Aloitetaan niillä iloisilla uutisilla: taannoin osallistuin Hyvää Suomesta ja Ruoka.fi:n järjestämään Suomen paras kotiruoka -kilpailuun, ja arvatkaapa mitä? Vaikkei varsinainen reseptini päässyt kisan äänestetyimpien joukkoon, minut palkittiin kisan toisessa osiossa, jossa raati valitsi kirjoitukseni suomalaisesta ruoasta kilpailun parhaaksi. Jihuu!! 🙂 Olin todella, todella otettu, koska lueskelin (pikkuisen kateellisenakin 😉 41 kisaan osallistuneen kanssabloggaajan kirjoituksia samasta aiheesta ja pidin niitä erittäin hyvinä, vuoroin tunnelmallisina ja vuoroin ajatuksia herättävinä. Pääsarjan eli reseptikilpailun voitti puolestaan Kääpiölinnan Anu herkulta vaikuttavilla pannupihveillään, paljon, paljon onnea Anulle vielä tätäkin kautta 🙂 Ihan mahtavan kuuloisia annoksia olivat muutkin tehneet, suosittelen tutustumaan, jos ette kisan aikana törmänneet näihin!
Jatketaan sitten tämän päivän ruoka-aiheella eli kotitortilloilla. Olen tulevalle perjantaille sopinut seuraavan possunpuoliskon noudon, joten laitoin edellispossun viimeisen lapapalan jokunen päivä sitten uuniin kypsymään miedolle lämmölle. Tortillat tulivat mukaan kuvioon, kun pohdin, minkä kanssa possun söisi. Silläsipulilassa oli hiljattain tehty tortillalettuja ja muistin niitä kehutun helpoiksi, joten päätin itsekin testata, miten homma luonnistuisi.
Lättyjen alkuperäinen ohje on minulta vielä lukematta olevasta, paljon kehutusta Kira Åkerströmin kirjasta Auringon maku. Silläsipulilassa oli ohjeen yrtit vaihdettu nokkoseen, ja minä taas sovelsin edelleen niin, että jätin yrtit kokonaan pois ja korvasin noin puolet ohjeen jauhomäärästä maissijauhoilla, kun niitä kaapissa sattui olemaan. Oikein onnistuneita tuli tortilloista näinkin; aluksi näytti, että tortillat jäisivät liian mureiksi ja halkeaisivat täytettäessä (maissijauho?), mutta hyvin ne lopulta taipuivat. Osa tortilloista lämmitettiin vielä jälkikäteen leivinpaperinyytissä kevyesti sumutinpullolla sumutettuna, jolloin ne taipuivat vielä paremmin.
Oikeastaan isoin haaste lätyissä oli niiden kaulitseminen, minä kun en ole mikään suurleipuri ja tuppaan rikkomaan kaiken ohueksi kaulittavan. Mutta siitä selvittiin, vaikkeivät tortillani ihan symmetrisen pyöreitä olleetkaan. Ohjeen mukaisesti kymmeneksi tortillaksi kaulittaessa lätyt tuntuivat jäävän kovin pieneksi ja ehdin pelätä, riittävätkö ne, mutta ulkonäkö petti, ne olivat erittäin täyttäviä. Ja maukkaita, on helppo olla samaa mieltä omatekoisten tortillojen paremmuudesta kaupan vakuumikamaan verrattuna. Huonona puolena näissä onkin sitten se, että enää ei tortillanhimoa estä tarve käydä kaupassa, se toimi aiemmin edes näennäisenä stoppina spontaanille suursyömiselle!
Tortillat (10 kpl)
2 dl maissijauhoja
2,5 dl vehnäjauhoja
1/2 tl leivinjauhetta
1/2 tl suolaa
1,5 dl kuumaa vettä
50g huoneenlämpöistä voita
1. Sekoita keskenään jauhot ja leivinjauhe. Nypi joukkoon huoneenlämpöinen voi. Sekoita mukaan vesi, vaivaa n. kolme minuuttia kunnes taikina on yhtenäistä ja anna sitten levätä liinan alla noin viisitoista minuuttia.
2. Muovaa taikina pötkyläksi ja jaa pötkylä kymmeneen osaan. Pyöritä osat kämmenten välissä palloiksi ja kaulitse ohuiksi lätyiksi jauhotetulla alustalla. Paista lättyjä kuivalla, kuumalla pannulla noin 30 sekuntia per puoli (lättyjen on tarkoitus saada hieman pilkkuja pintaansa).
4 Comments
Kiitos vielä 🙂
Voihan kotitortilla! Et usko kuinka monta vuotta oon suunnitellut tortillojen tekemistä itse. Ohjekin on ollut valmiiksi katseltuna saman verran, mutta silti tuo ihme on vielä testaamatta. Aina päätän tortilloja ruokalistalle lisätessä, että nyt mä sen teen, mutta sitten kaupassa sorrun siihen ihanan helppoon, valmiiseen pakettiin. Pitäisköhän mun ottaa sellainen viiden vuoden suunnitelma, että siinä ajassa noita on tehtävä.
Tuumasta toimeen Anu! Nämä olivat ihan oikeasti tosi, tosi helppoja 🙂
Minäkin aion niitä maissijauhoilla testata kunhan oikeanmoisia satun käsiini saamaan. Siihen saakka menee vehnäisetkin vallan mainiosti. Meillä ei välitetty niinkään tortillojen pyöreydestä – sinnepäin riitti :)!
Minäkin luovutin, ennen kuin lätyt saavuttivat täydellisen pyöreyden asteen. Laitoin ne kaksi kauneinta ja pyöreintä lettua sitten kasan päällimmäisiksi 😉 Mutta makua ei vaihteleva muoto haitannut yhtään! Ja nyt iskikin siitä ajatuksesta taas tortillanhimo…