julkaisemaan, mutta harrastus vei mennessään ja tänä päivänä julkaistuna on yhteensä yli 600 artikkelia. Toistakymmentä roikkuu jatkuvasti myös luonnoksissa odottamassa idean tasolla tai puolivalmiina odottamassa sopivaa julkaisuhetkeä.

Jokaiselle ruokablogeja lukeneelle on varmaan tullut selväksi, että blogimaailma on muuttunut hurjasti viimeisen puolen vuosikymmenen aikana. Päällimmäisenä kentän muutoksessa käsitellään usein blogien kaupallistumista, mutta koen, että blogeista on tullut monipuolisempia: yksi on sekasyöjä, toinen kasvissyöjä, kolmas gluteeniton. Yksi perheellinen arkiruoan tuunaaja, toinen ravintoloita ahkeraan koluava. Joku tuottaa runsaasti kaupallista sisältöä ja toinen välttää sitä viimeiseen asti. Mikään edellämainituista ei mielestäni ole kuitenkaan laadullinen mittari bloggaamiselle, vaan se on upea harrastus - tai nykyisin joillekin taitaville jopa ammatti - jota jokainen voi toteuttaa omista lähtökohdistaan. Samoin omia suosikkiblogeja miettiessäni huomaan, että päällisin puolin yhdistäviä tekijöitä on näissä blogeissa yllättävän vähän. Jonkun viehätys minun silmissäni on reseptiikka, toisen inspiroivat kuvat, kolmannen naseva teksti, neljännen arkinen rehellisyys ja viidennen ehkä joku muu ominaisuus tai blogin teema. Osa omista suosikeistani toteuttaa paljon yhteistyökumppaneiden kampanjoita ja osa ei ollenkaan. Ajattelen siis, että hyviä tapoja tehdä blogia on yhtä monta kuin bloggaajiakin. Toivottavasti vanhat suosikit jatkavat julkaisujaan ja joukkoon saadaan edelleen lisää myös uusia!

Vuosikatsaus 2016 - näitä ette ole nähneet

Sat, 31 Dec 2016 00:00:00 +0000

Vuosi vaihtuu muutaman tunnin kuluttua. Usein on tapana julkaista jonkin sortin vuosikatsaus tai omia tai lukijoiden suosikkireseptejä, mutta tänä vuonna ajattelin viihdyttää teitä jollain ihan muulla ja esittelen kulissien takaa kuvia, joita ette ole aiemmin nähneet. Niitä ruokia, joiden valmistus ei mennyt niin kuin Strömsössä ja jotka todennäköisesti eivät kestäneet päivänvaloa blogiinkaan saakka.

Jos 2016 ei ole ollut paras vuotesi ruoanlaitossa tai muutenkaan, saanet kuvista hieman vertaistukea.

Viime vappuna tein churroja. Perinteisen kuumaan öljyyn pursotuksen sijaan kokeilin netistä löytämääni vinkkiä pursottaa churrot ensin leivinpaperille ja siirtää ne sitten uppopaistettavaksi. Pidättekö lopputuloksesta? Voin kertoa, että churrot eivät päätyneet blogiin eivätkä totta puhuen edes pöytään. Ne jäivät tuohon leivinpaperiin.

Joululeipä ja hyvän joulun toivotus

Sat, 24 Dec 2016 00:00:00 +0000

Leipomispuuhat kuuluvat jouluun, mutta en mielelläni toteuta niitä enää aivan h-hetkellä. Tämä joululimppu oli kuitenkin niin herkullinen ja helppo tehdä, että sille voi hyvin uhrata hetken vaikkapa välipäivinä. Leipää ei ole makeutettu sokerilla tai siirapilla, vaan se saa makeutta kuivatuista hedelmistä ja hunajasta ja suutuntumaa pähkinöistä. Chili tuo limppuihin pientä lisäsäväystä. Höyrypelti leivän alla paiston aikana takaa rapean kuoren.

Resepti on tuoreimmasta Glorian Ruoka & Viinistä (8/2016). Jouni Toivasen reseptit ovat mielestäni olleet yleensä toimivia, eikä tämäkään ohje tuottanut pettymystä. Joululimppu on pitkään ollut listallani asioita, jotka olen kuvitellut hankalaksi, mutta kokeiltuani tätä voin todeta huolehtineeni turhaan.

Kreikkalainen avgolemono -kanakeitto

Sat, 17 Dec 2016 00:00:00 +0000

Sitruunaiset keitot vievät ajatukset väistämättä Kreikan lämpöön. Klassinen kreikkalainen kanakeitto avgolemono ei kenties ole se annos, jonka valitset kuumana päivänä rannalla lekottelun jälkeen, mutta viileänä talvi-iltana se maistuu taatusti. Kreikassa keittoa syödään useina juhlapäivinä, myös jouluna. Nimi avgolemono viittaa kananmuna-sitruunakastikkeeseen, jota käytetään keiton suurustamiseen.

Nyt avgolemono esiintyy monen muun maailmalta lainatun jouluherkun kanssa ebookersin jouluruokamestari -pelissä, jossa tehdään jouluista makumatkaa ympäri maailman. Voittoisa pelaaja saa 1000 euroa matkakassaansa ilahduttamaan. Suosittelen tutustumaan kanssabloggaajien herkullisiin resepteihin ja joulutarinoihin maailmalta, ainakin itse löysin pelin resepteistä niin hyväksi havaittuja klassikoita kuin aivan uusiakin tuttavuuksia.

Linssisalaatti Lähi-idän maustein

Sat, 10 Dec 2016 00:00:00 +0000

Minä sydän linssit - töissä lapan niitä salaattipöydästä lautaselleni ja kotona tungen niitä salaatteihin ja lisukkeisiin. Nyt valmistin linssejä Sydänmerkin kilpailuun, johon toivottiin reilusti kasvispitoisia reseptejä. Ilmoittautuessani lupasin vaatimattomasti tehdä kasvisruoan, joka maistuisi niin lapsille kuin aikuisille. Ja olisi tietysti nopea ja vaivaton valmistaa. Helppo juttu. No ei ole tietenkään, mutta meidän talouden realiteetti on, että kun aviomies syö mieluiten kasvisruokaa, perheessä on pieniä lapsia ja arkena kaiken on valmistuttava hetkessä, olisi juuri sellaisille resepteille käyttöä.

Joulun helpoin jälkkäri

Tue, 06 Dec 2016 00:00:00 +0000

Joulumieleni on tänä vuonna kaivannut hiukan virittelyä, vaikka yleensä rakastan joulujuttuja. Se, että suunnittelen valmisteluja ja ruokia excelissä, on normaalisti ilon eikä ahdistuksen aihe, eikä minua haittaa edes väsymys ja kiire joulun alla. Mitä enemmän tulee tehtyä, sitä mukavampaa on yleensä köllähtää aatonaaton iltana sohvalle viinilasi kädessä joulukuusta tuijottamaan. Ja valmistelut ovat osaltaan juuri sitä, mikä pidentää muuten niin nopeasti ohi vilahtavaa kautta!

Tämän vuoden penseys joulunaikaa kohtaan lienee viime vuoden peruja, emme silloin nimittäin juurikaan päässeet joulunvietosta nauttimaan. Koko perheen läpikäynyt, harvinaisen hankala flunssaputki alkoi noin viikon ennen joulua, huipentui aattoillan sairaalareissuun ja jatkui kaikkinensa loppiaisen kieppeille. Siinä välissä uudenvuodenaattona, juuri kun alkoi tuntua, että edes osa porukasta alkaa olla lähes normaalikunnossa, joutui vielä yksi koiristakin akuutisti leikkaukseen ja suunnitelmat menivät taas osaltaan vähän uusiksi. Tällaiset vastoinkäymiset kuuluvat tietysti elämään, mutta hieman se saa jarruja tavalliseen innostukseeni. Entä jos tänä vuonna on sama tilanne? Osaan toki järkeillä ajatuksen syrjemmälle, mutta pelkojen huono puoli on se, etteivät ne yleensä kuuntele järkeilyä.

Sunnuntailounas: metsästäjän piirakka hirven jauhelihasta

Tue, 29 Nov 2016 00:00:00 +0000

Parjatun brittikeittiön kotiruokaklassikko shepherd’s pie ei kuulosta kovin kummoiselta. Jauhelihakastikekerros, jota peittää perunamuusikerros. Mutta kuten monet muutkin kunnon kotiruoat, shepherd’s pie on helposti lähestyttävä, koko perheelle maistuva ja rakkaudella tehtynä muhevan herkullinen klassikko. Minulle se juolahti mieleen, kun mietin käyttökohteita pakastimesta löytyvälle hirven jauhelihalle. Alkuperäiseen versioon käytetään lammasta, joiden paimentamiseen ruoan nimessäkin viitataan, mutta maukas ja metsäinen hirvi sopii tarkoitukseen erittäin hyvin. Onko kyseessä nyt sitten metsästäjän piirakka?

Koen, että kotiruokaklassikoiden - jotka monelle ovat myös niitä kouluvuosien traumaruokia - valmistuksessa pitkän kaavan mukaan on jotain hyvin palkitsevaa. Ruoat heräävät eloon ihan uudella tavalla ja muistuttavat, miten yksinkertaiset asiat ovat usein juuri niitä parhaita. Tekemisessä menee hetki, mutta mistään vaikeasta ei tässäkään ole kyse. Ja vaikka teenkin ruoat mieluummin tuoreeltaan kuin lämmitän samaa isoa laatikkoa koko viikon, niin en varsinaisesti valitakaan, kun sunnuntain lounasta voi venyttää vielä parin arkipäivänkin tarpeisiin.

Vuohenjuustolasagne punaisella pestolla

Mon, 07 Nov 2016 00:00:00 +0000

Kesällä tein nopeaa ja ihan mahtavan hyvää punaista pestoa aurinkokuivatuista tomaateista ja cashew-pähkinöistä. Samaisesta kastikkeesta syntyi muutama päivä myöhemmin herkullinen arkipasta niinkin yksinkertaisesti kuin jatkamalla soosia tomaattimurskalla.

Jotta käyttökelpoiset ideat eivät jäisi vain arkistojen aarteeksi, päätin tehdä samaista pestoa uudemman kerran. Nytkin jatkoin kastiketta tomaattimurskalla, mutta piilotinkin lopputuloksen lasagnelevyjen väliin yhdessä vuohenjuustoviipaleiden kanssa. En keksi paljon helpompaa versiota lasagnesta. Valmiin ruoan päälle hieman basilikasilppua ja siinä se on - viikonloppuateria arkiruoan vaivalla.

Paahteinen myskikurpitsakeitto

Sun, 30 Oct 2016 00:00:00 +0000

Tänä viikonloppuna ruokamedia täyttyy halloweenin tavaramerkkikasviksista kurpitsoista. Pyhäinpäivää vietetään meillä vasta marraskuun ensimmäisenä lauantaina, mutta monessa maassa halloween on aina lokakuun viimeisenä päivänä ja pyhäinpäivä marraskuun ensimmäisenä. Tämä vaihtelu antaa hyvän tilaisuuden juhlia vaikka molempina ajankohtina.

Minäkin hyppäsin kurpitsakelkkaan ja valmistin syysväreissä hehkuvan keiton myskikurpitsasta. Totta puhuen muiden toiveesta, koska 1) yrityksistäni huolimatta en ole mikään kurpitsafani (käännytystyö jatkuu), 2) en ole myöskään suuri sosekeittofani, enkä ylipäänsä sosefani - jauhelihan ohella olen valmistanut viime vuosina niin paljon eri soseita ja pyyhkinyt niiden rippeitä esimerkiksi ikkunaverhoista ja seiniltä, että tulen aika monta vuotta toimeen ilman. Ja sokerina pohjalla, 3) parin vuoden takaisissa raskauden alkupahoinvoinneissa erehdyin tekemään (sinänsä erittäin hyvää) kurpitsapiirakkaa, jonka pääraaka-aineesta tietyt kuvotuksen tunteet tulevat edelleen voimakkaasti mieleen. Tosi kummallista, koska itse piirakka suinkaan ei jäänyt syömättä.

Savustetut, manteliset kalarullat

Sun, 23 Oct 2016 00:00:00 +0000

Grilliin tulee tuskin enää hankittua uutta kaasupulloa ennen ensi kevättä, mutta savustin pöhisee vielä tasaiseen tahtiin. Nyt innostuin väkertämään lohirullia, joiden täyte jäljitteli ajatukseltaan mantelikalaa. Samat ainekset olisi voinut toki laittaa savustimeen ilman rullaamistakin, mutta harvoin iskevä mieliteko askarteluun täytyi toki hyödyntää. Se kannatti, sillä rullat pysyivät kasassa yli odotusteni ja näyttivät oikein sieviltä. Eivätkä ne olleet vaikeitakaan; jos nyt ihan rehellinen olen niin rullat olisivat luultavasti jääneet tekemättä, jos niitä pitäisi pyöritellä kovin kieli keskellä suuta ja hiki otsalla.

Pomelosalaatti

Mon, 17 Oct 2016 00:00:00 +0000

Olemme tulleet siihen kohtaan syksyä, kun sitrukset alkavat vallata alaa kauppojen hedelmätiskeissä. Nyt ostoskärryyn pakattiin satsumoiden ja greippien lisäksi pari paksukuorista pomeloa, jotka ovat mielestäni parhaimmillaan salaatissa.

Inspiraationa salaattiin on thaimaalainen pomelosalaatti yum som o, josta tein kotikaappien sisältöön sopivan version. Omasta mielestäni autenttiseen salaattiin kuuluvat ehdottomasti pikkuiset, kuivatut katkaravut, mutta niitä ei itselläni ollut joten paistoin salaatin päälle tavallisia pakastekatkarapuja. Yksinkertaistin salaattia myös hieman jättämällä usein käytetyn kookoksen kokonaisuudesta pois.

Siskonmakkarakeitto aasialaisittain

Sat, 08 Oct 2016 00:00:00 +0000

En varmastikaan ihan ensimmäistä kertaa kerro, että aasialaiset maut ovat pikaisina arkiruokina suosikkejani. Vuosien varrella olen tähän kategoriaan meneviä ruokia kirjannut blogiinkin lähes pilvin pimein. Nyt testasin, taipuuko perinteinen siskonmakkara aasialaisvaikutteiseen ruokaan ja kokeilin sitä aina luotettavaan nuudelikeittoon. On tavallinenkin siskonmakkarakeitto hyvää, mutta tämä on ehkä vielä hiukan enemmän omaan makuuni.

Soppa oli lämmittävä tuttavuus. Limellä ja kalakastikkeella maustettu liemi ei peittänyt siskonmakkaran ominaismakua, mutta toisaalta maku ei mitenkään sotinut kokonaisuuden kanssa. Keveyttä keittoon toivat lehti- ja kiinankaali. Ohjeen määristä riittäisi luultavimmin neljälle aikuiselle, nyt minä ja kolme lasta söimme setistä kaikki kahdesti. Jos tekisin keiton aikuisille, lisäisin tulisuutta reilusti tuoreen chilin muodossa, nyt tyydyin töräyttämään omalle lautaselleni kukkokastiketta.

Ruuhkavuosipaniikkia ja punajuurilaatikkoa

Sat, 01 Oct 2016 00:00:00 +0000

Ihan pian koittaa se hetki, kun kaikki lapsemme siirtyvät kotihoidosta päivähoidon hellään huomaan ja me vanhemmat yritämme keksiä, miten selvitä uudenlaisesta arjesta. Tuntuu samaan aikaan hyvältä, haikealta ja kaoottiselta, vaikka olen jo saanut porrastaa shokkia aloittamalla uudessa työpaikassa jokunen kuukausi sitten. Nyt ovat kuitenkin miehenkin isyysvapaapäivät luetut, joten sieltä ne ruuhkavuodet tulevat ihan oikeasti, täysillä päin.

Ajatukset heittelevät laidasta laitaan; kuka tästedes hoitaa yöherätykset? Kuoppaammeko haaveet harrastuksista? Kuka ehtii tehdä ruokaa? Entä käydä kaupassa? Kuolemmeko nälkään? Paniikki! Pientä lohtua sain kuitenkin, kun vietin pari vapaapäivää kotona lasten kanssa. Kun rutiiniin pääsi, asiat kummasti lutviutuivat ja homma olikin oikeastaan helpompaa kuin muistin. Se valoi luottamusta myös tulevaan - ne uudetkin rutiinit ihan varmasti löytyvät, joten kyllä me hengissä selvitään. Tai ainakin luulen niin.

Sunnuntailounas: Enchiladat

Sun, 25 Sep 2016 00:00:00 +0000

Kyselin tuttuun tapaan mieheltäni toivomuksia viikonlopun ruokalistalle, ja jossain ruokasovelluksessa piipahdettuaan hän ehdotti enchiladoja. Mielessäni oli joltiseenkin ajatus siitä, mistä on kyse, mutta yllätys yllätys, hakutermillä “beef enchiladas” löytyivät varmasti kaikki tortillalettujen olomuodot. Minua jäi vaivaamaan, miten enchiladat eroavat esimerkiksi burritoista, joten tein vielä hieman lisäkaivelua. Lukemissani resepteissä suurin yhteinen nimittäjä enchiladoille vaikutti kuitenkin oleva enchilada-kastike, joten siihen lähdin itsekin etsimään ohjetta. Opin, että olemassa on lukuisia erinimisiä variaatioita, jotka muokkaavat enchiladat ihan omiksi alalajeikseen, esimerkiksi tomaattikastikkeella päällystettyjä versioita kutsutaan entomatadasiksi. Lisäksi opin, että ihan perinteinen enchiladakastike ei saakaan punaista väriään tomaatista vaan ainoastaan chilistä.

Retiisi-sipulipikkelsi

Fri, 23 Sep 2016 00:00:00 +0000

Kotimaisten retiisien sesonki alkaa olla jo hiipumassa, mutta jos saat vielä nipun käsiisi, kokeile vaihteeksi laittaa retiisit etikkaan. Meillä näin pääsi käymään hieman vahingossa, kun avomaankurkuille tarkoitettu säilöntäliemi oli jo keitetty, mutta kurkut hävinneet parempiin suihin jääkaapista. Retiisit ovat kuitenkin ihan loistavaa säilöttävää, niissä on rapsahtava purutuntuma ja ne tuovat makeanpippurisen säväyksen salaatteihin ja liharuokien rinnalle. Vaihtelu virkistää, vaikka sitten vahingossa!

Säilöntäliemen tein perinteisellä 3-2-1 mittasuhteella ja lisäsin pohjaan sitten suolaan. Näin liemestä tuli melko mieto ja makea. Retiisit säilyvät ainakin viikon-pari normaalisti tiskatuissa (eli desinfioimattomissa) purkeissa, jollet ennätä syömään niitä nopeammin.

Mehevät keikaussitruunapalat

Sat, 03 Sep 2016 00:00:00 +0000

Ihan sattumalta, jotain aivan muuta hakiessani, törmäsin tähän mehevään sitruunapalaohjeeseen. Pidän leipomuksissa eniten raikkaista, jopa happamista mauista ja suosikkitäytekakkuni on sitruunakakku, joten halusin kokeilla ohjetta, vaikken olekaan kova leipomaan. Kyseessä on eräänlainen keikausleivonnainen, jonka jujuna on kostuttaa ensin koko kakku mehevällä sitruunatahnalla, antaa sen jäähtyä ja hieman jähmettyä, ja sitten kääntää kakku tarjoiltavaksi, jolloin kakun läpi pohjalle valunut tahna muuttuukin päällikerrokseksi. Minä toteutin sitruunapalat pyöreänä kakkuna, mutta alkuperäisohjeessa se on tehty levynä mokkapalojen tapaan.

Punainen pesto casheweista ja aurinkokuivatuista tomaateista

Fri, 26 Aug 2016 00:00:00 +0000

Monipuolisten, herkullisten, terveellisten, edullisten, helppojen ja nopeiden arkiruokien etsiminen on ikuisuusprojekti. Olen varmasti ennenkin sanonut, että niin hyvää ruokaa kuin jauheliha-makaroonimössö onkin, tulen saamaan siitä elämänmittaisen kiintiön täyteen siihen mennessä, kun lapset saavuttavat kouluiän. Niinpä muita vaihtoehtoja testataan mahdollisimman paljon, vaihtelevin lopputuloksin.

Yksi viimeaikojen onnistuneimpia uusia arkiruokakokeiluja on pastaruoka, johon tein punaisen pestotyylisen kastikkeen cashewpähkinöistä ja aurinkokuivatuista tomaateista. Ruoka oli helppo ja valmistui kirjaimellisesti siinä ajassa, kun keitin spagetin. Tykötarpeet kaivelin kaapista jo valmiiksi löytyvistä, hävikkiuhan alla olevista tuotteista, joten kustannuksetkin jäivät pieniksi. Oikeastaan ainut uutena ostettu raaka-aine oli tuore basilika, jota ripsin valmiiseen annokseen väriä ja lisämakua tuomaan. Sitäkään ei siis varsinaisesti tarvinnut itse kastikkeeseen. Pari päivää myöhemmin tein toisen nopean pastan, jonka kastikkeeseen jatkoin pestonjämiä vielä tomaattimurskalla. Hyvältä maistui sekin. Voisiko arkiruoalta paljon muuta toivoa?

Helppo ja herkullinen kukkakaalilisuke

Sun, 21 Aug 2016 00:00:00 +0000

Kukkakaalikin on nyt sesongissa. Pidän kaikista kaaleista (uskotteko, että pari viikkoa sitten lastasin ostoskärryyni kuutta erilaista variaatiota?), mutta kukkis on ihan siellä kärkipäässä. Olen ennenkin sanonut, että parasta se on minusta yksinkertaisesti höyrytettynä ja voin kanssa syötynä, mutta tällä kertaa tämä tämä nopea ja yksinkertainen lisuke tuli tehtyä kesäiseen kalapöytään, kun mieli teki vaihteeksi jotain muuta kuin sitä höyrytettyä kestosuosikkiversiota. Saattaa myös olla, että lieden päällä koreili sellainen pino likaisia kattiloita, ettei siihen olisi mitään mahtunut höyryttämäänkään. Niin tai näin, tämä oli superhelppoa ja herkullista, ja ainakin omasta mielestäni vielä kaunistakin vielä.

Syökää salaattia! Soijatäytteiset salaattikääröt

Fri, 12 Aug 2016 00:00:00 +0000

Nyt se on taas, paras satokausi. Juoksen kaupassa lähes maanisena ja tuskailen, kun aika ja vatsa eivät millään anna myöten syödä kaikkea, mitä kärryihini haluaisin kerätä. Moni talvella valjulta maistuva kasvis herää henkiin aivan eri tavalla, kun siitä saa nauttia mahdollisimman tuoreena, parhaan satokauden aikana.

Edellämainittuun kategoriaan kuuluu myös perinteinen jäävuorisalaatti, jota jokainen lienee nähnyt nahistumassa lounasruokaloiden salaattilaareissa aivan riittämiin. Nyt kesällä, kun kotimaista jäävuorisalaattia on saatavilla ja se oikeasti on parhaimmillaan, kannattaa sille kuitenkin antaa tilaisuus. Hyvä jäävuorisalaattikerä on paitsi rapea, myös kevyt ja ilmava, toisin kuin saattaisi kuvitella. Jäävuorisalaatti rakastaa majoneesia ja on ehkä parhaimmillaan silputtuna majoneesilla höystetyn leivän väliin; ajatelkaapa vaikka klassista BLT:tä.

Yltiöhyvät gochujang-kanansiivet

Sun, 07 Aug 2016 00:00:00 +0000

Kanansiivet maistuvat meillä naposteltavana tai iltapalana lähes milloin vain. Kelpuutan mukisematta myös tietyt teolliset variaatiot, mutta mielelläni teen siipiä itsekin. Siinä missä valmissiivet syödään yleensä salaa lasten käytyä nukkumaan, kestävät kotitekoiset hieman paremmin päivänvaloa. Nyt tein niitä viikonloppulounaaksi korealaisella gochujang-chilitahnalla maustettuna. Mukaan vihannestikkuja sekä pari dippiä, ja kasassa oli sormiruokaa koko perheelle!

Gochujangia on viime aikoina näkynyt resepteissä melkein kyllästymiseen saakka, mutta hyvin koukuttava tuo happaman ja tulisen yhdistävä tahna on. Sen ilmestyttyä suomalaistenkin markettien hyllyihin on sitä löytynyt myös minun jääkaapistani. Viikolla jäi valokuvausteknisten haasteiden vuoksi julkaisematta toinenkin resepti, jossa gochujang on oleellisessa osassa. Erityisen ihanaa tahnassa on mielestäni se, että se tarjoaa oikomismahdollisuuksia, kun vaikkapa mieliteko saada kimchiä iskee (täysin mahdollinen skenaario). Tulisuus ei ole ylenpalttinen, mutta lapsille sekoitin pikaisesti kuitenkin oman, lempeämmän marinadiversion, johon tuli mm. hunajaa ja seesamiöljyä. Yllätyksekseni kaksi kolmasosaa talouden lapsista söi kuitenkin myös mausteisempia siipiä hyvällä ruokahalulla. Se on onnistuminen, sanon minä.

Ajo blanco -mantelikeitto blogipiknikille

Sun, 31 Jul 2016 00:00:00 +0000

Kesään, varsinkin hellesäihin, sopivat kaikenlaiset kylmät keitot. Ikisuosikkini gazpachon lisäksi tulee välillä tehtyä muitakin kokeiluja, nyt sain loputtomalta tekemättömien ruokien listaltani ruksittua yli ajo blanco -mantelikeiton. Koska kylmät keitot eivät varsinaisesti herätä ihastusta muussa perheessä, valitsin koekaniinijoukokseni bloggaajia ja tein ämpärillisen soppaa oululaisten ruokabloggaajien perinteiselle piknikille, jolle minun oli ilo osallistua ensimmäistä kertaa. Tällä kertaa piknik oli muuntunut puutarhajuhlaksi, jota emännöi Kokit ja Potit -blogin Hannele kauniilla pihamaallaan. Kiitokset emännälle sekä kanssabloggaajille Pastanjauhantaa-, Kokkeillaan-, Makuja kotoa, Muista syödä välillä sekä Aina nälkä -blogeista, seura oli hilpeää ja ruoka herkullista (kyllä, söin liikaa)!

Jugurttimarinoidut lohivartaat grillistä

Sun, 24 Jul 2016 00:00:00 +0000

Saatan muistaa väärin, mutta kun olin pieni, ei ainakaan meidän lähipiirissämme juuri grillailtu. Toki avotulella on kokattu, varsinkin kalaa, aiemminkin eikä nuotiomakkaraa nyt lasketa. Tarkoitan ennemmin, etten muista kenelläkään olleen edes pallogrilliä, nykyisistä komeammista hiili- tai kaasuvempaimista puhumattakaan. Ensimmäinen muistikuvani grillistä omalla kesämökillämme on vasta jostain 80-90 -taitteesta. Muistelen myös, että ensimmäisinä grillivuosina tehtiin aika paljon vartaita.

Vartaiden grillaamisessa on jotain hieman retroa ja jotain hieman nostalgista, mutta niistä saa myös täysin nykyaikaista purtavaa. Nämä lohivartaat olivat täynnä makua, ja jugurtilla ja sitruunalla marinointi tekivät niistä myös mukavan kirpsakat. Kaverina lohella oli aina hyvää punasipulia sekä fenkolia, joka on mielestäni parhaimmillaan nimenomaan grillattuna. Tällä kertaa hoidin näpertelyosuuden eli vartaiden rakentelun ja marinadiin laittamisen etukäteen lasten nukkuessa päiväunia, ja itse grillaamisen - joka on nopea toimitus - juuri ennen ruokailua. Vaikka itse kehunkin, vartaat olivat tosi hyvät, esikoinen tilasi kalaa lisääkin eivätkä nuorimmatkaan heitelleet ruokaa pitkin lattioita. Se on kehu se.

Taramosalata

Sat, 16 Jul 2016 00:00:00 +0000

Kesäaikana meillä syödään paljon ikisuosikkeja, perinteisiä kausiherkkuja kuten uusia perunoita ja silliä, herneitä ja mansikoita tai varhaiskaalista tehtyä pataa, jonka resepti löytyy täältäkin. Niistä ei valitettavasti kerry kovin paljon uutta blogattavaa, mutta kesä on lyhyt ja haluan nauttia siitä täysin siemauksin. Usein katamme kesällä myös meze-pöydän. Muiden maiden makumuistot lämmittävät talvellakin, mutta kesällä auringon paistaessa ne pääsevät minusta parhaimmilleen. Toivoisin niiden myös lievittävän matkakuumetta, mutta usein ainakin itselleni käy kyllä toisin päin, koska viime vuosina emme ole juuri ulkomaanreissuja tehneet. Makuja saa onneksi toistettua myös kotioloissa.

Siemennäkkäri, vihdoinkin!

Tue, 05 Jul 2016 00:00:00 +0000

Tiesin, että se on helppoa. Tiesin, että se on hyvää. Tiesin, että se on olemassa. Miten ihmeessä en ole valmistanut sitä aiemmin? Siemennäkkäri on ollut kokattavien ruokien listallani iät ja ajat, enkä ihan rehellisesti keksi yhtään hyvää tekosyytä sille, että ensimmäisen kerran tein sitä toissapäivänä. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan, se on juuri niin koukuttavaa kuin miltä kuulostaakin; ensimmäisen pellillisen kadottua parempiin suihin piti ripeästi tehdä toinenkin annos, jotta saisin näkkärit myös kuvattua. Koekierroksista inspiroituneena mieleen tuli heti tuhat erilaista variaatiota, nyt menin siitä, missä aita on matalin ja valitsin Glorian Ruoka & Viinissä (3/2016) esiintyneen, hyvin yksinkertaisen reseptin. Sitäkin voisi helposti tuunata esimerkiksi tuoreella rosmariinilla. Jos olet ollut siemennäkkärin kanssa yhtä aikaansaamaton kuin minä, nyt on korkea aika ottaa itseäsi niskasta kiinni!

Pikaisia suukkoja

Thu, 30 Jun 2016 00:00:00 +0000

Jokunen päivä sitten päädyin korvieni välissä nostalgiatripille vaihto-opiskeluaikoihini Ruotsiin. Ei liene kuitenkaan yllätys, etten varsinaisesti miettinyt opintojani vaan ajatukseni keskittyivät ruokaan, tarkemmin ottaen kookospalloihin, jotka ovat tuttuja meillä Suomessakin mutta joita erityisesti länsinaapurissa on hyvinkin runsaasti tarjolla sekä kaupoissa että kahviloissa. Meidänkin opiskelijasolussamme kookospalloja ostettiin aina silloin tällöin makeanhimon yllättäessä. Nyt en ole niitä syönyt vuosikausiin, mutta nostalgisoinnista innostuneena päätinkin kokeilla valmistaa niitä itse.

Netti on pullollaan kookospalloreseptejä, mutta löytämäni ohjeet olivat kaikki täyssuklaisten pallosten valmistukseen, kun taas itse halusin sellaisia, joiden sisällä olisi pehmeänmakea marenkitäyte. Lopulta tulin ajatelleeksi, että suomalaiset klassikot, suukot, ovat hyvin samantyyppisiä tuotteita ja suukkoreseptejä hakemalla löysinkin vinon pinon ohjeita. Tekemistäni saneli kuitenkin pieni kiire sekä raaka-aineiden rajautuminen siihen, mitä kaapista juuri tuolla hetkellä sattui löytymään. Pikaversion täyte on melko höttöinen, joten suklaassa ja kookoksessa pyörittely vaatii varovaisuutta, mutta onnistuu kyllä (jopa minulta) ja kookoshiutaleet peittävät kauneusvirheet. Oikeiden suukkojen valmistus saa vielä odottaa, mutta laitanpa tämän helpon pikaversion ohjeen teillekin vinkiksi. Tarjottava on myös gluteeniton, kunhan varmistat asian myös käyttämäsi suklaan osalta.

Sunnuntailounas: poke

Wed, 15 Jun 2016 00:00:00 +0000

Viimeaikaisista ruokatrendeistä kulhoruoka ei ole oikein iskenyt minuun. Ei kulho tietenkään ruokaa pahenna, mutta sen kohoaminen tai kohottaminen trendiksi tuntuu jotenkin väkisin väännetyltä. Niinpä kun yhdessä jos toisessa lähteessä alkoi näkyä havaijilaista pokea kulhoversiona, se meni minulta aluksi täysin ohi. Kunnes hiljattain Silläsipulilan artikkelista koin ahaa-elämyksen: eihän sillä ole kulhoruoan kanssa varsinaisesti mitään tekemistä. Äkkiä kokeilemaan!

Jos joku muu itseni lisäksi on jäänyt pokesta paitsi, kerrataan lyhyesti, mistä on kyse. Havaijilaisesta, sipulein maustetusta ja soijalla ja seesamiöljyllä marinoidusta kalasta, oikeaoppisimmin ymmärtääkseni tuoreesta tonnikalasta. Tämän eräänlaisen kalatartarin aasialaisia vaikutteita sisältävä makumaailma tarjoaa sushin ja muun raa’an kalan ystävälle herkullisen ja nopean vaihtoehdon, mitään isompaa väkertämistä ei pokeen nimittäin liity. Maustamisenkin kanssa voi ottaa reilusti vapauksia, netin syövereistä löysin lukuisia ja taas lukuisia versioita, joiden ainoat yhdistävät tekijät olivat soija, sipulit ja seesamiöljy. Itse seurailin löyhästi lähinnä Silläsipulilan ohjetta tehden muutamia omia lisäyksiä.

Arki-illan nuudelikeitto

Sat, 11 Jun 2016 00:00:00 +0000

Käsi ylös, muistatko vielä opiskelijanuudelit? Minä söin niitä kausiluontoisesti hyvinkin paljon, ja nuudelikausia tulee silloin tällöin edelleen. Sellainen on tälläkin hetkellä meneillään, tuntuu, että arkiruossani vuorottelevat lähinnä nuudelit ja laab gai. Sen verran ovat kuitenkin nuudelikulhot jalostuneet opiskeluajoistani, että nykyisin ne ovat arki-iltoinakin tuoreilla vihanneksilla ja yrteillä höystettyjä, mausteisia keittoja. Viimeaikainen vakkarikeittoni on ollut jonkin sortin seka-aasialainen versio: kananmuna muistuttaa ramenista, lime, sriracha ja kalakastike puolestaan pho-keitosta. Muita sattumia, esimerkiksi tähteeksi jääneitä lihoja, voi lisätä tarjonnan mukaan. Maukas liemi taas taitaa kuulua keittoon kuin keittoon.

Bataattisalaatti grillistä

Sat, 04 Jun 2016 00:00:00 +0000

Lämpimien kevätkesäpäivien jälkeen saapunut kylmä rintama tuntuu harmistuttaneen monia. En kuitenkaan lähtisi panikoimaan, vastahan kesä alkoi ja kyllä niitä lämpimiä säitä ehtii vielä mahtua tuleviinkin kuukausiin. Optimismin hengessä ja uusia, lämpimiä grillauskelejä (vaikka ei kai huonoja grillauskelejä olekaan?) odotellessa jaankin tämän herkullisen bataattisalaatin reseptin. Salaatti sopii sellaisenaan sekä pääruoaksi että laajemman grillikattauksen lisukkeeksi ja tuulettaa erilaisuudessaan hieman perinteisiä perunasalaatteja.

Jutun juju on yksinkertainen: salaatin pääraaka-aineet grillataan ja sekoitetaan raikkautta tuovien tuoreiden vihannesten, yrttien ja raikkaan kastikkeen kanssa. Kun kyseessä on salaatti, en ole ihan kamalan tarkka siitä, mitä mukaan laitan, vaan sovellan sisältöä tilanteen mukaan; nyt grillasin sekaan munakoisoa, joka ei ollut salaatissa yhtään pahaa muttei myöskään erityisemmin loistanut, niinpä jätin sen reseptistä pois. Muitakin muutoksia tähän voisi hyvin tehdä keittiönkaappien kulloistakin sisältöä hyödyntäen, vaikka samaan aikaan täytyykin sanoa, että juuri nämä makean bataatin, suolaisen makkaran ja fetan sekä raikkaiden yrttien yhdistelmät toimivat tosi hyvin. Salaatti maistuu myös seuraavana päivänä, mutta ota se jääkaapista huoneenlämpöön jo 15-30 minuuttia ennen tarjoilua, jotta maut pääsevät parhaimmilleen.

Raaka parsasalaatti

Sun, 22 May 2016 00:00:00 +0000

Oletko koskaan maistanut vihreää tankoparsaa raakana? Siinä on raikas, hieman tulevan kesän herneistä muistuttava maku ja rapsahtava suutuntuma. Me kaikki - minä mukaanlukien - tykkäämme höyryttää, paistaa ja grillata parsojamme, mutta nyt halusin testata, miten parsa taipuisi salaattiin ilman kypsennystä. Perinteisen sitruunan sijaan parsasalaatti saa makua makeammasta appelsiinista ja ihania, suolaisia sattumia ilmakuivatusta kinkusta. Saksanpähkinät ja parsojen nuput tuovat napakkaa purutuntumaa. Helppo juttu joka on riittävän hieno vaikka kevään juhlapöytiin!

Fetalla höystetyt muikut

Fri, 20 May 2016 00:00:00 +0000

Edulliset, terveelliset ja yleensä helposti saatavilla olevat muikut ovat suosikkikalojani, mutta teen ne turhan usein samalla vanhalla tavalla, ruisjauhoissa pyöritellen ja voissa paistaen. Hyviä ne ovat niinkin, mutta vaihtelu virkistää ja usein unohtuu, että varsinkin vähän isompaa muikkua voi oikeastaan käyttää kaikin samoin tavoin kuin silakkaakin. Fetan ja smetanan kanssa hautuessaan muikuista ei tule erityisen terveellisiä, mutta todella, todella maukkaita. Helpompaa kalaruokaa saa hakea: ainekset sekoitetaan uunivuoassa, päälle lusikoidaan hieman smetanaa ja koko komeus laitetaan uuniin kypsymään. Varsinaista muikkusesonkia saa vielä odottaa, mutta tämä ohje kannattaa ottaa talteen jo nyt!

Isojen, pienten ja vielä pienempien ruokailua

Mon, 16 May 2016 00:00:00 +0000

Mietin jossain kohtaa, jos kirjoittaisin jatkoa parin vuoden takaiseen vauvan ja vanhemman ruokailua käsittelevään tekstiin. Varmastihan nuorempien lasten kiinteisiin siirtymisen myötä syntyisi myös uusia, kivoja, koko perheen ruokaideoita jaettavaksi. Syntyisihän? Valitettava totuus on kuitenkin, että siinä missä esikoisen vauvavuonna ruokailuun suhtautui tutkimusmatkan kaltaisesti ja innoissaan, en ole kaksosten kanssa kyennyt samaan. Toki he ovat saaneet opetella kiinteän ruoan syömistä samaan tapaan kuin isoveljensäkin eikä raaka-ainerepertuaarikaan varmasti ole huonompi, mutta itselleni vaihe kiinteiden aloituksesta jonnekin sinne yhden vuoden kieppeille, kun koko perhe pääsee syömään samoja ruokia, on ollut ja on edelleen pakkopullaa. Samalla kun tiedän, että monipuolinen, ajatuksella toteutettu ruokavalio on vauvoille arvokas ja petaa tulevaisuuden ruokailutottumuksia ja hyvinvointia, en voi olla ajattelematta, että jokainen soseutus ja ylimääräinen mutka eri ruokien valmistamisessa eri perheenjäsenille, on pois siitä, että söisimme koko perhe hyvää ruokaa.

Täydellinen pari

Tue, 10 May 2016 00:00:00 +0000

Kananmuna ja sriracha, täydellinen pari. Mausteinen ja aavistuksen karvas kastike komppaa juuri sopivasti täyteläistä kananmunaa, jonka keltuainen on jätetty keskeltä hieman valuvaksi. Ainekset löytyvät kaapeistani aina, myös silloin, kun tuntuu, ettei ole mitään syötävää.

Muna-srirachaleivät ovat viime aikoina pelastaneet useita iltoja, kun vapaa-ajanongelmia on ollut taas normaalia vähemmän. Pari viikkoa sitten tavaramme siirtyivät uuteen kotiin, ja heti muuttolaatikoiden keskeltä lähdimme kevätlomailemaan, palataksemme viikkoa myöhemmin takaisin laatikoiden keskelle. Äitienpäiväbrunssi nautittiin kotimatkalla huoltoasemalla. Purkamista riittää edelleen, mutta nyt ei onneksi ole enää kiire. Normaaliarjen eläminen tekee kaiken - sinänsä mukavan - erikoisohjelman jälkeen hyvää koko perheelle.

Hunajaiset lenkki-ruusukaalipaketit

Mon, 02 May 2016 00:00:00 +0000

Nielaisin kuuluvasti saadessani viestin Snellmannin All Natural -makkarakampanjaan liittyen. Sinulle on arvottu Snellmannin All Natural -lenkki 400g. Olin aiemmin tarttunut kutsuun kehittää resepti jostain yrityksen hiljattain lanseeraamasta, lisäaineettomasta All Natural -tuoteperheen makkarasta, ja innolla tarttunutkin, koska lisäaineeton makkara pelaa hyvin omaan arvomaailmaani, mitä ruokaan tulee. Vaikken ole terveysintoilija, tiedän mielelläni, mitä syön, ja erityisesti, mitä syötän lapsilleni. Lenkkimakkara on kuitenkin kompastuskiveni - en ylenkatso sitä millään tapaa, mutta tunnustan sen olevan keittiömme alihyödynnetyimpiä raaka-aineita, jota popsin lähinnä kylmänä suoraan paketista. Tavallaan sekin käyttötapa tekee kunniaa lenkin kaltaiselle suomalaiselle instituutiolle, mutta oikeastaan juuri vähäinen kokemukseni lenkkimakkaran valmistuksesta oli syynä siihen, että oli hauska tarttua haasteeseen. Kyseessä on kuitenkin ihanan suoraviivainen, konstailematon tuote, joten ei voi olla vaikeaa valmistaa siitä ruokaa.

Peltilohipiirakka vappupiknikille

Wed, 27 Apr 2016 00:00:00 +0000

Vaput ovat muutamina viime vuosina menneet itseltäni hieman ohi. Viime vuonna pakkasin muuttolaatikoita ja tänä vuonna toivottavasti puran niitä - en siis niitä samoja, ainakaan suurimmaksi osaksi, vaan muutamien viime viikkojen aikana pakattuja, kun muuttohommat kutsuvat taas kuunvaihteessa. Tällä kertaa en onneksi muuta jättituplamahan kanssa eikä matkaakaan ole kuin muutama kilometri, mutta tekemistä riittää silti sen verran, että vapun juhlinta jää minimiin.

Teille, jotka ennätätte brunsseille ja piknikeille itseäni paremmin, suosittelen evääksi tätä lohipiirakkaa, joka on ruokaisa ja helposti syötävä eväs vapun turuille ja toreille. Tosi perinteinen peltilohipiirakka, mutta ah niin hyvää! Itse tein piirakkaa muuttoevääksi, mutta sen kesäinen savukalan ja tillin tuoksu houkutteli minut jo syömään kuormasta palasen tai kaksi tai kolme.

Kikhernesalaatti chorizolla ja omenalla

Wed, 20 Apr 2016 00:00:00 +0000

Jos tahnat ovat keittiöni toinen kevään merkki, palkokasvipitoiset salaatit ovat se toinen. Kikhernesalaattia olen varioinut pöytäämme monesti tänäkin vuonna - joka kerta siihen tulee sitruunaa, valkosipulia ja oliiviöljyä, mutta muut ainekset vaihtelevat sen mukaan, mitä kaapissa milloinkin sattuu olemaan. Mitä kaapissa milloinkin sattuu olemaan. Siinäpä syy, miksi rakastan salaattien valmistusta, ne ovat yleensä tuoretta, nopeaa ja ruokaisaa arkisyötävää sekä erinomaista hävikintorjuntaa.

Salaatin maustoi tällä kertaa rapeaksi paahdettu chorizo, joka tuo mukaan pientä happamuutta ja mausteisuutta. Rouskuvaa raikkautta ja pientä makean häivähdystä antavat puolestaan retiisit ja omena. Yrteistä mukaan valitsin minttua sekä ehkä hieman yllättäen tilliä, joka kuitenkin toimii kokonaisuudessa ihan älyttömän hyvin. Löyhänä inspiraationa tähän toimi Ottolenghin kikhernesalaatti, jota jo alkujaan tein aika tavalla muokattuna. Tämä versio muistuttaa alkuperäisestä enää korkeintaan hiukan kastikkeensa kautta - tuskin herra enää omakseen tuntisi.

Vihreä paprikatahna

Sun, 17 Apr 2016 00:00:00 +0000

Kirjoitin jo aiemmin munakoisotahnasta, jota tein pääsiäisenä. Samaan pöytään valmistin toisenkin tahnan, vihreän paprikatahnan, josta tuli mielestäni todella onnistunut. Ajatuksissani oli jotain muhammara-tahnan tai paprika-fetatahnan kaltaista, mutta en kumpaankaan ehtinyt vilkaista erikseen reseptiä, joten säveltelin tämänkin ruoan sitten ulkomuistin ja senhetkisten mielitekojen mukaan. Jonkinlainen välimallin ratkaisu siis; paahdettua paprikaa, hunajaa, kanelia, fetaa, saksanpähkinöitä ja lehtipersiljaa. Ja reippaasti oliiviöljyä ja sitruunaa. Yleensä välimallin ratkaisut eivät oikein ota tuulta alleen, mutta tämä tahna hupeni viimeiseen pisaraan.

Kolmen salaatin kopla ja terveiset What's Cooking Helsingistä

Fri, 15 Apr 2016 00:00:00 +0000

Perjantai-iltana tyhjensin lapsen päiväkotikassin, täytin sen vaihtovaatekerralla ja hammasharjalla (hiusharjan unohdin) ja otin myöhäisillan lennon Helsinkiin, suuntana What’s Cooking Helsinki -ruokakarnevaali. Ensimmäistä kertaa järjestetyssä tapahtumassa ruokabloggaajat pääsivät tapaamaan toisiaan, oppimaan uutta ja kokkaamaan estradille yleisön eteen. Heti kärkeen suuri kiitos tapahtuman järjestäjille ja kanssaosallistujille, homma toimi hienosti ja oli ilo päästä mukaan!

Minua oli arpaonni suosinut näytöskeittiöpaikalla yhdessä Mama Gastron kanssa. Sydänmerkin sponssaamaan, maustamisaiheiseen keittiöön valmistimme teemaan sopivia salaatteja. Jujuna oli, että kolmen salaattimme salaattipohjissa käytettiin lähes samoja raaka-aineita, mutta erilaisilla maustamistavoilla ja valmistusmetodeilla niistä syntyi toisistaan paljonkin poikkeavia makuelämyksiä. Kasvispainotteiset salaatit olivat myös terveellisiä - kapinoimme lähinnä mausteena käytettyjen chorizon ja parmesanin verran, mutta niitä kului annoksiin vain pieni määrä ja chorizostakin oli isoimmat rasvat paahdettu pois. Kokemuksena näytöskeittiö oli superhauska: kokkaus vieraassa keittiössä aikarajoitteineen tuntui hieman kaoottiselta ja kolmen eri kokonaisuuden valmistaminen kunnianhimoiselta, mutta saimme kaiken tehtyä ja ainakin itse olin tosi tyytyväinen makuihin, jotka lautasille päätyivät. Sen sanottuani, en voi kuin ihailla sitä seesteistä toimintatapaa, jolla moni muu bloggaaja hoiti näytöskeittiönsä. Toiset ne osaavat jopa puhua muuta kuin sekavia!

Kalaa Shuizu Yu

Sun, 10 Apr 2016 00:00:00 +0000

Reilut pari kuukautta sitten, kiinalaisen uudenvuoden kieppeillä, silmiini sattui tämä hesarin kalaruokaresepti. Tulisen ruuan ystävänä innostuin siitä kovasti, mutta meni pitkään, ennen kuin lopulta tulin ruokaa valmistaneeksi ja vielä pidempään, ennen kuin resepti ehti blogiin saakka. Tässä se nyt kuitenkin on, kalaa Shuizu Yu eli “puuduttava kala”. Arvaatte varmaan, mistä kutsumanimi tulee?

Itselläni oli pieniä vastoinkäymisiä matkassa ohjeen toteutuksen kanssa, vaikkei se vaikea olekaan. En ehtinyt aasialaisia elintarvikkeita myyvään kauppaan fermentoidun papu-chilitahnan perässä, vaan korvasin sen korealaisella fermentoidulla gochujang-chilitahnalla. Arvelen tahnanvaihdoksen olleen syynä siihen, että kastikkeen maku meinasikin jäädä hieman valjuksi. Tulisuutta löytyi toki, mutta kaipasin makuihin tasapainoa - yksinkertainen soijakastike ja pieni määrä fariinisokeria paikkasivat tilannetta hyvin. Myöhemmin selvisi, että reseptiin alkujaan tarkoitettu tahna olisikin huomattavasti gochujangia suolaisempi. Tarinan opetus lienee, että ruuan saa tehtyä tavallisesta kaupasta löytyvällä korvaavalla tuotteella, mutta silloin se vaatii hieman omaa tuunausta.

Munakoisotahna

Tue, 05 Apr 2016 00:00:00 +0000

Melkein joka kevät innostun valmistamaan erilaisia kasvistahnoja sekä pavuilla höystettyjä salaatteja. Miksi juuri keväisin, en tiedä. Mutta tuttuun tapaan pääsiäisenä oli pöydässä sekä tahnoja että salaattia, jossa tällä kertaa tähtenä toimivat kikherneet. Salaattiin palaan vielä tuonnempana erikseen, mutta aloitetaan tällä kertaa munakoisotahnasta.

Munakoisosta on viimeinkin tullut ystäväni. Olen sitä aina syönyt ja silloin tällöin valmistanutkin, mutta jotenkin olen aina pitänyt sitä hieman pliisuna ja tunkkaisena. Vasta viimeisen vuoden aikana munakoiso on hiljalleen noussut suosikkeihini muutaman ihanan reseptin myötä, enää se ei ole vain yksi komponentti muiden joukossa. Pääsiäisenä tein munakoisosta baba ganoush -tyylistä tahnaa, joka toimi muutaman muun tahnan ohella kastikkeena lampaanpaistille. Olin ajatellut tehdä tahnan jotain reseptiä käyttäen, baba ganoush on kuitenkin klassikko, mutta itselleni tyypilliseen tapaan olin ruuanlaittohetkellä sen verran kiireinen, etten ennättänyt tutkimaan reseptejä. Niinpä tein tahnan osin ulkomuistista ja osin sen mukaan, mikä tuntui hyvältä, eikä lopputulokseen tarvinnut pettyä, tahnasta tuli samaan aikaan pehmeä, mausteinen ja raikas. Minä käytin pienen savuisuuden hakemiseen savupaprikaa, mutta jos olet viitseliäs, voi munakoison kypsentää uunin sijaan grillissä, jolloin se saa savuisuutta myös itseensä.

Kevättalven kuittipino

Thu, 31 Mar 2016 00:00:00 +0000

Keskimäärin suomalainen kuluttaa ruokaan noin kaksisataa euroa kuukaudessa. Helmikuussa Suolaa & hunajaa -blogin Jonna keräsi talteen ruokamenonsa oman taloutensa ruokakulujen selvittämiseksi, ja samalla ideasta innostui moni muukin bloggaaja. Itse hyppäsin mukaan vähän jälkijunassa ja päädyin aloittamaan keräilyn helmikuun toisella viikolla ja vastaavasti lopettamaan sen maaliskuun toisella viikolla, mutta tässä ne nyt vihdoin ovat, kuukauden ruokakulumme.

Työssäkäyvälle aikuiselle kaksisataa kuulostaa mielestäni yllättävän vähältä, jos mukaan lasketaan myös ulkona syöminen ja työpaikkalounaat. Vaikka työpaikkalounaasta selviäisi viitosella (ruokaliput tai lounassetelit maksavat yleensä enemmän, mutta omien eväiden käyttö voi laskea kustannuksia), olisi kulu kuukausitasolla noin sata euroa, mikä on jo puolet keskimääräisestä kulutuksesta. Toisaalta, kaksisataa euroa per henkilö on iso raha pienituloiselle, ja monihenkisessä perheessä jokaisesta parisatasesta kertyy suuri summa. Keskiarvon mukaan mentäessä meidän viisihenkinen perheemme söisi tuhannella eurolla kuussa.

Ruusukaalikimchi Suupaloja-kirjasta

Mon, 28 Mar 2016 00:00:00 +0000

Hain postista oman kopioni Suupaloja-kirjasta myöhäisiltapäivänä, joka jätti monella tapaa toivomisen varaa. Olin edellisen vuorokauden aikana nukkunut hyvin vähän ja syönyt vielä vähemmän, päätä särki, vatsaa väänsi, selkä oli jumissa ja silmät olivat painua umpeen. Sopivasti oli alkanut myös sataa räntää. Kirjan avaaminen oli kuitenkin auringonpilkahdus harmaana päivänä; sen sivuilta paistoi odottamieni oivaltavien reseptien ja kauniiden kuvien lisäksi myös tekemisen ilo, joka ei voinut olla tarttumatta lukijaan. Jo samana iltana kahlasin kirjan läpi, saaden uutta virtaa ja inspiraatiota sen hyväntuulisesta tunnelmasta.

Tahna! No tietysti! Maukas härkäpapurouhe-pähkinätahna

Wed, 23 Mar 2016 00:00:00 +0000

Ensitapaamiseni härkäpapurouheen kanssa ei ollut kaksinen. Avatessani rouhepaketin muistuttivat sisällä olevat kuivat rakeet mielestäni jotain, millä ruokitaan lemmikkijyrsijöitä, ja muutaman rakeen laajuinen makutesti lähinnä vahvisti mielikuvaa. Tämän huikean myyntipuheen jälkeen lienee reilua kertoa, että vasta sitten ryhdyin tekemään tuotteelle maustamistestejä, ja sen positiiviset ominaisuudet alkoivat tulla paremmin esille. Nyt olemme rouheen kanssa jo ystäviä; sen valmistus on yhtä helppoa kuin pussinuudeleiden mutta huikean 47% proteiinipitoisuutensa ansiosta se pitää nälkää huomattavasti paremmin. Se on ansainnut vakituisen paikkansa kuivakaapissa muutenkin kuin pikaisena hätävarana.

Yhden pannun karitsa ja linssit

Fri, 18 Mar 2016 00:00:00 +0000

Jo nurkan takana kolkutteleva pääsiäinen on aikaisen ajankohtansa vuoksi päässyt tänä vuonna yllättämään ainakin minut. Normaalisti mietin jo ennen juhannusta, mitä jouluna syötäisiin ja aloitan vappuruokien ajattelun heti vuodenvaihteen jälkeen (joo, syömisen lisäksi tykkään myös ajatella ruokia…) , mutta nyt ei menusta ole tietoakaan. Tosin pakastimessa odottaa jo syksyn lammassesongin aikaan hankitusta karitsanpuolikkaasta säästetty viulu, joka pääsee luultavimmin pääsiäispöytään yhdessä erilaisten kasvistahnojen ja salaattien kanssa. Useimmiten ainakin meillä pääsiäisen maut taittuvat hieman itäisen välimeren ja Lähi-idän suuntaan.

Kokonaisena paahdettu kukkakaali

Sun, 13 Mar 2016 00:00:00 +0000

Olen kukkakaalin suhteen sikäli ronkeli, etten mielelläni osta kuin kotimaisia kesäsesongin kukkakaaleja, joiden maku on minusta ihan vertaansa vailla. Yleensä valmistan ne hyvin yksinkertaisesti höyryttämällä ja syön voinokareen kera uusien perunoiden kyljessä, mieluiten osana kesäistä kalapöytää.

Kukkakaalin paahtaminen uunissa on aina kuulostanut minusta helpolta ja kiinnostavalta, mutta en ole tullut sitä kokeilleeksi, koska kesällä vältän uunin käyttämistä kuin ruttoa ja talvisin en ole juuri kukkakaalia ostellut. Poikkeuksellisesti sitä on kuitenkin tänä talvena löytynyt säännöllisesti jääkaapistamme, koska kaksosten ruvettua syömään kiinteää ruokaa olen opettelun nimissä ostanut heille myös sellaisia kasviksia, jotka eivät juuri nyt ole sesongissa. Ja koska vaihtelu virkistää, ovat kukkakaalit vihdoin päässeet uuniinkin.

Miten sulla riittää aikaa? Viisi vinkkiä ja neljä tunnustusta

Wed, 09 Mar 2016 00:00:00 +0000

Iso osa lähipiiristäni elää nyt ruuhkavuosien pyörteessä. Koska perheessämme on vauvakaksoset, reilu parivuotias esikoinen sekä kolme energistä koiraa, en itsekään erityisemmin joudu istumaan käsieni päällä vaikka olenkin vielä jonkin aikaa vanhempainvapaalla. Lasten hieman kasvaessa ja työelämän kutsuessa meno epäilemättä vain kiihtyy. Niinpä facebookissakin taannoin kysytty, ruuanlaittoon ja bloggaamiseen liittynyt kysymys mietityttää minuakin: miten sulla riittää aikaa?

Pari vakiovastausta kysymykseen toki löytyy: toinen on, että puhutaan asiasta, joka on minulle tärkeä henkireikä. Nautin kokkaamisesta, nautin hyvästä ruuasta ja erityisesti nautin siitä, kun itse onnistun valmistamaan hyvää ruokaa. Parasta on, kun oppii uutta ja huomaa tulevansa paremmaksi ruuanlaittajaksi. Nautin myös kirjoittamisesta ja löydän usein itseni tapailemasta ääneen lauseita, joilla aion kertoa tietystä ruuasta - usein samaan aikaan, kun kyseistä ruokaa valmistan. Tylsien ruokien valmistus ja syöminen saavat minut huonolle tuulelle. ja tarve päästä lieden ja blogin äärelle on lähes pakonomainen. Toisinaan varaan itselleni erikseen “harrastusaikaa”, mutta useimmiten joudun optimoimaan ruuanlaiton ja kirjoittamisen muun arjen keskelle. Itselläni harrastus ohjailee osaltaan tekemistä, mutta koetun ajanpuutteen kanssa en varmasti paini yksin. Niinpä kasasin alle muutamat vinkit, jotka mahdollistavat omalta osaltani sen, että hyvää ruokaa valmistuu myös kiireessä - toivottavasti niistä on iloa muillekin!

Paistetut ahvenet ja keväinen sitruuna-yrttimuru

Sat, 05 Mar 2016 00:00:00 +0000

Ahven on raikkaan makuinen kala, jota itseni tulee syötyä aivan liian harvoin. Välillä kaupassa näkee kuitenkin ns. pannuahvenia, eli (yleensä pieniä) päättömiä, perattuja ja suomustettuja kaloja, jotka ovat kilohinnaltaan reilusti filetavaraa edullisempia. Pannuahvenet vaativat syödessä hieman näpertelyä, koska pienissä kaloissa on verrattain paljon ruotoja, mutta toisaalta, sormin syöminen on hauskaa.

Nyt ahvenista valmistui raikkaan keväinen ateria, jossa yksinkertaisesti pannulla paistetut kalat saivat leivityksen sijaan seurakseen yrteillä ja sitruunankuorella höystettyä hapanleipämurua. Muru on maukasta kuin mikä ja siitä näppärää, että sen voi valmistaa etukäteen ja silputa vain yrtit mukaan juuri ennen h-hetkeä. Jos jotain jää yli, voi jämät käyttää muutaman päivänä sisällä vaikkapa leivitykseen. Murun raaka-aineeksi käytin vuokaleivän reunoja, jotka olin sullonut pakastimeen ylijäämänä jostain loppusyksyn voileipäkakkuprojektista (ai miten niin kitupiikki?), mutta yhtä hyvin voi käyttää hieman kuivahtaneita leipäviipaleita. Hapankorppukin käy, jos haluaa päästä vielä helpommalla ja jättää uunitusvaiheen väliin.

Sunnuntailounas: hirvenniskaa oluella ja suklaalla

Mon, 29 Feb 2016 00:00:00 +0000

Vaikka mieli halajaa jo keväisempää ruokaa, on raskaammillekin virityksille vielä pakkaspäivinä tilaa, varsinkin kun pakastimessa odottaa muutama haudutushommiin houkutteleva lihakimpale. Viime syksyn hirviarpajaisissa meitä onnisti muiden kappaleiden ohella niskapalan verran, ja syksyinen hirvi-pho -kokeiluni jätti ajatuksen, että niskasta saisi ihan mainiota nyhtölihaa. Tuolloin ilahduin kovasti, kun lihasta ei tarpeeksi hitaasti keiteltäessä tullut alkuunkaan kuivaa, kun aiempi, ravintolassa maisteltu hirvenniska oli jättänyt mielikuvan mureasta mutta kuivahkosta palasta. Niinpä valitsin nyhtölihankin valmistusmetodiksi pitkän liedellä hauduttelun yhdistettynä loppukypsennyksen maustekastikkeessa.

Sunnuntailounas: ilmavat pitaleivät ja kebabliha kotikonstein

Mon, 22 Feb 2016 00:00:00 +0000

Pitaleivän sisään paketoitu kebab kaikilla salaateilla ja sörsseleillä on yksi pikaruokasuosikkejani, ja pelasti joskus kotiinkuljetettuna moniakin iltoja, kun ruokaa ei vaan jaksanut tehdä. Nykyisin emme - ehkä onneksi - asu yhdenkään pikaruokapaikan kotiinkuljetusalueella, joten kynnys lähteä hakemaan vastaavaa settiä on suurempi, kun sama se on sitten ryhtyä ruuanlaittoon, jos vaivaa täytyy kuitenkin nähdä. Mieltymys kyseiseen ruokalajiin ei ole kuitenkaan hävinnyt minnekään, joten välillä sitä on mukava tehdä itse, vaikka silloin ei kebabilla ole enää mitään tekemistä pikaruuan kanssa. Mikä sen parempaa sunnuntailounasta, kuin itse tehdyt pitaleivät, joiden väliin jokainen ruokailija voi lapata mieleisensä täytteet?

Nopeat yhden pannun pyörykät aasialaisittain

Wed, 17 Feb 2016 00:00:00 +0000

Minulta kysyttiin facebookissa hiljattain, millä ihmeen ajalla loihdin kaikkia näitä blogiherkkuja. Tyhjentävä vastaus olisi niin pitkä, että se vaatisi oman postauksensa (ja aion muuten kirjoittaa sellaisen, koska aihe herätti paljon ajatuksia), mutta sitä odotellessa kuitenkin yksi perheenäidin ihanneruoka, nopeasti ja vähällä vaivalla valmistuva lihapullapannu, johon olen viime aikoina kovasti ihastunut. Ruuassa on oikeastaan kaksi jujua: ensimmäinen on pullien kypsennys uuninkestävällä pannulla ensin liedellä ruskistaen ja sitten uunissa loppukypsentäen, ja toinen on kasvisten tuuppaaminen samalle pannulle uuniin. Itse olen kypsentänyt toistaiseksi ainakin kirsikkatomaatteja, erilaisia paprikoita, sieniä, sipulia ja parsakaalia, mutta oikeastaan mitkä tahansa nopeahkosti kypsyvät kasvikset käyvät. Tiskin määrä pysyy maltillisena ja ruuanvalmistuksen voi tarvittaessa osittaa niin, että sekoittelee taikinan vaikka muutaman tunnin etukäteen ja h-hetkellä vain paistaa pullat, pilkkoo kasvikset ja heittää komeuden uuniin. Ja mainitsinko jo, ettei pullista tarvitse väkertää pieniä, isotkin kypsyvät hyvin uunissa? Pullien kypsyessä voi sitten vaikka korjata pöydällä vielä rehottavat lasten aamiaistiskit sivummalle tai vaihtaa tarvittaessa vaipan jos toisenkin.

Kasviproteiinikokeiluja: seitanpihvit

Mon, 15 Feb 2016 00:00:00 +0000

Isäntä ei noin päällisin puolin vaikuta henkilöltä, joka ei söisi lihaa. Eikä hän sellainen olekaan, mutta silti vieraille ja monille tutummillekin saattaa tulla yllätyksenä, että suurimman osan viikosta hän syö kasvisruokaa. Reilusti proteiinipitoista on ruuan kuitenkin oltava, joten erilaisia kasvikunnasta peräisin olevia proteiininlähteitä käytetään keittiössämme ahkerasti. Harvemmin kuitenkaan niistä mitään kirjoitan, koska aihealue ei varsinaisesti kuulu omiin vahvuuksiini. Isännän tekemiin, helposti valmistuviin seitanpihveihin olen kuitenkin tykästynyt niin, että haluan laittaa niiden ohjeen tännekin.

Mausteiset kukkakaalisiivet

Tue, 09 Feb 2016 00:00:00 +0000

Näitä kanansiipien kasviskorvikkeita on näkynyt varsinkin ulkomaisissa blogeissa jo pidempään ja niinikään pidempään on minunkin jo ollut ajatus niitä kokeilla. Sinänsä vierastan hieman ajatusta lihan_korvikkeista;_ liha on hyvää ja kasvikset ovat hyviä enkä näe syytä miksi kasvisten pitäisi muuttua lihaksi tai toisinpäin. Jostain syystä en tällä kertaa kuitenkaan voinut vastustaa kiusausta, oli syynä sitten se, että kukkakaali maistuu aina, tai se, että halusin vain saada olla oikeassa (koska eihän se kukkakaali nyt oikeasti voi olla kuin lihaa!).

Stroganoff, herkullinen pettymys

Sat, 06 Feb 2016 00:00:00 +0000

Laskiaiseen kuuluu perinteen mukaan tukeva ruoka ennen paastoon laskeutumista. Sellainen on tämä naudanlihastroganoff, jossa ei säästellä voita eikä smetanaa. Stroganoffilla on sikäli hieman huono maine, että maustekurkkukuutioita minkä tahansa kastikkeen seassa käytetään monesti tekosyynä kutsua mitä karmeimpia sotkuja stroganoffiksi (tai nakkistroganoffiksi, jos kurkulla jatketaan nakkikastiketta), mutta tämä rautapadassa hautunut herkku ei ole sellaista nähnytkään.

Hienoinen pettymys stroganoff kuitenkin oli: maku oli herkullinen, mutta toivomaani ruokaprojektia en siitä onnistunut saamaan. Yritin nimittäin googlata stroganoffin salaisuutta, jotain yhdistävää ainesosaa tai metodia, jonka avulla voisin sanoa tehneeni ruuasta mahdollisimman autenttisen version. Kävi kuitenkin ilmi, että tämänkin ruuan ohjeita on yhtä monta kuin kokkejakin, eikä edes stroganoffin tavaramerkkinä pitämääni suolakurkkua kuulunut jokaiseen reseptiin. Noh, myönnän, että yhteisenä piirteenä stroganoff-resepteissä käytettiin yleensä vähintään paistia, jopa filettä - jota en itse koskaan kehtaisi laittaa pataruokaan- kun taas minulla oli käytettävissäni ylämaankarjan lihasuikaletta, joka arvatenkaan ei ollut peräisin arvopalasta. Allaolevaa ohjetta voi siis kuvailla minun näkemyksekseni stroganoffista, vaikea arvioida, kuinka autenttista siitä tuli. Rakkaudella valmistettua ja lämmittävän hyvää siitä tuli joka tapauksessa.

Homejuustotäytteiset perunankuoret, muutaman raaka-aineen hävikkiherkku

Thu, 04 Feb 2016 00:00:00 +0000

Silloin kun ruokahävikkiä meillä tulee, se on valitettavan usein perunaa. Usein niitä jää yli juuri sen verran, ettei niistä riitä enää kolmen hengen aterian lisukkeeksi, tai ne ovat jauhoisia, kun pitäisi olla kiinteitä tai toisinpäin. Keväisin idätän hävikkiperunoita siemenperunoiksi, mutta talvella ne on käytettävä jollain muulla tapaa. Tänään jääkaapissa oli muutaman rosamundaperunan lisäksi pieni pala sinihomejuustoa, jolla ei sinänsä ollut pelkoakaan päätyä hävikkiin mutta jonka arvelin sopivan hyvin yhteen pottujen kanssa. Puolitin perunat ja kypsensin ne uunissa, koversin kuoret tyhjiksi, sekoitin perunasta ja homejuustosta täytteen ja uunitin perunoita vielä sen aikaa, että pinta sai hieman väriä. Hyvin vähäisellä vaivalla sain hyvän omantunnon pienemmästä ruokahävikistä, vähemmän huonon omantunnon sinihomejuuston suurkulutuksesta (hei, tämän laitoin sentään johonkin ruokaan enkä suoraan suuhuni!) sekä varsin herkullisen ja ruokaisan lisukkeen.

Mokkapalat

Mon, 01 Feb 2016 00:00:00 +0000

Mokkapalat tai -ruudut, kutsuu niitä kummalla nimellä hyvänsä, ovat ikisuosikkeja, joita on viime vuosina näkynyt taas paljon blogeissa ja lehtien sivuilla. Minulle ne tuovat mieleen yläastevuosien discot, joiden tarjoiluihin ne kuuluivat erottamattomasti popcornin ja pullolimsan ohella. Ilmeisesti jotkut asiat eivät koskaan muutu: osuin taannoin treenivuorollani eräälle koululle juuri discoiltana ja myyntipöydän tarjoilut näyttivät ihan samalta kuin - öö - ihan muutama vuosi takaperin, vaikka limsapullot eivät enää olleetkaan lasia. Yllättäen jopa illan viimeiset hitaat kuulostivat aika tutuilta. Oi niitä aikoja!

Sieniliemi-nuudelisoppaa haukipullilla

Tue, 26 Jan 2016 00:00:00 +0000

Ajatus lähti siitä, kun päätin tehdä yleistyviä haukipullia. Tarkoitan siis, että koska pyörittelin kalapullia reilun satsin, arvelin niistä riittävän useaan eri käyttötarkoitukseen, jos mausteet vain olisivat sellaiset, etteivät ne pahasti lähtisi sotimaan erityyppisissä ruuissa. Vielä vähän tylymmin sanottuna, mausteita tuli noin kahta sorttia, ja toinen niistä oli suola. Mutta se ei haitannut, sillä tuore kala maistui hyvältä pullissa melko sellaisenaan ja kuten toivoin, pääsin tarjoamaan pullia sekä taaperoystävällisen konservatiivisesti perunamuussin kera että enemmän itselleni mieleiseen tapaan aasialaishenkiseen nuudelisoppaan upotettuna. Joten oikeastaan tämä onkin tarina nuudelisopasta, tai sen liemestä.

Yllätyskassin osso bucco

Sun, 24 Jan 2016 00:00:00 +0000

Ylämaankarjan yllätyskassi? Hetken ajatukselle hihiteltyäni halusin ehdottomasti sellaisen, kun niitä paikallisen REKO-ryhmän kautta oli muutama tarjolla. Ennakkotietona oli vain luettelo paloista ja tuotteista, joista osa löytyisi kassista, mutta lista kuulosti niin hyvältä, ettei kovin huono tuuri ollut edes mahdollinen. Niinpä kiikutin innoissani kotiin muovikassin, josta löytyi ainakin maksaa, suikalelihaa, ydinluukiekkoja, osso buccoa ja naudanlihasäilykettä. Listan viimeisen tuotteen viipaloin ruisleivän päälle, muut pääsivät pakastimeen odottamaan jatkokäsittelyä.

Ensimmäisenä kaivoin pakkasesta osso buccon. Jostain syystä sitä tulee tehtyä harmillisen harvoin, rinta- ja häntäpalojen pitäessä meillä lihapatasuosikin asemia. Nyt lähdin hakemaan lihaan mausteisuutta ja käänsin ajatukset aasialaisia keittiöitä kohden. Mielessäni oli sellainen etäinen “olen joskus jossain maistanut jotain sentapaista” -makuhaihattelu kastikkeesta, jota söin vuosituhannen vaihteen kieppeellä eräässä ainakin siihen aikaan hyvässä kiinalaisessa ravintolassa setsuanilaisen kastikkeen nimikkeellä. Silloin sen kanssa tarjoiltiin rapuja, mutta arvelin naudanlihan sopivan samantyylisen kastikkeen kaveriksi myös, tai ainakin voivani taittaa makumaailman myös naudalle sopivaksi. Sitäpaitsi makumuistoni oli sen verran kaukaa ja lihani valmistumassa kastikkeella hitaasti hauduttamalla, että tuskin ihan samasta kastikkeesta puhuttaisiin kuitenkaan.

Sitruunainen kylmäsavulohi-pastasalaatti

Wed, 20 Jan 2016 00:00:00 +0000

Pastasalaatit ovat pettämättömiä arkiruokia. Nopeita valmistaa, hyväksyvät raaka-aineikseen melkein mitä tahansa ja odottavat kiltisti jääkaapissa, jos haluan valmistaa ruuan jo etukäteen tai jos jotain jää yli. Tämänkertaisesta vedoksesta tuli jopa niin hyvää, että kirjoitin ainekset ylös. Yleensä käytän pastasalaatin tyylisiin ruokiin lähinnä jämiä, mutta nyt sinne hupeni myös pala laadukasta kylmäsavulohta. Ei ehkä ensimmäinen valintani arkiruuan raaka-aineeksi (ainakaan, kun merkittävä osa kalasta hupenee lapsen suuhun jo valmistusvaiheessa), mutta voi miten hyvää!

Pannupizzaa ja pizzavinkkejä taviksille

Mon, 18 Jan 2016 00:00:00 +0000

Pitkästä aikaa teimme kotona pizzaa, tällä kertaa pannupizzaa, jonka valmistusta en ole aiemmin kokeillut. En arvellut etukäteen siitä syntyvän mitään kerrottavaa jälkipolville, mutta vähän varkain onnistuimmekin kyhäämään kotiin eräänlaisen pizzalaboratorion, josta jäikin muutama huomio korvan taakse. Jos olet leivinuunin onnekas omistaja, eivät nämä ehkä ole relevantteja, mutta meille karvalakkimallisten tavissähköhellojen kanssa taisteleville saattavat huomiot auttaa paremman pizzan valmistuksessa, vaikkeivät mitään valtionsalaisuuksia tai rakettitiedettä olekaan.

Pannupizzaa voi ajatella (ainakin) kahdella tapaa: pannulla saa tehtyä sellaisen hieman paksumman, pullavan mutta rapeapohjaisen luomuksen, perinteisen amerikkalaistyylisen pannupizzan. Toisaalta taas lätyn voi jättää ohueksi jolloin teknisesti ottaen kyseessä on edelleen pannupizza mutta ihan eri juttu kuin se edellä mainittu. Tällöin pannu toimii vähän kuin kiviarinan korvikkeena.
Sen edellämainitun kiviarinan puutteessa esikuumennettu pannu, pizzakivi tai pelti paistaa pizzaa myös pohjasta ja tekee siitä rapean.
Pannupizzan voi tehdä pannulla uunissa, mutta myös kannen alla liedellä (me teimme nyt uunissa).
Kahdesta käyttämästämme pannusta luulin rautapannun vievän pelin 6-0, mutta ihan tavallinen, pinnoitettu mutta uuninkestävä paistinpannu toimikin yllättävän hyvin.
Kuumennetun alustan lisäksi uunin tulee olla kuuma, vähintään 225 astetta mutta usein enemmänkin.
Tämänkertaisen pizzapohjan ohje löytyy alta. Toinen kokeilemisen arvoinen ohje on juuritaikinapizza, jota keittiössämme valmistui keväällä.

Pannupizzan ehdoton etu on se, että kun niitä kuitenkin hairahtuu tekemään useampia, voi täytevaihtoehtojakin olla monia. Meillä kahteen pizzoista täytteeksi meni jauhelihaa ja cheddaria, kahteen mozzarellaa, saksanpähkinöitä, punasipulia ja rucolaa ja kahteen mozzarellaa, parmankinkkua ja rucolaa. Kaikkiin tuli pohjalle perinteinen tomaattikastike.

Hyvänmakuisen arjen minestronekeitto

Tue, 12 Jan 2016 00:00:00 +0000

Mikä on sinun mielikuvasi minestronekeitosta? Minä yhdistän sen aina koulu- ja työpaikkaruokaloihin, mieleen tulee sellainen teollisen makuinen oranssi liemi, jossa killuu ylikypsiä makarooneja sekä hieman epämääräisempiä sattumia, jotka kuulemma ovat lihaa. Ei erityisen houkuttelevaa. Silti, minestrone tuli mieleeni kun mietin tässä joku kerta, mitä taaperolle syöttäisi, hän kun pitää kovasti kaikesta pasta- ja tomaattipitoisesta. Vähän kyseenalaisesta kouluruokala-assosiaatiosta huolimatta minestronehan on perusidealtaan oikein passeli, pastaa, kasviksia ja vähän lihaa tomaattisessa liemessä. Innostuin tutkimaan, mitä keittoon pitäisi ihan oikeasti laittaa, ja selvisi, että kyse ei ole mistään kovin spesifistä tieteenlajista; kyseessä on jälleen yksi kiitollinen ruoka, johon jokainen laittaa sitä, mitä on. Sopii minulle!

Puljonki ja lihapiirakka, pala mummolaa

Sun, 10 Jan 2016 00:00:00 +0000

Meidän suvun mummolaklassikoihin kuuluu ehdottomasti puljonki eli lihaliemi sekä levylihapiirakka, jonka täyte syntyy liemen sattumista. Mummoni valmisti lihaliemen aina jouluksi, jolloin se tarjottiin piirakan kera ennen varsinaista jouluateriaa, mutta melko tuhtina syötävänä se sopii mielestäni ehkä jopa paremmin tarjottavaksi ihan omana kokonaisuutenaan, milloin tahansa kylmien talvikuukausien aikana.

Lihaliemiä olen keitellyt monesti ennenkin, mutta tätä kokonaisuutta kokeilin nyt ensimmäistä kertaa. Suurimmaksi hankaluudeksi nousi reseptin metsästys, joka oli oma taiteenlajinsa. Mitään varsinaista reseptiä ei nimittäin ollut, vaan ohje on kulkenut perimätietona äidilleni ja siskolleni, joilta asiasta tiedustelin. Ja kun on mummolaohjeesta kyse, ei tarkkoja määriä ole olemassakaan, koska mummothan tekevät kaiken kokemukseen perustuvalla näppituntumalla. Perustuen siihen, että piirakkaan tulee kuulemma jauhoja, voita ja kermaa, lihaliemeen pieniä sipuleita ja vain vähän porkkanaa, ryhdyin keittopuuhiin. Tieteellistä, eikö?

Aasialaistyyliset munakoisot

Fri, 08 Jan 2016 00:00:00 +0000

Muutama kuukausi takaperin ostin pari munakoisoa aikeenani tehdä jotain aasialaista, ehkä tähtianiksella maustettua ruokaa, kun silmiini sattuikin tosi sopivasti vähän erityyppinen, edelleen aasialaishenkinen munakoiso-ohje. Se oli menoa sitten, laskin eilen tekeväni samaa ruokaa viidettä tai kuudetta kertaa kahden ja puolen kuukauden sisään. Vasta viime yrittämällä sain napattua annoksesta kuvan, aiemmat vedokset ovat suoraan hävinneet parempiin suihin.

Resepti on Silläsipulilasta bongattu, ja sinne kulkeutunut Appelsiineja ja Hunajaa -blogista. Itse olen tehnyt siihen vain hyvin pieniä muokkauksia.

Tervetuloa!

Wed, 06 Jan 2016 00:00:00 +0000

Ja hyvää uutta vuotta! Joulunajan blogihiljaisuuden syy on sitkeän flunssan lisäksi tässä: Kärähtäneet -ruokablogi on muuttanut uuteen karahtaneet.com -osoitteeseen ja samalla muutenkin hieman muuttanut ilmettään. Toivottavasti pidät siitä!

Mitä uutta?

No, sisällön puolesta täällä tehdään edelleen tuttuun tapaan ruokaa, ruokaa ja ruokaa. Arkiruokaa, juhlaruokaa, tavanomaista, eksoottista ja kaikkea siltä väliltä. Ja ehkä siinä sivussa vähän napistaan lapsi- ja koiraperheen arjesta. Jatkossa sitä tehdään kuitenkin vähän uudenlaisissa puitteissa uudella alustalla. Ulkoasun ja rakenteen osalta tavoitteena on ollut yksinkertainen ja helposti lähestyttävä blogi, josta lukija löytää etsimänsä. Sellainen, joka sopii omillekin silmilleni.

Esittely

Sun, 03 Jan 2016 00:00:00 +0000

Tervetuloa lukemaan Kärähtäneitä! Olen Heidi, nykyisin Oulussa vaikuttava ruokahullu ja ruuhkavuosiaan elävä lapsi- ja koiraperheen äiti.

Arvostan ruuanlaitossa hyviä raaka-aineita, niiden kunnioitusta ja monipuolista käyttöä, taloudellisuutta unohtamatta. Mitään varsinaista teemaa ei blogissa kuitenkaan ole vaan ruokaa tehdään laidasta laitaan, kaikkiruokaiseen makuumme sopivasti. Tilanteen salliessa saatetaan piipahtaa ravintolassa. Suuri osa kokkailuista on helppoa arkiruokaa, mutta mukaan mahtuu paljon myös juhlavampaa evästä sekä ruokaprojekteja, samalla uutta opetellen. Inspiraatiota haetaan keittiöistä kautta maailman. Koska joka päivä täytyy syödä, ei hyviä reseptejä ole koskaan liikaa.

Kurkistus imellettyyn perunalaatikkoon

Sun, 20 Dec 2015 00:00:00 +0000

Tämän ruuan valmistamista ja ohjeen julkaisemista olen odottanut vähän kauhunsekaisella innolla. Imelletty perunalaatikko kun on monelle niin pyhä, ettei sen suhteen ole kuin yksi oikea ja monta väärää valmistustapaa. Eikä asiaa helpota juurikaan se, että ohjeita selaillessa se ainut oikea valmistustapa on joka ohjeessa erilainen. Hieman siis tuntuu siltä, että sohaisen muurahaispesää kun edes lähestyn aihetta, mutta yrittänyttä ei laiteta. Jouluni jännitysnäytelmä on katettu!

Porkkana- ja lanttulaatikkoon verrattuna imelletty perunaatikko vaatii hieman enemmän tarkkuutta ja vähemmän soveltamista, koska imellytyksessä pelataan keittiökemian kanssa. Aiemman kokemuksen pohjalta homma ei ole ylenpalttisen hankalaa, mutta edellisestä perunalaatikonvalmistuksestani on niin pitkä aika, etten muista, mistä ohjeeni poimin ja käytinkö esimerkiksi lämpömittaria imeltymisprosessin tarkkailuun. Nyt katsoin osviittaa valmistukseen muutamasta lähteestä, eniten Marttojen sivuilta sekä Siskot kokkaa ja Herkkusuun lautasella -blogeista, joissa perunalaatikon anatomiaan on pureuduttu seikkaperäisesti. En itse ole ollut aivan yhtä perusteellinen, vaan lähinnä kerännyt alle pähkinänkuoressa muutamat huomiot omasta laatikonvalmistuksestani.

(Hirvi)carpaccio

Thu, 17 Dec 2015 00:00:00 +0000

Vajaat kymmenen vuotta sitten carpacciota löytyi paljon ravintoloiden alkupalalistoilta. Sittemmin trendit lienevät pyyhkäisseen sen ohitse, mutta laadukas, viipaloitu raaka liha on minusta edelleen kaikessa yksinkertaisuudessaan ylevä alkupala.

Meillä syötiin hiljattain hirvenlihasta tehtyä carpacciota, koska olimme onnekkaita ja saimme tänä vuonna pakastimeen myös hieman hirven sisäfilettä, jota en millään raaskinut kypsentää. Hirvi sopi minusta hyvin carpaccioon eikä riistaliha sotinut italialaistyylisten komponenttien kanssa. Silti, ehkä naudan hieman rasvaisempi liha on edelleen suosikkini tässä ruokalajissa ja hirvi pääsisi parhaimmilleen riimilihana. Vaikka oli se hyvää näinkin. Nyt mentiin hyvin perinteisellä versiolla ja liha sai kumppanikseen vain hieman parmesania ja rucolaa, mutta annokseen voisi hyvin laittaa myös pohjoisempia sävyjä, vaikkapa marinoituja suppilovahveroita ja västerbotten-juustoa.

Lanttulaatikko

Mon, 14 Dec 2015 00:00:00 +0000

Laatikoista seuraavana vuorossa on lanttulaatikko. Se on laatikoista oma suosikkini ja luultavasti myös kaikkein suoraviivaisin valmistaa. Helppous ei kenties anna aineksia suureen blogieepokseen, mutta mitä siitä: se on ominaisuus, jota minä ja varmasti moni muu kotikokki osaa arvostaa.

Minun laatikkooni tuli mausteeksi siirappia, inkivääriä, muskottipähkinää sekä valkopippuria. Joissain resepteissä käytetään näistä osaa, joissain kaikkia, itse olen keskimäärin maustemyönteinen, joten laitoin kaikkea. Myös siirapin määrä on verrattain suuri, mutta sanottakoon, etteivät käyttämäni lantut olleet mitään makeinta mahdollista sorttia.

Balsamicosilakat

Wed, 09 Dec 2015 00:00:00 +0000

Välillä puoliksi roskakalanakin pidetty silakka on noussut viime vuosina taas uuteen arvostukseen. Perinteisesti sitä löytyy jossain muodossa useimmista joulupöydistä, mutta koska se on loppuvuodesta muutenkin sesongissa, ei syömistä kannata jättää vain jouluun. Edullistakin se on, osti silakat sitten kokonaisina tai valmiina fileinä, joita kalatiskeillä nykyisin enimmäkseen näkee.

Viimeksi ostamistani silakkafileistä paistoin valtaosan ihan sellaisenaan, tuore kala ei kaivannut edes leivitystä. Osa fileistä jäi kuitenkin paistamatta, joten säilöin ne etikkaliemessä. Määrä oli kovin pieni, joten olen tuplannut annoksen ohjeeseen. Tavallisen väkiviinaetikan lisäksi käytin lopulliseen marinadiin balsamiviinietikkaa ja hunajaa, jotka toivat makuun syvyyttä ja lempeyttä. Nämä kalat sopisivat vaikka joulupöytään!

Enemmän makua porkkanalaatikkoon

Mon, 07 Dec 2015 00:00:00 +0000

Joululaatikot ovat minulle vähän niin ja näin. Tykkään kyllä juureslisukkeista noin yleensä ja laatikoistakin pidän, varsinkin lanttulaatikosta, mutta joulupöydässä laatikot eivät vaan nouse tutkalleni kaiken muun syömisen keskeltä. Joitain laatikoita olen välillä tehnyt itse, mutta usein olen myös tyytynyt kaupan tarjontaan. Tänä vuonna lähdin varauksistani huolimatta laatikkosouviin, koska halusin perehtyä aiheeseen hieman aiempaa tarkemmin ja optimoida laatikoista enemmän oman makuni mukaiset.

Ensimmäisenä käsittelyyn pääsi porkkanalaatikko. Katsoin ohjeita useasta lähteestä ja perusrakenne oli kaikissa melko sama, riisiä, maitoa ja/tai kermaa, porkkanoita keitettynä tai raastettuna, kananmunaa, muskottipähkinää. Metodit ja mittasuhteet vaihtelivat aika tavalla enkä osannut niistä suoraan sanoa, mikä niistä antaisi minulle mieluisimman lopputuloksen, joten laitoin reseptit syrjään ja päätin luottaa näppituntumaan.

Joulumakkarat

Fri, 04 Dec 2015 00:00:00 +0000

Ennen verimakkarakokeiluun ryhtymistä halusin hieman treenata makkaranvalmistusta, koska en ole erityisen harjaantunut lajissa. Toisin sanoen olen aiemmin valmistanut makkaroita ainoastaan Marttojen makkarakurssilla - jota voin kyllä ilomielin suositella - ja siitäkin on jo kolmatta vuotta. Oli siis korkea aika ryhtyä puuhaan. Koska harjoittelussa enemmän on enemmän, tein samalla kertaa kaksi erilaista versiota, melko perinteistä sianlihamakkaraa sekä ajankohtaista, sherrystä ja kuivatuista luumuista makua saavaa joulumakkaraa, jonka reseptin olen kirjannut alle.

Valmistukseen käytin porsaan jauhelihaa sekä rasvaisia kylkiviipaleita. Jauhelihaa ei olisi periaatteessa tarvinnut käyttää lihamyllyn kautta, mutta koska kylkiviipaleet kaipasivat hienonnusta, ajoin samalla vaivalla koko massan myllyn läpi kahteen kertaan. Jauhelihan sijaan voisi hyvin käyttää myös kokolihaa (esim. lapaa), jolloin lisähommana olisi ollut lihan kuutiointi. Luumut silppusin veitsellä ja lisäsin ne tarkoituksella muutoin valmiiseen massaan vasta lopuksi, koska halusin siihen hieman sattumia.

Joko jouluttaa?

Tue, 01 Dec 2015 00:00:00 +0000

Minua jouluttaa jo, oikeastaan on jouluttanut jo viikkoja. Nyt ei olekaan siis luvassa reseptiikkaa, vaan muuta joulu- ja jouluruoka-aiheista fiilistelyä sekä muutamia linkkivinkkejä arkistojen aarteisiin.

Vaikka aika menee vuosi vuodelta nopeammin ja koko ajan tuntuu olevan joko joulu tai juhannus, en valita. Tykkään joulusta kovasti ja nautin sesongista täysin rinnoin. Takavuosina naureskelin ihmisille, jotka laittoivat joulukoristeet mielestäni liian aikaisin esille, mutta nykyisin olen jo luovuttanut ja rupean ripustamaan jouluvaloja jo marraskuussa. Viimeisetkin koristeet ovat yleensä esillä jo itsenäisyyspäivän kieppeillä, ainoastaan joulukuusi odottaa lähemmäs aattoa.

Grillatut sinisimpukat yrttisalaatissa

Sun, 29 Nov 2015 00:00:00 +0000

Jos grilli on jäänyt laittamatta talviteloille, tässä on erinomainen syy käyttää sitä vielä yhden kerran. Tai vaikka avata grillikausi uudestaan tai hyvissä ajoin ensi kesää ajatellen. Minä sain eilen vihdoin aikaiseksi puunata kesän jäljiltä isoimmat kökkäreet kaasugrillin rasvapelliltä ja kokeilla jo pari vuotta to-do -listalla ollutta sinisimpukoiden grillausta. Idean sain alkujaan Fergus Hendersonin kirjasta The Whole Beast: Nose to Tail Eating, jonka resepteistä jostain syystä on mieleen jäänyt juuri tämä simpukkaohje, vaikka kirjassa enemmän käsitelläänkin niitä edullisia ja ainakin takavuosina vähemmän käytettyjä ruhonosia. Valitettavasti kirjani majailee edelleen jossain muuttolaatikoiden uumenissa, joten tarkan reseptin puutteessa jouduin tyytymään samantapaista ideaa noudattavaan salaattiin. Se ei kuitenkaan haitannut, sillä grillatut sinisimpukat, tuoreet yrtit ja hapan vinaigrette ovat niin hyvä yhdistelmä, että sitä on vaikea mennä pilaamaan.

Onnistuneet karitsan ribsit

Fri, 27 Nov 2015 00:00:00 +0000

Kotimaista karitsaa on vielä tuoreenakin melko hyvin saatavilla, vaikka paras sesonki oli jo syys-lokakuussa. Kannattaa siis ostaa sitä ennemmin nyt, kuin odottaa pääsiäiseen! Minun palani olivat pakastettuja, koska ostin jo syyskuussa puolikkaan karitsan, nyt käyttöön pääsivät sen kylkipalat. Olen pari kertaa ennenkin tehnyt karitsan ribsejä ja ne ovat onnistuneet ihan hyvin, mutta tosiaan, vain “ihan hyvin”. Tästä syystä en asettanut niille suuria odotuksia vaan valmistin ne arkiateriaksi, hieman muita jämiä hyödyntäen. Mutta millainen arkiateria siitä tulikaan!

Irlantilainen soodaleipä, se maailman helpoin

Mon, 23 Nov 2015 00:00:00 +0000

Irlantilaisen soodaleivän makumuisto nuorentaa minua kymmenen-viisitoista vuotta ja vie mielen saarella vietettyihin vuosiin. Leivässä on ihan omanlaisensa maku ja rakenne, ja se on mielestäni myös yksi parhaita vaihtoehtoja suosikkileipääni BLT:hen. Monesti sitä on ollut tarkoitus kokeilla kotona ja muistan äitini napanneen jo vuosia sitten talteen yhden reseptin jostain suomalaisestakin ruokalehdestä. Aina on vaatimaton soodaleipä kuitenkin unohtunut listaltani.

