Paljon onnea Kärähtäneet! Hengentuotokseni täytti uudenvuodenpäivänä kuusi vuotta. Se on jo kohtalaisen pitkä aika harrastaa, oli harrastus mikä hyvänsä. Mutta mitä mahtuu menneeseen vuoteen?
Kulunut vuosi oli kuudesta kuluneesta blogivuodesta hiljaisin. En ole niinkään kokenut paljon puhuttuja blogimaailman muutoksia omassa työskentelyssäni (ok, tunnen kyllä itseni hieman kärryiltä pudonneeksi), vaan enemmän on ollut haasteena löytää sekä ruoanlaitosta että bloggaamisesta sitä samaa sisäsyntyistä motivaatiota ja iloa kuin aiemmin. Minulle oleellinen osa harrastusta on ollut oman osaamisen, niin ruoanlaiton kuin bloggaamisenkin saralla, ylläpitäminen ja kehittäminen, eivätkä aikaresurssit ole oikein kohdanneet kunnianhimon kanssa viime aikoina. Tekemisen intoa on syönyt se, että kun tuotokset syntyvät kerta toisensa jälkeen pikaisesti ja pahimmillaan vähän vasemmalla kädellä.
Syytän paljosta ruuhkavuosia, kun koko ajatuskapasiteetti on käytössä lähes koko ajan eikä luovuutta voi aikatauluttaa (voi myös olla, että olen vain tyhmentynyt, mutta koska loma-aikoina ajatuksia kuitenkin aina syntyy, haluan uskoa, ettei kyse ole siitä). Ärsykkeiden ja keskeytysten jatkuva runsaus vaikuttaa keskittymiseen ja ajatuksen koossapitämiseen, vaikka harrastan vapaa-ajalla puhelimella tai koneella notkumista varmaan keskimääräistä aikuista vähemmän. Puhelin saattaa helposti viihtyä käsilaukun pohjalla koko viikonlopun (anteeksi, jos minua ei aina tavoita) ja telkkari tai läppäri avataan lähinnä silloin, kun niiden ääreen todella jäädään katsomaan tai tekemään jotain. Päiväkoti-ikäiset lapset pitävät myös huolta siitä, ettei läppärin kansi aukea lasten hereilläolokaikaan yhteisessä ilmatilassa. Omasta ajan ja luovuuden puutteesta huolimatta minusta on aivan älyttömän ihanaa ja inspiroivaa lukea toisten blogeja ja edelleen poimia niistä ideoita, vaikka siihenkin on mahdollisuuksia aiempaa vähemmän.
Viime ajat olen miettinyt paljon motivaation hakemista, sitä, millaisia tekstejä haluaisin tuottaa ja mitä ruokaprojekteja horisontissa siintää. Avaimet tulevaan vuoteen ovat alkaneet hiljalleen löytyä. Aion edelleen olla lempeä itselleni siinä, etten tee kirjoittamisesta pakkopullaa arjen haasteiden keskellä, mutta jos johonkin panostan, panostan siihen tärkeimpään osaan harrastusta eli hyvän ruoan valmistamiseen, osaamisen ja ymmärryksen kasvattamiseen ja sitä kautta innostuksen ylläpitämiseen. Niin ja syömiseen! Kirjoittamisen puolella toiveena olisi tuottaa reseptiikan ja lyhyiden ruokajuttujen lisäksi myös pidempiä tekstejä reissuihin, retkiin ja muuhun elämänmenoon liittyen, lähinnä tietysti jollain tapaa ruoanvalmistuksen ja syömisen näkökulmasta. Ideoita ja luonnoksia on, toivottavasti pysytte tänäkin vuonna mukana seuraamassa, mitä niistä syntyy.
Oikein hyvää ja herkullista uutta vuotta 2018!
No Comments