Kevättalven kuittipino

Keskimäärin suomalainen kuluttaa ruokaan noin kaksisataa euroa kuukaudessa. Helmikuussa Suolaa & hunajaa -blogin Jonna keräsi talteen ruokamenonsa oman taloutensa ruokakulujen selvittämiseksi, ja samalla ideasta innostui moni muukin bloggaaja. Itse hyppäsin mukaan vähän jälkijunassa ja päädyin aloittamaan keräilyn helmikuun toisella viikolla ja vastaavasti lopettamaan sen maaliskuun toisella viikolla, mutta tässä ne nyt vihdoin ovat, kuukauden ruokakulumme.

Työssäkäyvälle aikuiselle kaksisataa kuulostaa mielestäni yllättävän vähältä, jos mukaan lasketaan myös ulkona syöminen ja työpaikkalounaat. Vaikka työpaikkalounaasta selviäisi viitosella (ruokaliput tai lounassetelit maksavat yleensä enemmän, mutta omien eväiden käyttö voi laskea kustannuksia), olisi kulu kuukausitasolla noin sata euroa,  mikä on jo puolet keskimääräisestä kulutuksesta. Toisaalta, kaksisataa euroa per henkilö on iso raha pienituloiselle, ja monihenkisessä perheessä jokaisesta parisatasesta kertyy suuri summa. Keskiarvon mukaan mentäessä meidän viisihenkinen perheemme söisi tuhannella eurolla kuussa.

Meillä ruokakuluja laskee se, että ulkona syömme tätä nykyä aniharvoin, ja mieskin kuljettaa yleensä töihin omat eväänsä lounasravintolaruokailun sijaan. Kaupassa käymme kerran viikossa ja täydennämme sitten sellaisilla tuotteilla, jotka ensimmäisellä kierroksella unohtuvat. Lyhyellä aikavälilllä kuluja laskee myös se, että lihaa tulee ostettua kaupasta hyvin vähän, pääosin käytämme pakastimesta löytyvää riistaa sekä esimerkiksi paikallisen REKO-ryhmän kautta hankittuja lihoja, joita ei ihan joka kuukausi – kuten nyt kuittienkeruujaksolla – tule edes ostettua. Kuluja puolestaan nostaa se, että varsinkin liha- ja kalatuotteissa olen aika tarkka siitä, mitä ostan, samoin kasviksisten osalta olen valmis maksamaan hyvälaatuisesta ja erityisesti kotimaisesta tuotteesta hieman enemmän. Sanottava on kuitenkin, että ostoskoriimme päätyy myös runsaasti niitä kauppojen omien merkkien tuotteita, ne ovat minusta ihan kelpoa perustavaraa. Toinen kulujamme nostava tekijä on logistiikan ajoittainen pettäminen, jolloin turvaudumme noutopizzoihin kuten varmaan moni muukin perhe. Yhdellä sanalla kuvailisin ruokakuluttamistamme melko tavallisena, tosin eineksiä koriin menee varmaan vähän keskimääräistä vähemmän, minkä arvioin hieman nostavan ruokakorimme hintaa.

Jonnan artikkeli herätti mielenkiintoista keskustelua myös siitä, onko päähämme iskostunut malli, jonka mukaan ruokakulut pitäisi lähtökohtaisesti painaa mahdollisimman alas. Bloggaajan näkökulmasta esitettiin mielestäni järkevä pointti – ruokabloggaaminen on harrastus siinä missä muutkin ja se saa maksaa siinä missä muutkin harrastukset. Mitä tulee ruokakuluihin yleisemmin, myös niihin saa jokainen mielestäni käyttää rahaa oman taloutensa realiteettien puitteissa. Vaikka itsessäni on jonkin verran kitupiikin vikaa, ei rahankäyttö ole mielestäni vain absoluuttisia numeroita; itse rahamäärää enemmän tuijotan hinta-laatusuhdetta ja inhoan maksaa turhasta tai huonosta. Ostettavan ruuan hinta on yksi asia, mutta hävikki hirvittää paljon, paljon enemmän.