Nyt leipä putkahti taas jostain mieleen - kenties loogisena (?) jatkumona edellisviikonlopun verimakkaroista, ja päätin hetken mielijohteesta kokeilla sitä. Ennakkoymmärrykseni oli, että soodaleipä on helppo valmistaa, mutta olin yllättynyt, kun selvisi, kuinka helppo: ei vaivausta, ei kohotusta, ei muotoilua, ainekset vaan sekaisin ja uuniin puoleksi tunniksi. Tällainen pikaleipä saattaa olla leivontahifistelijän kauhistus, jopa epäleipä, mutta minä voin erittäin hyvin elää sen kanssa. Leipä on alkujaan nimenomaan joka päiväksi leivottu arkileipä, joten silloin se saa ollakin yksinkertainen. Ja tuollaisen leivänhän voi pyöräyttää vaikka aamiaispöytään ilman, että tarvitsee herätä jo aamuyöstä, se on minusta ihan mahtavaa.

Verimakkaraharjoitukset

Thu, 19 Nov 2015 00:00:00 +0000

Eräänä sunnuntaipäivänä löysin itseni istumasta bussista mukanani kertakäyttöhanskoja sekä kulhollinen veristä massaa. Saattaa kuulostaa hieman huolestuttavalta, mutta kun kaksi ruokabloggaajaa ryhtyy johonkin, voi lopputuloksena olla ihan mitä vaan. Kuten verta ja suolenpätkiä, kirjaimellisesti.

Ei kuitenkaan tarvitse huolestua, niin kuin otsikosta käy ilmi, viittaan verimakkaraan, jota innostuimme askartelemaan yhdessä Muista Syödä Välillä -blogin Rommirusinan kanssa. Verimakkara ja veriruuat ylipäänsä jakavat mielipiteitä; omassa lapsuudenkodissani en muista koskaan syödyn esimerkiksi verilettuja eikä ajatus niistä ollut koulussakaan mieleen. Olen kuitenkin kasvanut mielestäni melko ennakkoluulottomaksi ruokailijaksi ja oppinut tykkäämään veriruuista black pudding -tyylisten makkaroiden kautta. Ja nyt ovat veriruuat ilmeisesti nosteessakin, tiesi internet kertoa.

Syksyiset hirviburgerit ja tutkimusmatkailua hampurilaispihvin anatomiaan

Mon, 16 Nov 2015 00:00:00 +0000

Koska ostin hiljattain elämäni ensimmäisen lihamyllyn ja olen hurjan innoissani siitä, päätin kokeilla jauhaa hampurilaispihvit pakastimessa olevasta hirvenlihasta. Samalla hampurilaisiin haettiin muutenkin syksyisempiä sävyjä; valkoiset höttösämpylät korvattiin epäilyksistäni huolimatta rouheisilla kurpitsansiemensämpylöillä ja coleslaw punajuurisalaatilla. Lisäksi sämpylän väliin tökkäistiin salaatinlehtiä ja punasipulia, isäntä jatkoi omaansa myös majoneesilla ja vuohenjuustollakin mutta minulle riitti punajuurisalaatin majoneesikastike. Sotkuista mutta hyvää, eikä yhtään liian terveellisen makuista. En jaksaisi hampurilaisia tehdä näin pitkän kaavan mukaan joka kerta, mutta hauskaa ja mielenkiintoista tämä oli - ja onneksi melkein jokaiseen komponenttiin löytyy myös helpompia vaihtoehtoja, läheskään kaikkea ei siis tarvitse tehdä alusta asti itse.

Punajuurisalaatti kapriksilla

Fri, 13 Nov 2015 00:00:00 +0000

Viime viikonloppuna tehtyihin hampurilaisiin halusin vaihteeksi jotain muuta kuin coleslawia, joten päätin käyttää pois jääkaapissa kummittelevat punajuuret. Niistä syntyi majoneesipohjainen salaatti, joka sopi mukavasti hamppareiden kurpitsansiemensämpylöihin ja muutenkin syksyiseen makumaailmaan. Majoneesipohjaisesta punajuurisalaatista saattaa tulla ensimmäisenä mieleeni kylmätiskin einessalaatit, mutta pelko pois, kotitekoinen salaatti on maultaan raikas ja koostumukseltaan hieman rouskuva. Sotkua kammoksuville ei salaatti kuitenkaan ole, ainakaan sämpylän välissä.

Punajuuria ei nyt marinoida etikassa, mutta mielestäni ne kaipaavat yleensä jotain hieman suolaista ja hapanta makuparia. Niinpä niiden seuralaisiksi laitetaan tässä maustekurkkuja sekä kapriksia, jotka tuovat salaattiin maun lisäksi myös tekstuuria.

Rouskuvat siemensämpylät

Mon, 09 Nov 2015 00:00:00 +0000

Leipominen ei ole suurimpia vahvuuksiani, joten nielaisin hieman, kun isäntä toivoi viikonlopun hampurilaissämpylöiksi vähän tummempia sämpylöitä kurpitsansiemenillä. Miksi ihmeessä, kun osaan tehdä luotto-ohjeellani oikein passelit valkoiset höttöhampparisämpylät? Myönnyin kuitenkin ja leivoin sämpylät, koska mielelläni yritän toteuttaa perheen ruokatoiveita. Ja olen iloinen, että leivoin, koska sämpylöistä tulikin sangen hyvät, kerrankin ihan vaan soveltamalla. Suussa rouskuvat sämpylät sopivat hamppareihin, aamupalaksi, ja erityisesti lämpiminä suoraan pelliltä voin kera syötäviksi.

Kurpitsansiemensämpylät (10 isoa sämpylää) 5 dl maitoa 1 pss kuivahiivaa 1 tl suolaa 3 rkl hunajaa 1 + 1 kourallista kuorettomia kurpitsansiemeniä 7-7,5 dl sämpyläjauhoja + jauhoja taikinan käsittelyyn (minulla Myllyn Paras rouheinen sämpyläjauho) n. 3 rkl seesaminsiemeniä

Mausteinen karitsan lapa padassa

Fri, 06 Nov 2015 00:00:00 +0000

Reseptejä ylikypsiin lihoihin löytyy netistä vaikka kuinka, mutta hyviähän ne ovat. Nyt viimeksi sellaista valmistui karitsan lavasta, jonka laitoin valurautapataan kypsymään pintaan hierotun mausteseoksen kera. Lisäksi laitoin mukaan hapanta granaattiomenasiirappia sekä hunajaa, sen jälkeen liha sai kypsyä aika lailla itsekseen. Jos keittiöstäsi ei löydy granaattiomenasiirappia, älä anna sen haitata itseäsi; pelkkää hunajaakin voi käyttää tai sekoittaa hunajaan hieman tuoretta granaattiomenaa. Hunajan ja siirapin käytöstä huolimatta lihasta ei varsinaisesti tule makeaa, lisämakeutta kaivatessaan voi hunajaa tai siirappia lisätä vielä valmiin annoksen päälle.

Ihanan retro uunijäätelö

Tue, 03 Nov 2015 00:00:00 +0000

Viikonlopun ruokateema oli retroilu, kuten kellansävyisestä kuvastakin näkyy. Epämuodikasta sisäfilepihviä, konjakki-viherpippurikastiketta, hasselbackan perunoita ja ruusukaaleja, sekä jälkkäriksi uunijäätelöä. Retroudestaan huolimatta ateria oli kuitenkin herkullinen ja toimisi miehisine annoksineen hyvin isänpäivänäkin.

Pieniä nykyaikaistuksia teimme kokonaisuuteen. File oli naudan sijaan hirveä, pippurikastike ei tullut pussista ja uunijäätelö valmistettiin annosvuoissa keksinmurupohjaan. Olen aina kuvitellut uunijäätelön olevan hidasta ja vaikeaa tehdä, mutta ei se tällä vähän oiotulla metodilla ollut. Pääasia, eli kuuman kuoren alta löytyvä jäätelösydän onnistui näinkin.

Ceviche kylmäsavulohesta

Sun, 01 Nov 2015 00:00:00 +0000

Suosikkini ceviche, voisin syödä sitä varmaan ämpärillisen kerralla. Se sitruksen, suolaisen ja tulisen yhdistelmä kalan kanssa on vaan niin koukuttava. Erilaisia versioita on tullut tehtyä vaikka kuinka, tällä kertaa kiinnosti kokeilla, kuinka kylmäsavustettu kala istuisi cevicheen perinteisen raa’an valkoisen kalan sijaan. Laitoin tähän versioon myös fenkolia, johon sain joskus ajatuksen tästä Jamie Oliverin ohjeesta.

Ilokseni annoksesta tuli oikein hyvänmakuinen, eikä kylmäsavustettu kala riidellyt muiden makujen kanssa. Oikeastaan sen käyttö oli aika näppärää; siinä missä riittävän tuoreen kalan saatavuus vaihtelee, on kylmäsavua aina tarjolla. Jos käyttää vakumoitua kalaa, on säilyvyyskin parempi, kauppaan ei tarvitse ehtiä juuri samana päivänä, kun annoksen tekee. Suosisin tässä kuitenkin hyvälaatuista kylmäsavulohta ja nimenomaan lohta, ei kirjolohta.

Kurpitsa-chorizopasta

Fri, 30 Oct 2015 00:00:00 +0000

Kurpitsaa on nyt kaikkialla. Blogit, ruoka- ja naistenlehdet ovat ohjeita pullollaan ja kaupassakin näkyy ilahduttavasti muunmuassa kotimaisen kurpitsan parantunut saatavuus. Ymmärrän siis hyvin, jos kurpitsa tulee jo ulos korvistakin, mutta suosittelen silti kokeilemaan tätä pastaa, niin hyvää se oli. Rasvaisen ja hieman happamanmausteisen chorizon kanssa paahdettuna makeahko kurpitsa imaisee itseensä mahtavia makuja!

Oikeastaan on vähän jännä, miten koenkin tämän annoksen niin onnistuneeksi. Pasta ja kurpitsa kun eivät kumpikaan ole minun juttujani, vaikken niitä erityisesti inhoakaan. Kurpitsaa ostan kuitenkin aina sen satokaudella, koska olen tällainen wannabe-kurpitsanystävä. Aiemmin olen yrittänyt lähentyä kyseisen kasviksen kanssa tekemällä siitä mm. klassista kurpitsapiirakkaa sekä uunissa paahdettua kurpitsalisuketta.

Aasialainen yrtti-kanasalaatti

Wed, 28 Oct 2015 00:00:00 +0000

Sekoitellessani hirvi-phon lisukkeita tulin ajatelleeksi, että yrtti-ituseoksesta saisi myös aivan ihanan salaattipohjan jollekin kevyenraikkaalle, aasialaishenkiselle viritykselle. Sellaiselle, jossa yrtit eivät olisikaan “vain” mausteena vaan esittäisivät salaatin pääosaa. Tuumasta toimeen, ja syntyi tämä lihaisuudestaan huolimatta kevyt mutta makuja pursuava kanasalaatti.

Kaupasta olivat mung-pavunidut loppuneet, mutta sinimailasen idut (eli alfalfa-idut?) sopivat salaattiin myös, vaikkeivät antaneetkaan yhtä rouskuvaa suutuntumaa kuin tukevammat serkkunsa. Olin ilmeisesti hieman huonona päivänä liikkeellä, koska myös etsimäni kokonaiset broilerit olivat kaupasta lopussa, mutta korvasin ne maustamattomilla koipireisillä, jotka luullisena palana sopivat yhtä hyvin keiteltäviksi.

Nopeutusta arkeen: jauhelihastifado

Mon, 26 Oct 2015 00:00:00 +0000

Kreikkalainen stifado-pata on helppo klassikko, mutta jonkin verran sen valmistamiseen kuluu aikaa. Niinpä innostuin tekemään padan pitkästä aikaa jauhelihasta, jolloin sen saa tehtyä liedellä ihan arkiruuaksikin. Käytännössä tällöin syntyy vähän kreikkalaisittain taitettu bolognesekastike. Jos ylimääräistä aikaa on, voi kastiketta hauduttaa pidempäänkin - se ehdottomasti pitää siitä - mutta kiireisen päivän iltana ruuan saa tarvittaessa pöytään noin puolessa tunnissa. Lisukkeeksi voi salaatin ohella laittaa oman maun mukaan pastaa, perunaa tai riisiä; minun suosikkini ovat uunissa tehdyt, yrttiset lohkoperunat.

Pho-keitto hirvenniskasta

Tue, 20 Oct 2015 00:00:00 +0000

Meillä kävi onni saada tänä syksynä pakastimeen muutama pala hirven niskaa. Paloista riittää pariksikin kokkauskerraksi, joten päätin heittäytyä hulluttelemaan ja kokeilla parilla palalla, miten hirvi taipuisi hieman vietnamilaisen pho-keiton tyyliseen soppaan. Tykkäsin kovasti joskus alkuvuodesta tekemästäni samantyylisestä naudanhäntäkeitosta, joten ajattelin, että tumma, luullinen hirvenliha voisi sopia keittoon myös. Sitäpaitsi palana hirvenniska jopa muistutti jättimäistä naudanhäntäkiekkoa, joten en voinut vastustaa kiusausta.

Tällä kertaa valmistin liemen kokonaan kattilassa aiemman uunissa hauduttelun sijaan. Vaikka hirvenliha on huomattavasti nautaa vähärasvaisempaa, tuli liemeen mukavasti makua ja lihakin muuttui erittäin mureaksi hauduttuaan kannen alla noin kuusi tuntia (vaikka vähemmälläkin varmasti pärjäisi). Jos aikaa on, keiton voi tehdä yhdellä istumalla mutta minä jaoin tekemisen kahtia; liemen, siivilöinnin ja lihan riipimisen tein syömistä edeltävänä iltana, ja seuraavana päivänä vain lämmitin ne sekä valmistelin lisukkeet ennen tarjoilua. Hirvenlihan tilalle keittoon voi ihan yhtä hyvin käyttää sitä nautaakin, sehän se oikea pho-keiton raaka-aine on. Mainitsemieni häntäpalojen lisäksi ainakin luullinen rinta on erinomaista tällaisissa keitoissa.

Kokonaisena paistettu karitsan maksa ja makeat sherrysipulit

Fri, 16 Oct 2015 00:00:00 +0000

Olen kovasti ihastunut ihan perinteisiin maksaruokiin, paistettuun maksaan kera paistetun sipulin, puolukkahillon ja muusin sekä lapsuudenkodista tutun maksakastikkeeseen, jota teen edelleen äitini antamin ohjein. Nyt sain paikallisen REKO-ryhmän kautta kuitenkin pitkästä aikaa käsiini karitsan maksaa, joten päätin vaihteeksi kokeilla jotain (itselleni) uutta ja valmistaa maksan kokonaisena paahtopaistin tapaan. Paistetut sipulitkin saivat hieman uutta muotoa, kun lorautin niiden kanssa pannulle sekä sherryä että hunajaa.

Taaperolle ei maksa-ateria maittanut (asia, josta olen hieman pahoillani, koska olen itse tykännyt maksasta jo lapsena) mutta minusta se onnistui erinomaisesti; 61-asteiseksi lipsahtaneena maksa oli edelleen hieman punertava sisältä ja erittäin murea, olematta kuitenkaan yhtään verinen. Olin myös yllättynyt siitä, miten helppoa ja nopeaa valmistus oli, ainut temppu oli lämpötilan tarkkailun muistaminen. Muutenkin tykästyin jälleen karitsan maksaan ja suosittelen sitä muillekin, maku on naudan maksaa miedompi ja kalvoja tuskin nimeksikään. Kokonaisesta, n. 600g palasta riittää hyvin kolmelle ruokailijalle, vaikka kaksikin saa sen kyllä syötyä.

Kaali-omena-homejuustopaistos

Tue, 13 Oct 2015 00:00:00 +0000

Vuoka ennen uunia.

Ostin kaksi pakettia sinihomejuustoa, toisen kokkaamiseen ja toisen syömiseen, koska tiesin, että muuten kokkausjuusto saattaa huveta ennen aikojaan. Pari päivää kauppareissun jälkeen jouduinkin toteamaan isännälle syöneeni lounaaksi homejuuston. “Ai juustoa vai juuston?” kysyi isäntä. “No juuston…”

Jottei toinen pala kokisi samaa kohtaloa, piti se valmistaa pikaisesti. Niinpä laitoin sen vuokaan yhdessä kaali- ja omenasuikaleiden kanssa ja tein seoksesta uunissa syksyisen paistoksen. Kaalin ja homejuuston yhdistelmä oli aiemmin testaamaton, mutta hautuneen kaalin makeus ja homejuuston suolaisuus sopivat hyvin toisilleen. Omena toi mukaan hieman happamuutta ja lisämakeutta. Oikein makean ystävä olisi voinut ripsauttaa vielä fariinisokeriakin sekaan. Olin alkuun aikeissa lorauttaa mukaan kermaa, mutta tulin toisiin ajatuksiin, mikä olikin ihan hyvä idea - vaikka luulin paistoksen kuivahtaneen, pienen lusikalla sörkkimisen jälkeen totesinkin sen olevan aika sopiva ilman kermaakin. Parhaiten paistos sopisi varmasti vaikkapa possun lisukkeeksi, mutta maistui se sellaisenaankin keitettyjen perunoiden kera.

Sunnuntailounas: pikaiset porsaankyljykset ja päärynä-vuohenjuustosalaatti

Sun, 11 Oct 2015 00:00:00 +0000

Johtuen erilaisista päivärytmeistämme, olemme arkipäivisin hieman huonoja istumaan koko perheen kesken ruokapöytään nauttimaan yhteisistä aterioista. Isännän kanssa syömmekin oman illallisemme yleensä vasta sitten, kun lapset ovat nukkumassa, eikä silloin enää kateta pöytää kauniisti tai oikeastaan edes seurustella, vaan maataan puolikoomaisena sohvalla ja korkeintaan valitaan netin suoratoistopalveluista joku tv-sarja, jota seurata jakson verran ennen nukkumaanmenoa.

Viikonloppuisin on kuitenkin kiva kerääntyä saman pöydän ääreen ja nauttia seurustelusta hyvän ruuan äärellä. Se on minusta myös ruuan arvostamista ja tapa, jonka haluan opettaa lapsilleni. Ilahduinkin isännän hiljattain esittämästä toiveesta, että voisimme tehdä sunnuntailounaasta ihan konseptin, että sunnuntaisin syötäisiin aina porukalla, ilman kiireitä.

Tujakka kurkku-piparjuurisalaatti

Thu, 08 Oct 2015 00:00:00 +0000

Nuhanenät auki! Nyt, kun kaikenlaista isompaa ja pienempää pöpöä tuntuu olevan liikkeellä joka puolella, on voimakas piparjuurisalaatti ihan mahtavaa. Piparjuuri on muutenkin suosikkimakujani ja sen kanssa sorrun helposti liioitteluun, wasabiakin on sushin päällä tarpeeksi vasta, kun itkettää.

Tämän salaatin ajatus lähti jo muutama viikko sitten, kun maistoin ensimmäistä kertaa kylmäsavusilakkafileitä (ihan sairaan hyvää muuten) ja mietin niille jotain kivaa lisuketta silloisista jääkaapin antimista, joihin kuului mm. kurkkua, piparjuurta ja creme fraichea. Suunnittelin pikkelöiväni kurkun kevyesti ja sekoittavani sen piparjuuriraasteen ja creme fraichen kanssa, mutta salaatti jäikin sitten toteuttamatta. Ehkä onneksi, koska myöhemmin huomasin Suolaa & hunajaa -blogissa tehdyn ihanan kuuloista, jugurttipohjaista kurkku-piparjuurisalaattia, mistä sainkin päähäni käyttää raikkaampaa jugurttia creme fraichen sijaan.

Hirvikäristys ja niksit sen onnistumiseen

Tue, 06 Oct 2015 00:00:00 +0000

Käristykset jakavat mielipiteitä. Se, mikä yhden mielestä on suussasulavaa herkkua, on toisesta kuivakkaa ja sitkeää mössöä, korkeintaan sopivaa vahvistamaan Suomen mainetta (?) valjujen ruokien tyyssijana. Itse olen keskimäärin hieman mausteisempien ruokien ystävä, mutta samalla mielestäni hyvälle käristyksellekin on paikkansa - huolella ja rakkaudella valmistettu ruoka kun vaan tuppaa yleensä olemaan hyvää, eikä hieno raaka-aine välttämättä vaadi ihmeempiä mausteita seurakseen. En ota kantaa siihen, millainen käristys on “oikeaa”, moni laittaa mukaan pekonia, joku sipulia, joku sieniäkin, itse välillä niitä kaikkia. Poro on varmasti perinteisin käytössä oleva liha, ja monelle se ainoa oikea, mutta minä käytän nykyisin lähes aina hirveä.

Meksikon inspiroima salaatti pitaleivän väliin

Sun, 04 Oct 2015 00:00:00 +0000

Meillä on hieman huono tapa syödä isännän kanssa illallista vasta, kun taapero on nukkumassa (koska sehän ei estä syömästä päivällistä myös lapsen kanssa, right?). Ilta-aterialla syödään usein ne tulisimmat chilit sekä muut pöperöt, jotka eivät alle parivuotiaalle ihan sellaisenaan sovi tai maistu.

Perjantain ilta-ateriaksi valmistui mausteinen, meksikolaisvivahteinen broilerisalaatti, joka päätyi pitaleivän sisään yhdessä srirachamajoneesin kanssa. Ajatus tuli alkuviikon vierailusta ravintola Patronaan, jonka raikkaat tostada- ja tacotäytteet jäivät erityisesti mieleeni. En kuitenkaan lähtenyt hakemaan annoksista toisintoa, vaan tein niistä saamani inspiraation pohjalta nopean ja yksinkertaisen, koti-iltapalaksi sopivan version. Pitaleivänkin tunnustan olevan niitä ydinsotaa kestäviä valmisversioita, joita olen joskus hommannut keittiön kaappiin hätävaraksi. Meksikolaisemman annoksesta saisi vaihtamalla pitaleivän vaikkapa maissitortillaan, tai maistuisi salaatti ihan sellaisenaankin - silloin ruoka olisi jopa terveellinen! Salaattiannoksesta riittää kahdelle kevyeksi lounaaksi tai kolmelle-neljälle pitaleipien väliin.

Ravintola Patrona, Helsinki

Fri, 02 Oct 2015 00:00:00 +0000

Blogissa on ollut hiljaista, koska viime viikon vietin lasten kanssa “etelänmatkalla” pääkaupunkiseudulla. Muuten ei reissun ruokapuolesta jäänyt kummempaa kirjoitettavaa, mutta pääsin isovanhempien suosiollisella lastenhoitoavulla vihdoin piipahtamaan Mama Gastron kanssa aidoksi meksikolaiseksi tituleeratussa Patronassa, joka on ehtinyt olla paikallaan jo muutaman vuoden. Rennon viihtyisässä ravintolassa riittää asiakkaita edelleen, koska salissa oli arki-iltanakin reilusti porukkaa jo heti avaamisen jälkeen.

Saimme aluksi käsiimme ihanan kuuloisia cocktaileja täynnä olevat drinkkilistat, mutta (ehkä vähän tylsästi) valitsimme palanpainikkeeksi viiniä ja olutta. Ruokalistalta alkuruuat houkuttivat kovasti mutta pääruuat tuntuivat hieman turhan tukevilta lähes kesäisenä iltana, joten tarjoilijaa hieman konsultoituamme päädyimme tilaamaan jaettavaksi muutaman alkupalan koko alkuruokalistan alusta loppuun. Sitä valintaan suosittelen muillekin! Annokset olivat raikkaan makuisia, sopivat erittäin hyvin jaettavaksi ja kuudesta eri ruuasta riitti hyvin kahden naisen päivälliseksi.

Appelsiiniriisi

Mon, 28 Sep 2015 00:00:00 +0000

Perinteisen “mummolajälkkärin” appelsiiniriisin sesonki on oikeastaan talvella, mutta miksei sitä tekisi muulloinkin, jos sitruksia ja kermaa lojuu jääkaapissa hävikkiuhan alla. Lapsuudenkodissani ja omissa mummoloissani en muista appelsiiniriisiä tehdyn eikä minulla ole sen suhteen ollut suurempia ennakkoluuloja tai -odotuksia, mutta ilmeisesti sekin on niitä ruokia, jotka jakavat mielipiteitä. Toisille se on kermansekaista riisipuuromössöä. toisille taas happamanraikas mutta täyteläinen jälkkäri. Itse muistin sitä joskus syöneeni ja tykänneeni, ja nyt itse tehdessäni katsoin valmistusvinkit Siskot Kokkaa -blogista, jossa on perehdytty kunnolla appelsiiniriisin syvimpään olemukseen. Allekirjoitan täysin näkemyksen siitä, että suolalla maustettu ja appelsiinimehua itseensä imaissut riisi ei ole millään tapaa tunkkaista - kun riisi marinoituu ensin mehussa ja kerman sekoittaa vasta lopuksi mukaan, jälkkäri on kaikessa yksinkertaisuudessaan ihan mainion hyvää!

Syksyinen steak & Guinness pie -versio

Thu, 24 Sep 2015 00:00:00 +0000

Olen sekä naudanlihan että Guinnessin ystävä, mutta klassinen steak & Guinness pie on jäänyt minulta kokeilematta. Niin jäi oikeastaan nytkin, koska tein piiraani jauhelihasta eikä stoutini ollut Guinnessia, mutta kannattaa silti tutustua ohjeeseen, koska syksyisiä makuja sisältävä piiras oli hieman esikuvaansa vikkelämpi valmistaa ja kaiken kaikkiaan vallan mainio.

Piirakkainspiraatio iski, kun mietin mitä tekisin pakastimesta löytyvästä ylämaankarjan jauhelihasta. Jauheliha on hyvin vähärasvaista ja sen maussa on riistan vivahteita, joten halusin yhdistää sitä muihin syksyisen tummiin makuihin. Kaapissa oli vielä viimevuotisia mustatorvisieniä ja jääkaapissa pullo suklaista Young’s Double Chocolate Stoutia, joten tykötarpeet täytteeseen alkoivat olla kasassa.

Arkipilvien kultareunuksia: mustapapu-munasalaatti

Tue, 22 Sep 2015 00:00:00 +0000

Arkiruokahuollossa on varmaan useimmissa talouksissa haasteensa, riippumatta siitä, onko kyseessä monilapsinen perhe, työssäkäyvä tai jotain muuta. Nopeita ja helppoja ruokia tarvitaan aina. Kesän korvilla mietin täällä blogissakin asti sitä, mikä ruoka on helppoa itse kullekin. En edelleenkään ole se ihminen, joka käyttää aikaa - ja tekee tiskiä - valmistaakseen ison annoksen ruokaa pakastimeen, mutta joitain hätävarajuttuja minullakin on niihin hetkiin, kun aika ei riitä edes pastan keittämiseen.

Yksi hätävara on, että meillä on nykyisin melkein aina jonkinlaista valmistusta kaipaamatonta ruokaa kaapeissa. Keitettyjä kananmunia, rahkaa, purkkipapuja tai kikherneitä, oikein hyvänä päivänä kylmäsavulohta tai savukylkeä. Lisäksi on perustarpeet tuoreita, vähintään omenoita, banaaneja, kurkkuja ja tomaatteja mutta yleensä muutakin. Tarvikkeita, joita voi pahimpaan hätään pistellä sellaisenaan, mutta joista saa viidessä minuutissa pöytään ihan oikean aterian.

Uunipäärynät pähkinäsydämellä ja kinuskikastikkeella

Thu, 17 Sep 2015 00:00:00 +0000

Syksyisten jälkiruokien helppoihin klassikoihin kuuluvat uuniomenat ja vaniljakastike, niitä tulee tehtyä joka vuosi. Nyt varioin ajatusta hieman laittamalla uuniin omenoiden sijasta päärynöitä ja vaihtamalla vaniljan kinuskikastikkeeseen. Lopputuloksena syntyi edelleen ihan yhtä helppo, mutta piirun verran hienostuneempi jälkiruoka.

Kotimaisia päärynöitä ei nyt ollut saatavilla, joten käytin conference-lajiketta, joka taitaa olla se tavallisin ja joka kaupasta löytyvä vaihtoehto. Arpoessani omenoiden ja päärynöiden välillä mietin, riittääkö päärynän hapokkuus tasapainottamaan makeaa kinuskikastiketta, mutta makeus-happamuussuhde osui epäilyksistäni huolimatta juuri nappiin. Päärynän mieto hapokkuus oli riittävä, mutta samaan aikaan hedelmä oli sen verran mieto ja makea, ettei tällaisen ei-niin-makeiden-jälkkäreiden ystävän tarvinnut lisätä siihen alkuunkaan sokeria. Ihan tosi hyvää sen kinuskikastikkeen kanssa siis, parhaimmillaan lämpimänä mutta maistui jäähtyneenäkin.

Pehmeä omena-vaniljapiirakka gluteenilla ja ilman

Tue, 15 Sep 2015 00:00:00 +0000

Ei syyskuuta ilman omenapiirakkaa! Toissaviikonlopun nimiäisiin tilasin täytekakun valmiina, mutta tämän sesongin kestosuosikin halusin leipoa itse. Etäisesti päässäni oli ajatus vaniljaisesta täytteestä, mutta olin hiukan pettynyt löytäessäni googlen avulla lähinnä reseptejä, joissa oli käytetty valmisvaniljakastikejauhetta. Uskon, että siitäkin saa aikaiseksi hyvää mutta halusin tehdä itse, joten rakentelin täytteen vaniljavanukkaan ohjetta soveltaen. Maukas tuli piirakasta näinkin.

Juhliin tein kaksi versiota, tavallisen vehnäjauhoista leivotun piirakan sekä gluteenittoman vedoksen, johon sekoitin Semperin Finmix -jauhoa ja maizenaa. Ylimääräisten piirakkavuokien puutteessa tein gluteenittoman piirakan kertakäyttövuokaan enkä juhlissa uskaltanut nostaa sitä kauniimmalle tarjoiluastialle, koska pelkäsin piirakkapohjan hajoavan, niin kuin gluteenittomille leivonnaisille usein käy. Pelkoni oli kuitenkin turha, leikatessa yön yli levännyt piirakka pysyi oikein hyvin kasassa. Ohje sopii halkaisijaltaan 26 cm piirakkavuoalle.

Nimiäismenu

Sun, 13 Sep 2015 00:00:00 +0000

Valokuva nimenantojuhlista kotimme pihalta: on siististi pukeutunut isä, jolla on aamutossut jalassa. Äiti, joka on unohtanut meikata (ja jolla on myös aamutossut jalassa). Taapero, jonka uudessa, sinisessä paidassa on suklaata ja joka pysyy kuvassa vain paidankauluksesta pitämällä, hän seisoo totisena kädessään äsken maasta löytämänsä keppi. On kolme koiraa, jotka ovat kaikki jotenkin päin kaikki aloillaan, eivät kuitenkaan kameraan päin. Ja kaksi pientä vauvaa, joiden kasvoja ei oikein kuvassa edes näy.

Mausteinen pata naudan etuselästä

Fri, 11 Sep 2015 00:00:00 +0000

Varma syksyn merkki on se, kun pataruuat alkavat maistua pitkän tauon jälkeen. Syvät, muhevat maut ja pitkään kypsyttämisen helppous houkuttavat kerta toisensa jälkeen, eikä ainakaan itseäni haittaa myöskään se, että padassa kypsentämiseen sopivat yleensä hieman edullisemmat ruhonosat, kuten tällä kertaa testaamani limousin-naudan etuselkä. Pala oli vähärasvaisempi kuin odotin, mutta muuttui siitä huolimatta pitkän haudutuksen aikana mureaksi ja suussasulavaksi.

Vaikka patojen kypsennys on kaukana rakettitieteestä, voi mausteilla leikitellä mielin määrin. Nyt inspiroiduin Pohjois-Thaimaan makumuistoista ja maustoin padan currytahnalla, inkiväärillä ja sipuleilla, jolloin mausta tuli mausteinen muttei varsinaisesti tulinen. Tuore thaibasilika ja minttu valmiin padan päälle silputtuna raikastivat kokonaisuutta mukavasti. Tervetuloa viileät syyskelit, tätä pataa syödessä ei ihan heti ala paleltaa.

Hävikkiviikon tunnustuksia

Wed, 09 Sep 2015 00:00:00 +0000

Kuluttajaliiton järjestämä hävikkiviikko on taas meneillään - vaikka hävikkiin soisi normaalistikin kiinnitettävän huomiota, on teemaviikko minusta hyvä muistutus ja tilaisuus seurata ruokajätteen kertymistä, jos sitä ei muuten tule tehtyä. Suomessa kotitaloudet kun tuottavat Kuluttajaliiton mukaan ruokajätettä vuosittain noin 500 miljoonan euron arvosta. Marthaförbundet eli ruotsinkielinen Marttaliitto puolestaan arvioi, että kiloissa laskettuna keskivertosuomalaisen vuosittainen hävikkimäärä on 23 kg. Melkoisen paljon!

Olin aihetta pohtiessani jo aikeissa taputtaa itseäni olkapäälle hyvästä hävikinhallinnasta, meillä kun on tapana käydä kaupassa vain kerran viikossa ja yritän suunnitella ruuat mahdollisimman hyvin etukäteen, jotta en ostaisi mitään turhaa, kitupiikki kun olen. Lisäksi koirat auttavat tähteiden tuhoamisessa hyvinkin tehokkaasti. Teemaviikon inspiroima pikainen jääkaapinputsausoperaatio paljasti kuitenkin karuja totuuksia. Pelkästään eilen jäteastiaan lensi noin kilo parsakaalia (heräteostos, ihanaa kotimaista - vaikka vähemmän ihanaa unohduttuaan jääkaappiin riittävän pitkäksi aikaa), herkullisen munakoisodipin jämät (ensin ei muka ollut sopivaa leipää sen kaveriksi, sitten unohdin koko dipin), viitisen luumua (jotka olivat menneet muussiksi niiden parsakaalien alla jääkaapissa) ja pari käyttämättä jäänyttä tuoreyrttiä (noh, niitä tuli kaupasta vahingossa pari liikaa, mutta yleensä kaikki menee). Yritän olla huushollausasioissa säästäväinen, joten tuhlaavaisuus harmittaa sekä kukkaron että ympäristön näkökulmasta. Jos tuossa on yhden päivän hävikki, mitä kaikkea viikossa kertyykään?

Kashk e bademjan -munakoisodippi

Mon, 07 Sep 2015 00:00:00 +0000

Keväällä kirjoitin vierailustani Persian Ravintolaan Espoossa ja siitä ihanasta munakoisotahnasta, joka jäi mieleeni ravintolan parhaana antina. Iranilainen / persialainen keittiö on itselleni sangen vieras eikä muutenkaan niin voimakkaasti esillä kuin monet muut itäisen Välimeren ja Lähi-idän keittiöt tällä hetkellä, mutta halusin ehdottomasti kokeilla tämän herkullisen ja hieman erilaisen tahnan tekoa myös kotona.

Googlen avulla opin, että 1) tahnan juju on mausteiden ohella kermaisuutta tuova hera (kashk) ja 2) tähänkin ruokaan on reseptejä yhtä monta kuin kokkejakin, joista varmasti jokaisen (äidin tai isoäidin) versio on juuri se autenttisin ja paras. Valmistusvinkkejä otin mm. täältä ja täältä, mutta mitään yhtä tiettyä ohjetta en noudattanut. Valitettavasti en myöskään onnistunut löytämään meikäläisistä etnokaupoista valmista heraa (arvelen, että urheiluosastojen proteiinijauhe ei ole ihan sopivaa kokkaukseen), mutta korvasin sen yhdessä reseptissä suositellulla ranskankerman ja maidon yhdistelmällä, jolloin ihan normimarketistakin sai kaikki dippiin tarvittavat ainekset.

Pizzapohja taikinajuureen

Tue, 01 Sep 2015 00:00:00 +0000

Täydellisen pizzapohjan metsästys tuntuu monessa taloudessa olevan ikuisuusprojekti. Ja kuulostaahan se kieltämättä paradoksilta, että pohjan pitäisi samaan aikaan tulla ohut ja kuohkea, rapea ja hieman sitkeä. Mutta sellainen hyvä pizzapohja on, ainakin minusta. Eikä varmaan ole yllätys, että meilläkin sitä täydellistä pohjaa etsitään ja etsitään.

Tämä pizzakokeilu on jo varhaiselta keväältä, mutta Glorian Ruoka & Viinistä (1/2015) löytynyt Jouni Toivasen ohje jäi aikanaan julkaisematta, vaikka se olikin yksi parhaista pizzakokeiluista pitkään aikaan. Huolimatta siitä, että paiston h-hetkellä roikuin toisella kädellä puhelimessa ja toisella uuninluukussa, voinette arvata, kuinka siinä kävi… Sittemmin ohjeen sisältänyt lehti päätyi muuttolaatikkoon, hävisi - vaikka ihan varmasti laitoin sen juuri yhteen tiettyyn lootaan - ja putkahti esiin vasta viime viikolla, kun purin jäljelläolevia muuttolaatikoita. Vastahan muutosta on reilut kolme kuukautta, mikään kiire vielä ole.

Lämmittävä kalakeitto chilillä ja appelsiinilla

Sat, 29 Aug 2015 00:00:00 +0000

Tähän saakka on ollut lämmintä, mutta pitkän aurinkoisen jakson jälkeen viime päivien sateet heittivät pihanurmikolle jo keltaisia lehtiä saaden ajatukset syksyn suuntaan. Vähän kuin tämä reseptikin; kalakeitto on minusta itsessään kesäinen ruokalaji ja tämän version tuoreet yrtit ja chili tuovat siihen aurinkoa, mutta samaan aikaan appelsiini ja keiton lämmittävä täyteläisyys antavat selvästi talvista vivahdetta. Ihan täydellistä keittoa juuri nyt.

Ohje on hieman muokattuna jälleen Lantliv mat o vin -lehdestä (5/2015), josta olen löytänyt kovasti inspiraatiota. Kalakeittoon otin itse tällä kertaa siikaa, mutta luulenpa, että lohi, kirjolohi tai joku kiinteälihaisempi valkoinen kala olisi sopinut paremmin. Ja jos sopan oikeasti haluaa tehdä todella nopeasti - sehän on ohjeen mukaan nopea valmistaa, mutta tämä edellyttää, että raaka-aineet on prepattu valmiiksi - valitse ruodotonta, nahatonta kalafilettä ja valmiiksi kuorittuja, kypsiä katkarapuja (toisin kuin eräät). Ehkä edelläolevasta arvaattekin, että minulle tuli hieman hoppu saada keittoa valmiiksi. Todella hyvää se oli silti “vääristä” kala- ja äyriäisvalinnoista huolimatta, mausteinen mutta pehmeä liemi on tässä keitossa se juttu. Uskon, että simpukat sopisivat hienosti samaan liemeen myös!

Grillilohi korealaisittain

Wed, 26 Aug 2015 00:00:00 +0000

Grillaus on ihan mahtava tapa valmistaa kalaa ja muita mereneläviä, hieman tylsänä pidetyt lohet ja kirjolohetkin saavat siten ihan uutta eloa! Moni valittelee kalan grillaamisen olevan vaikeaa, mutta pelko pois, ei se ole, jos vaan muistaa valita nahallisia paloja tai kokonaisia kaloja, ja käyttää kääntämiseen leveää lastaa. Halsteri on myös hyvä apuväline. Itse myös laitan kalan yleensä aluksi hyvin kuumalle ritilälle ja pienennän sitten lämpöä, ehkä olen vain taikauskoinen mutta mielestäni kala tarttuu silloin vähemmän, kuin jos grilliritilä olisi suoraan keskilämmöllä.

Pähkinäinen mustakaalipasta

Sun, 23 Aug 2015 00:00:00 +0000

Onko mustakaali jo tuttu? Viime vuosina huippusuosiota nauttineen lehtikaalin ja savoijinkaalin välimuotoa löytyi meiltä kaupasta lehtikaalin sijaan, enkä voinut vastustaa kokeilua. Sattui myös mukavasti, että ostin pari päivää myöhemmin ensimmäistä kertaa Lantliv mat & vin -lehden irtonumeron (5/2015). Tykkäsin lehdestä kovasti ja korvamerkkasinkin siitä jo noin puolet resepteistä, mutta sopivasti sivuilta löytyi myös ohje mustakaalipastalle. Pasta on meillä arkiruokaa, johon ei ole tapana käyttää reseptejä, mutta tuollaisen täsmäohjeen tullessa vastaan niin sopivasti, oli sitä kokeiltava. Kolmas mukava sattuma oli se, että pastan kaikki ainekset löytyivät kotoa valmiina. Eli kohtalokin selvästi saneli, että mustakaalin on päädyttävä pastaan.

Savustetut jättikatkaravut ja gochujang-dippi

Thu, 20 Aug 2015 00:00:00 +0000

Korealainen gochujang-chilitahna taitaa olla tämän vuoden sriracha, niin paljon sitä näkyy nyt ruokaohjeissa. Eikä ihme, fermentoidussa tahnassa on ihan omanlaisensa maku ja se taisi meillä rantautua isoihin marketteihin alkuvuodesta. Meidänkin jääkaappiin on eksynyt (nyt ahkerassa käytössä) oleva purkillinen, vaikken aiemmin ole blogissa asti tahnaa käyttänytkään. Taannoin kokeilin sekoittaa tahnaa majoneesiin ja sain siitä onnistuneen makulisän lohen ja kurkun kaveriksi makirulliin, nyt savustin raakapakasteena ostamiani tiikerirapuja ja valmistin tahnasta samantyyppisen, erittäin yksinkertaisen dipin.

Ihanan mehevät mustikkamuffinit ja outoja ongelmia

Tue, 18 Aug 2015 00:00:00 +0000

Blogiani seuraavat tietävät, etten juurikaan puhu kaloreista tai kiloista, tai ylipäänsä erityisemmin keventele. Toki arvostan ruuan terveellisyyttä ja uskon sen olevan suuressa roolissa minun ja perheeni terveyteen, mutta siinäkin nojaan lähinnä monipuolisuuteen, ajatuksella kaikkea riittävästi muttei mitään liikaa, paitsi ehkä kasviksia. Kevyttuotteita en juuri harrasta ja tunnustan suhtautuvani niihin hieman skeptisesti, mutta en myöskään normaalioloissa ole voin, kerman ja sokerin suurkuluttaja. Pyrin käyttämään niitä harvakseen, mutta kun käytän, valitsen maku edellä ns. oikeaa tavaraa enkä kitalakeen kiinni liimautuvaa kevytversiota.

Sherryllä maustettu mustatorvisienikastike

Mon, 17 Aug 2015 00:00:00 +0000

Ruokalehdissä on viime vuosina vuolaasti kehuttu sherryä sienten kaverina. Aina on tehnyt mieli testata, mutta en ole raaskinut kuitenkaan pulloa ostaa, kun olen arvellut sen jäävän kaapin perälle pölyyntymään. Alkukesästä ostin kuitenkin testipullon sherrysillin tekoa varten, ja koska pölyä alkoi pullon pintaan jo kertyä ennusteeni mukaisesti, nyt oli hyvä aika käyttää sherryä myös sieniruokaan. Samalla sain kulutettua toista pölynkerääjää eli viime vuoden kuivattuja mustatorvisieniä, joita edelleen lymyää kaapeissa viime vuoden mahtisaaliin jäljiltä, vaikka uusikin torvisienikausi on jo alkanut.

Suvun paras resepti: sadonkorjuupata ja yrtti-pähkinäfocaccia

Sat, 15 Aug 2015 00:00:00 +0000

Alkukesästä Knorr ja Anna & Ellit heitti hauskalla haasteella, jonka aiheena oli suvun paras resepti Knorrin Fond du Chef -fondeja samalla testaten. Nyt ovat kilpailuun saapuneet reseptit näytillä omalla sivustollaan ja voit äänestää niistä suosikkiasi. Tai minua :)

Meidänkin perheestä löytyy jos jonkinlaisia äideiltä tyttärille - valitettavasti vähemmän isiltä pojille - kulkeutuneita reseptejä. Perheen monipuolisimpia ja samalla yksinkertaisimpia suosikkeja taitavat olla erilaiset kaalipitoiset padat, joihin tartuin tälläkin kertaa, koska kaali on myös omia mieliraaka-aineitani. Haasteeseen valmistin herkullisen kaalipitoisen sadonkorjuupadan sekä yrtti-pähkinäfocaccian. Sopivasti tuunattuna arkinen kaalipata ei joudu häpeään viikonloppuruokanakaan, vaan taipuu edulliseksi ateriaksi isollekin porukalle. Talvella pataan sopii esimerkiksi karitsan jauheliha ja hieman tummempi lihafondi, tähän helppoon ja kesäiseen versioon taas laitetaan kepeää kasvisfondia, sadonkorjuuajan tuoreita kasviksia sekä mausteista makkaraa ja papuja tuomaan ruokaisuutta.

Grillattua pikkusiikaa kreikkalaisittain

Fri, 14 Aug 2015 00:00:00 +0000

Lomalle ei ole tänä kesänä juuri päässyt, ja olenkin potenut pientä matkailukateutta. Tosiasiassa kyllä tiedän, että tuplavauvamahan kanssa etelänmatkahelteet eivät olisi olleet herkkua, mutta ruokajutut vähän kyllä kaihertavat. Aina välillä jostain tulvahtaa maku- tai tuoksumuistoja, jotka kuljettavat ajatukset menneisiin lomiin ja erityisesti ateriahetkiin, jotka ovat minulle niitä lomamatkojen parhaita juttuja.

Marketin kalatiskistä löytynyt kiitettävän tuore pikkusiika inspiroi grillaushommiin, tällä kertaa melko samaan tapaan kuin mitä ainakin Kreikassa lomareissuilla olen syönyt. Siika ei ole kovin välimerellinen kala, mutta se taipuu makumaailmaan hienosti. Siika sai mausteikseen asiaankuuluvat sitruunat ja oliiviöljyt ja lisäksi riivin mukaan rosmariinia, joka ei ehkä päällisin puolin näyttäydy kalamausteena mutta sopii minusta erittäin hyvin valkoisen kalan kanssa. Ja lopputulos? Taivaallinen. Tietysti kun kala on tuoretta, on ruokaa vaikea pilatakaan, mutta ihan oikeasti tämä on vaihteeksi niitä onnistumisia, joihin on vaikea keksiä tarpeeksi ylisanoja. Valitettavasti Onneksi taaperokin oli samaa mieltä ja söi suuren osan myös äidille tarkoitetuista kaloista.

Omenainen som tam -muunnos

Tue, 11 Aug 2015 00:00:00 +0000

Siitä taitaa olla jo puolisentoista vuotta, kun olimme isännän kanssa viimeksi helsinkiläisessä thairavintola Lemon Grassissa. Tuolloin tilasimme yhden annoksen, omenasalaatin, jota on siitä lähtien pitänyt testata myös kotikeittiössä, niin mieluisa tuo variaatio perinteisestä papaijasalaatista oli. On minulla toki muitakin, vielä pidempään to-do -listalla olleita projekteja, mutta puolitoista vuotta yhden salaatin tekemiseen on jo aika saavutus minultakin.

Viikonlopun grillaushommia miettiessäni muistui tuo salaatti onneksi taas mieleen, ja hetken mielijohteesta vaihdoin suunnittelemani aasialaistyylisen slawin omenasalaattiin. Onneksi, sillä aika ei ollut mitenkään kullannut muistoja; ihan yllättävää, miten vaatimaton omena taipuukin hienosti thaimakumaailmaan suolaisen kalakastikkeen ja happaman limen saattelemana. Kaikkihan myös tietävät, miten omena ja pähkinät (jotka unohdin valokuvasta) sopivat yhteen - ihan sairaan hyvin. Ja parasta on, että toisin kuin oikeaan som tamiin käytettävän vihreän papaijan kohdalla, granny smitheja tai muita arkisia omppuja saa ihan joka puodista ja vieläpä edullisesti ympäri vuoden, meilläkin majailee jääkaapissa lähes aina muutama yksilö. Jos thaityyliset salaatit kiinnostavat mutta niitä ei ole aiemmin tehnyt, tämä on hyvä, matalan kynnyksen versio!

Vaniljavanukas ja mausteinen raparperi-omenapaistos

Sat, 08 Aug 2015 00:00:00 +0000

Kesä 2015 ei tule jäämään historiankirjoihin kesänä, jolloin hyötykasvit tekivät ennätyssatoa pihallamme. Ainut muutossa mukana kulkenut taimi, anopin aikanaan antama raparperi, on kyllä juurtunut mutta sekin halunnee levätä talven yli, ennen kuin toivottavasti ryhtyy kasvamaan samalla tarmolla kuin edelliskesänä. Muutaman varren se on kuitenkin jaksanut kasvattaa nytkin, ja parhaan raparperisesongin jo hiivuttua minulla on ollut tarve päästä käyttämään ne pois.

Nyt meillä sattui sopivasti olemaan jääkaapissa tölkki punaista maitoa, joka piti niin ikään hyödyntää ennemmin kuin myöhemmin. Mieleen juolahti tehdä perinteistä mutta jotenkin aika kesäistä vaniljavanukasta ja Omenamintulta löytyi siihen todella helppo ohjekin, jota muokkasin aivan minimaalisesti allaolevan mukaiseksi. Ohjeessa käytetään maissijauhoja ja kananmunaa vanukkaan sakeuttamiseen, mikä tekee siitä sopivan sekä gluteenittomaan että lihattomaan ruokavalioon. Valmistus taas on niin yksinkertaista, että ohje piti tavata kahdesti läpi, jotta uskoin, että ainekset tosiaan vain sekoitetaan kattilassa ja kiehautetaan, vanukas on joltiseenkin siinä. Raparperinvarret puolestaan paistoin omenalla jatkettuna pannulla mausteiseksi paistokseksi, josta tuli parempaa kuin osasin odottaakaan. Viileän pehmeä vaniljavanukas ja mausteista potkua tuova paistos ovat vaan ihan ylihyviä yhdessä!

Parmesan-lihapullat tomaattikastikkeessa

Thu, 06 Aug 2015 00:00:00 +0000

Lihapullia voi varioida ihan loputtomasti ja meidän perheessä niitä ei voi koskaan tehdä liikaa. Joten vaikka suurimmaksi osaksi en niin välitä tehdä jättisatseja ruokaa, lihapullien kohdalla teen ihan mielelläni poikkeuksen. Tai onko se sitten edes jättisatsi ruokaa, jos sitä ei riitä pakastimeen saakka ja jääkaapistakin se hupenee kahdessa päivässä. Niin tai näin, bravuurini ovat sellaiset mummolatyyliset lihapullat kermakastikkeessa, mutta muitakin - ja mieluusti hieman terveellisempiä - versioita on mukava tehdä.

Hyvää purkkitomaatista eli vikkelä salsa

Mon, 03 Aug 2015 00:00:00 +0000

Ei, nyt ei puhuta tanssimisesta. Aika harvoin meillä syödään minkään sortin sipsejä, mutta taannoin isäntä toi kotiin ison pussin maissilastuja, kun satuin niitä johonkin tarvitsemaan. Koska omaan tarpeeseeni riitti noin kolme lastua, jäi meille aika paljon vielä syötäväksikin. Mutta voihan kriisi, mihin niitä dippaisi? Kysymyksen herätessä oli iltamyöhä, joten sopivan soosin piti syntyä kotikaappien aineksista ja mahdollisimman nopeasti. Vähän summamutikassa nappasin kaapista purkin tomaattimurskaa ja sekoittelin siihen mausteet, jotka arvelin toimiviksi. Arvaus osui tällä kertaa nappiin, miten siitä tulikin niin hyvää? Tosin salsa oli myöhemmin lähellä aiheuttaa perheriidan, kun isäntä oli syönyt minunkin osuuteni jämistä. Onneksi oli helppoa tehdä uusi annos.

Monikkoperheystävällinen feta-kylmäsavulohipiirakka

Sat, 01 Aug 2015 00:00:00 +0000

Verrattuna esikoisen vauva-aikaan, arki kahden vauvan ja yhden taaperon kanssa on kieltämättä haastavaa. Välillä on hiljaisiakin hetkiä, mutta ne loppuvat usein arvaamattomasti täyteen kolmen lapsen kakofoniaan, tilanteet kiihtyvät nollasta sataan silmänräpäyksessä. Lastenhoidon lomassa suurin osa muista asioista tehdään joko yhdellä kädellä tai juosten niinä lyhyinä hetkinä, jolloin molemmat kädet sattuvat olemaan vapaina.

Sama sääntö pätee tietysti myös ruuanlaittoon. Siitä huolimatta yritän tehdä ruokaa mahdollisimman paljon, vaikka välillä saankin kommentteja, että miksi ihmeessä minä hullu rasitan itseäni ruuanlaitolla. No siksi, että minulle se on henkireikä. Siinä missä joku stressaa siitä, että ruokaa pitäisi tehdä, minun mieleni saa matalaksi einesten tuijottelu, se, etten pääse tekemään ruokaa. Ja siinä missä joku virkistyy pienistä tupluureista, minä virkistyn onnistumisista keittiössä. Oman toipumisenkin kannalta on parempi pysyä liikkeessä kuin maata sohvannurkassa, siitä se arki sitten lähtee.

Heinäkuun ruokahaasteen voittaja

Fri, 31 Jul 2015 00:00:00 +0000

Heinäkuun ruokahaasteen voittajaksi ponnisti komealla äänivyöryllä Bad Mama’s Kitchen ja herkulliset valkosuklaakirsikat. Paljon onnea Susannalle, joka osallistui ruokahaasteeseen ensimmäistä kertaa! Ääniä annettiin yhteensä 47, joista voittaja sai 28 kappaletta eli 59% kaikista annetuista äänistä. Toiseksi kiri Muista syödä välillä -blogin Schwarzwaldin kakku 23% äänisaaliilla ja kolmanneksi Mama Gastron kirsikka-vuohenjuustocrostinit 10% osuudella.

Elokuun haasteen järjestelykunnia siirtyy nyt siis Bad Mama’s Kitchenille, ja minä puolestani kuittaan heinäkuun haasteen päättyneeksi. Oli ilo emännöidä haastetta pitkästä aikaa, varsinkin kun kasaan saatiin lomasesongista huolimatta niin monta hienoa reseptiä, jotka jäävät ainakin allekirjoittaneella kokeilulistalle.

Aasialainen yrtti-kanasalaatti

Wed, 29 Jul 2015 00:00:00 +0000

Jos syön muutaman päivän liian yksipuolisesti tai raskaasti, alkaa kroppani yleensä huutamaan tuoreiden, raikkaiden makujen perään. Sama kaava toistui myös muutaman päivän sairaalaruokailujen jälkeen, heti kotiinpäästyä niin mieli jotain omannäköistä ruokaa, mieluiten salaattia. Ja ehdottomasti jotain aasialaisvivahteista! Ruokaisaa oli salaatin kuitenkin oltava - pelkällä pupunruualla en elä eikä syömismahdollisuuksia ole ihan alvariinsa, joten sekoitin salaattini riisinuudeleista, kanasta ja maapähkinöistä tuoreiden vihannesten ja yrttien ohella. Täyttävää mutta samalla kesäisen kepeää.

Heinäkuun ruokahaasteen äänestys

Sun, 26 Jul 2015 00:00:00 +0000

Lomakaudesta huolimatta ehti viisi ahkeraa bloggaajakollegaa loihtia ihania herkkuja kirsikka-aiheiseen haasteeseen. Nyt on aika kertoa, mikä resepteistä on sinun mielestäsi paras!

Äänestä suosikkireseptiäsi viimeistään 30.7. klikkaamalla suosikkisi sivun oikean laidan palkista löytyvästä lomakkeesta. Voittaja paljastetaan äänestyksen päätyttyä 31.7., ja hän nappaa kopin elokuun ruokahaasteen järjestämisestä.

Pidemmittä puheitta, tässä he ovat, osallistumisjärjestyksessä:

1. Bad Mama’s Kitchen ja valkosuklaakirsikat

2. Muista syödä välillä ja Schwarzwaldin kakku

3. Celebration Treats 4U ja mini kirsikka-frangipanepiiraat

Kasslerpaisti aika perinteiseen tapaan

Thu, 23 Jul 2015 00:00:00 +0000

Nykyään tulee useimmiten tehtyä liharuuat joko jossain määrin raakana tai vaihtoehtoisesti ylikypsänä, sellaiset perinteiset, “normikypsät” lihat ovat jääneet vähän paitsioon. Jokin aika sitten oli kuitenkin hetki, jolloin ylikypsät, revityt lihat tulivat jo korvista ulos ja samaan aikaan pakastimesta ottamani kassler ei ymmärrettävistä syistä oikein sopinut raakanakaan syötäväksi. Tajusin, ettei blogissakaan ollut yhtään ihan perinteisen kasslerpaistin ohjetta (okei, yksi epäonnistunut nyhtöliha josta tuli kuitenkin oikein hyvä paisti), joten päätin tehdä vaihteeksi sellaisen. Paisto-ohjetta googlatessa oli jännä huomata, että lihatalojen reseptejä lukuunottamatta hittejä oli ensimmäisillä sivuilla yllättävän vähän, suurin osa tämän hetken ohjeista todella keskittyy ylikypsään ja usein revittyyn lihaan.

Täällä he ovat

Tue, 21 Jul 2015 00:00:00 +0000

Ensimmäiset onnittelukukat odottivat kotona mummon ja isoveljen ihan itse poimimina :)

Viimeisen viikon ajan on blogissa ollut hiljaista, eikä liene yllätys, että syynä on tuplaperheenlisäyksemme. Ihanat pienet kaksosemme, tyttö ja poika, syntyivät viime viikolla ja pitävät alle kaksivuotiaan isoveljen ja kolmen koiran ohella isän ja äidin kädet kovasti kiireisinä. Mutta suloisia he ovat, kaksi pientä, omanlaistaan persoonaa. Jokainen vanhempi tietää, ettei sitä tunnetta vastasyntyneen kanssa oikein voi edes sanoin kuvailla, ja sama pätee myös kahteen vastasyntyneeseen.

Rikkinäinen puhelin -ribsit

Wed, 15 Jul 2015 00:00:00 +0000

En ole aikoihin julkaissut yhtään reseptiä ribseille. Ja syykin siihen on: jostain syystä olen onnistunut ne sössimään kerta toisensa jälkeen, vaikka kyseessä on ruoka, jota olen tehnyt vuosikaudet ja jonka pitäisi valmistua selkäytimestä, yhdellä kädellä ja silmät kiinni. Rehellisyyden nimissä on toki tunnustettava, että vikaa saattaa olla myös minussa (voiko se olla mahdollista?!), kun ruuanlaitto niin usein on moniajoa useamman muun homman kanssa, tai sitä, että asiat vaan jäävät viime tinkaan.

Ooh mikä varhaiskaalisalaatti!

Sun, 12 Jul 2015 00:00:00 +0000

Olin aikeissa kirjoittaa otsikkoon tsatsikislaw, mutta totesin kielen menevän solmuun ajatuksestakin. Asian ydin tulee kuitenkin ilmi heti tuosta ensimmäiseltä riviltä: silputtu varhaiskaali ja tsatsiki sen kastikkeena, mikä mahtava yhdistelmä! Terveellisempi kuin tavallinen, majoneesiin tehty coleslaw ja niin täynnä makua. Ensimmäisellä kerralla tein salaatista ihan perusversion, ja sen huvettua nopeasti tein vielä toisen satsin, jota tuunasin parilla lisämaulla, omenalla ja tillillä. Vielä parempaa! Sellaisenaan. lihan kanssa, kalan kanssa, leivän päällä tai melkein missä vaan. Kenties ensi kerralla pinnalle voisi vielä murentaa fetaakin.

Kesäinen lisuke nauriista ja sen naateista

Wed, 08 Jul 2015 00:00:00 +0000

Nauris on yksi kesäkauden suosikeistani, jo sen tuoksusta tulee mieleen lapsuus ja lämpimät kesät mökillä. Tai lämpimät ainakin näin jälkikäteen muisteltuna. Tuoretavarat haimme mökille yleensä Salon torilta, ja muiden kesäherkkujen joukossa oli usein kauniin valkoisia nauriita, jotka syötiin aina ihan sellaisenaan ohuelti kuorittuna. Ja edelleen se on minusta paras tapa syödä kesänauriita, nipullinen hupenee kuin huomaamatta ennen kuin ehdin miettiä sille mitään kummempaa käyttötarkoitusta.

Nyt halusin kuitenkin nimenomaan kokata, en ole nimittäin vielä koskaan valmistanut valkoisista uuden sadon nauriista mitään. Talviversioistakaan ei löydy kuin yksi resepti ihan blogin alkutaipaleelta. Lisäinspiraatiota sain naurisnipun komeista ja hyväkuntoisista naateista, ja kun olin vielä juuri vastikään lukenut Mama Gastron kokkailuun käyttämistä porkkanannaateista, olisi tuntunut rikolliselta heittää naatit pois.

Perusasioiden äärellä: suklaavanukas

Sun, 05 Jul 2015 00:00:00 +0000

Suklaavanukas on melko arkinen jälkkäri, mutta minusta juuri siinä piileekin sen salaisuus: se on helppo valmistaa, ei suorastaan terveellinen muttei jälkiruuaksi mitenkään syntisimmästä päästä, ei vaadi mitään erityistä syytä tai juhlaa tarjoiluunsa, ja tykötarpeetkin löytyvät useimmiten kotoa valmiina. Viimeinen on toki myös vähän vaarallista. Ja siinä missä tuntisin oloni todella kummalliseksi, jos nostaisin tarjolle muovipikarilliset kaupassa valmiina myytävää teollista tavaraa , uskaltaa kotitekoista suklaavanukasta tarjota vieraillekin, se on jotenkin ihan eri juttu.

Vampyree-kassler grillissä

Fri, 03 Jul 2015 00:00:00 +0000

Ihan takuulla toistan itseäni, mutta sanon taas, että kassler on suosikkipalani possua. Lapa on suosikkini pulled porkiin ja pitkään haudutettuihin keitto- tai pataruokiin, mutta monipuolisuudessaan kassler on ihan lyömätön, koska se sopii erinomaisesti sekä edellämainittuihin että liutaan muita ruokia. Lisäksi kilohinta on edelleen sangen kohtuullinen.

Grillauksessa kassler on luottopalani, koska hyvän maun ja helppouden lisäksi sitä on todella vaikea pilata. Palassa on rasvaa sen verran, että paistolämpötilan ja -ajan saa arvioida ihan huolella väärin, ennen kuin lihasta tulee kengänpohjaa. Eihän siinä ole vaikka tomahawkin kaltaista wow-efektiä, mutta ei sitä aina tarvita, joskus varma vaihtoehto on paras vaihtoehto (myös tai ehkä erityisesti silloin, kun tulee vieraita).

Heinäkuun ruokahaaste: kirsikka

Wed, 01 Jul 2015 00:00:00 +0000

Kävi niin hauskasti, että Kärähtäneet nappasi kesäkuun täytetty leipä -aiheisen ruokahaasteen voiton arpaonnen kautta tiukan tasapeliäänestyksen jälkeen. Vielä kerran, kiitos kaikille äänestäneille! Nyt minulla on siis ilo ja kunnia emännöidä toista kertaa bloggaajien kuukausittaista ruokahaastetta, jonka juuret ulottuvat jopa vuoteen 2007 saakka. Kirjanpito koko haastehistoriasta voittajineen löytyy Kulinaarimurulasta.

Mutta pidemmittä puheitta, kajautan ilmoille heinäkuun ruokahaasteaiheeksi kirsikan! Kirsikka jakaa mielipiteitä (ainakin meillä), mutta reseptejä on parin viime vuoden aikana näkynyt enenevissä määrin, mistä olen ollut kovasti ilahtunut. Raaka-aineena kirsikka onkin yllättävän monipuolinen, taipuen sekä makeisiin herkkuihin että suolaisten ruokien osaksi, helpoista lomajutuista pitkän kaavan projektiruokiin. Ja ainakin omasta mielestäni se on myös yksi niistä raaka-aineista, jotka vaan erottamattomasti kuuluvat kesään.

Täysosuma grillistä - hunajainen grillikasvissalaatti

Mon, 29 Jun 2015 00:00:00 +0000

Joskus parhaat asiat tulevat vastaan ihan vahingossa. Tai siksi, että jääkaapissa uhkaa tapahtua herkuista hävikiksi -ilmiö, jollei asialle vikkelästi tee jotain. Eilinen, ihan mahtava - toistan, ihan mahtava - grillikasvissalaatti on tästä oiva esimerkki. Heittelimme vähän summamutikassa grilliin hävikkiuhan alla olevia kasviksia ja muutamia edellispäivän keitinperunoita ajatuksena lähinnä päästä niistä eroon, mutta päätinkin sitten jatkojalostaa kasvikset jonkunlaiseksi lämpimäksi salaatiksi grillatun lihan rinnalle. Odotin lopputulosta, joka olisi parhaimmillaan hyvänmakuista muhjua ja pahimmillaan, no, pahanmakuista muhjua, mutta salaatti ylitti kaikki odotukseni. Siitä tuli kauniin värikästä, juuri sopivasti kypsynyttä ja erittäin maukasta; tekstuurissa ja mauissa sekoittuivat hauskasti tuoreet ja grillatut komponentit sekä Lähi-idän makumaailman inspiroima, hunajainen kastike. Jos en vielä kehunut ärsyttävyyteen saakka, niin sanotaan vielä, että jopa isäntä, joka ei suhtaudu kasviksiin ihan samalla intohimolla kuin minä, totesi niitä katsellessaan, että ovatpa kauniita, ja taisi olla myös yhtä mieltä kanssani siitä, että pääruokana ollut liha jäi tällä kertaa soittelemaan toista viulua lisukkeelle.

Keltainen gazpacho meksikolaisvivahteella

Fri, 26 Jun 2015 00:00:00 +0000

Kesä ja kylmät keitot, ihan lyömätön yhdistelmä! Ensimmäisestä merkkeinä ovat kyllä enemmän hyttyset kuin helteet, mutta en valita. Aina auringon vähänkin näyttäytyessä lämpötilat kipuavat ihan miellyttäviin lukemiin, ja joku päivä ehdin jo tuskailla kesävaatteiden puutetta, mikä on mielestäni pelkästään positiivinen ongelma. Jälkimmäisiä, eli niitä rakastamiani kylmiä keittoja, taas voi valmistaa kelistä huolimatta, eli ei ongelmia silläkään sektorilla.

Tänään kesäaurinkoa löytyi lounaslautaseltani keltaisen gazpachon muodossa. Idea on varastettu täältä, mutta resepti kehitelty omaan makuun sopivaksi, saatavilla olevien raaka-aineiden puitteissa. Värimuunnelman lisäksi pieni meksikolainen ulottuvuus korianterin, limen ja jalapenon muodossa vie sopan jo melko kauaksi espanjalaisesta esikuvastaan. Lisäksi annoksen kanssa voi tarjota vaikka maissilastuja perinteisen leivän tai krutonkien sijaan.

Naudan tomahawk-kyljys grillissä

Sat, 20 Jun 2015 00:00:00 +0000

“Täällä olisi tällaisia naudan tomahawkeja, jotka näyttävät hauskoillta”, kertoi isäntä minulle puhelimesssa. En ole lihanleikkuun asiantuntija, joten googlasin puhelun aikana nopeasti, miltä pala näyttää ja mitä sille mahdollisesti pitäisi tehdä. Luullinen kyljys, joka sopii grillattavaksi. “Joo, ota vaan”, vastasin, koska pois se minusta, että rajoittaisin toisten ruokamielitekoja, vaikka olinkin hiukan skeptinen sen suhteen, että myytiinköhän meille nyt joku ylihintainen lihanpala, jonka ainut arvo on erikoisuus.

Hieman tarkemmalla googlauksella selvisi, että tomahawk-kyljykset ovat nyt rantautuneet Suomen marketteihin ainakin Tammisen tuottamana rotukarja-merkin alla, meidän palamme oli limousin-nautaa. Kun tomahawkin näkee, ei ole epäselvää, mistä sen nimi tulee, muoto on nimittäin samanlainen kuin tomahawk-kirveellä. Luu ja rasva tuovat lihaan makua, mikä käänsi epäluuloni enemmän pieneksi jännitykseksi siitä, onnistuisinko kypsentämään lihan pilaamatta sitä.

Fattoush-salaatti

Thu, 18 Jun 2015 00:00:00 +0000

Kesä ja paras kasvissesonki juuri alkamaisillaan! Suurinta osaa sadosta saa vielä hetken odotella, mutta kotimaiset kurkut ja tomaatit ovat jo täysin eri maata kuin puisevat talviserkkunsa, ja ainakin minua ne suorastaan kutsuvat salaatintekoon.

Fattoush on meilläkin melko hyvin tunnettu salaatti Lähi-idästä, mutta ihan kamalan taajaan ei ohjeita löydy suomalaisista lähteistä alueen tämänhetkisestä ruokabuumista huolimatta. Itse en ole sitä koskaan aiemmin tehnyt, mutta satuin lueskelemaan muutamia ohjeita etsiessäni erästä toista reseptiä, ja päätin sitten testata, koska fattoushia hehkutettiin niin monin superlatiivein. Ohjeita ja mielipiteitä oikeanlaisesta salaatista näyttää löytyvän yhtä monta kuin tekijöitäkin, yhden mielestä salaattiin kuuluvat ehdottomasti retiisit ja toisen mielestä ehdottomasti ei, moni puhuu libanonilaisesta salaatista ja joku taas sijoittaa alkuperän muille maille. Yhteistä kuitenkin kaikille versioille taisivat olla raikkaat, tuoreet kurkut ja makeat tomaatit, yrtit sekä paahdetut pitaleivän palat, jotka toimivat salaatissa samaan tapaan kuin krutongit.

Grillattua turskaa misovoilla

Tue, 16 Jun 2015 00:00:00 +0000

Sillä aikaa kun ehkä koko muu maailma (tai ainakin siltä tuntui) vietti viikonloppua Taste of Helsingissä, minä lohdutin itseäni ostamalla grillin. Olen perinteisesti ollut hiiligrilli- tai nuotiohiillosnaisia ja vähän kaihoten jäin hiiligrillejä nytkin katselemaan, mutta valitsimme nyt kuitenkin vaivattoman kaasuversion, mikä tuntuu nyt parin kokeilukerran jälkeen ihan hyvältä valinnalta. Ostosreissulta tarttui mukaan myös pari palaa turskafilettä, jotka halusin toki laittaa uuteen grilliini. Norjalaista lohta lukuunottamatta ostan yleensä kotimaisia kaloja, mutta turska olikin kotimaisia valkoisia kaloja tuoreempaa ja halusin grillattavaksi nimenomaan valkoista kalaa, joten sillä mentiin. Ja tunnustan, etten koskaan ennen ole valmistanut itse turskaa, joten siltäkin kannalta se kiinnosti.

Vinkkejä juhannusruokiin

Sat, 13 Jun 2015 00:00:00 +0000

Löysin itseni tänään ajattelemasta joulua. Sitä, että tänä vuonna saatamme viettää joulun ihan keskenämme kotona, ensimmäistä kertaa koskaan. Mistä juontui mieleeni mukava ajatus: silloinhan voin tehdä joulupöytään entistä useampaa sorttia tarjottavaa, aiemmin kun olen koittanut toppuutella sen takia, että osa pyhistä on mennyt valmiissa pöydissä. Mistä taas juontui mieleeni, että isäntä saa varmaan taas harmaita hiuksia kuullessaan suuruudenhullut suunnitelmani, mutta se ei liene ensimmäinen kerta…

Mutta saatamme tietysti hyvin päätyä vielä valmiisiinkin pöytiin ja jouluun on onneksi joka tapauksessa aikaa. Hieman ajankohtaisempi juhla onkin juhannus. Me olemme viimeiset juhannukset viihtyneet parhaiten kotona leppoisasti grillaillen ja ruuhkia vältellen, ja lisäksi kolmeen päivään on mahtunut ainakin jonkin sortin perinteistä kalapöytää ja usein myös mezejä. Tuleva juhannus kuluu luultavimmin samoissa merkeissä, vaikka ihan tarkkaa ajatusta ei menusta vielä ole. Edellisvuosilta on kuitenkin kertynyt niin paljon kivoja ja rennon vaivattomia reseptejä, että halusin jakaa muutamia suosikkejani teille jo etukäteen!

Pasta puttanesca ja kysymys helposta ruuanlaitosta

Tue, 09 Jun 2015 00:00:00 +0000

Luin taannoin hauskan artikkelin (valitettavasti en vain muista, mistä), jossa mainittiin, ettei pasta puttanescasta voi kirjoittaa ilman asiaankuuluvia tirskumisia nimelle ilotytön pasta. Siispä yritän nyt ohittaa aiheen ja sanon sen sijaan, että kyseessä on ihan mahtava ruoka sellaiseen päivään, kun kauppareissu on vasta edessä ja jääkaapista kaikki tuoretavara vähissä. Vaikka pastaan saa upotettua useammat kuiva- ja jääkaapin purkinpohjat eikä tuoreita tarvita periaatteessa ollenkaan, ei kyseessä ole mikään ummehtunut purkkiruoka vaan voimakas, tomaattinen, sekä kesään että talveen sopiva pasta. Tämä on myös niitä ruokia, joihin ohjeita on yhtä monta kuin kokkejakin, edellisen kerran tehdessäni taisin vertailla tarkoitukseen muutamaa reseptiä mutta nyt tein ihan vapaalla kädellä. Yhteistä jokseenkin kaikille pasta puttanesca -ohjeille on kuitenkin tomaattipohjainen kastike, sardellifileet, kaprikset ja ripaus chiliä.

Alaston caesar-voileipäkakku

Sun, 07 Jun 2015 00:00:00 +0000

Lakkiais- ja valmistujaispäivä meni jo, mutta saattaa kesän mittaan olla rippi- sun muitakin juhlia, joissa voileipäkakku maistuu. Minä tein menneellä viikolla tällaisen voileipäkakun tyylisen jutun, joka on vähän kuin välimuoto täytetystä leivästä ja voileipäkakusta. Ja tunnustan olevani voileipäkakkujen ystävä muutenkin; välillä kuulee, että voileipäkakut ovat ummehtunut jäänne 80-luvulta ja muutenkin leipätuotteet ovat monella pannassa, mutta kummasti nuo muinaisjäänteet kerta toisensa jälkeen ovat juhlapöydän suosikkeja, tehden kauppansa usein makeita kakkuja paremmin.
Ajatus tehdä voileipäkakku ilman kuorrutusta tuli alun perin Nannan taannoisesta kakkupostauksesta, jossa muiden ihanien kakkujen lomassa esiintyi luomus nimeltä alaston kakku. Innostuin siitä sitten miettimään, toimisiko sama ajatus voileipäkakussa, ja niin syntyi alaston voileipäkakku. Koska kuorrutetta ei ole, on kakku hieman perinteistä mallia kevyempi ja rennompi, mutta minusta myös tosi hauskan näköinen erivärisine leipä- ja täytekerroksineen. Toisin kuin täytekakussa, voileipäkakun virheitä ei valitettavasti voi peittää tomusokerilla - tai en ainakaan suosittele sitä - mutta paloista koostuvan kakun käsittely on onneksi niin helppoa, ettei edes minun kakkuni kaivannut suurempaa maskeerausta koristeiden lisäksi.

Sitruuna-kaprissilli

Wed, 03 Jun 2015 00:00:00 +0000

Sherrysillin lisäksi tein toisenkin sillikokeilun viime viikonlopun kalapöytään, ja laitoin kevytsuolattuja fileitä marinoitumaan ikisuosikkieni sitruunan ja kapristen kanssa. Ilokseni tälläkin tapaa valmistetusta sillistä tuli todella hyvää ja raikasta, joten molemmat uudet sillireseptit pääsevät meillä varmaan vakiorepertuaariin. Kunhan pääsen eroon pötsiliitännäisistä ruokarajoitteista, taidan kokeilla jotain samantapaista myös silakoille.

Marinadin pohjana käytin helposti muistettavaa 3-2-1 suhteella tehtyä vesi-sokeri-etikkaseosta, jonka olen alun perin oppinut perheessämme ikiajat tehdystä “parhaasta sillistä” (joka muuten on kaikessa yksinkertaisuudessaan ja perinteisyydessään todella, todella hyvää). Saman liemen voi maustaa lukemattomin eri tavoin, joten se on todella monikäyttöinen. Tällä kertaa en laittanut marinadiin ollenkaan perinteisiä sillimausteita kuten maustepippuria, neilikoita tai laakerinlehtiä, vaan käytin niiden sijaan reilusti mustapippuria, joka on mielestäni ihanaa sitrusten kanssa. Sopi hyvin silliinkin!

Turistina Oulun torilla

Tue, 02 Jun 2015 00:00:00 +0000

Lakkiaispäivänä laitoimme karseassa lievässä muuttokaaoksessa olevan kotimme oven kiinni ja lähdimme nauttimaan kauniista kesäpäivästä Oulun keskustaan. Mitään kummempaa suuntaa tai ohjelmaa ei ollut, ajatuksena oli lähinnä vähän rentoutua yhteensä yli kuukauden muuttorupeaman päälle. Minä toivoin tosin pääseväni kauppahalliin, edellisestä vierailusta kun oli vuosia. Ja halusin myös jossain nauttia pannari-, lettu- tai vohvelikahvit, onneksi muilla perheenjäsenillä ei ollut mitään sellaista ohjelmaa vastaan. Otin myös kameran mukaan, jotta olisin kunnon turisti ja saisin samalla ikuistettua torin ympäristöä niille kavereilleni, jotka eivät ole (vielä) täällä päin Suomea käyneet.

Sherrysilli kesän ensimmäiseen kalapöytään

Sun, 31 May 2015 00:00:00 +0000

Tänä viikonloppuna sain laittaa kesän ensimmäisen kalapöydän uusien perunoiden kera, juttu, jota joka vuosi odotan jo kuukausia etukäteen. Menin hyvin helpolla kaavalla; paria erilaista silliä, savulohta - olisin mieluusti graavannut mutta taaskaan kaupassa ei ollut ostohetkellä riittävän tuoretta tavaraa - ja kaapista löytyneitä säilykesavumuikkuja. Sivuun creme fraiche -pohjaista kastiketta ja kesäisiä kasviksia, kuten kukkakaalia ja tomaattisalaattia. Kotimaisiakin uusia perunoitakin olisi jo ollut myynnissä, mutta noin seitsemän euron kilohinta ei ihan ollut vielä mieleinen, joten tyydyin ruotsalaisiin. Siihen vedänkin rajan, minusta sen kauempaa tuodut uudet perunat eivät maistu oikealla tavalla uudelle perunalle.

Mustapapu-melonisalaatti katkaravuilla

Wed, 27 May 2015 00:00:00 +0000

No niin, muutosta on nyt selvitty hengissä. Tai oikeastaan paremmin kuin hengissä, tavaroiden pakkaamisen kanssa tuli lopulta hirveä kiire ja yöunet jäivät vähiin, mutta matka uusille nurkille onnistui olosuhteet huomioiden yli odotusten, oikeastaan todella hyvin. Jäämme kyllä ikuiseen kiitollisuudenvelkaan perheillemme, jotka kukin vuorollaan auttoivat muuttotouhuissa - tai siinä, että saimme itse muuttohommia edistettyä - omien kiireidensä keskellä.

Vaikka kaikki meni hyvin, on muuttaminen kuitenkin rankkaa puuhaa, varsinkin pallomahan, puolitoistavuotiaan ihmispoikasen ja kolmen koiran kanssa. Piti myös tajuta, ettei aviomies automaattisesti muutu siivousintoilijaksi eikä koirista lähde yhtään vähemmän karvaa paikkakunnanvaihdoksen myötä. Ja vaikka sormia syyhyttää järjestellä tavaroita kaappeihin, on välillä pakko levätä ja antaa isännän hoitaa purkuhommia yksin. Keittiötavaroiden purkaminen oli jopa pieni henkilökohtainen kriisi, kun en itse päässyt sitä tekemään. Olen niin tottunut pitämään keittiötä lähestulkoon täysin omana valtakuntanani, että on vaikea neuvoa edes isäntää siinä, mihin järjestykseen tavaroiden pitäisi mennä. On toimiva periaate laittaa vähemmän käytetyt ruokatarpeet ja astiat ylähyllyihin ja paljon käytetyt helposti ulottuville, mutta se ei paljon auta, jos ei tiedä, mitä tarvikkeita käytetään paljon ja mitä vähemmän. Mutta eiköhän kaikki löydä paikkansa ajan mittaan. Uudessa asunnossa ei onneksi ole kiirettä saada kaikkia tavaroita purettua, vaan voimme rauhassa totutella takaisin tavalliseen arkeen. Tärkeimmät asiat ovat jo paikallaan niin, että asunnossa voi hyvin elää ja toimia. Ja tehdä ruokaa.

Ravintolavinkki Espooseen: Persian Ravintola

Sun, 24 May 2015 00:00:00 +0000

Muuttotohinoiden lomassa ehdin toissa viikolla vielä testaamaan vanhan kotikaupungin ravintolatarjontaa, kun kävin kaveritreffien merkeissä Leppävaarassa Persian Ravintolassa (kyllä, tämä on kirjoitusasu, se piti pariin otteeseen tarkistaa). Olen pari vuotta sitten kuullut useammasta suunnasta kehuja paikasta ja ilmeisesti se on aiemmin tunnettu nimellä Vihreä Ravintola, mutta nyt siis vasta pääsin itse testaamaan, kiitos ystävättären, jolle paikka sattui juuri sopivasti muistumaan mieleen treffiemme alla. Ja kiitos myös kännykkäkamera-lainasta, itsehän olin taas vaihteeksi liikkeellä ilman kameraa - ja samalla pahoittelen kuvien laatua, joka ei tee ruualle oikeutta. Minä ja kosketusnäytöt emme vain sovi yhteen.

Hauduttamalla paras eli isännän chili con carne

Wed, 20 May 2015 00:00:00 +0000

Jonkinlainen versio chili con carnesta kuuluu varmaan lähes jokaisen lapsiperheen arkiruokarepertuaariin. Tämä meidän versiomme ei välttämättä kelpaisi puristille tai hifistelijälle purkkipapuineen, -tomaatteineen ja vaihtelevine lihoineen, mutta minusta se on vaan niin hyvää, että haluan laittaa ohjeen tännekin. Helppoja ja maukkaita arkiruokaideoita kun ei koskaan ole liikaa!

Minä hoidan taloutemme ruokahuollosta normaalisti noin 95% (no, viime aikoina vähän vähemmän sattuneesta syystä), mutta chili con carne on niitä ruokia, jotka isäntä yleensä tekee, usein vielä sellaisena bulkkiannoksena, että syötävää riittää useammaksi päiväksi. Hyvin yksinkertaisen ruuan kaksi salaisuutta ovat hitaasti kullankeltaiseksi kuullotettu sipuli sekä - kuten otsikostakin käy ilmi - haudutus, joka voi olla juuri niin pitkä, kuin aikaa on. Koska chili con carneen kuuluu nimensä mukaisesti chili mutta monen lapsiperheen ruokavalioon ei, voi ohjeesta poiketen antaa ruuan hautua vähän aikaa ensin ilman chiliä, ottaa sitten “lastenversion” syrjään ja lisätä chilin haudutuksen loppuajaksi. Ihan loppuun en kuitenkaan lisäämistä jättäisi, koska silloin chili ei ehdi luovuttaa makuaan tasaisesti ruokaan vaan jää tulisiksi sattumiksi kastikkeeseen.

Sesongin parsa-kylmäsavulohipasta arkeen ja juhlaan

Sun, 17 May 2015 00:00:00 +0000

Joskus tulee ruokien suhteen täysosumia; joku kokeilu onnistuu ihan yli odotusten ja on niin kovin hyvää, ettei tiedä miten sitä kehuisi tarpeeksi. Ja kuten nyt tässä tapauksessa, ruoka valmistui vielä todella helposti ja nopeasti ihan muutamasta raaka-aineesta. Ihan kirjaimellisesti pastan kiehuessa, vain ainesten sekoitus jäi tehtäväksi sen jälkeen.

Tein siis pastaa kylmäsavulohen ja parsan kera. Ei mikään uusi keksintö ja tähän aikaan vuodesta ohjeita näkyy aika paljonkin sekä lehdissä että netissä, mutta koska en ole kovin suuri pastakokki (arkiruokana harva se päivä kiehuvia täysjyvämakarooneja ei varmaan lasketa), tämäkin pasta puuttui repertuaaristani. Nyt kuitenkin oli parsaa jääkaapissa ja kylmäsavukalaakin oli tehnyt mieli jo pidempään. Ja pisteenä i:n päälle kaapissa yksi parempi pastapaketti (ns. isän ja äidin pasta) oli odottanut käyttöön pääsyä jo ikuisuuden, ja halusin ennen muuttoa saada sen kulutettua, joten päädyin sen nyt valmistamaan.

Intian inspiroima arkikasvispata

Thu, 14 May 2015 00:00:00 +0000

Intialainen ruoka ei kuulu vahvuusalueisiini (jollei vahvuudeksi lasketa sitä, että syö sitä verrattain usein ja mielellään?). Sitä tulee siis harvemmin tehtyä, vaikka en oikeastaan keksi ihan suoraa syytä, miksi - olen perustellut asiaa itselleni sillä, että pitäisi hankkia arsenaali mausteita, joita ei muuten tule niin käytettyä, mutta ei sekään nyt ihan totta ole. Suurin osa jutuista löytyy mauste- ja jääkaapin perusvalikoimasta jo nykyisellään, eikä loppujakaan tarvitse ihan kuusta asti etsiä. Ja olenhan minä hankkinut kaappiin valmiiksi sopivat mausteet myös thairuokien tai Lähi-idän makujen loihtimiseen, joten miksi intialainen olisi jotenkin poikkeus? No, en oikeastaan tiedä, mutta kunnon herätys intialaiseen kokkaamiseen kotioloissa odottaa vielä tulemistaan.

Hirvensydäntä ja elämänmyllerrystä

Tue, 12 May 2015 00:00:00 +0000

Me tyhjennämme nyt pakastinta melko kovalla kiireellä. Suurin osa tykötarpeista menee ihan arkiruokaan, mutta välillä käteen osuu jotain vähän erikoisempaa, nyt viimeksi hirven sydäntä. Tiesin kyllä, että sydän odottaa edelleen valmistamistaan, mutta vähän olen pelännyt, että onnistuisin pilaamaan sen. Possun sydäntä olen tehnyt joskus ja se olisi voinut olla parempaakin, poron sydäntä taas olen maistanut ja se on ollut ihan älyttömän hyvää. Hirvi on joka tapauksessa ihan oma elukkansa, enkä ole sen sydäntä maistanut missään muodossa, kuullut vain, että sekin on erinomaista. Siitä valmistuspaineet siis.

Raparperimousse ja viime hetken äitienpäivävinkki

Sat, 09 May 2015 00:00:00 +0000

Yksi ehdottomista loppukevään ja alkukesän suosikkikasveistani on raparperi, ja tänä vuonna sitä kasvaa omallakin pihalla. Nyt, kun vähän varjoisassa nurkassa kasvava yksilöni on vihdoin tehnyt riittävän suuret varret muutaman kokkausjutun toteuttamiseen, laitan tänne blogiinkin vielä myöhäisenä äitienpäivän jälkkärivinkkinä raparperimoussen - raikasta ja hyvin helppoa, vaikka koko homman tekisi ihan alusta asti itse! Muutama kippo sotkeutuu, mutta mitään hankalaa tässä ei todellakaan ole. Päälle voi laittaa paahdettuja mantelilastuja (jos et unohda niitä uuniin, kuten minä tein), jotka tuovat kokonaisuuteen vähän tekstuuria ja täyteläisyyttä. Mousseannoksen alle taas voi kätkeä nökäreen raparperisosetta tai hilloa, jos sellaista jää yli.

Ottolenghin mausteinen kikhernesalaatti mutkien kautta mutta silti vähän oikaistuna

Tue, 05 May 2015 00:00:00 +0000

Vappuna meillä herkuteltiin ruokaisilla salaateilla, eikä tällä kertaa mukaan mahtunut edes yhtään perinteistä perunasalaattia. Isännän tekemästä chorizo-mustapapusalaatista kirjoitinkin jo, ja toisena salaattina teimme yrttistä kikhernesalaattia, jonka resepti on kuulemma alun perin itsensä supersuositun Ottolenghin käsialaa. Minä nappasin ohjeen Andalusian auringossa -blogista, jonne se oli päätynyt nyt myös niin kovin suositusta Vege! -kirjasta, eli muutaman mutkan kautta se meille matkusti. Mutta samalla tein myös vähän oikopolkuja, sitruunankuori jäi kastikkeesta ihan vaan laiskuuttani ja kardemumma siksi, että sitä on tullut viime aikoina laitettua niin moneen ruokaan. että maku jo hieman kyllästytti. Lisäksi paprikani taisi olla vihreä ja kikherneeni kuivatuista keiteltyjä, eli jääköön teidän lukijoiden arvioitavaksi, onko salaatilla sitten enää mitään tekemistä alkuperäisen kanssa. Tosi hyvä ja raikas salaatista tuli oikaistunakin, joskin sen herkkä mausteisuus jäi kyllä tällä kertaa valitettavasti samassa pöydässä tarjotun, voimakkaamaan makuisen chorizosalaatin varjoon. Mutta ei lasketa sitä tämän salaatin puutteeksi, vaan sen toisen vahvuudeksi. Helppo on suositella tätäkin!

Fasaania ja granaattiomenaa pannulla

Sun, 03 May 2015 00:00:00 +0000

Tyhjentelin pakastinta jälleen viime viikolla, tällä kertaa kaivoin esiin viimeisen paketin fasaanin rintapaloja. Koska oli arkipäivä, päätin tehdä fasaanista jotain mahdollisimman vikkelää ja leikkasin fileet suikaleiksi, vaikka ajatus tuntuikin ensin hieman arveluttavalta. Samalla päätin toteuttaa myös toisen arveluttavan mieliteon, nimittäin tehdä linnusta hapanimelän annoksen granaattiomenakastiketta käyttäen.

Hinku käyttää granaattiomenaa lähti hyllyssä odottavasta pomegranate sour -kastikkeesta (kiitos anoppi!), jolle olen koittanut keksiä sellaista käyttöä, mistä voisi kirjoittaakin. Salaatteihin soosia menee toki ihan sellaisenaankin. Pullon kyljessä olevasta tekstistä en ymmärrä halaistua sanaa, mutta jos tuote ei ole tuttu, kyseessä on siirappimainen mutta hapahko granaattiomenakastike jossa ei ole sellaista karkkista makua kuin monissa makeammissa granaattiomenasiirapeissa tai -reduktioissa. Kastike sopii hyvin erilaisiin marinadeihin ja glaseerauksiin. Kastikepohjaksi arvelin sen olevan hieman liian hapanta ihan sellaisenaan, joten lempeytin fasaanille tehtyä kastiketta vielä mustaherukkamehutiivisteellä.

Chorizo-mustapapusalaatti ja savupaprikamajoneesi

Fri, 01 May 2015 00:00:00 +0000

Olin suunnitellut tekeväni tämän ruuan jo hyvissä ajoin ennen vappua ja julkaisevani ohjeen piknikeväsvinkkinä, mutta lopulta salaatti valmistuikin vasta omaan vappuaaton pöytäämme, eikä edes minun vaan isännän tekemänä. Niin mielettömän hyvää se kuitenkin oli, että kehtaan suositella sitä alkavan kesän muillekin piknikeille tai melkein mihin tilaisuuteen tahansa.

Ohje on alun perin Elle Mat & Vinin tammikuun numerosta, ja sitä käytettiin jälleen hieman soveltaen, koska en ollut kauppalistaan muistanut ihan kaikkia aineksia kirjata, saati sitten niiden määriä. Suurimmat muutokset olivat varmaan meidän suurempi vihreiden papujen määrä ja pienempi mustapapumäärä, suurempi määrä chorizoa sekä majoneesin teossa yllätys, kun kahteen keltuaiseen meni hyvän koostumuksen aikaansaamiseksi paljon enemmän öljyä, kuin ohjeessa. Niin ja rucolan sijaan käytimme vuonankaalia ja lisäsimme salaattiin silputtua korianteria mausteeksi, koska molempia oli kotona valmiina. Kokonaisuus oli ehkä hieman salaattisempi alkuperäisreseptiin nähden, mutta omaan makuuni se sopi erittäin hyvin. Allaoleva ohje on meidän versiomme.

Vappupiknikille: amerikkalainen vegevoileipäkakku

Sat, 25 Apr 2015 00:00:00 +0000

Saatan hieman toistaa itseäni, kun ehdotan tänäkin vappuna piknikille shooter’s sandwichia eli suomeksi sanottuna täytettyä limppua, mutta kun edellisessä Glorian Ruoka & Viinissä oli kovin kivanoloinen vegevariaatio, joka testatessa osoittautui tosi hyväksikin, en oikein voinut itselleni mitään. Koska minulla on täytettyjen limppujen kanssa jo jonkin verran historiaa (mm. tämä perinteinen malli ja toissavapun sisäänrakennettu voileipäkakku), voin toki myös pitää itseäni edelläkävijänä, täytetyt limput kun ovat kuulemma trendikkäitäkin.

