Reseptit

Teertä, omppuja ja savukylkeä

syyskuu 20, 2017
teeripata

Sain hiljattain käteeni Lantliv Mat & Vin -lehden edellissyksyisen numeron (7/2016), jonka olin alkujaan ostanut matkalukemiseksi mutta joka oli unohtunut matkasta ja jäänyt sen vuoksi lukematta. Sopivasti lehti palautui minulle melkein vuotta myöhemmin syksyn kynnyksellä, ja reseptit olivat heti ajankohtaisia. Omenaisen kanapadan korvamerkkasin myöhemmin muuten vaan tehtäväksi, mutta alkuun pataruoka toimi inspiraationa tälle teerestä valmistetulle uuniruoalle. Teerenkin kanssa kävi onni, sillä emme – tai ainakaan minä en ollut – juurikaan asettanut saalisodotuksia kainalosauvoilla pusikossa hyppineelle miehelle, mutta toisin kuitenkin kävi ja olosuhteita uhmaten pari lintua saatiin reppuun ja keittiöön saakka.

Uunivuokaan linnun kanssa laitoin omenaa, savukylkeä ja sipulia, ja liemeksi lorauksen siideriä, yksinkertaisia aineita, joiden kanssa ei voi mennä pieleen. Lisäksi päätin testata liekittämistä, joka olikin yllättävän helppoa, vaikka olen ihan turhaan sen kanssa arastellut. Kannattaa vain muistaa, että alkoholi syttyy nopeasti leimahtaen (kannattaa sytyttää pannun reunalta eikä keskeltä, niin sormet eivät pala), ja että liesituulettimen tulee olla pois päältä liekityksen ajan, jotta se ei imaise liekkejä itseensä.

Teerelle teimme lisukkeeksi mustatorvisieni-perunapannua, joka sai höysteekseen reilun nokareen smetanaa. Tällä tukevalla lisukkeella teerestä riitti kahdelle aikuiselle ja kolmelle lapselle. Jos lintua olisi enemmän tai käyttäisin rasvaisempaa lintua, korvaisin savukyljen mahdollisesti pekonilla ja vähentäisin määrää, mutta nyt kylki toimi hyvin jatkeena lihalle ja ruoasta saatiin venytettyä viiden hengen ateria.

Uunissa paistettua teertä omenoilla

1 teeri paloiteltuna rintapaloiksi ja koiviksi
3 pientä, kotimaista omenaa
1 iso sipuli
nokare voita
2 rkl konjakkia
muutama hyppysellinen suolaa
rouhaisu mustapippuria
300g savukylkeä
1 rkl kokojyväsinappia (minulla dijon)
1-2 dl kuivaa omenasiideriä tai vettä

  1. Lohko omenat ja sipuli. Ruskista teerenpalat pannulla voissa molemmin puolin, lisää sitten omenat ja sipuli ja kääntele muutaman kerran. Lorauta päälle konjakki ja sytytä varovasti (huom. liesituuletin pois päältä!). Anna liekittyä.  Mausta suolalla ja pippurilla liekkien sammuttua.
  2. Viipaloi savukylki. Siirrä teeri, omenat ja sipuli uunivuokaan kerroksittain kylkipalojen kanssa. Ohenna sinappi siideritilkassa ja kaada ainesten päälle vuokaan. Paista 150-asteisessa uunissa 20 minuuttia tai kunnes linnun rintapalat ovat juuri ja juuri kypsät. Jos käytät paistomittaria, sopiva kypsyys on 59-60 astetta. Anna vetäytyä folion alla 10-15 minuuttia ennen tarjoilua.
Reseptit

Viiden chilin hillo

syyskuu 3, 2017
paholaisen_hillo

Kummallinen, päättynyt kesä sopi omaan makuuni ja ohjelmaani ihan hyvin. Kesä tuli ja lämpöä on riitti pitkälle elokuuhun, vaikka viimeinen aurauskinos hävisi työpaikan kulmalta vasta kesäkuun puolivälissä ja juhannuskahvitkin juotiin vielä pipo päässä. Isoäitini tapasi juhannuksen kohdilla muistutella, että kesä alkaa olla ohi, mutta minusta se on parhaimmillaan vasta, kun sienet alkavat nousta maasta ja marjat kypsyä. Nyt ollaan muutama päivä syyskuun puolella, ja vieläkin tuntuu kesäiseltä.

Grillatakin ehtii vielä pitkälle syksyyn. Omassa grillissäni ei tänä kesänä tirissyt suuria ruokainnovaatioita, vaan olen nauttinut tutuista ja aika yksinkertaisista ruoista, jotka eivät vaadi suuremmin ajattelua. Paukut laitettiinkin sen sijaan lähinnä lisukkeisiin. Yksi niistä, paholaisen hillo tai chilihillo, on klassikko, jota en jostain syystä ole aiemmin tehnyt, vaikka käytän chiliä muuten sangen liberaalisti melkein kaikessa. Hillo sopii mainiosti esimerkiksi vuohenjuuston tai grillattujen lihojen tai broilerin seuraan. Vuohenjuustobroileri paholaisen hillolla taitaa olla lähes klassikkoyhdistelmä yhdistelmä niin sellaisenaan kuin leivänkin välissä.

Resepti-inspiraatiota kaivelin mm. Peggyn pienestä punaisesta keittiöstä, mutta valmistustilanteessa annoin mennä vapaalla kädellä ulkomuistiin ja omiin ajatuksiin nojaten. Erittäin helppotekoinen hillo onnistui hyvin, mutta käyttämäni chilit olivat niin mietoja, että viisi kappaletta antoi hauduttuaan hilloon ainoastaan makua, ei potkua. Eli jos tykkäät tulisesta, käytä enemmän tai tulisempia yksilöitä.

