Ketjuravintolassa

Surkuhupaisa kuva, kännykkäkameralla räpsäistyt melkein syödyt alkupalat…

Hifistelijöiden ei ehkä kannata lukea tämän pidemmälle, nimittäin nyt vieraillaan ketjuravintolan tunnelmissa 🙂 Viikinkiravintola Harald on niitä harvoja ravintolaketjuja, joita olemme isännän kanssa tykänneet silloin tällöin tukea; meille juuri sopivan juntti viikinkiteemoineen, mutta ketjupaikaksi hyvää ruokaa tarjoava. Varsinkin Kuopion Haraldista on mukavia muistoja taukopaikkana matkalla mökkireissuille. Nyt kun Helsinkiinkin saatiin Harald, säntäsimme oitis kokeilemaan – tai no, kyllähän me jo tiesimme, mitä saamme.

Vanhoihin Carrolsin tiloihin (muistini pettää, kai siinä on jotain ollut sen jälkeenkin, mutta Carrolsin muisto on selvästi tehnyt suuremman vaikutuksen 😉 tehty Harald on sisustettu itselleen uskollisesti harmaalla puulla ja viikinkisälällä, taisi jollain kaiteella kököttää täytetty fasaanikin. Paikka on selvästi huomattu, koska ruokailijoita oli jo viiden kieppeillä useammassa pöydässä ja vielä useammassa oli varattu-kyltti.

Alkupaloja odotellessamme saimme eteemme pinon varrasleipää voisulan kera. Alkupaloiksi jaoimme jumalaisen taistelun alkajaiskilven, joka tarjoaa poikkileikkauksen ravintolan makumaailmasta. Kilvellä köllötti herkullista salaattia vuohenjuustolla kuorrutettujen saaristolaisleipäviipaleiden kera, savulohimoussea, savusärkeä, tervasilakkaa, pontikka(graavattua?)nieriää, tervapuolukoita, poromoussea, possunpaistia, villisikasalamia, karhumakkaraa (tai karhumakkaraa ja villisikasalamia) ja jotain paistia, olisikohan se ollut hirveä..? Niin, ja leipää tikussa. Alkupaloista suosikkini oli salaatti ihanine makeansuolaisine leipineen, mutta myös kalat toimivat suurimmaksi osaksi hyvin. Lihoissa ei ollut vikaa, mutta ne eivät vetäneet kaloille vertoja.

Pääruokien tullessa mahani oli jo valmiiksi täynnä, mutta yritin parhaani. Oman pääruokani nimeä en muista, mutta siinä oli 300g savustettua häränfileetä, paistettuja perunoita, juustoperunoita, torvisienikastiketta ja jotain toista kastiketta missä taisi olla niitä tervaisia puolukoita. Isännän pääruoka taisi olla kolmen metsämiehen riistaherkku, johon kuului peltopyyn rintaa, villisikamakkaraa ja poronfilettä, sekä paria erilaista kastiketta, juureksia ja kurpitsa-perunakakkua. Pääruuista minun oli suosikkimme, riistaherkku ehkä hieman pliisu. Molemmat annokset olivat suuria.

Hintaa kahden hengen alku- ja pääruuille sekä kolmelle oluelle tuli vajaat 120e, mikä on mielestäni ruuan tasoon nähden hieman yläkanttiin. Enkä siis tarkoita, että ruoka olisi ollut mitenkään huonoa, ei vain tasoltaan ehkä ihan linjassa hinnan kanssa. Annosten koko sen sijaan oli hyvinkin linjassa hinnoittelun kanssa, ruokaa oli kyllä niin paljon, että isäntä joutui auttamaaan minua pihvini kanssa. En siis kokenut, että rahani jäivät vastineetta, sen takasi ruuan määrä  😉

Kaiken kaikkiaan poistuimme tyytyväisinä ja vatsat täynnä, mutta jotain jäi kuitenkin puuttumaan – ehkä se muilla Harald-reissuilla koettu lomafiilis. Palvelu – johon olemme muissa Haraldeissa olleet niin tyytyväisiä – oli ystävällistä ja sitä ei tarvinnut erityisemmin pyydellä. Laskin, että aterian aikana taisi pöydässämme sujuvasti hyöriä viisi eri tarjoilijaa. Yksi tarjoilija oli herttainen ja palvelualtis mutta taisi olla töissä ensimmäistä päivää, koska ei vielä osannut ihan kaikkia annosten komponentteja – en tohtinut sanoa, että ei se mitään, mä tiedän jo, mitä siinä on 🙂