Minulle ja pikavilkaisulla Googlellekin on hieman epäselvää, onko leivän konsepti amerikkalainen vai brittiläinen, vai jotain ihan muuta. GRV sijoittaa juuret amerikkaan, itse olin mieltänyt sen brittiläiseksi, muodostaen mielikuvia yläluokan herroista siemailemassa teetä ja maistelemassa leipiä fasaanijahdin lomassa. Niin tai näin, leipää kannattaa kokeilla, eri versioita on testattu myös piknikolosuhteissa!

The Cock - mekin käytiin

Fri, 24 Apr 2015 00:00:00 +0000

Nimekkäiden ravintoloitsijoiden ruokapaikkojen avajaiset herättävät lähes aina jonkin verran huomiota, mutta harvan ravintolan olen nähnyt keräävän yhtä paljon kiinnostusta, kuin Richard McCormickin ja Ville Relanderin uutukaisen. The Cock on konseptiltaan rento ruokapaikka ja baari, jossa tarjoillaan aamiaista, lounasta, pikkusyötäviä, a la cartea ja drinkkejä. Ravintola itse kuvailee olevansa “an eatery, rotisserie and bar”. Hintataso on perustajiensa filosofian mukaisesti kohtuullinen, ihastusta ovat herättäneet erityisesti kahden euron kappalehintaan myytävät osterit, joita en ole itse testannut, mutta joita on kehuttu oikeaoppisen tuoreiksi ja raikkaiksi.

(Parempaa kuin) Gwynethin kanasalaatti

Tue, 21 Apr 2015 00:00:00 +0000

Broilerin jauheliha on viime kuukausina löytänyt tiensä keittiöömme erilaisten pyöryköiden ja salaattien muodossa. Uutena reseptinä silmiin tarttui terkkarin vastaanotolla luetusta naistenlehdestä ohje Gwynethin kanasalaatille. Yleensä suhtaudun aika skeptisesti (ainakin takavuosina) erikoisista dieeteistään tunnettujen julkkisten ruokaohjeisiin, mutta maapähkinävoilla maustettu, aasialaistyylinen salaatti kuulosti ihan aidosti hyvältä.

Eilen tein salaatin, räpsäisin siitä nopeasti kuvat (joista jälkeenpäin tarkasteltuna unohdin korianterin) ja laitoin osan riisin kera ihmispoikasen lautaselle. Vasta sitten ennätin maistamaan sitä itse, ja tajusin, että vaikka salaatti oli hyvää ja taapero söi sitä mielellään, oli se ehkä hiukan mietoa omaan makuuni. Niinpä ropsuttelin loput kanaseokset takaisin pannuun ja jatkoin hieman maustamista, jolloin lopputuloksesta tuli minun mielestäni vielä originaalia parempi. Allaoleva ohje on siis tämä jatkettu versioni, mutta alkuperäisen löytää esimerkiksi Tupla Kupla -blogista, josta minäkin sen kaivelin.

Vinkkejä stressittömiin kodin juhliin

Sun, 19 Apr 2015 00:00:00 +0000

Kevät ja kesä ovat kodin juhlien sesonkia. On pääsiäistä, vappua ja muita juhlapyhiä, äitienpäivää, sekä usein lakkiaisia, valmistujaisia, rippijuhlia ja kokoontumisia ihan muutenkin vaan. Usein kuitenkin homma on vähän ylösalaisin vielä viime tipassa jollei h-hetkelläkin, emäntä hikikarpalot otsalla (ja jos emäntä olen minä, niin usein vielä verkkarit jalassa ja hiukset kampaamatta) ja verenpaine koholla. En ole kovin harjaantunut juhlien järjestäjä, mutta viime vuosina meillä on kuitenkin vietetty perhejuhlia aiempaa enemmän, ja muutenkin kokoonnuttu vähän useammin porukalla pienen ruokapöytämme ääreen.

Raikas selleri-katkarapusalaatti, myös sellerinvihaajalle

Wed, 15 Apr 2015 00:00:00 +0000

Viimeisen viikon teemakasvis meillä on tainnut olla varsiselleri. Ostin sitä alkujaan kalakeittoa varten, mutta jämistä on tehty salaatti jos toinenkin. Monelle ajatus selleristä on aika vastenmielinen, mutta minun tulee siihen himo. Tällä erää viimeiset sellerinvarret menivät tähän katkarapusalaattiin, joka mielestäni jälleen kerran todistaa, että yksinkertainen se vaan on kaunista. Ihana, raikas salaatti sopii kevyeksi lounaaksi sellaisenaan tai vaikka tacon (tai kuten kuvassa, rieskan) väliin jemmattuna. Minä laitoin salaatin päälle omenan ja sellerin kanssa mahtavalta maistuvaa, paahdettua saksanpähkinärouhetta, mutta hyvä muunnos olisi vaikkapa korianterisilpulla maustettu ja valkosipuli- tai srirachamajoneesin kanssa tarjottu salaatti. Jos taloudessasi asuu sellerinvihaajia, tämä salaatti saattaa olla omiaan käännytystyössä. Minä tosin söin koko salaattikulhollisen ihan itse.

Briossisämpylät

Mon, 13 Apr 2015 00:00:00 +0000

Gourmet-burgereita on nyt kaikkialla, myös kotikeittiöissä. Meillä on purilaispuuhissa yleensä suosittu Helené Johanssonin Leipä! -kirjan hampurilaissämpyläreseptiä, mutta HS:n Nyt-liitteen vertailun innoittama päätin vaihteeksi leipoa hampurilaisille briossit, ne kun taitavat tällä hetkellä olla se ykkösjuttu. Ja ovathan ne kovin hyviä muussakin käytössä, kuka voisikaan vastustaa sämpylää, jonka kuvataan olevan yhtä rasvainen kuin kuohkeakin? Makukin muistuttaa enemmän voisarvea kuin tavallista hiivataikinasämpylää. Ihan parasta uunituoreena tai myöhemmin paahdettuna.

Käyttämäni ohje on Olivian ja Google-hittien perusteella hyvinkin suosittu ja toimivaksi testattu. Hyvin toimi meilläkin, joskin käytin pelkkää vehnäjauhoa, tuplasin annoksen ja pakastin puolet sämpylöistä myöhempää käyttöä odottamaan, allaolevassa ohjeessa siis tämä tupla-annos muutoksillani. Ohjeessa vinkattiin valmistuksen suhteen vielä, että briosseihin tulee käyttää nimenomaan oikeaa voita, sämpylöitä ei rullatuista taikinapaloista kannata pyöritellä liian kovakouraisesti, jottei ilmavuus häviä, ja että hiivan määrää voi pienentää noin 20%, jos taikina saa vetäytyä jääkaapissa yli neljä tuntia.

Harissalla maustettu perunasalaatti

Sun, 12 Apr 2015 00:00:00 +0000

Yritän tyhjentää pakastinta ennen kesää ja tulevaa syksyä. Toissailtana kaivelin kätköistä palan hirvenpaistia, jonka tein eilen helpoimman kautta ihan perinteiseksi paahtopaistiksi. Aurinkoinen sää ei kuitenkaan houkutellut tekemään paistille lämpimiä lisukkeita, joten päätin pikaisen jääkaappi-inventaarion pohjalta tehdä perunasalaattia.

Perunasalaatti on minusta tosi hyvää, ruokaisaa ja monikäyttöistä, ja sopii niin arkeen kuin juhlaankin. Mikä parasta, se on ihan loistavaa hävikinupotusruokaa. Näin vappua edeltävinä viikkoina sitä voinee pitää myös jonkin sortin sesonkiruokana. Maitotuote-, majoneesi- ja öljypohjaiset kastikkeet ovat minusta kaikki toimivia, tärkeintä on, että salaatissa on perunan ohella tarpeeksi sekä raikkautta että purutuntumaa tuovia komponentteja.

Raikkaan yrttiset karitsa-fetapyörykät

Tue, 07 Apr 2015 00:00:00 +0000

Lupasin tai uhkasin vielä tehdä jotain tiliä siitä, mitä meillä syötiin pääsiäisenä. Totta puhuen en ole moneen vuoteen tehnyt näin vähän ruokaa pääsiäiseksi, emme oikeastaan edes valmistaneet varsinaista pääsiäisateriaa. Pitkä viikonloppu tuntui lähinnä häviävän jonnekin, kotona oli enemmän ja vähemmän tärkeää tehtävälistaa mietittävänä ja hoidettavana ja toisaalta oli tarkoitus vähän rentoutuakin. Lopputuloksena en ole ihan varma, teimmekö kunnolla kumpaakaan. Tein kuitenkin mielestäni yhden erittäin hyvän ratkaisun, kun päätin olla menemättä ruokakauppaan lauantaina. Olimme nimittäin viikolla käyneet hakemassa perjantain ruokavieraille kasvisvoittoisen meze-tarjoilun raaka-aineet, ja kun perjantailta jäi ruokaa reilusti yli, arvelin, ettei nälkäkuolema meitä korjaisi vaikka en juuri tänä viikonloppuna hakisikaan ylimääräistä jääkaapin täytettä, päinvastoin saattaisimme onnistua hieman pienentämään potentiaalista hävikkiä. Ja niin varmasti kävikin, pakastimen antimiin yhdistämällä ruokaa riitti koko pääsiäiseksi. Tietysti kokkaamisen ilo jäi pitkälti väliin, mutta se ei ollut täysin huono asia sekään, koska ikivanha ja uskollinen tiskikoneemme sattui sanomaan sopimuksensa irti juuri lauantaina.

Pääsiäinen budjetilla: paahdetut ja hunajamarinoidut valkosipulinkynnet

Sat, 04 Apr 2015 00:00:00 +0000

Vannon, että kuvan “surullinen hymynaama”-valkosipuli oli puhdas vahinko.

Tämä on nyt ihan viimeinen, pikkuinen viime hetken resepti tarkan markan pääsiäiseen liittyen. Tämän jälkeen julkaisen enää jotain liittyen siihen, mitä meillä sitten pääsiäisenä ihan oikeasti syötiin, ja sen jälkeen lupaan vaieta aiheesta ensi vuoteen asti.

Tämänkertainen ohje ei erityisesti vaadi juhlapyhää, vaan sopii mihin tahansa hetkeen (paitsi ehkä ensitreffeihin tai työpaikkahaastattelua edeltävään iltaan). Tykkään kovasti valkosipulista, sekä mausteena muussa ruuassa että ihan sellaisenaan. Terveellistäkin se tietysti on. Uunissa paahdettuna valkosipuli on ihan älyttömän hyvää, kun kynnet pehmenevät, pinta saa hieman väriä ja sipuli makua rosmariinista, hyvästä sormisuolasta ja yrteistä. Lisämakua kynsiin saa pikaisesta marinoinnista, joka tekee kynsistä hunajaisen lempeitä. Todella yksinkertaista, sopii tarjottavaksi ihan sellaisenaan esimerkiksi sopivan lammasruuan kylkiäisenä, tai vaikka salaattiin pilkottuna lisämaun antajana.

Pääsiäinen budjetilla: perinteinen buffet-menu

Thu, 02 Apr 2015 00:00:00 +0000

Vielä yhden pääsiäismenun ehtii julkaista, vaikka marketit olivatkin jo eilen tupaten täynnä pääsiäisostosten tekijöitä. Tosin totta puhuen toivon, että mahdollisimman monen on mahdollista välttää turhat ryysikset eikä lopuillekaan ei tule yllätyksenä, että kaupassa on pari muutakin asiakasta.

Joka tapauksessa, tämän buffet-tyylisen budjettimenun lähtökohdaksi halusin aika perinteisiä, suomalaisia makuja, jotka suurelta osalta eivät ole sidoksissa juuri pääsiäiseen vaan sopivat melkein mihin tahansa juhlaan - karjalanpaisti tietysti myös arkeen, vaikka minusta se on huolella ja ajatuksella tehtynä täysin juhlakelpoista. En alun perin ollut suunnitellut menuun mitään kasvispääruokaa, mutta jos pöydässäsi eivät kaikki syö lihaa, mietin esimerkiksi edullisen, ruokaisan ja etukäteen tehtävissä olevan kaalipiirakan sopivan hyvin vegevaihtoehdoksi tähän kokonaisuuteen. Tietysti jos olet kutsunut pääsiäispöytään vegaanivieraita, kannattaa ehkä jättää tämä menu kokonaan väliin… Kalavaihtoehdoksi sopii vaikka uunissa kypsennetty tai (kotona) savustettu kokonainen kala, jonka hinnoittelu on yleensä maltillista verrattuna valmiiksi savustettuihin tai fileinä myytäviin kaloihin.

Pääsiäinen budjetilla: mämmi

Mon, 30 Mar 2015 00:00:00 +0000

Jos aikoo tehdä mämmiä täksi pääsiäiseksi kotona, nyt kannattaa kipaista tarveaineet kaupasta ja valmistaa mämmi keskiviikon tai viimeistään torstain kieppeillä, jotta se olisi pyhinä parhaimmillaan. Vaikkei mämmi ole kaupassakaan erityisen kallista, on kotitekoinen versio annoshinnaltaan vielä edullisempaa eikä raaka-aineita tarvita kuin muutama. Itse en ole edes mämmin ystävä, mutta luettuani viime vuosina useista eri ruokablogeista kotitekoisesta mämmistä, oli hauska kokeilla tekemistä. Ja ihan hauska oli syödäkin, kun kerran on ihan itse tehnyt.

Pääsiäinen budjetilla: lempeän pippurinen kotijuusto

Sun, 29 Mar 2015 00:00:00 +0000

Minulla on ollut viime ajat hinku tehdä kaikennäköistä ihan alusta asti, ei ehkä erityisen järkevää mutta mielenkiintoista ja opettavaista. Kotijuusto menee tähän kategoriaan; en tiedä, voiko sitä laskea varsinaisesti pääsiäisruuaksi, mutta moni tuntuu sitä tekevän tähän aikaan vuodesta ja minusta se sopii erittäin hyvin sellaiseen talonpoikaishenkiseen pääsiäispöytään. Se sopii myös hyvin budjettiteemaan, koska perusaineksiin kuuluu vain maitoa, piimää, kananmunia ja suolaa, ja mausteita voi muunnella sen mukaan, mitä saatavilla on. Vaikka raaka-aineista osa jää heraksi eikä mene itse juustoon, voi ylijäävän nesteen käyttää vaikka sämpylätaikinaan hävikin minimoimiseksi.

Laab gai eli thaimaalainen kanasalaatti

Fri, 27 Mar 2015 00:00:00 +0000

Ruokatrendien viuhuessa yksi juttu on ja pysyy meidän keittiössä, nimittäin thaimaalainen ruoka. Niin kuin varmasti monessa muussakin asiassa, mitä enemmän aiheeseen tutustuu niin sitä enemmän uutta tutkittavaa ja kokeiltavaa löytyy. Ketään ei varmaan yllätä, että meillä menee kalakastiketta useampi litra vuodessa ja limettejäkin ostetaan kelpo pussillinen melkein joka viikko. Monesti tulee myös tehtyä ihan vain jotain thai_tyylistä_, meikäläisiä raaka-aineita soveltaen mutta thaimaalaisia mausteita vapaalla kädellä hyödyntäen. Toisinaan tekee kuitenkin mieli tehdä ruokaa myös vähän enemmän pieteetillä, reseptiä seuraten ja hakien niitä ahaa-elämyksiä siitä, mistä joku tietty ruoka saa sille leimalliset ominaisuutensa.

Raikas avokado-yrttikastike, melkein mille vaan

Wed, 25 Mar 2015 00:00:00 +0000

Kas, tein jotain tosi terveellistä ihan vahingossa! Ja niin hyvää, että haluan jakaa ohjeen täälläkin, vaikka alun perin oli tarkoitus lähinnä käyttää pois jämäyrttejä ja jugurttia. Kastike oli meillä aivan mainio pari sekä broilerin jauhelihasta tehdyille pihveille että paistetulle kuhalle, ja näkisin sen sopivan hienosti myös dipiksi. Itse lusikoin sitä yhden lautasellisen keittonakin. Ja tosiaan, en erityisesti tarkoittanut tehdä terveysruokaa, mutta rasvattomaan jugurttiin, avokadoon ja kurkkuun pohjaava, valkosipulia, limeä ja runsaasti yrttejä sisältävä kastike on nimenomaan sitä. Tunnustan silti, että olisin käyttänyt rasvaisempaa jugurttia, jos sitä olisi kotona ollut. Meidän perheelle vitamiinipommi sattui sopimaan juuri nyt todella hyvin, kun olemme kaikki hieman toipilaina viime viikon sairasteluista.

Pääsiäinen budjetilla: aurinkoinen pääsiäismenu

Mon, 23 Mar 2015 00:00:00 +0000

Mantelikana

Kevyen budjetin pääsiäismenuja miettiessäni tämä kyseinen vaihtoehto alkoi rakentua mielessäni heti, kun aurinkoiset säät alkoivat pitkän, harmaan jakson jälkeen. Ensimmäisenä aurinkoisena päivänä mieli alkoi tehdä gazpachoa - varma kevään merkki - ja sitä valmistettuani hahmottui loputkin menusta mielessäni. Edullisen hinnan lisäksi pidän menussa siitä, että mauissa on jo paljon kevättä ja kesää, ja siitä, että kaikki syötävät voi valmistaa tai ainakin pitkälti valmistella etukäteen. Ainekset löytyvät pitkälti ihan lähikaupoista ja gazpachoon käytettäviä vihanneksia saa kätevästi laitettua myös linssisalaattiin ilman, että maut alkavat toistaa itseään. Raaka-ainelistakaan ei siis ole mahdoton.

Pääsiäinen budjetilla: hunajainen rahka-appelsiinitorttu ilman uunia

Sat, 21 Mar 2015 00:00:00 +0000

Rahkajälkkärit ovat aika perinteisiä pääsiäisherkkuja, eivätkä yleensä kovin hintaviakaan. Pasha kuuluu erottamattomasti pääsiäiseen ja erilaisia rahkapiirakoitakin tarjotaan tulevina viikkoina taas paljon. Minun täytyy kuitenkin tunnustaa, etten ole suuri makeiden leipomusten ystävä - vaikka joskus niillekin on paikkansa - ja muutenkin makean suhteen vähän valikoiva. Siksi meillä ei kovin usein leivotakaan, vaikka olen ihmispoikasen synnyttyä vähän koittanut tsempata lajissa. Tämä hunajainen appelsiini-rahkatorttu on nopea ja helppo vaihtoehto “oikealle” leipomiselle, jos pääsiäisen aikaan saa yllättäviä kahvivieraita kylään. Leipomus syntyy aika perusaineista, keksejä, voita, rahkaa, kermaa, ja päälle voi laittaa vähän mitä kaapista löytyy. Ainakin meillä nuo perustarvikkeet löytyvät lähes aina kaapista. Mökkioloissa tai kirkkaan auringon lämmittäessä kotia vähän liiankin kanssa (noh, vielä sitä paistetta ei ole riittänyt ongelmaksi asti, paitsi silloin kun katse osuu kevätpesua odottaviin ikkunoihin…) torttu on myös ihan loistavaa tarjottavaa, koska siihen ei tarvita uunia.

#ruokakuvantarina

Tue, 17 Mar 2015 00:00:00 +0000

Prinsessakeittiö heitti jo useampi viikko sitten ilmoille hauskan #ruokakuvantarina -haasteen kaikille bloggaajille (vai onko termi nykyisin blogaajille?). Ruokien valokuvaus on niitä asioita, joissa haluaisin kovasti tulla paremmaksi, mutta käytännössä kuvat tulee meillä räpsittyä yleensä aika pikaisesti; kolmijalkana toimii tukeva kyynärnoja samalla, kun ihmispoikanen koittaa saada kameraa kädestäni tai sormiaan kuvattavaan annokseen. Taustalle saattaa ilmestyä yllättäviä koirankuonoja tai ihan tosi nälkäisiä silmäpareja. Olen myös jo monta talvea ollut aikeissa hankkia raksa- tai muuta kirkasvalolamppua pahimman kaamosajan valotusta helpottamaan, mutta valo on edelleen ostoslistalla ja nyt kevätauringon jo paistaessa vaikuttaa siltä, että valo siirtyy jälleen ensi syksyn jutuksi. Valoisalla kaudella saan otettua kuvia olohuoneen tai keittiön ikkunan ääressä, talviaikaan koitan taas haalia kuviin luonnonvaloa kiikuttamalla sapuskat terassille. Pimeimpänä aikana on välillä tyydyttävä myös keittiön työvaloon.

Leipäkokeiluja: ruisleipä taikinajuuresta ilman hiivaa

Sun, 15 Mar 2015 00:00:00 +0000

Leipää en ole leiponut aikoihin, jollei nopeita sämpylöitä tai vastaavia lasketa. Inspiraatio iski kuitenkin Mama Gastron pähkinäisestä ruisleivästä, ja innostuin tekemään leipäjuuren hänen ohjeellaan, aiemmat ruisleipäni olen tehnyt sellaiseen parin päivän “pikajuureen”, jonka pohjana on ollut muutama hapanleipäviipale. Itse pähkinäleipää en kuitenkaan (vielä) leiponut vaan halusin kokeilla ihan perinteistä ruisreikäleipää, joka on ollut isännän toivomuslistalla jo pitkään. Itseäni kiinnosti, miten leipätaikina kohoaisi pelkän hapatusprosessin kautta ilman hiivaa, isäntä taas vaan sattuu kovasti tykkäämään länsisuomalaiseen tyyliin tehdystä ruisleivästä. Opin prosessissa, että ruisreikäleivät ovat länsisuomalainen tapa, kun taas limput ovat tyypillisemmin itäsuomalaista tavaraa.

Janssonin kiusaus pitkällä kaavalla

Thu, 12 Mar 2015 00:00:00 +0000

Nyt ollaan sellaisen aiheen äärellä, etten ollut ihan varma uskallanko kajota siihen ollenkaan. Janssonin kiusaus on nimittäin anoppini bravuuri. Hänelle se on vaivattomasti syntyvää luottoruokaa, jonka hän saa poikkeuksetta maistumaan hyvältä. Minä taas en koskaan onnistu tekemään janssonin kiusauksesta vaivattomasti hyvää sitten millään. Siksi meillä tehdään janssonia aika harvoin, mutta silloin kun teen, teen sen sitten pidemmän kaavan kautta, jolloin onnistumista ei tarvitse jännittää.

Pidemmän kaavan mukaan tehtynä homman jujuna on kullankeltaiseksi ja ihanan makeaksi kuullotettava sipuli, josta on vaikea olla tykkäämättä. Ja nesteenä käytän kuohukermaa. Kolmas juttu on kiinteän perunalajikkeen käyttäminen, mutta se taitaa aika lailla päteä kaikkiin kiusauksiin. Aktiivista työtä tulee pilkkomisen myötä mukaan aika paljon, joten tuplasatsin tekeminen on harkitsemisen arvoista, kun työn kerran aloittaa. Mutta vaivannäkö ei sinänsä haittaa, kun ei niitä perunoita ja sipuleita tarvitse joka päivä pilkkoa yhtä paljon, ja lopputuloskin palkitsee. Siskot Kokkaa -blogista bongasin muuten vielä yhden jansson-vinkin, possunkylkisiivujen lisäämisen kiusauksen pintaan. En ole kokeillut, mutta rapeaksi paahtuneet viipaleet paistovuoan päällä kuulostavat todella, todella herkullisilta!

Pääsiäisen blogiteema sekä ajatuksia säästäväisyydestä

Tue, 10 Mar 2015 00:00:00 +0000

Varoituksen sana, alustus on pitkä mutta pääsen jossain kohtaa asiaankin. Jos haluat hypätä suoraan ytimeen lukematta selontekoa joskus sangen polveilevasta ajatuksenjuoksustani, kannattaa hypätä suoraan neljänteen kappaleeseen. Teille, jotka edelleen jatkatte lukemista, voin kertoa miettineeni taannoin, mitä tekisimme pääsiäisenä ruuaksi. Kenties hieman aikaista, mutta en oikein voi itselleni mitään. Rupean joulun jälkeen miettimään, mitä juhannuksena syötäisiin ja vapun korvilla jo seuraavan vuodenvaihteen ruokalistaa. Ruuan ajatteleminen vaan on niin mukavaa.

Pääsiäisruokia pohtiessani kävin läpi erilaisia lammasvaihtoehtoja sekä esimerkiksi Lähi-idän ja Kreikan makuja, joita tykkään muutenkin valmistaa tähän aikaan vuodesta, kun kevätaurinko alkaa kunnolla paistaa. Ajatukseni siirtyivät kuitenkin myös pääsiäisperinteisiin ja siihen, mitä syötiin silloin, kun lammas ei vielä ollut pääsiäispöydän vakkarivieras. Muistelen, että omassa kantakodissani lammas tuli pääsiäispöytään joskus ysärillä, mutta valitettavasti en muista, mitä ennen sitä tarjottiin, vaikka muuten pääsiäiseen kuuluivatkin tietyt, tutut perinteet. Sen muistan kyllä, että mämmiä oli. Ja luulen, että olimme siinä suhteessa aika tavallisia, kaiken kaikkiaanhan monessa suomalaistaloudessa juhlavampi pääsiäisruokailu ja lampaan tarjoaminen on tainnut alkaa vasta parikymmentä vuotta sitten, vaikka nykyisin viimeisen päälle oleva pääsiäispöytä on jo hyvinkin vakiintunut tapa, ja rahaakin siihen voi laittaa melkoisesti.

Kookosmaidossa haudutetut lihapullat

Fri, 06 Mar 2015 00:00:00 +0000

Lisää arkea ja arkiruokaa, tällä(kin) kertaa sarjasta “mun piti tehdä jotain muuta, mutta sitten tapahtui x,y ja z ja teinkin näin…” Eli toisin sanoen, olin suunnitellut tekeväni esim. gyoza-nyyttejä tai muita vastaavia, mutta tykötarpeiksi varaamani kevätsipulinvarret oli jo käytetty muuhun ja aikakin oli vähän kortilla nyyttien taitteluun. Hieman nopeampana versiona ajattelin, että pyöräytän lihapullat samasta possunjauhelihasta, jonka olin jo nyyttejä varten sulattanut. Lihapullataikinan peruspohja on hyvin perinteinen, mutta aasialainen makumaailma sai sitten suuntansa täysin sen perusteella, mitä jääkaapissa oli jäljellä, ja sanon jäljellä, koska laskin meidän käyneen kunnolla kaupassa viimeksi yli kaksi viikkoa sitten, mitä nyt jotain pientä, lähinnä tuoreita vihanneksia ja yrttejä, haettu tarpeen mukaan. Yllättävän kivan annoksen sai kuitenkin näinkin raavittua kasaan, ja ruokaa tuli jopa sen verran paljon, että kauppareissua kestää hyvin odottaa huomiseen.

Arkipäivän helppo herkkutatti-sitruunapasta

Wed, 04 Mar 2015 00:00:00 +0000

Pasta ei yleensä ole ihan ykkösmielitekojani (ja nyt siis tarkoitan _ykkös_mielitekojani, kyllä minä pastastakin tykkään), mutta varmaan ihan hyvä olla itselleen rehellinen: pastaruuat vaan ovat todella käteviä, nopeita arkiruokia. Tällä kertaa lounaaksi valmistui viime syksyn kuivatuista herkkutateista, sitruunasta ja yrteistä raikas pasta-annos. Nyt alkaa olla myös hyvä hetki käyttää pois viime syksyn sieniä, jos varastoissa vielä niitä lojuu. Väliin ehtii vielä ottaa sitten pienen tauon ennen tulevaa sienikautta.

Kermakin sopisi tähän pastaan ihan varmasti, mutta koska en itse ole suuri kermaisen pastan ystävä (kyllä, minussa on jotain vikaa), en sitä tähänkään laittanut. Minun makuuni voimakkaampi sitruunaisuus toimi tosi hyvin juuri näin.

Kokkausta reseptistä: filippiiniläinen possupata adobo

Mon, 02 Mar 2015 00:00:00 +0000

Leivontaa lukuunottamatta olen huono seuraamaan reseptejä. Etsin niitä kyllä mielelläni, saatan inspiroitua kuvasta ja lukea ohjeen, jonka jälkeen teen ulkomuistista jonkun oman sovellukseni. Eli enemmän käytän ehkä ideoita kuin reseptejä. Toisinaan reseptin käyttö taas on yksinkertaisesti liian hidasta, kun monia asioita kokkaa nopeammin selkäytimestä, puntissa (tai veitsilaatikolla…) roikkuvan taaperon kanssa ei tee mieli pysähtyä etsimään silmälaseja ja tarkistamaan, missä järjestyksessä mausteet olikaan tarkoitus lisätä.

Sen sanottuani, minun pitäisi ehdottomasti käyttää enemmän reseptejä. Tiedättehän sen tunteen, kun syö vaihteeksi jonkun toisen tekemää (koti)ruokaa, miten se maistuu niin erilaiselta vaikka ruokalaji olisi täysin sama? Ja se on niin virkistävää. Saman tunteen saan myös silloin, kun teen ruokaa reseptiä käyttäen, koska silloin kyse on jonkun toisen ruuasta, enkä mene maustamaan sitä vapaalla kädellä.

Mantelikana

Fri, 27 Feb 2015 00:00:00 +0000

Otsikossa piti lukea manteli_kala_, mutta kävikin niin, että isäntä soitteli kaupan kalatiskiltä kertoakseen, ettei lähimarketissa ollut mitään (!) alle kolme päivää sitten pyydettyä kalaa. En sillä hetkellä ollut kykeneväinen ajattelemaan jaloillani ja miettimään uutta kokkaussuuntaa, joten pyysin jättämään kalan kauppaan ja tuomaan muut listalla olleet tavarat. Niin sain sitten mm. pussin mantelilastuja, jotka oli tarkoitus käyttää siihen kalaan. Mutta onneksi sain myös kanaa, ja vahingossa jopa kahta eri sorttia.

Ylikypsä, luullinen naudanrinta

Wed, 25 Feb 2015 00:00:00 +0000

Naudanrinnan sivuprofiili

Kaikenlaiset, suussasulavilta vaikuttavat Texas BBQ brisket -reseptit ovat vilisseet netissä taajaan viime vuosina, mutta minun on kestänyt ryhtyä tuumasta toimeen. Taannoin ostin palan luullista naudanrintaa ajatuksena kypsentää se hitaasti grillissä ja/tai savustimessa. Luullinen naudanrinta ei teknisesti ottaen ole sama asia kuin brisket, joka ymmärtääkseni tarkoittaa naudanrinnan palaa, joka on leikattu luun yläpuolelta ja jossa yleensä kai tulisi olla mukava rasvakerros päällä (köh, minähän alkujaan luulin, että brisket viittaa ruokalajiin, mutta se viittaakin siis siihen lihanpalaan). Joka tapauksessa, ajattelin, että kokeillaan luullista rintapalaa, kun sellaista sattui tulemaan vastaan.

Chorizo-fenkoli-sitrussalaatti

Mon, 23 Feb 2015 00:00:00 +0000

Taannoin katsoimme lauantai-illan iloksi useamman ruokabloggaajan jo hehkuttaman Chef-leffan. Muilta ansioiltaan elokuva ei ehkä iskenyt minuun ihan täysillä komeasta näyttelijäkaartistaan huolimatta, mutta ruuanlaiton määrää, kuvaustapaa ja detaljitasoa kuolasin ihailin kovasti. Symppistä oli myös se, että elokuva oli pääosanesittäjänsä käsikirjoittama ja ohjaama, eli voisin kuvitella hänen olleen todella innoissaan aiheestaan. Suosittelen elokuvaa nimenomaan ruuanlaiton ystäville ja suosittelen myös varaamaan evästä käden ulottuville, muuten alkaa harmittaa. Paljonpuhuttujen cubanos-leipien lisäksi mieleen jäi erityisesti elokuvan alku, jossa katsoja sai ihastella mm. erilaisten sitrusten pilkkomista. Minulle jäi siitä hirveä himo erilaisiin sitrusresepteihin, ja nyt onkin niille hyvä aika sitrusten ollessa vielä sesongissa.

Kokonaisena kypsennetty mango-kookoskana

Fri, 20 Feb 2015 00:00:00 +0000

Tämä mangokana syntyi pienenä kompromissina, kun yritin sovittaa kokonaisen kananpojan valmistusta sekä omiini että taaperon ruokamieltymyksiin. Lisäksi ruuan piti valmistua ilman, että keittiössä kuluisi kovinkaan paljon aikaa. Itse haaveilin tulisesta, mangolla höystetystä kanasta mutta lapselle ruuan piti olla hiukan lempeämpää. Niinpä päädyin hauduttamaan kanan miedosti maustetussa kookosliemessä ja maustamaan sen mangososeella, jättäen kuitenkin itselleni tilaa lisätä chiliä valmiiseen annokseen mielin määrin. Kompromissi terminä saattaa kuulostaa vähän negatiiviselta ja siltä, että loppujen lopuksi kukaan ei saa mitä haluaa, mutta tällä kertaa tilanne meni juuri toisin päin, minä ja lapsi saimme molemmat juuri sellaista ruokaa, mistä pidämme.

Täydellinen ceviche

Wed, 18 Feb 2015 00:00:00 +0000

Cevicheä on tehty meillä monet kerrat ja yhden kuhacevichen reseptin olen julkaissut täälläkin. Kuten tuosta aiemmasta ohjeesta näkyy, kokkaan aika paljon vapaalla kädellä, eli sävellän joko ohjeen itse tai kurkkaan muista lähteistä inspiraatiota, jonka jälkeen sitten kuitenkin teen jonkun oman sovellukseni. Nyt, kun ei cevicheä ole vähään aikaan tullut tehtyä halusin vähän vilkuilla eri lähteistä ns. oikeaoppista versiota, kun varsinkin kalan marinointiaika vaihtelee todella paljon eri lähteiden välillä.

Pintapuolisen tutkimukseni perusteella tulin johtopäätökseen, että ceviche on niitä ruokia, joista jokaisella on se oma, paras reseptinsä. Normaalisti ceviche on kuitenkin sitruksessa marinoitua merenelävää tai -eläviä, yleensä valkoista kalaa, muut komponentit vaihtelevat. Ruoka on eniten leimattu perulaiseksi, mutta samaa nimeä kantavia, enemmän tai vähemmän samanlaisia versioita löytyy läpi latinalaisen Amerikan. Koska tällä kertaa halusin noudattaa jotain reseptiä normaalin sooloiluni sijaan, käännyin The Guardianin “How to make perfect ceviche” -artikkelin puoleen. Olen muutaman kerran testannut saman lähteen ns. täydellisiä reseptejä ja pitänyt niitä oikein hyvinä eikä tämäkään, todella yksinkertainen versio pettänyt. Marinointiaika oli huomattavasti lyhyempi kuin edellisessä julkaisemassani cevichessä ja nyt omaan makuuni parempi, kala ehti ottaa marinadista paljon makua mutta jäi rakenteeltaan lähes raa’an oloiseksi, mistä pidän. Annoksen viimeiset palat ehtivät tosin kypsyä valokuvan räpsäisyn ja ruokailun aikana hieman lisää, eli melko herkkää tavaraa se on.

Kotitekoinen ketsuppi

Mon, 16 Feb 2015 00:00:00 +0000

Säilöntäharrastukseni rajoittuu lähinnä marjojen pakastamiseen sekä sienten kuivatukseen tai suolaukseen. Olen vähän laiska keittelemään hilloja tai pikkelsejä, luulen, että suurena syynä laiskuuteeni on säilöntäastioiden desinfiointi, joka kuulostaa korvaani lähinnä ylimääräiseltä tiskaukselta, urheilulajilta, josta en erityisemmin pidä.

Kotitekoista ketsuppia olen kuitenkin hinkunut kokeilla jo pidempään. Näinä gourmet-burgereiden ja hodareiden aikoina jotenkin tuntuu, että se melkeinpä kuuluu asiaan. Ja kun omaan makuun mausteita saa olla aika reilusti enemmän kuin normiketsupissa, saa sellaista haluamanlaistaan soosia varmimmin, jos yrittää itse sen tehdä. Ja kotona olisi käyttöä vailla juuri sopiva pullokin ketsupille. Tarvitaanko niitä perusteita edes enempää? Olen lähes joulusta asti kantanut kotiin joka viikko pari kiloa tomaatteja ihan vain ketsuppia silmälläpitäen, mutta syystä tai toisesta tomaatit ovat aina päätyneet muuhun käyttöön ja olleet ketsuppihetkenä vähissä. Nyt pääsin kuitenkin vihdoin toimeen.

Clafoutis mustikoista laskiaispannariksi

Sat, 14 Feb 2015 00:00:00 +0000

Huomenna on laskiaissunnuntai, mutta meillä sitä vietetään jo vähän etunojaisesti. Pulkkamäkeen emme ole kyllä päässeet, saa nähdä, riittääkö tämänpäiväisen sateen jälkeen etelässä edes lunta pulkkailuun. Joka tapauksessa, herkkuani hernesoppaa tein jo eilen, tänään puolestaan paistettiin pannaria sopan kaveriksi. Googlasin vähän erilaisia pannariohjeita perinteisen ja ahvenanmaalaisen version vaihteluksi ja päädyin clafoutikseen. Clafoutis on ranskalainen, perinteisesti kirsikoista tehtävä jälkkäri, mutta minä tein mustikkaisen version. Jälkkäri ei kauas putoa meikäläisestä pannukakusta.

Ohjeen otin BBC Good Foodista, josta luin samalla, että vain kirsikoista tehtävä pannari on clafoutis, muilla marjoilla kyseessä on oikeastaan flaugnarde. Ettäs tiedätte. Manteleita ei kotona tällä kertaa ollut ja joku oli popsinut taas kaikki pähkinät, joten käytin taikinaan pelkkää vehnäjauhoa, jota laitoin hiukan alkuperäisohjetta isomman määrän. Marjoja ja mausteita muokkasin hieman myös. Hyvin toimi näinkin, vaikka hieman jäin miettimään, oliko ohjeessa kaikki määrät ihan kohdillaan; minä käytin esim. marjoja vain n. 250g ja niitä oli silti todella paljon taikinamäärään nähden, kuten kuvasta näkyy - eli lopputulos ei ollut niin kovin clafoutismainen. Alkuperäisohjeessa olisi marjoja ollut vielä 150g lisää. Aika moni olikin ohjeeseen kommentoinut, ettei annettu paistoaika riittänyt, minkä arvelen johtuneen marjojen suuresta määrästä. Ihan älyttömän hyvää siitä silti tuli, eli makua eivät marjat pilanneet mitenkään, vaikkeivät ne tehneet ulkonäölle palveluksia. Jos marjamäärää vähentäisi, vähentäisin myös sokeria, nyt pannari oli makeahko mutta se ei haitannut, kun raikkaita mustikoita oli mukana niin paljon. Pannarin jo tehtyäni muistin, että Luimupupulla olen myös nähnyt ihanankuuloisen, mustikkaisen clafoutis-pannarihybridin ohjeen, linkkasin senkin tähän.

Kouluruokaklassikoita: veriletut

Tue, 10 Feb 2015 00:00:00 +0000

Tykkäsitkö sinä lapsena veriletuista? No minä en todellakaan. Niitä ei meillä taidettu kotona edes valmistaa, ja koulussa ne menivät varmasti “kiitos niin vähän kuin mahdollista” -osastolle. Aikuisena olen oppinut tykkäämään muista verta sisältävistä ruuista kuten veripaltusta tai peribrittiläisestä black puddingista, joten halusin antaa veriletuillekin mahdollisuuden. Ja onhan se hyvä, että teuraaksi kasvatettavasta eläimestä käytetään kaikki syömäkelpoinen. Nykyisin edullisemmat ruhonosat ovat nose to tail -hengessä jo tosi suosittuja, mutta - ei niin kovin yllättäen - tietyt sisäelimet, pää ja veri eivät edelleenkään nostata kovin lämpimiä tunteita. Ja myönnän, ei niitä meilläkään ihan alvariinsa valmisteta, kunhan silloin tällöin tehdään projektiluontoisia kokeita.

Falafelit ja kaksi dippiä

Sun, 08 Feb 2015 00:00:00 +0000

Kun on tällainen kitupiikki kuin minä, haluaa tehdä falafelitkin itse sen sijaan, että tilaisi ne lähimmästä känkkylästä ja maksaisi seitsemisen euroa pullista, jotka ovat nähneet parhaat päivänsä jo ennen kuljetusastiaan joutumista. Kuulostaa vaivalloiselta? No ei se oikeastaan ole, mutta ihan akuuttiin falafelinhimoon eivät kotitekoiset pullat sovi, koska kuivattuja kikherneitä pitää liottaa vähintään kahdeksan tuntia. Säilykekikherneitä en ole tässä yhteydessä vielä kokeillut, joten en osaa sanoa, miten ne toimisivat. Mutta sinänsä siis aika helppoa puuhaa, minusta ainoat tempukkaat vaiheet olivat paistaminen ja vanhan monitoimikoneeni uhkailu, jotta se suostuisi toimimaan.

Kokeiluja naapurin maalaiskananpojilla: Lämmin kanasalaatti maapähkinäkastikkeella

Thu, 05 Feb 2015 00:00:00 +0000

Blinien ja kaalipatojen lomassa alkoi taas tehdä mieli vähän raikkaampia makuja. Kaupasta keräilin kärryymme salaattiainekset sekä Naapurin maalaiskananpoikaa, jota on kehuttu useammassa lähteessä. Minäkin olen sitä pari kertaa jo kokeillut ja mieltynyt tuotteisiin, mutta valokuvien kanssa on ollut sellaista epäonnea (esim. joku söi ruuat ennen kuin ehdin niitä edes kuvaamaan), ettei mitään ole vielä päätynyt tänne blogiin asti. Ainakin yksi hyväksi havaittu resepti odottelee kuitenkin hihassa parempaa luonnonvaloa tai pitkään ostoslistalla roikkuneen kirkasvalo- tai raksalampun hankkimista.

Savoijinkaali-lammaspata

Tue, 03 Feb 2015 00:00:00 +0000

Viime viikolla tein taas vaihteeksi yhtä luottoarkiruuistani, kaalipataa eli tuttavallisemmin kaalimössöä. Tuhti ja edullinen keiton ja pataruuan välimuoto on monella tapaa kiitollista valmistettavaa; kunhan kaalia, porkkanaa ja sipulia löytyy, voi loppureseptiä varioida vaikka miten. Karitsan jauhelihan voi vaihtaa esimerkiksi possuun, nautaan tai makkaraan ja hiilarina voi käyttää perunaa tai vaikka papuja, jos riisi ei kokkauspäivänä satu maistumaan. Näitä listoja voisi jatkaa ihan loputtomiin.

Soppaa lusikoidessani mietin, että lopputulos oli onnistunut mutta kaipaisin ehkä sitä hienompaa kaalin suutuntumaa ja mehevyyttä, mikä kesällä syntyy, kun samaa ruokaa tekee varhaiskaalista. Koska varhaiskaalia ei näin tammikuussa tahdo olla tarjolla, päätin kokeilla seuraavan sopan tekemiseen savoijinkaalia. Kaunista savoijinkaalia en muutenkaan ole koskaan tainnut kotioloissa valmistaa, joten tein uuden kaalipadan heti tällä viikolla. Padan ollessa jo liedellä päätin vielä korvata normaalisti ruokaan käyttämäni kaurariisin linsseillä, ja kas, minulla olikin jo ihan eri ruoka kuin edellisviikolla. Jos olisin tajunnut, olisin voinut ottaa kaupasta vielä vähän lehtikaalia savoijinkaalin jatkeeksi, sen tumma vihreys olisi sopinut hyvin mukaan.

Kausiherkkua: blinit (gluteeniton)

Mon, 02 Feb 2015 00:00:00 +0000

Ikivanhat mummola-astiat kaivettu kaapista - check. Ylimääräinen kauppareissu tehty, koska smetana ei saa loppua kesken - check. Kolesterolimittaus peruttu maanantailta - check. Blinien aika!

Blinit kuuluvat meillä jokatalvisiin perinteisiin, mutta en ole moneen vuoteen paistanut niitä omassa kodissani. Nyt saatiin kuitenkin useampi syöjä kylään, joten sain vihdoin aikaiseksi ryhtyä puuhaan. Mutta kun tekee jotain pitkästä aikaa, eivät prosessit ole välttämättä ihan loppuun saakka hiottuja, ja muitakin yllätyksiä voi tulla vastaan. Blinipäivää edeltävänä iltana olin jo käynyt nukkumaan, kun tajusin yhtäkkiä jättäneeni kalangraavauksen puolitiehen. Kala valmiiksi ja takaisin nukkumaan. Muutamaa tuntia myöhemmin heräsimme koirien äänekkääseen vahtihaukkuun. Hetken päästä kuistilta kuului kolinaa ja selvisi, että ilmeisesti joku naapureista oli palaamassa yöriennoilta eikä juuri sillä hetkellä muistanut, mikä on hänen kotiovensa. Toivottavasti löytyi. Normaalisti pihassamme on superhiljaista, joten ehkä hyvä puoli ylimääräisessä yöherätyksessä oli, että tiedämme vihdoin kolmipäisen murtohälyttimemme toimivan. Ja pari tuntia tämän välikohtauksen jälkeen ihmispoikanen olikin jo valmis uuteen päivään. Isäntä otti hänet hoitaakseen, joten minä sain vielä torkkua tovin, Vajaan tunnin päästä lopulta nousin, en erityisen levänneenä mutta auttamattomasti myöhässä siihen nähden, mitä kaikkea olin suunnitellut tekeväni ennen vieraiden saapumista.

Porsaankyljykset, nuo yhden astian arjenpelastajaihmeet

Fri, 30 Jan 2015 00:00:00 +0000

Pari päivää ovat olleet jotenkin hässäkkäpitoisia ilman, että mitään olisi varsinaisesti tullut edes tehtyä. Eilen juostiin aamulla asioille, sitten suoraan leikkipuistoon, hölkäten kotiin samalla toivoen, ettei lapsi nukahtaisi ennen kotiinpääsyä ja lounasta (ei onnistunut), sitten pikaiset ja pakolliset kotihommat ja omat syömiset (lapsi kenties nukahti mutta äidillä oli sudennälkä), lapsi herää, syö lounaansa, lähdetään koiria ulkoiluttamaan, tullaan kotiin, kas onkin taas ruoka-aika, syödään, puetaan päälle ja lähdetään kauppaan. Kotona ollaan puolisen tuntia ennen mukulan iltapuuroa. Sarkastisesti voi toki todeta, että yhyy, onpa hoitovapaalla rankkaa, kun piti selvitä sekä leikkipuistoon että kauppaan, mutta kyse ei oikeastaan ole siitä. Enemmän vaan hämmentää, että johonkin tyhjiöön se päivä hävisi, ja muistikuvat siitä sisältävät enimmäkseen ulkovaatteiden pukemista ja riisumista.

Syksyinen lintu, keväinen salaatti

Tue, 27 Jan 2015 00:00:00 +0000

“Mitäs jos tehtäisiin teerestä jotain salaattia?” Hmmm. Isännän kysymyksestä mieleeni juolahti välittömästi rucolapohjainen salaatti, jossa voisi olla ruokaisuuden vuoksi vähän jotain lämpimiä, paahdettuja juureksia ja pähkinöitä. Mutta meillä olikin hieman eri ajatukset salaatista, isäntä halusi nimittäin kokeilla jotain kevyttä, sanoisinko keväistä salaattia, joka sopisi alkupalaksi. Jouduin hieman pyörittelemään suunnanmuutosta mielessäni, koska olin jo ehtinyt muodostaa oman suunnitelmani, mutta sitten ajattelin, että miksipä ei. Riistan kanssa yksinkertainen ja varma ei ole koskaan väärin, mutta toisaalta minusta raaka-aineen kunnioittaminen ei poissulje kokeilujakaan. Tällä kertaa itse pääraaka-aine valmistettiin hyvin yksinkertaisesti pannulla, niin, että sen oma maku pääsee esiin. Teeren ympärille tehty salaatti oli kuitenkin aurinkoisen kevyt, kuten sanottu, enemmän keväinen kuin syksyinen. Mutta hauska yhdistelmä tummasta lihasta ja raikkaasta salaatista tuli, salaatin keveys ehkä jopa korosti linnun makua ja toisin päin. Krutongit ja raikas yrttiöljy tasoittivat makuja niin, etteivät salaatti ja lintu tuntuneet kuitenkaan olevan eri paria vaan toimivat yhtenä kokonaisuutena. Jos pakastimessa köllöttää vielä keväällä tummalihaista lintua (tai miksei tätä voisi tehdä vaikka naudanlihalla), suosittelen kokeilemaan!

Lempeäntuliset sinisimpukat chipotleliemessä

Thu, 22 Jan 2015 00:00:00 +0000

Pitkästä aikaa pääsin tekemään sinisimpukoita, yhtä syksyn ja talvikauden suosikeistani. Tänä vuonna simpukoiden saatavuus on harmillisesti tuntunut aiempaa huonommalta, tai sitten aikatauluni vaan ovat menneet kovasti ristiin tarjonnan kanssa. Nyt niitä kuitenkin saimme, vihdoinkin! Rakastan sitä kolinaa, jota simpukankuoret pitävät kattilassa käänneltäessä ja löydän jopa elukoiden putsaamisesta oman zeninsä. Jep, taidan olla vähän koukussa.

Tällä kertaa simpukat pääsivät lempeäntuliseen, kermaiseen chipotleliemeen. Päätös liemestä syntyi oikeastaan jääkaapissa majailleen pekonipaketin inspiroimana - simpukat ja pekoni on aina hyvä yhdistelmä, joten kirjoitin googlen hakukenttään uusien ideoiden toivossa “simpukka pekoni”. Otsikoiden alkupäässä silmiini osui Keittiönatsi-blogin pekoni-chipotle-sinisimpukkapostaus, josta nappasin ajatuksen tehdä jotain samantyyppistä. Tykkäsimme isännän kanssa molemmat meidän versiostamme kovasti; isännän mielestä simpukat olivat aivan täydellisiä, minusta ne olivat herkkuja mutta olisin ehkä kaivannut liemeen lasia valkkaria tai jotain muuta ohentajaa, pelkkään kermaan tehtynä kastike oli makuuni vähän liiankin paksua. Mutta makuasioista ei varmaan sovi kiistellä.

Kertauskurssi sinisimpukoiden käsittelyyn

Wed, 21 Jan 2015 00:00:00 +0000

Kuva on arkistojen aarteita, allekirjoittaneen onnistuttua hukkaamaan tähän tekstiin otetut simpukkakuvat…

Sinisimpukat eivät millään muotoa ole harvinaisuus suomalaisessa nykyruokapöydässä, mutta tiedän edelleen paljon ihmisiä, joihin ruokamyrkytyskauhutarinat on juurrutettu niin hyvin, etteivät he uskalla niitä syödä tai ainakaan valmistaa itse. Mutta uskokaa, ei simpukoiden pilaantumisesta tarvitse olla huolissaan, kunhan ne on oikein käsitelty. Ja se oikein käsittely ei ole mitään rakettitiedettä, vaan edellyttää ainostaan muutaman yksinkertaisen periaatteen noudattamista.

Olen jonkun aiemman sinisimpukkaohjeen yhteydessä jo julkaissut käsittelyohjeet ja viitannut niihin sitten myöhemmissä resepteissä, mutta ajattelin kertauskurssina nostaa tämän aiheen nyt omaksi tekstikseen, niin löytyy jatkossa helpommin. Äyriäisiä rutiininomaisemmin käsitteleville tässä ei varmasti ole mitään uutta, mutta noviisille toivottavasti apua. Eikä kannata säikähtää, vaikka ohjeet ovat pitkät - yritän olla perusteellinen, mutta mistään vaikeasta jutusta ei ole kyse, ihan oikeasti! Aikaa putsaamiseen hiukan menee, mutta sitten itse kypsennys onkin hyvin nopeaa. Meillä tällä kertaa käsitellyt simpukat päätyivät täyteläisentuliseen chipotle-kermakastikkeeseen, josta luvassa lisää ihan lähipäivinä.

Sesongin appelsiini-vaniljapiirakka

Sun, 18 Jan 2015 00:00:00 +0000

Erilaisten eksoottisten hedelmien keskellä arkiset appelsiinit pitävät pintansa vuodesta toiseen. Niiden sesonki on parhaimmillaan juuri nyt, eikä hintakaan huimaa päätä. Suurimmaksi osaksi syön appelsiinit ihan sellaisenaan, mutta tällä kertaa valmistin niistä raikkaan piirakan. En ole aiemmin tehnyt makeaa piirakkaa appelsiinista ja vähän mietin, vetääkö mehevä hedelmä koko piirakan muhjuksi, mutta vielä mitä, siitä tuli tosi hyvää! Yksinkertaisuus taisi jälleen olla valttia: appelsiini-tuorejuustotäyte täydentyi simppelisti vaniljalla ja pohja kardemummalla, molemmat mausteet sopivat mielestäni ihan nappiin appelsiinin kanssa. Piirakan maku on raikkaan talvinen, mutta samalla se muistuttaa jo lähestyvästä keväästä ja pääsiäisestä. Ihanaa, pitkän pimeän syksyn ja alkutalven jälkeen valoa ihan kirjaimellisesti häämöttää jo horisontissa.

Paras marinadi tofulle? Kaksi hyvää vaihtoehtoa

Sat, 17 Jan 2015 00:00:00 +0000

Yleistä tietoa on, että tofu sellaisenaan ei maistu millekään (paitsi ehkä muovailuvahalle, mutta ei, en oikeasti tiedä, miltä muovailuvaha maistuu). Ja se, että tofusta tulee juuri niin hyvää kuin marinadinsa. Silti, vaikka tekisi kuinka hyvän marinadin, niin usein se tofukokemus vaan jää vähän vajaaksi. Useimmiten jää sellainen “olihan tuo ihan syötävää” -fiilis.

Ylläolevan perusteella kuulostaa kenties siltä, että kannattaako sitä tofua minun laittaakaan, jos en koskaan ole siihen tyytyväinen, mutta jostain syystä sitäkin tekee välillä aina mieli. Varsinkin pannulla rapsakaksi paistettuna tofu on minusta hyvää ja tuo vaihtelua perheen kasvisruokapäiviin.
Koska en välitä ostaa tofuani valmiiksi marinoituna, olen viime aikoina testaillut useampia erilaisia marinadeja tavoitteenani löytää se paras henkiinherättäjä tuotteelle. Ja kas, pari juttua ovat toimineetkin tosi hyvin. Alla reseptit teillekin!

All-in-one -aamiaispannu

Tue, 13 Jan 2015 00:00:00 +0000

Ei varmaan ole eka kerta, kun tämän sanon, mutta mielestäni kananmuna on yksi maailman parhaista keksinnöistä. Onko mikään muu raaka-aine niin monikäyttöinen sekä statistin roolissa että annoksen päätähtenä? Ja kulkee tarvittaessa vielä kypsennettynäkin omassa pakkauksessaan.

Aamiaispannun idean otin Luci’s Morsels -blogista lähinnä kuvan perusteella, ihastuin nimittäin ajatukseen uunissa kypsennetyistä munista, joiden päällä on leipäkuutioita. Ihan eri ruokahan siitä tuli (epäilemättä, jos ei viitsi lukea ohjetta), omani valmistui sen pohjalta, mitä jääkaapissa oli eli kasviksista ja pienestä palasta hyvää cheddaria. Päälle pudottelin parhaat päivänsä nähnyttä täysjyväpaahtoleipää sekä muutaman voilastun makua tuomaan. Tämä(kin) on siitä kiva ruoka, että mukaan voi hyvin heittää juuri sitä, mistä itse pitää - ilmeinen kumppani kananmunalle olisi pekoni, mutta joskus voi ruokaa tehdä ilmankin. Kunhan ei tule tavaksi.

Kikherne-avokado-fetasalaatti

Sun, 11 Jan 2015 00:00:00 +0000

Ja salaateilla jatketaan. Kikherneistä ei ole vähään aikaan tullut tehtyä mitään, joten niitäkin oli nyt saatava. Lääkkeeksi edelleen kalvavaan salaatinhimoon kaivelin kaapeista valmiiksi löytyvistä aineksista sellaisen “mitä meillä nyt tänään sattuu olemaan” -tyylisen salaatin, josta tuli oikein maukas arkilounas, ja myöhemmin vielä päivällinenkin. Toisin kuin linssisalaatti, tämä salaatti ei valitettavasti ihmispoikaselle maistunut, hän maisteli raaka-aineita tyytyväisenä valmistusvaiheessa mutta lautaselta poimi vain muutaman kikherneen, puristeli sen jälkeen avokadonpalat käsissään muusiksi, tuuppasi lautasen kaikin voimin niin kauas edestään kuin mahdollista ja heitti lopuksi ruokalapun teatraalisesti perään. Ei väkisin. Minä kuitenkin pidin salaatista; kikherneet toivat siihen ruokaisuutta, kurkku ja sipuli mehevyyttä, avokado pehmeyttä, salaattisekoitus keväisyyttä ja feta mukavaa suolaisuutta. Harmi, ettei kaapissa ollut tomaatteja, niitä salaatti olisi ehkä vielä kaivannut. Helppoa ja (itselleni) maistuvaa arkiruokaa tästä tuli joka tapauksessa, ainut muistettava juttu on, että kikherneitä pitäisi liottaa kahdeksan tuntia ja keittääkin vielä tunnin - jos haluat salaattisi nopeammin, voi herneet ostaa purkissa käyttövalmiina. Menee joko sellaisenaan tai lisukkeena!

Enemmän ja vähemmän onnistuneet tabbouleh-muunnelmat

Fri, 09 Jan 2015 00:00:00 +0000

Varma vuoden vaihtumisen merkki on, että minun alkaa tehdä mieli kaikkea sitruunaista ja yrttistä erilaisten joulumakujen jälkeen. Vaikka on varmasti todella out keventää joulun jälkeen, huomasin tänä vuonna, että huolimatta sangen maltillisesta joulusyömisestä tekee nyt joka tapauksessa mieli ihan erilaisia, raikkaita makuja. Eli vaikkei varsinaista keventämistä ole suunnitelmissa, taitaa vaihtelu virkistää täälläkin.

Jo monena vuonna yksi alkutalven suosikkilisukkeistani on ollut tabboulehia muistuttava salaatti, jossa käytetään bulgurin sijasta linssejä. Ruokaisa, raikas salaatti menee ihan sellaisenaan tai jos jonkinlaisen lihan tai kalan lisukkeena. Tabboulehin “viralliset” reseptit vaihtelevat aika paljon lähteestä riippuen enkä ole kovin kova huutelemaan ns. oikeaoppisten reseptien perään (minusta ruuanlaittoon kuuluu tietty luovuus ja se, että jokainen saa tehdä itselleen sopivia muunnelmia), mutta minun mielessäni tabboulehin kulmakivet ovat sitruunasta ja oliiviöljystä tehty kastike, persilja, minttu ja bulgur-vehnä. Silti, tuo linssiversio on minusta jopa alkuperäistä parempaa, koska pidän hurjasti palkokasveista. Linssien värillä ei ole niin väliä, nyt käytin punaisia mutta esim. mustista beluga-linsseistä saa hauskan, vähän näyttävämmän lopputuloksen, ja linssit pysyvät myös punaisia paremmin kasassa.

Kalaa suolakuoressa

Wed, 07 Jan 2015 00:00:00 +0000

Ehkä viitisen vuotta sitten näitä suolakuoressa kypsennettyjen kalojen reseptejä näkyi paljon enemmän, mutta nyt trendit ovat taineet ajaa niistä ohi. Itsekin tajusin, että aiemmassa kodissamme tein suolakuorikalaa useaan otteeseen, mutta lienenkö tehnyt sitä täällä nykyisessä asunnossa kertaakaan, ja kohta olemme täälläkin asuneet jo neljä vuotta. Minulla syy ei ole kuitenkaan niin trendeissä, vaan enemmän siinä, ettei isäntä oikein välitä suolakuoressa tehdystä kalasta. Vaikkei hän ole erityisen ruotokammoinen, on kuulemma kokonaisen pienen kalan rääppiminen turhan työlästä siihen nähden, minkä verran siitä irtoaa tavaraa. Hmmm, outo mies. En kyllä yhtään allekirjoita hänen huoltaan, minusta suolakuoressa olevan kalan liha on mehevää ja putoaa luusta, ja voihan sitä tehdä vähän isommankin vonkaleen, jos siltä tuntuu. Ja koska isännältä ei ihan joka kerta kysytä, mitä hänelle saisi olla ruuaksi, innostuin nyt pitkästä aikaa laittamaan kalani suolakuoreen.

Pho-keiton jäljillä

Mon, 05 Jan 2015 00:00:00 +0000

Jos jonkinlaista nuudelisoppaa on vuosien varrella tullut sekä syötyä että tehtyä, mutta myönnän, että tietämykseni vietnamilaisesta pho-keitosta on perustunut täysin omiin mielikuviini. Kuvaani on kuulunut lähinnä riisinuudeleita ja kasviksia, joiden päälle kauhotaan maukasta lientä ja mahdollisesti lihaa. Viimeisen vuoden-parin aikana on pho-keittoa kuitenkin tehty vähän joka suunnalla, joten väkisinkin on takaraivoon jäänyt ajatus ainakin siitä, että soppa on nimenomaan naudanlihasta tehtyä ja hyvistä, luuta sisältävistä paloista pitkään haudutettua, supermaistuvaa lientä. Ja tähän se kuvani pho-keitosta onkin sitten jäänyt.

64-asteinen porsaan sisäfile

Sat, 03 Jan 2015 00:00:00 +0000

Me emme tehneet joulukinkkua (vielä, 12-kiloinen kinkku odottaa pakastimessa paistajaansa), joten possukiintiö ei ole tällä hetkellä aivan täysi. Olen kerran aiemmin jo tehnyt 64-asteista possunfilettä Liha-kirjan ohjeella (Readme, toimittanut Mika Remes) ja pidin siitä sen verran paljon, että nyt tuli tehtyä uusintakierros pienin variaatioin. Possun fileestä tulee helposti vähän kuivaa, mutta tällä ohjeella se jää rauhassa kypsytettynä juuri sopivan roseeksi ja meheväksi sisältä. Me teimme possun kaveriksi lohkoperunoita uunissa, kypsentäen niitä ensin hieman korkeammassa lämmössä noin puolivalmiiksi ja laskien uunin lämpötilaa, kun possun oli aika päästä mukaan. Laitoin fileen kypsymään samaan astiaan perunoiden kanssa, mutta omassa foliopaketissaan. Perunoiden lisäksi lisukkeina toimivat simppeli salaatti sekä salsa verde. Alkuperäisessä ohjeessa ei ole annettu paistoaikaa, mutta meillä possun valmistumiseen meni vajaat kaksi tuntia sekä parikymmentä minuuttia vetäytymiseen, kun ruskistetun fileen sisälämpötila uuniin mennessä oli noin 25 astetta. Minun uunini ei ole kuitenkaan tarkin mahdollinen, joten aika on tässäkin lähinnä suuntaa antava.

Kolme blogivuotta ja yksi häränhäntäsoppa

Fri, 02 Jan 2015 00:00:00 +0000

Vuosi vaihtui ja samalla Kärähtäneet täytti kolme vuotta, hui miten aika vierii! Toissapäivänä yhtä vanhaa valokuvaa etsiessäni selasin kansioitani vuodesta 2012 alkaen ja oli aika huikeaa nähdä, miten paljon sisältöä on blogiin ehtinyt jo kertyä. Vaikka välillä tuleekin sellainen olo, ettei mitään oikein saa aikaiseksi, löytyy vanhoista arkistoista onneksi runsaasti päinvastaista todistusaineistoa.

Vuodenvaihteen syömisistä ei jäänyt juuri raportoitavaa jälkipolville, olimme seisojien kanssa fasaanihommissa oikeastaan koko päivän, joten tein jo edellisenä päivänä ison vadin lasagnea, josta söivät sekä ihmispoikanen, lapsenvahtina ystävällisesti toiminut äitini sekä minä ja isäntä sitten kotiin päästyämme salaatin kera. Muitakin herkkuja olin varannut jääkaappiin, mutta aikainen aamu vaati veronsa ja nukahdin sohvalle ennen vuoden vaihtumista. Riittipä herkkuja sitten uudenvuodenpäivällekin ja kuohuvatkin saatiin kilistellä vasta vuoden ensimmäisenä iltana.

Kohti rentoa (ruoka)vuotta 2015

Wed, 31 Dec 2014 00:00:00 +0000

Ihan pian tulee jätettyä hyvästit vuodelle 2014 ja toivotettua jälleen yksi uusi vuosi tervetulleeksi. Tälläkin kertaa vuodenvaihde saa minut ja monet muut miettimään, mitä edellisvuodesta jäi käteen ja mitä ensi vuonna haluaisin olevan edessä. Yritän tässä keskittyä niihin asioihin, jotka liittyvät ruokaan ja bloggaamiseen, mutta tuskin selviän täysin rönsyilemättä, kaiken kaikkiaan vuosi oli nimittäin sangen tapahtumarikas, ainakin minun normaalisti tasaisessa mittakaavassani. Vietettiin edellisvuoden lopulla syntyneen ihmispoikasen vauvavuotta, useimmiten ihan mukavasti mutta välillä vähän enemmän hiki otsalla. Samaan aikaan perhe pieneni vanhemmasta päästä, kun molemmat isoäitini siirtyivät autuaammille maille syksyllä. Ja työrintamallakin oli tuulinen vuosi; vaikka olin itse vanhempainvapaalla, aiheutti turbulenssi paljon ammatillista pohdintaa ja hankaloitti päätöstä töihinpaluun ajankohdasta. Silti kokonaisfiilis vuodesta on positiivinen, minä ja välitön perheeni voimme hyvin ja olemme saaneet nauttia sekä antoisasta arjesta että erityisistä, hienoista juhlahetkistä - hyvän ruuan kera.

Riimiliha porosta

Sat, 27 Dec 2014 00:00:00 +0000

Tämä riimiliha sopii mainiosti uuden vuoden juhliin, mutta me söimme sitä joulupöydän alkupalana. Alkuperäinen, hirvenlihalle tehty resepti on hesarin ja se on odottanut jo syyskuun lopulta käyttöön pääsyä. Koska sopivaa hirvenpalaa ei pakastimessa tähän hätään ollut, nappasin kaupan pakastealtaasta kaksi poron ulkofilettä. Niistäkin sai aivan suussasulavat riimilihat. Minä käytin ohjeen mukaisia mausteita, mutta poronliha on itsessään niin maukasta, että pelkkä suolakin riittäisi, terveisin nimimerkki “maistelin kuormasta”. Suolamäärää pienensin kuitenkin hieman alkuperäisestä, koska poronfile on kovin ohutta ja suolaantuu aika voimakkaasti jo vuorokaudessa.

The Christmas Sandwich ja muutama muu vinkki joulutähteiden käyttöön

Fri, 26 Dec 2014 00:00:00 +0000

Toivottavasti kaikilla on ollut oikein nautinnollinen joulu, juuri sellaisessa muodossa kuin se paras joulu itse kullekin näyttäytyy! Me vietimme joulua ihan perinteisesti ja meille mieleiseen tapaan, aattona kyläilimme kantakodissani valmiissa pöydässä ja sen jälkeen ollaan lähinnä löysäilty kotona ja nautittu pakkaskeleistä ulkona. Omaan kotiin ei tullut tänä vuonna edes hankittua jouluruokia vaan vähän muunlaista juhlavaa syötävää (joista ainakin yhden reseptin laitan vielä ennen uutta vuotta jakoon), mutta laitan jakoon yhden rääppimisimieliteon sekä lähinnä muistutuksena ihan muutaman perusvinkin jouluruokien kierrätykseen, jos joku kylläisenä raapii päätään tähteiden äärellä ja miettii, mihin ihmeen vatsaan niitä laittaisi.

Paahdetut pähkinät joulunaposteltavaksi

Tue, 23 Dec 2014 00:00:00 +0000

Nämä viimeiset joulunaluspäivät tuntuvat aina menevän ihan lentäen, mutta yhden joulunaposteltavan ehtii vielä laittaa jakoon, varsinkin, kun kyse on superhelposta ja yksinkertaisesta jutusta. Pähkinät ehtivät meillä usein salaperäisesti hävitä ennen kuin päätyvät varsinaiseen käyttötarkoitukseensa, mutta näitä makeansuolaisia paahdettuja chilipähkinöitä - joita aika perinteisesti teen jouluna mutta toisinaan muutenkin - ilmeisesti maltettiin odottaa. Tällä kertaa käytin ihan valmista pähkinäsekoitusta, jossa oli mm. cashewia, hasselpähkinää ja pistaasia, mutta vähintään yhtä hyvin toimivat myös pekaanit ja saksanpähkinät. Pähkinöissä ei mene kuin minuutti aktiivista työtä, joten niitä ehtii hyvin tekemään vaikka useamman satsin pitkin pyhiä. Parasta pian uunista tultuaan, mutta hyvää myöhemminkin.

Hävikintorjuntaa: harissalla maustetut jämälohipihvit

Fri, 19 Dec 2014 00:00:00 +0000

Ajatus mikrossa lämmitetyistä edellispäivän paistetuista lohifileistä ei oikein houkuttanut, joten kaloille piti keksiä joku jatkojalostuskohde. Muistilokeroista löytyivät nämä lohiburgerit, joita teimme viime talvena ja joihin ihastuin ikihyviksi. Samalla ajatuksella tein nyt nämä lohipihvit, tosin nyt käytin paistettua lohta ja muutin makumaailmaa jonkun verran käyttämällä harissaa. En ollut ihan varma, miten se toimisi kalan kanssa, mutta oikein toimiva jämäruoka tuli tästäkin. Mietin, että kalalajia vaihtelemalla saisi pihviin ihan loputtomasti variaatiota, tosin en tiedä, toimisiko ihan rasvaton kala tällaisessa massassa. Joka tapauksessa, lohi, kirjolohi ja siika ovat ainakin melko varmoja valintoja. Plussaa tämä ohje saa siitä, että taikina on vikkelä sekoittaa valmiiksi eikä paistamisessakaan mene kauan, kala kun on jo valmiiksi kypsää. Ihanteellista lapsiperheen ruokaa.

Pähkinäkanaa ja aasialaista salaattia

Wed, 17 Dec 2014 00:00:00 +0000

Tässä joku kerta taisinkin jo mainita, että (kieltämättä ihanien) jouluherkkujen välissä mieli ja vatsa haluavat vastapainoksi keveämpiä, raikkaita makuja. Niinpä meillä tunnutaan syövän joulukuussa ihan erityisen paljon aasialaistyylistä ruokaa, vaikka tykkäämme siitä kyllä aina muutenkin.

Tällä kertaa oli vaikeuksia päättää, tehdäkö goi ga -tyyppistä kanasalaattia vai maapähkinänuudeleita. Salaatti vei voiton, mutta koska jääkaapissa ei ollut siihen ihan täysiä aineksia, syntyikin tarjolla olevista raaka-aineista jonkinlainen hybridi, aasialaissalaattia ja maapähkinäkanaa. Yhdistelmä olikin aivan ihana, täyteläinen kana teki salaatista ruokaisan, mutta kokonaisuus oli silti kevyt ja raikas. Harmittelimme isännän kanssa ainoastaan sitä, että teimme kanaa niin vähän, olisimme varmaan pystyneet syömään tuplasti ohjeen määrän - eli jos olet kovin nälkäinen, kannattaa broilerin määrä tuplata. Joka tapauksessa, suosittelen lämpimästi, kun jouluruokaähky iskee!

Piipahdus Tuomaan markkinoilla

Tue, 16 Dec 2014 00:00:00 +0000

Öisen koiranilman jälkeen lauantaipäivä valkenikin ihan kohtuullisen näköisenä, joten päätimme pukea koko perheen naparetkeläisiksi ja suunnata Senaatintorille Tuomaan markkinoille. Aiempina vuosina Esplanadin puistossa pidetyt markkinathan ovat tosi perinteiset ja myyjiä on verrattain paljon. Mukana on runsaasti joulukoriste- ja käsityökauppiaita, mutta myös herkkupuoteja, jotka (surprise!) ovat minusta se markkinoiden kiinnostavin osa. Lisäksi markkinoiden ympärillä on joulukuun mittaan tarjolla jos jonkinlaista ohjelmaa ja tapahtumaa.

Ruokakojuissa myytiin pitkälti sitä, mitä odotinkin: paljon erilaisia joulukaloja, saaristolaisleipää ja muita leipomotuotteita, juustoja, erilaisia säilykkeitä, makkaroita ja palvilihoja, karpaloita, makeisia, hilloja ja sinappeja. Sellaisia tuotteita, joita on mukava antaa ruokalahjaksi, varsinkin, kun suuri osa oli peräisin pientuottajilta. Tai jos haluaa tehdä lahjansa itse, saa kojuja silmäilemällä kerättyä varmasti ideoita.

Kuukauden kasvis - punajuuri: savupunajuuri-yrttisalaatti

Thu, 11 Dec 2014 00:00:00 +0000

Maistelin taannoin jossain ravintola-annoksessa savustettuja juureksia ja tykästyin niihin kovasti, minun kun yleensä tulee savustettua lähinnä kalaa ja lihaa. Erityisesti innostuin ajatuksesta savustaa punajuuria. Olin ajatellut niitä lämpimäksi lisukkeeksi johonkin tukevaan liharuokaan, mutta näin jouluherkuttelun lomassa (ja apua, vastahan ne oikeat jouluherkut odottavat nurkan takana) tekikin mieli jotain vähän raikkaampaa. Niin innostuin tekemään savustetuilla punajuurilla höystetyn yrttisalaatin, josta tulikin lähes kesäinen. Salaatti oli myös ihan superhelppo tehdä, ainut valmistusta vaativa komponentti olivat itse punajuuret. Jos kotonasi ei ole savustinta, voi punajuuret paahtaa uunissakin savustetun suolan kera, paahtoaika 180 asteessa on puolisen tuntia lohkojen koosta riippuen. Punajuuret voi käyttää lämpiminä tai kylminä oman maun mukaan.

Raikas omena-piparjuurikastike

Tue, 09 Dec 2014 00:00:00 +0000

Vahingossa hyvä tulee, kuten myös summamutikassa ja hetken mielijohteesta. No okei, ei nyt ihan aina, mutta tällä kertaa onnisti. Kaikki lähti siitä, kun jääkaapissa oli ihana, tuore siikafile, jolle en osannut päättää käyttöä. Graaviin? Pannulle? Uuniin? Ehdin jo päätyä viimeiseen ja olin aikeissa tehdä perinteistä tai paketoitua piparjuurikalaa, kun mieli muuttui vielä kertaalleen. Ehkä sittenkin paistaisin sen pannulla ja tekisinkin kylkeen jonkun kylmän piparjuurikastikkeen.

Tykkään raastetusta omenasta kermaviilikastikkeissa ja muissa kylmissä, kalojen kylkeen tarkoitetuissa sooseissa. Omenan kaveriksi punasipulia ja tällä kertaa, kun sitä kerran oli, piparjuurta. Ja kastikkeesta tuli ihan tosi hyvää! Vähän makeaa, vähän hapanta ja mukavan tujakkaa, ranskankerman pehmeydellä taitettuna. Paistetun siian kanssa se maistui sekä äidille että pojalle - minähän olen voimakkaan piparjuurisesta ruuasta vain onnessani, mutta yllätyksekseni omena ei ollut pudonnut kauas puusta tässä asiassa ;)

Saaristolaisleipää joulukalenterista

Fri, 05 Dec 2014 00:00:00 +0000

Viime vuonna ihastuin kovasti Pumpkin Jamin joulukalenteriin (ja jee, sellainen aukesi tänäkin vuonna) ja erityisesti siinä olleeseen saaristolaisleivän ohjeeseen. Saaristolaisleipä oli tuolloin ollut pitkään leivontalistalla ja jouluksi sitä sitten teinkin. Leivistäni ei tullut erityisen kauniita ja jouduin esimerkiksi käyttämään rumaa foliovuokaa leipävuokana, mutta maku oli todella hyvä, joten päätin jo tuolloin tehdä leipiä myös tänä vuonna. Nyt teinkin niitä jo hyvissä ajoin ennen joulua ja ostin myös paperiset leipävuoat, joissa lopputuloksista tuli ihan leivän näköisiäkin. Kommelluksitta en kuitenkaan selvinnyt, ensin jännitin, olisiko parasta ennen -päiväyksensä aikaa sitten ohittanut piimä vielä käyttökelpoista ja sittemmin, kohoaisiko leipä kunnolla kun en tajunnut laittaa sitä leipävuokiin kohoamaan vaan kohotin taikinakulhossa ennen vuokiin laittamista (juu, ohjekin kannattaa toisinaan lukea). Hyvin ne leivät kuitenkin kohosivat ja ennen kaikkea, maku oli yhtä hyvä jollei parempi kuin edellisvuonna. Suosittelen!

Bataattilaatikko

Wed, 03 Dec 2014 00:00:00 +0000

Suhteeni bataattiin on vähän ristiriitainen. En nyt mitenkään sitä inhoa, mutta kyse ei ole suosikkikasviksestakaan. Lisäksi nykyisin saan bataatista välittömän vauvanruoka-assosiaation. Silti, aika ajoin yritän sitä käyttää, jotta ruokapöytään tulisi vaihtelua, ja esimerkiksi grillatuista bataattilohkoista olen tykännytkin ihan tosi paljon.

Tällä kertaa olin ostanut muutaman bataatin jääkaappiin ja ennen kun ne itse kävelisivät ulos, halusin tehdä niistä jotain lisuketta possun ribseille. Ja kun joulunaikakin alkaa olla käsillä, niin päätin kokeilla jouluisen mausteista bataattilaatikkoa. Monellehan se on noussut joulupöydän suosikiksi perinteisten laatikoiden ohi, mutta minun pöytääni se ei ole jotenkin mahtunut, kun niissä vanhoissa suosikeissakin on niin paljon syötävää :) Tämän kokeilun perusteella uskallan kuitenkin suositella bataattilaatikkoa minäkin, sekä joulupöytään että tällaisen bbq-maustetun possunlihan kaveriksi. Valitettavasti ribsini eivät onnistuneet niin hyvin tällä kertaa, maut olivat kohdillaan mutta lihasta ei tullut sellaista luusta putoavaa kuten yleensä, vaikka ihan tutulla ohjeella teinkin.

Kuukauden kasvis - joulukuu: punajuuri

Mon, 01 Dec 2014 00:00:00 +0000

Ja niin joulu joutui… taas kerran nopeammin ja nopeammin, vastahan se äsken oli! Mutta huolimatta siitä, mitä mieltä itse olen ajan (liian) nopeasta kulusta, joulukuu on täällä taas ja sen mukana uusi kuukauden kasvis, punajuuri.

Punajuuri on oikeastaan ajankohtainen jo aiemminkin, elokuussa kypsyvät uuden sadon punajuuret ovat nimittäin aivan mahtavan maukkaita. Mutta erittäin hyvin se sopii myös loppusyksyyn ja joulunaikaan tuoden upean dramaattista väriä joulupöytään. Ja jos et pidä rosollista, ei hätää, tarkoitus on tässä kuussa nauttia myös vähän muunlaisista punajuuriherkuista. Jääkaappiin hamstrasin jo kahden kilon punajuuripussin joten täältä pesee, purppuraisia reseptejä tiedossa!

Joulupuurokauden avaus, ohra-omenauunipuuro

Sun, 30 Nov 2014 00:00:00 +0000

Minä tykkään puurosta. Useimmiten syön sitä ihan tavallista kaurahiutalepuuroa mitä keittelen ihmispoikasellekin, mutta ryynikaapin sisällön ja mieliteon mukaan tulee keiteltyä paljon muutakin. Kun on aikaa (odottaa, valmistukseenhan aikaa ei edes kulu), teen uunipuuroja. Viimeisin uunipuuroviritys oli jälleen ihan yliyksinkertainen, mutta siitä tuli niin hyvää, että halusin sen laittaa tännekin. Tuunasin normiuunipuuroa raastamalla sinne pari omenaa ja maustamalla hieman, jolloin puuroon tuli ihanan jouluinen tuntu. Tämä sopi hyvin hitaan viikonloppuaamun aamiaispuuroksi, mutta myös arkijälkkäriksi, varsinkin, jos päälle ripsauttaa vähän sokeria. Päärynä sopii tähän puuroon mainiosti myös, samoin ohran voisi vaihtaa riisiin. Jos puuron haluaa syödä aikaisin aamulla, sen voi laittaa uuniin jo edellisenä iltana ja antaa hautua pienemmissä asteissa (laittaisin noin 100-asteiseen uuniin) yön yli.

Kuukauden kasvis - kurpitsa: Pumpkin Pie

Thu, 27 Nov 2014 00:00:00 +0000

Olen ollut hieman epäonninen kurpitsakuukauden suhteen. Ensin ostamani kurpitsa (josta luulin riittävän raaka-ainetta vaikka kuinka moneen juttuun) oli ilmeisesti hieman vahingoittunut kuljetuksessa ilman, että sitä huomasin, ja sen jälkeen vahingoittuneet kohdat alkoivat pilaantua todella nopeasti, vieden koko kurpitsan käytännössä mennessään. Ja seuraavalla yrittämällä sosetta varten paahdetut kurpitsalohkoni maistuivat jostain syystä ihan älyttömän kitkeriltä, joten päädyin heittämään koko satsin roskikseen, hävikkiä samalla häveten.

Yhden asian olin kuitenkin päättänyt saada toteutettua, nimittäin kurpitsapiirakan eli Pumpkin Pien. Tuota periamerikkalaista kiitospäivän jälkiruokaa on jostain syystä aika vähän Suomessa tarjolla, vaikka lukemattomat muut kansainväliset herkut ovat jo tänne rantautuneet ja piirakan makumaailmakin on kotoisan jouluinen. Niinpä piirakka on ollut minulla to-do -listalla jo todella pitkään, ja nyt sitten vihdoin sain sen aikaiseksi. Ja aika sopivasti muuten, koska tänä vuonna kiitospäivää vietetään Yhdysvalloissa juuri tänään 27. marraskuuta. Kanadassa kyseinen päivä oli jo muutama viikko sitten.

Panimoravintola Bryggeri

Mon, 24 Nov 2014 00:00:00 +0000

Viime viikolla piipahdimme panimoravintola Bryggerissä Sofiankadulla. Tarkoitus on ollut mennä jo pidemmän aikaa meillä olleen lahjakortin vuoksi, mutta vasta nyt vähän ennen lahjakortin vanhentumista pääsimme liikkeelle. Oikeastaan se oli hyväkin, koska ensilumen valaisema Senaatintorin seutu ja hieman jo jouluinen tunnelma sopi todella hyvin Bryggerissä vierailuun.

Ravintolassa on yläkerrassa baari ja alakerrassa ravintola, jossa on sekä a la carte- että baariruokalista. Minusta yläkerran baari oli viihtyisä, isännästä hieman liian valoisa. Alakerrassa taas oli hieman hämyisempi tunnelma. Sisustukselle plussaa siitä, että panimotoiminta näkyy, portaiden ja toilettien lähellä on jos mitä oluenvalmistukseen käytettävää pömpeliä ja härveliä (anteeksi, minä en ole juurikaan perehtynyt panimotoimintaan, vaikka oluesta pidänkin). Alakerran sisustuksessa tilanjakajana toimivat valkoiset verhot olivat mielestäni hieman hassut; tilan jakaminen verhoilla sinänsä hyvä ajatus, mutta toisenlaisella värillä ja materiaalilla voisi tilasta saada vielä paljon viihtyisämmän.

Ei parsakaalipasta ole ankeaa

Wed, 19 Nov 2014 00:00:00 +0000

Minulla ei ollut aikomustakaan kirjoittaa tästä ruuasta, mutta siitä tulikin niin hyvää, että muutin mieleni. Pari päivää sitten oli nimittäin se viikoittaista kauppareissua edeltävä päivä, ja tällä kertaa kaupassakäyntiväli oli venähtänyt vielä normaalia pidemmäksi. Toisin sanoen, jääkaapissa ei kovin montaa tuotetta ollut valon lisäksi. Yksi hyvä parsakaali oli ja siitä olin jo aiemmin päättänyt tehdä jonkun kasvispastan, mutta nyt ajatus vain tuntui jotenkin tylsältä. Pikainen vilkaisu sinne melko tyhjään jääkaappiin paljasti kuitenkin myös tuorejuustopaketin sekä sitruunan, joiden kautta ajatus alkoi hahmottua. En ole suuri kermaisten pastojen ystävä, mutta toisinaan sellainenkin maistuu ja tuorejuustossa on kuitenkin hieman myös happamuutta taittamassa täyteläistä makua. Lisäksi muistin toisessa kaapissa odottavat kuivatut herkkutatit. Eikä arkiruoka näyttänyt tai maistunut enää yhtään ankealta.

Katuruokaa Kaapelilla

Mon, 17 Nov 2014 00:00:00 +0000

Kimchi Wagonin lisukkeita.

Kesällä ruokarekat kokoontuivat keskiviikkoisin Kasarmitorilla Street Food Carnivalin merkeissä, ja paikalla tuli itsekin kerran pyörähdettyä. Silloin mittarissa oli lähes kolmekymmentä lämpöastetta. Nyt, kun asteita oli noin kaksikymmentäviisi vähemmän, olivat ruokarekat siirtyneet viikonlopuksi Kaapelitehtaalle Nordic Street Food Carnivalin merkeissä. Kärähtäneiden perhe kävi tapahtumassa sunnuntailounaalla.

Jos tällaisen tapahtuman siirtää sisätiloihin, on Merikaapelihalli varmaan parhaasta päästä vaihtoehtoja. Silti, sisään astellessamme iski vastaan melkoinen käry, mitä ei ehkä voi kuitata pelkästään autenttisen katuruokafiiliksen luomisella. En ole yleensä tuollaisille kovin herkkä, mutta lapsen kanssa liikkuessa asia tuntui vähän inhottavalta. Paikalla oli aika paljon vaunukansaa ja muutenkin lapsiperheitä (mikä sunnuntai-iltapäivänä on ihan oletettavaakin), joten tuskin olin mietteissäni yksin. Lisäksi kolmen euron pakollinen narikka tuntui vähän hullulta, kun kyseessä on katuruokatapahtuma. Kuinkahan moni jätti maksamatta? Jos narikka on pakko olla lainsäädäntösyistä (vaikka saahan ravintolaankin marssia takki päällä), voisi sen sitten rajata anniskelualueelle. Muilta osin tila itsessään toimi mielestäni ihan hauskasti rosoisine tiiliseinineen ja valoineen, joskin peräosa oli sen verran hämärä, että sinne sijoitetuilla rekoilla olisi kannattanut olla lisävalaistusta, nyt ne jäivät vähän paitsioon.

Mummojen jalanjäljillä: sitruunatäytekakku

Sun, 16 Nov 2014 00:00:00 +0000

Alkusyksystä molemmat isoäitini nukkuivat pois, hyvin lyhyen ajan sisällä toisistaan. Molemmilla - viimeisillä jäljellä olevilla isovanhemmillani - oli ikää jo yli yhdeksänkymmentä vuotta, joten puhutaan melko luonnollisista asioista, mutta toki läheisen ihmisen kuolema aina pysäyttävä, surullinen ja haikea tapahtuma. Syksyn mittaan mummoni ovat olleet ajatuksissani päivittäin, ja entistä enemmän olen ymmärtänyt, kuinka onnekas olenkaan, kun sain heidät pitää elämässäni näinkin pitkälle aikuisuuteen saakka, ja he ehtivät jopa tutustua vielä minun lapseeni. Vielä onnekkaampi olen siitä, että isovanhempani olivat minulle läheisiä ja elämässäni oikeasti läsnä, ja minulla on mahtavia muistoja heidän kanssaan vietetyistä hetkistä.

Klaus K:n American Christmas Grill

Thu, 13 Nov 2014 00:00:00 +0000

Mitä sinulle tulee mieleen sanoista American Christmas Grill? Minulle tulee mieleen vähän erilainen joulupöytä sekä - kun kerran puhutaan mantereesta, jolla kaikki on suurempaa - ruokaöverit. Klaus K laittaa amerikkalaishenkisen joulupöydän koreaksi tänäkin vuonna, ja koska olen aiempina vuosina sen missannut, nyt oli ehdottomasti mentävä, kun kutsu tuli. Ok, minusta tekosyyni oli ainakin viime vuonna ihan hyvä, taisin nimittäin olla synnyttämässä. Joka tapauksessa, tänä vuonna pääsin.

American Christmas Grillin konseptiin kuuluu runsas alkupalapöytä, pöytiin lautasannoksena tarjoiltava pääruoka sekä jälkiruokabuffet 65 euron hintaan, mikä on mielestäni linjassa Helsingin muiden joulubuffetien kanssa huomioiden, että Klaus K:ssa on tarjolla muuta, kuin sitä perinteistä silakkaa, mätiä ja kinkkua. Ennen varsinaiseen joulupöytään siirtymistä pääsimme myös kurkistamaan hotellin tyylikkäitä Sky Lofts -huoneita sekä niiden asukkaiden käytössä olevaa ylimmän kerroksen kulmaterassia, josta avautuu komea näköala Helsingin keskustan yli. Huoneet olivat moderneja mutta huolellisen suunnittelun ja valaistuksen ansiosta myös kodikkaita. Jos en olisi ollut niin nälkäinen olisin mieluusti voinut jäädä yläkertaan päikkäreille :)

Yhden astian Sunday roast

Sun, 09 Nov 2014 00:00:00 +0000

Hyvää isänpäivää! Isännän ensimmäinen isänpäivä menee pitkälti töiden äärellä ja ruokailu hoituu koko perheeltä valmiissa pöydässä, joten kummempaa raportoitavaa ei isänpäiväherkkujen saralla ole. Lähinnä varasin hieman normaalia parempia aamiaistarvikkeita ja askartelimme ihmispoikasen kanssa isännälle kortin (sinänsä epäkiitollinen projekti, koska taloudestamme oli hukassa sekä kartonki sekä paperiliima - vaikka niitä aina on jossain).

Arvelen, että monelle isälle maistuu isänpäivän ulkopuolellakin kuitenkin ihan perinteinen, miehekäs Sunday roast, eli uunissa kypsennettyä lihaa tai kanaa kera sopivien lisukkeiden. Me teimme sellaista viime (vai sitä edellisenä, apua miten aika rientää!) sunnuntaina. Minun Sunday roast -suosikkini on kokonaisena paistettu tipu, tällä kertaa ranskalainen, pakasteena ostettu luomubroileri ihan perinteisin maustein. Sitruunat olivat valitettavasti kotoa lopussa broiskua tehdessäni, lisäsin kuitenkin sitruunankuoren ja mehun ohjeeseen, koska minusta ne kuuluvat perinteiseen maustoon oleellisesti. Linnun kanssa uuniin meni kasa oman maan (eli omien ämpäreiden) pottuja, sadonkorjuuni jäi aika viime tippaan, mutta hyvänmakuisia potut olivat edelleen. Tällä kertaa tein linnun kaveriksi ihan vain salaattia, mutta toki vuokaan voisi lisätä myös vaikka ruusu- tai parsakaalia ja porkkanaa, niin koko ateria olisi ihan kirjaimellisesti samassa astiassa.

Persimon-sinihomejuustosalaatti, ihan vain itselleni

Sat, 08 Nov 2014 00:00:00 +0000

Isäntä on joltiseenkin kaikkiruokainen, ja monia asioita hän on myös oppinut syömään yhteiselomme aikana. Ihailen ja arvostan suuresti tuota avoimuutta maistaa kaikkea, mitä nenän eteen keksin kiikuttaa (toivottavasti kyseessä ei ole vain joku perhesopuun liittyvä asia :D). Sinihomejuustosta isäntä ei ole kuitenkaan ryhtynyt tykkäämään, joten sitä tulee ostettua harvemmin, ja kun ostan, niin se on vain itselleni.

Nyt olin suunnitellut tekeväni lounaaksi jonkun yksinkertaisen, loppusyksyisen salaatin, johon tulisi viikunaa ja sinihomejuustoa, mutta tuoreita viikunoita ei sitten meidän nurkilla tai nettikaupoissa ollutkaan saatavilla. Niinpä pikaisen harkinnan jälkeen ajattelin, että persimon voisi olla sopiva kaveri sinihomejuustolle, ja miksei sekin salaattiin sopisi. Niin syntyi tämä superyksinkertainen mutta tosi hyvä lounassalaattini, joka sopisi varmasti hyvin myös vaikka naposteltavaksi pikkujouluihin pipareiden ja glögin kera. Ja kuten etukäteen arvelin, persimon oli tosi hyvä kaveri juustolle. Tunnustan käyttäneeni puolet juustopaketista salaattiin ja syöneeni toisen puolen juustosta vielä samana iltana sellaisenaan persimonin kera, niin hyvää se oli.

