Ihan blogin alkutaipaleella kirjoitin vähän poskelleen menneestä maksakastikkeesta. Revanssia ei tullut otettua ennen kuin nyt, kun possunpuolikkaan mukana tuli liuta sisäelimiä, yksi niistä mitä kaunein maksa. Joo-o, on varmaan vähän sairasta todeta, että onpa kaunis maksa, mutta sellainen se vaan oli! Huokailin ihastuksissani sitä viipaloidessani, ja kerroin vielä isännällekin jälkikäteen, etten ole koskaan nähnyt niin nättiä maksaa :)
Maksakastike on tuttu ruoka, mutta possun maksaa en ole ennen tehnyt. Mieleen oli jämähtänyt mielikuvia liiallisista a-vitamiinipitoisuuksista, ja hieman mietitytti sekin, ettei possun maksaa näe kaupassa juuri koskaan. Silti, olin luottavainen siitä, ettei minulle olisi annettu possunpuolikkaan mukana mitään syömäkelvotonta, ja kannatti ollakin. Maksa oli juuri niin hyvää kuin miltä se näyttikin. Jälkikäteen tein kuitenkin pikaisen googlauksen, ja löysin sen verran lisätietoa, että vaikka maksa luontaisesti sisältää paljon a-vitamiinia, ei sitä tarvitse vältellä. Pääasia, ettei ihan jatkuvasti syö. A-vitamiinipitoisuuksista kohuttiin aikanaan toki enemmänkin ja possun maksa taisi olla jopa myyntikiellossa, mutta tämä johtui eläinten rehun liiallisista a-vitamiinipitkoisuuksista, ei maksasta itsestään. Lisätietoa asiasta löytyy esim. Eviran sivuilta. Toinen näkökulma maksan huonoon saatavuuteen oli, että possunmaksa olisi kamalan voimakkaan makuista. Se jakoi kuitenkin mielipiteitä eikä ainakaan tässä tapauksessa pitänyt paikkaansa. Maksa oli todella hyvää, enkä edes liottanut sitä maidossa tai missään muussakaan. Rohkeasti siis tekemään, jos possunmaksaa tulee vastaan!
Mutta miten se kastike onnistui tällä kertaa? Hyvin sekin, kun tein maltilla, enkä yrittänyt oikoa. Hosumatta paras. Ohje löytyy täältä edellisen kierroksen jäljiltä.