Mutta miten meidän kuittimme sitten vertautuvat? Laskin yhteen helmi-maaliskuulta neljän viikon kaupat sekä ylöskirjatut muut ruokakulut, päivämäärissä mitattuna ajanjakso kattoi tasan kuukauden (joka toki oli se vuoden lyhyin kuukausi). Kuluihin en sisällyttänyt taloustarvikkeita. Ihan joka ostosta en käynyt pankkitililtä enää tarkistamassa, esimerkiksi noutopizzojen hinnat pyöristin ulkomuistin pohjalta, mutta montaa euroa ei tulos pyöristyksistäni muutu. Lopputulema näyttää tältä:

Viikko 1: 

Ensimmäisen viikon kauppakuitti näytti hämmentävän pieneltä. Kun siitä vielä vähensi taloustavarat, jäi kuitille vain 115 euroa, mikä on meille vähän. Toisaalta se kieli muutaman asian unohtuneen, joten tein täydentävän, noin kolmenkymmenenviiden euron kauppareissun, johon kuului täydennystarvikkeiden lisäksi tykötarpeita Rommirusinan kanssa kokkailtuun madekeittoon. Viikon ruokakulut yhteensä siis 150 euroa.

Viikko 2: 

Toisella viikolla kuitille kertyi ruokatarpeista 188,49 euroa. Taas hieman alle keskiarvon, eikä tällä kertaa kauppaan edes unohtunut ihan niin paljon. Oikeastaan ainut hämmentävä asia oli se, miten paljon taloustarvikkeisiin kuluu rahaa viiden hengen perheessä, kyseisellä viikolla yli kuusikymmentä euroa ruokaostosten lisäksi. Viikon aikana perheemme yli pyyhkäisi kuitenkin myös flunssa-aalto, jonka aikana me aikuiset ruokimme itseämme sekä valmiiksi marinoiduilla kanansiivillä että pariinkin otteeseen noutoruualla, tyhjentäen ruokakassaamme vielä ylimääräisillä 70 eurolla. Ruokakulut yhteensä 258,50.

Viikko 3: 

Ruokatarpeiden osuus ostoksista 163,96 euroa, taloustarvikkeiden osuus kokonaislaskusta jälleen kuutisenkymmentä euroa. Stockalta hain täydennystä noin kolmen euron edestä, yhden banaanin ja yhden raejuustopaketin verran. Asuntonäytöillä käymiseen liittyvä ylimääräinen logistiikka verotti kuitenkin vielä ruokakassaamme muutaman kanansiipipaketin verran, yhteensä noin 15 eurolla. Koko viikon ruokakulut 179 euroa.

Viikko 4: 

Ruokatarpeiden osuus ostoksista 161,54 euroa, lisäksi haimme leipää, soijaa ja muuta unohtunutta noin 15 euron täydennyskauppareissulla. Asunto- ja pankkiasioilla ravaamisen lomassa haaveilin jonkun toisen tekemästä ruuasta (enkä nyt tarkoita syömääni kaupan maksalaatikkoa vaan ravintolaruokaa), mutta päiväsaikaan ei sille löytynyt tilaa eikä omatunto enää antanut iltaisin periksi. Niinpä viikon ruokakulut olivat maltilliset 177 euroa.

Isännän taskuista löytyi koko jakson osalta vielä ylimääräisen viisikymppisen verran ruokakuitteja, joihin kuului esimerkiksi asiointia Ruohonjuuressa sekä vielä lisää täydennyskauppoja. Niinpä loppusaldomme näytti ajanjakson päätteeksi seuraavalta:

Kuukauden ruokakulut yhteensä 816 euroa, joista noutoruuan osuus n. 60 euroa.

Ensimmäinen ajatukseni oli, että sehän on tosi vähän! Mielestäni ostan kuitenkin hyvälaatuista ja monipuolista ruokaa, enkä mieti toista kertaa lisätessäni ns. luksustuotteita, kuten parmankinkkua tai tuontioluita koriini. Toisaalta taas pääosa syömisistämme on hyvin tavallisia, erikoistuotteet ovat nimenomaan erikoisuuksia eikä niitä osteta kasapäin. Kuten aiemmin arvelin, tarkastelujaksolla kulutustamme laski myös se, ettei lihaa juurikaan tarvinnut ostaa kaupasta. Olemme siis, kuten spekuloinkin, ruokaan kuluttamamme rahamäärän osalta hyvin keskimääräinen perhe, joskin lasten kasvaessa uskon meidän poksahtavan tuon maagisen keskiarvon korkeammalle puolelle.

Johtopäätöksenä sanoisin, ettei kuittiharjoitus tuottanut suuria yllätyksiä ruokapuolen osalta, korkeintaan kanansiipipaketillisten määrä aiheutti lievää hammastenkiristelyä. Toisaalta on ihan lohdullista tietää, että on jokseenkin perillä kulutustottumuksistaan. Mielenkiintoisempaa olisikin nähdä, millaisia muiden perheiden kauppakuitit ovat; ovatko ruokaan käytetyt rahamäärät samansuuntaisia ja millaista vastinetta rahoille saa.

Miltä teidän kauppakuittinne näyttävät?