Sikaa sorkista

Thu, 06 Nov 2014 00:00:00 +0000

Olen kerran aiemmin käyttänyt siansorkkia ruuanvalmistukseen, tuolloin tein lihahyytelöä eli aladoobia päästä ja sorkista. Se oli hyvää, mutta sen verran työlästä, että tarvitsin hieman pidemmän tuumaustauon ennen seuraavaa sorkkakokeilua. Nyt oli pakastimeen ehtinyt kuitenkin kertyä 12 kpl sorkanpuolikkaita, joten poishan ne oli käytettävä, ennen kuin kävelisivät itsekseen pakastimesta ulos. Kysymys olikin, mitä ihmettä niistä tekisi?

Sorkkien liha on herkullista, mutta ne ovat sikäli haastavaa valmistettavaa, että kunnon lihaa on hyvin vähän, ja loput palasta on rasvaa, luuta, hyytelöityvää kudosta ja kamaraa. Koska edellisellä valmistukerralla jalostin sorkkia pidemmälle, halusin nyt testata Nose to Tail at Home -saitin inspiroimana jotain yksinkertaista valmistustapaa, joka hyödyntäisi sorkkien perusominaisuuksia, ajatuksena saada possunjaloista saatavasta liemestä myös maukasta kastike- ja pataruokapohjaa. Ja rehellisyyden nimissä tunnustettakoon, etten kokenut tällä kertaa olevani valmis haastamaan itseäni vaikka Pierre Koffmannin täytettyjen sorkkien tekemiseen (olen nähnyt niistä muutamassa suomalaisessakin blogissa version, mutten taaskaan muista missä - jos joku tunnistaa tästä itsensä, niin käsi pystyyn!).

Vähän lisää ruuan nettikaupasta: Kauppahalli24 vs. Kauppakassi.fi

Tue, 04 Nov 2014 00:00:00 +0000

Kuvassa ei vertailla appelsiineja ja omenoita, vaan taustalla oleva hedelmä on (online-ruokakaupasta ostettu) verigreippi.

Viime talvena kirjoitin kokemuksiani ruuan nettikaupasta, kun olimme joitain kertoja tilanneet ostoksemme kotiovelle. Nyt, kun aikaa on jonkin verran kulunut ja puhutaan liiketoiminnasta, joka Suomessa on vasta ruvennut saamaan jalansijaa ja kehittyy edelleen voimakkaasti, ajattelin, että voisi olla hyvä aika vähän päivittää kertyneitä kokemuksia tännekin.

Me olemme tilanneet ruokaa enimmäkseen Kauppahalli24:n kautta, ja olen ollut palveluun pääosin tyytyväinen, mutta kun viikosta toiseen tilaa samasta paikasta, ovat pientä kaiherrusta herättävät asiat nostaneet päätään. Samaan aikaan isäntä on joskus käyttänyt omiin tarpeisiinsa Kauppakassi.fi -palvelua ja kehunut sen käytettävyyttä, joten halusin itsekin sitä testata. Kauppakassi on S-ryhmän ja sisältää Alepan tuotevalikoiman, joskin S-ryhmän brändiviidakossa surffaillessa selvisi, että ilmeisesti ainakin joillain Prismoilla on myös online-ruokakauppatoimintaa. Testauksen nimissä kävin tutustumassa myös erääseen kolmanteen ruuan nettikauppaan (joka jääköön tässä nimeämättä), mutta olin sangen pettynyt sekä sen valikoimaan että epäselvään käyttöliittymään, joten jätän sen tässä kohtaa vielä kasvamaan ja kehittymään, palataan asiaan sen kokeilussa vaikka ensi vuonna. Sanottakoon tässä kohtaa vielä, että nämä jaetut kokemukset ovat sponsoroimattomia eivätkä liity mihinkään kampanjaan.

Makkaralla maustettu hirvipata

Mon, 03 Nov 2014 00:00:00 +0000

Kuten kuvasta näkyy, kinner on kalvoista. Mutta myös kaunista, ainakin jos minulta kysytään.

Riistalihan kanssa yritän olla todella varovainen, etten sitä onnistuisi pilaamaan. Toki haluan kunnioittaa kaikkia hyviä raaka-aineita, mutta koska riista ei meillä suorastaan pursua pakastimesta emmekä sitä toisaalta halua ostaakaan, on se vähän erityisasemassa. Teen siis lähinnä sellaisia riistaruokia, joissa raaka-aineen oma maku pääsee mahdollisimman hyvin esiin, on kyseessä sitten lintu tai hirvenpala. Tämä on tarkoittanut käytännössä sitä, että esimerkiksi voimakkaasti maustettuja kastikkeita en ole uskaltanut tehdä.

Kuukauden kasvis - marraskuu: kurpitsa

Sat, 01 Nov 2014 00:00:00 +0000

Ensi kuun perästä on tammikuu, miettikääpä sitä! Ja joulukin on ihan kohta ovella. Ennen sitä on kuitenkin vielä edessä kokonainen marraskuu, jolle piti valita sopiva teemakasvis: se on eilisen halloweenin tai meikäläisittäin kekrin vanavedessä kurpitsa.

Kurpitsan ja itseni välinen suhde on keskittynyt lähinnä hassuihin lyhtyihin (jotka nekin tekee isäntä), en ole ole ihan onnistunut vielä tykästymään sen mietoon makuun, vaikkakin olen onnistunut tekemään melko hyvää myskikurpitsaa pähkinöiden kera paahdettuna. Koska haluaisin kurpitsasta enemmän, on teemakasviksen valinta tehty nyt vähän itsekkäistäkin syistä - mikä parempi tekosyy opetella kokkaamaan vierastamallaan raaka-aineella, kuin blogin lukijoille tehty lupaus?

Kuukauden kasvis - kaali: kaalipikkelsi

Fri, 31 Oct 2014 00:00:00 +0000

Kuukauden kasviksen viimeisenä lokakuun reseptinä kokeilin tehdä kaalista pikkelsiä. Raikas, sitruunalla tai etikalla maustettu kaalisalaatti on kestosuosikkejani, joten arvelin pitäväni myös pikkelöidystä versiosta. Ohje on kombinaatio useammasta lähteestä, metodiin nappasin suuntaa BBC Good Foodin pikkelöidyn punakaalin ohjeesta, mausteet ovat joltiseenkin omasta päästä ja liemi hyväksi havaitulla 1-2-3 (yksi etikkaa, kaksi sokeria, kolme vettä) -suhteella tehty perusliemi, jonka olen oppinut suosikkisillistäni.

Harkitsin laittavani pikkelsiin myös paprikaa, mutta pelkäsin sen jyräävän kaalin maun ja halusin tällä kertaa tehdä aika yksinkertaisen version. Pikkelsin pariksi kypsyy hellalla ja uunissa parhaillaan siansorkkia, arvelin hapokkaan kaalin taittavan niiden rasvaisuutta hyvin. Sorkkaprojektista kuulette lisää myöhemmin!

Yhden astian ruokaa: hitaasti kypsytetty possun potka ja lisukkeet

Mon, 27 Oct 2014 00:00:00 +0000

Maalaispossu? Sadonkorjuupotka? Dekonstruoitu (onkohan se edes oikea sana) hernekeitto? Aika monella nimellä voisi tätä ruokaa kutsua. Jotta lukija kuitenkin saisi helposti käsityksen siitä, mitä on kokattu, kutsuttakoon hitaasti kypsytettyä potkaa tässä yhteydessä nyt ihan vain hitaasti kypsytetyksi potkaksi. Sellaisia valmistin viime loppuviikosta, kun pakastimesta löytyi ilokseni vielä yksi potkapaketti.

Potka on suosikkiosiani possusta. Kypsennysaika on pitkä melkeinpä valmistustavasta riippumatta, mutta lopputulos lähes takuuvarmasti herkullinen hyvin minimaalisella vaivalla. Ja kitupiikki kiittää, kun kilohinta on kohdillaan. Tällä kertaa tein koko aterian samassa uunivuoassa, joten tiskiäkään ei juuri tullut. Possun kaveriksi lisäilin astiaan paiston aikana perunaa, porkkanaa, sipulia, valkosipulia ja linssejä, jotka saivat kaikki imaista itseensä herkullista lientä ja olivat uunista tullessaan ihan kirjaimellisesti täynnä makua. Etäisesti tuli ruuasta mieleen hernekeitto, linssit toivat siihen sitä samaa, muhevaa täyteläisyyttä. Jos jotain olisin lisännyt, olisi se ollut ruusukaali, ne olisivat mielestäni sopineet possun rinnalle samaan astiaan kuin nenä päähän. Mitään en kuitenkaan varsinaisesti jäänyt kaipaamaan, tämä oli aivan ihanaa juuri tällaisenaan, vaikka itse kehunkin.

Kuukauden kasvis - kaali: kaalipiirakka

Fri, 24 Oct 2014 00:00:00 +0000

Varoituksen sana, tämä piirakka ei sovi linjojensa vaalijoille, paitsi ehkä sellaisille, jotka haluavat vaalia linjojensa runsautta ;)

Innostuin nimittäin kuukauden kasvis -teeman hengessä leipomaan vihdoin elämäni ensimmäisen kaalipiirakan. Vaikka kaalipiirakasta tykkään, vierastan hieman leipomista ja varsinkin sellaista, mihin kuuluu kaulitsemista ja taikinalevyjen siirtelyä. No, piirakka ei kauneuskilpailussa pärjäisi, mutta valmistus oli lopulta kuitenkin aika helppoa ja vähän sinnepäin -suorakaiteen muotoiset taikinalevytkin pysyivät ehjinä. Ja maku palkitsi, joten ulkonäkö ei harmittanut yhtään.

Lempeä bataatti-possucurry

Wed, 22 Oct 2014 00:00:00 +0000

Jokunen kuukausi sitten kirjoitin vanhemman ja vauvan syömisten optimoinnista. No, aika kuluu nopeasti ja meillä aletaan olla siinä onnellisessa pisteessä, että koko perhe pystyy syömään joltiseenkin samaa ruokaa. Toki joitain rajoituksia vajaan vuoden ikäiselle vielä suositellaan, mutta sallittu repertuaari on jo niin laaja, ettei tarvitse miettiä päätään puhki seuraavaa lounasta keksiessään.

Esimerkiksi tällainen lempeä curry menee nykyisin myös perheen pienimmälle. Ruoka syntyi vähän vahingossa, niinkuin nykyisin aika moni asia meidän keittiössä. Vaikka lapsi syö jo melkein kaikkea, ei oma pääni taaskaan ollut kaupassa niin mukana, että olisin sen huomioinut vaan keräsin kärryyn autopilotilla yhden bataatin lapsen ruokkimista varten. Yhden. Eikä se edes ollut kovin suuri. En parhaallakaan pihistelyllä saisi yhtä bataattia riittämään koko porukalle sellaisenaan, mutta keksin pilkkoa sen lempeään, massaman-curryn tyyppiseen, kookosmaitopohjaiseen kastikkeeseen. Samaan kastikkeeseen meni myös pala (sanottakoon taas, että ihan mahtavaa Kiven Säästöpossun) kassleria, jota oli jäänyt edellispäivältä yli. Vähän sipulia, porkkanaa, inkivääriä ja muita mausteita, ja kas, meillä oli maukas, syksyn väreissä hehkuva curry.

Lohturuokaa: mustatorvisienipiirakka

Sun, 19 Oct 2014 00:00:00 +0000

Leivoin tässä hiljan mustatorvisienipiirakkaa iltapalaksi, kun tiedossa oli vähän raskaampi päivä poissa kotoa ja iltapala-aikaan olisi ollut katastrofi, jos jääkaapista ei löytyisi mitään syötävää. Näin jälkikäteen voin taputella itseäni selkään valinnastani, koska päästyämme kotiin sateisesta syysillasta oli ihan mahtavaa sytyttää muutama tuikku ja käpertyä sohvannurkkaan toisessa kädessä lasi punkkua ja toisessa lautanen, jolla oli pala kotitekoista sienipiirakkaa.

Samalla osallistun sienipiirakalla lokakuun lohturuoka-aiheiseen ruokahaasteeseen. En ollut piirakkaa ajatellut haasteruuaksi, se kun on niin tavallista, mutta sitten tulin ajatelleeksi, että juuri vaatimattomassa kotoisuudessaan sienipiirakka sopii lohturuuan raameihin oikeastaan erittäin hyvin. Kun lohturuuasta puhutaan, assosioin siihen lohdun ohella englanninkielisen comfort -sanan muitakin merkityksiä; suojaa, mukavuutta ja tuttua turvallisuutta. Ja juuri niitä asioita tuo simppeli sienipiirakka tarjosi olemalla ihan suorasukaisen twistitön ja siitä huolimatta tai juuri siksi ihan tosi hyvä, voimakkaan makuiset sienet ja timjami taittoivat mukavasti piirakan täyteläisyyttä. Yksinkertaisuus on valttia, ja helppokin tuo piirakka oli :)

Kuukauden kasvis - kaali: kaalilaatikko kvinoalla

Wed, 15 Oct 2014 00:00:00 +0000

Vähän ällistyneenä piti todeta, etten ole tosiaan koskaan julkaissut kaalilaatikon reseptiä. Oikeasti, vaikka teen sitä ihan säännöllisesti? Koska olen valinnut kuukauden teemakasvikseksi kaalin, korjattakoon se virhe tässä ja nyt. Kaalilaatikko on jälleen yksi niitä ruokia, joihin jokaisella on oma, luultavimmin äidiltä tai mummolta opittu reseptinsä. Preferenssit vaihtelevat, yksi tykkää mehevämmästä ja toinen vähän kuivemmasta lootasta, joku käyttää puuroriisiä ja joku toinen ohraa, joku lihalientä ja joku kermaa. Minä tykkään aika monenlaisista laatikoista, mutta yleensä käytän kaurariisiä ja kuullotan kaalin pannussa muutamassa erässä, jolloin se mielestäni saa lisää makua (tai ainakin rasvaa) ja kypsyy nopeammin.

Tulistekoukussa

Mon, 13 Oct 2014 00:00:00 +0000

Olen joskus ennenkin kertonut, että kun ruokahimo iskee johonkin tiettyyn juttuun, sitä tulee tehtyä tosi monta kertaa lyhyen ajan sisällä, kunnes himotus menee ohi ja seuraava juttu astuu tilalle. Jotkut näistä himotuksista toistuvat toki uudestaan ja uudestaan. Välillä ne kohdistuvat lämpimiin voileipiin, välillä riisipuuroon, välillä tiettyihin salaatteihin ja niin edelleen.

Tämänhetkinen kohteeni on thaityylinen kalakastike-chilidippi melkein minkä tahansa kanssa. Homma alkoi täysin viattomasti, kun isäntä sattui löytämään - kaikista paikoista - Kuusamon Prismasta irtomyynnistä tuoreita jalapenoja. Emme olleet niitä tuoreena ennen käyttäneet, joten keräsimme muutaman koriimme. Lomareissulla ne jäivät kuitenkin käyttämättä, kun mieli teki enemmän metsän antimia ja perinteistä suomalaistyylistä ruokaa, mutta kotiin palattua ne alkoivatkin huudella minulle jääkaapista, ja muutenkin teki mieli taas jotain mausteista ja ehkä vähän keveämpää parin tuhdisti eletyn lomaviikon jälkeen. Niinpä tein niistä thaityylistä chilidippiä yksinkertaisen uunikanan pariksi, ja jäin tulistekoukkuun saman tien. Eiväthän ne jalapenot mitään periaasialaisia chilejä ole, mutta hirmu hyvää tulistetta niistä tuli silti. Hauskaa oli myös, että jalapenon happamahko maku, joka oli minulle tuttu lähinnä niistä suolaliemeen säilötyistä viipaleista, tuli selvästi myös tuoreessa chilissä esiin. Minä olen nimittäin luullut maun olevan sen säilöntäliemen ominaisuus… no, näin se junttikin sivistyy.

Paahdettua kukka- ja ruusukaalia sekä uutta ruokainspiraatiota

Thu, 09 Oct 2014 00:00:00 +0000

Syyskuussa huomasin ihastuneena, että kotimaisia ruusukaaleja on taas saapunut kauppoihin. Mutta mutta, teen ruusukaalit aina samalla tavalla: keitän tai höyrytän puolikypsiksi suolalla maustetussa vedessä, kaadan vedet suurinpiirtein pois ja nakkaan kattilaan tilalle ison klöntin voita, sitruunamehua ja mustapippuria, joiden kanssa haudutan ruusukaalit sopivan al denteksi.

Nyt inspiroiduin kuitenkin uudessa Mama Gastro -blogissa olleista tahmeista ruusu- eli brysselinkaaleista, ja päätin tehdä jotain muuta. Kyseinen gastromamma on hyvä ystäväni, sielunsisko ruoka-asioissa ja kenties paras tuntemani kotikokki. Niin ja mainitsinko jo, että hän on myös ihan huipputyyppi? Kun hän kertoi vihdoin uskaltautuvansa ruokabloggaamisen pariin, tiesin jo etukäteen, että tulen hänen blogistaan löytämään inspiraatiota. Ja niin olen löytänytkin. Ihan samanlaisia kaaleja en tehnyt, mutta ideasta jäi ajatus vaihteeksi paahtaa ruusukaalit uunissa.

Kuukauden kasvis - kaali: se tavallisin kaalisalaatti

Mon, 06 Oct 2014 00:00:00 +0000

Olen valehtelematta tehnyt niin montaa erilaista kaalisalaattia, että resepteistä saisi varmaan kasattua keittokirjan. Tai ainakin keittokirjan korkuisen pinon reseptilappuja, koska ehkä pelkkiä kaalisalaatteja käsittelevä keittokirja olisi, no, vähän köyhä. Sen sanottuani, kaalista, tai oikeammin kaaleista, on kyllä kirjoitettu keittokirjoja, esimerkiksi Kalle Kirstilän Pieni suuri kaali (WSOY, 2011), jossa käsitellään monipuolisesti erilaisia kaaleja ja niiden valmistustapoja.

Mutta palatakseni ihan nöyrään kaalisalaattiin, mietin hiljattain täälläkin ääneen, että ihan sitä peruskaalisalaatin reseptiä en ole blogissa tainnut julkaista. Korjattakoon se aukko siis. Tämä salaatti on siitä kiitollinen, että peruskonseptia (kaali, happo, öljy, makeutus, suola, mausteet) on helppo muunnella, happamuutta voi hakea välillä etikalla, välillä sitruunalla tai limetillä, makeutta hunajalla tai sokerilla, salaatin muita raaka-aineita jääkaapin sisällön mukaan ja niin edelleen. Näin siitä saa helposti muunneltavan kaverin milloin lihalle ja milloin kalalle, ja toisinaan vaikkapa pitaleivän täytettä. Allaoleva versio on vain yksi muunnelma, mutta sellainen, jota aika usein teen. Jujuna on, että kaalia ei pilkota veitsellä vaan juustohöylällä, jolloin suikaleista tulee todella ohuita ja meheviä (toki paremmatkin aseet sallitaan, sellaisten puutteessa minä vain satun käyttämään juustohöylää).

Kuukauden kasvis - lokakuu: kaali

Thu, 02 Oct 2014 00:00:00 +0000

Kuukauden kasviksia ei ole pariin kuukauteen näkynyt, parhaasta satokaudesta huolimatta. Siihen on olemassa ihan yksinkertainen syykin, en vaan ole onnistunut inspiroitumaan yksittäisestä raaka-aineesta niin paljon, että neljän reseptin kehittely pysyisi mukavana. Ja sitä minusta bloggaamisen pitää olla, mukavaa, jotta rakkaasta harrastuksesta ei mene maku. Nyt lokakuulle haluan kuitenkin taas tuoda kuukauden kasviksen, ja vielä sellaisen, joka oikeastaan on ajankohtainen ympäri vuoden, nimittäin kaalin.

Kaali on yksi suosikkiraaka-aineistani: kesällä siitä saa ihanat, herkät salaatit ja grillattavat (joita erityisesti tänä kesänä näkyi blogeissa), talvella sopat, piirakat, kääryleet ja laatikot. Sitä voi säilöä monella tapaa, se taipuu jos jonkinmaalaiseen keittiöön, on terveellistä ja kaiken huipuksi edullistakin. Ja nyt puhun vain valkokaalista, joka myös tavallisen keräkaalin nimellä tunnetaan. Voisiko olla parempaa?

Avokado-lohisalaatti

Tue, 30 Sep 2014 00:00:00 +0000

Lomaruokailuista jäi lievästi sanoen täysi olo, mökkioloissa syötiin aika raskaasti ulkoilupäivien päälle ja muutenkin mentiiin tekeminen edellä niin, että ruoka oli aina jotain nopeaa, helppoa ja aivotonta, kuten jauheliha-makaroonimössöä. Suklaatakin saattoi upota ihan muutama patukka. Ulkoruokintaa harrastettiin sen verran, että matkan kulinaarinen tavoite oli käydä muutaman kilometrin päässä olevalla, sympaattisen näköisellä grillillä. Ja käytiinkin, hyvin maistui.

Toki välillä syötiin hyvinkin ja nautittiin esimerkiksi paikan päältä saaduista marjoista, sienistä ja linnuista, mutta joka tapauksessa, kotiin tullessa mieli teki taas vähän keveämpiä, raikkaita makuja. Ja paljon kasviksia. Siinä hengessä tein avokado-lohisalaatin, tuoreeltaan savustettua kalaa, limettiä, chiliä ja paljon kaikkea ihanaa vihreää. Kastikkeen olisi voinut tehdä erikseenkin, mutta halusin käyttää osan salaatista uuniperunan täytteenä, joten sekoitin kastikeaineet suoraan kalaan ja kasviksiin. Käytin tällä kertaa jugurttia, jotta kokonaisuus pysyisi kevyen raikkaana, ja se toimikin hyvin. Sitä tosin lorahti vähän liikaa, joten ohjeeseen olen pienentänyt määrää. Sekoittamisessa kannattaa olla varovainen, jottei käy niin kuin minulle ja kala muhjaannu liikaa. Tai ei muhjussa sinänsä ole vikaa, mutta olisin halunnut ennemmin paloja kuin tahnaa. Maussa ei silti ollut moittimista, varsinkin tuoreet jalapenot koukuttivat ottamaan lisää pariinkin otteeseen.

Punajuurihummus

Sun, 28 Sep 2014 00:00:00 +0000

Tämän postauksen piti käsitellä jotain ihan muuta kuin punajuurihummusta. Mutta kun en muista mitä, muistan vain, että jotain oli mielessä kun punajuuria ostin. Ja kun punajuurihummusta päätin tehdä, oli tarkoitus tehdä sitä ihan eri tavalla kuin lopulta tein.

Niin tai näin, punajuurihummus vilahtelee juuri nyt vähän joka puolella. Stocka mainosti sitä katuruokateemansa yhteydessä, ruokalehdissä on reseptejä toisensa perään ja blogeissakin sitä esiintyy säännöllisesti. Eikä se ole mikään uusi keksintö, vaan sitä on tehty jo vuosikaudet, vanhempia postauksia aiheesta löytyy esimerkiksi Kaikki Äitini Reseptit tai Siskot Kokkaa -blogeista. Tunnustan siis olevani täysi perässähiihtäjä.

Teeripannu

Tue, 23 Sep 2014 00:00:00 +0000

Teeret hankkinut osapuoli ei halunnut esitellä mieskauneuttaan valokuvassa tämän enempää.

Mustatorvisieni ei ole ensimmäinen, mitä Kuusamon metsistä odottaa löytävänsä, mutta jostain syystä juurikin Kuusamossa on luottotorvisienipaikkani, joka tupsahti aikoinaan tielleni ihan sattumalta. Paikka ei tänäkään vuonna pettänyt, vaan täsmäisku tuotti minulle muovikassillisen mustaa kultaa. Ihmispoikanen oli mukana työnjohtajana, en olekaan aiemmin sienestänyt laulaen samalla jänöjussin mäenlaskua loppumattomin toistoin. Hienoa oli kuitenkin, että pieni jaksoi metsässä äidin laulamisen voimin tai siitä huolimatta, eikä suuhunkaan eksynyt mitään kovin sopimatonta.

Suolasienet

Mon, 22 Sep 2014 00:00:00 +0000

Nämä jo vähän pakkasen puremat karvarouskut saivat jäädä metsään kasvamaan.

Nyt on taas se aika, kun kavereiden facebook-päivitykset ovat pullollaan sienisaaliiden kuvia. Ja mikseivät olisi, kun saimme hyvän sienivuoden kylmästä alkukesästä ja kuumasta keskikesästä huolimatta. Minä olen erityisen iloinen, että sain kerättyä hiukan herkkutatteja ja rouskuja, koska yleensä olen ollut melko huono-onninen niiden kanssa. Herkkutattien paras kausi on jo ohi, mutta rouskuja on vielä mukavasti metsissä. Minä keräsin haapa-, karva- ja kangasrouskuja pohjoisessa lomaillessa (terkkuja vaan, vielä pari päivää saa nauttia näistä leveysasteista) ja tein niistä ihan perinteisiä suolasieniä, niistä valmistettu sienisalaatti on vaan niin herkkua! Koska suolasienten valmistus ei ollut selkäytimessä ja jouduin soittelemaan äidille ohjeita, laitan perusohjeen tännekin. Jos te kaikki muut tämän jo osaatte, onpahan muistilappuna sitten itselleni tulevia vuosia varten. En ole laittanut ohjeeseen määriä, vaan sitä voi soveltaa helposti sienisaaliin koon mukaan.

Merimiespihvi

Tue, 16 Sep 2014 00:00:00 +0000

Samaa ruokaa koko perheelle -ajatuksella tein tällä kertaa merimiespihviä. Yksinkertaisten ainestensa puolesta se sopii melkein kenelle tahansa eivätkä mausteetkaan hirvitä päätä, maku tulee suurimmaksi osaksi paistoliemestä sekä haudutuksesta. Olutta merimiespihvissä on, mutta alkoholi haihtuu siitä kypsennettäessä, tai sitten voi käyttää ihan alkoholitontakin vaihtoehtoa, kuten minä tällä kertaa tein. Tai siis, meillä oli jääkaapissa sekä alkoholiton olut että joku normaali, holillinen tuontiolut, ja kun ehdotin tuontioluen käyttöä merimiespihviin, isäntä aika napakasti sanoi, että ei. Hän sai pitää pullonsa.

Koreaa possua

Sat, 06 Sep 2014 00:00:00 +0000

Olen tainnut jaksaa huomautella, että pulled porkista eli nyhtöpossusta on nykyisin jo lähes ylitarjontaa. Sitä saa lounasruokaloista, ketjuravintoloista, pop-upeista, food truckeista ja valmiiksi pakattuna jopa kaupan kylmätiskistä. Silti, minäkin olen pulled porkin suuri fani ja teen sitä verrattain usein, eihän tarjonta itse ruokaa pahenna yhtään. Kyseessä on sangen vaivaton ja edullinen, mutta monikäyttöinen ja suussasulava herkku, eli juuri sellainen ruoka, jota tykkään itse tehdä.

Viimeksi pulled pork kutsuttiin hätiin, kun tein pitkästä aikaa kimchiä. Minusta hapan, tulinen ja suolainen kimchi kaipaa parikseen mauiltaan vähän makeaan taittuvaa, kohtalaisen rasvaista lihaa, mieluiten possua. Ykkösvalintani olisi ollut luullinen paahtokylki, mutta koska pakastimessa oli useampi pala lapaa, päädyin tekemään nyhtöpossua aasialaishenkisellä marinadilla. En voi nimittäin sanoa possua korealaiseksi, koska tuntemukseni korealaisesta ruuasta alkaa ja päättyy kimchiin ja muutamiin ravintolareissuihin. Mielikuvitukseeni piirtyi kuitenkin kuva seesaminsiemenillä höystetystä, makeassa marinadissa muhineesta lihasta, ja sitä kuvaa seuraten syntyi enemmän tai vähemmän korea possuni. Jotta sekasorto olisi täydellinen, söimme possun ja osan kimchistä riisipaperirullien sisällä. Maistui se tosi hyvältä niinkin, vaikkei suoritus mikään tyylipuhdas ollutkaan.

Linnanmäen Caruzellon brunssi

Tue, 26 Aug 2014 00:00:00 +0000

Linnanmäki on vielä vähän aikaa auki, ja juuri elokuun loppupuoli onkin mielestäni ihan paras ajankohta piipahtaa siellä, kun huvipuiston valot pääsevät hämärtyvissä illoissa oikeuksiinsa. Ah sitä nostalgiaa!

Viikko takaperin kävimme Lintsillä kuitenkin ihan vain päiväkävelyllä, isäntä, ihmispoikanen ja minä. Joihinkin koko perheen laitteista ei ole pääsymaksua, joten kävimme muutamassa vekottimessa ja lisäksi lounaalla. Ravintolamaailma Kattilan vaihtoehdoista valitsimme lauantaibrunssia tarjoilevan buffetravintola Caruzellon, joka on tietääkseni samaa yritystä, kuin brunsseistaan tunnetut Dylanit eri puolilla Helsinkiä (jos olen tämän ymmärtänyt totaalisen väärin, niin korjatkaahan joku viisaampi). Normaalisti pidämme enemmän ravintoloista, joissa voimme istua ahtereillamme jonkun muun kantaessa ruokaa pöytään, mutta Caruzellon buffa oli laajahko ja ravintolasali väljä, joten rattaiden kanssa se tuntui mielekkäältä vaihtoehdolta. Lisäksi oli kiva mennä paikkaan, jonne ei ihmispoikasellekaan tarvitsisi viedä omia eväitä, vaan hän saisi ihan oikeaa ravintolaruokaa.

Ravintolapäivän piknik

Mon, 18 Aug 2014 00:00:00 +0000

Asiakkaita riitti, tässä tilanne näyttää jopa väljältä ;)

Jonkin verran kuulee raportteja siitä, kuinka Ravintolapäivä on jo niin nähty. Voi olla, että trenditietoinen linnoittautuu omaan kotiin päivän ajaksi ja korkeintaan käy salaa snacksilla, mutta minä en ole erityisen trendikäs, ja selviydyin eilen ihmettelemään pop-up ravintoloita vasta toista tai kolmatta kertaa koko tapahtuman historiassa. Jostain syystä kalenteriin on lähes jokaisena Ravintolapäivänä osunut jotain muuta, joten nyt kun päivä oli täysin vapaa ja ilmakin hieno, oli mukava lähteä isännän ja ihmispoikasen kanssa liikkeelle.

Paahdettujen uusien perunoiden vuosipäivä

Sun, 17 Aug 2014 00:00:00 +0000

Nyt kun vihdoin tohtii laittaa uunin taas päälle, on tehnyt mieli muutakin, kuin höyrytettyä uutta perunaa; sitä on nimittäin syöty, syöty ja syöty kesän mittaan sillin ja muiden kalalisukkeiden parina. Olen ennenkin paahtanut uusia perunoita uunissa ja etsin blogin reseptiarkistosta ohjetta, mutta sellaista ei tullut vastaan. Niinpä googlasin muistini virkistykseksi sopivat lämpötilat ja arvioidut paistoajat ja tein pottuja yksinkertaisimmalla mahdollisella tavalla.

Valmiita pottuja katsellessani mietin, josko hieraisisin vähän valkosipulia niiden tarjoiluastian reunaan. Ja sitten mietin, että valkosipulinkynnethän olisivat ihana lisä perunoiden kanssa uunissa. Ja sitten tuli deja vu, ihan varmasti olen tehnyt sellaisia pottuja ja blogannutkin niistä! Asia hämmensi minua niin, että oli pakko avata blogiarkisto kuukausi kerrallaan ja etsiä potut. Ja löytyiväthän ne lähes päivälleen vuotta aiemmin kirjoitetusta tekstistä, olin vain unohtanut lisätä perunatunnisteen tekstiin (nyt on muuten sekin asia korjattu). Paahtopottujen “vuosipäivän” kunniaksi laitan uudenkin version nähtäväksi, perunoista tuli nimittäin tälläkin kertaa todella hyviä!

Jääkellarin kala

Tue, 12 Aug 2014 00:00:00 +0000

Olen hurahtanut jääkellarin kalaan. Olen aina ollut ns. huoleton graavaaja, eli heittelen mausteet kalan pintaan näppituntumalla ja laitan jääkaappiin odottamaan, mutta viikko sitten kokeilin ensimmäistä kertaa muuta kuin ihan perinteistä mausteet pintaan -graavia ja jäin kerrasta koukkuun. Nyt on jääkellarin kalaa, eli liemessä suolattua kalaa tehty meillä jo lohesta ja kirjolohesta, ja se on molemmilla kerroilla ollut ihan mahtavaa.

Ohjeen nappasin samaisesta Glorian Ruoka & Viinistä (6/2013), josta kirsikkaolutgranitakin oli peräisin. Erilaisia graavausmetodeja käsittelevässä artikkelissa painotetaan, että suolaa tulee olla maltillisesti, jottei kala tönkkösuolaannu ja sen rakenne muutu kovaksi. Se pätee niin perinteiseen kuin jääkellarinkin metodiin, jota suositellaan erityisesti lohen kaltaiselle, paksummalle ja rasvaiselle kalalle. Siika suositellaan graavattavan perinteisesti. Minä lisäisin graavausvinkkeihin vielä, että kalan tulee olla ehdottoman tuoretta, jolloin siitä tulee raikasta myös graavattuna - kuulostaa kenties itsestään selvältä, mutta monessa kaupassa tiskistä ns. tuoreena myytävä kala onkin viisi päivää vanhaa, eikä sen maku ole enää läheskään parhaimmillaan. Ja vaikka helteet ovat jo väistymässä, kylmäketjusta kannattaa huolehtia erityisesti näin kesällä.

Seesamiset kanansiivet

Tue, 05 Aug 2014 00:00:00 +0000

Tein loppuviikosta ihmispoikasen kanssa retken Hakaniemen halliin. Unohdin lähtiessä kotitossut jalkaan, mutta ei se menoa haitannut enkä erottunut perillä joukosta millään tavoin. Koska halli ei ole ihan kotinurkilla eikä sinne joka päivä tule lähdettyä, on mielessä yleensä jotain sellaista liha- tai kalapuolen ostettavaa, mitä ei meidän normikaupoista saa. Nytkin pakkasin kaikki talouden kylmäkallet kylmäkassiin ja hellettä uhmaten ostin reilun palan naudanrintaa, vähän kaloja ja broilerinsiipiä (jotka kaikki muuten selvisivät hienosti kotiin saakka).

Kirsikkaolutgranita

Mon, 04 Aug 2014 00:00:00 +0000

Raaka-aineena kirsikkaa tulee käytettyä tosi harvoin, koska se on varmaan ainut hedelmä, josta minä saan allergiaoireita. Aina niitä ei tule, mutta valitettavasti en ole päässyt selvyyteen siitä, tulevatko oireet itse kirsikasta vai niihin käytettävistä torjunta/säilöntäaineista. Tykkään kirsikoista kuitenkin kovasti, ja kypsennettynä tai pakastimen kautta käytettynä ne sopivat ihan hyvin minullekin. Niin, ja kirsikkaoluessa myös ;)

Tämän reseptin nappasin korvan taakse jo viime syksynä Glorian Ruoka & Viinistä (6/2013) - joo, aika vähän tulee luettua paperisena muita kotimaisia ruokalehtiä, kaikki ruokalehtiperäiset reseptini tuntuvat olevan samasta lähteestä - mutta koska syksymmällä eivät toritiskit enää notkuneet tuoreista kirsikoista, jäi toteutus odottamaan tätä kesää. Ja mikä olisikaan parempi hetki kylmänraikkaalle, hileiselle granitalle kuin tämänhetkinen helle, josta saamme sääennusteen mukaan nauttia vielä ensi viikollakin.

Street Food Carnival Kasarmitorilla

Thu, 31 Jul 2014 00:00:00 +0000

Ruokatapahtumat tuntuvat ihan kokonaan vallanneen Helsingin, ja sehän meille syömisestä innostuneille sopii. Eilen kävin ystävättären, hänen taaperonsa ja oman ihmispoikasen kanssa testaamassa Kasarmitorin Street Food Carnivalin, joka kokoaa kaupungin food truckit samaan paikkaan. Tapahtuma on toistaiseksi järjestetty keskiviikkoisin klo 16-21 ja jatkuu tiettävästi samalla mallilla vielä elokuussa. Kameran unohdin valitettavasti kotiin (taas!!), joten pahoittelen kuvien puutetta tässä raportissa.

Ainakin näin lämpimillä keleillä ihmisiä oli liikkeellä reilusti, jonoista päätellen ruokatapahtumia ei siis ole vielä liikaa. Me olimme paikalla vajaasta viidestä noin puoli seitsemään, ja porukkaa riitti tasaisesti ainakin koko sen ajan. Ruokarekkojen - onkohan food truckille jotain “oikeaa” suomenkielistä termiä? - valikoima taitaa hieman vaihdella viikoittain, koska muutamia ennalta odotettuja rekkoja ei tällä kertaa näkynyt. Silti, kymmenkunta rekkaa koristi torin laitoja joten valinnanvaraa oli ihan riittävästi, vaikka tarjonta oli aika burgerivoittoista. Me jonotimme ensin Richard McCormickin kioskille, jonka nopeasti vetävä jono oli siedettävän mittainen ja josta valitsimme korean bbq-sushiburritot. Sushiburrito oli vähän niinkuin leikkaamaton makirulla, lihaa, kurkkua, kastiketta ja sushiriisiä merileväarkin sisään kääräistynä. Kympin hinta tuntui suhteellisen kovalta, mutta rulla oli raikas ja maistuva, vaikkei isompi nälkä sillä olisi ehkä lähtenytkään.

Nektariinisalsa

Tue, 29 Jul 2014 00:00:00 +0000

Lämmöstä en valita, mutta vähän se asettaa jo haasteita ruokahuollolle. Uunin käyttö on pannassa ja keittolevytkin tuovat aika nopeasti tuskanhien pintaan. Sanonta “niska limassa” alkaa konkretisoitua.

Uskollinen pallogrillimme jaksaa onneksi pöhistä ja grillata voi mielin määrin. Viimeksi grillattujen porsaankyljysten pariksi tein nektariineista raikasta, makeantulista salsaa, joka sopi ihan mahtavasti lihan rinnalle. Alun perin idea löytyi täältä persikoista tehtynä, mutta tartuin nektariineihin kun niitä kotona jo valmiiksi oli. Annoksesta riittää neljän kyljyksen lisukkeeksi, jos jotain jää yli niin jämät maistuvat sellaisenaan lusikoituna, tai rapeaksi paistetun pekonin kera.

Kuukauden kasvis - herne: hernepesto

Fri, 25 Jul 2014 00:00:00 +0000

Ei ole yllätys, että herneistä saa jos jonkinmoista ihanaa tahnaa. Uusimmassa Glorian Ruoka & Viinin numerossa (5/2014) oli tehty hernepestoa, ja kun vähän aiheesta googlailin, löytyi netin syövereistä vaikka millaisia variaatioita kyseisestä kastikkeesta. Perinteisimmissä oli lähinnä perinteisen peston basilika korvattu herneillä, vaihtoehtoisemmissa käytettiin usein cashew-pähkinää pinjansiemenen tilalla ja maustettiin herneen lisäksi erilaisin yrtein. Kaikissa ei ollut parmesania ollenkaan.

Allaolevassa ohjeessa hernepesto niin, kuin se meidän keittiössä tänään tehtiin. Vähän arvelutti heittää sekaisin limettiä, casheweita ja parmesania, mutta positiivisena yllätyksenä pestosta tulikin tosi raikas. Ohjeesta tuli parisen desiä kastiketta, suoraan ei voi sanoa, kuinka monelle hengelle se riittäisi, koska menekki riippuu paljolti käyttötarkoituksesta. Pestoa on meillä ehditty jo sujauttaa leivän päälle sekä uunikalan kylkiäiseksi, pastan seuralaisena vaikka pastasalaatissa sitä täytynee testata myös.

Ruokailun optimointia vauvalle ja vanhemmalle

Mon, 21 Jul 2014 00:00:00 +0000

Uunimunakas uppoaa sekä lapselle että vanhemmalle.

Tein äidiksi tultuani puolitietoisen päätöksen siitä, että lapsi- ja lastenruoka-aiheet jätän suosiolla muille. Meidän arjesta, josta ison osan muodostaa lapsen kanssa kotona eläminen, höpisen toki, mutta lähinnä oheistuotteena varsinaisille ruokajutuille. Sen verran on kuitenkin vauva-arki vallannut alaa muilta tekemisiltä, että joudun hieman pyörtämään puheitani. Olen nimittäin huomannut, että sen jälkeen kun ihmispoikanen ylitti seitsemän kuukauden kunnioitettavan iän ja suositusten mukaan tarvitsisi viisi kiinteää ateriaa päivässä, olen ollut pulassa. Ruokaa pitäisi olla tekemässä koko ajan! Ja itsekin pitäisi syödä, ääk! Eikä samaan aikaan selkäänsä uskalla kääntää, kun lapsi kiipeilee menemään milloin missäkin vaaranpaikassa. Eikä niitä edes ole kuin yksi (lapsia siis, uusia vaaranpaikkoja sen kuin putkahtelee päivä päivältä enemmän). Sanotaan myös, että äitien pitäisi huolehtia omastakin syömisestään, buahahahaa. Kaoottisimpina päivänä olen löytänyt itseni syömästä lounaaksi vaikkapa taikinaa. Tai niitä soseiden jämiä, gurmeetyyliin leivän päällä. Enkä varmasti ole ainut.

Kuukauden kasvis - heinäkuu: herne

Wed, 09 Jul 2014 00:00:00 +0000

Jihuu, heinäkuu ja ehkä sen ultimate suosikkikasvikseni, herneiden, sesonki on parhaimmillaan! :) Tuoreisiin herneisiin olen niin hulluna, että kun pussillisen (ja hei, litra on aina aivan liian vähän) torikauppiaalta ostan, aloitan sen syömisen jo kotimatkalla ja lopetan vasta, kun herneet loppuvat. Ihan sama, kuinka paljon niitä on. Ja kun aloitin kuukauden kasvis -kirjoittelun, tiesin jo heti tammikuussa, että herne tulee saamaan heinäkuun pestin. Seuraavina viikkoina siis hernereseptejä tiedossa, mikäli allekirjoittanut ei syö kaikkia suoraan pussista, kuten kuvausmateriaaliaan juuri nyt.

Kuukauden kasvis - kukkakaali: kukkakaali-perunacurry

Thu, 03 Jul 2014 00:00:00 +0000

Kukkakaaliohjeet jatkuvat, vaikka sakkokierroksilla reilusti heinäkuun puolella mennään jo. Tämä ohje tuli vastaan Glorian Ruoka & Viinissä (4/2014) ja tarttui kokeiluun, koska siinä yhdistettiin kukkakaali niihin makuihin, joiden kanssa itse tykkään siitä eniten, nimittäin voihin ja curryyn. Tykkäsin myös ruuan arkisesta luonteesta, raaka-aineet ovat edulliset ja melkein kaikki löytyvät valmiina kotikaapeista. Olen kopioinut reseptin alle ulkomuistista, muutamin pienin muutoksin alkuperäiseen. Esimerkiksi sipulia laitoin enemmän ja kahta eri sorttia, kun salottisipulia ei kaapissa ollut ja kovasti sipulista pidän. Maukas arkicurry syntyi näinkin!

Valamon luostarin lounas

Sun, 29 Jun 2014 00:00:00 +0000

Ravintolan vihreä huone on kaunis ja rauhallinen, tarjotin kannattaa kiikuttaa sinne.

Pari vuotta sitten jäi hieman kaihertamaan, ettei tullut testattua Valamon luostarin lounaspöytää, vaikka olin reissannut ihan lähiseudulla. Viime viikolla liikuimme taas samoilla hoodeilla, joten päätin, että tällä kertaa on mentävä. Ja menimme. Luostari on varmasti Suomen tunnetuin ja ylläpitää hengellisen päätehtävänsä ohella monenlaista matkailu- ja yleisötoimintaa, houkutellen vierailijoita kansainvälisestikin. Ainakin meidän vierailupäivänämme parkkipaikalla oli vilkasta, mutta suurehkolle alueelle kyllä mahtuu. Koiria ei alueelle saa tuoda ja pukeutumisessa tulee luonnollisesti huomioida, missä ollaan, eli bikineissä ei Valamoon ole asiaa. Meidänkin koirakolmikkomme jäi toisaalle päivälepoa viettämään vierailumme ajaksi.

Mökkiläisen haukipullat

Thu, 26 Jun 2014 00:00:00 +0000

Viime kesänä olin Marttojen kalakurssilla, jolla tehtiin hurjan hyviä haukipullia. Ohje on minulla kotona paperilla, jossain keskellä suurta tärkeiden paperin kasaa, jonka järjestän “ihan tässä joku päivä” (hmm). Ja kuinkas kävikään, kalaonni kävi mökkireissulla tänä kesänä eikä haukipullareseptiä nyt ollutkaan käsillä. Ulkomuistista ja saatavilla olevia aineksia käyttäen askartelin hauestani pullat joka tapauksessa, ja ihan kelvot niistä tuli reseptittäkin. Hauki on viime vuodet nostanut profiiliaan ruokakalana, mutta jos ennakkoluuloisia vielä löytyy, niin mainittakoon, ettei tuollainen reilun kilon kala maistunut vielä yhtään puulta eikä mudalta. Helppojakin nämä pullat olivat, kummallisempia välineitäkään ei tarvita vaan lihan saa silputtua sauvasekoittimellakin. Tarkkana tarvitsee olla ainoastaan siinä, ettei pullia kypsennä liikaa, ne kuivahtavat herkästi.

Kuukauden kasvis - kukkakaali: kukkakaalicouscous

Fri, 20 Jun 2014 00:00:00 +0000

Tämä ei ole mikään uusi keksintö, mutta kukkakaalicouscous on ruoka, josta halusin ottaa revanssin. Kokeilin sitä nimittäin joskus - aikana ennen blogia - mökkiolosuhteissa ilman blenderiä tai vastaavaa silputinta ja sain aikaiseksi lähinnä pahanmakuista sotkua. Tappio ehti kirvellä muutaman vuoden, mutta niin kovasti on kuitenkin kukkakaalicouscousia mainostettu helpoksi ja herkulliseksi, ja niin kovasti kukkakaalista tykkään, etten voinut olla kokeilematta uudestaan. Idea ei todellakaan ole omani, alun perin taisin löytää sen Siskot Kokkaa -blogista (joka muuten taitaa olla ensimmäinen aktiivisesti seuraamani ruokablogi), ja nyt puolestaan jo hiljentyneestä Herkku & Koukusta, hieman soveltaen omiin tarpeisiini. Mausteitahan tuohon voi laittaa juuri oman maun mukaan, tai mukaan voisi sekoitella vaikka vähän sipulia, paistettuja sieniä ja pekonia.

Savukalapiirakka juhannuspäivän rääppiäisiin

Wed, 18 Jun 2014 00:00:00 +0000

Käsi ylös, syödäänkö teillä savukalaa juhannuksena? Niin myös meillä, ja sitä jää usein vähän tähteeksikin. Tänä vuonna ennakoin ja tein jo aiemmin savukalan jämistä helpon piirakan, jota kelpaisi tarjota juhannuksenakin, jos mökkirantaan karauttaisi yllätysvieraita ja kalasta ei enää riittäisi ihan sellaisenaan tarjottavaksi. Piirakan ruisjauho tuo makuun mielleyhtymän kalakukosta, mutta jauhon voi korvata myös vehnäjauholla, jolloin pohja pysyy paremmin kasassa. Minä laitoin piirakkaan purjoa ja fenkolia, mutta esim. juustot, sipuli, parsakaali tai pinaattikin sopivat hyvin, ihan riippuen siitä, mitä jääkaapissa on - sehän juuri on piirakoissa kivaa, että niihin voi sulloa melkein mitä vaan!

Hiero sitä sikaa

Sun, 15 Jun 2014 00:00:00 +0000

Me grillataan aika paljon possua, ja usein teen siihen ihan näppituntumalla sellaisen perusgrillimarinadin, johon tulee yleensä soijaa, tomaattipyrettä, siirappia, tai tummaa sokeria, punkkua tai balsamicoa (joskus tosin kolajuoma ajaa hapon ja makeuttajan virkaa) sipulia, valkosipulia, pippureita, savupaprikaa, chiliä ja vähän öljyä. Mitään the ohjetta ei marinadiin ole julkaistu, mutta ainakin täältä tai täältä löytyy vedoksia.

Välillä on kuitenkin kiva kuivamaustaakin liha, varsinkin rasvaiseen possuun se toimii hyvin ja tekee grillaamisesta vähän siistimpää puuhaa (ei sillä, että grillauksen varsinaisesti tarvitsisi olla siistiä). Myös lihan pintaan hierottavaan mausteseokseen eli rubiin minulla on semmoinen näppituntumalla tehty, yksinkertainen perusversio, joka muuntuu tarpeen mukaan. Kun lihan sillä hieroo, ei tarvitse grillatessa kuin hieman halutessaan sutia pintaa esim. soija-öljyseoksella tai millä tahansa sopivalla grillauskastikkeella. Viimeksi tehdessäni laitoin jopa mittasuhteet ylös, joten nythän rubi ei olekaan enää näppituntumalla tehty! Tämä ohje on noin 800 grammalle lihaa (esim. neljälle mukavankokoiselle kasslerpihville), mutta rubia voi tehdä reilumminkin, niin sitä on käyttövalmiina seuraavallekin kerralle - mukavaahan siinä on se, että kuivista mausteista tehty seos säilyy toisenkin tovin. Ei muuta kuin sikaa hieromaan!

Inspiraatiota puutarhajuhlista

Fri, 13 Jun 2014 00:00:00 +0000

Taannoinen Philadelphia-reseptikisa huipentui eilen Teresa Välimäen emännöimiin puutarhajuhliin, joissa maisteltiin finaaliin päässeitä herkkuja ja julistettiin kilpailun kaksi voittajareseptiä. Juhlissa sai myös nauttia mitä parhaasta - eli ruokabloggaajakollegojen - seurasta. En ollut vielä koskaan ollut minkäänlaisilla bloggaajatreffeillä, joten lähdin kemuihin tietysti innosta puhkuen, vaikkei oma reseptini finaaliin päässytkään. Kun seuraa toisten keittiöpuuhia ja elämää heidän blogiensa kautta, on ihan huippua päästä laittamaan nimiä ja naamoja kuvien ja tekstien taakse! Ja kiva ajatus kisan järjestäjiltä tuoda osallistujat yhteen ja päästää meidät maistelemaan kanssakilpailijoiden annoksia. Sää ei ihan sallinut pitää puutarhajuhlia ulkosalla, mutta Helsinki Food Companyn tiloihin oli luotu puutarhajuhlamainen fiilis sisätiloihin.

Kuukauden kasvis - kesäkuu: kukkakaali

Sat, 07 Jun 2014 00:00:00 +0000

Kukkakaali on yksi lempikasviksiani. Enimmäkseen syön sitä kesällä, kun kotimaiset kukkakaalit tulevat juhannuksen kieppeillä myyntiin, tosin toukokuussa kauppoihin ilmestyvissä ruotsalaisversioissakin alkaa olla jo mukavasti makua. Koska kukkakaali on juuri nyt ajankohtainen, se saa kunnian olla myös kesäkuun kuukauden kasvis. Useimmiten tapaan syödä kukkakaalin ihan vain höyrytettynä, voilla ja - jep - curryjauheella maustettuna, nyt ajattelin raportoida tämän enemmän tai vähemmän salaisen paheeni ohelle muitakin kukkakaali-ideoita. Pysykää siis kanavalla, kesäisiä kukkakaalireseptejä tiedossa!

Kuukauden kasvis - raparperi: Raparperi"mojito"

Thu, 05 Jun 2014 00:00:00 +0000

Raparperi sopii loistavasti myös erilaisiin juomiin; siitä saa ainakin sekoiteltua raikkaan boolin tai valmistettua yksinkertaisen kuohuviinidrinkin kaatamalla tujauksen raparperhimehua lasin pohjalle. Minulla oli raparperi-minttumehua, josta ajatukset kulkivat mojitoon: miltähän se mahtaisi maistua?

Vastaus: raikkaalta, kesäiseltä, kirpeältä, aurinkoiselta. Ihanaa kesäjuomaa ja niin kauniin hempeän väristä! Vaikka rommin jättäisi pois, pitää raparperin hapokkuus huolen siitä, ettei juoma jää pliisuksi tai liian limsamaiseksi; se sopii hienosti myös aikuisille alkoholittomaksi juomavaihtoehdoksi. Ihan oikean mojiton kanssa ei tällä kyllä juuri ole tekemistä, niin paljon ohjetta on sovellettu eteenpäin; lisäksi omaan makuun kannattaa hieman maistella ja testailla sopivia mittasuhteita, koska raparperimehuja on montaa sorttia ja makeutta.

Philadelphia-punajuurimuffinit

Thu, 29 May 2014 00:00:00 +0000

Juhlatarjottavat ja erityisesti kesän lämpöön sopivat tarjottavat aiheuttavat helposti päänvaivaa juhlien järjestäjille. Siksi oli hauska lähteä mukaan, kun Philadelphia haastoi bloggaajat kehittelemään tuorejuustostaan pikkusuolaista tarjottavaa puutarhajuhliin. Taannoin pähkäilin menua myös helteiselle brunssille, ja päätin tarjota muunmuassa vanhoja suosikkejani kinkku-juustomuffineja. Siitä ajatus lähtikin kehittymään - mitenköhän tuorejuusto pärjäisi muffinissa?

Valitsin reseptiin Philadelphia valkosipuli & yrtit -tuorejuuston, ja sen makupariksi punajuurta. Hieman hämäävästi punajuuri mielletään usein talvikasvikseksi, vaikka ihanat, uuden sadon punajuuret tulevat myyntiin jo kesällä. Satokauden käynnistymistä odotellessa voi muitakin kasviksia käyttää, esimerkiksi porkkana tai pinaatti sopisivat muffiniin myös. Punajuuren ja tuorejuuston yhdistelmästä tulee mehevä tarjottava. Satokauden alkua odotellessa käytin esikeitettyjä punajuuria, mutta tuore, raakana mukaan raastettu punajuuri tekee leipomuksesta myös vinkeän värisen. Juhlatarjottavaksi muffinit sopivat erityisen hyvin siksi, etteivät ne ole hirmuisen lämpöarkoja ja lässähdä, jos mittari hipoo kekkeripäivänä hellelukemissa. Viileämpänä päivänä muffinin pintaan voi pursottaa vielä tujauksen tuorejuustoa koristeeksi. Ja hei, mainitsinko, että nämä ovat niin helppoja, että juhlastressiäkään ei tarvitse hankkia? ;)

Hellepäivän helppo brunssimenu

Mon, 26 May 2014 00:00:00 +0000

Lauantaina nautittiin brunssia siskoni perheen kanssa. Kiireetön viikonloppubrunssi on suosikkiaterioitani sekä kotona että ulkoruokinnassa, mutta tällä kertaa helteet ja kaikenlaiset aikasyöpöt asettivat vähän haasteita tarjottaville. Menua mietittäessä yritin valita mahdollisimman paljon sellaista, mitä voisi tehdä suureksi osaksi etukäteen, mihin ei tarvittaisi uunia ja mikä kestäisi hellelukemia ruokailun ajan. Suosin myös tuotteita, jotka selviäisivät brunssipäivänä vähällä vaivalla (viipaloimalla tai paketin avaamalla) jääkaapista pöytään. Mitään suuria kompromisseja ei tarvinnut silti tehdä, ainoastaan uunimunakas muuntui samoista aineista tehdyksi perunasalaatiksi, kun halusin välttää uunin käyttöä. Mitään erityistä reseptiä ei salaattiin ollut, mutta käytin siihen siis mm. perunaa, kananmunaa, sipulia, oliiveja, paprikaa, fetaa ja basilikaa, oliiviöljy-balsamicopohjaisella kastikkeella. Muffinit ja croissantit paistoin aikaisin samana aamuna, niin asunto ehti jäähtyä ennen vieraiden saapumista.

Kuukauden kasvis - raparperi: mausteinen raparperichutney

Sun, 25 May 2014 00:00:00 +0000

Maistoin taannoin Deli Café Mayan brunssilla (oli muuten hinta-laatusuhteeltaan oikein passeli brunssi, eikä tarvinnut mennä kravatti kaulassa) raparperichutneyta, joka oli hurjan hyvää juustojen kanssa. Eilen brunssiteltiin kotioloissa, joten innostuin kokeilemaan chutneyn tekemistä itsekin. Googlesta löytyi paljonkin reseptejä, valitsin käyttöön tämän BBC Good Foodin ohjeen, johon tulee raparperin lisäksi omppua, taateleita ja rusinoita. Tein puolet ohjeen määrästä, mutta chutneyta tuli silti aika suuri purkillinen. Rusinat jäivät minun makuuni vähän turhan dominoiviksi, kenties jättäisin ne ensi kerralla pois. Tai sitten kyse oli vain siitä, etten antanut chutneyn vetäytyä ohjeessa mainittua kuukautta vaan otin sen käyttöön heti seuraavana päivänä. Muuten ohje oli oikein toimiva ainakin juustojen kanssa, tänään katsotaan, josko siitä olisi myös grillatun lihan pariksi.

Kuukauden kasvis - raparperi: Rukiinen raparperipiiras

Sun, 18 May 2014 00:00:00 +0000

Ennen kuin mustikat ja mansikat alkavat kypsyä, raparperipiirakka on mielestäni kesän parasta kahvipöytätarjottavaa. Tästä helposta reseptistä on muodostunut luottopiirakkaohjeeni, jota olen muokannnut aina uusille raaka-aineille sopivaksi. Heleen’s hobbiesin alkuperäisversiossa piirakka tehtiin omenoista, mutta tällä kertaa täytteeksi laitettiin siis raparperia, ja pohjaan sekoitus ruis- ja vehnäjauhoja.

Koska raparperi on hapanta, ei rahkainen täyte ollut ehkä ihan paras mahdollinen pari sille minun makuuni. Ei se mitenkään huonoa ollut, mutta jotenkin ehkä kaipasin sellaista pehmeämmän vaniljaista möllöä raparperin ympärille. Rukiinen pohja taas toimi ihan loistavasti, ruis toi piirakkaan syvyyttä ja hieman maltaista vivahdusta. Vuokana käytin tällä kertaa irtopohjaista kakkuvuokaa, piirakka pysyi hyvin kasassa reunuksen poistamisen jälkeen ja näytti kauniimmalta kuin siinä pyrex-vuoan lasikannessa, jota usein käytän piirakkavuokana ;)

Kuukauden kasvis - toukokuu: raparperi

Wed, 14 May 2014 00:00:00 +0000

Toukokuussa kokkaillaan raparperista, mikä olisikaan ajankohtaisempi kasvis? Raparperi tuo aina mieleen kevään ja alkukesän juhlat, äitienpäivän, lakkiaiset ja juhannuksen. Parasta raparperi on silloin, kun tuttava soittaa ja kertoo sitä kasvavan takapihallaan yli oman tarpeen; muovikassillinen epämääräisiä punavihreitä varsia saa sormet syyhyämään ja veden kielelle. Kaupasta ostan raparperia hieman pitkin hampain, mutta ei se raparperiherkkujen makua himmennä. Tämän vuoden lämpimänä keväänä raparperia on alkanut putkahdella maasta hyvinkin varhain, mutta tavallisesti sen paras sesonki alkaa toukokuun lopulla.

Makeansuolainen bataattisalaatti

Thu, 08 May 2014 00:00:00 +0000

Syöttekö joka vappu perunasalaattia? Niin mekin, milloin minkäkinlaista. Tänä vuonna päätin vaihteeksi muuntaa perunasalaatin bataattisalaatiksi, mikä olikin ihan oiva ratkaisu. Vappu tuli ja meni (jep, tänäkin vuonna), mutta makeansuolainen bataattisalaatti maistuu pitkin grillikautta suolaisten ruokien parina. Tällä kertaa käytin salaatin suolaisena tasapainoittajana fetaa, mutta mieleen juolahti, että pekonikin olisi tosi passeli kaveri bataatille. Limetti ja korianteri (jonka muistin lisätä vasta valokuvan jälkeen) pitävät kokonaisuuden raikkaana, ja värit ovat tosi, tosi kauniit!

Kotitortilloja kera iloisten uutisten

Tue, 06 May 2014 00:00:00 +0000

Aloitetaan niillä iloisilla uutisilla: taannoin osallistuin Hyvää Suomesta ja Ruoka.fi:n järjestämään Suomen paras kotiruoka -kilpailuun, ja arvatkaapa mitä? Vaikkei varsinainen reseptini päässyt kisan äänestetyimpien joukkoon, minut palkittiin kisan toisessa osiossa, jossa raati valitsi kirjoitukseni suomalaisesta ruoasta kilpailun parhaaksi. Jihuu!! :) Olin todella, todella otettu, koska lueskelin (pikkuisen kateellisenakin ;) 41 kisaan osallistuneen kanssabloggaajan kirjoituksia samasta aiheesta ja pidin niitä erittäin hyvinä, vuoroin tunnelmallisina ja vuoroin ajatuksia herättävinä. Pääsarjan eli reseptikilpailun voitti puolestaan Kääpiölinnan Anu herkulta vaikuttavilla pannupihveillään, paljon, paljon onnea Anulle vielä tätäkin kautta :) Ihan mahtavan kuuloisia annoksia olivat muutkin tehneet, suosittelen tutustumaan, jos ette kisan aikana törmänneet näihin!

Kuukauden kasvis - parsa: valkoinen parsa timjami-voikastikkeella ja bonusresepti

Sat, 03 May 2014 00:00:00 +0000

Viimeisiä parsajuttuja viedään. Parsakausi on vasta aluillaan ja olemme syöneet sitä jo varmaan toistakymmentä nippua. Miksi reseptejä on sitten niin vähän? Luultavimmin siksi, että huolimatta kokeilustani tehdä parsasta kaikkea mahdollista, tykkään siitä edelleen ihan vain parsana. Höyrytettynä, paistettuna tai grillattuna, suolalla ja pippurilla maustettuna, voin ja sitruunamehun kera. Siispä viimeisenä parsareseptinä julkaisen ihan perusjutun, tällä kertaa valkoisesta parsasta. Itse pidän valkoisen parsan kanssa timjamista, mutta keväisempiä sävyjä saa käyttämällä esim. basilikaa, erona, että se lisätään voisulaan vasta ihan lopuksi. Tämä annos ei vain maistu hyvältä, vaan siinä on myös aivan mahtavat, keväiset värit!

Ihan tavallinen pannukakku

Fri, 02 May 2014 00:00:00 +0000

Turhauttavimpia päiviä ovat sellaiset, kun juoksee pää kolmantena jalkana koko päivän, ja tuntuu, ettei mitään saa silti tehtyä, saati valmiiksi asti. Se päti työelämässä ja myös nyt kotona ollessa. Muutama päivä sitten oli sellainen päivä, eli päivä joka jätti jälkeensä muistikuvana oikeastaan lähinnä hikeä, väsymystä ja kaikkea sen sortin ällöttävää, mihin koiraperheessä välillä törmää. Muistan haaveilleeni, että voisin isännän kotiintultua kellahtaa suoraan sohvalle, nostaa jalat ylös ja vaikkapa nukahtaa, mutta samalla tiedostin, ettei se onnistuisi, koska isäntä olisi varmasti ihan yhtä poikki kuin minäkin. Päivästä selvittiin toki, mutta illallisen hoiti eräs amerikkalainen hampurilaisravintolaketju ja lounaaksi taisin syödä taikinaa (en itsekään tiedä, miksi).

Kuukauden kasvis - parsa: grillattu parsa-perunasalaatti

Sun, 27 Apr 2014 00:00:00 +0000

Ihan ensimmäisenä pahoittelut Kääpiölinnan Anulle saamattomuudestani (ja hitaasta vastaamisesta!), arkihaastetta lensi tähän suuntaan mutta tyydyn tällä kertaa ihailemaan toisten arkikuvia. Toki sikäli arkea kuuluu täältäkin, että suurin osa blogimateriaalistani ylipäänsä on juurikin sitä, ja hiljattain (ruoka-)arki näyttäytyi vielä yksityiskohtaisemmin ruokapäiväkirjojen muodossa.

Meanwhile, vappua odotellessa sima on laitettu käymään (jos et ole niin jo tehnyt, kannattaa laittaa viimeistään tänään), grillikausi jatkuu ja parsakausi paranee. Jälkimmäistä kahta yhdisteltiin eilen grillatuista perunoista ja vihreistä parsoista tehdyssä salaatissa, josta tuli ihan tosi hyvää. Grillaus on suosikkitapani valmistaa parsaa, eikä maku hävinnyt salaattiin, kun kastike ja muut komponentit olivat riittävän miedot. Tällainen salaatti sopisi myös vappuaan grillauksen merkeissä viettävälle - vaikka ainakaan täällä etelässä ei säätiedotus oikein suosi, harmi - ja itselleni korvamerkkasin salaatin kesän uusia perunoita ajatellen, nehän vasta hyviä grillattuna ovatkin!

Kuukauden kasvis - parsa: lämpimät parsa-pekonileivät

Thu, 24 Apr 2014 00:00:00 +0000

Tänä vuonna pääsiäisruuat tehtiin todella helpon kaavan mukaan; karitsan paahtopaistia simppelisti grillattuna sekä parina päivänä hyvin yksinkertaisia kalajuttuja. Pääsiäismaanantaina tilattiin pitsaa. Ihan mukavaa joskus näinkin, kauniista pääsiäiskelistä sai ainakin nauttia ulkosalla eikä ikkunan takaa keittiöstä.

Maanantai-iltana pitsojen jäljiltä alkoi kuitenkin pieni nälkä kalvaa vielä illemmalla, joten päätin toteuttaa mielessä olleen kuukauden kasvis -ajatuksen lämpimistä, pekonilla höystetyistä parsaleivistä. Jos olet parsahifistelijä ja tykkäät parsastasi mahdollisimman pelkistettynä, ei tämä ruoka kenties ole sinua varten, koska parsan ympärille tulee reilusti kermaista pekonisoossia ja juustoraastetta. Me kuitenkin tykkäsimme leivistä, emmekä kokeneet, että ainakaan pidemmältä lentäneet alkukauden parsat menisivät suuremmin niissä hukkaan. Silti, varoituksen sana, leivät olivat todella tuhteja ja rasvaisia (vaikkemme edes voidelleet niitä) enkä suosittele niiden syömistä juuri ennen nukkumaanmenoa!

Ruokapäiväkirja, osa 4: hävikintorjuntaa

Sun, 20 Apr 2014 00:00:00 +0000

Maaliskuun alkupuolella päätin pitää hetken aikaa ruokapäiväkirjaa nähdäkseni ja esitelläkseni, mitä ruokabloggaaja oikeasti syö. Jo ihan ekasta päiväkirjasta selvisi, että noh, kaikenlaista, enkä läheskään aina jaksa nähdä vaivaa, valmistaa ruokaa suurella rakkaudella tai ainakaan miettiä, mitä ravintosuositukset aterioista ovat mieltä. Silti, sikäli mielenkiintoista puuhaa oli nähdä omat syömisensä ylöskirjattuna, että päiväkirja venähtikin usean viikon mittaiseksi.

Tämän viikon (tai siis toissaviikon, koska julkaisu tulee hieman jälkijunassa) päiväkirja on toistaiseksi sarjassaan viimeinen - huomaan, että uusia havaintoja ei ruokailuista enää oikein löydy ainakaan näin lyhyellä aikavälillä, vaan päiväkirjan tarkastelusta saatu arvo on nyt lunastettu. Tyypillistä minulle näyttää olevan, että tiettyjä korjausliikkeitä tulee tehtyä joka viikko, kun vertaa syömisiään edellisiin viikkoihin, mutta samalla jotkut hyvät asiat jäävät silloin huomiotta ja unohtuvat. Tämän viikon päiväkirjassa esimerkiksi on mukavaa, että olen verrattain ahkerasti käyttänyt tähteitä ja torjunut hävikkiä, mutta samalla sitten viikolta on lähes kokonaan unohtunut tehdä kalaruokia, joiden kanssa tsemppasin aiemmin enemmän.

Vähän viiniä (ja lammasta) ennen pääsiäistä

Wed, 16 Apr 2014 00:00:00 +0000

Joka Kärähtäneitä lukee, tietää, ettei täältä viinivinkkejä oikein löydy. Toki meillä juodaan viiniä ja tykätään tietyistä viineistä tiettyjen ruokien kanssa, mutta en vain koe, että itselläni olisi juuri kirjoitettavaa aiheesta. Viime viikolla osui muutama sattuma kuitenkin niin hyvin yksiin, että vaihteeksi sanon jotain viinistäkin. Sain ensinnäkin Marsaanalta sähköpostia, jossa kerrottiin heidän asiakkaansa tarjoavan pääsiäisviinejä maistettavaksi. Ja toiseksi, itse en olisi päässyt viiniä hakemaan, mutta sattui erittäin sopivasti, että isäntä oli juuri viestiä seuraavana päivänä palaverissa ihan noutopaikan vieressä, joten ilahtuneena nappasimme sitten maistettavaksi Vuoden Viinit 2014 -kisassa hopeaa kategoriassa “eurooppalaiset punaviinit alle 11e” saaneen espanjalaisen Durius Tempranillon (Alkossa 9,96e).

Kvinoaa, savukinkkua ja lehtikaalia tomaatin täytteenä - jääkaappibingon voittaja

Fri, 11 Apr 2014 00:00:00 +0000

Jos käytte kaupassa vain kerran viikossa, tiedätte luultavasti, miltä jääkaappi näyttää kauppareissua edeltävänä päivänä. Se ei ihan ammota tyhjyyttään, vaan pitää sisällään kokoelman eripariraaka-aineita. Todennäköistä on myös, että tuotteet on ostettu johonkin tiettyyn kokonaisuuteen, joka on sitten syystä tai toisesta jäänyt tekemättä, ja johon jäljellä olevat raaka-aineet eivät enää riittäisikään. Jos vielä taloudessasi asuu isännän kaltainen henkilö, joka toisinaan yllättää tuomalla kaupasta jotain tuotetta, josta hän on joko itse innostunut tai arvellut minun innostuvan, saattaa jääkaapissa tai hedelmäkorissa olla vielä bonuksena jotain ihan muuta. Minulle harvemmin tuodaan kukkakimppuja saati timantteja, mutta pelkästään viimeisen parin viikon aikana minut on yllätetty jo lehtikaalilla ja hassuilla tomaateilla. Ei tuohon voi todeta muuta, kuin että mieheni tuntee minut (vaikka en minä kukkakimppuihinkaan sylje, ihan vihjeenä vain ;).

Suomen paras kotiruoka -kilpailu: pekoninmitan paremmat muikkupihvit

Tue, 08 Apr 2014 00:00:00 +0000

Taannoin kolahti sähköpostiluukkuun Hyvää Suomesta ja Ruoka.fi:n kutsu Suomen paras kotiruoka -kilpailuun. Kilpailun ideana oli kehittää kotiruokaresepti, jossa käytetään vähintään kolmea Hyvää Suomesta -merkattua tuotetta.

Minä lähdin mukaan näillä muikkupihveillä, jotka ovat perinteisten silakkapihvien päivitystä vuoteen 2014: tomaattinen pekoni-yrtti-tuorejuustotäyte tuo mukavaa, savuisaa makua ja mehevyyttä ja silakan sijaan pääraaka-aineena on Puruveden muikku. Toki silakkakin on hieno kala ja sopisi tähän reseptiin, mutta dioksiinipitoisuuksien vuoksi (varsinkaan isompaa) silakkaa ei juuri suositella tietyille erityisryhmille, kun taas muikku on kaikille sopiva, turvallinen ja taatusti kotimainen vaihtoehto. Muikun perkaamista pihviksi ei kannata säikähtää; homma sujuu nopeasti, kun jutun ideasta saa kiinni. Jos olet traumatisoitunut kouluaikojen silakkapihveistä, tämä resepti saattaa olla juuri se juttu liennyttämään pelkojasi!

Ruokapäiväkirja, osa 3: parempaan suuntaan?

Mon, 07 Apr 2014 00:00:00 +0000

Osa meidän talouden viikkokaupoista. Mitä luulette, olisikohan tuossa tarpeeksi kahdelle aikuiselle? ;)

Pienellä viiveellä julkaisen kolmannen viikon ruokapäiväkirjani edellisen ja sitä edellisen viikon jatkoksi. Hauskaa, että kun seuraa tarkemmin syömistään, huomaa, miten tietyt asiat vain toistuvat ja toistuvat: minun ruokavalioni kulmakivet taitavat olla aamusmoothie ja lämpimät ruispalat :D

Mukavaa luettavaa ruokapäiväkirjassa tällä kertaa oli se, että kalaa tuli syötyä aika reippaasti, ja se, että hävikintorjuntaakin tuli listan mukaan tehtyä. Ainakin tortillat olivat ylijäämiä edellisen tortillakerran lätyistä, ja viillokista sain parikin ateriaa. Se, missä löytyy tsempattavaa, on ruokien määrä; kun vain osaisin mitoittaa sapuskani niin, että edellisen päivän päivällisestä jäisi useammin seuraavan päivän lounaaksi, niin ruispala-smoothiekuurini puolittuisi! Myös vihannekset näyttävät hävinneet listalta johonkin, vaikka olin ihan siinä käsityksessä, että meillä syödään kyllä vihreää päivittäin. Hmm.

Kuukauden kasvis - huhtikuu: parsa

Sat, 05 Apr 2014 00:00:00 +0000

Ei varmasti ole mikään yllätys, että huhti-toukokuuta ei voi ohittaa ilman parsaa. Saakoon se siis kunnian olla myös huhtikuun teemakasvis. Parsakausi ei ihan vielä ole parhaimmillaan ja kaupan parsa on vielä pitkälti lennätetty Perusta, mutta nyt on jo hyvä hetki ruveta keräämään reseptejä varastoon parhaita parsahetkiä varten. Me aloitimme parsan syömisen tältä vuodelta eilen, kun valmistimme sitä suosikkitapaamme grillissä, ihan vain oliiviöljy-soijaseoksella valeltuna ja sitruunamehulla maustettuna. Itselleni vihreä versio on tutumpaa, joten nyt onkin korkea aika ottaa myös valkoinen parsa käsittelyyn!

Udonit lehtikaalilla ja maapähkinöillä

Fri, 04 Apr 2014 00:00:00 +0000

Aina välillä isäntä yllättää minut tuomalla kaupasta jotain odottamatonta, mistä olisi mukava saada ruokaa. Onneksi yllätykset eivät yleensä ole kaljaa ja salmiakkia, kuten erään sarjakuvan porsaalla, vaan niistä saa ihan oikeasti tehtyäkin kaikenlaista. Vaikka toki kaljasta ja salmiakistakin riittäisi kokkaushaastetta. Vapaaehtoisia? ;)

No mutta asiaan ennen kuin lähtee enemmän lapasesta, tällä kertaa sain siis kaupasta pari pussia lehtikaalia. Toinen pussillinen on vielä käyttämättä, mutta ensimmäisen käytimme aasialaishenkisesti udon-nuudeleiden ja maapähkinöiden kanssa. Melkoista pikaruokaa, kun udonitkin olivat valmiiksi pehmeitä ja vaativat vain hieman pannun näkemistä. Ihan tavallisista munanuudeleistakin tämä onnistuisi helposti, käyttää nuudelit vain pikaisesti kattilassa ennen pannuun lisäämistä. Arkista, mausteista ja hyvää!

Kanaviillokki

Tue, 01 Apr 2014 00:00:00 +0000

Ah, niin perinteistä. Jostain syystä intoni tehdä ns. koti- tai kouluruokaklassikoita sen kuin jatkuu. Itselleni tuli hiljattain ihan yllätyksenä, että kanaviillokki on kovasti mielipiteitä jakava ruoka; minusta se oli hyvää jopa koulussa ja muistelen, ettei sitä meidän koulussa yleisemminkään inhokkina pidetty. Toki ymmärrän, jos eineskanaviillokki lähinnä kääntää vatsaa siipikarjanlihajalosteineen (taimitäsenytolikaan), ajatus ei juuri houkuttele. Koska edellinen viillokkikokemukseni on kuitenkin noin viidentoista vuoden takaa, halusin kokeilla tehdä sitä ihan itse.

Ruokapäiväkirja, osa 2: kunnon kotiruokaa(ko)

Fri, 28 Mar 2014 00:00:00 +0000

Viime viikolla julkaisin ensimmäisen osan ruokapäiväkirjastani. En ole koskaan ennen sellaista pitänyt, mutta mielenkiinnosta omaa syömistäni kohtaan niin tein, ja oikeastaan homma on aika koukuttavaa. Minua kiinnostaa nimittäin aina, mitä muut syövät: kaupan kassalla kuikuilen edessäolevan asiakkaan ostoksia (anteeksi) ja mietin, mitä hän mahtaa niistä valmistaa. Ihan parasta on myös, jos osuu jonkun toisen kotiin ruoka-aikaan - enkä tarkoita nyt sitä, että tulisin itse ruokituksi, vaan sitä, että minusta on kiva nähdä, mitä toisten pöydistä löytyy. Nyt selvisi, en olekaan ainut ruokatirkistelijä - viime viikon päiväkirjaa luettiin sen verran paljon, että ilmeisesti muitakin löytyy.

Kuukauden kasvis - fenkoli: Kala-simpukkapata

Wed, 26 Mar 2014 00:00:00 +0000

Simpukat ovat tällä kaudella jääneet meillä vähän vähälle käytölle, oikeastaan kahdesta syystä: ensinnäkin, niitä saa kaupoista usein vain loppuviikosta, mikä rajoittaa käyttöpäiviä, kun ostan ne aina samana päivänä kuin käytän. Ja toiseksi, vaikka käsittely sinänsä on helppoa, se vaatii joksikin aikaa molemmat käteni ja haluan heti simpukat käsiteltyäni kypsentää ne - ja tällä hetkellä suosin pääasiassa ruokia, joiden valmistus ei kärsi pienistä tai suuremmistakaan keskeytyksistä.

Toisinaan on simpukoita kuitenkin saatava, ja silloin vain varmistetaan, että isäntä on apukäsiparina tarvittaessa. Viime ajat minua on - myös kuukauden kasvikseni - hengessä himottanut ajatus fenkolisesta kala-äyriäispadasta, sellaisesta reilusta yhden astian ruuasta. Pata ei kovin kauas kalakeitosta putoa, mutta yritin tehdä siitä tukevampaa, enemmän reilun kokoisia sattumia suhteessa liemeen, jonka pienehköä määrää kompensoi sitten voimakas maku. Lientä muuntelemalla saa pataan erilaisia vivahteita, harkitsin tämänkertaiselle kermaiselle liemelle vaihtoehdoksi mm. voimakkaan aniksista versiota, johon tulisi fenkolin makua korostamaan vielä tähtianista ja/tai anisviinaa. Sinappisen kermaisella liemellä ei kuitenkaan voi mennä pieleen, kun punaisen kalan ja simpukoiden kanssa pelaa, ja olin oikein tyytyväinen valintaani. Lämmitin pataa vielä seuraavana päivänä lounaaksi; perunat rupesivat silloin olemaan jo melkoista muhjua, mutta kokonaisuus oli oikeastaan vielä parempi, kuin ensimmäisellä syömiskerralla - hajonneet perunat paksunsivat liemen chowder-tyyliseksi, ja padan makuaineet, kala, simpukat, tilli ja fenkoli olivat tehneet työnsä ja levinneet keitokseen kauttaaltaan.

Pinaatti-pekoni-vuohenjuustopastavuoka

Sat, 22 Mar 2014 00:00:00 +0000

Ilmeisesti joskus voi käydä niinkin katalasti, että pekonipaketti uhkaa vanhentua jääkaapissa. Koska sellainen ei tule kuuloonkaan, oli alun perin pinaatti-vuohenjuustopastaksi aiottuun tekeleeseen ihan pakko ujuttaa myös se paketillinen pekonia. Se ei kuitenkaan mitenkään huonontanut pastaa, päinvastoin, turhaan ei sanota, että pekoni tekee kaikesta parempaa. Vuoasta tuli muutenkin aika hyvää, ja myös hyvin tuhtia, kunnon lohturuokaa kepeän vihreästä väristä huolimatta.

Olisin mieluusti käyttänyt vuokaani tuoretta pinaattia, mutta sellaista ei ollut kaupassa saatavilla tällä kertaa. Nyt sekoitin pakastepinaattikuutiot suoraan kastikkeeseen, mutta tuoreen olisin käyttänyt pannussa pekonin ja sipulin kanssa ja sekoittanut pastaan sellaisenaan, ja tehnyt kastikkeen ilman pinaattia. Kokeilin tällä kertaa tehdä kastikkeen ihan vaan paistinpannulla, jotta säästäisin vähän tiskissä. Onnistui hyvin, joskin helpommalla olisin päässyt kunnolla korkealaitaisella pannulla ;)

Ruokapäiväkirja, osa 1 - mitä ruokabloggaaja oikeasti syö?

Thu, 20 Mar 2014 00:00:00 +0000

Paahtopaisti-pastasalaatti. Tosi passelia hävikintorjuntaruokaa, josta ei kuitenkaan riittänyt jutunjuurta blogitekstiksi asti.

Ruokabloggaajan ruokapäiväkirja. Melkoista metaa, kun miettii, että ruokablogi on kyseessä ja blogithan alun alkaen olivat nettipäiväkirjoja, tai ainakin joskus vuonna 2005 - jolloin olin vielä noin viiden vuoden päässä ensimmäisen blogini aloittamisesta - niitä sellaisiksi määriteltiin. Päiväkirjaan eivät kuitenkaan ihan kaikki ruuat päädy ainakaan meillä, vaikka olenkin yrittänyt ylläpitää Kärähtäneissä jonkinasteista realismia: kaikkien ruokien ei blogissakaan tarvitse onnistua tai olla kokin suurimpia taidonnäytteitä, arjen perussapuskat ja inhimilliset kömmähdykset kuuluvat minusta asiaan ja tykkään lukea (ja köh, saan lohtua) sellaisista myös toisten blogeista. Samaan aikaan teen kuitenkin niin usein niitä samoja, vanhoja juttuja tai tilaan pitsaa, ettei joka ateriasta vaan ole mitään kirjoitettavaa. Koska jonkin verran valikointia tapahtuu, saattaa blogin välittämä mielikuva elämästä ja bloggaajan syömisestä olla hieman erilainen kuin ruokailujemme kirjo. Siksi halusin kasata nyt ruokapäiväkirjan, joka avaa vähän tarkemmin (myös itselleni), mitä meillä ihan kokonaisuudessaan syödään, ja samalla kertoo skandaalinkäryistä totuutta ruokabloggaajan syömisistä kulissien takana ;)

Kuukauden kasvis - fenkoli: Fenkoli-appelsiinisalaatti

Tue, 18 Mar 2014 00:00:00 +0000

Foodgawkerissa fenkoli-inspiksiä etsiessäni huomasin, että ihan ylivoimaisesti yleisin fenkolinkäyttötapa näytti olevan fenkoli-sitrussalaatti. On täällä joskus ennenkin tehty sitrus-fenkolisalaattia, mutta halusin nyt tehdä salaatin ihan yksinkertaisimman kautta. Käytin tällä kertaa valmistukseen pelkkää appelsiinia ja jätin pois kaiken “ylimääräisen”, vain fenkolia, appelsiinia ja kastike. Parasta tämä olisi lohen kanssa, mutta maistui keväisen raikkaalta ja hyvältä myös broiskun fileiden parina.

Sinapin käyttö kastikkeessa epäilytti, mutta se olikin yllättävän toimiva yhdistelmä fenkolin kanssa. Jos sinulla on tuoretta minttua, kastike hunajasta ja tuoreesta mintusta on varmempi, yhtä lailla herkullinen vaihtoehto.

Yllättävän hyvät kaalikääryleet

Fri, 14 Mar 2014 00:00:00 +0000

Mitä ruokaa ei ehkä kannata ruveta tekemään - ainakaan ensimmäistä kertaa - kun neljän kuukauden ikäinen pojankoltiainen on ruvennut tekemään hampaita, eikä puuhasta hieman ärtyneenä viihdy hetkeäkään itsekseen? Kaalikääryleitä. Ja mitä minä tein? No tietysti kaalikääryleitä, täytyyhän elämässä olla haasteita! Tai ihmisen typerä. Mutta kun olen niin haaveillut kääryleiden tekemisestä - mummojeni bravuureista - jo ikuisuuden ja ihana karitsan jauhelihakin on huudellut minulle pakkasesta vaikka miten pitkään, pakkohan se on joskus niitä saada tehdä. Eipä sillä, eiväthän kääryleet erityisen vaikeita ole, mutta jonkun verran aktiivista läsnäoloa ne vaativat. Tiesin sen etukäteen, mutta silti piti kokeilla. Ja näin siinä kävi.

Kuukauden kasvis - fenkoli: lohi-fenkolilaatikko

Tue, 11 Mar 2014 00:00:00 +0000

Aloitetaan maaliskuun teemakasviksen fenkolin käyttö reseptillä, joka on jäänyt roikkumaan to-do -listalle pidemmäksi aikaa, nimittäin syksyllä Glorian Ruoka & Viini -lehden numerosta 6/2013 bongatulla lohi-fenkolilaatikolla. Ilmeisesti en ole ainut, koska huomasin Uneliaan kokin tehneen samaista laatikkoa ihan hiljattain :)

Laatikon resepti on mukavan arkisen oloinen ohje olematta silti tylsä (vaikka tunnustettakoon, että tylsyyskin on minusta usein ihan jees). Harvemmin tulee myöskään kokattua - leipominen poislukien - reseptiä käyttäen, olen huono seuraamaan ohjeita ja yleensä käytän reseptejä enemmän inspiraationa, onnistuen sitten vaihtelevalla osumatarkkuudella ;) Tällä kertaa siis mentiin kuitenkin reseptin mukaan, ja lopputulos oli hyvä. Vaikka suhteessa suureen pottumäärään ei käytetä kuin yksi fenkoli, se maistuu mukavasti laatikossa ja tekee siitä todella mehevän. Fenkolinsiemenet korostavat makua entisestään.

Vuohenjuustopasta

Sun, 09 Mar 2014 00:00:00 +0000

Arkiruoka valmistuu vikkelästi ja viikonloppuna kokataan pitkän kaavan mukaan, eikö?

Ei! Kun toistaiseksi vietän arkipäivät kotioloissa, saan kokata pitkin päivää mikä päivä tahansa ihan sydämeni kyllyydestä. Ja se on ihanaa. Toki tiedostan kuinka onnekas olen, ennemmin tai myöhemmin vaihtuu kotiarki minullakin toimistotyöläisen arkeen. Mutta niin kauan kun saan olla kotona, en näe ihmeempää syytä siihen, miksi juuri viikonloppuruokien pitäisi olla pitkän kaavan mukaan valmistettuja (tietysti ne saavat sitä olla, mutta ei ole pakko). Kun aika ei viikonvaihteessa mene kokkaamiseen, vapautuu sitä enemmän muihin, koko perheen puuhasteluihin. Ja jos aika on rahaa, minusta sellainen aika on suoranainen aarre.

Kuukauden kasvis - maaliskuu: fenkoli

Sat, 08 Mar 2014 00:00:00 +0000

Kuukauden kasvis -kampanja jatkuu maaliskuussa fenkolilla. Valitsin fenkolin, koska sen käytön suhteen olen ns. myöhäisherännäinen, en ikinä saanut siitä oikein mitään irti kunnes pari vuotta sitten tykästyinkin siihen kovasti. Käyttörepertuaarini kaipaisi kuitenkin laajentamista, joten tässäpä oiva tilaisuus haastaa itseään fenkolin käyttöön.

Entisestään tiedän jo, että fenkoli on erityisen ihanaa grillattuna, kuten tässä arkistoista kaivetussa lohi-fenkolisalaattireseptissä. Mutta mitä muuta siitä voikaan saada aikaan? Se selviää maaliskuun aikana!

Pekonilla höystetty linssikeitto

Wed, 05 Mar 2014 00:00:00 +0000

Meillä ei ollut herneitä, joten laskiaisen kunniaksi ei tehty hernekeittoa. Sen sijaan linssejä oli, joten linssisopan saatoin tehdä. Joskus muinoin tein linssikeittoja enemmänkin, mutta viime vuosina ne ovat jääneet, ilmeisesti elämä on yltäkylläisempää kuin opiskeluaikoina ;) Tykkään kuitenkin tietystä askeettisuudesta, mitä linssikeitossa on, se maistuu erityisesti silloin, kun kaipaa vastapainoa tukevammalle herkuttelulle. Paitsi ehkä tällä kertaa, koska jotenkin keittoon eksyi jääkaapista myös pekonia…

P.S. Hyvään liemeen kannattaa investoida, se antaa keitolle maun, joka ei hirveästi kaipaa lisämaustoa; minä käytin häränhäntien keittelystä saatua, paksua lientä, sekä vanhempaa possulientä sekaisin.

Härkää hännästä

Sun, 02 Mar 2014 00:00:00 +0000

Ihminen osaa kyllä olla melkoinen tuuliviiri, tai ainakin minä osaan. Olin jo pitkällä keittelemässä häränhäntiä hiljalleen sopaksi, kun mieli muuttui. Haluankin uunissa paistettua häränhäntäpaistia. Ja jossain lempeän yrttisessä liemessä, kiitos. Mikäs siinä. Ongin jo kypsät, luusta irtoavat häränhäntäpalani kattilasta uunivuokaan, lappasin vähän keitinlientä päälle, kaadoin mukaan purkin tomaattimurskaa sekä mausteita, ja tuuppasin vuoan uuniin. Muutamaa tuntia myöhemmin kauhoin ihanan meheviä lihoja tomaattisesta kastikkeestaan pastan seuralaiseksi.

Mitä tästä opin? Luultavasti en mitään, mutta ehkä sen, että häränhäntiä voisi ostaa vähän useammin (en kehtaa edes sanoa, milloin olen niitä viimeksi tehnyt), niin ei tarvitsisi alkaa kesken kokkauksen sekoilemaan. Sikäli hyviä hännistä tuli kuitenkin, että kehtaa laittaa reseptin ylös :)

Kuukauden kasvis - tomaatti: meidän huushollin luottobolognese

Sat, 01 Mar 2014 00:00:00 +0000

En ollut ajatellut ottaa tomaattikuukauden teemaresepteihin mukaan sellaisia ohjeita, joissa käytetään tomaattisosetta. Mieli kuitenkin muuttui, koska olen viime aikoina miettinyt arkisia luottoruokiani ja sitä, että ne pari meidän perheelle tyypillisintä - vihreä kanacurry ja spagetti ja jauhelihakastike - ovat jääneet kokonaan tämän blogin ulkopuolelle. Mitään suurempaa syytä siihen ei ole, paitsi se, etten ole vain saanut aikaiseksi blogata jostain, mitä syön varmaan kerran viikossa. Ja ehkä ihan pikkuisen se, että yleensä jommankumman ruuan valmistuessa on niin kova väsymys ja nälkä, ettei kameran esiin kaivaminen tule kuuloonkaan.

Kuukauden kasvis - tomaatti: kahden tomaatin focaccia

Thu, 27 Feb 2014 00:00:00 +0000

Valmiin leivän hinta kaupassa se vain jaksaa kiukuttaa minua, vaikken mikään ahkera (tai taitava) leipuri olekaan. Ja leipää meillä joka tapauksessa kaikkiruokaisina syödään, niin paljon kuin hiilareita ja viljoja parjataankin. Leipä on hyvää! Tomaattikampanja kirvoitti minut vaihteeksi leipomaan leipää itse, tällä kertaa focacciaa, ihan ensimmäistä kertaa elämässäni. Focaccia on herkkua melkein millä mausteilla tahansa ja sopivasti roikkunut jo pitkän, pitkän aikaa to-do -listallani.

Perusresepti leipään löytyi Liemessä-Jenniltä, joka oli napannut sen Suklaapandan keittiöstä. Omaan leipääni laitoin tomaattikuukauden merkeissä sekä tuoreita kirsikkatomaatteja että aurinkokuivattuja tomaatteja, jotka toivat focacciaan kivoja sattumia ja makuja. Jos tykkäät rusinoista leivässä, tykkäät tästä varmasti, ja jos et ole rusinoiden ystävä, niin saatat silti tykätä tästä.

Inspistä toisaalta: kvinoa-hernepihvit

Mon, 24 Feb 2014 00:00:00 +0000

Kerroinko jo, että isäntäkin on innostunut syömään välillä kasvisruokaa? Ei, hän ei ole sairas. Tai kenties onkin, koska tilasi kotiovelle kilokaupalla kvinoaa (huoh, ensin tomaatit, nyt sitten kvinoa, tosin tämä jälkimmäinen ei tainnut olla vahinko…). Joka tapauksessa, tykkäämme kvinoasta, mutta kyseessä on sikäli vieras raaka-aine, etten ole keksinyt tehdä siitä muuta kuin salaatteja. Uusia käyttötapoja on siis kaivattu.

Ihan sattumalta samoihin aikoihin asiaa pähkäillessäni sattui Epätrendikäs ruokablogi julkaisemaan kvinoa-hernepullien ohjeen, jota inspiroiduin testaamaan. Olen viime aikoina muutenkin löytänyt itseni usein kuolaamasta korvamerkkaamasta herkkuja, joita Tuplaespresso ja M (niinkuin Mies) ovat valmistaneet, ja tykkään myös blogin kaikkiruokaisesta filosofiasta. Suosittelen muillekin, joille blogi ei vielä ole tuttu!

Kuukauden kasvis - tomaatti: tomaatti-slaw

Wed, 19 Feb 2014 00:00:00 +0000

Kaali on ihanaa. Coleslaw on ihanaa. Ja kaikki muut ohuesta kaalinsuikaleesta tehdyt salaatit; ehkä vielä coleslawiakin enemmän tykkään kaalisalaateista, joissa on viinietikka- tai sitruunapohjainen kastike.

Tomaatista saa myös loistavan kastikepohjan kaalisalaatille. Paseerattu tomaatti kävisi tähän myös, mutta minä käytin kaltattuja tuoretomaatteja, jotka surautin sauvasekoittimella soseeksi. Inkivääri, valkosipuli ja chili antavat soosille potkua. Tällainen salaatti sopii grillatun lihan pariksi kuin nenä päähän, ja grillikaudenhan voi hyvin aloittaa jo helmikuussa! ;)

Tosiromantikon illallinen ja thaimaustettu siika

Mon, 17 Feb 2014 00:00:00 +0000

…Koska kavereita ja rakkaita muistetaan myös ystävänpäivän jälkeen, right? Haluan ainakin ajatella niin, totuushan nimittäin on, että unohdin koko ystävänpäivän, kunnes samana päivänä näin aiheeseen liittyviä toivotuksia facebookissa. Anteeksi. Seuraavana päivänä otin kuitenkin revanssin ja tein useamman ruokalajin illallisen minulle ja isännälle jääkaapissa jo valmiiksi odottavista antimista. Ajatukset suuntautuivat thairuokaan; se on meille sellaista arjen nopeaa luottoruokaa, johon ei koskaan kyllästy. Kun yhdistää muutaman eri ruokalajin, saa kohtuullisen pienellä vaivalla kasattua ihan komean kokonaisuuden myös viikonlopun päivällispöytään.

Punajuuri-piparjuurikala

Fri, 14 Feb 2014 00:00:00 +0000

Kirjolohifilettä, kermaviiliä, perunoita… Niin täyttyi taas online-ostoskorini. Erityisempää ideaa ei ollut mielessä, mutta ajattelin, että aina voi tehdä perussapuskaa, paistettua/savustettua/uunitettua kalaa, kermaviilikastiketta ja pottuja. Ja niin olinkin tekemässä, kunnes kalaa jääkaapista kaivaessani käteni osui muutamaan uhkaavaan hävikkituotteeseen, kahteen yksittäiseen punajuureen (joista toinen oli joululta mutta toisen pussissa oli päiväys syyskuun lopusta, apua!) ja vielä iskemättömään piparjuureen. Hmmm. Piparjuurikala on herkkuani ja toisaalta punajuuri ja piparjuuri pitävät toisistaan. Siitä lähti ajatus kuorruttaa kalafile punajuuri-piparjuuritahnalla, ja hyväksi ajatukseksi se osoittautuikin. Ohjetta on helppo soveltaa muihinkin kaloihin ja määriin.

Kuukauden kasvis - tomaatti: siiderilllä maustettu tomaatti-chorizokeitto

Wed, 12 Feb 2014 00:00:00 +0000

Kyselin kavereilta reseptejä 48 tomaattini tuhoamiseksi, ja sain vinkin tehdä tomaattista chorizo-papusoppaa, jonka liemeen tulisi omppusiideriä. Siideriliemi kuulosti sikäli mielenkiintoiselta, että tottahan tuota soppaa oli tehtävä. Hyvää siitä tulikin ja kokkaus hoitui yhdessä kattilassa, suuri kiitos vinkin antajalle!

Kohtasin myös pieniä haasteita tarveaineiden hankinnassa, kuten kuvastakin ehkä näkyy; olisin halunnut tuorechorizoa, mutta sitä ei peruskaupoista näin grillikauden ulkopuolella löytynyt. Seuraava vaihtoehtoni oli kestochorizo ja siskonmakkara, mutta kas, eipä löytynyt siskonmakkaroitakaan. Bratwurstia sentään löytyi, joten sillä mentiin chorizon kaverina.

Köyhät ritarit

Sun, 09 Feb 2014 00:00:00 +0000

…Tai kenties niiden rikkaammat serkut. Ritareiden varallisuudesta riippumatta, minusta on aivan nerokas keksintö upottaa kuivahtanutta leipää tai pullaa munamaitoon, paistaa voissa pannulla ja pistellä menemään hillon ja kermavaahdon kanssa. Oikeastaan se on ihan hyvä syy jättää pullaa kaappiin kuivumaan, tai jopa ostaa pullaa kaappiin kuivumaan.

Tällä ohjeella teet noin kahdeksan pullaviipaleen satsin, mutta on syöjistä kiinni, kuinka monelle hengelle annos riittää :)

Köyhät (tai rikkaat) ritarit
8 pullapitko- tai vaaleaa leipäviipaletta (mieluiten jo hieman kuivahtanutta)
1 muna
1 dl maitoa
ripaus vaniljasokeria
voita paistamiseen

Palsternakka- ja perunarieskat

Fri, 07 Feb 2014 00:00:00 +0000

Taas kerran tämä tuttu toteamus, miten mä en ole ikinä ennen näitä tehnyt? Rieskat ovat loistava tapa hävittää muusin jos toisenkin jämät, helppoja valmistaa - aktiivinen työ tulee tehtyä uunin lämpiämistä odotellessa - ja valmis tuote on parempi kuin kaupasta ostettu. Tehkää rieskoja!

Minä olen leiponut rieskat kahdesti viime aikoina, ensimmäisellä kerralla ne valmistuivat palsternakkamuusista, toisella kerralla perinteisesti perunasta. Molemmat versiot onnistuivat, joten muitakin muuseja uskaltaa varmasti kokeilla, esim. bataatti voisi olla hyvä. Koska jämämuusin määrä saattaa vaihdella, ohjeeni on aika summittainen, huomasin, että leipominen onnistui nimittäin silmämääräisestikin ihan hyvin. Lisäksi alkuperäisen muusin notkeus ja suolaisuus vaikuttaa siihen, kuinka paljon muita aineksia rieskataikina kaipaa. Ohjeen perustana on Kokit ja Potit -blogin rieskaohje, josta myös löytyvät tarkemmat mitat tarvittaessa. Kunnon leipuri käyttäisi rieskoihin ohrajauhoja, mutta minä näitä hetken mielijohteesta tehdessäni käytin tavallisia vehnäjauhoja, hyvää tuli niinkin.

Kuukauden kasvis - helmikuu: tomaatti

Mon, 03 Feb 2014 00:00:00 +0000

What..? Hullu! Tomaatit eivät mitenkään ole nyt sesongissa ja suomalaiset talvitomaatit muutenkin melko ankeita. Joo, tiedetään, mutta joskus käy niin, että online-ruokaostoksilla tulee tilanneeksi neljä kiloa tomaatteja neljän kappaleen sijaan, eli nyt on keksittävä niille käyttöä. Luultavasti jopa nopeammin kuin kuukauden sisään, puhua voisi ennemmin viikon kasviksesta. Ja toisaalta, tomaatti on tavallaan aina ajankohtainen, sitä ostetaan paljon ympäri vuoden ja uudet tomaattijutut maistuvat varmasti hyvältä talvellakin. Sitä paitsi, tuleehan se kesäkin ennen pitkää ja reseptejä voi käyttää silloinkin.

Nettiruokaa, mulle tuokaa

Sun, 02 Feb 2014 00:00:00 +0000

Laiskuus on meidän taloudessa päässyt siihen pisteeseen, ettemme enää käy edes jokaviikkoisella ruokakauppareissullamme. Sen sijaan tilaamme ruuat muutaman hiirenklikkauksen kautta kotiovelle saakka ja olen tykästynyt systeemiin kovasti. Disclaimerina, seuraavassa kerrotaan pelkästään omia mielikuviani palveluista yleisesti ja asiakaskokemuksiani tasan yhden palvelun käytöstä, ilman sponsorointia tai muuta yhteistyötä minkään tahon kanssa.

Syksyllä uutisissakin kerrottiin, että Suomessa ruuan nettikauppa on lähtenyt hitaasti käyntiin; muutamaa poikkeusta lukuunottamatta harvaan asuttu maa on varmasti haasteellinen markkina, mutta uutisoinnissa annettiin ymmärtää myös, ettei kauppiaspuoli ole suoriutunut nettiruokakaupan lanseerauksesta ihan nappiin. Kieltämättä, asiaan sen suuremmin vihkiytymättömänä mutta paljon ruoka-aiheita seuraavana en vielä kaksi kuukautta sitten pystynyt sanomaan kuin yhden paikan, mistä ruokaa voi tilata kotiovelle, enkä ollut siitä ajatustasolla erityisen vakuuttunut - yritämme käydä kaupassa vain kerran viikossa eikä kyseisen ketjun valikoima kata meidän ostostarpeitamme ainakaan perinteisissä myymälöissään. Lisäksi hinnat ovat korkeammat kuin niissä kaupoissa, missä olemme yleensä asioineet. On täysin mahdollista, että kyseisen ketjun nettikaupassa tilanne on ihan toinen, mutta edellä mainituista syistä ei minua houkuttanut sitä edes testata. Brändäys on ihmeellinen juttu, hyvässä ja pahassa.

Kuukauden kasvis - porkkana: rouskuva seesami-porkkanasalaatti

Fri, 31 Jan 2014 00:00:00 +0000

Kuukauden viimeistä päivää viedään, mutta vielä ehti kokkailla porkkanasta. Tämä tammikuun osalta viimeinen kuukauden kasvis -resepti voisi finglishillä vääntäen olla rumasti sanottuna glorified porkkanaraaste, mutta hyvää ja raikasta tämä on, vaikka niin yksinkertaista onkin. Juju on tällä(kin) kertaa paahdetut seesaminsiemenet sekä makeahko riisiviinietikka, ne tekevät kokonaisuudesta enemmän kuin osiensa summan tai ainakin korottavat sitä summaa mukavasti.

Harmikseni oli taloudesta taas kerran tuore korianteri loppu, se on ihan mieliyrttejäni ja sopisi tähän mainiosti, mutta minkäs teet kun kaupat hoidetaan kerran viikossa eikä korianteri säily kuin muutaman päivän; loppuviikosta sitä ei vaan enää ole. Laitoin sen kuitenkin tuohon reseptiin, niin hyvin se tähän salaattiin istuisi. Nyt heitin salaatin päälle vähän rucolaa, ihan vain kivan värin vuoksi :)

Karitsanpotkaa rautapadassa

Tue, 28 Jan 2014 00:00:00 +0000

Vanhempainvapaan paras juttu on se, että voi viikollakin tehdä hitaasti valmistuvia ruokia näkee aitiopaikalta lapsensa kasvavan ja kehittyvän. Ja niinhän se ihan tosissaan puhuen on, mutta en pane pahaksi sitäkään, että saan tehdän enemmän ruokia, jotka vaativat vähän enemmän aikaa. Enkä tarkoita nyt, että ne vaatisivat minun aikaani, vaan enemmän sitä, että kypsymisessä kestää. Oma aikani ei ole merkittävästi lisääntynyt, siitä pitävät ihmispoikanen ja karvainen kolmen kopla huolen. Sitä suuremmalla syyllä, on mukava haudutella uunissa hitaasti valmistuvia “cheap cutseja” ja lihapatoja, joiden aktiivinen esivalmistelu on kuitenkin hyvin nopeaa. Kun viettää aiempaa enemmän aikaa kotona ja lähiympäristössä, se on mahdollista, vaikka omat kädet olisivat kiinni muissa asioissa suuren osan ajasta.

Kuukauden kasvis - porkkana: porkkanaletut

Sun, 26 Jan 2014 00:00:00 +0000

Olen vielä kaksi porkkanareseptiä tammikuun aikana “velkaa”, ja tässä niistä ensimmäinen. Pinaattiletuista tykkäävät (varmaan) kaikki, mutta porkkanalettuja tulee harvemmin syötyä, vaikka hyviä ovat nekin. Valitsin porkkanaletut kuitenkin kuukauden kasvis -kamppiksen reseptiksi ensisijaisesti siksi, että historiani lettujen kanssa on kehno ja kaipaan kipeästi harjoitusta. Isäntä onkin meillä lettumestari, minä yritin normiräiskäleitä paistaa viimeksi noin kymmenen vuotta sitten ja sain aikaan lähinnä raivarit. Onneksi tutustuin sittemmin isäntään niin en ole jäänyt kokonaan letuitta. Isoja räiskäleitä en kuitenkaan tälläkään kertaa paistanut, vaan otin blinipannun avuksi, sillä sai mukavan kokoisia lettusia.

Aasialaisin yrtein höystetty jasmiiniriisisalaatti

Fri, 24 Jan 2014 00:00:00 +0000

Jälkikäteen julkaisen vielä pari näitä lupaamiani nimiäistarjoilureseptejä; tämä riisisalaatti/kylmä lisuke ei tosin ole mitenkään erityisesti juhlakonteksteihin sidonnainen, vaan se toimii normaalina arkenakin. Lisukkeen juju on runsas yrttien käyttö, joilla tylsähköön riisiin saa reippaasti eloa. Pääraaka-aine eli riisi käyttäytyy parhaiten, kun sen keittää etukäteen ja jäähdyttää esim. yön yli jääkaapissa, tai jos käyttää edellispäivän riisintähteitä.

Kaffirlimetin lehtiä löytyy etnokaupoista pakasteena, olen joskus ostanut kuivattunakin, mutta pakasteen laatu on mielestäni ollut parempi ja maku voimakkaampi. Tuoreenakin saattaisi saada, mutta lehdet ovat niin riittoisia, että tuorepuskasta jäisi turhaa hävikkiä (paitsi jos siitä tekisi saunavihdan :).

Nimiäisten tarjoilut

Wed, 22 Jan 2014 00:00:00 +0000

Kuten jo savulohen jämäkäyttöön liittyen kerroin, taannoin vietimme ihmispoikasen nimiäisiä. Emme ole isännän kanssa kovin suuria juhlaseremonioiden ystäviä silloin, kun kyse on omista juhlista, joten nämäkin juhlat menivät pienellä porukalla ja hyvin vähällä “virallisella” ohjelmalla - ja se toimikin hyvin, enempää porukkaa ei olisi kaksioomme saanut ängettyä, ja mukavaa oli keskittyä ihan vaan seurusteluun ja ihmispoikasen ihasteluun :)

Tarjoiluja kuitenkin oli, totta kai. Osasta löytyy linkit aiempiin teksteihin, ja jotain linkitän vielä myöhemmin, kun saan ohjeet kirjoitettua ylös. Koska juhlat osuivat niin lähelle vuodenvaihteen juhlakautta, ajattelimme, että kaiken jouluruuan mässäämisen jälkeen ei kenties vieraidenkaan tee vielä mieli raskaita voileipäkakkuja tai suolaisia piirakoita, vaan voisimme tehdä jotain salaattipohjaista, kevyttä lounasta, vaikkapa aasialaishengessä. Suhtauduin tähän kyllä lievällä haikeudella, koska kuitenkin olen voileipäkakkujen ystävä. Tarjoiluajatus toimi kuitenkin hyvin; Aasiaan vivahtava ruoka ei aiheuttanut vierastusta juhlijoissa ja salaattien kanssa oli helppo huomioida erilaiset ruoka-ainerajoitukset, kun salaatit, pähkinät, lihat ja kalat tarjottiin erikseen, ja ruoka oli luonnostaan laktoositonta ja gluteenitonta.

Savulohiburgerit

Sun, 19 Jan 2014 00:00:00 +0000

Viikko takaperin keittelimme sedille, tädeille ja isovanhemmille kahvit ihmispoikasen nimensaannin kunniaksi. Kenties olisi syytä kertoa tarjoiluista ensin, mutta minä siirryn suoraan rääppimiseen - se kun on minusta yksi parhaita juttuja juhlissa kuin juhlissa :) Yleensä rääppiminen sujuu ihan ilman jämien jatkojalostustakin, mutta tällä kertaa muokkasin ylijäänyttä seesamisavustettua lohta eteenpäin burgereiksi. Se kannatti, tällä kertaa jämäruoka oli parempaa kuin alkuperäinen!

Me laitoimme burgerit perinteiseen tapaan sämpylän väliin, mutta ne maistuisivat hyvin myös sellaisenaan salaatin, perunan tai riisin kanssa. Hampurilaissämpyläohje löytyy vanhemmista teksteistä. Makumaailma taittaa Aasiaan (jostain syystä aasialaiset maut sopivat mielestäni erittäin hyvin sämpylän sisälle, hmmm); maustoa muuntelemalla saisi lohiburgereista helposti myös vaikka cajun- tai skandiversiot.

Kuukauden kasvis - porkkana: paras porkkanakeitto

Thu, 16 Jan 2014 00:00:00 +0000

Koska aina kannattaa mainostaa oman tekeleensä olevan paras :) Vaikka ihan vakavasti ottaen, tästä sopasta tuli tosi hyvää, huolimatta siitä, että track recordini sosekeittojen kanssa ei ole paras mahdollinen. Ajattelin kuukauden kasvis -teemaani sisällyttää jonkinlaisena klassikkona pidetyn porkkana-korianterikeiton ohjeen ja lähdin Foodgawkerista sopivaa sellaista pällistelemään; vastaan tuli kuitenkin alkuperäisen ajatuksen sijaan ohje paahdetuista porkkanoista tehdylle keitolle ja siitä se idea sitten lähti. Lopulta en käyttänyt mitään ohjetta vaan laitoin keittoon kaikenmoista, mikä itselle oli mieluista ja minkä ajattelin sopivan mukaan. Keiton porkkanat saivat paahdosta intensiivisen maun ja kokonaisuudesta tuli mausteisen lämmittävä. Korianteriakin soppaan meni, tosin vain siemenmuodossa. Tuoreet korianterin lehdet olisivat tehneet hienon silauksen valmiiseen keittoon!

Stifado possusta ja hirvestä

Wed, 15 Jan 2014 00:00:00 +0000

Säät kylmenivät sopivasti lihapatalukemiin. Tällä tarkoitan, että yksi parhaista ruuista juuri nyt on lämmittävä, höyryävä lihapata, jonka voi tyrkätä viikonloppuaamuna uuniin, lähteä itse ulos ja saapua takaisin syömään muutamia tunteja myöhemmin, kun pata on valmistanut itse itsensä. Ovat lihapadat muulloinkin hyviä, ne kuuluvat viileään vuodenaikaan samalla tavalla, kuin grillaus kesään. Aiemmin Kärähtäneissä on tehty ainakin karjalanpaistia, lammaspataa, oluessa haudutettua hirveä sekä palapaistia.

Stifado on kreikkalainen, kanelilla maustettu lihapata, tuttu varmasti kaikille etelänmatkalaisille. Reseptit vaihtelevat, mutta tyypillisesti pataan kuuluu punaviinistä, tomaatista ja salottisipulista tehty soossi sekä murea liha. Koska lihana ollen nähnyt kaikenlaisia variaatioita naudasta kaniin, uskaltauduin laittamaan tämänkertaiseen stifadoon myös hirveä. Lisäksi käytin possua mehevöittäjänä, kun sitäkin meillä jo valmiina oli.

Kuukauden kasvis - porkkana: porkkanakakku

Sun, 12 Jan 2014 00:00:00 +0000

Aloitetaan kuukauden kasvis -postaukset porkkanaklassikolla, josta tykkään ihan hurjasti, mutten ole omassa keittiössäni tehnyt: se on porkkanakakku. Mikä olisikaan parempi herkku muistuttamaan, että tylsänä pidetty porkkana taipuu niin moneen muotoon? Vaikeaakaan porkkanakakun tekeminen ei ole, ainut pieni vaiva on kuorrutuksen ja kakun erillinen tekeminen (molemmat sinänsä helppoja kuitenkin), minulle kun leipominen normaalisti päättyy siihen, että tuuppaan tekeleeni uuniin.

Ohje on aina-tumpeloleipurin-luotettavasti-pelastavalta Kinuskikissalta, kopioin sen alle lähes sellaisenaan. Alkuperäisohjeen hasselpähkinärouhetta en käyttänyt syöjien allergioiden vuoksi, vaan raastoin hieman valkosuklaata kakun päälle.

Kuukauden kasvis - tammikuu: porkkana

Wed, 08 Jan 2014 00:00:00 +0000

Uudenvuodenlupauksissani mainitsin, että tulisin pitämään raaka-aineliitännäisiä teemakuukausia. Mietittyäni asiaa pidemmälle tulin siihen tulokseen, että haluan keskittyä nimenomaan kasviksiin (vaikka kuukauden kala voisi myös olla aika kova :). Toisaalta sellaisiin, jotka ovat vähemmän kokattuja tai kokonaan uusia tuttavuuksia meidän keittiössämme, ja toisaalta taas tuttuihin, ns. tylsiin peruskasviksiin, joista tulee aina tehtyä sitä samaa vanhaa. Jospa keksisinkin välillä tehdä jotain uutta?

Tammikuun teemakasvis porkkana liittyy jälkimmäiseen kategoriaan. Porkkana on edullista, terveellistä ja hyvää, ja ah niin arkista. Se vähän niin kuin unohtuu kulisseihin. Meilläkin on jääkaapissa aina pussi porkkanoita ja harvemmin niitä jää hävikiksi asti, mutta mitä niistä tehdään? Yleensä ne päätyvät joko paloina liemeen tai kastikkeeseen, suikaleina wokkiin tai raasteena salaatin sekaan. Pysykää mukana, sillä tässä kuussa aion haastaa itseni ja askarrella porkkanasta jotain muutakin, vieläpä neljä kertaa!

Omena-smetanasilli

Mon, 06 Jan 2014 00:00:00 +0000

Katse hetkeksi takaisin menneeseen jouluun, tai eteenpäin tulevaan sellaiseen. Omenainen silli onnistui tänä vuonna niin hyvin, että kirjoitin ainesten mittasuhteet ylös, jos sitä innostuisi ensi joulunakin tekemään. Sopii se toki myös juhannukseen, jos ei jouluun saakka halua odotella :)

Omena-smetanasilli

300-350g (kaksi kaupan vakuumipakettia) matjessillifileitä
1,5 dl smetanaa
1 pieni punasipuli
1 omena (minulla taisi olla granny smith)
1 rkl sokeria
muutama oksa tilliä
1 rkl sitruunamehua
mustapippuria

1. Hienonna punasipuli ja tilli ja raasta omena. Sekoita silliä lukuunottamatta kaikki ainekset kastikkeeksi.

"Thaipestolla" täytetyt broilerin rintafileet

Fri, 03 Jan 2014 00:00:00 +0000

Varmasti en ole yksin kun sanon, että jouluruokia ahdettiin niin paljon, että nyt tammikuussa kaivataan taas raikkaampia, uusia makuja. Vaikka ihan rehellisesti ottaen tänä jouluna jouluruuat eivät ollenkaan tulleet korvista normaaliin tapaan, en välttämättä vieläkään sylkisi kinkkuun tai lanttulaatikkoon jos niitä eteeni saisin. Joka tapauksessa, eilen tein pitkästä aikaa broileria ja halusin ympätä siihen vähän Kaakkois-Aasian makuja, joten täytin broilerifileet tahnalla jonka ristin thaipestoksi, makuinaan korianteria, pähkinää, limettiä ja niin edelleen. Täytteen lisäksi fileet saivat makua marinadista. Fileiden kanssa teimme raikasta nuudelisalaattia.

Kaksivuotiaan blogilupaukset vuodelle 2014

Wed, 01 Jan 2014 00:00:00 +0000

Hyvää uutta vuotta! Ja hyvää syntymäpäivää Kärähtäneille, blogi täyttää tänään kaksi vuotta. Suurempia juhlamenoja ei kuitenkaan ole, vaikkei blogi edes ole matkoilla, kuten synttärisankareiden on tapana ilmoittaa.

Tapana on tehdä jonkinlainen katsaus menneen vuoden blogikohokohtiin ennen siirtymistä alkaneen vuoden maalailuun, mutta tänä vuonna en taida niin tehdä. Älkää käsittäkö väärin, mennyt vuosi oli elämän kokonaisuuden kannalta mitä parhain ja antoi hurjasti asioita, joista on syytä olla onnellinen. Blogin kannalta tämä kuitenkin tarkoitti vähän hiljaisempaa vuotta; talouden kasvaminen kahdella koiralla ja yhdellä ihmispoikasella verottivat vuorokauden tunteja. Lisäksi raskausaikana ruoka ei maistunut normaaliin tapaan ja ennen äitiyslomalle jäämistä työkiireet osaltaan minimoivat ajan keittiössä. Ja nykyiselläänkin arki on usein kaoottista, vaikka jonkinlainen tasapaino on jo alkanut löytyä.

Yrttinen sienisalaatti

Mon, 30 Dec 2013 00:00:00 +0000

Joulu tuli ja meni, mutta postailen näitä joulupöydässä tarjottuja herkkuja vielä jälkikäteen. Moni niistä sopii myös alkavaan blinikauteen ja tulee se seuraava joulukin ennen pitkää :)

Sienisalaatissa ei piile mitään suurta rakettitiedettä, mutta joskus siitä se siitä huolimatta onnistuu paremmin, joskus huonommin. Tämänkertainen versio oli niitä paremmin onnistuneita.

Sienisalaatti
350g suolasieniä
1 pieni sipuli
1 dl smetanaa
1 dl kuohukermaa
1-2 rkl valkoviinietikkaa
suolaa
mustapippuria
pieni nippu tuoretta lehtipersiljaa silputtuna
pieni nippu tuoretta timjamia silputtuna

Taas yksi joulu takana päin

Sat, 28 Dec 2013 00:00:00 +0000

Taas ovat yhdet joulunpyhät takana päin, vaikka minusta joulu vielä jatkuu näin välipäivinäkin, nythän se joulusta nauttiminen on parhaimmillaan kun valmistelut on tehty ja voi vain ottaa rennosti sohvannurkassa. Vaikka joulut tuntuvat tupsahtavan eteen nopeammin ja nopeammin joka vuosi, tästä vuodesta teki erityisen se, että kyseessä oli ihmispoikasen ensimmäinen joulu. Useampi onnen kyynel tuli tirautettua, kun tunteellinen äiti herkistyi vähän väsyneenä tuon tuosta ajattelemaan asiaa :)

Koska kädet eivät samaan tapaan olleet vapaana kuin aiempina vuosina, tuli jouluväsymystä ja -stressaamistakin mietiskeltyä. Naureskelin juuri isännälle joku päivä, etten enää edes muista miltä tuntui, kun sai joulun alla keskittyä ihan rauhassa jouluvalmisteluihin, toista se on kolmen koiran ja pikkuvauvan kanssa. Toisaalta, niin sairaalta kun se kuulostaakin, tykkään vähän nähdä vaivaa joulujuttuja tehdessä; kun tekeminen sitten pysähtyy joulunpyhien koittaessa, tuntuu joulunvietto kahta suloisemmalta kun sen eteen on hieman tehnyt hommia. Vaikka pyöritänkin jouluruokia, niiden raaka-aineita, osto- ja valmistusaikatauluja excelissä, en koe silti stressaavani. Päin vastoin, joulu on ihana projekti jonka valmistelu on aina yhtä mukavaa!

Vielä ehtii leipomaan joulupiparit!

Sat, 21 Dec 2013 00:00:00 +0000

Viime viikonloppuna tein elämäni ensimmäiset joulupiparit ihan itse. Toki olen kantakodissa lapsena tehnyt piparkakkuja mutta aikuisiällä olen tyytyväisenä ostanut piparini marketista. Tänä vuonna, kun omaa jälkikasvua putkahti maailmaan, päätin aloittaa joulupipariharjoitukset - kenties olen harjaantunut piparkakkujen leipoja siihen mennessä, kun ihmispoikanen menee kouluun ;)

Ensimmäisen harjoituskierroksen jälkeen olen muuten sitä mieltä, että tietynmerkkiset kaupan piparit ovat edelleen omatekoisia parempia, mutta hyviä tuli näistäkin. Piparkakkujen tekemisessä pääasia on minusta kuitenkin se tekeminen, pipareita on hauska leipoa myös porukalla ja jo parivuotias voi heilua mukana lääräämässä taikinalla. Taikinan syöminen on myös kivaa!

Joulusinappi

Fri, 20 Dec 2013 00:00:00 +0000

Piti käydä ihan erikseen viime vuoden teksteissä vakoilemassa, olenko jo sinappiohjeen julkaissut. Ilmeisesti en ole, mutta jos bongaatte Kärähtäneistä aiemman sinappitekstin, minulle saa dementiastani huomauttaa. Anyway, sinapista tykätään meillä kovasti; isännän suosikki on dijon, minä taas tykkään tulisista ja vähän makeista sinappilaaduista. Myös ihan perinteistä turkulaista ostetaan silloin tällöin.

Jouluksi sekoitan sinapin itse keltaisessa peltipurkissa myytävästä, englantilaisesta Colman’sin pulverista, ja se on meillä perinteisesti hyvin tujakkaa. Väkevyys on petollista ja tulee kunnolla esiin vasta etikan lisäämisen jälkeen - ja silloin niin perusteellisesti, että silmiä alkaa kirvellä :D Makumaailmassa puolestaan englantilainen sinappi kohtaa makeammat skandinaaviset kaverinsa. Sinapin teko pulverista on hyvin helppoa ja siitä saa myös kivaa viemistä joulukyläpaikkoihin; tuunausvaihtoehtojakin on juuri niin paljon kuin maailmassa makuyhdistelmiä, eli lähes loputtomasti.
Joulusinappi
1 prk sinappijauhetta (Colman’s tai vastaava englantilaistyyppinen sinappi)
n. 2 dl vettä (kannattaa kiehauttaa vähän enemmänkin)
1/2 tl valkopippuria murskattuna
suolaa
2 rkl sokeria tai hunajaa
1-2 tl etikkaa
1 rkl öljyä

Onko kinkku joulupöydän kunkku? Muutama vaihtoehtoinen proteiinivinkki

Tue, 17 Dec 2013 00:00:00 +0000

Todettakoon heti aluksi, että meillä kinkku totisesti on joulupöydän kunkku, ja se tehdään ihan perinteisellä joulukinkun reseptillä. Tosin joka joulu ei meilläkään kinkkua valmisteta, vaan joka toinen vuosi syömme jouluna jotain muuta hyvää kuin perinteisiä jouluruokia, ja hyvä niin - muuten emme varmasti koskaan varioisi joulumenuamme.

Moni ei kuitenkaan kinkusta niin välitä, vaan etsii jotain muuta ihan perinteisenkin joulupöydän päätähdeksi. Tässä muutama vinkki liharuuista, jotka itse voisin nähdä joulupöydässä, jos vaan kinkusta malttaisin luopua :)

Lihapullat jouluisella twistilla

Thu, 12 Dec 2013 00:00:00 +0000

Lihapullat ovat meillä sellaista rakkausruokaa. Niillä saa isäntää ja tulevaisuudessa toivottavasti ihmispoikasta ilahdutettua kerta toisensa jälkeen. Ja jostain syystä jauhelihapihvit tai mureke eivät vaan ole sama asia :D

Viimekertaiset lihapullat tein jouluisella twistillä, nämä sopisivat “tavallisen käytön” lisäksi vaikka pikkujoulunaposteltaviksi tai miksei varsinaiseenkin joulupöytään. Meillä ei ole ollut tapana tehdä jouluksi lihapullia, mutta monessa kodissahan ne ovat osa jouluruokia. Jouluiset maut pulliin tulevat omenasta, sinapista, maustepippurista ja neilikasta. Nyt kypsyttelin pullat valmiiksi kermaisessa kastikkeessa, johon tuli myös pieni liraus jallua, mutta yhtä hyvin voi pullat kypsyttää alusta asti uunissa, jolloin ne ehkä menevät joulutarjottavista paremmin.

Routapaisti hirvenlihasta

Sat, 07 Dec 2013 00:00:00 +0000

Eilen vietettiin itsenäisyyspäivää. Juhlan kunniaksi isäntä kaivoi pakastimesta palan hirvenpaistia, sen ainoan palan, joka oli riittävän suuri kokonaisena kypsytettäväksi. Ei taaskaan mitään paineita arvolihan pilaamisesta ;) Normaalisti teen paistit aina samalla luottoreseptillä (yleensä ilman jälkimarinointia), mutta nyt Campasimpukan taannoisesta kommentista oli mielessä routapaisti, se on ollut to-do -listalla mutta jäänyt aina tekemättä. Routapaistihan on sinänsä todella vaivatonta tehtävää vaikka valmistusaika on pitkä (n. 8-10 tuntia uunissa + marinointi) “tavalliseen” paistiini verrattuna, mutta olen jotenkin vierastanut ajatusta lihan kypsyttämisestä jäisestä kökkäreestä alkaen, miten siitä voi mitenkään tulla hyvää? Niin paljon olin kuitenkin lukenut kehuja routapaisteille, että uskaltauduin sellaisen nyt tekemään. Netti oli ohjeita pullollaan, minä katsoin eniten vinkkejä Pastanjauhajilta sekä Herkkusuun Lautasella -blogista ja sovelsin sitten vielä vähän omiani. Ja ta-daa, tässä se on :)

Gluteeniton vadelmapiirakka

Thu, 05 Dec 2013 00:00:00 +0000

Testasin viime viikolla leipoa raastetusta omenasta tehdyn omenapiirakan, jonka ohjeeseen olin törmännyt Heleen’s Hobbies -blogissa. Koska piirakka oli alkuperäisohjeen lupauksen mukaisesti totisesti helppo ja herkullinen ja onnistui gluteenittomanakin hyvin - track recordini gluteenittoman leivonnan parissa ei ole nimittäin paras mahdollinen - tein nyt uusintaotoksen piirakasta eri täytteellä. Kaivoin pakastimen uumenista hieman vadelmaa, ja muutin omenapiirakan vattupiirakaksi. Lisäksi käytin tällä kertaa valmiiksi maustettua vaniljarahkaa, koska kotona ei vaniljasokeria ollut ja kaupassakin tuli käytyä aika juosten… Leipomus meni näillä muutoksilla kesäisempään suuntaan, mutta se oli ihan mukavaa vaihtelua joulumakujen keskelle!

Kreikkalainen arkivuoka

Mon, 02 Dec 2013 00:00:00 +0000

Sehän on joulukuu! Monessa blogissa näkyy ihania joulukalentereita, sellaista ei Kärähtäneissä tehty mutta toisten kalentereista nautitaan sitäkin enemmän. Sen sijaan täällä laitetaan ihan arkiruokaa ainakin toistaiseksi.

Tämä yksinkertainen kesäkurpitsa-jauhelihavuoka oli mukava arki-illan sapuska, jonka juju oli kanelin ja fetan (tai siis salaattijuuston) käytössä - niinkin yksinkertaisilla jutuilla saa makumaailman suunnattua Kreikkaan päin ja arkiruokaan hieman nostetta. Aktiivista valmistusaikaakaan ei juuri tarvittu, vaan vuoka kypsyi nopean esivalmistelun jälkeen uunissa omia aikojaan. Maut olivat herkullisia, mutta tuleville kokkauskerroille koittaisin hieman vähentää vuokaan kertyvää nestettä, joko lisäämällä esim. perunaa tai leipää, tai vaikka kuullottamalla kesäkurpitsaviipaleista isoimmat nesteet etukäteen pois (tällöin kesäkurpitsan määrä pitäisi tuplata).

Kurpitsan kesytystä, osa 1

Thu, 28 Nov 2013 00:00:00 +0000

Olen varmaan joskus aiemminkin maininnut, että en ole ihan sinut sen kanssa, jos en jostain ruuasta tai raaka-aineesta pidä. Toki joka ruuan voi tehdä huonosti ja pilata, eikä siitä silloin tarvitsekaan pitää, mutta jostain lapsellisesta syystä en osaa hyväksyä sitä, että joskus vastaan tulee ruoka, josta en vain tykkää. Yleensä silloin yritän opetella syömään ao. ruokaa ja yleensä siinä onnistunkin, joistain ruokavihollisista on tullut ajan ja totuttelun myötä jopa ylimpiä ystäviäni :)

Hidas, hitaampi, hirvikeitto

Mon, 25 Nov 2013 00:00:00 +0000

Kokeilut hirvenpalojen kanssa jatkuvat. Hirvisoppa tuntuu olevan jotain, mitä moni hirvenlihaa käsiinsä saava tuntuu tekevän, eikä Kärähtäneiden keittiössä toki haluta tehdä poikkeusta. Ensikertalaisen ujosti ihan sellaista peruslihasoppaa, ilman mitään twistejä. Keittolihaksi pääsi pala hirven pohjetta eli kinnertä. Järkeilyni mukaan se on samaa lihanpalaa kuin ossobucco, joskaan leikkausteknisistä syistä käytössäni ei ollut noita luullisia kiekkoja, vaan luun ympäriltä leikattua lihaa. Erilaisia luita oli pakastimessa erikseen.

Halusin soppaan kunnon liemen, joten keittelin sen alusta saakka pakastimen luita hyödyntäen (ja köh, pakastin on niin turvoksissa, että tavaraa on pakko saada välillä uloskin ;). Samalla kypsensin kinnerpalan, joka vaatii pitkän haudutuksen. Tiesin, että nopea projekti ei keittoni ole, mutta olisin toki voinut sen verran käyttää matikkapäätä, että jos iltapäivällä laittaa liemen tulille ja haluaa keitellä sitä kymmenen tuntia, ei ole kovin todennäköistä saada hirvisoppaa päivälliseksi. Onneksi on pizzapalvelut. Soppa oli hyvää seuraavanakin päivänä, ja lientä jäi yli vielä tuleviin tarpeisiin :)

Savustetut seesamribsit

Fri, 22 Nov 2013 00:00:00 +0000

Ilokseni olen huomannut, että vastoin odotuksiani olemme viime päivinä saaneet ruokaa eteemme vastasyntyneen kanssa elämisestä huolimatta, ja vain kerran on tarvinnut turvautua pakastimessa valmiiksi odottavaan ateriaan - silloinkin lähinnä siksi, että olimme poissa kotoa muutaman tunnin ennen päivällistä possunpuolikasta hakemassa (toim. huom. söimme tuona iltana sitten vielä toisenkin päivällisen, kun emme malttaneet pitää näppejämme irti kyljyspaketeista :D). Näin reposteltuani täytyy kuitenkin todeta, että ruuanlaitto on keskittynyt aterioihin, jotka ovat joko supernopeita tehdä, tai kestävät taukoja valmistuksen aikana. Joka tapauksessa aktiivinen ajankäyttö ruokaan on ollut pientä.

Suurperhe

Wed, 20 Nov 2013 00:00:00 +0000

Blogissa on taas ollut hiljaista reilun viikon verran. Tällä kertaa asiaan on kuitenkin erittäin hyvä syy, kauan odotettu pojanpalleromme syntyi viime viikolla ja nyt olemme opetelleet lapsiperheen elämän ensiaskeleita. Kun talouden nuppilukuun laskee ne karvaisemmatkin lapset, on meitä nyt kuusi, oikea suurperhe. Äiti (jep, puhuttelin juuri itseäni kolmannessa persoonassa) on kenties vähän väsynyt, mutta pakahduttavan onnellinen.

Ja se ruuanlaitto. Se jatkuu Kärähtäneiden keittiössä niin normaaliin tapaan, kuin mitä äiti saa käsiään vapautettua :)

Viisi vinkkiä hävikkiruokiin

Sun, 10 Nov 2013 00:00:00 +0000

Hävikkiviikon kunniaksi tai kenties siksi, että olemme isännän kanssa olleet molemmat pääosin kotosalla, ruokahävikkiä on alkuviikosta kertynyt ilahduttavan vähän. Enemmän alkaa vaikuttaa siltä, että viikoittainen kauppareissu ei olekaan riittävä muonittamaan meitä kuin osaksi viikkoa. Lisäksi talouden karvajaosto Biojäte, Jätemylly ja Se-joka-tykkää-kaikesta-ällöttävästä pitävät hyvää huolta siitä, ettei ihan roskikseen asti joudu heittämään kovin paljoa. Toki tarkoituksella ei jätetä ns. ihmisten ruokia koiranruuiksi, mutta onhan se mukavaa, kun tietää, ettei rahkapurkkien pohjia tai porkkanankuoriakaan tarvitse aina heittää pois.

Palapaisti hirvenlihasta

Wed, 06 Nov 2013 00:00:00 +0000

Hyvää, vaikkei ehkä maailman visuaalisinta ruokaa.

Mitä sinulle tulee mieleen termistä palapaisti? Minulle sana tuo mieleen parhaimmillaan kasariretron sunnuntaipäivällisen, mureita lihapaloja ruskeassa, vehnäjauhosuurustetussa kastikkeessa sipulin ja maustepippureiden kera. Ja huonoimmillaan kehnon lounasruokala-annoksen, ei-alkuunkaan-mureita lihapaloja aromivahvennekyllästetyssä, ruskeassa soosissa.

En ole palapaistia tainnut itse aiemmin tehdä, mutta se parempi muisto mielessäni halusin lähteä ruokaa kokeilemaan. Valmistusmetodeja ja tarkkoja reseptejä kyselin Googlelta, mutta päädyin lopulta soveltamaan takamustuntumalta, vähän eri resepteistä vinkkejä katsellen ja äidiltä joskus vuosia sitten kuullut ohjeet enemmän tai vähemmän korvan takana. Lihana käytin hirven paistipaloja, jotka isäntä taannoin kotiutti hirvireissultaan. Saamamme pienemmät paistipalat ovat juuri omiaan tällaisiin ruokiin (isoja, esim. paahtopaistiin sopivia paloja meille ei tullutkaan). Nauta olisi toki hyvä vaihtoehto hirven tilalle.

Hävikkiviikko 4.-10.11.

Mon, 04 Nov 2013 00:00:00 +0000

Kuluttajaliitto ja joukko yhteistyökumppaneita järjestävät tällä viikolla Hävikkiviikon, johon myös ruokabloggaajia on kutsuttu osallistumaan. Ja mieluusti tämänaiheiseen teemaviikkoon osallistuukin, koska tuskin yhtään sellaista kotikeittiötä on, jossa ei jonkinasteista hävikkiä syntyisi. Minuun teema iskee jo siksi, että olen melkoinen kitupiikki ;)

Kuluttajaliiton mukaan suomalaisissa kotitalouksissa heitetään vuodessa keskimäärin 24 kiloa ruokaa roskikseen per henkilö, ja määrän rahalliseksi arvoksi on arvioitu 125 euroa. Kärähtäneiden taloudessa - jossa pahoin pelkään, että aktiivisen kokkaamisen seurauksena myös hävikkiä syntyy yli keskiarvon - roskiin menee siis tuolla laskelmalla 250 euroa vuodessa. Sille löytyisi kyllä muutakin käyttöä!

Glögikausi

Sat, 02 Nov 2013 00:00:00 +0000

Minä ja varmasti moni, moni muu hörpimme glögiä heti syyskuussa, kun illat alkavat edes vähän viiletä ja hämärtyä. Marraskuuta kehtaa puolestaan jo ihan julkisestikin kutsua glögikaudeksi, kun pikkujoulutkin alkavat olla jo monella käsillä. Viime vuonna ryhdyin ensimmäistä kertaa tekemään omat glögiainekseni, ja tänä vuonna jatketaan samalla linjalla, nythän voi kyseessä katsoa olevan jo perinteen. Varsinkin alkoholitonta glögiä tehdessä pesee omatekoinen tiiviste mielestäni teolliset serkkunsa, jotka ainakin minun makuuni ovat ihan liian makeita. Ja tämäkin on niitä maailman helpoimpia juttuja tehdä.

Oodi uunipuurolle

Thu, 31 Oct 2013 00:00:00 +0000

Ja samalla kysymys, MITEN mä en ole ennen tehnyt puuroa uunissa? Onneksi tämä aukko sivistyksessä tuli täytettyä, sillä uunipuuro on ihanan pehmeän makuista. Ja kun usein hehkutan helppojen juttujen perään, niin eivätpä ne jutut tästä enää helpotu. Anteeksi nyt siis teille, joille tällainen puuro on ihan peruskauraa ja resepti liian yksinkertainen jakoon, en vaan voi olla levittämättä uunipuuron ilosanomaa - olkoonkin, että resepti on napattu ohrasuurimopaketin kyljestä :)

Kolmen tunnin kypsennys tarkoitti minulla sitä, että puuro valmistui aamiaisen sijaan lounaaksi, mutta aamupalaksi puuro valmistuu hauduttamalla sitä vaikka yön yli 100-asteisessa uunissa. Puurolisukkeina käytin ihanaa äidin tekemää vadelmahilloa sekä maitoa, ja toisella syönnillä voita, kanelia, sokeria ja maitoa.

Harmaan syysaamun piristysaamiainen

Tue, 29 Oct 2013 00:00:00 +0000

Pekoni sopii kaikkeen ja tekee kaikesta parempaa, ja aamiaiseen se sopii ihan erityisen hyvin. Kuten sopii myös muna. Avokado taas tykkää pekonin seurasta, ja sen kaveriksi haluavat sipuli ja tomaatti. Onko mitään syytä, miksei näitä kaikkia yhdistäisi ruokaisaksi aamiaisleiväksi? En sellaista keksi, koska leivistä tuli herkkuja, juuri sopivaa piristystä harmaaseen kurakelikauden aamuun. Viikonlopun kunniaksi kokeilin tehdä leiville uppomunat, mutta paistettu kävisi yhtä hyvin.

Jos muuten saatte avokado-ostoksilla käsiinne hedelmiä, joita ei ole esikypsytetty vaan jotka ovat ehtineet kypsyä “luonnostaan”, ottakaa niitä. Monesti olen harmitellut esikypsytetyissä avokadoissa sitä, että ne ovat maultaan samanlaisia kuin raa’at, mutta koostumukseltaan lähes pilaantuneita. Ainakin itselläni on käynyt parempi tuuri silloin, kun on onnistunut löytämään ei-esikypsytettyjä yksilöitä, niissä ovat maku ja väri olleet paremmin kohdallaan.

Kotismörret

Sun, 27 Oct 2013 00:00:00 +0000

Edellisen kerran paahtopaistia tehdessäni viipaloin sen jämät leikkeleeksi ja rakentelin viipaleista yhdessä muiden tykötarpeiden kanssa smörrebröd-tyyppisiä voileipiä. Sanon tyyppisiä, koska nämä olivat nyt varsinaisia kotismörrejä - leivänpalat kovin pieniä ja muut päälliset vähän sellaisia “mitä kaapissa sattui olemaan” -henkisiä. Paahtopaistiyksilöiden lisäksi tein variaatioksi pari katkarapuversiota. Smörreissä ei sen kummempaa reseptiikkaa ole, mutta ne ovat jälleen yksi maistuva tapa päästä eroon tähteistä, voihan päällisiä varioida ihan mielin määrin. Minun päälliseni olivat aika yksinkertaisia, mutta eri tavoin maustetut majoneesit antoivat molempiin leipiin kivasti potkua.

Kalajuttuja ja hunajaiset siikanyytit Marttojen tapaan

Tue, 22 Oct 2013 00:00:00 +0000

Pari kuukautta takaperin vietin mukavan aamupäivän Marttojen kalakurssilla, jolla opeteltiin kalan käsittelyä kokonaisesta nahattomaksi tai suomustetuksi fileeksi, sekä tehtiin tietysti erilaisia kalaruokia. Kurssipäivänä ei kamera ollut mukana, mutta onneksi parhaita reseptejä voi toteuttaa myös jälkikäteen kotikeittiössä.

Ensimmäisenä kurssin resepteistä kokeiluun pääsi paperipaketissa valmistettu siika; paperinyyttiruokaa on Kärähtäneidenkin keittiössä tehty kerran jos toisenkin, mutta Marttojen reseptissä pidin hunajan käytöstä - jotenkin en olisi itse tullut ajatelleeksi hunajaa siian kanssa - sekä pakettien pariloinnista pannulla uunissa kypsentämisen sijaan. Pannulla tehtynä kalapaketit saivat jotenkin sekä paiston että höyrytyksen parhaat puolet; ne pysyivät paketissaan sisältä ihanan mehevänä, mutta saivat samalla nahkaan mukavaa väriä ja rapeutta ohuen paperikuoren läpi.

Joulua odotellessa: maksapatee

Fri, 18 Oct 2013 00:00:00 +0000

Ihanasta luomupossun puoliskosta on maksa jäänyt pakastimeen, sattuneesta syystä etten kovasti saisi maksaa tällä hetkellä syödä. Ja sehän harmittaa, koska tykkään maksasta kovasti ja edellisestä possusta tehty maksakastike muutti ainakin minun ennakkoluulojani nimenomaan possunmaksaa kohtaan, se oli ihan sairaan hyvää. Ja kaunista :)

Seuraava possunpuolisko on tulossa taloon jo muutaman viikon päästä, joten halusin saada nykyisen maksan käyttöön omista väliaikaisista ruokarajoitteistani huolimatta. Innostuin kokeilemaan maksapateen tekemistä, osittain sen takia, että pienet määrät maksapasteijaa tai -makkaraa ovat ihan ok silloin tällöin, ja osittain sen takia, että kotitekoinen maksapatee voisi olla loistolisä joulupöytään - nyt olisi siis hyvä hetki tehdä koevedos. Ja kohtahan se joulukin on jo täällä, ainakin, jos kauppojen tarjontaa on uskominen.

Oluessa kylpenyt hirvi

Tue, 15 Oct 2013 00:00:00 +0000

Isäntä kotiutui hirvimetsältä reilu viikko sitten, ja toi tullessaan valikoiman lihapaketteja, joita olen saanut nyt ihastella ja ihmetellä. Mitään kokonaisia hirvipaisteja ei mukana tullut, mutta hyvännäköisiä pienempiä paistipaloja sain jokusen paketin ja kastike/patalihaa vähän enemmänkin.

En ole aiemmin hirveä kokannut, koska en ole sitä raaskinut kaupasta ostaa siinä toivossa, että joskus meidän talouteen saadaan vielä itsekin pyydettyä lihaa. Ei siinä sinänsä ole mitään järkeä, koska eihän se hirvenlihan ostaminen saaliittomana vuonna ole pois seuraavan vuoden itse pyydetystä, mutta jostain syystä minulla on sama juttu myös esim. sienten kanssa, en vaan niitä suostu ostamaan kun kerran metsästäkin saa haettua. No, sivuraiteet sikseen, hirvenkokkauskokemuksen puutteessa halusin aloittaa kokeilut jollain helpolla ja “varmalla” ruualla, joten päädyin pitkään haudutettuun hirvipataan. Lihaksi valikoitui pakastimesta jännittävä kinnerpala, eli suomeksi ymmärtääkseni hirven pohjetta.

Perjantai-illan huumaa ravintola Graniittilinnassa

Sun, 13 Oct 2013 00:00:00 +0000

Perjantaina testasimme isännän kanssa ravintola Graniittilinnan. Hakaniemen Säästöpankinrannassa, komeassa, kivisessä HTY-talossa (tai mikä rakennus lieneekään nimeltään nykyisin) sijaitseva ravintola ei olisi ollut ihan ensimmäinen mieleen juolahtava vaihtoehto, kun illallispaikkaa mietittiin ajatuksella “nyt kun vielä jonnekin ulos ennen lapsen syntymää pääsee”, mutta minulla oli lahjakortti, jossa yksi hyödyntämisvaihtoehdoista oli juurikin illallinen Graniittilinnassa, ja paikan sivuja tutkittuamme päätimme lähteä koekäynnille.

Komean ulkokuoren takana ravintolan sisämiljöö on lämpimän viihtyisä. Ei missään mielessä trendikäs tai edes välttämättä ihan 2010-lukuinen, mutta punaiset tiiliseinät yhdistettynä vaaleaan rappaukseen, mukavat tuolit ja hauskan näköiset kabinetit tekivät paikasta sellaisen, jonka näkisin hyvin houkuttelevan ainakin teatteri-, pikkujoulu- ja juhlaseurueita. Kaupunginteatteri sijaitsee vain kivenheiton päässä ja ikkunapöydistä on komeat maisemat Töölönlahdelle.

All-in-one uunibroileria marokkolaishengessä

Wed, 09 Oct 2013 00:00:00 +0000

Joskus on kiva tehdä ruokaa hankalimman kautta ja pitkän kaavan mukaan, mutta suurimman osan ajasta arvostan kyllä suuresti, jos puuha on mahdollisimman vaivatonta ja tiskiäkään ei tulisi ihan tolkuttomasti. Männäviikolla taiteilin itselleni marokkolaishenkistä - huom. henkistä, koska mausteiden kanssa mentiin ihan vaan sillä, mitä kotoa ja lähisiwasta löytyi - uunibroileria, jossa koko ateria valmistui samassa paketissa, nimittäin broiskun sisällä. Lintu sai täytteekseen kasvispitoisen couscousin, joka sai mukavasti osakseen paistomehuja ja makuja uunissa muhiessaan. Koostumuskaan ei mennyt liian puuroksi. Mukavaa oli, että broilerin sai tehtyä uunivalmiiksi jo etukäteen, ja itse valmistus oli sitten todella helppoa, kunhan otti linnun ajoissa huoneenlämpöön ja laittoi uuniin. Tiskiäkään ei tullut kuin broilerin valmistusastia, leikkuulauta sekä kattila, jossa esivalmistin couscousin.

Avokado-perunasalaatti

Thu, 03 Oct 2013 00:00:00 +0000

Iltana muutamana tein viimeisistä kotipihan ämpäriperunoista ruokaisaa salaattia, johon tuli pottujen lisäksi avokadoa. Salaatista sai taas mukavan muistutuksen siitä, miten hyvää ihan “tavallinen” ruoka on ja että ei se hyvän arkiruuankaan loihtiminen niin hankalaa ole, vaikka se välillä nälkäisenä ja väsyneenä siltä tuntuukin. Lisäksi oli mukavaa, ettei keitinperunoiden jämiä tarvinnut kiikuttaa biojäteastiaan, vaan ne palvelivat hienosti salaatissa.

Salaatin kanssa tarjolle päätyi ihanaa savustettua seesamlohta, joka on noussut yhdeksi arki-iltasuosikeistani. Yksi harmaa syysilta pelastettu hyvällä sapuskalla, jälleen kerran :)

Ihana(n helppo) päärynä-vuohenjuustopiirakka

Tue, 01 Oct 2013 00:00:00 +0000

Alkusyksystä sähköpostiin tuli vaikka mitä ihania reseptikisakutsuja, ja syyskuun - ei vaan elokuun, apua, minne tämä aika menee - piirakkahaastekin jäi kummittelemaan mieleen. Ja arvatkaa mitä? Yhteenkään haasteeseen tai kisaan en ehtinyt osallistua.

Onneksi lohtupiirakkaa voi tehdä milloin vaan ja ilman mitään erityisempää syytä. Pyörittelin jo elokuussa ajatusta päärynä-vuohenjuusto-pekaanipiiraasta, mutta toteutus jäi ihan viime päiviin. Oikeastaan ihan syyttä, koska piirakka oli ihan sairaan helppo, varsinkin kun oikaisin käyttämällä tällä kertaa ihan valmista pakastepiirakkapohjaa, joka oli unohtunut pakastimeen. Vielä parempaa saisi varmasti, jos tekisi piirakkapohjan (ihan sellaisen peruspiirakkataikinan) itse.

Lauantailounas endiivistä, punajuuresta ja vuohenjuustosta

Sun, 29 Sep 2013 00:00:00 +0000

Lomailun huono puoli on, että sen on aikanaan loputtava, joten niin palauduimme maanantaina kaupunkiin. Muutaman päivän päästä isäntä pakkasi auton uudestaan ja suuntasi pikku hirvikoiran kanssa kohti pohjoista, jättäen minut seisojien kanssa reissuleskeksi vielä viikon ajaksi. Yksin kotona oloa virkistämään päätin, että nyt syön kaikkea sellaista, mistä isäntä ei pidä - ihan hirveästi sellaisia juttuja ei varmaan edes ole, mutta yksi niistä harvoista on sikurisalaatti eli endiivi. Sitä lautaselle siis!

Laiskurin lammaspaisti

Thu, 26 Sep 2013 00:00:00 +0000

Uuniruuat jäivät kesällä aika lailla tekemättä, turhaa lämmittämistä välttääkseni yritin maksimoida ulkokokkauksen ja salaattien osuuden perheen ruokavaliosta. Siksipä viilenneiden ilmojen myötä on ollut aivan ihana saada perinteisiä, syksyisiä patoja uuniin, kyllä ne taas maistuvat hyvältä pitkästä aikaa!

Lomareissua varten tein etukäteen pakkaseen tämän helpon lammaspaistin, joka valmistui hyvin pitkälti samaan tyyliin kuin perinteinen karjalanpaisti, ihan muutamin lisämaustein. Laiskurin paisti valmistui tällä kertaa yön yli, jälleen tyyliin “tuuppaa uuniin ja unohda”. Lihana käytin lampaan lapaa sekä potkaa (koska lapapaketistani löytyikin positiivisena yllätyksenä myös vähän enemmän etujalkaa :), jotka olivat omiaan hitaaseen kypsytykseen.

Syksyn pakollinen omppuherkku mallia 2013

Mon, 23 Sep 2013 00:00:00 +0000

Kerran kesässä pitää saada tehdä mustikkapiirakkaa, ja kerran syksyssä jotain herkkua kotimaisista omenoista, olkoon se muru-omenapaistosta, perinteistä piirakkaa tai uuniomenoita. Koska en ole kaksinen leipuri, tämänkin vuoden omppuherkuksi valikoitui jonkin sortin omenapaistos. Mitään käänteentekevää tai uutta ei tästä reseptistä löydy, mutta hyväähän tällainen mökkioloissakin onnistuva paistos on joka kerta. Ehkä reseptin ainut erikoisuus on, että sain hulluuskohtauksen kesken murumassan valmistuksen ja halusin sittenkin tehdä jotain vähän taikinamaisempaa (lue: lisäsin voi-sokeri-kaurahiutalemassaan vehnäjauhoja, kananmunan ja hieman maitoa) omenalohkojen päälle. Lopputuloksena päädyin sekoittelemaan “taikinani” paistinpannussa. Silti, söisin tätä uudestaankin eikä valmistuksen vaikeudestakaan ole valittamista :)

Projektiruokaa: metsopaisti

Sat, 21 Sep 2013 00:00:00 +0000

Vielä saa muutaman päivän nauttia lomailusta pohjoisessa :) Koska metsälle en pääse, olen koittanut hoitaa kalastusvastuullisen virkaa, tosin huonoin tuloksin, koska saldona olen ainoastaan onnistunut ruoppaamaan järvenpohjaa. Tapio on kuitenkin ollut Ahtia suopeampi, ja isäntä on tuonut retkiltään muutaman linnun tuliaisiksi - jopa niin hieno onni kävi, että yksi linnuista oli komea ukkometso. Me kokemattomat metsästäjät emme ole sellaista aiemmin saaneet, joten lintu oli vähintäänkin erityinen. Tästä eteenpäin suosittelen muuten skippaamaan loput, jos teksti riistankäsittelystä patavalmiiksi inhottaa :)

Syksyn tuomaa

Wed, 18 Sep 2013 00:00:00 +0000

Se kauan odotettu, ensimmäinen kypsä tomaatti :)

Ihan ensimmäisenä, anteeksi pitkästä radiohiljaisuudesta! Kauhistuneena tajusin, ettei blogi ole päivittynyt yli kuukauteen (no, mitenkä se itse itseään päivittäisikään ;). Koottuja selityksiä kuitenkin löytyy. Ensinnäkin elokuu oli meidän taloudessamme huippukiireinen. Toki kaikilla on kiire about aina ja ainakin itselläni kesä on melkeinpä kiireisintä työaikaa, mutta tämän vuoden elokuu räjäytti kyllä pankin; kellon ympäri kestävät työpäivät sekä itselläni että isännällä, erilaisten (sinänsä ihanien) rientojen lyhentämät viikonlopun hengähdystauot ja kolme karvakuonoa pitivät huolta, ettei vapaa-ajan ongelmia jäänyt.

Paahdetut uudet perunat

Fri, 16 Aug 2013 00:00:00 +0000

Ruokaa tulee laitettua, mutta sen päivittäminen blogiin on hidasta. No, kerroin viikonloppuna, että pitkästä aikaa tuli tehtyä ihan uuniruokaa, paahtopaistia, ja se maistui todella hyvältä :) Nämä potut tehtiin samalla kertaa ja myös uunissa, eivätkä hävinneet aterian päätähdelle. Kivaa vaihtelua keitettyihin perunoihin ja perunasalaatteihin, joita itse tuppaan aina uusista perunoista laittamaan. “Vanhoista perunoista” tehtyihin paahdettuihin pottuihin verrattuna uudet perunat ovat kiinteämpiä ja ainakin minulla muuttuivat hieman makeiksi uunissa ollessaan. Myös valkosipulinkynnet olivat herkkua!

Perusasioiden äärellä: paahtopaisti ja viherpippuri-konjakkikastike

Sun, 11 Aug 2013 00:00:00 +0000

Blogia seuraava on saattanut huomata, että olen välttänyt uunin päälle laittamista kuin ruttoa viime aikoina; en koskaan valittaisi liian kuumasta kesäkelistä, mutta sisäilmaa en viitsi turhaan lämmittää kolmeenkymppiin ;) Eilen vähän viileämmän kelin vallitessa tehtiin vaihteeksi kuitenkin uuniruokaa: ihan klassista, sisältä kauniin punaista paahtopaistia, perunoita sekä kermaista viherpippuri-konjakkikastiketta. Ja miten hyvältä ne maistuivatkaan pitkästä aikaa!

Paahtopaistin ohje löytyy vanhemmasta tekstistä, tällä kertaa jätin vain jälkimarinoinnin pois ja viipaloin paistin sellaisenaan, kun se oli uunista tultuaan hieman jäähtynyt ja vetäytynyt. Siitä ei vaan pääse mihinkään, että yksinkertainen on kaunista, ja sama pätee myös paahtopaistiin. Suolaa, pippuria, ja ainoana ekstrana hieman valkosipulirouhetta.

Seesam, savusta (mun lohi)!

Fri, 09 Aug 2013 00:00:00 +0000

Yritämme isännän kanssa käydä kaupassa vain kerran viikossa, mikä käytännössä tarkoittaa, että perjantain kauppareissun jäljiltä viikonloppuna syödään parhaat tuoretuotteet ja herkut, ja viikolle otetaan jotain paremmin säilyvää ja yksinkertaista. Kalansyönnin kannalta systeemi on hieman ongelmallinen sikäli, että vaihtoehdoiksi jää joko syödä kalaa heti viikonloppuna tai pakastaa kala, ja kaikki varmasti tietävät, ettei pakastettu kala ole yhtään sama asia kuin tuore. En sano, että se olisi pahaa, mutta aina jotenkin harmittaa syödä kalansa pakastimesta, kun tuoreena se olisi niin paljon parempaa!

Samettinen paputahna

Tue, 06 Aug 2013 00:00:00 +0000

Oman pihan härkäpapuja ei ole montaa tullut ainakaan toistaiseksi, mutta onneksi isoja valkoisia papuja (jotka ilmeisesti ovat sama asia) löytyy myös kaupasta sekä purkki- että kuivatavarana. Askartelin niistä viime viikolla porkkanasämpylöiden pariksi ihanan samettista paputahnaa, johon ohje ja inspiraatio löytyi Suolaa ja hunajaa -blogista. Mittasuhteissa ja yrttivalinnoissa sooloilin kuitenkin oman maun ja pihan tarjonnan mukaan, laitoin sitruunamelissaa, persiljaa ja korianteria. Papujen oma maku on sen verran neutraali, että mikä tahansa rakenteeltaan pehmeähkö yrtti sopinee joukkoon, näkisin ainakin mintun tai basilikan maistuvan tahnassa aivan mainiolta.

No onkos tullut joulu, nyt kesän keskelle...

Fri, 02 Aug 2013 00:00:00 +0000

Moni joulupöydässä tarjottava juttu on ihan mainiota myös kesällä. Graavikalat ja sillit kuuluvat aika luonnollisesti tähän kategoriaan, mutta hiljattain mieleen tuli myös rosolli Siskot kokkaa -blogin taannoisesta punajuurikirjoituksesta. Nyt loppu(?)kesästähän se on ihan parasta raaka-aineiden puolesta mutta jostain syystä harvemmin tulee kesällä tehtyä. Tuumasta toimeen, ja kesärosolli oli pian pyöräytetty. Uusia punajuuria, porkkanoita, sipulia, perunoita sekä vähän omenaa ja maustekurkkua.

Se, mikä on rosollia ja mikä on sillisalaattia, vaihtelee tekijöittäin, samoin kuin se, mitä sinne salaattikulhoon ihan lopulta päätyy. Itse kutsun tuotostani aina rosolliksi vaikka normaalisti sinne menee sekaan silliäkin. Nyt silli jäi pois, mutta kyllä tuo salaatti sitä kaipaa, se tuo makuun mukavan täyteläisen, suolaisen vivahteen. Kompensoin laittamalla maustekurkkua hieman ohjetta enemmän. Toinen vaihteleva käytäntö koskee punajuuria; etikkapunajuurta vai ei? Kukin tyylillään, mutta minusta “oikeaan” rosolliin eivät etikkapunajuuret kuulu, vaan punajuuret keitetään tuoreista mukuloista. Etikkaisuutta saa säädeltyä maustekurkulla.

Sadonkorjuuraportti ja papu-perunasalaatti

Wed, 31 Jul 2013 00:00:00 +0000

Viime kesänä ei kasvimaani tuottanut oikeastaan yhtään mitään; sisällä esikasvattamani taimenalut sanoivat sopimukset irti ennen, kuin sain niitä edes siirrettyä ulos, ja ulos siemenestä istuttamani kakkospainokset joutuivat ötököiden hampaisiin. Satokauteni pelasti vasta myöhemmin kesällä saatu sitruunamelissan taimi, joka on tänäkin vuonna jaksanut ilahduttaa.

Mutta yrittänyttä ei laiteta, joten tänä vuonna kaivoin alkukeväästä taas ruukut esiin ja laitoin ensimmäiset lajit kasvamaan. Pitkin kevättä jatkoin operaatiota vielä siirtämällä taimet sisältä ulos ja istuttamalla uusia siemeniä suoraan kasvimaahan.

Kesäkasvismania

Fri, 26 Jul 2013 00:00:00 +0000

Ah, satokausi. Toisaalta niin mahtavaa, kun kaikki ihanat kotimaiset kasvikset ovat parhaimmillaan ja niitä saa kohtuulliseen hintaan, toisaalta niin kamalaa, kun silmät alkavat kiilua maanisesti jo kaupan ovella ja vihannesosastolla mopo karkaa lapasesta joka kerta. Punajuuria, ei kun nauriita, ei kun molempia! Sitten herneitä, avomaankurkkuja, nippusipuleita, uuden sadon kaalia ja porkkanoita, vai sittenkin savoijinkaalia? Ja kukkakaalia? No mitä mä näistä teen, en tiedä, jotain varmasti!

Mitään suurempaa hävikkiä ei ole kuitenkaan ehtinyt hamstraamisesta huolimatta syntymään, kesäkasvikset ovat niin ihania, että niille on löytynyt kyllä käyttöä. Ja talven valjuja tuontikasviksia odotellessa on ihana ottaa kaikki irti satokaudesta!

Kesä ja kalajuttuja: savumuikkuja ja grillattua pikkusiikaa

Mon, 22 Jul 2013 00:00:00 +0000

Uunittomia juttuja on kiva tehdä kesällä muutenkin kuin leipomispuolella, nämä aivan superhelpot, siis toistan, aivan superhelpot kalat sopivat hyvin vaikka mökkioloissa valmistettavaksi. Bonuksena molemmat sopivat tehtäväksi kotimaisista kaloista ja ovat hyvin korvattavissa muilla eväkkäillä, muikut silakoilla ja pikkusiika ahvenella, tai millä vaan mitä mökkirannasta nouseekaan :)

Grillattu pikkusiika

2 pikkusiikaa per syöjä
suolaa
soijaa
oliiviöljyä

Jos siiat eivät ole valmiiksi perattuja, poista niistä päät ja sisälmykset. Pyyhkäise kalan sisäpinta ja hiero sille sekä nahalle suolaa. Kuumenna grilli ja grillaa vajaat kymmenen minuuttia kaloja välillä käännellen. Voitele grillauksen aikana seoksella, jossa on soijaa ja oliiviöljyä (laitoin 1/4 soijaa ja 3/4 öljyä).

Uuniton mansikkatorttu

Fri, 19 Jul 2013 00:00:00 +0000

Uunittomat leivonnaiset ovat mainiota vierastarjottavaa kesälämpimillä, kun uunia ei joko haluaisi käyttää tai sitä ei välttämättä edes ole. Kesämökkioloissa ei uunittoman tortun takia tarvitse homehtua sisätiloissa ollenkaan, vaan ainekset voi kiikuttaa pihalle ja koko leipomishomman hoitaa ulkosalla. Minä tutustuin eilen uunittomaan leivontaan, kun tiedossa oli kyläilijöitä ja emäntä oli unohtanut uuninpesuaineet vielä uuniin - eikä millään jaksanut alkaa sitä kuuraamaan enää viime tipassa ;)

Alkuperäinen idea ja resepti löytyy Latte & Lauantaipulla -blogista, jatkoin sitä sen verran, että lisäsin tortun päälle mansikat ja koristelin tomusokerilla sekä pihasta löytyvillä sitruunamelissan lehdillä. Ensi kerralla saattaisin turvautua täytteessä ihan pelkkään rahkaan ja maustaa sen itse (laiska mikä laiska tällä kertaa), kermavaahto teki koostumuksesta pehmeän ja notkean, mutta ehkä rahka ja mehevät marjat olisivat raikkaampi yhdistelmä.

Nyhdetty ja savustettu possu

Wed, 17 Jul 2013 00:00:00 +0000

Kun nyhtöpossua on laitettu purilaiseen, salaattiin, tortillan väliin, salaatinlehtirullaan sekä riisin ja nuudeleiden kera, niin mitä seuraavaksi? Tungetaan se savustimeen!

Pulled porkiin löytyy reseptejä varmaan yhtä paljon kuin tekijöitäkin, yksi käyttää kassleria ja toinen lapaa, toiset tekevät possun kokonaan uunissa ja toiset - kuten minä - ensin keittävät possun ja uunittavat sen sitten, joku taitava taas saattaa tehdä koko hoidon oikein hyvässä grillissä. Minä mietin viime possuni kohdalla, mitä vaihtelua tällä kertaa keksisin ja päätin testata savustusta loppuvaiheen uunituksen sijaan. Normaalisti olen possunlavan keittämisen jälkeen riipinyt sen suikaleiksi, sekoittanut maustekastikkeeseen ja laittanut uuniin puoleksi tunniksi, mutta nyt tein siis riipimiset ja maustamiset normaaliin tapaan, ja levitinkin sitten possut savustuspellille ja tuuppasin sähkösavustimeen 20-30 minuutiksi.

Karitsa-pekonipullat ja lihapullateoria

Sun, 14 Jul 2013 00:00:00 +0000

Lihapullat ovat isännän herkkua, ja niitä pyörittelenkin meille säännöllisin väliajoin. Samalla on syntynyt teoria lihapullista; ihan sama kuinka paljon niitä on, ne loppuvat aina kesken. Viimeksi laskin pullat, niitä tuli 41 kappaletta - eivät loppuneet kesken ensimmäisen ruokailun, mutta seuraavalle päivälle jäi liian vähän :D

Viime pullat tein vaihteeksi karitsan jauhelihasta, ja massan sekaan sekoittelin myös pekonia mehevyyttä ja makua antamaan. Tosi hyviä tuli, miedosti lampaanlihan makuisia mutta ei mitään vanhaa villasukkaa muistuttavaa. Meillä pyöri kermatönikkä nurkissa, joten paistoin pullat ensin ja tein sitten niiden loppukypsennyksen kermakastikkeessa hauduttamalla, mutta kypsennys onnistuu myös alusta asti uunissa ilman kastiketta (mä en vaan ole niin terveellinen) tai sitten millaisessa soosissa tahansa.

Kreikkalaiset marinoidut pavut

Thu, 11 Jul 2013 00:00:00 +0000

Pavut tomaattikastikkeessa tuovat keskimäärin mieleen enemmän englantilaisen aamiaisen kuin kreikkalaiset alkupalat, mutta uskokaa, ne ovat keskenään ihan eri maata (ahhahhaa, sanaleikki), vaikka molemmille on varmasti paikkansa.

Kreikkalaisversioon käytetään isoja valkoisia papuja, joita englanniksi kutsutaan voipavuiksi, en tiedä, onko termi vakiintunut suomisanastoon vaan puhutaanko vain isoista valkoisista pavuista. Noloa muuten, en vieläkään ole ihan perillä siitä, onko kyseessä sama pullura kuin härkäpapu, viisaammat voivat halutessaan alentua valistamaan ;) Kreikaksi pavut tai niistä tehty ruokalaji kulkevat joka tapauksessa nimellä gigantes.

Jos ei nainen pääse Kreikkaan... grillattu karitsan kassler

Sun, 07 Jul 2013 00:00:00 +0000

…niin Kreikka tulkoon naisen luo. Ajoittainen matkakuume vaivasi jälleen ja tällä kertaa myös lämmin ilma sai kaipaamaan Kreikan saarille. Niinpä pöytä oli tänään koreana meze-tyyppisistä herkuista, viininlehtikääryleistä (okei, purkista), isoista valkoisista pavuista tomaattisoosissa, kreikkalaisesta salaatista ja tsatsikista. Lisäksi grilliin meni valmistusvuorossa ollut keväällä hommatun karitsanpuoliskon niska eli kassler. Palanpainikkeeksi tämän kesän hittijuomakseni noussutta raikasta kesäjuomaa.

Kreikkalaiset osaavat tehdä ruokaa lämpimille keleille! Suolaiset ja kirpsakat maut virkistivät kummasti, ja lievensivät osaltaan myös matkakuumetta ;)

Kuin kesä itse: halloumi-nektariinisalaatti

Sat, 06 Jul 2013 00:00:00 +0000

Lämpöisessä kelissä ei ole muuta vikaa kuin se, ettei millään haluaisi laittaa hellaa saati sitten uunia päälle. Ulkona lämpö on ihanaa, mutta sisältä sitä on kiva pitää vähän poissa. Onneksi on grilli. Ja salaatit. Ja kylmät keitot. Liedetöntä ruokaakin saa tehtyä ihan loputtomin variaatioin :)

Eilinen halloumi-nektariinisalaatti koostuu paahteessakin maistuvista komponenteista, suolaisesta halloumista, makeista nektariineista, hunajasta ja rapeista saksanpähkinöistä. Alle yksinkertainen salaattipohja. Uhmasin tällä kertaa hellettä ja käytin liettä halloumin ja nektariinin paistoon, mutta grillissä niistä saisi vielä parempia!

Tulimunat

Thu, 04 Jul 2013 00:00:00 +0000

Juhannuksesta on vierähtänyt kohta kaksi viikkoa, ja vielä on jotain reseptejäkin jakamatta, olenpa saamaton! Jos vielä yhden reseptin kuitenkin kehtaan juhannuksesta julkaista, niin se on tämä tulimunien ohje. Löysin juhannusaattona jääkaapista kaksi puoliksi tyhjennettyä munapakettia, joista toinen oli lähiaikoina menossa vanhaksi. Keitin vanhenevat yksilöt ajatuksena tarjota ne seisojille, mutta ruokaa laittaessa innostuin täyttämään ne meille ihmisille alkupalaksi.

Täytteeseen sekoittelin jos jotakin jääkaapin uumenista löytynyttä, minkä arvelin sopivan munien kanssa. Ja halusin ehdottomasti muniin vähän potkua, joten annostelin hot saucea (meillä oli Poppamiehen Ahjo-kastiketta, mutta esim. tabasco sopii hyvin) aika reilulla kädellä. Täytteessä saattoi yhdistyä vähän hassujakin aineita, mutta nimenomaan tulisuus oli se, mikä teki munista herkullisia ja sai ne hupenemaan pöydästä alta aikayksikön.

Hellesään helpotus: raikas kesäjuoma

Tue, 25 Jun 2013 00:00:00 +0000

Radiossa varoitettiin “tukalasta helteestä”. Ymmärrän toki, miksi helteestä varoitetaan, mutta perusterveenä yksilönä varoitus ei ole minulle kovin merkityksellinen, vaan samoin tein voisi varoittaa “veemäisestä räntäsateesta”.

Jos helle kuitenkin yllättää, on jokin virkistys paikallaan. Jäätelö ja mansikat toimivat aina, mutta juhannuksena innostuin myös tästä raikkaasta juomasta. Vaikka alkuperäisohjeessa (samasta paikasta löytyi muuten vaikka mitä kivoja reseptejä) hehkutettiin juoman detox-kapasiteettia, vaikutti se myös sellaiselta herkulta, jota ihan oikeasti voisi nähdä lasissaan kuumana päivänä. Ja tuskin detoxkaan menee täysin hukkaan juhannuksen jälkeen ;)

Juhannusherkut

Mon, 24 Jun 2013 00:00:00 +0000

Tässä postauksessa ei varsinaisesti ole reseptiikkaa, ihan vaan fiilistelyä ja syöpöttelyiden kertaamista :) Reseptejä tulee julkaisuun ja linkitän niitä tähän tekstiin sitä mukaan, kun ehdin.

Me vietimme juhannusta kotinurkissa, mikä oli sinänsä onnellinen sattuma, koska allekirjoittaneeseen iski ensin viikolla kesäflunssa ja juhannusaatoksi epämääräinen - luultavasti osaltaan flunssan kylkiäisenä tullut - selkäjumi. Onneksi ei kuitenkaan tarvinnut heittää koko viikonloppua hukkaan, vaan saimme kaupungissakin nautittua hyvästä ruuasta, jota teimme aika yksinkertaisen kaavan mukaan.

Suppilovahveropasta: kohta niitä (sieniä) taas saa...

Sat, 22 Jun 2013 00:00:00 +0000

Ainakin Kääpiölinnassa putsattiin juuri pakkasesta viimeisiä sieniä, ja samaan tapaan meilläkin on koitettu päästä edellisen vuoden sadosta pikku hiljaa eroon. Erityisesti kuivattuja suppilovahveroita on edelleen runsaasti odottamassa syöjiään.

Muutama päivä sitten upotin osan sadosta yksinkertaiseen pastaan. Syksyiset suppikset sopivat hyvin yhteen kesäisempien nippusipulien kanssa, ja kastike sai muotonsa juustolla maustetusta ruokakermasta - en ikinä tule ostaneeksi muunlaista kermaa kuin mahdollisimman rasvaista ja maustamatonta, mutta sain anopilta testattavaksi ison, ylijääneen purkillisen juustokermaa, ja löytyihän sille ihan mukavasti käyttöä. Kiitos anoppi :)

Kevyttä kesälounasta

Thu, 20 Jun 2013 00:00:00 +0000

Joskus ennenkin olen tainnut mainita suhteestani fenkoliin, opin syömään sitä oikeastaan vasta viime kesänä. Ja mikä havahtuminen olikaan se, miten hyvää fenkoli on grillattuna!

Tähän vikkelään lounassalaattiin laitoin fenkolin (grillattu olisi parasta mutta nyt vain paistoin) kaveriksi rucolaa, greippiä ja saksanpähkinää (joka on kuvassa kyllä hautautunut jonnekin), sekä joka ikiseen ruokaan sopivaa pekonia :) Superhelppo, raikas ja harmoninen lounas. Varsinaista salaatinkastiketta ei tarvita, vaan oliiviöljy sekoittuu mukavasti mehevän greipin hapokkuuden kanssa.

Laiskan kokin inkiväärilohi

Sun, 16 Jun 2013 00:00:00 +0000

Meillä grillataan paljon sekä viikonloppuisin että arkena; varsinkin taannoisina helteinä - joiden minun puolestani ei olisi ihan tarvinnut vielä loppua - oli kiva, kun ei arki-iltanakaan tarvinnut laittaa kotona sisällä hellaa tai uunia päälle tuomaan lisälämmitystä.

Tämä inkiväärilohi on yksi nopeammista, arki-iltaan sopivista grillattavista; marinadin tekoon menee kymmenen minuuttia, jotka voi käyttää jo vaikka aamulla ennen töihin lähtöä, ja grillaukseen toiset kymmenen, poislukien grillin kuumennus. Itse olin jopa niin laiska, että käytin pakastealtaan valmiiksi annospaloiksi leikattuja, nahattomia ja ruodottomia lohia. Tosin nahallinenkin lohifile sopii tähän erittäin hyvin.

Monitoimilisuke tomaatista

Sat, 08 Jun 2013 00:00:00 +0000

Mietittiin joskus isännän kanssa, jos kasvattaisi oikein paljon tomaatteja ja kokeilisi sitten, kuinka montaa eri juttua niistä keksisi tehdä. No, meidän kukkapenkissä kasvaa huikeat neljä tomaatintainta joista vasta yksi suvaitsee kukkia, joten olen ihan iloinen, jos taimet tuottavat yhteensä yhden tomaatin :D

Onneksi tomaatteja saa kaupastakin, niistä teimme herkullisen lisukkeen grilliruualle. En tiedä, olisiko oikea nimitys lisuke, kastike, hilloke, chutney, mössö vai joku muu, mutta sangen herkullista tästä tuli ja sopi hyvin niin lihan, kalan kuin leivän kanssa.

Uudet perunat salaattiin!

Wed, 05 Jun 2013 00:00:00 +0000

Vaikka uusien perunoiden kausi on lyhyt ja siitä pitäisi ottaa kaikki irti, olen vähän nirso, mitä tulee pottujen alkuperämaahan. Espanjalaiset eivät käy ollenkaan ja ruotsalaisetkin vähän pitkin hampain. Minusta peruna on vähän kuin guinness, se kärsii matkustuksesta. Siksipä odottelen vielä kotimaisten uusien pottujen sankempaa rantautumista kauppoihin, ja erityisesti omien ämpäripottujen kasvua!

Odotellessa turvauduin kuitenkin jo ruotsalaispottuihin - ehkä en kelpuuta niitä sillilautaseni laitaan, mutta salaatissa ne toimivat mukavasti fetan, herneiden ja mintun kanssa. Vielä helpomman salaatin saa tehtyä, jos käyttää edellisen päivän jämäperunoita. Hieman sitruunaa ja oliiviöljyä, ja mukava kesälounas onkin siinä!

11 kysymyksen haaste

Sun, 02 Jun 2013 00:00:00 +0000

Kuva ei liity oikeastaan mihinkään, mutta ovathan tuollaiset grillissä kypsyvät tomaatit mukavan kesäisiä :)

Aurinkoista kesäkuuta! Minna Keittiössä, kotona ja puutarhassa -blogista heitti jo pari viikkoa sitten 11 kysymyksen haasteella, joka on jäänyt hautumaan, kunnes sain vähän jonossa olevia kirjoituksia julkaistua. Haasteen säännöt kuuluvat näin:

1. Kiitä ihmistä, jolta sait tunnustuksen.
2. Vastaa sinulle esitettyihin 11 kysymykseen.
3. Keksi 11 kysymystä.
4. Jaa tunnustus 11 blogille, joilla on alle 200 lukijaa.

Ateriatauko Heinolan Heilassa

Thu, 30 May 2013 00:00:00 +0000

Kerroin aiemmin teetauostamme Juvan englantilaisella teehuoneella. Samaisella reissulla testasimme paluumatkalla myös Heinolan Heilan ruokapalvelut, mutta siitä jäi aiemmin kirjoittamatta (miten niin päivitykset lagaavat? ;). No, parempi myöhään…

Itse olen toistaiseksi osunut paikalle vain aukioloaikojen ulkopuolella, mutta Heinolan ABC: kupeessa sijaitseva lähiruoka- ja luomukauppa/ravintola Heila on saanut säännöllisesti mainintoja ja kehuja kanssabloggaajien keskuudessa. Yleensä esiin nousee kuitenkin lähinnä myymäläpuolen tarjonta.

Nyt kävimme jo menomatkalla tankkauksen yhteydessä pistämässä nenämme ovesta sisään ja toteamassa, että ravintolapuolen harmaahirsi - olkoonkin ehkä kliseistä - näytti huomattavasti ABC:n vastaavaa viihtyisämmältä, ja päätimme ottaa asiaksemme ehtiä takaisin aukioloaukojen puitteissa ja nimenomaan syömään.

Rapuvartaat grillistä

Mon, 27 May 2013 00:00:00 +0000

Arki-illan grillauksiin tein taannoin nopeita rapuvartaita, jotka saivat aasialaistyylisen pikamarinadin. Ravut olivat peräisin pakastealtaasta tiikeriravun nimikkeellä, mutta kypsänä ne kyllä näyttivät ja maistuivat minusta prikulleen samalta, kuin ne, mitä myydään englanniksi king prawnina (muistaakseni tiger prawnina olen saanut eteeni vähän isompia mötkylöitä). Mutta mene ja tiedä, olivat mitä olivat. Joku fiksumpi valistakoon halutessaan, koska en nyt vaivautunut googlaamaan itse ;)

Rapuvartaista tuli hyvin maltillisella vaivannäöllä oikein passeleita. Kuorin ravut etukäteen ja poistin niistä suolet, mutta ne voisi hyvin grillata kuorineenkin ja näperrellä kuoret pois sitten syömisvaiheessa.

Voileipäkakku, joka onnistuu aina

Sun, 26 May 2013 00:00:00 +0000

Meillä ei ole tänä keväänä mitään omia juhlia vietettäväksi, mutta nyt kun monessa paikassa näkyy ajankohtaisia voileipäkakku- ja juhlatarjoiluvinkkejä, minullekin on iskenyt voileipäkakun himo. Niinpä innostuin muutama ilta sitten tekemään kakun ihan muuten vaan, ja nyt se alkaa olla jo syötykin :)

Kakun resepti taitaa alun perin olla erään sukulaisrouvan, ja äitini on tehnyt sitä meidän perheemme juhliin jo varmasti viimeiset parikymmentä vuotta. Resepti on niin yksinkertainen, että kakku saattaa tuntua jopa liian arkiselta, mutta samalla se on kuitenkin todella herkullinen ja toiminut joka ikisissä juhlissa, missä sitä on tarjoiltu. Tämä kakku on ollut se, joka hupenee juhlapöydästä ensimmäisenä, riippumatta porukasta tai siitä, mitä muuta on tarjolla. Suosittelen erityisesti voileipäkakkunoviiseille!

Toukokuun ruokahaasteeseen: pinaatti-juusto-pähkinämuffinit

Mon, 20 May 2013 00:00:00 +0000

Blogista huolimatta suuri osa ruuanlaitosta on sellaista ihan tavallista, josta ei jää mitään kerrottavaa jälkipolville. Sitä kanasuikale-wokkivihannes-riisimössöä siis. Sitten on kokeiluja ja projekteja, joista kannattaa kirjoittaa, menivät ne syteen tai saveen. Ja toki niitä arkiruokia, joissa on joku kiva idea jaettavaksikin. Mutta joskus tulee sellaisia onnistumisia, että ei tiedä, miten päin niistä edes kertoisi. Kun kaikki vaan menee ihan totaalisen nappiin. Tänään sain sellaisen onnistumisen pinaattimuffinieni kanssa, että haluan levittää niiden ilosanomaa ihan kaikille - tehkää näitä! Muffinit olivat niin kauniita, että hihkuin innosta, kun otin niitä uunista, ja niin hyviä, että rupesin melkein itkemään ilosta, kun isäntäkin kehui ne maasta taivaaseen (tai siis ehkä en vaan melkein, mutta en tunnusta ;). Ja sanoinko vielä, että nämä olivat myös ihanan helppoja?

Savustettu taimen

Sun, 19 May 2013 00:00:00 +0000

Sähkösavustin osoittautui hintansa väärtiksi heti toisella käyttökerralla :) Pyysin isäntää tuomaan jonkun kalan kaupasta, speksillä “tuoreudella on enemmän väliä kuin kalalajilla”, ja sain tuomisiksi taimenen. Lykkäsimme elukan savustuspönttöön ja siitä tuli niin hyvää, että söimme melkein koko kalan ihan kertaheitolla! Koskaan en enää hairahda ostamaan savukalaa kun sitä saa niin helposti tehtyä ihan itse.

Hirveästi reseptiikkaa ei savustukseen kuulu, mutta koska itse ensikertalaisena kalansavustajana etsin jonkin verran vinkkejä, laitan tähän jakoon suurin piirtein, mitä kannattaa onnistuakseen tehdä (tai millä ainakin meidän kalamme onnistui):

Englantilainen teehuone Juvalla

Thu, 16 May 2013 00:00:00 +0000

Viikonloppuna tuli harrastettua hieman maakuntamatkailua viitostietä pitkin. Normaalisti teemme pitkätkin autoreissut aika määrätietoisesti kohteesta A kohteeseen B, mahdollisimman lyhyillä ja vähillä stopeilla. Olemme huomanneet, että sekä me että koirat väsymme tällä taktiikalla vähemmän, kuin silloin, jos pidämme reilut tauot mutta joudumme viipymään tien päällä pidempään. Määränpäässä on sitten mukava rentoutua.

Tällä kertaa olimme kuitenkin harvinaisesti isännän kanssa ihan kahdestaan liikkeellä. Seisojat olivat päivähoidossa ja meillä ei ollut matkalla sellaista määränpäätä, johon tarvitsisi kiirehtiä jäädäkseen. Niinpä yksi retken ajatuksista oli poiketa muutamassa hyväksi kehutussa pysähdyspaikassa, kun reissun luonne hyvin sellaiseen sopi.

Aasian mummon kurkut

Sun, 12 May 2013 00:00:00 +0000

Ostin etnokaupasta vihreitä mangoja ajatuksena tehdä mangosalaattia, sellaista samantapaista kuin esim. Farangissa on tarjolla (kuulostaapa helpolta kun sen näin sanon ;). Mangot unohtuivat kuitenkin pariksi viikoksi kaappiin ja kun eilen vihdoin ne sieltä kaivelin grilliateriaa ehostamaan, olivat ne aivan liian kypsää kamaa toimiakseen salaatissa. Nopean jääkaappi-inventaarion pohjalta päädyin viime hetkellä tekemään aasialaishenkisen mutta “mummonkurkkutyyppisen” kurkkulisäkkeen mangosalaatin sijaan.

Kurkut eivät edusta minkään tietyn maan keittiötä vaan niiden sekaan on nakeltu vähän erityyppisiä aasialaisia makuja; ne ovat kuitenkin luottolisäkkeeni silloin, kun haluan jotain no
peaa, raikasta ja mausteista esim. nuudeliaterian kylkeen.

Savustettu possun sydän ja kieli

Sat, 11 May 2013 00:00:00 +0000

“Voidaanko savustaa sämpylätkin”, kysyi isäntä eilen kun kasasi sähkösavustinta ja minä kohotin sämpylätaikinaa. No ehkä ei, mutta kysymys kuvastaa hyvin sitä, miten innoissamme olimme pitkään toivotusta, vastahankitusta savustimesta. Kohta sinne menisi ihan kaikkea!

Ensimmäiseen savustuskokeiluun kaivoin pakastimesta uuden ja edellisen luomupossunpuolikkaan kielet ja sydämet. Olen joskus syönyt savustettua poron sydäntä, ja se oli niin hyvää, että halusin päästä savustushommiin myös possun sydämen kanssa. Kielet otin mukaan bonuksena ajatuksella, että tulisivatpahan laitettua kuljeksimasta. Tykkään kielestä ja olen naudan kieltä joskus keitellytkin, mutta tulokset olivat vähän sinne päin (muuten ihan hyvää mutta huonon putsauksen vuoksi mukaan jäi suutuntumalta hieman ällöjä paloja), joten nyt odotukset eivät olleet erityisen korkealla.

Palkintoillallinen Pastiksessa

Sun, 05 May 2013 00:00:00 +0000

(pahoitteluni heti alkuun, kuvat ovat taattua kännykkäkameralaatua - kun kerrankin ravintolassa olisi helppo kuvausvalo, unohtui kamera kotiin…)

Muistatteko Snellmanin Kunnon Lenkki -kisan, johon osallistuin helmikuussa? No, noin kuukausi takaperin sain aiheeseen liittyen hurjan mukavan sähköpostin, jossa kerrottiin minun lenkki-lehtikaalifrittatareseptini olleen raadin mielestä palkitsemisen arvoinen. Jee!! Ja vielä uudestaan, jee!! :) Hienoon palkintoon kuuluu muutakin - mistä lisää joskus hamassa tulevaisuudessa - mutta osana palkintoa pääsin myös mukavalle dinnerille uuteen ravintola Pastikseen. Mahtava yllätys, kiitokset kisan järjestäjille!

Sisäänrakennettu "voileipäkakku"

Thu, 02 May 2013 00:00:00 +0000

Muistatteko shooter’s sandwichin, jonka arvelin löytävän paikkansa myös tämän kesän piknikeväissä (onhan vappuna toki jo kesä)? Ennustukseni osui sikäli oikeaan, että tein leivästä version heti kauden ensimmäiselle piknikille. Alkuperäisen, lihaisamman vedoksen sijaan lähdin hakemaan voileipäkakuille tyypillisiä makuja; tuorejuustoa, majoneesia, kinkkua, maksamakkaraa, paprikaa, maustekurkkua ja juustoraastetta. Lopputuloksesta tulikin sitten enemmän eräänlainen sisäänrakennettu voileipäkakku kuin se alkuperäinen ampujanleipä.

Leipä toimi odotusten mukaan loistavasti piknikillä; miettikääpä, miten hyvältä voileipäkakku maistuu ulkoilmassa, mutta miten hankala se on kuljettaa ehjänä takapihaa kauemmas suuntautuvalle retkelle. Oman leipäkuoren sisällä matkustava malli sen sijaan on todella vaivaton, ja paperiin käärityn leivän voi jopa leikata avaamatta itse pakettia, paperista on kiva pitää syödessä kiinni niin sormetkaan eivät suttaannu.

Isännän donitsit

Wed, 01 May 2013 00:00:00 +0000

Hauskaa vappua! Työpäivän ja tulevien piknikeväiden kokkaamisen jälkeen sammuin eilen sohvalle klo 21.30, joten onneksi en ollut vastuussa donitseista, jotka tuossa kohtaa odottivat vielä pellillä liinan alla paistoon pääsyä. Isäntä toimi donitsimestarina, joten ne valmistuivat minun näkökulmastani kuin itsestään, ja söin niitä juuri aamupalaksi. Toim. huom. tosin, raahauduin kuitenkin vielä klo 22 jälkeen sohvalta muristen reippaasti pyöräyttämään osan rinkuloista sokerissa ja pihistin muutaman samalla myös iltapalaksi, ennen kuin sammuin uudestaan.

Perinteinen sima ja muutama perunasalaattivinkki vapuksi

Sun, 28 Apr 2013 00:00:00 +0000

Jos tänään innostut, niin ehdit vielä tehdä simaa vappupäivän rientoihin! Minä laitoin omani torstaina, ja huoneenlämmössä käytyään se alkaa nyt näyttää melko valmiilta. Ohjeen otin - tittididii - fariinisokeripaketin kyljestä, hieman äidiltä lisäneuvoa kysyen. Jos simasta haluaa hieman vaaleampaa, voi puolet sokerista korvata tavallisella hienosokerilla.

Simaa lukuunottamatta vappumenyy on edelleen hieman auki, mutta enemmän turvaudumme perinteisiin piknikeväisiin kuin hienompiin herkkuihin. Piknik saattaa tietysti tapahtua myös olohuoneessa :) Donitseja tulemme ainakin tekemään, sekä perunasalaattia. Jos vielä mietit perunasalaattivalintaasi, tässä muutama vinkki arkistojen aarteista:

Ei kaunista mutta aika hyvää: fenkoli-kuohuviinirisotto

Fri, 26 Apr 2013 00:00:00 +0000

Taannoin arki-iltana koitin nälkäisenä ja väsyneenä kuumeisesti kaivella jotain syötävää kaappien uumenista - olin varannut ruuaksi pienen palan lohta sekä parsaa, mutta jotenkin mieli teki saada lautaselle vähän enemmänkin. Löytämäni risottoriisi, parmesan ja kuohuviini suuntasivat ajatukseni risottoon, ja jääkaapista löytynyt fenkoli vahvisti suunnitelman - fenkolirisottoa!

Hyvää tuli, vaikkei erityisen kaunista. Ja vaikka arkiruuaksi väkertämistä vähän olikin, ei se jälkikäteen harmittanut :)

Fenkolirisotto (kahdelle)

1,5 dl arborio-riisiä
1 sipuli silputtuna
1 fenkoli pieneksi silputtuna
1 valkosipulin kynsi hienonnettuna
1 lasillinen kuohuviiniä

Toisten esimerkillä, goi ga

Sun, 21 Apr 2013 00:00:00 +0000

Ihanaa, ensimmäinen päivä tänä keväänä kun saa nostaa läppärin ja itsensä pihatuoliin ja kirjoitella auringonpaisteessa! Viis siitä, että näytöltä ei tahdon nähdä juuri mitään, nyt on kevät :)

Keväiseen moodiin sopivasti testasin Soppaa ja silmukoita -blogin vietnamilaisen goi ga -kanasalaatin. Sitä on kehuttu hurjasti, ja ainakin Chez Jasulta löytyy versio samaisesta reseptistä. Itselleni vietnamilainen keittiö ei ole erityisen tuttu, mutta thai-keittiöstä inspiroituneena teemme isännän kanssa tuon tuostakin kaikenlaisia salaatteja, joiden autenttisuuden osumatarkkuus joko Thaimaahan tai naapurimaihin todennäköisesti vaihtelee. Päällisin puolin tämäkin ohje vaikutti hyvin samantyyppiseltä kuin aiemmin tehdyt salaatit, mutta ilmeisesti mittasuhteet olivat sen verran erilaiset, että maku oli kuitenkin ihan omanlaisensa.

Kitupiikin yllättävän hyvä linssikeitto

Tue, 16 Apr 2013 00:00:00 +0000

Olenkin jo valitellut, että kitupiikkeilylläni ei pyyhi kovin hyvin (eli kauppalasku on aina isompi, kuin mitä soisin sen olevan), mutta toisinaan sentään tulee tehtyä budjettiruokiakin. Yksi niistä, linssikeitto jää minulla usein tekemättä, koska ajattelen sen aina olevan niin kovin tylsää. Silloin kun kuitenkin sitä teen, se yllättää joka kerta sillä, ettei ole ollenkaan tylsää, vaan täyttävää, maukasta ja lämmittävää.

Tämänkertainen ohje on pitkästi hatusta taiteiltu vanhojen muistikuvien pohjalta; linssien kanssa sitruunaa, juustokuminaa ja tomaattimurskaa. Löytyipä jääkaapista vielä avattu paketti fetaakin, joka sopan päälle murusteltuna kohotti aterian arkisuudestaan mukavaksi viikonloppulounaaksi :)

Muhammara-paprikatahna pitaleivän väliin tai muuten vaan

Sun, 14 Apr 2013 00:00:00 +0000

Kuten monessa muussakin kodissa, meilläkin rääpittiin pääsiäislammasta lähi-idän hengessä, kera mm. erilaisten tahnojen. Hummukset ja tsatsikit ovat jo vanhoja tuttuja, mutta tätä ihanaa, mausteista paprikatahnaa maistoin ensimmäistä kertaa vasta ystäväni Marian luona talvella, ja pummasin reseptin heti kiertoon itselleni.

Alkuperäinen resepti löytyy Cook Eat Live Vegetarian -blogista, jota jäin muuten ihan haltioissani selaamaan pidemmältikin, kasvisruokareseptit ja kauniit kuvat veivät kielen mennessään! Jätin saksanpähkinät omasta versiostani pois, mutta muuten olin melko reseptiuskollinen. Tosin jälkikäteen kuvia katsoessani tajusin, että eihän meillä ollut kokkaushetkellä persiljaakaan, vaan olin korvannut sen korianterilla. Sekin kuitenkin toimi. Lopputulos sopii loistavasti esim. pitaleivän väliin lampaan ja tsatsikin kera, tai oikeastaan ihan muutenkin vaan leivän kaveriksi. Sen sanottuani, vatsamme olivat pääsiäisenä niin täynnä, ettemme lopulta edes tehneet pitaleipiä vaan rääpimme lampaan pelkkien tahnojen ja salaatin kera.

Kimchi

Sat, 13 Apr 2013 00:00:00 +0000

Kuvasta tuli turhankin samankaltainen Option kanssa, mutta purkkini oli vähän turhan iso, joten sivukuva olisi ollut kovin ruma…

Pari ruokajuttua aiheuttavat minulle niin suurta riippuvuutta, että en voi lopettaa niiden syömistä, ennen kuin syötävää ei enää ole. Yksi on tuoreet herneet, ja toinen on kimchi. Erityisesti jälkimmäinen ei ole kaikkien mieleen, mutta minä vain olen hulluna kimchiin. Turha tulla kitisemään “mädästä kaalista”, eihän se nyt ole hapankaalia kummempaa!

Muutaman kerran olen ennenkin tehnyt kimchiä, mutta menestys on ollut vähän vaihtelevaa. Useimmiten kiinankaali on jäänyt vähän raa’an tuntuiseksi, ja joskus taas maut ovat olleet liian pliisut. Joskus on käynyt myös niin, että kimchi on huvennut purkistaan pala palalta jo ennen, kun se olisi valmista…

Paluu pääsiäiseen: ihana lampaanviulu

Tue, 09 Apr 2013 00:00:00 +0000

Kun muut elävät jo pitkälti huhtikuuta, minä palaan vielä pääsiäiseen muutaman kirjoituksen ajaksi. Sangen mielikuvituksettomasti lmeillä(kin) syötiin ampaanviulua, mutta siitä tuli kuitenkin aika hyvää, joten kannattaa repostella vähän vaikka jälkikäteen!

Ohjeesta en voi ottaa kunniaa, vaan se on Mysi Lahtisen tunnettu lampaanviuluohje ties kuinka monen vuoden takaa. Minä nappasin sen Kulinaarimurulasta. Muistan, kuinka joskus ysärillä paikallisen kaupan lihamestari neuvoi tekemään kahvikastiketta lampaanviulun kanssa, mutta vasta nyt tuli testattua - ja kannatti, miksi odotinkaan niin pitkään?

Lihahyytelöä pää ja sorkat -projektista

Sun, 07 Apr 2013 00:00:00 +0000

Kuinka ollakaan, tilaamastamme possunpuolikkaasta pää ja sorkat ovat edelleen niiden muutaman palan, jota emme ole saaneet käytettyä, joukossa. Eipä sillä, halusin ihan ehdottomasti pään ja sorkat mukaan settiin ja niille on ollut suunnitelmakin, mutta ilmeisesti sen verran olen jännittänyt niiden valmistusta, että odottivat nyt ihan loppumetreille saakka. Itselleni olen tietysti hokenut, että kyse on enemmän siitä, että on ollut vaikeaa järjestää rauhallista aikaa savotalle, jonka hankaluudesta ja ajanmenosta ei ole oikeastaan mitään hajua.

Kahdeksan satunnaista asiaa

Sat, 06 Apr 2013 00:00:00 +0000

Kahdeksan kysymyksen (tai oikeastaan vastauksen) haaste osui kohdalleni toistamiseen, mutta olin ihan yhtä imarreltu kuin ensimmäiselläkin kerralla :) Haasteen heittivät pitkän linjan ruokabloggaajat Pastanjauhajat, nöyrin kiitokseni siis Ouluun!

Haasteen säännöt kuuluvat seuraavasti:

1. Kiittää haasteen antajaa.
2. Jakaa haaste kahdeksalle ruokabloggaajalle.
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tästä haasteesta.
4. Kertoa 8 satunnaista asiaa itsestään

Koska edellisellä kerralla olin häpeällisen saamaton ja jätin vain avoimen kutsun tarttua haasteeseen, nyt reipastuin listaamaan joukon blogeja, joita haluan nakata haasteella. Osa on vanhoja tuttuja, osa taas uudempia bongauksia mutta sitäkin mielenkiintoisempia.

Sitruunamousse

Mon, 01 Apr 2013 00:00:00 +0000

Tänäkään pääsiäisenä meillä ei syöty mämmiä, eikä sitä kukaan kaivannutkaan. Eikä kaipaamisen varaa jäänyt muutenkaan, paitsi että unohdimme hankkia pääsiäismunia. Muuten ollaan saatu syödä enemmän kuin tarpeeksi, vaikka blogiin saakka en ole vielä saanut mitään pääsiäisruokia. Aloitan julkaisut nyt jälkkäristä, ja lisään ne perinteiset lampaat sun muut sitten tulevina päivinä - ovatpahan sitten hyvissä ajoin odottamassa ensi pääsiäistä ;)

Jälkkäristä halusin keväistä, mutta toisaalta suklaatakin teki mieli. Suklaamousse on muutamana pääsiäisenä syöty helppo herkku, jonka pohjalta syntyi nyt ajatus kokeilla tehdä myös sitruunaista moussea lemon curdia käyttäen. Myönnettäköön, että mitään hajua ei ollut siitä, miten lemon curd käyttäytyy moussea tehdessä ja olisiko lopputuloksena juoksettunut litku, mutta sehän ei tietenkään estänyt kokeilemasta ;) Ja kannatti kokeillakin, sillä moussesta tuli todella hyvää, keväisen raikasta ja väriltään hennon keltaista, juuri pääsiäiseen sopivaa! Paritin sitruunamoussen tarjolle suklaisen serkkunsa kanssa, ja yhdistelmä toimi mainiosti - sitruunamousse oli makeankirpeää, ja suklaamousse taas hyvin täyteläistä, mutta ei erityisen makeaa, joten maut tasapainottivat toisiaan kivasti.

Liemen keittely linnusta

Sun, 31 Mar 2013 00:00:00 +0000

Osana säästäväisyysteemaa olen pyrkinyt entistä tarkemmin säästämään tähteeksi jääviä luita sun muita roippeita, joista voi myöhemmin keitellä liemen. Kunnon kitupiikki säästäisi myös vihannesten ja juuresten kuoret samaan tarkoitukseen, mutta tuntien juuresten muutenkin edullisen kilohinnan sekä oman taipumukseni hukata asioita pakastimeen, en ole ihan niin täysillä heittäytynyt säästämiseen. Liha- ja lintuliemiä tykkään kuitenkin tehdä, niistä saa kotona ihanan maukkaita ja vaivaa ei ole nimeksikään.

Pussillinen fasaaninluita pääsi viime viikonloppuna kuitenkin pakastimesta liemikäyttöön, kun tein kanalientä khao man kaihin. Olin joka tapauksessa keittämässä samaan tarkoitukseen muutaman broilerinkoiven, joten jatkamalla keitinlientä fasaanilla sain aikaan kunnon satsin lientä, josta riitti myös pakastimeen. Fasunluihin kuului aiemmin paahdettu kokonaisen linnun lihaisa ranka sekä parin erillisen koipisetin luut. Halusin liemestä aika yksinkertaisen, joten en käyttänyt mausteena kuin pari porkkanaa, yhden sipulin sekä suolaa. Fasaani ei ole kovin voimakkaan makuinen lintu, joten en sinänsä huomannut eroa “pelkän” kanaliemen ja tällaisen sekoituksen välillä, mutta siitä huolimatta liemestä tuli erittäin maukas, ja se sopi ihanasti ryystettäväksi keitetyn koipilihan kanssa.

Cookies

Fri, 29 Mar 2013 00:00:00 +0000

En oikein tiedä, mikä olisi hyvä käännös amerikkalaistyylisille cookieseille - pikkuleivistä tulee mieleen kaneliässät sun muut, ja kekseistä taas enemmän suolakeksit… ehdotuksia kenelläkään? Ehkä etenen kuitenkin kekseillä.

En ole itse kova keksinkuluttaja, mutta isäntä on, erityisesti, jos mukana on suklaata. Minä tykkään kauralastuista eniten. Mitään keksejä en ole kuitenkaan tainnut leipoa ennen viime viikonloppua - kun isäntä oli viikonlopun poissa, ajattelin kerätä vaimopisteitä ilahduttamalla häntä kotiintulon yhteydessä pellillisellä amerikkalaistyylisiä suklaahippukeksejä. Mitä romanttisuuteen tulee, en taida olla erityisen kekseliäs, koska huomionosoitukseni ovat lähes poikkeuksetta syötävää muotoa :D

Khao man kai

Sun, 24 Mar 2013 00:00:00 +0000

Vaikka nyt alkaa jo tuntua siltä, että kevättä on ilmassa, on minulla ollut hirveä matkakuume johonkin kaukaiseen ja erityisesti lämpimään paikkaan koko viikonlopun. Ajatukset ovat kovasti vaeltaneet myös muutaman vuoden takaiseen kesään, jonka vietimme isännän kanssa Chiang Maissa Thaimaassa. En ole varmaan koskaan syönyt niin hyvin!

Matkakuumetta lääkitsemään - tai kenties villitsemään - kaivoin jääkaapista paketin maustamattomia broilerinkoipia. Olin ajatellut tehdä niistä jotain ihan muuta, mutta matkakuumeissani muutin mieleni ja tein mukaelman khao man kai:sta, yksinkertaisesta höyrytetystä kanasta riisin, liemen ja dippien kanssa. Kyseistä herkkua söimme useampaan otteeseen lounaaksi pienissä katukuppiloissa viitottuamme ensin ummikkoina tilauksemme ja oltuamme täysin pihalla siitä, mitä olisimme oikein saamassa. Eteemme kannettiin höyrytetty, viipaloitu kanan rintafile, riisiä ja erillinen kuppi kanalientä. Mukana tuotiin paria erilaista dippiä ja raikastuksena kurkkuviipaleita. Joskus annoksen mukana tuotiin myös pala kananmaksaa. Kovin yksinkertaista, mutta mukavaa näperreltävää. Ja hyvin, hyvin taloudellista sekä Thaimaassa että kotona tehtynä!

Raikas nuudelikeitto

Sat, 23 Mar 2013 00:00:00 +0000

Tiedättehän ne ihanat, aasialaiset nuudelisopat, joita näkee matkailuohjelmissa tarjottavan katukeittiöistä? Nuudeleita, mahdollisesti lihaa, vihanneksia, korianteria ja chiliä nakataan kulhoon ja päälle kaadetaan höyryävän kuumaa lientä. Vietnamilainen pho-keitto taitaa olla tunnetuimpia nuudelikeittoja, mutta sen valmistuksen saloista en ole niin perillä - enkä tainnut soppaa koskaan maistaakaan - että omaa keittoani sellaiseksi kutsuisin. Tämä on sen sijaan minun näkemykseni raikkaasta nuudelikeitosta; aromaattinen liemi jossa on kypsytetty hieman possun jauhelihaa, kaverinaan riisinuudeleita, chiliä ja kevätsipulia.

Chef & Sommelier

Wed, 20 Mar 2013 00:00:00 +0000

Terveisiä hiljaiselosta! Viime viikonloppuna oli tarkoitus nauttia ensimmäisestä ohjelmattomasta viikonlopusta aikoihin, kokkailla ja tehdä vähän kotihommia alkavaa kevättä silmällä pitäen. Vaan kuinkas kävikään, vatsatautipaholainen iski ja päätin viikkoni sängyn pohjalla. Muutamaan päivään ei tehnyt mieli kokata, syödä tai lukea / nähdä ruokaan liittyviä juttuja. Vasta nyt alkaa vihdoin tuntua siltä, että elämä voittaa ja ehkä minäkin joskus vielä teen ruokaa :)

Vaikkei alustukseni tee varsinaiselle aiheelle nyt millään tavoin oikeutta, edellisellä viikolla ehdin kuitenkin tehdä mukavia ruokaan liittyviä juttuja, kun pääsin vihdoin nauttimaan Chef & Sommelierin antimia. Jo tässä kohtaa pahoittelen, että (ahneena) pikaisesti räpsityt kuvat eivät yhtään vastaa ruuan korkeaa tasoa. Olen jo pitkään hingunnut päästä testaamaan tuota kehuttua paikkaa, mutta jotenkin kaikki mahdolliset merkkipäivät sun muut sopivat tekosyyt ovat menneet muissa kuvioissa. Nyt, kun ravintola valittiin hiljattain vuoden ravintolaksi, tuli kuitenkin kiire; ehkä kohta sieltä ei saisi enää pöytiä ollenkaan! No, ainakin useamman viikon varoitusajalla arki-illaksi varatessani, tämä pelko oli turha ja sain pöydän ensimmäisellä yrittämällä haluamaani ajankohtaan. Pieni, vain 20-paikkainen ravintola tosin täyttyi kokonaan illan mittaan, eli varmasti ihan hyvissä ajoin kannattaa pöytänsä buukatakin.

Kukkakaali-juustokeitto

Tue, 12 Mar 2013 00:00:00 +0000

Sosekeittojen kanssa en ole ihan päässyt sinuiksi. Ne ovat kyllä hyviä, jos joku muu ne tekee, mutta kaikessa yksinkertaisuudessaan onnistun itse saamaan niistä liian mauttomia, liian laihoja, liian klimppisiä tai liian jotain muuta.

Vähän sama vaivasi tätäkin soppaa, se jäi nimittäin liian laihaksi. Maku oli kuitenkin ihan tosi hyvä, eikä isännältäkään kuulunut palautetta vaikka saikin “vain” kasvissosekeittoa päivälliseksi. Positiivinen yllätys sosekeittojeni joukossa siis! Koskenlaskija kompensoi täyteläisyydellään keiton keveyttä, ja lipstikka - johon olen nyt kovin, kovin ihastunut - toi soppaan makua ja ryhtiä.

Keväisen sitruunaiset karitsankyljykset

Sun, 10 Mar 2013 00:00:00 +0000

Pitkään haudutetut pataruoat ovat ihania talvella, ja valmistuvat omia aikojaan kun itse huitelee muissa puuhissa. Kevättä kohden alkaa kuitenkin ainakin minun - ja mikäli raportit pitävät paikkansa, monen muunkin - tehdä mieli raikkaampia, tuoreita makuja. Salaattihammastakin kolottaa enenevissä määrin.

Näissä ajatuksissa teimme tänään vastahankitusta karitsasta parikyljyksiä pikaisesti sitruunalla maustettuna, kaverinaan raikasta vihreää salaattia sekä tsatsikia, joka sai lisämakua lipstikasta (sopi muuten ihan älyttömän hyvin - koska oltiin kotona, kehtasin myös nuolla viimeiset tsatsikit kulhon pohjalta). Vähävaivaisuudessaan nopea karitsa päihitti jopa ne kuuluisat pataruuat, ja kokonaisuus oli keväisen raikas. Ihanteellisesti kyljykset olisivat ehtineet marinoitua pidempäänkin, mutta ne ehtivät saada makua näinkin. Kyllä se kevät sieltä vielä tulee!

Bää!

Sat, 09 Mar 2013 00:00:00 +0000

Täällä ollaan hiljaisen blogiviikon (eli kiireisen blogin ulkopuolisen viikon) jäljiltä. Eilen oli kuitenkin huippupäivä ruokahuollon kannalta, sillä kävimme Eurajoella hakemassa ison laatikollisen karitsanlihaa Mäkitalon tilalta. Vaikka ajomatka oli sen verran pitkä, että isäntä ehti matkan varrella virnuilla yhtä sun toista lähiruuan määritelmästä, oli mukava käydä ensimmäisellä lihanostokerralla ihan paikan päällä tutustumassa. Yritin tilan emännälle kovasti miettiä, mistä alun perin kuulin heistä, mutta valitettavasti ihan alkuperäinen lähde on tainnut kadota muististani, eikä Googlekaan asiaan osannut auttaa (mielestäni nappasin tiedon jostain toisesta blogista, kuka tunnustaa?).

Yksi näkemys gulassista

Mon, 04 Mar 2013 00:00:00 +0000

Koko viikonloppu omaa aikaa! Mahdollisuus pitkiin kokkausprojekteihin! Ja mitä tein? Söin voileipiä ja smoothieita, kun en millään viitsinyt tehdä oikeaa ruokaa… Vähän säälittävää, miten vähän tulee tehtyä asioita ihan vaan itselleen. Sen sijaan kokkaukseni tuntuu olevan yleisöriippuvaista, eli kun syöjiä on, inspiroidun tekemäänkin. Onneksi sentään en täysin päässyt koteloitumaan olohuoneen sohvalle, vaan kävin harrastamassa sosiaalista elämää uudessa hallissa ja sain kotiin kylään siskoni perheen sunnuntaikahville ja seisojaa ja sen pari viikkoa meillä viihtynyttä siskoa tervehtimään. Kunnostauduin muuten tarjoamalla - tittididii - voileipiä ja pakastealtaasta valmiina ongitun tortun.

Ristiriitaisia fiiliksiä Hietalahden hallissa

Sat, 02 Mar 2013 00:00:00 +0000

Tänään kävin vihdoin ottamassa ensipuraisun Hietalahden uudelleen avatusta hallista, johon kauppiaat ovat hiljattain muuttaneet kauppahallin remontin alta. Hallilla on viime vuosina ollut jos jonkinlaista käyttöä mutta omat käyntini ovat olleet harvassa; luomuhalliaikana en tainnut käydä siellä kertaakaan, ja antiikkihalliaikana kaikki kojut tuntuivat aina käydessäni olevan kiinni. Päädyn ravintolassa taisin kuitenkin syödä pariin otteeseen. Edelliseltä varsinaiselta kauppahalliajalta muistoni ovat hieman hämäriä, mieleen tulee hallireissu jouluaaton aattona, viinirypäleitä, sekä karkkikauppias, jolla oli kalanmuotoisia karkkeja. Tästä voinee päätellä, ettei muistiini ehkä ole ollut tuohon aikaan luottamista :)

Simpukkaherkkuja

Fri, 01 Mar 2013 00:00:00 +0000

Kovin vähän on tullut kirjoitettua simpukoista tällä kaudella, johtuen luultavasti siitä, että olen niin tykästynyt chorizosimpukoihin, että syön niitä vaan uudestaan ja uudestaan. Viikonloppuna, kun saimme ystäväperheen kivoiksi päivällisvieraiksi, sain aikaiseksi tehdä toisenlaistakin simpukkaa. Tällä kertaa mentiin enemmän klassiseen kerma-valkoviinisuuntaan, lisämakua toivat kokojyväsinappi ja purjo.

Simpukoiden osalta täytyy valitettavasti kuitenkin antaa pyyhkeitä Ison Omenan cittarin kalatiskille. Noin puolet jo kertaalleen tarkastetuista ja vain lyhyen kotimatkan paketissa viipyneistä simpukoista meni hävikkiin. Epäilen joukkokuoleman johtuneen liian tiiviistä paketista, muovipussi oli tiukasti solmussa eikä siihen oltu tökitty ilmareikiä. Harmillista erityisesti, koska kauppa veloittaa muutaman ylimääräisen euron kilolta simpukoiden tarkastuksesta (ja se hinta tuli myös pulitettua). Toisaalta, oma vikani kun en ollut heihin yhteydessä jälkikäteen, koska varmasti kunnon kauppana he olisivat tällaisen kämmin hyvittäneet. Simpukkatilanne saatiin onneksi pelastettua hakemalla toisen kaupan kalatiskistä vielä yksi lisäpussi. Ja cittarinkin simpukoista käyttökelpoiset olivat oikein herkullisia :)

Grillikauden avausribsit

Tue, 26 Feb 2013 00:00:00 +0000

Viime kesäkauden grillaamisista on jo sen verran aikaa, että olen haaveillut uuden kauden avaamisesta jo pidempään. Tuppaan vaan aina unohtamaan grillihiilet. Viikonloppuna ne kuitenkin vihdoin muistin, joten sunnuntain aurinkoista keliä päästiin juhlistamaan grillipuuhilla.

Ja millä startata, jollei ribseillä? Tahmaisiin ribseihin inspiraation sain Silläsipulilasta, mutta en malttanut lukea ohjetta kunnolla, joten näistä tuli kuitenkin vähän erilaiset :) Ihan sairaan hyviä olivat joka tapauksessa, ja pitkä tauko grillailusta teki niistä vielä parempia!

Sormiruokaa: valkosipuliset ravut

Sun, 24 Feb 2013 00:00:00 +0000

Koska käymme yleensä vain kerran viikossa kaupassa, painottuu kalaruokien syöminen viikonloppuun, koska tuoretta kalaa ei oikein perjantaina osta seuraavalle keskiviikolle. Silloin tällöin pakastealtaasta tarttuu kuitenkin jotain merellistä mukaan, tällä kertaa paketti tiikerirapuja (joiden pakkausmerkinnästä olen hieman epäilevä, koska en nähnyt elukoissa mitään eroa tavalliseen jättikatkarapuun). Ravuista syntyi nopea - jos marinointiaikaa ei lasketa mukaan - iltapala loppuviikkoon. Ja oikeastaan vähän vahingossa, tarkoitukseni oli tehdä ravuista nuudelisalaatti, mutta lopulta söimme ravut ja kasvisipitoiset nuudelit erikseen. Hyvää oli näinkin, tosin parempaa olisi ollut, jos rapuja olisi ollut ämpärillinen ihan sellaisenaan naposteltaviksi ;)

Kivoja juttuja :)

Sat, 23 Feb 2013 00:00:00 +0000

Kaikenlaisia ilonaiheita on pulpahtanut vastaan, vaikka uusia reseptejä ei ole viime päivinä syntynyt. Sain ensinnäkin Kääpiölinnan Iituntiltulta New Blog Love -tunnustuksen, nöyrin kiitokseni siitä! Eikä siinä vielä kaikki, vaan Keittiössä, Kotona ja Puutarhassa -blogin Minna muisti samaisella New Blog Love -tunnustuksella sekä vielä 8 kysymyksen haasteella, eli suuren suuri kiitos lähtee myös Minnalle! Olen hurjan otettu molemmista jutuista, upeaa, kun pikkublogiani muistetaan näin roppakaupalla :)

Pahoittelen myös, että tunnustusten ja haasteen nappaaminen on kestänyt näin kauan kaikkien kiireiden keskellä. Nyt aloitan kuitenkin kahdeksan satunnaisen asian haasteella, jonka säännöt kuuluvat näin:

Keväisen vihreää talviruokaa

Wed, 20 Feb 2013 00:00:00 +0000

Tuntuu, että varsinaisia reseptikirjoituksia on ollut viime aikoina vähän harvakseltaan, vaikka kaikkea muuta kivaa sitäkin enemmän. Sen huomaa ruokavaliossakin, viime päivät on menty nopeasti wokatuilla broileri-vihannes-riisimössöillä; nekin ovat ihan kelpo muonaa, mutta eivät valitettavasti kovin inspiroivaa blogikamaa.

Viikonlopulta jäi kuitenkin mieleen - ja valokuvaan - kauniin vihreä kaalilisuke, joka syntyi Kunnon Lenkki -kisan “tuotekehityksessä” yli jääneistä materiaaleista. Lisukkeesta tuli niin voimakaan vihreää, että siitä tuli mieleen kevät, vaikka muuten aika talvista settiä onkin. Pähkinät toivat kaalien lomaan lisätekstuuria. Aterian päätähtenä olleet talouskyljykset sopivat kaalilisäkkeen kanssa mainiosti!

Anna äänesi lenkille(ni)!

Mon, 18 Feb 2013 00:00:00 +0000

Pikapäivitys, koska lupasin huudella, kun äänestys alkaa: Snellman avasi tänään Kunnon Lenkkimakkara -kisasivustonsa, jonka kautta pääset äänestämään parasta ja kauneinta lenkkireseptiä. Myös minun reseptiäni saa äänestää :)

Taideteokseni kisaan oli lenkki-lehtikaalifrittata, jossa lenkki sai kaverikseen talvista lehtikaalia perinteisempien munan ja perunan kera. En tullut keksineeksi pyörää uudestaan, mutta olin tyytyväinen lopputulokseen. Rehti, toimiva makkararuoka!

Fasaanipaisti sienirisoton kera

Sun, 17 Feb 2013 00:00:00 +0000

Se tunne, kun on juuri hakenut pitkäripaisesta pullon rieslingiä ja kuulee oman äänensä sanovan marketissa miehelleen: “haluatko risottoa fasaanin vai jonkun muun kanssa?” Ilmeisesti isäntä teki saman havainnon, koska tuijotimme hetken toisiamme kauhunsekaisin tuntein ja purskahdimme sitten nauruun; apua, kuinka keskiluokkaisilta ja aikuisilta kuulostimmekaan! Vaikka monessa asiassa olemmekin lipsahtaneet ihan sujuvasti aikuisuuden puolelle, niin ilmeisesti emme vieläkään ole valmiit nielemään sitä ihan purematta. Onneksi meistä löytyy riittävästi sekä lapsellisia että himpun verran kylähulluja piirteitä identiteettikriisin lääkitsemiseen :D

Snellmanin Kunnon Lenkkimakkara -kilpailuun: lenkki-lehtikaalifrittata

Thu, 14 Feb 2013 00:00:00 +0000

Vastaanotin iloisena Snellmanin uuteen tuotelanseeraukseen, Kunnon Lenkkimakkaraan, liittyvän kisakutsun. Tämä on ensimmäinen tuottajatahon järjestämä kisani, jännää! Muutenkin oli kiva päästä miettimään lenkkimakkarareseptejä, koska kyseinen herkku on jäänyt aika vähälle kokkaamiselle meidän huushollissamme.

Vähän haastavaa reseptin miettiminen oli; mikä olisi ruoka, missä makkara itse pääsisi loistamaan? Niin usein se jää joko statistin rooliin, tai tulee syötyä ihan sellaisenaan sinapin kanssa. Ja toisaalta kuitenkin, kun kyse on lenkkimakkarasta, kuuluu asiaan tietty rehtiys ja suoraviivaisuus, liian piperrystä ei makkararuoka saa (minusta) olla. Pyörittelin jos jonkinlaista ajatusta, mutta päädyin lopulta tähän lehtikaalilla höystettyyn frittataan eli uunimunakkaaseen; muna, makkara ja peruna ovat kuitenkin klassinen makuyhdistelmä, samoin kuin makkara ja erilaiset kaalit - ja uunimunakas on ainakin juuri sitä rehtiä talviruokaa, mihin ajattelin makkaran sopivan. Ja niin se sopikin!

Karjalanpaistivinkkejä

Tue, 12 Feb 2013 00:00:00 +0000

Ei kai helpompaa ruokaa ole keksittykään, kuin karjalanpaisti - tuuppaa lihat uuniin, laske jonkin ajan päästä lämpötilaa ja häivy sitten omille teillesi. Ruoka on perunoita vaille valmis, kun tulet kotiin muutamaa tuntia myöhemmin. Eikä kenellekään ole yllätys, että lämmin pataruoka ja talvipäivä ovat niin hyvä yhdistelmä!

Isännällä oli kuitenkin vähän erilaisia fiiliksiä karjalanpaistista (note for self: jos käytät sanaa uunipaisti tai hitaasti uunissa haudutettu liharuoka, saat välittömän puoltoäänen kokkailusuunnitelmallesi, mutta jos mainitset karjalanpaistin, kääntyy suu nurinpäin :D), ilmeisesti hän ei viime aikoina ollut syönyt yhtään onnistunutta versiota. Minähän en voinut haastetta vastustaa, joten oli pakko saada tehdä sitä paistia vaikka väkisin - mutta koska tarkoitus oli saada paisti maistumaan epäilijälle, tuli mietittyä ihan huolella, mitä oikein olen tekemässä - helpommin sanottu kuin tehty, koska ei karjalanpaistista ole edes olemassa yhtä oikeaa valmistustapaa, vaan kaikilla on omansa. Alla muutama vinkki, joilla minun paistini onnistui:

Piparjuurisilli ja säästökuurin saldoa

Sun, 10 Feb 2013 00:00:00 +0000

Kitupiikkeily jatkuu, mutta eilen oltiin yltäkylläisesti nauttimassa blinejä siskoni perheen luona - perinteemme on kokoontua kerran talvessa syömään kyseisiä lettusia vatsamme kipeiksi. Jottei vahingossakaan pysyttäisi kohtuudessa, eivät täytteiksi ole riittäneet pelkät perinteiset mäti, smetana ja sipuli, vaan pöydästä pitää löytyä suurin piirtein kaikkea mahdollista. Nyt tarjolla oli siian- ja silakanmätiä sekä kirjolohen kylmäsavustettua mätiä, smetanaa ja sipulia, savusiikaa, graavilohta, katkarapuja, kahta lajia silliä, kinkkua, kananmunia, paistettuja suppilovahveroita, punajuurisalaattia, suolakurkkuja ja hunajaa, sekä raikasta kaalisalaattia tasoittamaan pahinta ähkyä. Saatoin unohtaakin vielä jotain…

Edulliset pulled pork -burgerit ja ihana kaalisalaatti

Thu, 07 Feb 2013 00:00:00 +0000

Tiedetään - kaikki ja niiden kaverit ovat jo tehneet nyhtöpossupurilaisia ja kirjoittaneet niistä blogissaan, olen niin jälkijunassa! Mutta en voi vastustaa kiusausta, koska ensinnäkin, purilaiset olivat erittäin edulliset eli täydellistä säästökuuriruokaa, ja toiseksi, koska ne olivat niin hyviä, että pidimme niitä isännän kanssa ihan erityisen onnistuneena ruokana. Ei siis hyvänä eikä onnistuneena ruokana, vaan sellaisena, jota syödessään on ihan haltioissaan ja kokee ylittäneensä itsensä

Edullisuus tuli kolmesta asiasta: tein sämpylät itse (käytin pakastimesta punajuuripurilaisesta ylijääneet sämpylät), possun luullisissa paloissa oli hinta kohdillaan, ja kaali oli niinikään kohtuuhintainen pääraaka-aine hampurilaisen väliin tulleeseen salaattiin. Ja se salaatti oli HYVÄÄ! Jätin perinteisen coleslawin tekemättä ja tein slawistani nyt aasialaistyyppisen, inkiväärillä ja chilillä höystetyn majoneesittoman version. Majoneesia turautin sämpylän väliin sitten ihan muuten vaan, ja ylläpidin aasialaislinjaa myös turauksella sriracha-kastiketta. Muuta ei hamppari väliinsä kaivannut!

Kaunista hävikintorjuntalounasta

Mon, 04 Feb 2013 00:00:00 +0000

Lauantaina illastimme ystävien luona; paljon naurua, hyvää seuraa ja toinen toistaan herkullisempia lähi-idän antimia notkuva pöytä. Kiitokset vielä isäntäväelle ja tiedoksi, että mielin pihistää reseptejä vielä tänne blogiinkin ;) Kotona hyödynnettiinkin sitten vaan kaapissa jo olevia aineksia koko viikonloppu, ja sehän sopii sniiduilulinjaankin.

Tämä kyläilypäivänä nautittu lounassalaatti ei ole aineksiltaan ihan suoraan sopiva edulliset-kategoriaani, mutta käytännössä se kuitenkin oli erittäin taloudellinen koostuessaan leipäjämistä sekä ylijäämärucolasta ja viimeisiä vetelevästä granaattiomenasta. Ainoastaan halloumi piti ostaa. Ehkä siis kirjoituksen pointti ei niinkään ole reseptini, vaan se, että ruokaisat salaatit ovat hyvä tapa vähentää monen sortin hävikkiä.

Sipulikeitosta soppa syntyi

Sat, 02 Feb 2013 00:00:00 +0000

…eli tee niin kuin minä sanon, ei niin kuin itse teen :D Klassinen, ranskalainen sipulikeitto on kummitellut mielessäni syksystä saakka, kun Glorian ruoka & viini julkaisi hurjan herkullisen kuuloisen reseptinsä. Muutamassa blogissakin on näkynyt sipulikeitto-ohjeita hiljattain. Viime kauppareissun yhteydessä päätin sitten vihdoin tehdä sitä perjantairuuaksi, mikä olisi lämmittävämpää kylmänä talvi-iltana, ja vielä sniiduilulinjaankin sopivaa. Ihan käsikirjoituksen mukaan ei homma ei kuitenkaan mennyt.

Oppitunti numero 1: Jos tiedät, että ruoka kestää parisen tuntia valmistaa, älä kokeile sitä silloin, kun tulet töistä kaupan kautta iltakahdeksalta perjantaina, väsyneenä ja verensokeri jo hieman alhaalla.

Fasaanin koipia uunissa haudutettuna

Fri, 01 Feb 2013 00:00:00 +0000

Vähän tuntuu tekopyhältä puhua eilen taloudellisuudesta ja tänään fasaanin kokkaamisesta, mutta olkoon tekosyyni se, että niitä on nyt pakastimessa jonkun verran, sekä seisojalle noutoharjoituksiin että meille ihmisille syötäväksi. Tein muutama viikko takaperin parin siivekkään rintalihat pekoniin kietaistuna, ja nyt olivat vuorossa fasaanin koivet. Kokkausmielessä fasaanin sanotaan olevan kaksi lintua samassa paketissa, rintalihat pitäisi kypsyttää kovin nopeasti ja varoa ylikypsymistä, kun taas koivet vaativat rauhallisemman tahdin, siksi olin ne aiemmin pakastanut omaan pussiinsa odottamaan sopivaa käyttöhetkeä.

Sniiduilua

Thu, 31 Jan 2013 00:00:00 +0000

Loppukesästä pidin parin-kolmen viikon kitupiikkikuurin, kun kaipasin talouteemme vähän enemmän kontrollia ja vähän vähemmän ihmettelyä siitä, mihin rahat hupenevat. Nyt vuodenvaihteen juhlien ja lomailujen jälkeen mieli tekee taas olla vähän tarkemman markan nainen. Perustelut säästämiselle ovat aika samantapaiset kuin edelliselläkin kertaa; haalin ruokakaupasta aika paljon tarpeetonta, ja hävikki harmittaa. Lisäksi huomaan vuosi vuodelta olevani tarkempi siitä, että saan rahoilleni vastinetta. Edullisistakin raaka-aineista löytyy hyviä, tuoreita ja eettisiä vaihtoehtoja, ja toisaalta taas näennäisesti arvokkaiden tuotteiden hinta-laatusuhde ei ole aina ihan kohdallaan. Ja on taustalla tietysti sekin, että vaikka taloudellista hätää ei sinänsä ole, löytyisi rahalle muutakin käyttöä, ja säästökohteisiin olisi mukava kerryttää kassaa nykyistä nopeammin.

Lindburgerit eli punajuurta burgerin väliin

Wed, 30 Jan 2013 00:00:00 +0000

Olen jo jonkin aikaa hingunnut testata punajuurista pihviä purilaisen välissä. Viime viikonloppuna pyöräytin varta vasten elämäni ensimmäiset hampurilaissämpylät ja pääsin toteuttamaan visiotani. Punajuurta lukuunottamatta päädyin aika klassiseen burgeriin; sämpylän väliin pihvi, cheddaria, tomaattia, juustoa ja suolakurkkua. Majoneesin jätin väliin. Pihvin ohje oli lindström-muunnelmastani, ja tälläkin kertaa käytin possun jauhelihaa. Possupihviä ei voi oikein jättää mediumiksi, mutta se on silti niin mehevää - varsinkin punajuuren kanssa, ettei hamppari jää kuivaksi vähemmilläkään soosilisäyksillä.

Hampurilaissämpylät

Mon, 28 Jan 2013 00:00:00 +0000

Olen viimeisen vuoden aikana ruvennut tykkäämään enemmän ja enemmän hyvin yksinkertaisista purilaisista; en erityisemmin kaipaile majoneesia tai edes salaatteja, kunhan pihvi on mehevä ja sämpylä tuore ja maukas. Kaveriksi riittää juusto ja tomaattiviipale tai sopiva tomaattisoosi.

Uudehkon mieltymykseni johdannaisena tein viikonloppuna ensimmäistä kertaa itse hampurilaissämpylöitä. Helené Johanssonin Leipä -kirjasta peräisin olevan ohje oli testattu toimivaksi ainakin Jauhot Suussa ja Suolaa ja Hunajaa -blogeissa, joista kopsasin sen itselleni. Luotin muuten kokeneempien leipurien ohjeisiin, mutta hiivan määrää pienensin kolmanneksella, ihan vaan siitä syystä ettei sitä enempää ollut. Jostain muistan joskus kuulleeni, että usein pienempikin hiivamäärä antaa saman lopputuloksen; en tiedä, onko neuvossa mitään tieteellistä perää tai onko muistiinikaan ihan luottaminen, mutta ainakin tällä kertaa sämpylät kohosivat kiltisti juuri halutunlaisiksi. Vaikka se ei ohjeeseen kuulunutkaan, lämmitin myös maidon kädenlämpöiseksi, kun en luottanut hiivan heräämiseen muuten. Lisäksi voitelin sämpylät kanamunalla, vaikka se ei taida kuulua “oikeaan” hampurilaissämpylään".

Helppoa herkkua: possu-munakoisovuoka

Sun, 27 Jan 2013 00:00:00 +0000

Ei liene yllätys, että munakoisosta ja jauhenlihasta saa valmistettua yhtä jos toistakin ihanaa. Tämä vuoka on varmaan helpoimmasta päästä; vaikka aineslistalla on kymmenkunta komponenttia, suurin osa on ihan niitä samoja perusjuttuja, mitä tavalliseenkin jauhelihakastikkeeseen menisi, ja mitä kaapista löytyy melkein aina. Kanelilla makumaailman saisi nykäistyä Kreikan suuntaan, mutta minä olen tällä hetkellä niin ihastunut savustettuun paprikajauheeseen, että sitä on tungettu tähänkin :)

Possu-munakoisovuoka
400g porsaan jauhelihaa
1 iso sipuli
2 valkosipulinkynttä
1 prk tomaattipyrettä
1/2 tl savustettua paprikajauhetta
1 tl sokeria
2 dl vettä
mustapippuria
suolaa
1/2 munakoiso
kourallinen juustoraastetta (n. 100g)
oliiviöljyä paistamiseen

Salaattia myös talvella, kiitos!

Sat, 26 Jan 2013 00:00:00 +0000

Varsinaisesti keventämässä tai ei, niin monen meistä tekee joulun ähkyjen jälkeen mieli jotain tuoretta ja raikasta. Pliisut talvitomaatit, jäävuorisalaatit ja kurkut eivät liiemmin innosta vaikka olisivat kotimaisiakin, mutta onneksi on tarjolla muitakin vaihtoehtoja, joista saa rakennettua herkullisen salaatin myös talvella. Siltä varalta, etten ole ainut, joka kaipaa talvisalaattivinkkejä, jaan omani teillekin :)

Talvella käytän mielelläni salaattipohjiin rouskuvia juureksia ja vihanneksia, hyvin toimivat esimerkiksi idut, paprika ja erilaiset juurekset; niiden joukossa pieni määrä kurkkua tai tomaattia ei tee vielä salaatista ankeaa, vaan pelkästään mehevöittää. Myös avokado, rucola ja muut tummanvihreät salaatit sekä tuoreyrtit toimivat ympäri vuoden. Pähkinöistä ja siemenistä saa lisärousketta ja makua mukaan.

Karitsan ribsit

Thu, 24 Jan 2013 00:00:00 +0000

Tilasin puolikkaan karitsan. Elukka taitaa vielä toistaiseksi viettää lapsuuttaan ihan yhtenä palana, mutta jo vähän etukäteen alkoi tehdä mieli lammasruokia. Hallista bongasimme taannoin muutaman rivin karitsan ribsejä, joiden kilohintakin miellytti kitupiikkiä, joten ne päätyivät sunnuntaipäivälliseksi.

Virikkeitä ja ohjeita kypsennykseen katsoin mm. Minnalta, Jokihaalta sekä lammasreseptit.com:sta. Barbeque-makumaailman sijaan teki mieli kuitenkin enemmän jotain kreikkalaistyyppistä, sitruunaisen hapanta, ja mieliteko ohjasikin sitten marinadivalinnan enemmän sinne suuntaan. Vielä kun olisi jaksanut kaivaa grillin hangesta. Ei ole eka kerta, kun sanon niin, joten ehkä pitäisi oikeasti aktivoitua! Olen yrittänyt delegoida hommaa isännälle, mutta vielä ei yritykseni ole tuottanut tulosta.

Piparjuurihaukea paperissa

Wed, 23 Jan 2013 00:00:00 +0000

Kummasti tuppaa käymään niin, että ne yksinkertaisimmat jutut osoittautuvat tosi hyviksi. Niin kuin tämä paperikääreessä höyrytetty hauki. Tykkään käyttää haukea v-ruodoista huolimatta (ja myönnän, että yleensä ne v-ruodot saavat jäädä siihen kalaan, koska en ole vielä onnistunut sitä kovin siististi poistamaan - vähän isommassa fileessä ruoto kuitenkin erottuu kypsässä kalassa ja on myös helppo nyppäistä pois), ja paperissa kypsentäminen on kiva metodi, joka pitää kalan mehevänä. Lisää mehevyyttä kalaan toi vielä pari reilua voinokaretta sekä tuoreeltaan raastettu piparjuuri, koko annoksessa raaka-aineita neljä suolan ja pippurin lisäksi. Ihan superhelppoa, ja niin, niin hyvää!

Lontoossa syötyä

Tue, 22 Jan 2013 00:00:00 +0000

“Ollaanko me liian vanhoja lähtemään tällaiseen reissuun..?” Joulupukki oli lahjonut muutama viikko aiemmin keikka- ja lentolipuilla Lontooseen, ja lähtöä edeltävänä iltana yritin miettiä, mitä ihmettä pakkaisin matkalaukkuun. Seisoimme isännän kanssa vaatehuoneessa potemassa ikäkriisiä, kun hyllyistä löytyi työvaatteita ja koti/ulkoiluvaatteita, mutta hyvin vähän mitään siltä väliltä. Muutenkin matkaan lähtö oli harvinaisen hankalaa; kaksi tuntia ennen lähtöä to-do listallani oli vielä käydä suihkussa, pukea, hoitaa kotitoimistopäivä joten kuten pakettiin, pakata omat sekä hoitopaikkaan menevän seisojan matkatavarat ja koittaa saada huusholli sellaiseen jamaan, että kotiinkin olisi mukava palata. Keikkalippujamme ei ollut myöskään kuulunut, joten olimme viime hetkellä sopineet lippuyrityksen kanssa sähköpostitse, että voisimme lunastaa liput ovelta. Lisäksi Britanniaa kiusasivat lumisateet, ja lennot myöhästelivät pahasti, joten hirvitti, pääsemmekö ylipäänsä matkaan. Niin, ja lompakko meinasi unohtua lentokentän vessaan.

Pirteä talvisalaatti

Wed, 16 Jan 2013 00:00:00 +0000

Sesongissa olevat sitrukset sopivat minusta hurjan hyvin talven salaatteihin, erityisesti tykkään kombosta appelsiini (tai greippi) - rucola - punasipuli. Muut salaatin komponentit voi oikeastaan melkein arpoa; pekonia, leipäkuutioita, fetaa, kaikki maistuu hyvälle!

Tällä kertaa tein fetaisen version peruskombosta, se toi mukavaa raikasta vastapainoa sangen tuhdeille lampaan ribseille, jotka olivat saman aterian päätähti. Makea appelsiini ja suolainen feta muodostivat lisäksi keskenään ihanan makuparin! Ribsit onnistuivat muuten myös, jaan niidenkin ohjeen heti kun vaan ehdin :)

Kinkku-juustomuffinit: laiskan emännän paras aamiaisjuttu!

Mon, 14 Jan 2013 00:00:00 +0000

“Mikään ei ole parempaa kuin tuoreen leivän tuoksu aamulla” tai “mikään ei ole parempaa kuin vastaleivottu leipä aamiaispöydässä”. Tottahan se on, mutta otan siitä vähän kodinhengetärpaineita. Ei minusta ole heräämään riittävän aikaisin, että vaivaisin, kohottaisin ja paistaisin ennen kuin muu talon väki edes herää! Ilokseni muffinit - tai muffinsit, kumpia ovatkaan - pystyy tekemään melko vikkelään “sekoita ja paista” -periaatteella, eli ne sopivat myös tällaiselle laiskemmallekin emännälle. Lisäksi niihin saa ujutettua yhteen pakettiin suuren osan aamiaisesta, kun mukaan lisää juustoa, porkkanaa, pekonia, kinkkua, paprikaa… you name it. Brunssit ja ensi kesän piknikit, täältä tullaan!

Nyhtöpossu-kaalipata

Sat, 12 Jan 2013 00:00:00 +0000

Possunpuolikkaan ensimmäinen lapapala pääsi käyttöön, kun jääkaapista löytyi yksi sellerinvarsi, puolikas kaali, muutama porkkana ja neljännes lanttua, jotka alkoivat kaikki näyttää siltä, että toivoivat pikaista pataan pääsyä, tai muuten kävelisivät itse ulos. Olen vähän pantannut lapa- ja etuselkäpaloja tehtyäni lukuisia pulled porkeja pitkin vuotta, ja toisaalta myös siksi, että tykkään kovasti pitkään haudutetusta possusta ja halusin säästää näitä ihanuuksia. Nyt oli kuitenkin lavan vuoro tulla syödyksi osana lempeän talvista, pitkään haudutettua possu-kaalispataa :)

Kattilaleipä, raportti toisesta yrityksestä

Thu, 10 Jan 2013 00:00:00 +0000

Kevättalvella tein hurjan herkullista kattilaleipää ja vannoin, että tulen sitä tekemään useasti jatkossakin. Vannomatta paras, sain vasta nyt tehtyä toisen otoksen samaisesta ihanasta leivästä. Resepti oli sama kuin edelliselläkin kierroksella, mutta lopputulos ihan erilainen, siksi oikeastaan siitä nyt kirjoittelen. Ehkä joku muukin on ihmetellyt samoja asioita, tai ehkä joku osaa kommentoida siihen, mitä tein tietämättäni eri tavalla kuin viimeksi.

Edellisellä kierroksella käytin 10 dl vehnä- ja 4,5 dl grahamjauhoja, nyt taas koko 14,5 dl hiivaleipäjauhoja. Lisäksi nakkasin sekaan jämät pussillisesta auringonkukansiemen. Lieneekö johtunut jauhoista, kohotuslämpötilasta tai jostain muusta, mutta taikina olisi ilmeisesti koriin kohotukseen siirrettäessä kaivannut enemmän jauhoja, kohotusliinana käytetty astiapyyhe imaisi itseensä niin paljon märkää taikinaa, että en enää edes yrittänyt pestä sitä vaan leipäni koitui pyyhkeen kohtaloksi. Myös lopputuloksesta näkee, että jauhottaa olisi voinut enemmänkin - jotenkin se leipä vaan imaisi kaiken jauhon. Hyvää leivästä tuli kuitenkin, ja ehkä vähän ensiversiota kauniimpaakin, huolimatta kaikesta säädöstä märän taikinan kanssa, sekä siitä, että lämmitin kattilaani vahingossa tunnin. Hups :)

Noviisin t-luupihvi

Tue, 08 Jan 2013 00:00:00 +0000

Ajattelin tehdä lihapataa, ja lähetin isännän kauppaan speksillä ‘jotain lammasta’. Ilmeisesti mitään lammasta ei löytynyt, koska hän palasi kahden naudan t-luupihvin kanssa :D Ei sinänsä kyllä mikään huono valinta; t-luu ollut sellainen lihanpala, jota olemme monesti pyöritelleet, mutta emme ole raaskineet pakastimesta ostaa; nyt sitä oli tarjolla ihan tuoretiskissäkin, joten ostopäätös oli helpompi (varsinkin kun kitupiikki emäntä oli kotona eikä pyörittelemässä silmiään milloin minkäkin tuotteen kilohinnalle).

En ollut oikeastaan aikeissa kirjoittaa pihvistä mitään, mutta sen verran kaivelin itse ohjeita - en halunnut turmella hyvää lihapalaa - että ajattelin kerrata vielä itsekin, jos muitakin t-luunoviiseja on. Itselleni oli uutta oikeastaan sekin, että t-luupihvissä on käytännössä ulkofile ja sisäfile samassa pihvissä luun eri puolilla. Normaalisti pihvi on 4-6 cm paksuinen. Yli 8 cm paksuista t-luupihviä taas kutsutaan porterhouse-pihviksi, ainakin interwebin mukaan ja siellähän kaikki on totta. Näin hyvin on mulla hallussa lihan paloittelu :D

Hävikintorjuntaa: Ihanat paistetut korianteriperunat

Sun, 06 Jan 2013 00:00:00 +0000

Ihan kiva, ettei ole tarvinnut tämän joulun jälkeen miettiä, mihin survoisi viimeiset joulukinkun palat tai lanttulaatikon. Koska jotain muuta ollaan kuitenkin syöty ja melko reilustikin, piti viikolla tuhota vähemmän jouluisia potentiaalisia hävikinaiheita, mm. uudesta vuodesta jäänyttä, vähän jo nahistunutta korianteria sekä edellispäivän keitettyjä perunoita. Niistä syntyivät sairaan hyvät paistetut korianteriperunat.

Annoksen juju oli siinä, että korianteria ei sekoitettu paistovaiheessa perunaan (tai edes valmiiseen annokseen silppuna), vaan se surautettiin erilliseksi salsaksi ja lusikoitiin mukaan tarjoiluvaiheessa, jolloin maut pysyivät raikkaina ja toivat kontrastia itse perunoihin. Oikeastaan salsaan voisi tunkea muitakin yrtinjämiä, ainakin basilika ja persilja sopisivat ihan mainiosti. Savustetun paprikan, limetin, chilin ja korianterin makuyhdistelmä teki kokonaisuudesta meksikolaishenkisen ja oli tosi, tosi hyvää, vaikka itse kehunkin!

Kookosliemessä haudutettu possunkylki

Fri, 04 Jan 2013 00:00:00 +0000

Vanhan vuoden vikana iltana kasasimme keittiön työtasoille kahden hengen thairuokabuffan. Enimmäkseen vanhoja tuttuja makuja, kaalista tehtyä papaijasalaatinkorviketta, naudanlihasalaattia ja ihan simppeleitä paistettuja nuudeleita. Jotta mopon karkaus lapasesta saatiin varmistettua, kaivelin vielä varoiksi pakastimesta vajaan kilon palan possun (grilli)kylkeä. Mitään ihan suoraa ajatusta tai reseptiä sen tekemiseen ei kuitenkaan ollut, enkä jaksanut kaivaa pallogrilliäkään lumihangesta. Thai-buffetin hengessä kaivelin sitten kookosmaitopurkin hyllystä ja päätin liittää sen ribseihin jollain tavoin. Vielä kun jääkaapista löytyi currytahnaa ja kaffir-limetin lehtiä, alkoi muodostua suunnitelma possusta curryliemessä.

Revityt ruusukaalit

Wed, 02 Jan 2013 00:00:00 +0000

Ruusukaali on nyt suuressa huudossa. Se on kiva, koska samalla tulee esiin lukemattomia minulle uusia valmistustapoja. Olen nimittäin häpeällisesti - tosin varmaan siksi, että se on niin hyvää (saako sillä jotain anteeksi?) - tehnyt ne koko ikäni about samalla tavalla, keittäen puolikypsiksi, jonka jälkeen melkein kaikki vesi on kaadettu pois, lämpöä pienennetty ja mukaan nakattu reilu möhkäle voita, sitruunamehua, suolaa ja pippuria (sitruunapippurikin käy), joiden kanssa kaali on saanut hautua kypsäksi. Ruusukaalin sanotaan jakavan mielipiteitä, mutta onneksi meidän taloudessa asuu pelkästään ruusukaalin ystäviä (jep, myös seisoja).

1-vuotissynttäreiden kasvonkohotus

Tue, 01 Jan 2013 00:00:00 +0000

Uusi vuosi, uusi blogivuosi. Kirjaimellisesti, koska Kärähtäneet täyttää tänään vuoden, jee :)

Uutta vuotta juhlistettiin kuoharilla, joka sai lisämakua ja väriä granaattiomenan mehusta ja siemenistä.

Synttärin kunniaksi blogin ulkoinen ilme uudistuu, toivottavasti tykkäätte! Halusin eroon rakeisesta taustakuvasta, koska mielestäni taustakuva ja blogin sisältökuvat yhdessä tekivät kokonaisuudesta hieman levottoman. Jatkossa kuvitus tulee pelkästään sisältö- ja sivupalkin kuvista. Jatkossa haluaisin vielä helpottaa reseptien löydettävyyttä pienillä tunnisteviilauksilla, ja myös logon muokkaaminen kiinnostaisi, jos vaan suuret visioni joskus kohtaavat vähän pienemmät taitoni ;)

Ja voittaja on...

Mon, 31 Dec 2012 00:00:00 +0000

Joulukuun ruokahaasteen tasaisen äänestyksen voittajaksi kiri Keittiössä, kotona ja puutarhassa ruusunmarjamoussella ja villeillä pipareilla. Isosti onnea voittajalle!!

Äänestyksessä annettiin yhteensä 25 ääntä - ei paljon, mutta mukavaa, että niinkin moni löysi pikkublogin äänestykseen joulun välipäivinä, jolloin liikenne oli muutenkin normaalia alhaisempaa. Voittajaresepti otti lopulta parin äänen kaulan toiseksi sijoittuneeseen, ja keräsi yhteensä 9 ääntä. Kiitokset siis kaikille äänestäneille myös :)

Haastepallo vierii nyt eteenpäin Minnalle, jäädään odottamaan, mitä hän keksii meille tammikuussa!

Top 10 -jutut vuonna 2012

Sun, 30 Dec 2012 00:00:00 +0000

Vuosi 2012 ja samalla ensimmäinen blogivuoteni alkaa olla nipussa. Vielä on muuten tämä päivä aikaa äänestää joulukuun ruokahaasteen voittajaa, ennen kuin siirrymme uuden vuoden juhlintaan ja uusiin kujeisiin tammikuussa :) Mutta mitä jäi kokonaisuutena vuodesta mieleen, mistä tykkäsitte te lukijat ja mistä tykkäsin itse? Entä mitä syötiin muissa keittiöissä?

Kuva ei liity itse aiheeseen, mutta sainpahan sillekin käyttöä :)

Blogisuosikkeja

Jos katsoo suomalaista blogosfääriä, on yksi ohje reilusti yli muiden, ja se on avokadopasta. Eikä Kärähtäneiden keittiössä ole kokattu sitä, äh miten jälkeenjäänyt olenkaan! Tykkään hurjasti avokadosta, mutta kyseinen pastaruoka sai minun kohdallani huonon startin, kun söin avokadopitoista pastaa - en siis “the” avokadopastaa mutta samoja raaka-aineita sisältävää ruokaa kuitenkin - eräässä lounasravintolassa huonolla menestyksellä; kokemuksen jälkeen ei ole tehnyt (vielä) mieli koittaa hittireseptiä, vaikka tiedänkin kyseessä olevan ihan eri ruuan. Mieli kyllä varmasti ehtii vielä muuttua :)

Juhlava mutta ah niin helppo savulihasalaatti

Sat, 29 Dec 2012 00:00:00 +0000

Kaikenkirjavien leipästen lisäksi meillä oli joulupäivänä pöydässä kevyttä mutta juhlavaa salaattia. Ajatus ei ole omani enkä tiedä reseptin alkuperää, mutta vähän vastaavanlaista söin kyläillessä kollegani luona syksyllä. Tykästyin salaatin yksinkertaisuuteen, kauniisiin värikontrasteihin ja ihanasti yhteensopiviin makuihin. Tässä siis apinoitsijan (summittainen) näkemys reseptistä, olkaa hyvät :)

Savulihasalaatti (neljälle alkupalaksi tai kahdelle kevyeksi pääruuaksi)

1 pkt (100g) ohueksi viipaloitua kylmäsavulihaa (minä käytin hevosta, nauta tai poro sopivat hyvin myös)
muutama kourallinen rucolaa tai tummanvihreistä lehdistä tehtyä salaattisekoitusta
parmesanlastuja
3 rkl auringonkukansiemeniä
öljyyn säilöttyjä artisokkia tai aurinkokuivattuja tomaatteja
suolaa
mustapippuria
(balsamiviinietikkaa)

Välipäivien rääppiäisiin

Thu, 27 Dec 2012 00:00:00 +0000

Nämä pienet naposteltavat sopivat omaksi ateriakseen kuten meillä joulupäivänä, mutta myös viimeisten jouluherkkujen jämien rääppimiseen välipäivinä. Ne toimivat myös nopeana vierastarjottavana, jos ovikello sattuu välipäivinä soimaan tai jos uudeksi vuodeksi kaipaa suolaista kuohuvan pariksi.

Oikeastaan leiville voi laittaa mitä tahansa jääkaapissa vielä olevaa jouluruokaa (paitsi ei ehkä lanttulaatikkoa ;), joten alla lähinnä muutamia suuntaa-antavia ideoita eri päällisistä. Minä tein kerralla isomman satsin, ja kaivelimme leipäsiä sitten jääkaapista aina suolaisen nälän yllättäessä.

Glögi-puolukka-semifreddo

Wed, 26 Dec 2012 00:00:00 +0000

Joulupäivän jälkkäriksi tein jäädykettä - ei mitään kevyttä kamaa kermoineen ja kananmunineen, mutta voi antaa sellaisen illuusion ja maistua suorastaan raikkaalta joulutorttujen ja maustekakkujen välissä. Ja mikä parasta, sen voi tehdä jo etukäteen. Oikeastaan taisin tehdä semifreddoa, vaikka en ihan ole vielä hahmottanut sen ja jäädykkeen välistä eroa. Onko se se, että semifreddoon tulee myös valkuaista? Pardon my ignorance. Mikä lieneekin, perusmassan ohjeen otin Siskot kokkaa -blogista, johon se oli päätynyt Prinsessakeittiöstä.

Joulukuun ruokahaasteen äänestys

Tue, 25 Dec 2012 00:00:00 +0000

Neljä urheaa bloggaajaa uhmasi joulukiireitä osallistumalla joulukuun ruokahaasteeseen, kiitokset kaikille osallistujille! Herkullisia reseptejä voi tutkailla alta, minä kävin jo näihin tutustumassa, ja vesi tuli kielelle huolimatta eilisestä ja tänään odottavasta ylensyönnistä :)

Äänestys on nyt käynnissä, ja äänestää voi 30.12. saakka. Tulokset julkistetaan uudenvuodenaattona 31.12.

Onnea matkaan!

1. Keittiössä, kotona ja puutarhassa: Ruusunmarjamousse ja villit piparit

2. Herkkusuun lautasella: Kuusenkerkkäpiparit

3. K-kos: Metsäsienipiirakka ja raikas karpalokastike

4. Hayley’s Cuisine: Viljaisan vaniljainen karpalo-puuropiirakka

Hyvää joulua!

Mon, 24 Dec 2012 00:00:00 +0000

Harvoin hankin uusia joulukuusenkoristeita, mutta tänä vuonna en voinut vastustaa stockalta löytynyttä joulukuusenrobottia :D Reppana oli kaikenkirjavassa tyylissään piilotettu nurkimmaiseen joulukoristehyllyyn pois tyylikkäämpien koristeiden alta, enhän mä voinut sitä vastustaa.

Meidän jouluvalmistelut ovat tänä vuonna tuntuneet olevan - ja olleetkin - normaalia vähäisemmät, mutta ihan yhtä jouluista on silti. Lähinnä ruokapuolta kevennettiin, tänään syömme äidin pöydässä ja tapanina kyläilemme anopilla. Huomenna teemme sitten jotain “väliruokaa”, salaattia ja puolijouluisia paloja. Jälkkäriksi tein jo eilen puolukkaisen glögisemifreddon, laitan reseptin jakoon kunhan sitä on maistettu. Puolukkaglögiä keittelin Pumpkin Jamin glögiohjeella (tosin puolukkaa ompun tilalle), ja mausteisia pähkinöitä paahdoin ihan muuten vaan. Juomapuolelle olen hankkinut myös munatotin tykötarpeet, löysin reseptin Simply Delicious -blogista ja haluan kovasti päästä kokeilemaan.

Vähemmän jouluista - lohi-fenkolisalaatti aasialaisvaikuttein

Fri, 21 Dec 2012 00:00:00 +0000

Ennen joulua tulee tietysti syötyä jos jonkinlaista jouluruokaa, mutta ihan viime metreillä on kiva ottaa pieni paussi, niin jouluruuat maistuvat sitten sitäkin paremmilta :) Tässä hengessä tein eilisen mausteisen lohisalaatin, joka oli raikkailta mauiltaan lähes kesäinen, vain tuore korianteri puuttui. Lohen ja fenkolin olisi voinut myös grillata, jos olisi jaksanut kaivaa uskollisen pallogrillin lumihangesta. Muutaman tällaisen aterian jälkeen kinkku maistuu taas kahta paremmalta!

Lohi-nuudeli-fenkolisalaatti

300g nahatonta lohifilettä
1 fenkoli
1 tuore chili
n. 15 cm pätkä kurkkua
kourallinen riisinuudeleita (ennen valmistusta)
1 porkkana
1 punasipuli
peukalon kokoinen pala inkivääriä

Joulupöytään

Tue, 18 Dec 2012 00:00:00 +0000

Minulla on jouluvalmistelujen kanssa parin vuoden sykli: joka toinen vuosi laitetaan pöytä koreaksi perinteisin jouluherkuin, ja joka toinen vuosi syödään jotain muuta. Ilman jouluruokaa ei tuolloinkaan kuitenkaan jäädä, koska yleensä joulun kolmesta “pääpäivästä” kaksi vietetään äitien pöydissä. Oikeastaan sen takia olemmekin päätyneet tekemään jouluruokaa vain joka toinen vuosi; kahden hengen taloudessa hommassa ei vaan ole mitään järkeä, jos osa joulusta vietetään kuitenkin muualla, mutta toisaalta ruokien tekeminen ja syöminen on niin mukavaa, että haluan päästä rakentamaan oman joulupöydän edes joka toinen vuosi. Tällöin homma lähteekin ihan kunnolla lapasesta, suunnittelu alkaa suurin piirtein syyskuussa ja ostoslista, eri ruokien osto- ja valmistuspäivät ja budjetti rakennetaan exceliin, johon merkataan sitten myös lopulliset hinnat ja seurataan, mitä kaikkea on jo listalta hoidossa. Jep, kyllä mulla varmaan viiraa päässä :) Mutta kun joulun valmistelu on niin mukavaa!

Fasaanin rintafile pekonipaketissa

Sun, 16 Dec 2012 00:00:00 +0000

Metsäkanalintukausi päättyi jo lokakuun lopussa, mutta saimme viime viikonloppuna osallistua fasaanijahtiin, jossa seisoja teki hienosti neljä pudotukseen johtanutta riistatyötä. Vaikka linnut olivat peräisin tarhasta, olivat ne kovia juoksemaan ja jaksoivat myös lentää ihan kunnolla, joten seisoja sisaruksineen sai hyvää treeniä. Isäntä ja minä saimme kotiinviemisiksi muutaman linnun, jotka päätimme käyttää kokkaamiseen, koska pakastimessa oli jo ennestään pari seisojan noutolinnuksi varattua entistä kotkottajaa.

Tämänkertaisista linnuista isäntä perkasti irti rintalihat ja koivet. Koska fasaanin sanotaan olevan kaksi lintua sikäli, että rintalihat ja koipilihat vaativat hyvin erilaisen kypsytyksen, koivet pääsivät eri pussissa pakastimeen, ja rintalihat jäivät kokattavaksi ensin. Tein ne yksinkertaisiksi paketeiksi, joissa rintafile laitettiin muutaman yrtinoksan kera pekonikääreeseen. Hurjan yksinkertaista, mutta silti ihan juhlavaakin ruokaa. Tämä oli sopiva ratkaisu myös siksi, että parissa rintapaloista oli hauleja, eivätkä ne olleet ihan kauneimmillaan sen jälkeen, kun haulit oli kaiveltu pois ;)

Pikkujoulujen jälkeen...

Thu, 13 Dec 2012 00:00:00 +0000

…saattaa hyvinkin tehdä mieli jotain normaalista poikkeavaa purtavaa ;) Me käymme isännän kanssa sen verran vähän ulkona, että harjoituksen puute kyllä tuntuu seuraavana päivänä, olkoonkin, että juhlinta on aika maltillista.

Jokaisella on dagen efter -mättönsä. Yksi vannoo irtokarkkien nimeen, moni rakastaa pitsaa, ja joku viihtyy sohvalla sipsipussi kainalossa. Meidän huushollissa maistuvat erityisesti mausteiset ruuat. Viime pikkujoulujen jälkeen syötiin tällaista thai-tyyppistä naudanliha-nuudelisalaattia. Valokuvassa salaatti ei esiinny ihan edukseen, mutta maistuu hurjan hyvältä ja saa aineenvaihdunnan liikkeelle. Huomenna mennään taas pikkujouluihin, nähtäväksi jää, mikä on lauantain ruokamieliteko :)

Joulukinkun paisto-ohje

Mon, 10 Dec 2012 00:00:00 +0000

Varaslähtö jouluun on otettu :) Juhlimme viikonloppuna seisojan emän ja veljen koemenestystä kasvattajan luona melkein koko seisojasisarusparven, omistajiensa sekä muidenkin voimin, ja nyyttäriviemisinä veimme isännän kanssa kinkun. Huulenheittona alkanut kinkkusuunnitelma oli oikeastaan ihan loistava, koska meillä möllötti pakastimessa kinkku, mutten ollut ajatellut tehdä kuitenkaan jouluruokia kotona. Kinkku hupeni mukavammin porukalla, kuin meillä isännän kanssa kahdestaan (vaikka jottei totuus unohtuisi, mainittakoon, että olemme monesti ennenkin pistelleet kinkun ihan kahdestaan). Laitan ohjeenkin nyt hyvissä ajoin jakoon.

Talvipäivän lohikeitto

Sun, 09 Dec 2012 00:00:00 +0000

Lumen ja pakkasten saavuttua keitot ovat alkaneet tehdä kauppansa uuniruokien lisäksi. Yhtenä päivänä teimme ihan perinteistä kermaista lohikeittoa; reseptiikka ei ole mitään kovin monimutkaista, mutta sen verran hyvää, ettei reseptiä kannata jättää jakamattakaan :) Parhaan keiton saisi varmasti, jos keittäisi itse liemen lohen perkeistä, mutta meillä ei ollut kuin pala lohifilettä, joten liemi tuli nyt kuutiosta. Lohessa on kuitenkin sen verran rasvaa, ettei filepalakaan ole huono vaihtoehto soppaan. Lisämakua keittoon tuli, kun käytin tuoreita juureksia pakastettujen tai valmiiksi pilkottujen sijaan.

Sticky toffee pudding eli pehmeä karamelli-taatelikakku

Thu, 06 Dec 2012 00:00:00 +0000

Viime keväänä Skotlannissa saimme tutustua jälkkäriin, joka kaikesta tuhtiudesta huolimatta vei kielen mennessään: sticky toffee pudding, mitä se suomeksi lieneekään - pehmeä karamelli-taatelikakku? Terveiset vaan Dornoch Castle -hotellin tarjoilijalle, joka sitä tajusi mainostaa :) Muutenkin Dornochista ja hotellistamme jäi aivan ihanat muistot. Dornochin kylässä sinänsä ei ollut suuresti tekemistä, jollet ole golf- tai viskituristi, tai satu pitämään rantaelämästä muutaman asteen plusasteessa myrskytuulen puhaltaessa melkein pääsi irti. Mutta se hotelli. Jos joku sattuu eksymään Invernessistä reilun tunnin ajomatkan verran pohjoiseen, suosittelen lämpimästi kodikasta linnahotellia, missään muualla en ole saanut niin osaavaa mutta samalla lämminhenkistä palvelua. Vaikka hotelli oli tasokas, saivat asiakkaat olla siellä ihan omana hienona tai epähienona itsenään, ja jokaisen olo tehtiin hyvin kotoisaksi ilman, että ketään katsottiin nenänvartta pitkin. Juuri sellaista vieraanvaraisuutta arvostan!

Hitaasti kypsennetty possun potka

Tue, 04 Dec 2012 00:00:00 +0000

Pää on ollut ihmeellisen jumissa viime päivinä. Paperille (tai siis bloggeriin) on hankala saada koherenttia lausetta, ja muutenkin ajatus harhailee. Loppuviikosta valittelin yhden odottamani sähköpostin perään, kunnes huomasin, että se oli odottanut inboxissani jo useamman päivän. Asiakin oli jo ehtinyt vanhentua, mutta ehkä ensi kerralla sitten…

Onneksi ruokahuolto oli viikonloppuna harvinaisen helppoa. Puuhastelu possunpuolikkaan parissa jatkui taas viikonloppuna, nyt estradille pääsi potka. Se tuli meille puoliksi sahattuna, annospalaksi juuri sopivana kimpaleena. Olen viime aikoina usein haudutellut ylikypsät possunlihat liedellä kattilassa, joten vaihtelun vuoksi potkat pääsivät uuniin olut-tomaattiliemessä - ilahduttavan suurpiirteistä ruokaa! Laitoin potkat heti aamupäivästä uuniin, ja lähdimme sitten seisojan kanssa muutamaksi tunniksi lumihankeen peuhaamaan. Kotiin tultua oli vielä aikaa kotihommillekin, yhteensä ruoka viihtyi uunissa kuutisen tuntia. Liha oli suussasulavan pehmeää ja irtosi luusta melkein pelkän katseen voimasta. Ja edullistakin vielä!

Joulukuun ruokahaaste: kotimainen villiruoka

Sun, 02 Dec 2012 00:00:00 +0000

Joulukuun kunniaksi ikkunaan ilmestyi eilen kauniita jääkuvioita. Vielä kun olisin pessyt ikkunoita vähän ahkerammin… ;)

Niin siinä kävi, että piskuinen Kärähtäneet kiri voittoon marraskuun ruokahaasteessa nuudeliannoksellaan. Suuri kiitos vielä kerran äänensä antaneille sekä kanssaosallistujille, kävin kurkkaamassa lopullisia tuloksia ja kisahan oli ihan hurjan tasainen!

Kunniani on nyt järjestää seuraavan kuun, eli joulukuun ruokahaaste. Koitin keksiä aiheen, josta voi löytää inspiraatiota sekä syyskauden loppuun että tuleviin jouluruokiin, ja mietin, että ainakin meillä käy pakastimen ovi tiuhaan tahtiin nyt, kun marja- ja sienivarat ovat vielä melko hyvällä tolalla syksyn jäljiltä. Lisäksi riistakausi jatkuu edelleen monen lajin osalta ja kalastus on mahdollista ympäri vuoden.

Jälkikäteen marinoitu paahtopaisti

Sat, 01 Dec 2012 00:00:00 +0000

Paahtopaisti on meillä ollut huoletonta viikonloppu- ja juhlapyhäruokaa. Viime viikolla tein sitä ihan arkisapuskaksikin. Lihanpala on melko kohtuullisen hintainen ja sen voi valmistaa etukäteen, odottamaan nälkäisiä sitten veistelyvalmiina jääkaapissa.

Marinoidun paistin idean bongasin joskus Yhteishyvästä, ja ihmettelin, miten moinen ei aiemmin ollut tullut mieleen. Muistaakseni olen nähnyt myös Stockan Herkussa marinoitua paahtopaistia, ja sittemmin tehnytkin sitä useaan otteeseen. Ohjeen juju on paistaa paahtopaisti, mutta marinoida se vasta paistamisen jälkeen, jolloin maut pysyvät ihanan tuoreina. Yhteishyvän versiossa käytettiin tuoreita yrttejä, kun taas minun tämänkertainen kapris-sinappi-punasipuliversioni on lähempänä stockan paistia.

Tukka putkella, iloinen voittouutinen ja hasselbackan perunat

Fri, 30 Nov 2012 00:00:00 +0000

Olin päivän pari offline-tilassa, ja voi, mitä kaikkea täällä on tapahtunutkaan. Nöyrin kiitos ja kumarrus kaikille Kärähtäneiden nuudeliannosta marraskuun ruokahaasteessa äänestäneille, minähän siis ihan oikeasti voitin! Jee! :) Olen haaveillut, mitä keksisin haasteaiheeksi jos sattuisin joskus voittamaan, mutta nyt olen tietysti ihan puulla päähän lyöty – palaan siis joulukuun haasteeseen viikonlopun aikana, kunhan ajatus vähän kirkastuu.

Muutenkin on ollut melkoisen vauhdikas loppuviikko, suunnitelmat muuttuneet lennosta ja uudet suunnitelmat vaatineet työtä ja matkustamista ilman sen suurempia varoitusaikoja. En olisi ehkä syönyt ollenkaan, jollen olisi tiistaina tehnyt alkuviikosta marinoitua paahtopaistia (siitä lisää myöhemmin), jota sai helposti veisteltyä vielä keskiviikkoiltana. Vielä kun isäntäkin riensi apuun ja valmisti paistin kaveriksi hasselbackan perunat, alkoi ruokatilanne näyttää jo hyvinkin valoisalta :)
Isäntä taitaa muuten olla meidän talouden perunamestari, hänen käsialaansa ovat myös nämä lempparilohkopottuni. Näihin pottuihin tuli myös juustoa, en tiedä kuuluuko perinteisesti hasselbackoihin mutta sopi ihan sairaan hyvin!

Dagen efter -lihapullat

Tue, 27 Nov 2012 00:00:00 +0000

Olen nykyisin tosi ronkeli lähtemään iltarientoihin, mutta silloin kun lähden, on yleensä kyseessä joku pitkään ja hartaasti odotettu meno. Tähän aikaan vuodesta niitä saattaa olla jopa useampia :)Viime viikonloppuna kokoonnuimme vanhojen ystävien - ja vanhojen vain siis siinä mielessä, että olemme tunteneet toisemme parisenkymmentä vuotta - kanssa tuopin äärelle, kuten meillä kerran vuodessa tapana on. Ilta venähti sen verran, että sunnuntaina teki mieli jotain mausteista ja helppoa syötävää; päädyin tekemään mausteisia aasialaishenkisiä possupullia, jotka saivat makua samoista aineista kuin aiemmat dumplingit. Pullat pääsivät tarjolle yhtäläisen mausteisella nuudelipedillä. Helppoa ja voimistavaa dagen efter -ruokaa ;)

Pomminvarmat porkkanasämpylät

Sun, 25 Nov 2012 00:00:00 +0000

Tein pitkästä aikaa sämpylöitä. Olen ennenkin toitottanut, että kaupan leipä on niin kallista leivontatarvikkeisiin verrattuna, että mielelläni leivon osan kotikäytössä kuluvasta leivästä itse. Mutta kuinkas taas on käynytkään, viime talven leivontainto on lopahtanut ja huomasin leiponeeni leipää edellisen kerran maaliskuussa.

Koska leivontataitoni on vähän kyseenalainen, Pastanjauhajista löytynyt pomminvarmojen sämpylöiden ohje vetäisi oikeista naruista. Kun en osaa, tartun mielelläni sellaiseen, minkä sanotaan onnistuvan aina ja kaikilta, ja toivon sitten vaan, ettei kirjoittaja ole mennyt lupaamaan liikoja ;) Tällä kertaa lupaukset pitivät, ainakin tuoreeltaan maistellut sämpylät olivat oikein herkullisia. Tein itse sen verran muutoksia, että lisäsin mukaan porkkanaraastetta (sitä olisi voinut käyttää enemmänkin) ja vaihdoin osan jauhosta ruisjauhoihin, muutoin ohje on alkuperäisessä muodossaan. Jauhoja käytin ohjeen minimimäärän, ja sitten vähän reilummin sämpylöitä pyöritellessä, jotta löysähkö taikina ei olisi kaikki kiinni sormissani.

Lindströmin pihvit vuohenjuustolla

Fri, 23 Nov 2012 00:00:00 +0000

Niinkin perinteinen ruoka kuin Lindströmin pihvit on kokonaan unohtunut meidän keittiöstä tähän asti. Olen kyllä monesti sitä himostellut ja tänäkin vuonna ruoka on taas näkynytkin useammassa blogissa, kuten täällä, täällä, täällä, ja täällä. Herkkua!

Possunpuolikkaaseeni kuului myös neljä kiloa jauhelihaa, materiaalia pihviin jos toiseenkin. Suurin osa katsomistani ohjeista käytti sika-nautaa, ja osa riistaa, mutta minä tein nyt kokonaan possusta. Lisäksi luikertelin ohjeista omaan suuntaani sen verran, että jätin kaprikset pois (koska taikinaan lipsahti vähän liikaa suolaa) ja viipaloin pihvien päälle vuohenjuustopötkön jämät. Voikohan pihvejä edes enää Lindströmeiksi kutsua? :)

Mitä kaunein maksa: possunmaksakastike

Wed, 21 Nov 2012 00:00:00 +0000

Ihan blogin alkutaipaleella kirjoitin vähän poskelleen menneestä maksakastikkeesta. Revanssia ei tullut otettua ennen kuin nyt, kun possunpuolikkaan mukana tuli liuta sisäelimiä, yksi niistä mitä kaunein maksa. Joo-o, on varmaan vähän sairasta todeta, että onpa kaunis maksa, mutta sellainen se vaan oli! Huokailin ihastuksissani sitä viipaloidessani, ja kerroin vielä isännällekin jälkikäteen, etten ole koskaan nähnyt niin nättiä maksaa :)

Maksakastike on tuttu ruoka, mutta possun maksaa en ole ennen tehnyt. Mieleen oli jämähtänyt mielikuvia liiallisista a-vitamiinipitoisuuksista, ja hieman mietitytti sekin, ettei possun maksaa näe kaupassa juuri koskaan. Silti, olin luottavainen siitä, ettei minulle olisi annettu possunpuolikkaan mukana mitään syömäkelvotonta, ja kannatti ollakin. Maksa oli juuri niin hyvää kuin miltä se näyttikin. Jälkikäteen tein kuitenkin pikaisen googlauksen, ja löysin sen verran lisätietoa, että vaikka maksa luontaisesti sisältää paljon a-vitamiinia, ei sitä tarvitse vältellä. Pääasia, ettei ihan jatkuvasti syö. A-vitamiinipitoisuuksista kohuttiin aikanaan toki enemmänkin ja possun maksa taisi olla jopa myyntikiellossa, mutta tämä johtui eläinten rehun liiallisista a-vitamiinipitkoisuuksista, ei maksasta itsestään. Lisätietoa asiasta löytyy esim. Eviran sivuilta. Toinen näkökulma maksan huonoon saatavuuteen oli, että possunmaksa olisi kamalan voimakkaan makuista. Se jakoi kuitenkin mielipiteitä eikä ainakaan tässä tapauksessa pitänyt paikkaansa. Maksa oli todella hyvää, enkä edes liottanut sitä maidossa tai missään muussakaan. Rohkeasti siis tekemään, jos possunmaksaa tulee vastaan!

Syksyinen smoothie

Tue, 20 Nov 2012 00:00:00 +0000

Aamiaismoothie muuttui syksyiseksi, kun käytin siihen purkinpohjat pakastepuolukoita ja yhden jo vähän nahistuvan omenan. Maapähkinävoi ja hunaja makeuttajana toivat smoothieen vielä ihanaa täyteläisyyttä. Mukavaa vaihtelua tavalliseen mustikkasmoothieeni!

Kaurahiutaleet tai -lese täydentäisivät smoothien “kokonaiseksi” aamupalaksi, mutta tällä kertaa aamupalalla oli myös leipää, joten en kaivannut enää smoothieen.

Syksyinen puolukka-omenasmoothie (yksi iso tai kaksi pienempää annosta)

1 dl jäisiä puolukoita
1 omena
2 dl maitorahkaa
2 dl maitoa
loraus hunajaa (maun mukaan)
1 rkl maapähkinävoita

Pikaruokahaasteeseen: nuudelisalaatti maapähkinävoikastikkeella

Sun, 18 Nov 2012 00:00:00 +0000

Nopeiden mutta hyvien arkiruokien perään itkemme monet verrattain usein; meidänkin keittiössä kaivataan jatkuvasti vaihtelua broilerisuikale-wokkivihanneslinjaan tai luottoarkiruokaani vihreään curryyn. Jotain nopeaa on kuitenkin saatava lautaselle, koska vatsan kurniessa pinna on lyhimmillään ja motivaatio pidemmän kaavan kokkailuun häviksissä.

Maijan Makia innostui järjestämään marraskuun ruokahaasteen aiheen tiimoilta: nyt kokataan pikaruokaa arki-iltojen tarpeisiin. Teema menee mainiosti yhteen myös Liemessä -blogin Jennin järjestämän blogi reality -haasteen kanssa, jossa bloggaajat kertovat yhdestä tavallisesta päivästään tiskivuorineen ja pussikeittoineen. Eläköön tylsän tavallinen elämä!

Nyt piisaa possua - porsaankyljykset siiderikasviksilla

Sat, 17 Nov 2012 00:00:00 +0000

Terkkuja Kiven Säästöpossusta! Sieltä haimme tänään ihanaisen puolikkaan luomupossumme, jonka perään olen monta kuukautta jo kuolannut; verrokkina toimisi ehkä joulupukin odotus lapsena. Isäntäkin kommentoi, että olin ihan täpinöissäni, kun silmät loistaen ja höpöttäen seurasin, miten liha vaihtoi omistajaa ;) Alkusyksystä meille muutti myös arkkupakastin juuri tällaisia hankintoja varten - seurauksena keittiön pöytä ei enää mahdu keittiöön, mutta mitäpä tuosta, sopu sijaa antaa, olohuoneessakin. Tänä syksynä ei tullut tehtyä muita isoja lihahankintoja, mutta ensi syyskuussa lampaanlihan ollessa sesongissa voisi testata sellaistakin.

Seesamiahven ja wasabivoilla höystetty hernesose

Thu, 15 Nov 2012 00:00:00 +0000

Kuten moni muukin arkiresepti, tämä kala-ateria syntyi muutaman sattuman kautta. Olin ostanut pakastimeen pussin ahvenfileitä pahan päivän varalle, ja mielessä oli seesaminsiementen käyttö leivitteenä parin hyvän viimeaikaisen kokeilun jäljiltä. Viikonloppuna taas tein lohipastramin kaveriksi hernesosetta, jossa oli paljon sattumia ja jota jatkoin reilulla nokareella voita ja turauksella wasabia. Se osoittautui niin hyväksi, että oli pakko päästä pian tekemään uusi satsi.

Hyvää kuvaa en saanut, mutta itse ruoka onnistui mainiosti, ja aikaa ei oikeasti mennyt kuin 10 minuuttia plus ahventen sulatusaika. Raaka-aineet tarjosi tärkeimmiltä osin pakastin. Juuri sitä helppoutta, mitä arkena monesti tarvitaan! Kauppaan meno on tietysti vapaaehtoista, hyvät (lue: vielä paremmat) seesamiahvenet saa varmasti myös tuoreeltaan kalatiskistä löytyvistä fileistä.

Graavilohi

Sun, 11 Nov 2012 00:00:00 +0000

Joko olen tänä vuonna puhunut jouluvalmisteluista? Meille on muodostunut muutaman viime vuoden kuluessa käytäntö, että joka toinen joulu valmistelen ihan perinteisen joulupöydän, ja joka toinen joulu syödään sitten jotain ihan muuta ja mieluiten vähän vähemmän työlästä. Omasta “joulukalenterista” huolimatta joka vuosi syödään jouluisin myös äidin ja anopin pöydästä, eli niinä vuosina, kun teemme vielä omatkin jouluruuat, ähkyn saa ihan takuuvarmasti aikaiseksi.

Nautin kyllä kovasti oman joulupöydän rakentamisesta, mutta kahdelle syöjälle se on aina hieman kohtuutonta ja perhettäkin on vaikea saada omista kodeistaan meidän pöytään jouluna (koska kaikki muutkin nauttivat oman joulupöytänsä rakentamisesta :). Nautin jopa siitä, että saan tehdä itselleni jouluexcelin, jonne budjetoin kaikki suunnitellut ruuat ja raaka-aineet hintoineen ja ostopäivineen. Överiä? Kyllä, mutta niin mukavaa! Kuitenkin, ehkä jokavuotuisena harjoituksena excel ja tolkuttoman ruokamäärän valmistaminen kahdelle menettäisivät vähän hohtoaan, siksi on kiva pitää myös niitä muiden ruokien jouluja. Ja jos emme pitäisi, ei joulupöytään varmaan ikinä päätyisi mitään uutta ;)

Lohipastrami isänpäivän alkupalaksi

Sat, 10 Nov 2012 00:00:00 +0000

Vanhempani viettävät isänpäivän reissaten, ja meilläkin kotona on viikonloppuna vain minä ja seisoja. Kokkaan siis isänpäiväaterian yhdelle, todennäköisesti läheiseltä bensa-asemalta saatavista raaka-aineista. Eilen tein kuitenkin tätä ihanaa lohipastramia, joka sopisi ihan loistavasti isänpäiväpöytään, tai oikeastaan mihin tahansa juhlapöytään. Tällä kertaa sain kuitenkin syödä kaiken ihan itse :)

Ruokatiedoissani on tunnetusti vakavia puutteita, mutta minulle lohipastrami on ollut vähän niin kuin kanan sisäfile, termi, joka ei tarkoita juuri mitään järkevää. Koitin vielä googlata, josko lohi- ja lihapastramilla olisi jotain yhteistä, mutta muuta en keksinyt kuin pinnalle tulevan mausteseoksen, joka ei sekään ollut mitenkään samanlainen eri ohjeiden välillä, olivat ne sitten lihaa tai kalaa.

Kalakakkuset

Wed, 07 Nov 2012 00:00:00 +0000

En saanut kaupasta etsimääni tuoretta kalaa (grrr), joten illan ateriaksi päätyivät purkkitonnarista tehdyt kalakakkuset. Ihan näppärää arkiruokaa tuli siitäkin. Kakkumassaan olisi mukavasti saanut upotettua myös perunamuusin jämät, mutta minä käytin jääkaapissa lojuvia vanhoja perunoita.

Koska kakkusissa oli valmiiksi sekä hiilihydraatit että proteiinit, tein lisukkeeksi ainoastaan raikasta salaattia. Hyvää! Aiempia kalakakkusia löytyy täältä, ja mielessäni varioin jo uusia versioita… :)

Tonnikalakakkuset

2 prk tonnikalaa öljyssä
perunamuusin jämät tai n. 3-4 keskikokoista perunaa
1 sipuli
3 valkosipulinkynttä
1 kananmuna
2 rkl makeaa chilikastiketta
tuoretta chiliä silputtuna (mä käytin kolme pientä vihreää)
1 rkl soijaa
1 pieni tölkki maissia
1 limetin mehu
(suolaa)
pähkinäöljyä tai voita paistamiseen

Dijon-kanapasta

Mon, 05 Nov 2012 00:00:00 +0000

Isäntä söisi pastaa useamminkin, mutta minä en ole niin fani. Poisluettakoon tomaattiset mereneläviä sisältävät pastat, niitä voisin syödä joka päivä. Jääkaapissa ei tänään ollut kuitenkaan simpukoita, vaan paketti broilerin rintafileitä ja käyttämättä jäänyt puolen litran kuohukerma, joten niillä mentiin. Makua toi ruokalusikallinen dijon-sinappia, ja pastan kypsensin ensin lihaliemessä ja lopuksi kastikkeen kanssa pannussa, antaen sen imaista maut kermaisesta kastikkeesta. Syntyi ihan tuikitavallinen, ei erityisen esteettinen (kuten kuvasta näkyy) ja ihan ähkytuhti kanapasta, joka ei vieläkään noussut mieliruuaksi, mutta oli kuitenkin oikein kelpo arkiruoka. Kermamäärän vuoksi ei ehkä ihan joka päiväksi.

Vuohenjuusto-perunasalaatti

Sun, 04 Nov 2012 00:00:00 +0000

Tähän pottusalaattiin käytin yhtä mielimetodeistani, “mitä siellä jääkaapissa nyt sattuukaan olemaan”. Toisinaan metodilla saa aikaan ihan hyviä katastrofeja - siinä varmaan on jotain perää, että makujen sekamelska ei välttämättä ole ihan hyvä juttu ;) - mutta toisinaan onnistuu. Tällä kertaa oli onnistumisen vuoro, vuohenjuusto, pekoni, omena, punasipuli ja peruna olivat ihan mahtava yhdistelmä, salaatista ei jäänyt muruakaan myöhemmin syötäväksi. Lisäsin reseptiin vielä persiljan, arvelisin sen olleen mukava lisä, vaikka ihan hyvin pärjäsi ilmankin.

Ensi kesän piknikeväs

Sat, 03 Nov 2012 00:00:00 +0000

Perässähiihtäjälinja jatkuu, sillä tätäkään tuotosta en ole itse keksinyt, vaan napannut sen Terveiset ravintoketjun huipulta -blogista, jossa kerrotaan leivän olevan metsästäjän eväs nimeltään shooter’s sandwich. Niin herkullisen näköistä! Perheemme on evästänyt roiskeläppäpitsoilla koko metsäkanalintukauden, joten kauden päätteeksi tein ihan oikeaa ruokaa - eli tällaisen leivän - retkieväiksi. Ei ollut kamalan yllättävää, että isäntäkin ilahtui lihalla täytetystä limpusta. Koska mitään saalista ei ollut käytettäväksi, päädyin tekemään täytteen paahtopaistista; tekeekö se leivästä dairy farmer’s sandwichin?

Hawksmoorin (perässähiihtäjän) paistinperunat

Tue, 30 Oct 2012 00:00:00 +0000

Säästin koipitehtailusta ylijäänyttä ankanrasvaa perunoiden paistoon. En ollut aiemmin testannut ankanrasvaa perunoiden tai minkään muunkaan paistamiseen, mutta kehuja olin lukenut senkin edestä. Muistin syövereihin oli jäänyt nimi hawksmoorin paistinperunat, ja googlaus vei minut Ankerias Vipusen julkaisemaan ohjeeseen, jonka tässäkin jaan. Mukavana sattumana vielä kaikki ainekset löytyivät puikulaperunoita myöten valmiina jääkaapista.

Olin lopputuloksesta ihan haltioissani, en ole koskaan saanut aikaan yhtä rapeaa pintaa “tavallisiin” uunissa tehtyihin lohkoperunoihin - lienee johtunut ankanrasvan magiasta. Potut hävisivät parempiin suihin pihvin kylkiäisenä. Esikeittämisessä olisin voinut olla varovaisempi, palat ehtivät mennä vähän hajoavan puolella, ja murenivat uunissa käännellessä. Valkosipulin kanssa seurasin Ankerias Vipusen esimerkkiä, enkä nyppinyt kynsiä pois, vaan söin ne.

Päivä blogiarkea

Mon, 29 Oct 2012 00:00:00 +0000

Pari viikkoa sitten Liemessä-blogin Jenni haastoi muita bloggaajia jakamaan palan arkitodellisuuttaan, ja heitti heti alkuun kehiin erään oman arkipäivänsä kuvauksen, joka ihan varmasti peilasi monen muunkin elämää. Vaikka konteksti palkkatyöläisenä ja jälkikasvuttomana on tietysti eri, löysin fiilikset myös omista arkipäivistäni, joten oli helppo inspiroitua kertomaan myös oman huushollin ei-niin-tähtihetkistä. Suuri osa elämästä on arkea, ja Kärähtäneissä on ollut tapana puhua myös kämmätyistä resepteistä silloin tällöin. Olen ajatellut, että ehkä kämmeistäni saa joku irti sellaistakin, mistä voi olla hyötyä tai iloa - tai edes viihdettä ;) Koska fokus on kuitenkin ruuassa ja syömisessä, muunlaista arkikuvausta ei juuri tule tehtyä satunnaisia sivulauseita lukuunottamatta.

Dumplingit

Sun, 28 Oct 2012 00:00:00 +0000

Työpaikan lähelle nousi dumplingeihin erikoistunut lounasravintola, ja parissa muussakin paikassa olen niitä hiljattain syönyt. Nyt kokeilin niitä kotikeittiössä ensimmäistä kertaa. Dumplingeilla tarkoitan niitä raviolin vastikkeita, höyrytettyjä taikinanyyttejä, jotka kätkevät sisäänsä liha-, kala-, tai kasvistäytettä. Eri nyyttilaaduilla ja niiden valmistustavoilla on paljon tarkempiakin nimiä, mutta koska en ole ihan varma mitä minun tekemäni ovat, kutsun niitä nyt vaan dumplingeiksi. Ainakin Campasimpukalta ja Kaikki äitini reseptit -blogin Nannalta löytyy aiempia ohjeita samantapaisista jutuista.

Tunnustus :)

Fri, 26 Oct 2012 00:00:00 +0000

Olin kovin otettu saadessani vastaanottaa Kääpiölinnan köökistä A Blog with Substance -tunnustuksen. Suuri kiitos Iituntiltu!! Oma blogini on uudehko ja lukijamäärä varsin maltillinen (moi äiti), joten tunnustukset eivät todellakaan ole peruskauraa :)

Sisältö on varmasti kovin suhteellinen käsite, kuten olen joskus ennenkin tainnut puhua. On niitä ruokabloggaajia jotka julkaisevat harkitummin ja panostavat uusiin juttuihin ja upeisiin resepteihin, ja sitten niitä, jotka raportoivat jokaisen makaroonilaatikon, meni syteen tai saveen. Mä taidan pudota johonkin tuohon välille, mutta ehkä kuitenkin vähän sinne makaroonilaatikkopäähän. Ja miksi ei, makaroonilaatikko on hyvää ja suuri osa elämästä ainakin meillä arkea! Mistä tulikin mieleen, että Liemessä-Jennin esimerkillä pitäisikin julkaista joku blogitodellisuusteksti, vai meniköhän se haasteaika jo…

Nopeat nuudelit kasviksilla ja maapähkinävoilla

Sun, 21 Oct 2012 00:00:00 +0000

Kotitoimistopäivänä viikolla olin ilman lounasta. Nuudelipäivä siis :) Kaivoin jääkaapista kurkkua ja purjoa, pilkoin ne ja vähän valkosipulia nuudelin kaveriksi, ja tein nopean maapähkinävoikastikkeen. Ajatuksen tällaisesta lämpimästä nuudelisalaatista nappasin alun perin täältä, ja olen aiemmin kokannut joitain versioista. Kulinaarimurulassa hiljattain kokatut maapähkinänuudelit toivat herkun taas mieleen.

Aina se on ollut hyvää, mutta nyt oli ihan superhyvää, vaikka korianterilla olisi varmaan ollut vielä parempaa. Jotenkin kaikki maut sattuivat menemään juuri oikein tasapainoon, ja ei-mitään-lounasta muuttui sairaan hyväksi lounaaksi. Noin kymmenessä minuutissa!

Ankka-torvisienirisotto

Sat, 20 Oct 2012 00:00:00 +0000

Tällä viikolla ei ole paljon kokkailtu mitään mainitsemisen arvoista (en taaskaan viitsinyt kolmea kertaa julkaista samaa kana-nuudelireseptiä…), mutta alkuviikosta tein sentään ankanjämistä jotain risoton tapaista. Nimenomaan tapaista, koska ei ruoka risotosta menisi, vaikka tosi hyvää olikin. Mitään esteettistä se ei ollut myöskään, mutta edelleen tosi hyvää.

Jääkaapissa asusti viikonloppuna tehtyjä ankankoipia, joista jäi pari yli vielä alkuviikolle; risottoa taas oli tarkoitus tehdä vähän eri tykötarpeista, mutta ankankoipien ja ylijäämäliemen käyttö houkutti niin paljon, että suunnitelmat muuttuivat. Tummien torvisienten - joita syyskuisen sienilöydökseni ansiosta pursusi pakastimessa - taas ajattelin sopivan makunsa puolesta tumman linnun kanssa.

Ankankoipia punaviinissä

Wed, 17 Oct 2012 00:00:00 +0000

Ostin taannoin pakastimeen ankankoipia, kun kilohinta oli kohdillaan. Olen koipia “valmistanut” aiemmin vain valmiiksi kypsänä, joten hain apua Foodgawkerista. Lainasin metodin tästä ohjeesta, jossa mainostettiin rapeaa nahkaa ja suussasulavaa lihaa, mutta tein ihan reilusti yksinkertaisemman version, mm. ilman karpaloita ja kokoonkeittelyä. Makeana komponenttina käytin pihlajanmarjahyytelöä, jonka lisäsin vasta lautaselle. Upeasti toimi näinkin, vaikka mitään maailman kauneinta ruokaa en saanutkaan aikaan. Lisukkeeksi oli hieno tarkoitus tehdä risottoa ja papuja, mutta ruoka-aika venähti niin myöhäiseksi, että söin sitten ankan ihan sellaisenaan pelkästään liemensä kera.

Ei lasagnen voittanutta

Sun, 14 Oct 2012 00:00:00 +0000

Lasagne on ihan huippua. Valmistelut ottavat vaivansa, mutta lopputulos muhii uunissa itsensä valmiiksi ilman, että emännän tarvitsee tehdä mitään (paitsi ehkä ottaa lasillinen punkkua). Ja maistuu hyvältä uudelleenkin lämmitettynä. Enkä tiedä ketään, joka ei siitä tykkäisi :)

Minulla on tapana tehdä lasagnen jauhelihakastikkeesta melko kasvispitoinen, olen normaalisti lisännyt ainakin sieniä, paprikaa, porkkanaa ja sipulia. Juustokastikkeen ja metodin osalta olen luntannut ohjeen Myllyn Paras -lasagnelevypaketin kyljestä.

Lasagne (satsista tulee iso uunivuoallinen)

Lämmin couscoussalaatti tofulla

Sat, 13 Oct 2012 00:00:00 +0000

Keväällä tein jossain vaiheessa helppoa ja ihan turkasen hyvää - vaikka itse kehunkin - lämmintä couscoussalaattia, johon tuli paistettuja, tuoreita kasviksia ja fetaa. Sittemmin syyskuun vegaanisen ruokahaasteen tultua julki mietin, että samantyyppinen setti jollain muulla kuin fetalla toimisi varmaan mainiosti, jos vegaanivieraille miettisi tarjottavaa, mutta itse haasteeseen en ehtinyt osallistumaan. Vaikka haaste tuli ja meni, itse asia jäi mieleen eikä koskaan ole myöhäistä tehdä jotain ruokaa muuten vaan, joten laitoin eilen illalla couscousit ja kasvikset tulille. Salaatti oli helppo tehdä, ja alla kirjattuja vaiheita voi tehdä aika paljon limittäinkin, jolloin valmistus on myös nopeaa.

Silakkamarkkinoiden antimia

Thu, 11 Oct 2012 00:00:00 +0000

Vielä ehtii parin päivän ajan, silakkamarkkinoille nimittäin. Meillä isäntä ehti jo todeta viikonloppuna, ettei hänen tarvitse päästä silakkamarkkinoille, mutta hänen “tarvitsee silakkamarkkinoiden tuotteita”. Jaaha. Ahneena suursyömärinä kuuliaisena rouvana kävin sitten jo maanantaina, kun oli muutakin asiaa Kauppatorin suuntaan.

Markkinoilla oli hyvässä ja pahassa hyvin perinteistä (ja perinteinenhän tapahtuma onkin, kun lasissa on kolmatta sataa markkinavuotta); silakka- ja muiden saaristolaisherkkujen tuottajia myymässä antimiaan joko pienistä kojuista tai suoraan veneistä, jotka on usein koristeltu syksyiseen tunnelmaan. Mukavaa tänä vuonna oli, että mielestäni tarjolla oli aiempaa hieman enemmän myös pieniä purkkeja, ja jos hinnat eivät ole laskeneet, eivät ne ole juuri nousseetkaan pariin viimeiseen vuoteen. Ostoskoriini päätyi punaviinisilakkaa, sinappisilakkaa, maustekalaa, valkosipulikurkkuja ja konjakkimarinoitua lohta. Nyt on sitten silakkaa purtavana lähiviikoille :)

Paistetut muikut

Mon, 08 Oct 2012 00:00:00 +0000

Paistetut muikut ei ole pikaruokaklassikko, mutta se on erikseen sekä klassikko että tarvittaessa pikaruokaa. Ja sopii myös sormin syötäväksi! Hintakin on usein viiden ja seitsemän euron välillä ja jos jaksaa itse perata (minä harvemmin jaksan, mutta ei se vaikeaa ole), halvemmallakin voi löytyä. Klassikkoversio perunamuusin ja vaikka etikkapunajuurten kanssa on ihan huippu, mutta hyvin toimii myös sellaisenaan tai leivän päällä tarjoiltuna pikaversiona. Pikaversio siis tarkoittaa pelkkiä muikkuja, koska perunamuusin valmistaminen ottaa aikansa.

Ihanat chorizo-valkosipulisimpukat

Sat, 06 Oct 2012 00:00:00 +0000

Seisoja ja isäntä kotiutuivat vihdoin, ja minäkin sain aktivoiduttua. Säälittävää, mutta niin kauan kun olin yksin kotona, en oikein osannut ryhtyä mihinkään ja haahuilin vain tuhannen eri asian välillä tekemättä lopulta juuri mitään. Kokkaamaan en myöskään ryhtynyt, vaan savulohisalaattia lukuunottamatta elin maksamakkaravoileivillä

Tänään oli kuitenkin taas kokkausinspiraatio, ja se kohdistui kauden ensimmäiseen simpukka-ateriaan. Simpukoita olen himoinnut koko kesän, mutta olen yrittänyt pysyä sanonnassa, jonka mukaan niitä tulisi ostaa vain sellaisina kuukausina, joissa on (ainakin enkuksi) r-kirjain, eli syyskuusta huhtikuuhun (joissa ei suomeksi ole kummassakaan r-kirjainta).

Savulohi-avokadosalaatti ja paluuta arkeen

Wed, 03 Oct 2012 00:00:00 +0000

Palasin eilen lomilta ja lomahaikeus on suuri. Suuri on myös hämmennys, koska en ole useampaan viikkoon touhunnut mitään järkevää normaalivarusteisessa keittiössä - tälläkin lomalla ruokateemana oli helppous. Vietimme paljon aikaa metsässä ja tien päällä, joten tein hyvin matkustavaa kaalilaatikkoa ja hernekeittoa jo etukäteen lämmitettäväksi, ja muutoin haalimme jääkaappiin minimivaivalla valmistuvia tarpeita. Myös roskaruoka tuli tutuksi kun ajokilometrit karttuivat, laskin syöneeni kahden viikon aikana ainakin kuusi hampurilaisateriaa milloin mistäkin tienvarsigrillistä sekä muutamat makkispekkikset. Eineksetkin kokivat ihan uuden kultakauden, kun innostuin ostamaan roiskeläppäpitsoja ja lihiksiä eväiksi :D

Kitupiikin päiväkirja: tilinpäätös

Sun, 09 Sep 2012 00:00:00 +0000

Parin viikon säästökuuriyritys on nyt takana; miten mahdoin onnistua? Kouluarvosanaa tästä puuhasta on sangen hankala antaa, mutta allaolevaan olen koittanut kerätä havaintoja onnistumisista ja kompastuskivistä.

Kuuri osui sikäli hankalaan ajankohtaan, että näille muutamalle viikolle sattui jos jonkinlaista erikoista menoa ja ulkoruokintaa sekä omaan että muiden piikkiin, mikä sekoitti normaalia ruokabudjettia. Lisäksi moneen otteeseen illat venyivät töissäkin vähän ennalta-arvaamatta, ja nälissään piti keksiä jotain pikapurtavaa milloin mistäkin. Toisaalta taas, ihan hyvä ettei ajanjakso ollut se stabiilein mahdollinen, koska nyt se oli ehkä parempi esimerkki meidän normaalista arjesta, aina ei kuitenkaan olla kotona ruoka-aikaan :)

Kitupiikin päiväkirja, osa 4: Sienet etikkaliemessä

Sat, 08 Sep 2012 00:00:00 +0000

Etikkaan säilötyt asiat jakavat vähän mielipiteitä, mutta minusta ne ovat sairaan hyviä. Kurkut, sekavihannekset, sillit, sipulit, punajuuret - you name it, minä tykkään. Viime viikonlopun sienisaaliista toteutin himoani etikkaliemessä säilöttyihin sieniin. Kunhan sieniä ei osta kaupasta, resepti sopii hyvin myös kitupiikkiteemaani, joka jatkuu tällä erää vielä pari päivää.

Etikkasieniksi sopivat mielestäni parhaiten erilaiset tatit, haperot sekä pienehköt, vielä rapsakat kantarellit, jotka voi vaan tuoreeltaan viipaloida liemeen. Isommatkin käyvät, mutta ne ovat koostumukseltaan hieman sitkeämpiä ja maultaan pippurisempia. Kaveriksi sipulia, josta tulee liemessä muhiessaan melkein yhtä hyvää kuin itse sienistä.

Galette luumuista eli suomeksi luumupiirakka

Mon, 03 Sep 2012 00:00:00 +0000

Foodgawkerissa niitä on näkynyt viime viikkoina toinen toisensa perään: galetteja. Hirmuisen nättejä, kesäisen rennon näköisiä piirakoita, jotka paistetaan pellillä piirakkavuoan sijaan, vähän pitsan tapaan. Yritin kaivella käännöstä sanalle ‘galette’, ja löysin lähinnä lettua ja levyä. Olisin ensimmäisenä arvannut kiekkoa :)

Oli käännös mikä tahansa, minunkin piti päästä kokeilemaan, josko keskellä kämmentä olevalla jauhopeukalollani saisi galetten aikaiseksi. Ja ilahduttavasti onnistuin - lopputuloksen olisi saanut siistimmäksi leikkaamalla taikinan reunat taikinapyörällä, mutta ihan riittävän nätti oli lättyni, vaikken niin vaivautunutkaan tekemään. Ennen kaikkea olin iloinen, ettei galette ratkennut leipoessa eikä paiston jälkeen, vaan se nousi sekä leivonta-alustasta että myöhemmin pelliltä yhtenä palana.

Sitruunamelissapesto

Sun, 02 Sep 2012 00:00:00 +0000

Urani kaupunkiviljelijänä ei oikein tänä vuonna lähtenyt käyntiin. Yritin siemenistä kasvattaa pientä kotikasvimaata ensin alkukeväästä sisätiloissa ruukuissa, ja sittemmin ulkona pihamaalla ja yrttipenkissä. Ensimmäiset yksilöt menehtyivät jo sisällä. Muut sain kukkapenkkiin asti, kunnes seisoja ystävällisesti kävi alkukesästä tonkimassa puolet yrttipenkistä terassin puolelle. Pienistä taimenaluistani oli pakko julistaa suurin osa joko kuolleiksi tai kadonneiksi. Lehtikaali jäi, mutta siihen iskivät sitten ötökät, ja nyt siitä on jäljellä pari pientä rankaa - hengissä se tosin on, joten katsotaan, jos uudet lehdet lähtisivät vielä kasvamaan. Olin alkukasvatusruukuista dumpannut ylimääräistä multaa pihan perälle (tai ehkä keskelle, meidän nurmialueemme on noin kuusi neliömetriä) ja ilokseni huomasin, että joku sitkeä basilika lähti sieltä vielä puskemaan, mutta se kohtasi karun loppunsa, kun isäntä leikkasi nurmikkoa. Nyt odotan vain, milloin viherpeukalouteni palkitaan vuoden kaupunkiviljelijä -palkinnolla ;)

Kitupiikin päiväkirja, osa 3: sadepäivän maissikeitto

Sat, 01 Sep 2012 00:00:00 +0000

Syyskuu päätti räväyttää heti alkaessaan ja toi mukanaan kunnon sadepäivän. Ihanan tunnelmallista olla kotona neljän seinän sisällä, erityisesti kun tietää, ettei tarvitse lähteä mihinkään :)

Tämä lämmittävä - joskaan ei kovin kaunis - maissikeitto tuli tehtyä jo edellisellä viikolla, mutta sopisi hyvin juuri tällaiseen, koleansateiseen iltaan. Tai miksei flunssapotilaallekin, koska sekin kausi on taas pian edessä. Idea on Kartanomaissilta mukaan nappaamastani monisteesta hieman muunneltuna. Hyvältä sopassa maistuisi varmasti myös kana.

Ruis-fetakuorrutettu uunilohi

Thu, 30 Aug 2012 00:00:00 +0000

Lyhyestä virsi kaunis, koska tämä emäntä on tänään ihan naatti :) Lohi-idea on lainattu (en enää muista mistä, enkä kokkaushetkellä löytänyt lähdettä), ja kokattukin jo pari viikkoa sitten. Ihan nappiin se ei mennyt oman hutilointini takia (ylikypsyi), mutta idea on niin kiva ja kuorrute maukas, että siitä kannattaa silti kertoa. Rukiina käytin hapankorppumurua, mutta se oli vähän hankalaa käsitellä, joten muutin murun ohjeeseen eilispäivän ruisleiväksi.

Ruis-fetakuorrutettu uunilohi (kolmelle)

600g pala lohifileetä nahkoinenn
75g fetajuustoa
5 viipaletta päivän-pari vanhaa ruisleipää
nokare voita
suolaa
pippuria

Kitupiikin päiväkirja, osa 2: Yrttiset lyttypotut jugurtilla

Mon, 27 Aug 2012 00:00:00 +0000

Ensimmäisessä säästöhenkisessä tekstissä viime viikolla mainitsin perunan yhtenä mainioista säästöraaka-aineista, ja ilokseni bongasin vielä lauantaina foodgawkeria selaillessa uuden idean perunan käyttöön, yrttiset lyttypotut, jotka saavat pehmeyttä jugurtista. Ruokaisa lisuke on melko edullinen toteuttaa, vaikka ostaisi kaikki aineet kaupastakin, mutta vielä tähän aikaan vuodesta monen pihalla tursuaa jos jonkinlaista yrttiä mukaan laitettavaksi. Minun pihallani ei, mutta onneksi on olemassa siskoja, jotka pakkaavat muovikassiin minullekin hyvinvoivat taimet :) Jugurttiakin oli sopivasti tullut ostettua jääkaappiin jo reilu viikko takaperin, joten alkoi olla hyvä hetki huolehtia, ettei siitä tule hävikkiä vaan herkkua.

Sitrus-fenkolisalaatti

Sun, 26 Aug 2012 00:00:00 +0000

Tänä kesänä olen hurahtanut fenkoliin. Tykkään lakritsasta, mutta muutoin melkein kaikki aniksiset/lakritsiset maut ovat olleet vähän niin ja näin, on kyse sitten juomasta tai ruuasta. Raaka fenkoli ei vieläkään ole mikään lempparijuttu (syön kyllä, niin kuin kaikkea muutakin), mutta paistettuna ja erityisesti grillattuna tykkään siitä kuin hullu puurosta.

Uunikalan kanssa tarjottu salaatti tuli tehtyä jo ennen säästökuurin aloittamista, mutta reseptin julkaisu on jäänyt roikkumaan. Sitrukset ja fenkoli muodostavat ihanan raikkaan makuparin, ja tummanvihreän rucolan, oranssinpunaisen greipin ja keltaisen appelsiinin kontrastit tekevät salaatista myös ilon silmälle. Päälle paistettu rapea pekonimuru antoi mukavaa tekstuuria, mutta salaatti toimii hyvin kasvisversiona ilman pekoniakin.

Kitupiikin päiväkirja

Wed, 22 Aug 2012 00:00:00 +0000

Ihmeteltiin isännän kanssa, miten rahaa oli taas mennyt ilman, että mitään ihmeellistä oli hankittu. Eikä siinä, ei kahdella työssäkäyvällä ole hätää, mutta jotenkin tuntui, että omaan talouteen kaipaisi taas vähän enemmän kontrollia. Ynnäsimme vähän ns. kiinteitä menoja, ja totesimme sen pohjalta, että jäljelle jäävästä summasta olisi muiden menojen saralla varaa säästääkin. Myös ruokakulut joutuivat säästölistalle, ensinnäkin siksi, että helposti tulee ostettua hinta/laatusuhteeltaan vähän kyseenalaista pöperöä, ja toisekseen siksi, että usein tulee tehtyä turhan monen raaka-aineen ruokia, jolloin pääraaka-aine jää helposti turhan vähälle huomiolle (olkoonkin, että pekoni on hyvää ihan kaikessa ;). Ja kolmanneksi siksi, että häpeäkseni heitän roskiin edelleen vaikka kuinka paljon ruokaa. Aikeet ovat hyvät ja luulisi esim. hävikistä herkuksi -kampanjasta jääneen enemmänkin käteen, mutta kummasti vaan nytkin jääkaapissa lymyää pari jo nahistunutta salaattia sekä paljon muuta, jonka pelkään päätyvän roskikseen eikä pataan.

Pähkinäbroileri

Sun, 19 Aug 2012 00:00:00 +0000

Joskus käy niin hyvä tuuri, että vaikka jääkaapissa on eri raaka-aineet, kuin mitä siellä piti olla, ja vaikka joutuu muuttamaan suunnitelmia lennossa, niin ruuasta tulee silti aika hyvää. Eilen kävi juurikin niin: tarkoitus oli tehdä nopeahko kalaruoka, johon kala oli vielä ostamatta. Vietimme aurinkoisen ja seisojalle erityisen mieluisen rantapäivän anopin mökillä, mutta lähtiessämme huomasimme, että kello oli ehtinyt vierähtää emmekä varmaan enää ehtisi kaupan kautta kalaa hakemaan. Tiesin jääkaapista löytyvän paketin erehdyksessä ostettuja, marinoituja broilerinkoipia, mutta ajatus niistä sellaisenaan ei houkuttanut. Pienellä tuunauksella koivista saatiin kuitenkin oikein maistuvia, sellaisia, mitä voi tehdä uudestaankin.

Hieno ja vähemmän hieno sienikeitto

Fri, 17 Aug 2012 00:00:00 +0000

Tiedättehän, miten on bloggaajia, joilla on hienoja twistejä tuttuihin ruokiin, älykästä reseptiikkaa ja kauniita ja onnistuneita luomuksia? Ja sitten niitä, jotka vuotavat blogeihinsa about kaiken minkä tekevät, meni syteen tai saveen? Vaikka koitan olla julkaisematta vihreän curryn reseptiä sitä kolmea kertaa viikossa, mitä sitä välillä teen, kuulun varmaan tuohon jälkimmäiseen kategoriaan. Mutta toisaalta, tykkään itse lukea tarinoita myös keittiöistä, joissa tehdään ihan tavallista ruokaa ja joissa kaikki ei mene aina ihan suunnitelman mukaan. Ihanan rohkaisevaa tietää, etten ole ainut, joka ei aina oikein jaksa vaivautua, enkä ainut, joka säätää :)

Päärynä-briejuustotornit

Tue, 14 Aug 2012 00:00:00 +0000

Minulle tuli jostain visio lämpimästä jälkkäristä, johon tulisi briejuustoa ja päärynää. Pikku suuruudenhulluuskohtauksessa päärynät siinsivät silmissäni vielä hienoina torneina niin, että ne olisi ensin viipaloitu ja sitten kasattu vuoroin päärynä-, vuoroin brieviipaleista uudestaan “kokonaisiksi” päärynöiksi. Mopo ja lapaset ja niin edelleen…

Ihan kelpo jälkkäri ajatuksesta kehkeytyi, joskin tornit vaativat vähän uudelleenkasaamista uunista tullessa ;) Sen saa kyllä seuraavan kerran korjattua pujottamalla vaikkapa tikun päärynän läpi pystysuunnassa ennen uuniin laittamista. Maku muistutti jo mieleen syksyn tummista illoista - ehkä näin elokuussa voi vielä hetkeksi laittaa reseptin kesäteloille, ja ottaa sen uudestaan esille ennen pikkujouluaikaa. Ennen kokkaamista ajatus kehittyi vielä sen verran, että lisäsin mukaan puolukoita ja kauramurua. Puolukan ajattelin tuovan vähän pirteyttä ja kontrastia, ja muutenkin puolukka on minusta ihanaa päärynän kanssa. Voin ja sokerin kanssa pannulla pyöräytetyt kaurahiutaleet toivat vähän tekstuuria jälkkäriin, jonka suutuntuma voisi muuten olla vähän niljakas. Ja kaurakin sopii minusta melkein mihin makeaan juttuun vaan.

Hyvät ideat kiertoon eli pekoniin käärityt juustotäytteiset chilit

Sun, 12 Aug 2012 00:00:00 +0000

Joskus törmää resepteihin, jotka nähdessään ihmettelee, miten voi olla mahdollista että niitä ilman on voinut pärjätä. Ja miten voi olla, ettei oma mielikuvitus ole oivaltanut samaa juttua? Pekoniin käärittyjen juustotäytteisten chilien resepti on juuri sellainen. Kyseessä ei ole mikään uusi juttu, tämä tai vastaava ohje vilkkui eri blogeissa ilmeisesti pari vuotta takaperin enemmänkin. Minä bongasin ohjeen Kaikki Äitini Reseptit -blogista, johon se taas oli napattu jostain muusta blogista. Nyt chilit ovat rantautuneet vakkarinaposteltavaksi meidän huusholliin, milloin milläkin juustotäytteellä. Ihan paras alkupala/välipala/pikkupurtava, jonka ainoa vika on se, että ihan sama kuinka monta tekee, aina ne loppuvat kesken ;)
Allaolevaan ohjeessa käytin juustona brietä, mutta olen kokeillut reseptiä myös tuorejuustolla, vuohenjuustolla ja cheddarilla. Chilien kanssa tein perjantainaposteltavaksi quesadilloja, ihan ekaa kertaa, vaikka fajitaksia ja burritoja tulee tehtyä aina silloin tällöin. Täydellistä perjantairuokaa!

Mansikka-rahkakakku

Sat, 11 Aug 2012 00:00:00 +0000

Ainut Uskollisin fanini totesi taannoin nähdessämme vienosti, että leipomisjuttuja ei niin kovin paljon blogista löydy. No, tottahan se on, edellinen makea leipomus taisi siinä kohtaa olla maaliskuulta… ja leipä vielä kauempaa. Hups! Ja meillä kyllä ihan selvästi ollaan enemmän suolaisen kuin makean ystäviä, jälkkärit ovat aina vähän jotain ekstraa, kun taas suolaista ruokaa tulee tehtyä joka päivä.

Nyt olen kuitenkin vähän tsempannut, tämä on (huikea ;) toinen leipomisjuttu kahden viikon sisään! Ensimmäinen oli lomilla tehty mustikkapiirakka, ja tämä uusin sitten kakkukokeilu. Resepti on Anzkun kauhasta kajahtaa -blogista, se kiinnitti alun perin huomioni riisimuropohjansa vuoksi, koska silloin tällöin tulee haeskeltua myös gluteenittomia juttuja kokeiltavaksi. Olen kopsannut sen alle pienin muutoksin. Muokkasin reseptiä vähän olosuhteiden pakosta, tai siis sen takia, että kävin kolme kertaa kaupassa hakemassa tykötarpeita enkä sitten jaksanut enää lähteä neljättä kertaa, kun huomasin vieläkin unohtaneeni jotain (fiksu saattaisi harkita kauppalistaa).

Arki-illan kaalikeitto

Fri, 10 Aug 2012 00:00:00 +0000

Tällä kaalikeitolla ei ole mitään tekemistä dieettien kanssa, laihdutuskeitoista en tiedä tuon taivaallista. Sen sijaan riisillä ryyditetty keitto, tai teknisesti ottaen varmaan pata, on täyttävä arkiruoka, johon aina välillä tulee himo. Äiti teki (ja tekee edelleen) kantakodissa vastaavaa, lapsena - ja oikeastaan aikuisenakin - ruoka kulki nimellä kaalimössö. Omaan kotiin muutettua samainen soppa oli kullanarvoinen pelastus, tarvikkeisiin oli varaa köyhimmälläkin opiskelijalla, ja yhdestä satsista söi monta kertaa. Nykyisin kaalisoppa ei ole onneksi enää budjetin välttämättömyys (vaikken vieläkään kitise edullisesta ruuasta), mutta sitä tulee tehtyä muuten vaan, ihan vaan siksi, että se on hyvää. Kaunista ruuasta ei saa kyllä tekemälläkään, vaikka kuinka yritin tunkea sen söpöön Kesä-sarjan kattilaan ;)

Grillatut bataatit

Tue, 07 Aug 2012 00:00:00 +0000

Lupasin, etten enää päivittäisi lomagrillauksia… mutta jos nyt tämän kerran vielä. Huomasin nimittäin, että kuvat ihanista grillatuista bataateista olivat jääneet kameraan roikkumaan, eihän niitä voi jättää mainitsematta! Bataatit eivät koskaan ole olleet mitään mieliherkkua, mutta kuten risotonkin kanssa, oli vähän vaikea hyväksyä, etten muka oikeasti niistä tykkäisi. Päätin testata grillausta valmistustapana, jos ei sillä uppoaisi niin sitten suostuisin luopumaan koko raaka-aineesta ikuisiksi ajoiksi. Grillattuna tykkäisin nimittäin varmaan kengänpohjistakin.

Hyvää tuli, jopa siinä määrin, että bataatit pääsevät grillauslistalle jatkossakin. Pientä haastetta oli siinä, että esikeitetystä bataatista tuppasi irtoamaan kuori grilliin ennen aikojaan, mutta siitä rouva emäntä saakin syyttää ihan vaan itseään, kun antoi lohkojen lipsahtaa vähän turhan kypsiksi ennen grilliin laittamista. Myönnettäköön myös, että keräsin ne kuoretkin sitten grillistä ja söin joka tapauksessa, joten tapahtunut vahinko ei varmaan ollut kovin suuri :)

Ihan ensimmäinen (kantarelli)risotto

Sun, 05 Aug 2012 00:00:00 +0000

Risotto on ruokalaji, jota en ole koskaan ennen kokeillut tehdä itse. En ole kovin montaa kertaa sitä syönytkään, enkä vertauskohtien puutteessa oikein osaa edes sanoa, millaista sen pitäisi olla. Päähäni on iskostunut ajatus, että risotto on kamalan vaivalloista, epäonnistuu helposti, eikä hieman puuromainen tekstuurikaan - jollaiseksi olen risoton ajatellut - ole ollut suuri houkutin. Silti, olen niin kaikkiruokainen, etten suostu uskomaan, että joku ruoka jättäisi kylmäksi, jos vaan pääsen maistamaan muutaman kerran. Olen myös niin itsepäinen, etten suostu uskomaan, etten jotain ruokaa saisi onnistumaan, jos vaan muutaman kertaa yritän (toim. huom., tässä olen kyllä ihan todistetusti väärässä ;). Lopputuloksena, uteliaisuus vei voiton epäluulosta ja kiikutin eilen kotiin paketin arborioriisiä ja pullon valkkaria.

Nuudeli-naudanlihasalaatti thaityyliin

Sat, 04 Aug 2012 00:00:00 +0000

Meinasin ensin jättää kokonaan kirjoittamatta tästä salaatista, takaraivossa oli nimittäin sellainen kutina, että tämän blogin joka kolmas kirjoitus on jonkin sortin aasialaistyylinen salaatti. No, vaikka niitä löytyykin jo täältä, täältä ja täältä, niin viimeisestä on sentään jo pari kuukautta, joten kehtaan kuitenkin ;)

Tämä salaatti on variaatio naudanlihasalaatista, josta on tehty ruokaisampi lisäämällä mukaan nuudelia. Arkimakuun olen käyttänyt lihana paahtopaistia, mutta ketään ei varmaan yllätä, että lopputulos olisi suussasulavampi (mutta kalliimpi), jos vaihtaisin tilalle filettä. Minä tykkään tässä salaatissa lähes raa’asta lihasta, riittää, että se on käväissyt kuumalla pannulla; paistoaikaa voi kuitenkin hyvin pidentää halutessaan kypsemmän lopputuloksen.

Leipäherkkuja grillistä

Fri, 03 Aug 2012 00:00:00 +0000

Hamppari.

Vielä kerran lomakokkailuja, sitten lupaan, että vaikenen loma-aiheista hetkeksi. Valitettavasti se tietysti tarkoittaa, että lomatkin on väliaikaisesti lusittu, mutta syyskuussa pääsee sitten taas syyslaitumille, jee!

Koska viime lomapätkä oli lyhyt, halusimme isännän kanssa keskittyä mahdollisimman paljon ihan vaan olemiseen ja rentoutumiseen. Ruokailu oli sen kanssa linjassa, emme ihan eläneet pakastepizzoilla, mutta kokkaus ei ollut paljon sitä monimutkaisempaakaan. Yksi kiva juttu oli leivät - kaikki muu oli helposti kasattavissa, ja grillissä valmistuivat parit kypsennettävät täytteet, helppoja nekin. Leivät antoivat jopa ottaa itsestään ihan nättejä kuvia, varsinkin ulkona grillipaikalla :)

Tomaatit jauhelihatäytteellä

Thu, 02 Aug 2012 00:00:00 +0000

Sain kauppareissulla olevalta isännältä tekstarin: “Ei ole donitsipersikoita”. Harmi, ajattelin, koska olin niitä jo aiemmin räplännyt luettuani, että ne ovat enemmänkin kuin erikoisen näköisiä persikoita, ja halusin tietysti päästä testaamaan. Hetken päästä tuli kuitenkin toinen tekstari: “Mutta mulla on sulle yllätys”. Iik - ja mikä se yllätys oli? Tomaatteja :) Vähän omituista ehkä, joo, mutta näin meillä.

Tomaatit olivat kuitenkin tavallista hienompia, sellaisia hauskannäköisiä poimuisia pihvitomaatteja, kuten kuvasta näkyy. Ne suorastaan kutsuivat täyttämään itseään. Helpon arki-illan ruuan täydensivät tuore minttu ja kaneli, jotka antoivat makumaailmalle mukavan säväyksen.

Matkan varrelta

Mon, 30 Jul 2012 00:00:00 +0000

Mitään suurta ja ihmeellistä ei lomilla nähty, mutta muutamassa pienessä mutta mainitsemisen arvoisessa paikassa pysähdyttiin. Mökkeilimme siis Savossa Heinäveden suunnalla (teknisesti ottaen kuitenkin kunnanrajan toisella puolen), ilman erityisiä suunnitelmia nähdä mitään muuta mökin välittömän järviympäristön lisäksi. Matkalla kuitenkin piti pysähtyä ruokailemaan, ja myöhemminkin viikolla käväistiin kauppareissun yhteydessä parissa mukavassa taukopaikassa.

Menomatkalla Varkaudessa päädyimme pienen ruokapaikan etsiskelyn jälkeen keskustan kauppakadun nepalilaiseen ravintolaan. Nepalilaista ruokaa ja suomalaista kahvia, kuului mainoslause. Paikan nimeä en muista, mutta hinta-laatusuhde oli erinomainen. Ruoka ei ollut Helsingin nepalilaisten tasolla, mutta se oli silti oikein hyvää, sitä oli erittäin paljon, ja pääruoka-annosten hinta oli haarukassa 8,50-11 euroa. Samaan hintaan sai salaatin noutopöydästä, naan-leivän sekä kahvin tai teen. Plussaa ihanasta, todistetusti uunituoreesta naan-leivästä, joka oli parhaasta päästä maistamiani. Nälkäisenä en muistanut kuvata syömisiäni, mutta tämä paikka tarjosi toisaalta enemmän vatsanruokaa kuin silmänruokaa.

Yhden pannun ateria: talouskyljykset ja kaalilisäke

Sun, 29 Jul 2012 00:00:00 +0000

Mökkiruuilla jatketaan. Silloinkin kun ei grillattu, oli kiva selvitä mahdollisimman helpolla, erityisesti tiskaamisesta. Tätä ajatusta seuraten pääsivät kyläkaupasta löytyneet talouskyljykset paistinpannulle, ja samassa pannussa valmistui kermainen kaalilisäke. Kaalia on mökkireissuilla mukana melkein aina, salaattiaineena se säilyy vihreitä salaatteja paremmin vähän alkeellisemmissakin olosuhteissa, ja muutakin käyttöä sille on helppo keksiä. Ja juuri nyt uuden sadon kaali on niin hyvää!

Lisäkkeen muut ainekset menivät mukaan melkein arpomalla, jääkaapissa möllötti paketti pekonia ja pihan kolme kanttarellia (kielipoliisille terkkuja, tiedän, ettei sitä oikeasti kirjoiteta noin) päätyivät samaan pannuun, niin pienelle määrälle kun en keksinyt mitään “erillistä” käyttöä. Molemmat sopivat loistavasti lisäkkeeseen, mutta hyvin olisi pelkkä kaalin, kerman ja talouskyljystenkin liitto toiminut, kyljykset antoivat mukavasti makua kaalille. Vaikka ruoka valmistui sisätiloissa hellalla, kului valmistukseen pilkkomisineenkin alle puoli tuntia, joten kaunis päivä ei mennyt hukkaan sisällä huhkiessa. Ruokailemaan siirryimme ulos, mökin edustalla olevan suuren kiven päälle.

Isännän rukiinen mustikkapiirakka

Sat, 28 Jul 2012 00:00:00 +0000

Terkkuja maalta! Viikonkin loma oli mukava ja tarpeellinen katkaisu arkeen, saimme nauttia mökkielämästä kaikkine hienouksineen: aurinkoa, lämmintä järvivettä, mustikoita, kalastelua ja ulkotulilla kokkailua. Sekä tietysti hyttysiä ja paarmoja ihan miljoonasti, eihän ilman niitä voisi sanoa olleensa mökkeilemässä.

Itseäni rentoutti myös viikon tauko läppärin edessä istumisesta, aivotkin saivat lomaa kun eivät pyörineet ihan normaalien juttujen ympärillä koko ajan, niin kivoja kuin ne jutut ovatkin. Isännänkään läppäriä käyttänyt kuin hauenperkausohjeiden lukemiseen, ja kännykästä katsoin säätiedot pari kertaa. Facebookittoman ja blogittoman viikon jälkeen olikin taas ihan eri olo kaivaa kone kotona esiin (huomatkaa, se piti kuitenkin kaivaa n. 30 min sisällä kotiintulosta, eli sormet ilmeisesti syyhysivät jonkin verran ;).

Lomakapina ja vastaus ahvenhaasteeseen

Fri, 20 Jul 2012 00:00:00 +0000

Näin ihanaa oli mökkiruokailu juhannuksena, saa nähdä, mitä lomilla keksitään!

Kuulostaapa otsikko riidanhaluiselta, mutta ei hätää, tarkoitus ei ole rähistä - tänään nimittäin alkaa loma! Vain viikon, mutta lomaa sekin, ja Kärähtäneet hiljenee siksi aikaa. Lähdemme mökkilomalle Savoon, joten toivottavasti viikon päästä on paljon mukavia lomakuulumisia ja -reseptejä jaettavana. Ehkä matkan varrelta löytyy myös raportoimisen arvoisia pysähdyspaikkoja . Sadetta on luvattu ainakin jonkin verran, mutta toivottavasti jossain välissä näyttäisi samalta kuin kuvassa juhannuksena eräällä toisella mökillä!

Merellinen perunasalaatti uusista perunoista

Wed, 18 Jul 2012 00:00:00 +0000

Perunasalaattia on tehty viime aikoina varmaan joka toisessa (blogi)tuvassa. Eikä ihme, kesä ja kotimaiset uudet perunat ovat saatavilla vain kerran vuodessa. Lieneekö laumasieluisuutta tai telepatiaa, mutta pottusalaattia tein eilen minäkin jääkaapin jämistä. En ole ihan varma, olenko koskaan tehnyt samanlaista perunasalaattia kahta kertaa ja voinko oikeastaan sikäli edes neuvoa hyviä reseptejä, niistä kun tulee aina sellaisia kuin tulee - mutta hyviä perunasalaatit ovat, kerta toisensa jälkeen. Laitoin tällä kertaa samaan kulhoon vielä katkarapuja ja tonnikalaa (purkista ja pakastepussista sellaisenaan, toisaalla näin tänään hienommankin version, jossa oli käytetty grillattuja äyriäisiä - vesi herahti kielelle siitäkin), tunkien koko aterian samaan kulhoon. Hyvää oli, ja helppoa, ja taas yksi käyttö ihanille kesävihanneksille!

Sienet kasvaa

Mon, 16 Jul 2012 00:00:00 +0000

Sadekelistä valittamisen sijaan äiti on usein todennut, että sienet kasvaa. Totta se näköjään on, ensimmäiset kanttarellit saatiin jo juhannuksena, ja eilen löytyi luottosienimetsästä jo hyvä korillinen kanttarellia ja vaaleaorakasta (onkohan tuo sienikirjan kirjoitusasu oikein..?). Kai ne sienet lämpöäkin kaipaavat sateen lisäksi (kukapa ei), mutta ainakin viimeaikaiset kelit ovat tarjonneet molempia elementtejä riittämiin - eikä nytkään tarvitse kuin katsoa ikkunasta todetakseen, että sienet kasvavat, edelleen.

Kesän ensimmäiset sienisatsit tykkään syödä melkein sellaisenaan, ihan vaan pannulla sipulin kanssa paistettuna ja ruisleivän päällä tarjoiltuna. Vaaleaorakkaasta ja lampaankäävästä olen toisinaan tehnyt myös “pihvejä”, samaan tyyliin kuin iki-ihanassa Kaikki äitini reseptit -blogissa. Seuraavassa ohjeessa on sieniin lisätty myös vähän yrttejä ja sitruunaa, mutta minun makuuni sienen oma maku on edelleen riittävästi pääosassa.

Pikavorschmack arki-iltaan

Sun, 15 Jul 2012 00:00:00 +0000

Arkinen ruoka, arkinen kuva.

Taannoin teimme perjantairuuaksi caesar-salaattia, joka jätti jälkipolville muistoksi avatun anjovispurkin. Naisen logiikalla yhdistin anjovikset sangen epätyypilliseen kesäruokaan vorschmackiin, jota olen pitkään halunnut kokeilla tehdä itse. Kun vielä kaupassa oli sopivasti karitsan jauhelihaa, kyseessä oli mielestäni kohtalo, eikä kohtaloa sopinut toki sivuuttaa - vorschmackia ruokalistalle siis.

Viikon tohinassa tajusin jossain välissä, etten tule saamaan tilaisuutta 2-4 tunnin haudutteluun, jos aion syödä päivälliseni ennen puoltayötä. Raaka-aineita en kuitenkaan halunnut heittää hukkaan, joten tein vähän oiotun, hauduttamattoman version, anjoviksella maustettua tomaattista lampaanjauhelihakastiketta. Yllätyin miten hyvältä maistui omituisen - eikä erityisen herkullisen - kuuloinen anjoviksen ja lampaanlihan yhdistelmä. Lisukkeissakin oikaisin, tein uusia perunoita uuniperunan sijaan, jätin punajuuren jääkaapin vihanneslaatikkoon odottamaan parempaa käyttöhetkeä, ja lusikoin päälle turkkilaista jugurttia smetanan sijaan. Voi varmasti argumentoida, ettei tällainen hauduttamaton pikavorschmack ole vorschmack ollenkaan, mutta samapa tuo, koska tämä ruoka pelasti männäviikolla kaksi arki-iltaani :)

Lohikeitto tykkää kesäkeitosta

Sat, 14 Jul 2012 00:00:00 +0000

Kauppalehden Optiossa oli joskus viime tai toissa kesänä resepti, jossa oli tehty kesäkeitosta kalaisa lohiversio. Ajatus kesäkeiton ja lohikeiton yhdistämisestä on oikeastaan niin simppeli, että vähän hävetti, ettei se ollut koskaan juolahtanut mieleeni. Itse resepti jäi sille tielleen työpaikan kahvipöytään ja myöhemmin varmaan paperinkeräykseen, mutta ajatus jäi helppona juttuna mieleen. Normaalisti olisin laittanut soppaan vielä pinaattia, mutta nyt kaupassa oli niin nuutunutta tavaraa, että jätin pinaatit sinne. Niin, ja mähän laitan tähän soppaan kermaa maidon sijaan, niin vältän kaikki mahdolliset traumat plitkusta kesäkeitosta ;)

Paahdettu, paistettu ja grillattu salaatti

Wed, 11 Jul 2012 00:00:00 +0000

Kuulostaa kamalan monimutkaiselta, mutta ei oikeasti sitä ollut. Vihannekset kypsyivät muiden grillattavien kanssa pihalla, pekoni paistui ja pähkinät paahtuivat samalla kun pilkoin salaatin tuoreet ainekset. Jos haluaa vielä yksinkertaistaa, ei haittaa, vaikka vaiheet tekisi eri aikaan, hyvältä maistuu grillattu vihannes jäähtyneenäkin. Jääkaapintyhjennysruuaksi keskivertoa parempaa :)

Paahdettu, paistettu ja grillattu kesäsalaatti

salaatinlehtiä (käytin puolikkaan isohkosta roomansalaatista - pientä ruukkuversiota menisi kokonainen)
2 nippusipulia varsineen
1 avomaankurkku
1/2 fenkolia
1 pieni kesäkurpitsa
kourallinen saksanpähkinöitä
n. 5 viipaletta pekonia
parmesanlastuja
hyvää oliiviöljyä
balsamiviinietikkaa
suolaa
pippuria

Ulkoruokintaa: Prikthai, Helsinki

Mon, 09 Jul 2012 00:00:00 +0000

Manskulle on muutama kuukausi sitten avattu uusi thai-ruokapaikka Prikthai, johon suuntasimme testikierrokselle vapaapäivän kunniaksi samalla reissulla, kun lähdimme varta vasten Espoosta Hakaniemen torille ja halliin. Melkein ulkomaille siis.

Prikthai on saanut loistavan sijainnin kisahallia vastapäätä ja ilmeisesti lähiseudun asukkaatkin ovat jo paikan löytäneet, mutta lieko syynä ollut kaunis ilma tai joku muu, me söimme lähestulkoon tyhjässä ravintolassa. Miljöö oli mukava, siisti ja ehkä keskivertothaimaalaista hieman yksinkertaisempi, vaikkei epäselväksi jäänyt, minkä maan ruokakulttuuria paikka edustaa. Olin etukäteen silmäillyt arvostelua, jossa kehuttiin ravintolan listaa hieman tavanomaisesta thaimaalaisesta poikkeavaksi, mutta en valitettavasti keksinyt, miten, vaan valitsimme perusvarmat annoksemme tuttujen suosikkien niinikään perusvarmasta joukosta. Tilaukset otettiin reippaasti, mutta ruokia odottelimme tovin - ei haitannut, koska keittiöstä kuului mukavaa kokkaamisen ääntä, luvaten tuoreeltaan tehtyä, hyvää ruokaa.

Muutama kastikevinkki grilliruuan kaveriksi

Sun, 08 Jul 2012 00:00:00 +0000

Viime viikon menin aika lailla tukka putkella, ja vietin töissä aikaa kellon ympäri. Väliaikainen tilanne, mutta aiheutti sen, ettei ruuanlaitolle jäänyt kovin montaa ajatusta, eikä tietokoneenkaan edessä huvittanut suuremmin enää istua, kun kotiin asti selvisi. Minä se tiedän, kuinka viettää kesää… ;) Viikonlopun kunniaksi sentään taas lauantaina grillattiin (sateessa, mutta grillattiin kuitenkin). Ei mitään uutta tai ihmeellistä, vaan lohifilettä. Lisukkeita miettiessä tulin ajatelleeksi, että ne ovat oikeastaan se osa grillausta, johon ainakin itse kaipaan välillä (usein) ideoita. Erityisesti, koska me grillataan vähintään viikoittain huhtikuusta syyskuuhun, eikä ihan joka kerta halua laittaa lautasen reunalle niitä samoja juttuja.

Ahventartar

Thu, 05 Jul 2012 00:00:00 +0000

Sain hallista ihania tuoreita ahvenfileitä viikonloppuna. Osa oli pakko paistaa voissa heti sellaisenaan ja syödä vihreän dippikastikkeen kanssa, mutta osaan kokeilin sokerisuolausta - en ole aiemmin syönyt tai tehnyt mitään raakakypsytettyä ahvenesta, mutta halusin kokeilla. Tuloksena selvisi, että ihan hyvää on tuoresuolattukin ahven. Vaikka graavaus on sinänsä metodina sama, kutsuisin tätä ruokaa ehkä ennemmin ahventartariksi kuin graaviahveneksi, koska suolatessa laitoin mukaan vain sokeria ja suolaa, ja sekoitin muut mausteet vasta suolattuun ahveneen, jonka pilkoin pieneksi hakkeeksi. Siitä en osaa sanoa, onko tartar nimenä tälle ruualle kovin oikeaoppinen, mutta enpä ole niin kovin oikeaoppinen itsekään ;)

Grillikylki

Tue, 03 Jul 2012 00:00:00 +0000

Valittelin aiemmin, että isäntä toi kotiin väärän palan possua, paksua kylkeä kun pyysin ribsejä. En valita enää, sain kylkipalasta ihan huippua grillipossua - kyllä, oma kehu haisee, mutta haiskoon, koska ihan pirun hyvää se sika oli ;)

Vedettyäni pari kertaa syvään henkeä “väärää” lihanpalaa tutkien - eikä se nyt sentään eka kerta ollut, kun grillikylkeä teen, mutta en ole jotenkin koskaan onnistunut saamaan siitä kovin hyvää - turvauduin Googleen, joka ohjasi minut Hans Välimäen grillikyljen reseptiin Ilta-sanomien sivuille. Lainasin reseptistä metodin, mausteet ja marinadit sävelsin omasta päästäni. Tein kolapohjaisen marinadin muutaman muun viimeaikaisen grillailun tapaan. Loppujen lopuksi, toimin melko lailla samaan tapaan kuin pelkkien kylkiluidenkin kanssa, mutta keittoaika oli nyt pidempi. Lopputulosta voisi kuvailla suurinpiirtein grillattuna pulled porkina; ihana, grillattu pinta ja suussasulavaa, luistaputoavaa lihaa, jonka irtoaa kylkipalasta haarukalla mehevinä suikaleina. Ihan huippua! Bonuksena possun keitinliemestä sai taas hyvän lihaliemen, ja seuraavaksi uuniin menee nahka, katsotaan, tuleeko siitä koiran vai ihmisten namia ;)

Näyttää pahalta, maistuu hyvältä - chili-limettidippi

Sun, 01 Jul 2012 00:00:00 +0000

Oho, nyt on jo heinäkuu. Ja Kärähtäneiden olemassaoloa on ehtinyt kulua puoli vuotta! Helppo muistaa, koska ensimmäisen tekstin hernekeitosta nakuttelin kasaan uudenvuodenpäivänä, kamalan rumalla (sinänsä herkullisen sopan) kuvalla varustettuna :D Muutenkin sormet ovat jo alkaneet syyhytä päästä vähän siistimään ulkoasua, ottaa rakeinen valokuva pois taustalta ja niin edelleen. Ja kategorisointikin voisi olla loogisempi… Mutta ne ovat varmasti ikuisuusprojekteja, innostun sitten jonain päivänä :)

Tämänpäiväisestä tekstistä tulee ihan eka kirjoitus sikäli mieleen, että lopputuotos on esteettisyydeltään vähän samaa luokkaa kuin hernekeitto tai vaikkapa raparperikiisseli ;) Kummastakaan ei ole kuitenkaan kyse, vaan vihreästä thai-dipistä, jota muutaman vuoden takaisella Thaimaan-reissulla sai aina grillattujen merenelävien, sekä usein myös hot potien kaverina. Samaa soosia ei ole tullut kotimaassa vastaan, joten ostin tuliaisiksi pullollisen - se ei kuitenkaan yhtään vastannut ravintoloissa saatua tuoretta dippiä, joten käyttämättä jäi. Kaikessa yksinkertaisuudessaan ei reseptikään ole tullut aiemmin vastaan, mutta nyt siihen vihdoin törmäsin foodgawkerin kautta She Simmers -blogissa.

Grillisiivet

Sat, 30 Jun 2012 00:00:00 +0000

Ostosreissu ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Isännän piti mennä parturiin, minun samalla kyydillä halliin ribsejä ostamaan. Herätysteknisten ongelmien vuoksi minä en selvinnytkään samalla ovenavauksella liikkeelle, joten sovimme, että isäntä tuo ribsit tullessaan. Mutta kuinkas kävikään, kauppias pakkasi ei-niin-kovin-lihapalasavvylle isännälle mukaan paksua grillikylkeä kylkiluiden sijaan. Ja tiukkapipoinen emäntä päästi muutaman huokauksen kotona, kun piti nyt ihan ruveta tekemään uusia suunnitelmia. Muuttuva tilanne, tuo suuren henkilökohtaisen kriisin paikka ;)

Onni onnettomuudessa, hallista oli tarttunut mukaan myös kanansiipiä, jotka sai vikkelästi grilliin. Kanansiivet ovat (ainakin meidän) perusruokakaupoissa lähes poikkeuksetta marinoituja, joten oli kiva päästä tekemään marinadi itse. Paitsi siinä kohdassa, kun marinadi alkoi kiehua ja jakaa hyvin tulisia chilihöyryjä, ja minä pääsin kuvittelemaan, millaista olisi olla pippurikaasun kanssa tekemisissä. Tai no, en yhtään tiedä millaista se olisi - enkä haluakaan tietää, kiitos vaan - mutta chilihöyryni saivat vedet valumaan silmistä ja nenästä, ja kunnon yskänkohtaukset ilmoille. Maltillistin chilin määrää tähän ohjeeseen, vaikkei minunkaan lopullinen marinadini ollut yhtään tulinen; ilmeisesti kaikki tulisuudet kaikkosivat höyryjen mukana :)

Perjantairuokaa: vuohenjuustoleipäset

Fri, 29 Jun 2012 00:00:00 +0000

Isäntä on laihiksella joten lappasin perjantaiherkkuja ostoskärryyn ihan vain itseäni silmällä pitäen :) Mukaan tarttui pikkusyötävistä koostuva yhden hengen ilta-ateria: speckiä, salaattisekoitusta, vuohenjuustoa, paistovalmis patonki ja viinirypäleitä. Kinkusta ja vihreistä tein salaattia, mutta rypäleet paistoin pannulla ja rakensin niistä vuohenjuuston kanssa pieniä leipäsiä - yhtään en ole varma, mistä idea mieleen alun perin putkahti, mutta muistelen joskus lukeneeni jostain blogista jotain vastaavaa ideaa, anteeksipyyntöni, että lähde jäi löytämättä!

Oli ohje mistä tahansa, leipäsistä tuli ihan mahtavia, ensi kerralla ehkä koitan käyttää paahdettua leipää tuoreen sijaan. Ja nättejäkin leivistä tuli, sopisivat hyvin myös vieraille tarjottavaksi!

Possun sisäfile olutliemessä eli kännisika

Wed, 27 Jun 2012 00:00:00 +0000

Ruokahulluudenkohteitani osa tuhatseitsemänsataajotain: herneet. Viime aikoina olen tunkenut niitä vähän joka ruokaan pakastepussista, ja nyt niitä saa taas tuoreenakin, jipii! Tuoreissa herneissä on joku minua täysin addiktoiva komponentti, ihan sama paljon niitä ostan, jatkan niiden syömistä kunnes pussi on tyhjä. Ja koska kotimaisten tuoreiden herneiden kausi ei ole kuin pari hassua kuukautta, täytyy herneitä tankata varastoon, ja ostaa vielä jokaisesta herneitä myyvästä kioskista täydennystä. Ihan vaan varoiksi.

Viimeksi laitoin herneitä, pakastettuja sellaisia, possun kaveriksi pari päivää sitten. Possuateria syntyi perinteiseen arkitapaan jääkapin sisällön inventoinnin tuloksena. Lopputuloksena oli olutta ottanut sika, jonka kaverina lautasella oli porkkanaa, sipulia, kukkakaalia, herneitä, kesäsipulin varsia ja persiljaa. Tutut vihannekset kesäkeitosta, mutta sopivat maitoliemen sijaan hyvin myös olutliemeen. Olut toi myös kivan lisän sinänsä hyvin simppeliin arkiruokaan. Ohjeesta riittää yhdelle suurateriaksi ilman muuta lisuketta, ja muutaman perunan tai riisiä keittämällä satsista syö kaksi. Lisäsin sipulinvarret ja persiljan vasta ihan lopuksi suoraan lautaselle, siksi ne unohtuivat kuvasta! ;)

Rakenna oma nuudelikeitto

Mon, 25 Jun 2012 00:00:00 +0000

Juhannus hujahti jonnekin, tänäkin vuonna. Pitkästä aikaa pääsimme viettämään ihan perinteistä mökkijuhannusta hyvine syömisineen ja juomisineen, ja bonuksena saimme vielä maistaa vuokramökin saunarannasta löytyneitä kesän ensimmäisiä kanttarelleja. Ihanaa! Ja paranee vaan, seuraavat kanttarellinalut löytyivät lenkkipolun varresta tänään :)

Eilen kotiin palatessa sää oli hieman sateinen parin aurinkoisen päivän jälkeen, joten normaalisti hieman talvisempi nuudelikeitto oli juuri sopiva eväs. Kaukoidässä taitaa vähän joka maassa olla versionsa sopasta, jossa kuuman liemen päälle kipataan lihat, kasvikset ja nuudelit. Thaimaassa ihastuin myös hot potiksi kutsuttuihin keittoihin, jossa tilattiin pöytään keittimen päälle kattilallinen lientä sekä mieleiset täytteet, joista ruokailijat keittivät itse soppansa osana ruokailutapahtumaa. Ja tässä kohtaa taas kerran pardon my ignorance, vastaavia soppia löytyy varmasti monesta muustakin maailman kolkasta.

Sinappisilakat jouluun ja juhannukseen

Wed, 20 Jun 2012 00:00:00 +0000

Nyt ollaan suurien ruokaperinteiden äärellä, tai ainakin yhden tähänastisen elämäni tärkeimpien ruokien parissa. Jos nimittäin sinappisilakoista voi tehdä taidetta, niin tämä resepti on juurikin sitä, rakastettu herkku jota on meidän perheessä syöty jokainen joulu niin kauan kuin muistan, ja ilmeisesti jo aiemmin. Resepti on alun perin jostain 70-luvun aikakausilehdestä (onkohan sellainen ollut kuin Makasiini?), ja kulkenut lapsuudenkodista omiin koteihini jo ajat sitten kellastuneella ruutupaperilla käsin kirjoitettuna. Joulun lisäksi resepti sopii hyvin juhannukseen ja uusien perunoiden kauteen.

Kolapossu

Mon, 18 Jun 2012 00:00:00 +0000

Tällä kertaa en ottanut ribsejä kaupasta, enkä edes kassleria (ihan oikeesti!). Kasslerpaketti oli jo kädessä, kun isäntä sattui kysäisemään, miten possun sisäfile toimisi grillissä. En osannut vastata ihan suoraan, joten otimme fileen mukaan.

Possulle tein cokispohjaisen marinadin. Katselin jo talvella Kotona tehtyä -blogin kolapohjaista barbecuekastikereseptiä, ja nyt oli tarkoitus sitä kokeilla, mutta laiskempi minäni iski jälleen enkä lopulta sitten seurannutkaan reseptiä, tai edes keittänyt marinadia kokoon. Vähän plitkuahan se oli, mutta ihan hyvin toimi kuitenkin. Grillasimme filepötkäleen kokonaisena, mutta jos olisi leikannut fileestä jonkinlaisia pihvejä, kypsyyden arviointi olisi ollut helpompaa - ja silloin myös grillattua, makeaa marinadipintaa olisi saanut enemmän :)

Ahvenanmaan pannukakku

Sun, 17 Jun 2012 00:00:00 +0000

Oho, tämähän on Kärähtäneiden sadas kirjoitus! Merkkipaalu tuli vastaan ihan yllättäen, joten en nyt ole keksinyt mitään erityisen juhlavaa tai hienoa kirjoitettavaa. Sen sijaan kerron vähän pannukakuksi menneistä Ahvenanmaan pannukakuistani ja niistä saaduista oppimiskokemuksista. Jos nyt oikeasti yhtään mitään opin, tai jos pannukakku edes on asia, jonka parissa kannattaa ruveta hifistelemään ;)

Tein ensimmäisen pannariyrityksen hiljattain ajatuksella, että eihän se voi mennä pieleen; tätä jälkkäriähän väännettiin jo esiteininä postikortin ohjeen perusteella, ja hyvää oli silloinkin. Nyt käytin ensimmäisellä kerralla pannariin mannapuuroa ja seurasin puuroa lukuunottamatta Visit Åland -sivuilta löytynyttä ohjetta. Pannari jäi vähän ohueksi ja mannaryynit pehmenivät koostumukseltaan turhan huomaamattomaksi, mutta mauiltaan pannari oli aivan loistavaa.

Hummus?

Sat, 16 Jun 2012 00:00:00 +0000

Innostuin keittelemään pussinpohjan kikherneitä, ennen kuin oikein ajattelin, mitä niistä tekisi. Herneiden unohduttua ensin pariksi päiväksi jääkaappiin, sain lopulta aikaan jotain hummuksen tapaista, samoja makuja mutta vain osittain, ja aika karkeantukevassa muodossa (tai mitä sanotte tahinin korvaamisella seesamiöljyllä?). Ihan syötävää tavaraa kuitenkin, maistui mainiolta kanankoipien lisukkeena :)

Melkein-hummus

n. 150g kikherneitä (kuiva paino)
1 limetin mehu
2 rkl seesamiöljyä
1/2 dl öliiviöljyä
1/2 tlk kermaviiliä
nippu korianteria karkeasti silputtuna
1 rkl hunajaa
chilihiutaleita
suolaa

Possun ribsit uunissa, osa II

Sun, 10 Jun 2012 00:00:00 +0000

Kesä, grillikausi ja ribsit. En ole ihan päättänyt, pitääkö meillä grilliruuan kuninkuutta entrecote, kassler vai ribsit, mutta viimeksimainitut ovat kyllä ihan ehdottomia. Ribsejä tulee tehtyä myös talvella, viimeksi helmikuiseen viimeinen ateria -ruokahaasteeseen. Teen yleensä suurin piirtein saman marinadin sekä uuniin että grilliin, mutta näin kesällä tulee varioitua enemmän, koska syöntitiheyskin kasvaa. Tällä kertaa jääkaapista löytyi inkivääriä, korianteria ja chiliä, joten marinadi vei Aasian suuntaan.

Mutta mitä kävi grillaamiselle? Vietettyämme ison osan eilisestä sadepäivästä ulkona, alkoi grillaamisen viehätys muuttua vähän valjuksi ja lämpimässä sohvalla köllöttäminen houkutella enemmän. Ribsimme menivät siis tälläkin kertaa uuniin, mutta jos olisimme ne grillanneet, ne olisivat saaneet olla hyvin kuumassa grillissä sen aikaa, että ottavat kauniin paistopinnan.

Paras silli

Sat, 09 Jun 2012 00:00:00 +0000

Vaatimaton nimi, eikö? Resepti on sattumoisin samaisen naapurinrouvan, jonka eilen mainitsin tomaattisen salaatinkastikkeen yhteydessä, ja kulkeutunut minulle äitini kautta. Parasta silliä on valmistettu perheeni joulupöytään varmaan kauemmin kuin mitä olen edes ollut olemassa, ja nykyisin sitä syödään omassa joulupöydässä. Kesäruuaksi se sopii myös ihanien uusien perunoiden kanssa.

Nimi on tullut alkuperäisen reseptin mukana. Parhaus on tietysti hyvin subjektiivista, mutta minun suosikkisillini tämä on - ja jos katsotaan helppouden, maun ja edullisuuden suhdetta, en ole ainakaan parempaan silliin vielä törmännyt :)

Ylikypsien tomaattien hautausmaa

Fri, 08 Jun 2012 00:00:00 +0000

Taas kotona odotti iso kasa edellisellä viikolla ostettuja tomaatteja, kun tulin kaupasta kotiin uuden tomaattipussukan kanssa. Ja taas piti keksiä niille vanhemmille yksilöille jokin loppusijoituspaikka. Jäiköhän hävikkiteema vähän päälle?

Mieleen pulpahti kantakotini entisen naapurinrouvan tomaattinen salaatinkastike, jonka reseptistä ei ollut harmainta aavistusta. Ja taisin olla yksitoista, kun viimeksi kastiketta söin. Olin kuitenkin jo kaivellut toista käyttötarkoitusta varten monitoimikoneen esiin, joten miksikä en samalla vaivalla olisi kokeillut kastikettakin. Vaivalla ihan kirjaimellisesti, koska monitoimikone on nähnyt parempiakin päiviä ja siihen pitää aina yksi murtunut pala kikkailla jotenkin epämääräisesti paikoilleen, muuten koko laite ei käynnisty. Unohtamatta puuttuvaa kannenpalaa, joka takaa, että ruokaa päätyy myös pitkin seiniä. Mutta ei siinä muuten ole mitään vikaa, sanoo nainen, joka joskus käytti useamman vuoden viinipulloa kaulimena - eikä siinäkään mitään vikaa ollut ;)

Palveleva ruokakauppa

Tue, 05 Jun 2012 00:00:00 +0000

Tämä kirjoitus ei sisällä reseptiikkaa, vaan sponsoroimatonta ruokakauppahuutelua. Olen nimittäin ilmeisesti ollut ihan uutispimennossa viimeiset kuukaudet ja missannut Espoon Olariin maaliskuussa avatun Schönberg’s -kaupan, josta nettisivujen mukaan löytyy palvelun lisäksi kattava valikoima luomua ja lähiruokaa. Jos jollain muullakin on mennyt sama asia ohi, niin ylläolevasta linkistä pääsee kurkkimaan, mistä on kyse.
Kävin arkipäivänä tekemässä pikaisen testikierroksen, ja valikoima näytti tosiaan laajalta, varsinkin palvelutiski teki vaikutuksen. Kalaa oli ymmärrettävistä syistä vain muutamaa lajia, mutta lihatiskin puoli oli hyvinkin runsas. Ehkä vähän jäin kaipaamaan kaupan sivuilla mainittuja unohdettuja raaka-aineita ainakin lihatiskistä, tarjonta näytti painottuvan ns. parempiin paloihin ja leikkeleisiin. Tai no, mikä nyt sitten tänä päivänä onkaan unohdettua, kun sisäelimet ja edullisemmat ruhonosat ovat suuressa huudossa. Niitä olisin mieluusti nähnyt joka tapauksessa enemmän. Plussaa lihatiski sai hyvännäköisistä ribseistä. Liha- ja kalatiskin lisäksi tuorepuoleen oli panostettu muutenkin mukavasti, vihanneksia oli hyllykaupalla, ja kylmä- ja pakastekaapeissa jos jonkinlaisia herkkuja. Leipätiskikin löytyi, ja edellispäivän leipomotuotteita sai ostaa puoleen hintaan. Muutoin hintataso on marketteja korkeampi, mutta hintakilpailu ei varmasti olekaan se, millä Schönberg’s haluaa erottua.
Kaiken kaikkiaan, positiivinen kokemus ja mukavaa saada uutta ruokakauppatarjontaa varsinkin tänne markettipainotteisiin länsilähiöihin! Vaikka edulliset ketjumarketit kattavat meidän(kin) perheen ruokahuollon suurimmalta osin myös jatkossa, on tällainen kauppa omiaan niitä hetkiä varten, kun ajatus kilometreittäin jatkuvilla markettikäytävillä ravaamisesta ei houkuttele, vaan haluaisi hakea jotain tuoretta hyvää syötävää yksittäiselle aterialle. Ja onhan se nyt kivaa muutenkin käydä vaan pällistelemässä pienen, romanttisen ruokakaupan tarjontaa. Testikierroksellakaan mitään varsinaista ostostarvetta ei ollut, mutta poistuin muutaman tuotteen kanssa kuitenkin :)

Chili-omenachutney

Sun, 03 Jun 2012 00:00:00 +0000

Vastoin suunnitelmia en selviytynytkään eilen ruokabloggaajien piknikille, mutta hellan ääreen raahauduin kuitenkin edes vähäksi aikaa. Ei nimittäin vaadittu kovia ponnistuksia huomata, että vaikka hävikkikuukausi loppui, potentiaalista hävikkiä kasvaa edelleen jääkaapin lokeroissa. Kaivoin esiin muutaman omenan, jotka näyttivät ihan syötäviltä, mutta pussien kyljestä selvisivät karut ostopäivämäärät: omput oli ostettu helmi- ja maaliskuussa!

Kieltäydyin ajattelemasta, mitä kaikkia omenoihin on laitettu jos ne kolme-neljä kuukautta ostopäivämäärän jälkeen edelleen odottavat nahistumattomana syöjäänsä, mutta raakana en kuitenkaan halunnut laittaa niitä lautaselleni. Sen sijaan keittelin niistä tulisen chutneyn, jonka arvelin sopivan ainakin pulled porkin kanssa, tai miksei juustojenkin kylkiäisenä.

Kuhaceviche

Fri, 01 Jun 2012 00:00:00 +0000

Nyt niitä taas saa, uusia perunoita nimittäin! Tätä olen odottanut jo melkein joulusta saakka, ja tänään pääsin pottuja höyryttämään melkein maaninen hymy naamallani :) Ok, vuoden ekat uudet perunat olivat jälleen kerran ruotsalaisia, mutta pinna ei ole niin pitkä, että kestäisin odottaa kotimaisten perunoiden 1) saapuvan jokaiseen markettiin ja 2) alkavan olla siedettävissä hinnoissa. Siispä varaslähtö ruotsalaisilla, tilli ja voi paikatkoon mahdolliset matkan aikana kadonneet maut!

Perjantai-illan helpotukseksi otin lähinnä valmista kalaa perunoille, kylmäsavulohta, sinappisilliä, tomaattisilliä ja jonkin sortin maustesilliä. Halusin kuitenkin jotenkin juhlistaa kauden ensimmäisiä uusia perunoita, joten mukaan tarttui kalatiskiltä hyvännäköinen, ihanan tuore kuhafile, jonka pilkoin cevicheksi - tai joksikin sensuuntaiseksi, koska mukaan nakkelin vähän mitä sattuu, muunmuassa inkivääriä. Lopputulos oli erittäin raikas ja erilaisista makumaailmoista huolimatta yllättävän hyvin perunan kanssa maistuva ceviche. Tähteeksi ei jäänyt kuin pieni nokare, ja sekin menee aamulla leivän päälle, jollei jopa hiukopalaksi ennen nukkumaanmenoa :)

Makeansuolainen feta-melonisalaatti

Thu, 31 May 2012 00:00:00 +0000

Vesimeloni on niin ihanan kesäistä! Ja toimii loistavasti salaatissa fetan kanssa, varsinkin helteellä grilliruokien raikkaana kylkiäisenä. Alkujaan asia valkeni minulle työpaikan virkistystilaisuudessa, jonka tarjoiluihin kuului vesimelonista, fetasta, katkaravuista ja saaristolaisleipäkrutongeista tehty salaatti. Tilaisuudesta on jo vuosia, mutta salaatin feta-meloniyhdistelmä on jäänyt mieleen ja sitä on tehty sittemmin muutamia kertoja.

Neljästä kuuteen hengen lisukesalaattiin tarvitset noin 1/4 vesimelonia ja 200-300g. Loppu onkin sitten jääkaapin sisällön soveltamista. Katkaravut ja saaristolaisleivän olen korvannut milloin milläkin asialla, joskus käyttänyt tuoreita yrttejä ja yksinkertaisimmillaan laittanut salaattiin pelkkää fetaa ja melonia. Tämänpäiväinen versio oli yksinkertaisemmasta päästä, melonia, fetaa ja kurkkua. Melonin mehevyys pitää huolen, että kastiketta ei varsinaisesti tarvitse, mutta sitruunaa tai limettiä voi hieman tirauttaa päälle.

Ketjuravintolassa

Wed, 30 May 2012 00:00:00 +0000

Surkuhupaisa kuva, kännykkäkameralla räpsäistyt melkein syödyt alkupalat…

Hifistelijöiden ei ehkä kannata lukea tämän pidemmälle, nimittäin nyt vieraillaan ketjuravintolan tunnelmissa :) Viikinkiravintola Harald on niitä harvoja ravintolaketjuja, joita olemme isännän kanssa tykänneet silloin tällöin tukea; meille juuri sopivan juntti viikinkiteemoineen, mutta ketjupaikaksi hyvää ruokaa tarjoava. Varsinkin Kuopion Haraldista on mukavia muistoja taukopaikkana matkalla mökkireissuille. Nyt kun Helsinkiinkin saatiin Harald, säntäsimme oitis kokeilemaan - tai no, kyllähän me jo tiesimme, mitä saamme.

Helppo hernesosekeitto ja 11 vastausta

Mon, 28 May 2012 00:00:00 +0000

Sain hiljattain Millibaarilta 11 kysymyksen haasteen, kiitokset siitä! Täältä pesee vastauksia:
1. Oletko valittaja vai se positiivisen hengen luoja?
Toivottavasti en ainakaan se valittaja! Toisinaan tunnustan muuttuvani sarkasmin sanansaattajaksi, mutta yleensä jos jotain valittamista on, yritän ennemmin tehdä asialle jotain kuin märistä.
2. Ikähaitarisi? <20 / 20-25 / lähempänä kolmeakymppiä / yli kolmikymppinen / vuosia ei enää lasketa?
Luultavasti yli kolmekymppinen, en ole laskenut kovin tarkasti :)
3. Lähi- vai kaukomatkailu? Miksi?
Tykkään matkailla sekä lähelle että kauas, mutta nykyään painotus taitaa olla lähimatkailussa seisojan saavuttua perheeseen reilu vuosi sitten. Lähimatkailun ihana puoli on ex-tempore -matkustus, suunnitelmia ei tarvitse aina päättää etukäteen vaan voi lähteä reissuun päiväseltään sopivan aurinkoisen kelin sattuessa.
4. Mikä on lempiarkiruokasi?
Vihreä curry. Siinä täytyy olla jotain addiktiivisia aineosia.

Pulled pork II, ja lihaliemi kaupan päälle

Sat, 26 May 2012 00:00:00 +0000

Talvella monessa blogissa tehtiin vetopossua eli pulled porkia, ja helmikuussa kokeiltiin sitä meidänkin keittiössä. Käytin kokeiluun kassleria hitaasti uunissa kypsytellen, ja hyvää siitä tuli, mutta ei se ollut vetopossua nähnytkään. Uusintakokeilu jäi vähän unohduksiin, kunnes vähän aikaa sitten huomasin, että karppaus.infosta oli linkitetty Kärähtäneisiin. Uteliaana kävin heti urkkimassa, mistä on kyse, mutta valitettavasti en löytänyt linkkiä (toivottavasti en ollut varoittava esimerkki ;). Joka tapauksessa, törmäsin samalla reissulla tähän pulled pork -reseptiin, jossa possu ensin keitettiin ja vasta sen jälkeen pantiin uuniin, ja siitä jäi mieliteko uuteen kokeiluun.

Steak sandwich

Fri, 25 May 2012 00:00:00 +0000

Joskus jää pihviäkin tähteeksi. Se ei oikeastaan kerro siitä, ettemme söisi paljon, vaan siitä, että mopo on karannut taas vaihteeksi kaupassa käsistä. Tällä kertaa olin ostanut kahden hengen grillitarpeiksi noin kilon entrecotea, josta ison osan grilliin veistettyäni totesin, että jotain taitaa jäädä vielä jääkaappiinkin. Seuraavana päivänä pihvinjämän ja hampurilaishimon risteytyksestä kuoriutui ajatus steak sandwicheistä - onkohan niille muuten oikeaa suomenkielistä käännöstä, kenties “pihvileipä”?

Laiskana ostin kaupasta paistovalmiit ciabattat, mutta muuten leipiin sai hyvin upotettua kaikenlaisia kanttuja, jämiä ja pullonpohjia. Mainiota ja nopeaa perjantairuokaa, mutta kehitysajatuksena, ensi kerralla näen sen verran vaivaa, että teen itse jonkun chutney-tyyppisen soosin. Ja sitä seuraavalla kerralla ehkä leivätkin itse. Laitan alle listan tämänkertaisista aineksistani, mutta joka kodista löytyy varmasti omat sovelluksensa jääkaapin perukoilta :) Loppuun varoitus, annoskoko on ohjeessa valtava!

Lohisalaatti grillistä ja inkiväärivinaigrette

Wed, 23 May 2012 00:00:00 +0000

Missasin huhtikuun kurkkuhaasteen, mutta inkiväärihaasteen ohi en kulje. Inkivääri on vakiovieras wokeissa ja salaateissa, mutta nyt halusin keksiä haasteeseen jotain muuta kuin wokkiin pilkotun inkiväärin. Lopulta taivuin kuitenkin tähän inkiväärivinaigretteen, se kun vaan maistui niin hyvältä aasialaishenkisessä salaatissa grillatun lohen ja fenkolin kaverina.

Lohi ehti hieman kypsähtää kuumassa grillissä yli, mausteet ja inkiväärisoosi pelastivat sen. Annoksesta riittää kahdelle, mutta meillä olisi kyllä syöty enemmänkin. :)

Grillilohisalaatti ja inkiväärivinaigrette

300g lohifilettä
1 fenkoli
1/2 kurkku
nippu kevätsipulia tai 2-3 uuden sadon sipulia varsineen
1/2 paprika
nippu korianteria silputtuna

Huhtasieniä ja korvasieniä

Mon, 21 May 2012 00:00:00 +0000

Kiitos ja anteeksi anoppi, varastin kesämökkisi pihalta kaksi korvasientä :) Lähdimme pitämään seisojalle uimakoulua anopin mökkirantaan, ja samalle reissulle nappasin mukaan sienikorin, jos matkan varrella olisi hyvännäköisiä korvasienipaikkoja. Pysähdyimme parillakin erilaisella hakkuualueella (kuivemmalla, kosteammalla, uudemmalla ja vanhemmalla hakkuulla), mutta en löytänyt sienen sientä. Myönnän tosin, olen aiemmin ollut vain syyssienihullu ja löysin korvasienten keruun vasta viime keväänä, joten voi hyvin olla, etten vain osaa katsoa oikeista paikoista.

Perillä mökkipihassa kuitenkin tärppäsi, löysin kaksi komeaa korvasientä - tai oikeastaan puolitoista, koska seisoja innostui kaivamaan toisen sienen ulos kuopastaan ja tärveli sen prosessissa pieniksi paloiksi. Puolitoista sientä on aika vähän, mutta en millään raaskinut jättää niitä pilaantumaankaan. Varsinkaan, kun bongasin kotipihalta huhtasieniä, joilla saatoin korvasieniä jatkaa - illan hämärtyessä vältin naapureiden katseet ja kävin nyppimässä huhtasienet talteen ;)

Perunasalaattia jääkaapin jämistä

Sun, 20 May 2012 00:00:00 +0000

Eilen en tehnyt mitään ruokaa. Sen sijaan suhasin rautakaupassa, lemmikkieläintarvikeliikkeessä, kahdessa puutarhaliikeessä, tuin ravintolapäivää (lounastin Parsalaiturilla kelpo parsa-entrecote -setin, harmi, että kamera unohtui matkasta!), kaivelin pihamaata ja vein koiran kahdesti pitkälle lenkille. Ja tilasin pitsaa, kun en jaksanut enää lähteä etsimään ravintolapäivän puitteissa iltasyötävää keskustasta, lähiseudun pop-up ravintolat ehtivät lopettaa tarjoilunsa ennen illallisaikaani.

Toissapäivänä kannoin kuitenkin korteni kekoon hävikistä herkuksi -hengessä, ja tyhjensin jääkaapista kasan jämiä perunasalaattiin. Tällä kertaa sangen perinteiseen kermaviilipohjaiseen. Yleensä komponentit ovat peruna, omena, maustekurkku, purjo tai punasipuli ja kaprikset, sekä sinappinen kermaviilikastike. Nyt vaihdoin jääkaapin tarjonnan pohjalta maustekurkun tuorekurkkuun, ja paistoin sekaan vielä pari siivua jämäpekonia. Hauskaa oli, että kaikki käytetyt aineet olivat tähteitä (ok, kermaviili oli avaamaton, mutta olin unohtanut käyttää sen toiseen ruokaan). Kunnollista valokuvaa en salaatista valitettavasti saanut otettua, mutta voi tuollainen epämääräisen näköinen mössökin maistua ihan hyvältä!

Pähkinäinen smoothie

Fri, 18 May 2012 00:00:00 +0000

Välillä jotain muutakin kuin grilliruokaa, aamupalaakin on päivittäin syötävä. Eipä sillä, olemme kyllä joskus testanneet, miten onnistuu aamupalan teko alusta loppuun grillissä, ja ihan hyvin onnistui. Ehkä joskus vielä kokeillaan aamukahvinkin keittoa pallon yllä ;)

Anyway, asiaan. Smoothieissa ei sinänsä ole varsinaisesti ohjeistettavaa - eikös ohje ole se, että summamutikassa otetaan marjoja, maitotuotteita, makeutusta ja mitä muuta haluaakaan, ja surautetaan sauva- tai tehosekoittimella pirtelöksi? Tässä smoothiessa on kuitenkin jujuna maapähkinävoi, joka antaa täyteläisyyttä makuun, ja rasvaa ja proteiinia sitä kaipaaville. Ohje on hyvin summittainen edellämainitun ohjeperiaatteen mukaisesti ;)

Maksa-sydänvartaat grillissä

Thu, 17 May 2012 00:00:00 +0000

Välillä tulee olo, että voisin tehdä blogia varten tekstitemplaten, johon jättää vaan tyhjät kohdat muuttujille. Sitten vaan kirjoittaessani täyttäisin päivän ruokalajiin sopivat sanat. Template alkaisi: “maistoin (täytä paikan/ravintolan nimi) joku aika sitten (täytä ruokalajin nimi), ja olihan sitä pakko päästä kokeilemaan kotonakin”.

No ei nyt sentään :) Mutta kuinkas kävikään, maistoin seisojan pentutapaamisessa viime syksynä mainiota savustettua poron sydäntä, ja yllätys, yllätys, olihan mun päästävä jotain sydänjuttua tekemään kotonakin, olkoonkin, että aikaa ehti vierähtää toinenkin tovi. Kun vihdoin ryhdyin tuumasta toimeen, tein sen niin hetken mielijohteesta, että jouduin tyytymään lähimarketin antimiin. Poron sydäntä en edes kuvitellut löytäväni, mutta ajattelin, että testataan possua, sen sydämiä löytyy yleensä vakuumistakin - jos ei muuta yhteistä poron kanssa, niin ainakin molemmat alkavat p:llä ;)

Uusia perunoita odotellessa: lämmin perunasalaatti

Tue, 15 May 2012 00:00:00 +0000

Sain hiljattain reissussa nenäni eteen ihanan perunalisukkeen, josta juontui mieleen, että miksipä ei kotonakin tekisi samanlaista. Meillä tehdään sekä perunasalaattia että paistettuja perunoita silloin tällöin, mutta yrttiöljyllä, rucolalla ja aurinkokuivatuilla tomaateilla höystetyt uudet potut olivat kuitenkin jotain, mitä ei vaan jostain syystä ole tullut mieleen laittaa omaan pöytään.

Myönnettäköön kuitenkin, matkan alkupuolella syöty lisuke ei enää viikko kotiinpaluun jälkeen ollut ihan tarkassa muistissa. Oliko se kylmää vai lämmintä? Oliko perunat paistettu vai höyrytetty? Koska muisti ei ihan pelannut ja oli lisäksi ristiriidassa isännän muistin kanssa, tein uusintaversion eri muistikuvia yhdistellen. Lopputulokseksi sain ihan kelpo yhdistelmän paistettua perunaa ja lämmintä perunasalaattia. Kotitekoisia kuivattuja tomaatteja ei ollut tällä kertaa varastossa, joten oikaisin käyttämällä kaupan puolikuivattuja (Ridderheimin muistaakseni) tomaatteja parmesan-pestoöljyssä, sain siitä tomaatin lisäksi myös yrttiöljyn.

Silakkapihvi-inhon laannutus

Sun, 13 May 2012 00:00:00 +0000

Isäntä oli pitkin hampain luvannut syödä, jos teen silakkapihvejä - ja vaikkei nyt taidakaan olla ihan silakkasesonki, oli kaupan (usein aneemisessa) kalatiskissä vadillinen ihanan tuoreita silakkafileitä. Kokonaisista oli valitettavasti turha haaveilla, mutta fileet näyttivät niin hyviltä, että pulitin niistä pyydetyn 7,95 euron kilohinnan. Vähän irvistäen tosin, kitupiikki mikä kitupiikki.

Silakkafileiden matkustettua jääkaappiin asti piti laatia jonkinlainen sotasuunnitelma, jotta saisin isännälle niin mieluisia silakkapihvejä, että ne pääsisivät jatkossakin ruokalistalle. Ensimmäinen taktinen valinta oli paistaa pihvit pannussa; rapea voi-korppujauho yhdistelmä varmasti uppoaisi, jollei itse silakka niin miellytä. Seuraava valinta oli tehdä houkutteleva täyte; perinteisen tillin (jamitämuutasinnenytmeneekään) sijaan laitoin pihvien väliin tomaattista tuorejuustotahnaa, jonka maustoin basilikalla. Valmistusmetodiin lunttasin ohjetta vielä täältä, joskin maut sovelsin tilanteeseen sopiviksi. Loppu kokkaaminen olikin lähinnä toivomista, että kaikki onnistuisi hyvin.

Grillauksen sivutuote

Sat, 12 May 2012 00:00:00 +0000

Olen varmaan jo maininnut useaan otteeseen, että 1) kun grillikausi on aluillaan, on pakko päästä grillaamaan koko ajan, ja 2) grillimme ei ole sellainen hieno kaasulla toimiva kesäkeittiö, vaan ihan tavallinen peruspallo. Haluan kuitenkin ajatella, ettei se rajoita ruuanlaittoa, vaan päinvastoin antaa uusia haasteita kekseliäisyydelle, jos mahdollisimman suuri osa ateriasta halutaan saada tehtyä takapihalla.

Tämä helppo lisäkesalaatti syntyi grillauksen sivutuotteena, kun kanankoipien lisäksi ritilälle päätyi myös kasvisviipaleita. Munat voi myös keittää jo aiemmin, ja tuoresalaattipohjan voi tehdä jo pikaisesti etukäteen tai sekoittaa ulkosalla grillattavien valmistuessa. Loppusalaatin kasaaminen onnistuu vaikka ruokapöydässä. Ei ehkä mikään kekseliäisyyden riemuvoitto (ja sellaisia meikäläiseltä ehkä turha odottaakin ;), mutta nopea, helppo ja herkullinen lisuke, joka on samalla tarpeeksi täyttävä perunankeiton poisjättämiseksi. Ja ihan yllättävän nättikin siitä tuli.

Couscoustäytteiset paprikat

Wed, 09 May 2012 00:00:00 +0000

Miksi lopettaa, kun kerran vauhtiin pääsee? Täytettyäni ensin kanankoipia couscousilla, piti seuraavana päivänä päästä täyttämään myös paprikaa. Ajattelin, että tässäkin couscous toimisi mukavasti kerma- tai riisipitoisen täytteen vaihtoehtona, ja olisi ainakin hieman kermaversiota kevyempää. Loput täytteestä tein “mitä nyt jääkaapissa on” -periaatteella, jauhelihaa, raastettu juustonkannikka, tomaattipyrettä, sipulia ja valkosipulia.

Paprikat maistuivat, ja yllättivät täyttävyydellään - unohdin jopa kaveriksi tehdyn tsatsikin jääkaappiin ja söimme sen vasta seuraavan päivän grillausten kanssa.

Grillatut kanankoivet couscoustäytteellä

Sun, 06 May 2012 00:00:00 +0000

Tuppaan jämähtämään asioihin, kun saan ajatuksen jostain, mitä haluaisin syödä. Näin hiljattain erään ravintolan ruokalistalla täytettyjä kanansiipiä, ja vaikka kyseiseen ravintolaan ei tullutkaan mentyä, enkä edes muista millä olivat siipensä täyttäneet, jäi ajatus kytemään jonnekin takaraivoni ruokamuistilokeroihin. Sieltä se taas pulpahti esiin, kun eilen mietin, mitä jääkaapin antimista valikoisin grilliin.

Siipiä ei ollut, mutta päätin testata broilerinkoiven täyttämistä, jotain oli saatava täyttää meni syteen tai saveen ;) Täytteeksi valikoitui couscous, koska ajattelin sen pysyvän turvallisesti koiven sisällä kuumassa grillissä. Couscousin sekaan nakkelin jämiä mehevöittämään lopullista täytettä; maapähkinävoilla höystetyistä nuudeleista yli jääneitä kevätsipulinvarsia sekä omenaa. Koipien ulkopinnalle sudin grillauksen aikana yksinkertaista barbecue-tyyppistä kastiketta, mutta niihin sopisi melkein millainen soosi tahansa, vaikkapa hyvän oliiviöljyn, sitruunan ja hunajan sekoitus.

Maapähkinävoilla höystetyt nuudelit

Sat, 05 May 2012 00:00:00 +0000

Hävikintorjuntakampanja mielessä tyhjensin naama punaisena jääkaapin sisältöä loman jäljiltä - olkoonkin, että osa pöperöistä olisi varmasti mennyt kaupaksi jos emme olisi lomilla olleet, kuusi purkkia rahkaa, yksi melkein kokonainen salaatinkerä, sekä kokonaiset maito- ja piimätölkilliset olivat hieman turhan paljon. Vaikka en “virallisiin” kampanjablogeihin lukeudu, olen niin kitupiikki, että inhoan aina tuhlata ruokaa roskiin. Ehkä nyt sitten uusin voimin ja puhtaalta pöydältä, toivottavasti :)

Onneksi joistain jämistä kuitenkin tulee tehtyä ruokaa, ja onneksi jotkut jämät säilyvät puoli elämää, vaikkei niitä jatkuvasti käyttäisikään. Campasimpukka kyseli taannoin blogissaan jämämaapähkinävoin käyttötapojen perään, ja meilläkin toisinaan lojuu avattu purkillinen jääkaapissa, tällä kertaa laskujeni mukaan viime vuoden puolella ostettu. Tähän nuudelireseptiin saa mukavasti tuhottua muutaman ruokalusikallisen maapähkinävoita, ja ruokakin valmistuu alta aikayksikön. Alkuperäinen inspiraatio on Noble Pigiltä, mutta en ole oikeastaan tehnyt samaa ruokalajia, vaan tarjoillut nuudelit lämpimänä ruokalajina.

Mereneläväisiä

Fri, 04 May 2012 00:00:00 +0000

Home sweet home. Skotlannissa reissaaminen oli antoisaa, mutta on kyllä kiva olla taas kotonakin, vaikken sinänsä loman loppumista kiiruhdakaan. Ennen kuin ryhdyn tänään taas itse kokkailemaan, (eilen ei yksinkertaisesti ollut virtaa), vielä yksi päivitys lomareissun ruuista.

Meriherkkuloihin vinkkasin jo aiemmin Edinburghin syömisistä kertoessani, mutta paneudutaan niihin nyt vielä ihan oman tekstinsä verran; niin hyviä (ja tuoreita!) olivat simpukat, ravut ja kalat, varsinkin länsirannikolla. Fine dining -paikat jäivät testaamatta, mutta rentoja, kohtuuhintaisia kalapaikkojakin oli tarjolla aika mukavasti.

Edinburghin syöminkejä

Thu, 26 Apr 2012 00:00:00 +0000

Hiljaista on ollut, mutta hengissä ollaan, lomilla vaan. Suuntasimme isännän kanssa Skotlantiin viikonvaihteessa, ja huomasimme, että hei, täältäkin saa ruokaa, ja paljon. Tai miltä kuulostaa neljän aterian päivätahti? :)

Reissu on nyttemmin jatkunut pohjoisempaan maaseudun rauhaan, joten täältä käsin on hyvä jakaa hieman tunnelmia taakse jääneen Edinburghin syöttölöistä. Myönnän puutteellisen tietämykseni skotlantilaisesta ruuasta, mielessäni oli etukäteen lähinnä kylmäsavulohta ja pihviä. Niin, ja haggista. Olin sikäli oikeassa, että kaikkia näitä löytyi, ja raaka-aineissa oli laatu kohdallaan. Muutenkin, Britannian ruokakulttuuria parjataan paljon, mutta toisaalta, monipuolisuudessaan tarjonta voittaa kotimaan, eikä monien tuotteiden kohdalla ole laadussakaan valittamista. Tämä päti myös Edinburghissa, missä tarjontaa oli paljon enemmän kuin mitä parissa päivässä ehti tutkimaan. Reissussa syömme yleensä isännän kanssa ns. helpoissa paikoissa, millä en nyt tarkoita hotellin baaria, vaan sellaisia ruokaloita, minne voi kävellä ilman pöytävarausta, tuulitakissa ja kamera kaulassa kunnon turistin tapaan. Ehdimme parissa päivässä kokeilla yhden perusbistron, yhden pubihampurilaisen (paljon vähemmän komponentteja kuin hamppareissa meillä, mutta tehty ihanaan kotitekoiseen sämpylään paksun ja mehevän pihvin kera), yhden sämpyläbaarin, pari kahvilaa, yhden lähi-idän ravintolan ja yhden seafood-paikan.

Kymmenen minuutin jälkkäri

Wed, 18 Apr 2012 00:00:00 +0000

…Jos sitäkään. Siskoni perhe toi tuliaisiksi pienen munajuustokiekon (ruska-juustoa), jota säästelin jääkaapissa pari viikkoa odottamassa sopivaa käyttöä. Olen joskus syönyt leipäjuustoa kanelikermassa paistettuna, joten halusin testata sitä myös munajuustoon. Tämä jälkkäri on varmasti kiireisen emännän toiseksi nopein vaihtoehto jäätelöpaketin avaamisen jälkeen, ja vaiva-palkintosuhde vielä paljon parempi (ooh, ihan itse tehtyä jälkkäriä ;) Valehtelematta, paistettu juusto valmistui alusta loppuun alle kymmenessä minuutissa. Ja oli myös ihan sairaan hyvää. Ja mainitsinko, että juuston paistamisessa ei oikeastaan voi mitenkään edes epäonnistua? :)

Ihan vaan fiilistelyä, eli grillikauden avaus

Sun, 15 Apr 2012 00:00:00 +0000

Heti alkuun on sanottava, että jos reseptiikkaa etsii, tämä on väärä kirjoitus - kuten otsikko sanoo, tämä on ihan vaan fiilistelyä grillikauden avaamisen kunniaksi :) Vaikka grillikamat odottivat valmiina jääkaapissa, räntäsateisen lauantain jälkeen oli vaikea uskoa sunnuntaiaamuna, että aurinko oikeasti paistoi. Mutta niin se vaan teki, ja pääsimme avaamaan grillikauden, parhaan vuodenajoista!

Olimme isännän kanssa pohtineet syksystä asti, millaisen grillin hankkisimme, kunnes pari viikkoa sitten kaiken tuon harkinnan jälkeen ostimme - tittididii - pallon. Mietimme ensin ulkokeittiötyyppistä kaasugrilliä, mutta hiilillä grillaamisessa on vaan oma fiiliksensä. Ja kevään hankintalistan näyttäessä kovin pitkältä, pallo oli juuri sopiva valinta myös taloudellisesti - jos se tuntuu jatkossa kotikokkailuun liian rajalliselta, saa kaasugrillejä marketeista varmaan tulevaisuudessakin.

Hartaasti hellan ääressä: Gumbo

Sat, 14 Apr 2012 00:00:00 +0000

Gumbo on ollut ruokakuntamme toivomuslistalla jo pitkään, joten kun lauantaiksi luvattiin sadekeliä, päätin ottaa tuon louisianalaisen padan vihdoin projektiksi. Mielikuvani gumbosta oli oranssinpunainen, mausteinen liemi, jossa on jotain pitkään hautunutta lihaa tai ehkä mereneläviä, mutta juuri sen valaistuneempi en aiheesta ollut, koska en ollut sitä koskaan maistanut. Joku saattaisi sanoa, ettei kannata kokeilla jotain, mistä ei tiedä, miltä sen edes kuuluisi maistua, mutta en nyt voinut päästää irti gumbosuunnitelmasta sen kerran päätettyäni. Nyt omaa versiotani syötyäni en vieläkään ole viisaampi “oikean” gumbon mausta, mutta ihan älyttömän hyvää tästäkin tuli, oli lähelläkään aitoa tai ei! :)

Poronkäristys, eiku saksanhirvipannu

Thu, 12 Apr 2012 00:00:00 +0000

Isäntä esittää silloin tällöin vienoja toiveita siitä, mitä ruokaa hän mielellään näkisi pöydässä (ja lisättäköön nyt vielä väärinkäsitysten välttämiseksi, että kyllä hän siihen ruuanlaittoon myös osallistuu, vaikka minä omin yleensä kaikki kivat tehtävät ;) Yksi toisinaan mainittu ruoka on poronkäristys, johon tartuin pari päivää sitten, kun seisoin vähän neuvottomana kaupassa ja yritin miettiä, mitä ruokaa tekisin.

Kitupiikkeys iski kuitenkin pakastealtaalla, ja otin kuitenkin saksanhirvikäristystä, joka oli lentänyt meille Uudesta-Seelannista asti. Todellista lähiruokaa… Ja kun kerran poronkäristys muuttui lennossa eri ruokalajiksi, päätin vielä lisätä mukaan vähän enemmän pekonia, sipulia ja timjamia. Ruokaa ei voinut enää venyvälläkään omallatunnolla kutsua poronkäristykseksi (poronkäristyksessä pitäisi varmasti lähtökohtaisesti olla sitä poroa ;), joten siitä tuli saksanhirvipannu.

Suklaamousse, pääsiäisen päätös

Tue, 10 Apr 2012 00:00:00 +0000

Haluaisin kamalasti tykätä mämmistä, mutta kun en oikein tykkää. Enkä edes ihan tajua miksi, koska tykkään melkein kaikesta muusta maltaisesta, leivästä, oluesta ja niin edelleen. Ja ylipäänsä en juurikaan keksi ruokia, joista en välittäisi. Mämmistäkin tykkäsin aiemmin, mutta jossain kohtaa siihen on ilmeisesti tullut kyllästys, koska enää se ei uppoa. Mämmin sijaan valitsimmekin pääsiäiseen sitten toisen ruskean jälkiruuan (en ole enää varma, kuulostaako tämä kauhean hyvältä ;), suklaamoussen.

Ohje on Yhteishyvän, ja siitä riittää jälkiruuaksi kuudelle pienellä santsivaralla. Mousse oli helppo ja onnistui mielestäni hyvin, ainut hankala kohta oli, että jäähdytin keltuais-voi-suklaaseosta hieman liian kylmäksi ennen vaahtoihin sekottamista, tankeaa massaa piti vähän lämmitellä uudestaan ennen kuin se suostui sekoittumaan. Vatkaamalla olisi tietysti sekoittunut kylmempänäkin, mutta muistelen, että valkuaisvaahto vaan käännellään suklaan sekaan, eikä sitä saisi enää lopussa vatkailla. Niin, ja kehuinko jo, että mousse maistui ihan pirun hyvälle? :)

Ylikypsä täytetty lampaanpaisti

Mon, 09 Apr 2012 00:00:00 +0000

Täyte jäi valitettavasti kuvasta, tässä näkyy vain päätypaloja.

Pääsiäisruokailu ei muuttunut kohtuullisemmaksi loppua kohden, vaan sunnuntaina jatkettiin lammastelua täytetyllä paistilla, jonka idean näin alun perin Siskot kokkaa -blogissa. Paistin halusin kypsentää hitaasti pienellä lämmöllä ylikypsän mureaksi.

Tunnustan heti kärkeen, että ajatus kaunis, toteutus ontuva. Seitsemän tuntia uunissa asustanut paisti oli kyllä hyvinkin kypsä, muttei sellainen hajoavan murea kuin toivoin. Keksin muutamankin asian, mikä toteutuksessa saattoi mennä pieleen: 1) kun paistomittarissa ei enää lämpötila noussut 75 asteesta pitkään aikaan, minulla meni hermo ja otin paistin ulos 2) käytin kypsennyksessä liian vähän nestettä ja paisti pääsi kuivahtamaan ja 3) paisti ei vaan ollut paras mahdollinen pala ylikypsentämiseen. Ehkä olisi ollut viisaampaa vaan jättää paisti tuttuun tapaan roseeksi sisältä, allaoleva ohje on muokattu sillä ajatuksella.

Hollandaisekastike

Sun, 08 Apr 2012 00:00:00 +0000

Lankalauantaina puuhattiin lähinnä kaikkea muuta kuin ruokaa, korjattiin polkupyöriä, kasattiin huonekaluja ja laitettiin vähän yrttipenkin tulevia taimia itämään, saa nähdä, mitä niille käy. Olen valitettavasti enemmän poro- kuin viherpeukalo ;)

Illalla tuli kuitenkin kokeiltua yhtä ruokajuttua, hollandaisekastiketta, ihan ensimmäistä kertaa. Olin napannut jo ahneuksissani parsaa marketista (en edes uskalla arvata, mistä kaukaa se oli vihannesosastolle lennätetty), ja isäntä sattui vinkkaamaan hollandaisekastikkeen suuntaan, mikä sai minut tajuamaan, etten ole koskaan syönyt hollandaisea kuin pussista tulleena. Tykötarpeetkin löytyivät jääkaapista, joten epäterve uteliaisuus pakotti heti kokeilemaan

Salsa verde lampaankareen kaveriksi

Sat, 07 Apr 2012 00:00:00 +0000

Pitkänäperjantaina teimme lampaankaretta isännän lohkoperunoiden, paistettujen kirsikkatomaattien ja tujakan salsa verden kera. Lampaan ohjeen laitan jakoon vähän myöhemmin, mutta ennakkona jaan jo tämän salsa verden ohjeen, koska se ansaitsee oman otsikkonsa :) Salsa verdestä on nimittäin tullut yksi meidän suosikkisooseista, se toimii niin paistetun kuin grillatunkin ruuan kanssa, riippumatta siitä onko kyseessä liha, kala vai kasvis.

Annoksesta riittää teoriassa neljälle, mutta me ahnehdittiin se kaksin. Alun perin olen tainnut käyttää salsa verdeen pastanjauhajien ohjetta, eilinen vihersalsa syntyi puolestaan näin:

Vielä yksi lampaankare

Sat, 07 Apr 2012 00:00:00 +0000

Monessa blogitaloudessa (ja tietysti muissakin huusholleissa) on tehty karitsan tai lampaan karetta pääsiäisenä. Laumasieluja oltiin meilläkin, pyöräytin lampaankaretta, isännän lohkoperunoita, salsa verdeä ja paistettuja kirsikkatomaatteja, hyvin samantyyppisen setin kuin mistä Campasimpukka raportoi omassa blogissaan. Ja ilokseni minunkin viritelmäni onnistui :) Eikä edes ollut vaikeata, laitoin uuniin ensin potut ja lampaan hieman myöhemmin (laskin siinä kohtaa hieman lämpötilaa), salsa verden tein lampaan ollessa uunissa ja tomaatit lampaan vetäytyessä paiston jälkeen.

Koska kohtuullisuus ei ole hyveeni, on pääsiäisen loppupäiville tiedossa vielä kunnon lammasöveri, valmistustaan marinadissa odottelee vielä lampaan paisti. Sen valmistustapa on vielä hieman arvonnassa, mutta suuntana todennäköisimmin joku tuntikausia uunissa asustava, ylikypsä juttu.

Munarikasta pääsiäistä!

Fri, 06 Apr 2012 00:00:00 +0000

…Pakkohan se oli päästä kerran sanomaan täälläkin, vanhat vitsit ovat aina parhaita ;) Viimeiset hässäkäntäyteiset viikot näkyvät myös täällä blogissa, arki-iltojen ruokiin ei ole uhrattu montaa ajatusta eikä kirjoituskelpoisia aterioita ole sen seurauksena juurikaan päässyt syntymään. Oikoteitä valmistetusta vihreästä currysta wokkivihanneksilla kun ei vaan riitä kauheasti asiaa, ainakaan montaa kertaa viikossa. Mutta nyt pääsee rentoutumaan useammaksi päiväksi ja mikä parasta, kokkaamaan ihan rauhassa!

Pääsiäisvapaat avattiin otsikon mukaan munarikkaasti, Noble Pigistä löytyi nimittäin inspiraatio tehdä uunimunia söpössä sämpyläpesässä. Ihana ajatus, miten se ei ole koskaan tullut aiemmin mieleen? Katin kontit muuten kaupoissa mitään munapulaa oli ainakaan meilläpäin, marketin hyllyyn ladattiin laatikkokaupalla jos jonkinlaista munasorttia. Vai ehtikö se pula loppua jo? Ehkä olen vain lukenut uutisia silmät ummessa ;)

Caesar-salaatti pekonilla

Wed, 04 Apr 2012 00:00:00 +0000

Tajusin mm. Siskot kokkaa-blogin ihania lammasreseptejä katsellessa, että en ole ehtinyt kokkaamaan lammasta kuin kerran blogin olemassaoloaikana, tai ainakaan muilla kerroilla en ole kirjoittanut siitä. Ja viime pääsiäisenä elin neljä päivää pizzan ja kaljan voimalla. Tai oikeastaan niin olen tehnyt aika monena pääsiäisenä, jos lampaanjalka on jäänyt kauppaan, mutta viime vuonna pääsiäiskokkailun puute johtui muutosta. Onneksi revanssin mahdollisuus on joka vuosi ;)

Tämä ei kyllä liittynyt mitenkään siihen caesar-salaattiin, josta aioin kirjoittaa. Vaikkei pääsiäisruokia ole vielä tänä vuonna kokkailtu, kaikkea vihreämpää on alkanut tehdä mieli. Caesar-salaattia meillä tehdään kerran-pari kuussa, viimeksi viime viikolla. Laiskaan arkiversioon olen tunkenut Hellmansia itsetehdyn majoneesin sijaan, ja rajansa on vihreän himollakin - salaattiin sopii aina pekoni, vaikkei se ihan oikeaan caesariin kuulukaan. Määrät ovat melko summittaisia, tätä ruokaa en ole koskaan tehnyt melko tarkasti mittaamalla.

Avokadosalaatti

Mon, 02 Apr 2012 00:00:00 +0000

…tai guacamole palasina muutamalla lisäosalla. Kaupasta taisi tulla otettua avokadoja vähän isommalla kädellä, joten tällä viikolla niitä sitten tarjoillaan ties minkä kanssa. Tästä raikkaan limettisestä salaatista ei tullut nälkäisenä otettua yhtään edustavaa kuvaa, mutta se maistui siitä huolimatta perjantainachojen kaverina. Jostain syystä olen myös tykästynyt ituihin avokadon kanssa (ei hajuakaan miksi), niitä piti päästä tunkemaa salaattiin myös :)

Seuraavaksi pitääkin ruveta kantamaan kaupasta hullun lailla kurkkuja, huhtikuun ruokahaaste on nimittäin selvinnyt ;) Onnittelut maaliskuun ruokahaasteen voitosta siis Viva Ciabatta -blogille!

Guinness-suklaakakku

Sun, 01 Apr 2012 00:00:00 +0000

.JPG)

Eilisille vieraille (nyt pääsimme viettämään seisojan synttäreiden jatko-osaa) tein kahvin kanssa guinness-suklaakakkua, jonka reseptiä olen kuolannut Viivin ja Wagnerin keittokirjasta jo pidemmän aikaa. Vieraita meillä nimittäin käy aika harvoin ja ihan niin ahne en vielä ole, että kehtaisin leipoa kakkuja vaan minulle ja isännälle, jolleivät tekosyyt ole kunnossa ;)

Kakku oli helppo, mutta ohjeeseen oli tainnut iskeä painovirhepaholainen. Sokeri puuttui ohjeen raaka-ainelistalta kokonaan, mutta löytyi kyllä valmistusohjeesta, joten lisäsin sitä summamutikassa desin verran itse. Lisäksi kuuden desin jauhomäärä teki kakusta hieman turhan jauhoisen, neljällä-viidellä desillä lopputulos olisi varmaan aika passeli. Jälkiviisaanan googlasin vielä, miten guinness-kakkua on muualla leivottu; ainakin Amalfin sitruunojen ohjeessa jauhoa tosiaan oli vähemmän. Niin tai näin, ei lopputulos nytkään maistunut pahalta.

Perjantainachot

Sat, 31 Mar 2012 00:00:00 +0000

Kaukaa viisaasti (jei, kerrankin!) pyysin isäntää tuomaan kaupasta jotain oluen päälle sopivaa nopeaa syötävää eilisillaksi, koska tiesin poikkeavani töiden jälkeen kollegan synttäriolusilla, ja kotiin päästessä olisi aivan kirkuva nälkä. Isäntä nappasi marketista ainekset nachos supreme -tyyppiseen (sanon “tyyppisen”, koska en ole perehtynyt siihen mitä kyseiseen ruokalajiin oikeasti kuuluisi) annokseen, jauhelihaa, jalapenoja, cheddaria, avokadoja ja ranskankermaa. Niistä syntyivät maukkaat ja yllättävän täyttävät perjantainachot, joiden kylkeen tein avokadoista tällä kertaa salaatin guacamolen sijaan; reseptin laitan erikseen toisen kerran jakoon. Jalapenot unohtuivat nälän keskellä lopullisesta annoksesta, mutta laitan ne kuitenkin ohjeeseen, jos ensi kerralla muistaisin paremmin.

Merellinen pasta ohjeen vierestä

Thu, 29 Mar 2012 00:00:00 +0000

Me yritetään käydä kaupassa vain noin kerran viikossa. Välillä se jää ihan vaan yrittämiseksi, mutta silloin kun onnistuu, se asettaa haasteita syömisen suunnittelulle - tai oikeastaan haaste on se, että pitää ylipäänsä vähän suunnitella. Suunnitelmat tuppaavat usein muuttumaan, mutta onneksi muutoksista poikii usein ihan mukavia yllätyksiä :)

Niin kävi eilen, kun olin ajatellut tehdä pasta puttanescaa Ghetto Gourmetin useammassa blogissa testatulla - ja kehutulla - reseptillä. Anjovista oli edellispäivän caesar-salaatista vielä vajaa purkki ja kapriksiakin piti sopivasti olla tartar-pihvin jäljiltä. Mutta ei ollutkaan. En halunnut testata reseptiä vajailla aineksilla, mutta halusin toisaalta kuitenkin hyödyntää anjovikset, eli ilmassa alkoi olla hyviä keittiökriisin aineksia ;) Paniikinomaisen kaappien kaivelun jälkeen päädyin käyttämään ylähyllyltä löytyneen tonnikalapurkin ja vaihtamaan reseptikokeilut suosiolla merelliseen arkipastaan. Ja kannatti, lautaselle päätyi supersimppeli, nopea ja valehtelematta (oikeesti) herkullinen pasta! Tunnustan, etten ole koskaan laittanut anjovista pastaan, mutta jatkossa teen niin useamminkin.

Lämmin couscous-salaatti

Tue, 27 Mar 2012 00:00:00 +0000

Possupullien lisukkeeksi tein lämpimän couscous-salaatin, joka menisi varmaan mukavasti myös pääsiäislampaan kylkiäisenä. En tiedä johtuuko lähestyvästä pääsiäisestä ja lampaan kanssa assosioituvista minttuisista jutuista vai jostain muusta, mutta ainakin minulla couscous-, kvinoa-, linssi- ja papupohjaiset yrttiset lisukkeet nostavat päätään erityisesti näin keväisin. Makuja kotoa -blogin tabboulehista virisi idea couscous-lisukkeen tekemisestä (varsinkin, kun kuivaruokakaapin hyllyllä kummitteli yksi pidempään auki ollut couscouspaketti), ja lämpimän version tekemiseen katselin mm. tätä BBC Good Foodin ohjetta. Lopullinen tuotos on kuitenkin aika pitkälti yhdistelmää siitä, mitä jääkaapissa sattui olemaan, plus puolikas kaupan ruukkumintusta. Pähkinät, mantelit tai pinjansiemenetkin olisivat sopineet tähän hyvin, jos vain olisin muistanut niitä ostaa ;)

Roskisdyykkarin tartarpihvit eli vastaukseni maaliskuun ruokahaasteeseen

Sun, 25 Mar 2012 00:00:00 +0000

Kulinaarimurulan järjestämä maaliskuun ruokahaaste mielessä kävin minäkin hiljattain penkomassa lähikaupan roskiksen toivoen, että käteen osuu muuta kuin jäätelöpaperi tai syöty purkka. Kiehtova haaste jälleen kerran, ja herätti ajatuksia siitä, kuinka uteliaita me tosiaan olemme toistemme syömisistä - minä ainakin olen ;) Ja jotkut toiset vielä uteliaampia, alkuvuodesta muistan erään miehen kaupan kassalla kommentoineen, josko meidän perheen pitäisi hankkia lehmä, kun oli niin monta maitotölkkiä. Voi hyvänen aika!

Anyway, omalla vakoilureissullani yritin tähdätä vähän pidempään kuittiin, mutta olin samalla päättänyt, että ekalla mennään, eikä kuitteja vaihdella. Vaikka kuitti oli muuten einesvoittoinen, löytyi siltä ilokseni paistia ja perunaa, jotka antoivat paljonkin vaihtoehtoja pyöriteltäväksi - en joutunut tekemään kissanhiekka-turkinpippurisämpylöitä kuten ensivilkaisulla pelkäsin ;) Valituista raaka-aineista päädyin tekemään tartarpihviä kahdella tavalla sekä kaveriksi perunasalaattia; bonuksena olin ajatellut heittää mukaan kuitilta kolmannen tuotteen, ruisnapit, mutta huomasinkin lukeneeni kuittia väärin, siellä puhuttiinkin saaristolaisnapeista. Niin tai näin, ruisnapit toimivat näppärinä alustoina pihveille.

Pullapossujen possupullat

Sat, 24 Mar 2012 00:00:00 +0000

Tavallisen pullan suhteen emme ole erityisen persoja, mutta lihapullien kanssa olemme varsinaisia pullapossuja. Ja koska perjantaina tuli hieman viiniteltyä, tänään iski himo saada oikein mausteisia pullia. Ja kuka minä olisin väittämään nälkäiselle vatsalleni vastaan ;)

Tämän ohjeen ainut juju on, että pullat on tällä kertaa tehty kokonaan possusta. Täyteläinen possu ja kipakka, makea tomaattikastike muodostivat mukavan makukokonaisuuden. Muutoin itse pullien resepti on hyvin samanlainen kuin perinteisten lihapullien, ja tulisuuskin tulee kastikkeesta, ei itse pullasta.

Arki-illan kalakeitto

Thu, 22 Mar 2012 00:00:00 +0000

Arkkupakastimesta toistaiseksi haaveillessa, meidän jääkaappipakastimen pakastinpuoli (tai pitäisi varmaan sanoa “osa”, koska ei se mikään puolikas ole) on melko turvoksissa. Viime viikkoina olen ottanut projektiksi syödä vanhoja pakasteita mahdollisimman paljon pois, kyytiä ovat mm. saaneet pakastemarjat vispipuuron muodossa, sekä banaaninlehdet ihan muuten vaan.

Tällä kertaa oli pakasteseitin vuoro. En oikeastaan edes tykkää ko. tuotteesta, mutta aina välillä uskottelen itselleni, että saan siitä tehtyä jotain hyvää, ja että kannattaahan sitä nyt ostaa kun on niin edullistakin, ja kun valkoinen kala on tunnetusti korkeaproteiinista ja vähärasvaista. Ja sitten se paketti muhjuuntuu pakastimessa puoli vuotta.

Paperikääreessä höyrytetyt kanankoivet

Wed, 21 Mar 2012 00:00:00 +0000

Otsikon oli tarkoitus kuulua “banaaninlehdessä höyrytetyt kanankoivet”, vähän samaan tyyliin kuin aiemmin tekemäni kuha, mutta kuinkas kävikään, pakastimesta kaivamani banaaninlehdet eivät enää tehneet yhteistyötä. Viikattua, jäistä lehdenjämää ei saanut avattua, vaan se hajosi liian pieniksi palasiksi minkään muun kuin herneen paketointiin. Onneksi lähimuistissa oli ihanan Siskot kokkaa -blogin paperiin kääritty kala, jonka innostamana paketoin koivet mausteineen leivinpaperiin banaaninlehden puutteessa :)

Vaikka lehti vaihtui paperiksi, makumaailma pysyi Aasiassa alkuperäisen suunnitelman mukaan. Harmillisesti Santa Marian extra creamy -kookosmaito ei ollut minun suuhuni kermaista, vaan maistui normaalia pliisummalle kookosmaidolle, jota on teollisesti saostettu. Lisäksi se juoksettui klönttiseksi uunissa, mitä en muista aiemmin tapahtuneen muiden merkkien kanssa. Jostain syystä kookosmaito on muutenkin sellainen tuote, että kalliimmat brändit ovat olleet minun makuuni melkein järjestäin kehnompia, ja parhaat tuotteet ovat löytyneet kaupan halpisbrändeistä tai - vähemmän yllättäen - aasialaiskauppojen hyllyistä. Mutta makuasioitahan nämä ovat, vika voi hyvin olla tässäkin kitupiikissä ;)

Mustikkainen vispipuuro

Mon, 19 Mar 2012 00:00:00 +0000

Sovimme isännän kanssa jo ennen viime viikonloppua, että lauantain vieraskoreilun päälle emme sunnuntaina tee mitään hyödyllistä. Ja hyvin valitsimmekin ei-minkään-tekemispäivän, oli mukava ulkoilla seisojan kanssa auringonpaisteessa ja mennä sen jälkeen ulkoruokintalounaalle. Kävimme Lönnrotinkadun Emmyssä, joka on sinänsä ihan sympaattinen paikka ja listallakin on kaikkea mielenkiintoista moneen muuhun kiinalaiseen verrattuna, mutta joka kyllä jätti toisellakin käyntikerralla vähän kylmäksi. Ajatus hyvä, toteutus ontuu.

Anyway, illemmalla teki vielä jotain syötävää mieli, joten päätin pitkästä aikaa tehdä vispipuuroa. Pieni kriisi pukkasi kyllä siinä kohtaa, kun huomasin pakastimessa olevan vain puolisen desiä puolukoita. Idea oli kuitenkin jo iskostunut päähäni, joten vispipuuroa tein, muutamasta puolukasta sekä hieman useammasta mustikasta :) Ohjeen nappasin Kädenvääntöä -blogista, ja tein pari pientä muutosta reseptiin: lisäsin marjojen määrää, sekoitin jämäpuolukat mukaan (antoivat mukavan puolukan happamuuden) sekä laitoin vaniljasokerin jo puuroon, en maitoon. Helppoa kuin mikä ja hävisi nopeasti välipalana ja aamiaisena, mutta suosittelen seuraamaan mannaryynipaketin ohjetta - vatkaa ryynit ripotellen, älä lapa niitä kahtena könttänä desimitasta kattilaan ja palaa vatkaamiseen vasta, kun olet puuhannut jotain muutakin välissä ;)

Yksinkertainen syntymäpäivämenu

Sun, 18 Mar 2012 00:00:00 +0000

Meillä vietettiin lauantaina synttäreitä - eikä siis tietenkään minun tai isännän, vaan koiran :D Myönnetään tosin, puoliksi käytin koiran synttäreitä tekosyynä pyytää joku meille kyläilemään, niin harvoin tulee tehtyä syötävää muille. Vaikka toki itse päivänsankarikin sai juhlapäivän kunniaksi huomiota ja lahjoja osakseen, vaikka kylään tulikin vain ihmisvieraita. Harmillisesti juhlia ehkä eniten odottanut seitsemänvuotias siskontyttöni - seisojan rakas leikkikaveri - ei sairastumiseltaan päässytkään mukaan, mutta kutsu on voimassa, eli uusi yritys heti kun vointi on parempi! :)

Täytetyt kananmunat

Sat, 17 Mar 2012 00:00:00 +0000

Kolesterolivaroitus! Näihin pieniin suupaloihin kätkeytyy keltuaista, majoneesia ja mätitahnaa, joten en suosittele syömään niitä veriarvojen mittausta edeltävänä päivänä. Täytettyjä munia tehtiin seisojan 1-vuotissyntymäpäiville, kun halusin salaatin ja savukalan kylkeen jotain muutakin pientä palaa, jonka tuli myös olla gluteenitonta. Munat olivat sikäli helppoa tehtävää, että ne eivät oikeastaan voineet mennä pieleen, ja pienellä näpertämisellä sai aikaan melko näyttävän lopputuloksen. Ja kohtahan on pääsiäinen, joten munat ovat juuri nyt sesongissa! ;)

Ulkoruokintaa Murussa

Fri, 16 Mar 2012 00:00:00 +0000

Huh kiirettä! Tällä viikolla olemme melkein joka ilta olleet kotona vasta iltamyöhällä, milloin töissä, milloin mukavammissa koira- tai muissa menoissa. Olenkohan tehnyt lämmintä ruokaakaan kuin yhtenä päivänä?

Eilinen iltameno, dinneri Murussa, on kuitenkin ruokaan liittyvää, ihanaa arjesta irrottautumista, joten siitä voi toki kirjoittaakin. Lupasin sitäpaitsi blogin aloittaessani huutelua myös vieraista pöydistä, mutta toistaiseksi sitä ei oikein ole ollut, koska olen laiska kantamaan kameraa ravintolaan (syömäänhän sinne mennään, right?). Tämänkään jutun kuvat eivät tee ruualle oikeutta, räpsin ne aika pikaisesti, jotta pääsisin keskittymään olennaiseen.

Makaronilaatikko

Tue, 13 Mar 2012 00:00:00 +0000

Makaronilaatikko ei ole aikoihin ollut mikään suuri suosikki, koska yhteen aikaan sitä tuli tehtyä melkein joka viikko hillitön satsi, jotan sitten syötiin monta päivää. Alkaahan se maistua vähän puulta jossain kohtaa.

Viikonloppuna tuli kuitenkin pitkästä aikaa ihan perinteisen, twistittömän makaronilaatikon himo. Koska aineet ovat melkein aina jääkaapissa, pääsin samoin tein antamaan mieliteolle periksi (ei, mulla ei ole selkärankaa ;). Ainut poikkeama ns. perusversiosta oli se, että laitoin mukaan pekonia, koska jääkaapissa ei ollut sikanautaa, vaan pelkästään naudan paistijauhelihaa. Pitää makaronilaatikossa possua ja rasvaa olla.

Kattilaleipä eli no-knead-bread

Sun, 11 Mar 2012 00:00:00 +0000

“Rustiikkinen” on sana, jolla kuvataan paljon kivoja, maanläheisiä asioita, mutta joka on myös aikamoisen ylikäytetty kuvaamaan kaikkea ei-niin-viimeisen-päälle-siistinnäköistä. Jälkimmäinen sopii ehkä minun kattilaleipääni, siitä tuli ulkonäöltään rustiikkinen ;)

Mutta pirun hyvää siitä tuli myös möykkyisestä ulkomuodostaan huolimatta. Kattilaleivästä on saatu lukea eri blogeissa vaikka kuinka, joten olihan sitä kokeiltava minunkin. Leipä, josta tulee kuohkea ja rapeakuorinen ilman vaivaamista vaan kuulosti liian hyvältä ollakseen totta: sen jälkeen, kun puolisen vuotta sitten päätin ryhtyä leipomaan enemmän - koska kaupan paperipussileivän 3-4 euron hinta syletti - olen oppinut tekemään ruislimpuista juuri mieleisiäni, mutta vaalea leipä takkuilee vielä. Voisiko sellaista leipää olla, joka onnistuisi noin helposti?

Uusi lelu ja thai-naudanlihasalaatti

Sat, 10 Mar 2012 00:00:00 +0000

Olen pitkään jo hingunnut järjestelmäkameraa, ja vihdoin saimme sellaisen hankittua, ihanaa! Se ei tietenkään valokuvaajaa paranna, mutta mahdollistaa kuvien ottamisen vähän hankalammissa olosuhteissa. Jokainen digipokkarin käyttäjä tietää esimerkiksi, miten hankalaa on talviaikaan saada riittäviä valo-olosuhteita ruokakuviin. Ruuan lisäksi kuvaan paljon seisojaa touhuissaan, jolloin mukana on paljon vauhtia, liikettä ja pitkiä etäisyyksiä, tehden pokkarikuvaamisen melko hankalaksi.

Kameraksi valikoitui Canon EOS 600D, joka jäi mieleeni ainakin Sitruunaruohon kehuista alkuvuodesta. Minua veti Canonissa puoleensa lisäksi sen tuttuus (olen digipokkareissakin ollut canonisti), sekä se, että kuulemani mukaan Canoniin pystyy (ilmeisesti) yhdistelemään geneerisiä filttereitä sun muita kikkuloita melko helposti, mikä sopii kitupiikin kukkarolle, kun lisärompetta pitää varmaan jossain kohtaa hankkia. Objektiiveja ei ole kuin vasta kamerapaketin mukana tullut 18-55 IS II, mutta jo sen kanssa on niiiin kiva kuvata!

Thai-salaatti papaijasalaatista muunneltuna

Thu, 08 Mar 2012 00:00:00 +0000

Salaatti ennen nuijimista.

Toivon asiaan paremmin paneutuneita hifistelijöitä sulkemaan nyt joko silmänsä tai ainakin katsomaan ohjetta sormien läpi, tässä reseptissä oiotaan sekä pää-raaka-aineen että vähän muunkin kanssa. Tämän varoituksen jaettuani haluan aloittaa kertomalla, että enemmän tai vähemmän autenttinen thairuoka on yksi taloutemme heikkouksista (olen kyllä varmaan jakanut tämän breaking newsin monesti ennenkin ;). Pakottava himo thairavintolaan iskee säännöllisin väliajoin, ja monesti kyseistä himoa lääkitään kotioloissakin. Erilaisten curryjen lisäksi olemme hurahtaneet thai-tyyppisiin keittoihin ja salaatteihin, joita nähdään joko aterian päätähtenä tai milloin minkäkin proteiinin lisäkkeenä.
Papaijasalaatin löysin vuosia sitten thairuokakurssilla, mutta salaatin ongelmana kotioloissa on vihreän papaijan hankala saatavuus muualta kuin aasialaiseen ruokaan erikoistuneista kaupoista. Silloin tällöin teemme raaka-aine retken Hakaniemen ja Kallion puoteihin, mutta niistäkään ei aina tärppää, joten pääosin salaattia tehdään niin, että papaijan tilalle vaihdetaan iki-ihana supisuomalainen raaka-aine: kaali. Muista korvike-som tameista eri pääraaka-aineilla ovat bloganneet ainakin Ankerias Vipunen ja Pieni Vispiläkauppa. Mainioita ja minun versiotani huolellisempia ohjeita!

Lohkoperunat uunissa isännän tapaan

Wed, 07 Mar 2012 00:00:00 +0000

Rakkauspihvien kanssa tehtiin näitä lohkoperunoita, joiden reseptin lupasin jakaa jälkikäteen. Nämä eivät mitään rakettitiedettä ole, mutta uskoisin, että isännän lisäksi on muitakin, jotka eivät jaksa syödä pottujaan (keitettyinä) pottuina, joten ei perunamuunnelmia koskaan voi liikaa olla. Ja sattuneesta perunanirsoudesta johtuen, nämä rapsakat lohkopotut ovat perinteisesti päätyneet olemaan isännän käsialaa.

Lohkoperunat isännän tapaan (kahdelle)

6 jauhoista perunaa, esim. rosamunda

marinadi

1 rkl balsamiviinietikkaa
1 rkl kuivattua valkosipulia jauhettuna
1 rkl kuivattua oreganoa
1 tl jauhettua cayennepippuria
1/2 dl oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria

Gluteeniton sitruuna-marenkitorttu

Mon, 05 Mar 2012 00:00:00 +0000

Seisoja täyttää ensi viikolla vuoden, ja parin viikon päästä viikonloppuna juhlitaan synttärikahveilla. Myönnetään, olemme niitä höperöperheitä, joissa vietetään koirien synttäreitä, ihmisten ei niinkään :)

Ihmisvieraiden tarjoilujen suhteen halusin jo viime lauantaina tehdä vähän etukäteistestailuja, koska juhlijoiden joukossa on gluteenitonta ruokavaliota, ja gluteenittomien jauhojen käyttö ei ole mennyt minulla aina ihan - köh - sujuvasti. Sitäpaitsi ostin elämäni ensimmäisen kakkuvuoan, joten nyt leivotaan, meni syteen tai saveen!

Testattavaksi valikoitui sitruuna-marenkitorttu. Ainakin Tee ite parempaa -blogin ja Kinuskikissan reseptit toimivat vakoilukierroksella inspiraation lähteinä, mutta lopullinen versio oli hybridi Pirkan piirakkaohjetta kopioituna ja isoäitini sitruunatahnaohjetta. Tahna kuuluu alun perin ehkä parhaaseen maistamaani täytekakkuun. Mikään selaamistani ohjeista ei ollut gluteeniton isoäidin sitruunatahnaa lukuunottamatta, mutta koska kyseessä oli ihan vain testikierros, päätin katsoa mitä tapahtuu, jos vain korvaan ohjeen torttupohjan vehnäjauhon gluteenittomalla.

Thai-maustetut sinisimpukat

Sun, 04 Mar 2012 00:00:00 +0000

Simpukoita meillä tehdään nykyisin verrattain usein niiden ollessa sesongissa, eli niinä kuukausina, joiden nimessä on r-kirjain. Enkuksi siis, suomeksi laskiessa kausi olisi ihan liian lyhyt ;) Konseptitasolla ihastuin tuoreisiin simpukoihin reilu kymmenen vuotta sitten Irlannissa, missä kiinnitin kaupassa huomion tämän hienompana pitämäni herkun edulliseen kilohintaan; 1 kg pussin hinnaksi tuli vaivaiset 3-4 euroa. En kuitenkaan tuolloin uskaltautunut/innostunut simpukoita kokkaamaan, vaan tein ensimmäiset omat simpukkakokeiluni vasta vuosia myöhemmin Suomessa.

Suomessa hinta on tänä vuonna ollut n. kympin kieppeillä kilolta, eli ei mitään älyttömän edullista huomioiden, että painossa on paljon kuorta mukana. Toisaalta, ei niin hirveän kallistakaan koska 800g riittää reilusti ruokkimaan kaksi henkeä, ja simpukoiden ostamiseen kuuluu palveluna se, että myyjä käy pyytämäsi satsin läpi ja poistaa kuolleet yksilöt, jotta niistä ei joutuisi maksamaan ja sitten heittämään kotona pois. Joissain kaupoissa on näkynyt kahta hinnoittelua niin, että simpukkansa saa edullisemmin ilman tätä palvelua, mutta itselleni se tuntuu hieman huijaukselta, en halua maksaa yhtäkkiä ylimääräistä jostain, mikä on aina kuulunut palveluun. Toisin sanoen, tämä kitupiikki on jättänyt simpukat tiskiin kahden hinnan kaupoissa ;)

Rakkauspihvit

Sat, 03 Mar 2012 00:00:00 +0000

Helmikuun mentyä viimeistä ateriaa pohdiskellessa, olen vähän mietiskellyt myös ensimmäisiä aterioita. Tarkemmin ottaen, isännän ja minun ensimmäistä yhteistä ateriaa, mikä onkin sikäli ajankohtaista, että vuosipäivä on pian taas ovella. Tsihihii, hyi miten ällöpyllyromanttista!

Tai sitten vähän vähemmän romanttista, ensimmäiset viisi (mikä saattaa olla reilusti alakanttiin arvioitu määrä) yhteistä ateriaamme taisivat nimittäin tarjota lähiseudun pizzakuppilat kotiinkuljetettuna. Ilmeisesti sen jälkeen iski pizzakyllästys, koska kerran sitten sovimme tärskyt kauppaan ja keräsimme koriin pihviaterian ainekset. Perusturvallista, mutta toisaalta sellaista, mitä on helppo tehdä sellaisellekin ihmiselle, tai sellaisen ihmisen kanssa, jonka lempiruokia ei vielä täysin tunne - olkoonkin, että tiesin isännän olevan melko kaikkiruokainen ja tykkäävän chilistä.

Sitruunainen linssisalaatti

Thu, 01 Mar 2012 00:00:00 +0000

Taas etenen vähän epäkronologisessa järjestyksessä kirjoitusteni kanssa, ja täysin sinisilmäisesti myös tunnustan asian :) Linssisalaattia tehtiin nimittäin jo sunnuntaina tuorejuustolla täytetyn broilerin rintafileen kaveriksi. Ruokahimot menevät meikäläisellä selvästi kausittain ja sitten tulee totaalinen kyllästyminen joksikin aikaa; viime aikoina on ollut linssikausi, olen kovin usein tehnyt niistä kyytipoikia liharuuille peruna/pasta/riisivaihtoehtojen sijaan. Linssit ovat näppäriä, koska eivät vaadi liotusta (ainakaan ne perinteiset oranssit tai nämä vihreät), ja kelpaavat sikäli nopeutta (tai hermoja, jos ruoka ei valmistu riittävän nopeasti ;) vaativaan arkikokkailuun.

Helmikuun viimeinen borssikeitto

Wed, 29 Feb 2012 00:00:00 +0000

Helmikuun ruokahaasteen voitti Kulinaarimuruja -blogin Elviksen sydänkohtausleipä huikealla äänimäärällä, onnittelut voittajalle! Itselleni samainen ruokahaaste oli ensimmäinen, osallistuin porsaan ribseillä ja chili-coleslawilla. Oli hauskaa jännittää kisan etenemistä, miettiä eri reseptivaihtoehtoja ja ihastella muiden osallistujien herkkuja. Varsinkin Ahmijan sianpääprojekti oli vaikuttava, täytyy ehdottomasti päästä joskus kokeilemaan.

Ensikertalaisen haasteeseenosallistujan sekä bloginoviisin näkökulmasta ehkä ilahduttavinta oli kuitenkin kuulla, että joku - täsmällisemmin Kotona Tehtyä -blogin emäntä - oli ihan oikeasti kokeillut reseptiäni, ja jättänyt vielä kommentin, että hyvin oli toiminut. Voi miten kivaa! Olen nyt ihan ruokahaastekoukussa enkä malta odottaa, että maaliskuun haaste julkistetaan :)

Tuorejuustolla täytetty broilerin rintafile

Mon, 27 Feb 2012 00:00:00 +0000

Sunnuntai oli siivouspäivä. Isäntä ja seisoja lähtivät koirapuistoon auringonpaisteesta nauttimaan, ja minä jäin puunaamaan kaikenlaista ällöttävää keittiöstä - ei erityisen fiksu työnjako nyt, kun jälkeenpäin asiaa ajattelen ;) Mutta olipahan mukava kokata sunnuntairuuat keittiössä, jossa ei tarvinnut raivata itselleen työskentelynurkkausta pöydillä lojuvien kippojen ja kuppien, koirankarvan ja ties minkä keskelle. Tunnustan, meillä kyllä siivotaan melko ahkerasti mutta sotketaan vielä ahkerammin!

Ohjeesta riittää kahdelle kevyen lisäkkeen (meillä linssisalaattia, jonka ohjeen laitan jakoon lähipäivinä) kera, tai kolmelle jollain tuhdimmalla lisäkkeellä, esim. valkosipuliperunat toimivat hyvin.

Verigreippi-rucolasalaatti pekonilla ja leipäkuutioilla

Sun, 26 Feb 2012 00:00:00 +0000

Keväisempien makujen etsintä jatkuu meidän taloudessa. Tällä kertaa niitä saatiin verigreippi-rucolasalaatista, jonka maut olivat jo keväisen raikkaita vaikka sitrukset varmaan tyypillisimmin talvisesongin hedelmiä. Itseni oli jo pidempään tehnyt mieli tämäntyyppistä salaattia, mutta tiesin isännän vierastavan sitruksia, jolleivät ne ole kiltisti menneet hänen mehulasiinsa :)

Jottei salaatti aiheuttaisi kummallekaan syöjälle liian suurta sitrusshokkia, laitoin siihen greipin karvauden vastapainoksi makeaa hunajaa, suolaista pekonia ja lempeitä paistettuja leivänpaloja. Yhdistelmä toimi hienosti ja bonuksena tummanvihreän rucolan ja oranssin greipin kontrasti myös näytti kauniilta (olisin tietysti voinut asetella salaatin johonkin edustavampaan astiaan kuin pyrex-kulhon kanteen, mutta laiskan tiskaajan ei sovi olla nirso ;). Ohjeen mukaisesta määrästä riitti kahdelle broilerinkoipien ainoaksi lisäkkeeksi, mutta yhtään kevyempi pääraaka-aine olisi vaatinut varmaan vähän isomman salaatin.

Bruschetta

Sat, 25 Feb 2012 00:00:00 +0000

Perjantain paras hetki oli, kun työkaveri ilmestyi huoneeni ovelle kyselemään kaljaseuraa. Koko viikko oli ollut kaoottisen kiireinen, ja tuoppi tuli todella tarpeeseen. Olut ei ole pitkään aikaan maistunut niin hyvälle!

Kotimatkalla kaupan kautta poiketessani totesin, etten jaksa alkaa kummemmin kokkailemaan vaan nappasin mukaan valmiita tarpeita jonkin sortin antipastopöydäksi; leipää, parmankinkkua, salamia, piri-piri täytteisiä oliiveja (mulla on ehkä tavattoman huono maku, mutta kyseisen sarjan peltipurkissa myytävät halpisoliivit ovat suosikkejani), vuohenjuustopötkylän, aurinkokuivattuja tomaatteja ja artisokkia.

Pinaatti-perunamuhennos ja paistettu siika

Thu, 23 Feb 2012 00:00:00 +0000

Kirjoitukset eivät nyt kulje ihan kronologisesti, mutta tuskinpa tuolla niin väliä. Aiemmin kirjoitin tarjoussiikafileistä, joita ostin sekä viikonlopun ruokatarpeiksi että graavisiikaa silmälläpitäen. Nyt seuraa sitten se viikonloppuruokailua käsittelevä osa.

Siikafileet paistoin voissa pannulla, ja niistä tuli juuri parahultaisia, hieman ruskistuneita, nahastaan rapsakoita ja sopivan, eikä liian, kypsiä. Niiden kanssa tein sitruunaisen tilli-voikastikeen, josta oli tarkoitus kirjoittaa erikseen, mutta taidanpa jättää toiseen kertaan, koska kastikkeesta nappaamani valokuva oli melkoisen luotaantyöntävä, sitä ei pelastanut edes söpö Hackmannin kesä-sarjan kattilani ;D

Lämmin talvisalaatti kanalla ja vuohenjuustolla

Wed, 22 Feb 2012 00:00:00 +0000

Tulevan viikonlopun ruokatoivomuksia kysellessäni isäntä kiteytti tänään hyvin sen, mikä on ilmeisesti meillä molemmilla ollut ainakin alitajuisesti mielessä: “ei tekis mieli sellaisia raskaita makuja, voitaisko tehdä jotain vähän raikkaampaa?” Kyllähän meillä muutenkin syödään aika tuhdisti ja voi olla, että sikapainotteinen edellisviikonloppukin vaikutti asiaan, mutta jotenkin tuntuu, että haudutettua lihaa ja erilaisia keittoja alkaa tulla välillä korvistakin - olisikohan kohta jo kevään ja uuden ruokasesongin aika saapua?

Kevättä odotellessa tein nopeaksi arki-illalliseksi lämpimän salaatin, johon tuli vihreän salaattipohjan lisäksi paistettuja vihanneksia ja juureksia, kanaa (siis broileria) ja hunajalla sipaistua vuohenjuustoa. Talvella salaattien ongelmana ovat usein olleet kelmeät, mauttomat vihannekset, mutta paistoksen muodossa maku piristyi kummasti. Sitruunainen salaatinkastike ja suolaisen vuohenjuuston ja makean hunajan yhdistelmä toivat vielä lisää pirteyttä ja makua kokonaisuuteen. Jälleen hieman kesää talven keskelle, puhumattakaan päivän kasvisannoksista!

Ei ihan pulled pork, mutta aika hyvä uunikassler

Tue, 21 Feb 2012 00:00:00 +0000

Sikapainotteinen viikonloppu päättyi yritykseen tehdä pulled porkia eli vedettyä sikaa, jota on useammassa blogissa näkynyt hiljattain. Valitettavasti muistan vain smetana.fi:n kirjoituksen, joten esitän pahoitteluni kaikille muille, joiden ohjeita kävin etukäteen kyttäilemässä (milloinkohan sitä oppisi kirjoittaman asioita ylös?).
Pulled porkin ajatuksena on kypsyttää possunpala hitaasti niin mehevän ylikypsäksi, että liha murenee haarukalla vedettäessä suussasulaviksi säikeiksi. Oman yritelmäni kaatoivat kuitenkin nämä sanat:

“Oho, paistomittari on rikki. No mut ei se mitään, paistetaan ohjeen mukainen aika niin eiköhän siitä tule riittävän kypsää.”

Huoleton graavisiika ja graavauskeskustelua

Sun, 19 Feb 2012 00:00:00 +0000

Marketin kalatiskillä törmäsin tarjoushintaiseen mutta erittäin hyvän ja tuoreen näköiseen siikafileeseen, jota innostuin ostamaan sekä viikonlopun ruokatarpeiksi että vielä vähän ylimääräistä graavattavaksi leivän päälle. Olen melko huoleton graavaaja sikäli, että joskus perusperiaatteen äidiltä tai jostain peruskeittokirjasta opittuani olen lähinnä tottunut silmämääräisesti huiskimaan suola-sokeriseoksen, rouhitut valkopippurit ja tillin kalan päälle, ja pitänyt sitä sitten jääkaapissa maustumassa joko painon alla tai ilman suurin piirtein yön yli, joskus vähän enemmän ja joskus vähän vähemmän kalalajista ja fileen koosta riippuen. Sokeria olen yleensä laittanut noin puolet suolan määrästä, mutta mausteet ovat vaihdelleet mieliteon mukaan, esim. chili-korianteri-limegraavaus on tuottanut herkullisia tuloksia.

Pullan leivonta, ensimmäinen yritys

Sat, 18 Feb 2012 00:00:00 +0000

Yritin miettiä, miksi en ole koskaan leiponut pullaa, ja tulin tulokseen, että kyseessä on taas useamman asian summa: toisaalta meillä harvoin käy vieraita (mikä vie ajatukset jälleen siihen ostoslistalla olevaan ruokailuryhmään, nykyisellä kahdella tuolilla ei kamalan montaa henkilöä mahdu istumaan. Äh.), toisaalta taas olemme selvästi enemmän suolaisten kuin makeiden herkkujen ystäviä, ei sillä, että makeatkaan ehtisivät jääkaapissa pilaantumaan. Ja viimeiseksi, kaupoissa on nykyisin jos jonkinlaista uunivalmista leipomusta, joten joskus harvoin vieraiden yllättäessä, laiska emäntä kipaisee Siwaan eikä keittiöön taikinaa alustamaan.

Porsaan ribsit ja chili-coleslaw

Fri, 17 Feb 2012 00:00:00 +0000

Yksi parhaita grilliklassikoita ovat varmasti ihanat, mehevät, tahmaiset ribsit, jotka ovat juuri sen verran ylikypsiä, että liha irtoaa luista. Ribsit ovat loistoruokaa myös uunissa tehtynä, joten miksei niillä fiilistelisi melkein käsillä olevaa grillikautta - tai no, tosimiehet ja -naisethan grillaavat ympäri vuoden - jo helmikuussa. Kaiken muun hyvän lisäksi possun kylkiluurivi on kohtuullisesti hinnoiteltu vaikka kysyntä tuntuu olevan kasvussa, Hakaniemen hallissa kesällä edellisen kerran ostaessani 4,90/kg ja nyt stockalla 7,80/kg, joka sekin vielä sangen kohtuullista.

Röstiperunat blinipannulla

Wed, 15 Feb 2012 00:00:00 +0000

Isäntä ehdotti viikonloppuna röstiperunoiden tekoa blinipannussa. Miksipä ei, pannussa ei sinänsä ole mitään vikaa, mikä tekisi siitä sopimattoman muuhun kuin blinikäyttöön. Jostain syystä se kuitenkin yleensä unohtuu lepäilemään itsekseen blinikauden jälkeen aina seuraavaan talveen asti.

Röstiperunat tehtiin fasaanin ja jallukastikkeen lisäkkeeksi. Tekeminen vaatii perunan raastamiseen ja valuttamiseen kuluvan ajan, mutta homma sinänsä on hyvin helppo. Onnistumiseen ei tarvita muita niksejä kuin riittävän pieni paistolämpötila ja riittävän paljon aikaa, jotta röstit ehtivät kypsyä sisältä ennen kuin ne palavat pinnalta - niin, ja riittävän paljon voita :)

Fasaania, omenaista jallukastiketta ja röstiperunoita

Mon, 13 Feb 2012 00:00:00 +0000

Minulle tuli yllättäen tilaisuus kokata fasaania, kun seisoja sai viikonlopun treeneissä ensimmäisen saaliinsa hienosti onnistuneen riistatyön päälle. Vaikka emme olleetkaan metsällä, vaan kasvattajan kanssa ihan kontrolloiduissa treeniolosuhteissa fasaanipelloilla, olimme sekä minä, isäntä että erityisesti seisoja haljeta ylpeydestä :)
Olen aiemmin tehnyt riistalinnuista vain sorsaa, ja kanalinnuista vain kalkkunaa, helmikanaa ja kanaa, josta suurin osa tietysti broileria. Uuden raaka-aineen kanssa en halunnut lähteä näin ensimmäisellä yrityksellä kikkailemaan, vaan pitää paketin yksinkertaisena tutustumalla sen omaan makuun ja tekstuuriin. Homma oli sikäli tehty minulle helpoksi, että linnusta oli otettu lihat valmiiksi irti ennen sen saapumista keittiöön, joten minun ei tarvinnut puuttua perkaamiseen.

Piparjuurikala hauesta

Sun, 12 Feb 2012 00:00:00 +0000

Äiti on tehnyt piparjuurikalaa niin kauan kuin muistan. Kantakodissa kalaan käytettiin ihan tavallista pakasteseitiä, omassa kodissa olen käyttänyt tähän helppoon kalaruokaan pakastekalaa arkena ja tuoretta valkoista kalaa viikonloppuversioihin.

Raaka-aineeksi valitsin haukea ajatellen sen voittavan pakasteseitin mennen tullen ja pysyen silti kohtuuhintaisena kalana. Ensimmäinen arvaus meni oikein, mutta hinta yllättikin ostoksen tekijän: en ole vähään aikaan ostanut haukea, mutta kitupiikkinä olen pitänyt sen hinta-laatusuhdetta erinomaisena, hintalapputarkkailun perusteella fileen perushinta on pääkaupunkiseudulla ollut 12,90/kg ja usein sitä on saanut 9,90/kg. Nyt hauesta sai kuitenkin kaivaa kuvetta 17,90/kg. Ei vieläkään yhtä kova hinta kuin monella muulla valkoisella kalalla, mutta melkoinen ero lyhyessä ajassa tuohon 9,90/kg hintaan. Ei siitä nyt niin kauan ole kun olen viimeksi haukifileitä kaupassa katsellut!

Himispitsa

Fri, 10 Feb 2012 00:00:00 +0000

…Eli kotitekoinen pizza. Tämän ruokalajin oikea valmistustapa tuntuu jakavan vahvasti mielipiteitä: minä olen sitä koulukuntaa, jonka mielestä tämän ruokalajin ei edes kuulu muistuttaa pizzeriasta saatavia lättyjä. Vaikken muista, että kantakodissani olisi juurikaan tehty pizzaa, on tämä herkku minulle silti vahvasti mukavien, kodikkaiden makumuistojen edustama. Näihin sangen pinttyneisiin muistoihin ja tottumuksiin kuuluu, että pohja on pullava ja paksuhko - usein vahingossa, täytettä on runsaasti ja täytteenä vaihtelevat pääosin himispitsaklassikot jauheliha ja tonnikala, höystettynä perinteisillä oliiveilla, herkkusienillä ja paprikalla.

Munakas kylmäsavulohella ja juustoilla

Wed, 08 Feb 2012 00:00:00 +0000

Lisään tämän reseptin myötä tunnisteisiin oman kategorian “tähteet”, koska viime aikoina niistä on raavittu kasaan muitakin juttuja monenlaisiin tilanteisiin. Tämä päivä oli kokonaisuudessaan yhtä tilannetta: ensin nukuin makeasti pommiin, minkä seurauksena päätin säästää työmatkoihin kuluvan ajan ja jäädä kotitoimistolle. Aamiainen jäi väliin kuroessa kiinni asioita, joita olin kuvitellut ehtiväni tehdä heti aamun alkajaisiksi (kuuluisia viimeisiä sanoja…). Työpäivä osoittautui kakofoniseksi, ja venähti vielä liian pitkäksikin. Ja mikä pahinta, en ollut etukäteen osannut varata mitään lounasta jääkaappiin!

Hunajaiset punajuuret - tähteet kiertoon

Tue, 07 Feb 2012 00:00:00 +0000

Tein jääkaapin pohjalle unohtuneille punajuurille nopean omenaviinietikka-hunajamarinadin, josta tulikin oikein hyvä yksinkertaisuudestaan huolimatta (tai ehkä juuri sen takia :). Tarkoitushan oli tehdä juurista jo viikonloppuna kasvispäällinen blineille, mutta toisin kävi. Siskoni blinikesteille - yksi ylensyöjän vuoden kohokohdista - lähtiessä juuret olivat edelleen raakana jääkaapissa. Sama pää ja niin edelleen, mutta onneksi toimi näinkin, juuret maistuivat vuohenjuustosalaatin komponenttina. Ja jos jotain jää yli, niin marinoidut punajuuret paranevat vanhetessaan.

Hunajamarinoidut punajuuret

Aasialaistyylinen kanakeitto

Mon, 06 Feb 2012 00:00:00 +0000

Tämän kanan kanssa tuli munittua. Hieno tarkoitukseni oli keittää pakkasesta kaivettu broileri, jäähdyttää sen keitinliemi, kuoria rasvat pinnalta ja hyödyntää liemi keiton pohjana. Kaikki sujui mallikkaasti, kunnes tein virhearvion jäähdytysastian ominaisuuksista: “Kyllähän tää pakkasta kestää”, kuuluisia viimeisiä sanoja. Niin halkesi liemikulhoni (ei mikään oikea sellainen, vaan ihan vain normaali kulho, johon olin liemen laittanut) ja liemi lirisi terassilautojen välistä maan ja lumihangen uumeniin. Oho.

Jouduin siis korvaamaan kanaliemen teollisella, mutta ihan arkihyvää ja thai-tyylisen happamantulista keitosta tuli kuitenkin. Broileri kannattaa keittää jo edellisenä päivänä, koska liemen jäähtyminen ottaa aikansa. Söin oman annokseni sellaisenaan, mutta isännän lautaselle lisättiin vielä nuudeleita satsia tukevoittamaan.

Lihapullat kermakastikkeessa

Sun, 05 Feb 2012 00:00:00 +0000

Kun isännältä kysyy, mitä ruokaa hän haluaisi, on vastaus (sikäli kuin vastaus ylipäänsä liittyy ruokaan) yleensä joko lihapullat tai lasagne. Tälläkin kertaa lihapullia tuli tehtyä yleisön pyynnöstä, mutta miksikäs ei, kun yleisö on niin kiitollinen :)

Jos diettaat tai olet huolissasi sydän- ja verisuonitautiriskistä, kannattaa tämä resepti jättää lukematta. Ahneen emännän perinteisten lihapullien pitäisi nimittäin varmaan kantaa jonkin sortin terveysriskivaroitusta: kuohukermaa, paistoa voissa, vaaleaa korppujauhoa, kananmunia… mutta kun vain silloin tällöin tekee, niin ei kai se niin justiinsa. Ja näistä vaan tulee niin mehevän hyviä!

Beef jerky

Fri, 03 Feb 2012 00:00:00 +0000

Aina välillä meillä toimii ruokatehdas ajatuksella “jotain helppoa evästä koko viikoksi”. Silloin tehdään valtava kasa jotain tiettyä ruokalajia, jota sitten jaetaan pakasterasioihin melkein koko viikon edestä.

Beef jerkyä eli naudan kuivalihaa on alun perin tullut kokeilluksi joku tämmöinen juttu mielessä, ajatuksena saada siitä jatkuvasti saatavilla olevaa, hetivalmista välipalaa järsittäväksi. Nyt sitä tuli tehtyä ihan muuten vaan, kun pakkasessa oli puolen kilon pala aiemmin tarjouksesta ostettua, ei-niin-kovin-laadukasta naudan ulkofilettä. Olin kirjakaupassa keittokirjoja selaillessa (juu, ihan ostoaikeissa tietysti ;) törmännyt thai-salaattireseptiin, johon käytettiin naudan kuivalihaa ja suunnittelin vähän käyttäväni jerkyä johonkin sentyyppiseen, mutta toisin kävi, jerky hävisi sellaisenaan ahneen emännän ja isännän vatsoja täyttämään. Seisojallekin olisi maistunut :)

Valkosipulikeitto ja parmesaanikrutongit

Wed, 01 Feb 2012 00:00:00 +0000

Blogi on ehtinyt olla jo kuukauden pystyssä! Hassua, miten paljon havaintoja ja ja metaa uuteen harrastukseen liittyen onkin jo ehtinyt kertyä. Säästän kuitenkin lukijoita (moi isäntä) sen verran, etten huutele ruokabloggaamisen syvimmästä olemuksesta huikealla kuukauden kokemuksellani.

Päivän ruoka liittyy tosin blogimetaani sikäli, että yksi parhaita juttuja uudessa harrastuksessa tuntuu olevan toisten reseptien bongailu. Mieliteko valkosipulikeittoon syntyi nimenomaan toisten blogipostauksista, joissa kyseinen ruoka on vieraillut ahkerasti parina viime vuotena. Pohjana omaan versiooni käytin mm. Pippurimyllyn käyttämää ja hehkuttamaa Pirkka-reseptiä, josta oma versioni muotoutui kokkaamisen edetessä, suurimpana erona alkuperäiseen ehkä valkosipulin paahtaminen kuullottamisen sijaan, sekä valkoviinin lisääminen. Hassu sattuma on, että hyvästä tarjonnasta huolimatta en ole koskaan ennen syönyt valkosipulikeittoa, vaikka kärsinkin vakavasta valkosipulihulluudesta. Tänään sitä kuitenkin sattui olemaan työpaikan läheisessä lounasruokalassa, joten en tietenkään voinut kävellä vertailuversion ohi. Hyvää oli, mutta omassa sopassa oli kyllä reilusti enemmän makua :)

Uuniperunoita, savukalatäytettä ja arkea

Tue, 31 Jan 2012 00:00:00 +0000

Uuniperunat ja savukalatäyte kuuluisivat oikeastaan kategoriaan “niin helppoa ja niin epäkekseliästä, ettei niistä mitään kehtaa kirjoittaa”, mutta kylläpäs vaan kehtaan. Liian monet broilerisuikale-pakastevihanneswokit (jotka eivät maistu pahalle nekään, mutta meillä vaan toisinaan tehdään niitä vähän liiankin usein) nähneenä en vaan voi mitään ajatukselle, ettei arki-iltojen syömiseen ole koskaan liikaa vinkkejä.

Uunipotut taistelevat sikäli arkiruuan kriteerejä vastaan, että ne ottavat uunissa aikansa, tunnista puoleentoista. Ne saavat kuitenkin paljon anteeksi sillä, että sekä pottujen että täytteen valmistelut hoituvat todella nopeasti ja paistumiseen kuluvan ajan voi sitten jokainen käyttää itselleen sopivalla tavalla. Minun piti viedä seisoja lenkille, mutta isäntä vapaaehtoistikin itsensä, joten viikkasin pyykkipinon ja ehdin vielä möllöttää sohvallakin kuolaamassa läppärin ääressä toisten reseptejä :)

Keitettyä kieltä ja punajuuri-perunalohkoja piparjuurivoilla

Sun, 29 Jan 2012 00:00:00 +0000

Tämä voisi taas olla ote jostain kitupiikin päiväkirjasta. Sovittiin perjantain kauppareissulla, että otetaan kassler tai joku edullinen lihanpala ja syödään sen kanssa viimeinen joululta pakastimeen jäänyt perunalaatikonjämä. Palasin lihatiskiltä kuitenkin kasslerin sijaan naudankielen ja koottujen selitysten kanssa. “No kassleria ei ollut ja sitäpaitsi tää oli vielä halvempaa”…

Sinänsä iloinen sattuma, että kassler oli loppu, koska kieli on ollut täytyy-yrittää-tätä-kotona -listalla jo pidempään. Ostan kieltä usein leikkeletiskiltä (vaikka hinta on sikamainen tuoreeseen kieleen verrattuna), mutta sen keittely kotioloissa on toistaiseksi jäänyt tekemättä, vaikka saatavuuskin on nykyisin hyvä ja tykkään sisäelimistä ja lihan “cheap cutseista” muutenkin. Ja kieli todellakin oli ilahduttavan hintaista lähtiessään kaupasta alle kuuden euron kilohintaan.

Karitsanpotkaa uunissa haudutettuna ja sitruunainen linssilisäke

Sat, 28 Jan 2012 00:00:00 +0000

Lauantai, viikon paras päivä, on täällä! Viimeisen seitsemän päivän aikana on tullut syötyä verrattain paljon kala- ja kasviruokia kuten tätä banaaninlehdessä höyrytettyä kalaa, joten viikonlopuksi keräsin kaupasta melko lihaisan satsin lihan himoa lievittämään.

Lauantaiksi agendalla oli karitsanpotkaa, jonka tein aika perinteisin maustein - punkulla ja timjamilla - uunissa hauduttamalla. En ole kovin hulluna rosmariiniin, joten timjami on hyvä vaihtoehto lampaan kaveriksi.

Potkan seuraksi tein voilla höystettyjä ruusukaaleja sekä sitruunaisen linssilisäkkeen, joka on helppoudessaan makaronin keiton luokkaa, varsinkaan, kun linssejä ei edes tarvitse liottaa etukäteen. Vihreistä linsseistä tehty lisäke ei erityisemmin hivele silmää, mutta tuo annokseen vähän jotain muuta kuin sen perinteisen potun, riisin tai pastan, jotka hyviä tietysti nekin. Linssit sopivat mielestäni erityisen hyvin sellaisiin ruokiin, missä on vähän rasvaisempaa lihaa ja paistolientä (johon olen muuten heikkona), olen esim. monesti laittanut niitä kokonaisena paistetun kanan kera.

Kermaviilikastike kalalle - perjantain pikaruokapelastus

Fri, 27 Jan 2012 00:00:00 +0000

Mitä pidemmälle viikko etenee, sitä enemmän yleensä muistutan raatoa, joka laahustaa työmaan ja kodin väliä, ja joka iltaisin ei jaksa pitää silmiä auki enää kymmenen jälkeen.

Koska perjantaisin väsyttää, pitää myös ruuan olla mahdollisimman nopeaa ja helppoa, muuten nälkä ja väsymys pääsevät ainakin minulla yltymään tulenaraksi yhdistelmäksi. Haastavaa on tietysti, että ruuan pitää olla myös hyvää, tai muuten alkaa kiukuttamaan kuin kolmevuotiasta konsanaan.

Kalatiskistä napattu savukala on perjantairuokaa parhaimmillaan, erinomainen pelastus, jonka kylkiäiseksi riittää keitetyt perunat tai hyvä leipä, sekä raikas kermaviilikastike tai vastaava alle kymmenessä minuutissa valmistettava kylkiäinen.

Persiljalla ja kuivatuilla tomaateilla höystettyä arkipastaa

Wed, 25 Jan 2012 00:00:00 +0000

Apua, arkisen pastaruuankin saa riittävän tumpelo tärvättyä! En tiedä, miten se on edes mahdollista, mutta olen jostain syystä sössinyt tällä viikolla kaksi pastaa, joiden vaativin valmistusprosessi oli spagetin keitto. Suorituksesta voisi ehkä antaa jonkun palkinnon :)

Alkuperäinen ajatus oli kuitenkin hyvä, siksi laitan reseptin jakoon, jos joku on helppoa ruokaideaa vailla. Ja tietysti myös siksi, että olen niin tyhmän rehellinen, etten edes tajua väittää kokkailujeni aina onnistuvan ;D

Tarkoitus oli tehdä mahdollisimman yksinkertainen pasta: spagettia, uunissa kuivattuja tomaatteja, tuoreyrttiä, parmesania ja oliiviöljyä - mikä voisi mennä vikaan? Ensimmäisellä kerralla ainakin yrtti, jääkaapissa oli tillinjämä, jonka innostuin laittamaan kokeeksi kasvispastaan. En suosittele, pysyköön tilli pois pastastani jatkossa! Toisella kerralla meni makujen kanssa paremmin, pysyin kaukana tillistä ja laitoin persiljaa sen sijaan. Mehevyyttä pasta jäi kuitenkin hieman kaipaamaan, ensi kerralla ehkä vaihtaisin täysjyväspagetin perinteiseen valkoiseen ja lorottaisin päälle vielä vähän reilummin oliiviöljyä.

Superhelpot uunissa kuivatut tomaatit

Tue, 24 Jan 2012 00:00:00 +0000

Kaupan aurinkokuivatut tomaatit ovat kalliita, itse kuivatut tomaatit taas superhelppoja tehdä. Siitä huolimatta ne herättävät yleensä ihailua, “ai sä oot ihan ite tehny nää?”. Need I say more? :)

Olen kuivatellut tomaatteja silloin, kun keittiössä tuoreiden tomaattien määrä ei pienene toivotulla nopeudella, ja käyttänyt kuivattuja tuotoksia lähinnä pastaan ja salaatteihin.Kotimaiset tomaatit eivät talvella ole parhaimmillaan (kirsikkatomaatit ja kesäsato antavat paremman lopputuloksen), mutta kuivattuna talvitomaatinkin happamuus hieman taittuu.

Reseptiin voisi oikeastaan käyttää mitä tahansa mieleisiä mausteita ja yrttejä, mutta minä olen tykästynyt tähän simppeliin timjami-suola-pippuri -yhdistelmään.

Suklaafondant, ensimmäinen laatuaan

Sun, 22 Jan 2012 00:00:00 +0000

Jälkkärit - joita meillä tehdään aika vähän - herättävät minussa pelonsekaista ihailua, ja niiden valmistamiseen tuntuu liittyvän samanlaista magiaa kuin leipomiseenkin. Oli rima sitten henkinen tai todellinen, niin joku hinku on se kuitenkin ylittää ja kokeilla silloin tällöin. Ja täytyyhän jälkkäreitä treenata jos joskus vaikka tulisi vieraita - jos nyt vaan ensin saataisiin uusittua meidän ruokailuryhmä ja kasvatettua ehjien tuolien määrää yli kahden ;)

Suklaafondant on ollut kokeilulistalla jo pidempään. Resepti on Gordon Ramsayn ja napattu BBC Good Food -sivustolta. Meillä on vain neljä annosvuokaa, joten puolitin määrän ja säädin lisäksi mittoja osittain grammoista desilitroiksi - vaikka kaiken voi punnita, on kuitenkin vähän helpompaa vaan nakella sokeria ja jauhoja desimitasta taikinakulhoon ilman, että tarvitsee kytätä vaakaa välissä.

Banaaninlehdessä höyrytetty kala

Sat, 21 Jan 2012 00:00:00 +0000

“Täällä tuoksuu mustikkapiirakalta”, totesi isäntä. Hieman pelottavaa, koska uunissa ei suinkaan kypsynyt mustikkapiirakka, vaan banaaninlehteen kääritty kuha.

Tänään oli vähän hankala päivä. Olin luvannut itselleni lauantairetken Hakaniemen halliin ja samalla täydennysreissun lähistön aasialaisia ruokatarpeita myyviin marketteihin. Reissua odotin innoissani koko viikon - arkisin kun halliin ei oikein töiden jälkeen ehdi, ja lounastauollakin voisi tulla kiirus suhata metrolla edestakaisin. Mukavaa retkellä olikin, mutta loppumetreillä iski joku ihme uupumus, ja olin kotiin päästessä aivan naatti. Ihania raaka-aineita (kuin myös bloggausaiheita) oli vaikka muille jakaa, mutta jotenkin en saanut tartuttua mihinkään. Tilannetta ei suinkaan parantanut se, että nälkä oli päässyt hiipimään vatsaani päivällä nautitusta lounaasta huolimatta, ja hetken aikaa vaikuttikin jo, että ensimmäinen minun keittiössäni tänään kärähtävä asia on pinna.

Gazpacho - aikainen kesäkauden avaus

Thu, 19 Jan 2012 00:00:00 +0000

…Koska nythän on jo melkein kesä, right? No, ikkunasta katsomalla ei siltä näytä, ja kalenterikin väittää, että vielä olisi neljä ja puoli kuukautta kesäkuun alkuun.

Gazpacho, eli kylmä tomaatti-kurkkukeitto, taipuu mielessäni lähinnä hellepäivän lounaaksi, enkä mitenkään saa kuviteltua siitä talviruokaa. Sitä on kuitenkin tehnyt jo useamman viikon mieli, ja koska olen vatsani orja, oli pakko vihdoin antaa periksi ja avata kesäkausi hyvissä ajoin näin tammikuussa. Tällä kertaa en taida kyllä nauttia keittoa terassilla päivänvarjon katveessa, vaan ihan visusti lämpimissä sisätiloissa. Vaikka onhan se talvikin tietysti ihanaa, varsinkin nyt kun se ihan oikeasti tuntuu saapuneen myös tänne maan eteläosiin. Lunta, jee!!

Tonnikalapihvit Thaimaan ja Suomen välimaastosta

Tue, 17 Jan 2012 00:00:00 +0000

Muutamassa blogissa on näkynyt hiljattain herkullisen näköisiä kalapihvejä, kuten esimerkiksi nämä Kokkeillaan-blogin lohikakkuset. Minuun iski annoskateus - lääh, pakko saada kalapihvejä itsekin! Pääraaka-aineen suhteen turvauduin purkkitonnikalaan, tuohon vanhan kunnon ruokakaapin perältä löytyvään hätävaraan. Jääkaapin puolelta löytyi limettiä, chiliä, kalakastiketta ja kananmunia, ja ruokavarastosta vielä nahistunut korianteri, joten yhtälö alkoi olla valmis: pihvien makumaailman kanssa mennään thai-suuntaan. Suomalaisuutta unohtamatta, sillä jatkoin tonnikalaseosta vielä perinteisellä maitoon - äh, myönnetään, kermaan - pehmennetyllä korppujauholla.

Ei-niin-onnistunut maksakastike

Mon, 16 Jan 2012 00:00:00 +0000

Tämä epäonninen ruoka onnistui olemaan blogin nimen veroinen. Käyttämäni paistinpannu oli “tavallista” maksakastikepannuani ärhäkämpi, käräytin maksapalat heti alkuunsa, ja sen jälkeen kaikki muu otti maksasta kauniin hiilenharmaan sävyn ja maun, jota tasoittelin sitten lorottamalla kastikkeeseen runsaalla kädellä kermaa. Onneksi isäntä on kiitollinen kohdeyleisö, johon uppoaa vähemmänkin onnistunut sapuska. Seisoja on vielä kiitollisempi, joten tämän emännän ei ilokseen tarvitse huolehtia minkään liharuuan päätymisestä roskikseen.

Maksakastike jäi kuitenkin kaivelemaan, koska tykkään maksasta, resepti on äidiltä opittu ja olen vuosien varrella löytänyt oman tapani tehdä soosista hyvää. Siksi en voi olla laittamatta tätäkin reseptiä, niin perusruokaa kuin se onkin, jakoon.

Kurpitsansiemensämpylät

Sun, 15 Jan 2012 00:00:00 +0000

Koska ruisleipä on onnistunut jo muutamaan otteeseen, testasin nyt myös vaaleamman leivän tekoa. Kaltaiseni jauhopeukalottoman näkökulmasta leivän leipomiseen liittyy vähintäänkin mystisiä voimia ja jonkin sortin magiaa. Kun sitten vihdoin 1) saa aikaiseksi leipoa ja 2) onnistuu siinä, on koukku valmis ja täytyy päästä yrittämään uudestaan jotain muutakin. Sitäkin suurempi syy leipomisintooni on kuitenkin, että leipä kaupassa on mielestäni ihan hiivatin kallista. Vaikka mopo lähteekin marketissa säännöllisesti käsistä, vanha kitupiikki sisälläni herää kassalla kiroilemaan, kun maksan moninkertaisen hinnan jostain, mitä voi kohtuupienellä vaivalla tehdä itse ja paljon edullisemmin.

Paprikakeitto

Sat, 14 Jan 2012 00:00:00 +0000

Huomenna olemme menossa seisojan kanssa treenaamaan lintujen hätistelyä, joten edessä on monen tunnin ulkoilu odotettavasti hyytävässä pakkasessa. Vastalääkkeeksi paleltuneisiin varpaisiin ja neniin tein jo tänään valmiiksi voimakkaan lämmittävää paprikakeittoa, jonka voi nopeasti kuumentaa hellalla huomenna kotiin tullessa. Vähän oli kyllä pakko koemaistaa jo tänään.

Paprikakeiton resepti on kulkeutunut minulle isäni äidiltä (ja hänelle eräältä tuttavaltaan), joka tapasi valmistaa soppaa mökkireissuilla. Siinä missä siskoni ja serkkuni tarinan mukaan kinastelivat siitä, kuka saa syödä sopan minkäkin väriseltä lautaselta, en lapsena en oikeastaan välittänyt paprikakeitosta vaan vierastin sen voimakasta makua. Aikuisena sitä on tullut tehtyä vähintään kerran talvessa, ja sen lämpöisiin, rikkaisiin makuihin tulee himo etenkin näin pakkaskeleillä. Tämä keitto ei ole kevytruokaa, vaan se saa lisäpuhtia pekonista (niin kuin 99% meidän talouden aterioista) ja riisistä. Sopan valmisteluissa joutuu pilkkomaan jonkin verran, mutta siitä suoriuduttua keitto valmistuukin melkein omia aikojaan.

Ruisleipä taikinajuureen

Thu, 12 Jan 2012 00:00:00 +0000

Leipähulluutta näyttää olevan nyt bloggaajien keskuudessa liikkeellä. Itse kärsin totaalisesta jauhopeukalon puutteesta, joten isäntä hoitaa meillä yleensä leipomispuuhat. Loppuvuodesta päähäni iskostui kuitenkin romanttinen ajatus itsetehdystä ruislimpuista ja kenties jopa sellaisten antamisesta pahaa-aavistamattomille sukulaisille lahjaksi vuoden lahjontasesongin ollessa käsillä. Olihan siksi ruislimpun tekoa lopulta kokeiltava. Yllätyksekseni puuha olikin yllättävän helppoa, ja lopputulokset sangen palkitsevia!

Hapanleivän kaksi osaa, taikinajuuren teko ja varsinainen leipominen, ovat molemmat sinänsä nopeita toimituksia, mutta taikinajuuren valmistumiseen menee vuorokaudesta kahteen. Ensimmäisen kerran tein limput vuorokauden odottaneella taikinajuurella, jolloin lopputuloksena oli oikein hyviä ja hapanlimpuksi tunnistettavia, mutta ei erityisen happamia limppuja. Toisen kokeilujuuren annoin olla kahden yön yli, ja lopputuloksena oli selvästi happamampi leipä. Suosin jatkossa jälkimmäistä vaihtoehtoa.

Nuudelisalaatti jokiravunpyrstöillä

Tue, 10 Jan 2012 00:00:00 +0000

Isännällä on ihmeellinen kyky elää hyvin monotonisella syömisellä. Joka päivä sama aamiainen, lounas, välipala ja päivällinen. Minulla ei ole vastaavaa kykyä. Kun syöminen uhkaa lähteä lapasesta, isäntä tukeutuu suunniteltuun, päivästä toiseen samanlaisena toistuvaan (vaikka ravintoteknisesti ottaen hyvinkin monipuoliseen) ruokavalioon, ja minä säntäilen erityyppisten, vastakohtaisten makujen perässä.

Tämä rapu-nuudelisalaatti syntyi tällaisesta säntäilystä, kun mieleni teki raikkaan sitruksista, arki-iltaan sopivan nopeaa salaattia edellisviikkojen ylensyönnin jälkeen. Lisäksi jääkaapissa oleva purkillinen jokiravunpyrstöjä piti käyttää pois. Thairuokahulluna (noh, mihin ruokaan mä nyt en olisi hulluna) kalakastiketta, limettiä ja korianteria kuluu paljon, ja niitä upotin tähänkin annokseen. Jokiravun tilalle voisi hyvin laittaa myös katkarapua, simpukkaa tai miksei vaikka molempia :)

Naurisvuoka

Mon, 09 Jan 2012 00:00:00 +0000

Viikon huikealla bloggauskokemuksella voi jättämiensä jälkien perusteella todeta, että meillä taidetaan voida aika tuhdisti! Mutta jatketaan samalla linjalla vielä tänään ja vuodetaan loputkin viikonlopun kokkailuista voineen ja kermoineen.

Naurisvuokaa lähdin miettimään Kotona tehtyä -blogin ruokahaasteen luettuani. Tykkään nauriista ihan älyttömästi mutta yleensä ne tulee syötyä raakana suoraan nipusta, kun uusi sato saapuu toreille kesällä. Vaihtelu virkistää, joten hain googlelta apua nauriin syömiseen muuten kuin raakana. Sääli kuvaa ja kehnoa valoa, muistuttaa tuulahdusta 70-luvun kellastuneista aikakausilehdistä.

Pesämunat

Sun, 08 Jan 2012 00:00:00 +0000

Uunissa paistettuja munia on tehnyt mieli testata, mutta eiliseen asti sopivat astiat puuttuivat. Eilen muistin vihdoin napata kaupasta (tai siis pyytää isäntää nappaamaan) pienet uuninkestävät annosvuoat, jotka sopivat tarkoitukseen.

Yritin vähän googlailla reseptiä koska en ollut varma kannattaisiko munia jatkaa esim maidolla, mutta vaihtoehtoja löytyi yllättävän vähän - vika taisi tosin olla etsijässä, en ihan tiennyt millä nimellä kulkevaa ruokaa pitäisi etsiä. Muistin kuitenkin jonkun uunimunareseptin kulkevan käännettynä nimellä munat pesässä, ja sitä hakemalla päädyin käyttämään Delia Smithin reseptiä pekonilla jatkettuna. Huomasin sittemmin myös Hiidenuhman tehneen tänään herkullisen kuuloisia uunimunia, vielä enemmän ruokaisaksi tuunattuna.

Papu-pekonipaistos

Sat, 07 Jan 2012 00:00:00 +0000

Papu-pekonipaistos taitaa olla suosittu lisäke monellekin asialle eikä sen valmistaminen todellakaan ole rakettitiedettä, mutta jostain syystä tuoreita vihreitä papuja löytyy yllättävän harvoin jääkaapista.

Ostin vihreitä (haricot?) papuja heräteostoksena, kun löysin itseni seisomasta Prisman vihanneosastolta papujen vierestä miettimästä, mitä oikein palasinkaan osastolle hakemaan. Muistini pettää säännöllisesti, kun on väsynyt ja hiukan stressaantunut, ja ennen kaikkea nälkäinen. Muistin lopulta, että etsimäni juttu oli vihreä paprika, mutta siitä huolimatta myös vihreät pavut päätyivät ostoskoriin ja niistä syntyi onnistunut lisäke kokonaisena paistetulle kanalle.

Kokonaisena paistettu kana ja valkosipulivaroitus

Fri, 06 Jan 2012 00:00:00 +0000

Rakastan hurjasti valkosipulia, ja kaikki jotka minut tuntevat ovat varmasti sen jossain kohtaa huomanneet hajuhaittojen kautta. Harva tosin kehtaa asiasta mitään sanoa.

Toinen, sosiaalisesti (mutta ei varmaan eettisesti) hyväksyttävämpi ruoka mistä kovasti pidän, on kokonaisena paistettu kana tai broileri, jota meillä tehdään about kerran kuussa. Tipu kypsyy uunissa vaivattomasti, ja valmistelutkin voi tehdä juuri niin helposti tai monimutkaisesti kuin haluaa.

Loppiaiseksi marketista tarttui mukaan broileri juuri vaivattomuuden vuoksi. Podimme isännän kanssa huonoa omaatuntoa: vaikka edeltävä työviikko oli päivissä mitattuna normaalia lyhyempi, oli työtunteja tullut kerättyä niin paljon, että seisojaraukka oli saanut pärjätä koko viikon melkein minimihuomiolla ja -ulkoilulla. Vapaapäivän vihdoin koittaessa halusimme maksimoida ulkoiluajan seisojan kanssa, ja antaa ruuanlaiton hoitua ilman pidempiä hellan ääressä hikoiluja.

Harissalla maustetut lihapullat tomaattikastikkeessa

Tue, 03 Jan 2012 00:00:00 +0000

Näiden lihapullien inspiraatio syntyi joulunjälkeisestä himosta ei-jouluisiin makuihin ja johonkin lanttulaatikkoa raikkaampaan, sekä jääkaapin realiteeteista: jauhelihaa ja salaattiaineita löytyi, mutta muut maut tyhjennettiin maustehyllyn jämäpurkeista. Olin jo unohtanut ostaneeni pari kuukautta aiemmin kaksikin purkkia makean tulista harissaa, josta inspiroiduin tekemään lihapullista vähän mummon pullista poikkeavat.

Lihapullista tuli maultaan ihanan mausteiset ja koostumuskin oli miellyttävä, vaikka kananmunia en jaksanutkaan lähteä kaupasta hakemaan. Varmaan kaikki se öljy ja voi, muuten olisi tullut jo liian raikasta ;)

Hernekeitto alkusanojen kera

Sun, 01 Jan 2012 00:00:00 +0000

Keitto valmistui jo muutama päivä sitten mutta blogin saamisessa kirjoituskuntoon vierähti tämän vuoden puolelle (minullako kesti? Ei kai… :) Haluan kuitenkin aloittaa kirjoittamiseni tällä perinteisellä kinkunjämien käyttöruualla, joka sopii hyvin kitupiikin arkibudjettiini ja venyy useamman päivän ruuaksi ja vielä pakastimeenkin. Tähteiden ulkopuolelta tämän keittosatsin hinnaksi taisi tulla korkeintaan kaksi euroa, kun sipulit, porkkanat ja maustepippuritkin köllöttivät jo valmiina keittiössä ja ainut tarvittava ostos olivat kuivatut herneet.

Minun taidoillani ei hernekeitosta vielä saa kaunista kuvaa, ehkä ensi vuonna sitten… Mutta hyvältä se maistui, oikeesti!