Viiden chilin hillo

5 punaista chiliä siemenineen
1 iso sipuli
2-3 valkosipulinkynttä
2 suippopaprikaa
1 rkl oliiviöljyä
1 tlk (500g) tomaattimurskaa
1 tl kuivattua oreganoa
muutama rouhaisu mustapippuria
1tl suolaa
3,5 dl (hillo)sokeria
3 rkl punaviinietikkaa

  1. Hienonna chilit, sipuli,valkosipuli ja paprikat. Kuullota muutaman minuutin ajan oliiviöljyssä paksupohjaisessa kattilassa.
  2. Lisää kattilaan loput ainekset. Kiehauta, pienennä lämpöä ja anna hautua miedolla lämmöllä n. 30 minuuttia. Purkita, kun hillo on hieman jäähtynyt ja anna jäähtyä kunnolla, esimerkiksi yön yli jääkaapissa, ennen tarjoilua.
Reseptit

Aasialainen parsakaalisalaatti

elokuu 6, 2017
parsakaali_marinoitu

Meillä tykätään hurjasti aasialaisvaikutteisista ruoista, ja se on näkynyt bloginkin tarjonnassa vuosien varrella. Viimeksi aasialaiseen makumaailmaan taittui kotimainen parsakaali, joka on nyt sesongissa. Kaalien joukossa parsakaali jää itselläni usein suosikkieni kukka- ja parsakaalin sekä varhaiskaalin varjoon, mutta tällä tapaa valmistettuna se on lunastanut nopeasti aseman päivällispöydän vakkarilisukkeena. Salaatin salaisuus on parsakaalin tarjoaminen lähes raakana. Se käy vain pikaisesti kastautumassa kiehuvassa vedessä, jolloin nuput muuttuvat meheviksi mutta pysyvät rapeina eivätkä juurikaan vielä kypsy.

Marinoitua parsakaalia tuskin jää hävikkiin, mutta jos jostain syystä kaikki ei tule kerralla syötyä, se säilyy hyvin seuraavaan päivään. Vastaavasti sen voi myös valmistaa tarjolle hieman etukäteen.

Aasialainen parsakaalisalaatti (lisukkeeksi neljälle)

2 kokonaista parsakaalia (n. 300g kpl)
1/2 dl soijakastiketta
2 rkl riisiviinietikkaa
1 rkl hunajaa
2 tl paahdettua seesamiöljyä
1 tuore chilipalko silputtuna (puuttuu kuvan versiosta, koska sitä tarjottiin myös lapsille)
2 tl tuoretta inkivääriä raastettuna
1 valkosipulinkynsi puristettuna
2 salottisipulia hienonnettuna
1 rkl mustia seesaminsiemeniä

  1. Leikkaa parsakaali kukinnoiksi ja varret suupalakokoisiksi paloiksi. Jos parsakaalin varret ovat kovin puumaisia, kuori vartta hieman ja viipaloi sen jälkeen. Laita vesi kiehumaan parsakaalin kypsennystä varten.
  2. Veden kiehumista odotellessa valmista kastike. Sekoita keskenään soija, riisiviinietikka, hunaja ja seesamiöljy. Lisää mukaan chili, valkosipuli, inkivääri, salottisipuli ja seesaminsiemenet ja sekoita vielä.
  3. Kaada parsakaalit kiehuvaan veteen korkeintaan minuutiksi. Kaada parsakaali lävikköön ja jäähdytä laskemalla päälle reilusti kylmää vettä. Valuta parsakaalit ja sekoita sitten kastikkeeseen. Anna maustua hetken ennen tarjoilua.
Reseptit

Hunajainen katkarapusalaatti

heinäkuu 29, 2017
katkarapusalaatti

Meidänkin perheessä kovin tavallista kesäruokaa ovat uudet perunat erilaisten kalojen kera. Yleensä siinä vaiheessa, kun perunoita ei enää kutsuta uusiksi, on silli- ja peruna-aterioita nähty niin paljon, että syksy saa tulla ja seuraavan kerran sillejä valmistetaankin vasta jouluna. Pidän kalapöydissä erityisesti siitä, että tarjoilu tuntuu aina runsaalta, mutta vaivannäön määrä on helposti säädeltävissä. Helpoimmillaan tarvitsee vain pestä ja keittää perunat ja availla valmiina kaupasta haetut purkit ja paketit pöytään, jolloin kolmen pikkulapsenkin äiti saa pitää kakkunsa – tai kalapöytänsä – ilman, että muun perheen kesäpuuhista tarvitsee tinkiä. Kaikki kun eivät kuulemma halua kokata aina ja koko ajan, paitsi ehkä hiekkakakkuja. Välillä on kiva tehdä enemmänkin itse, mutta tämä kompromissi palvelee hyvin, kunnes meno alkaa olla sellaista, että ilman kahta aikuista käsiparia selviytyy pidemmälle kuin lähileikkipuistoon.

Vakkaritarjontaani kuuluu uusien perunoiden lisäksi höyrytettyä kukkakaalia (olen kaalihullu), paria erilaista silliä ja kylmäsavu- tai graavikalaa. Yleensä ostan tai teen lisäksi jonkun helpon ”täydentäjän”, koska lapset karsastavat vielä silliä enkä raaski syöttää heille ihan pelkkää kylmäsavukalaa, vaikka se varmaan maistuisikin loputtomiin. Onneksi potut ja  kukkakaalitkin uppoavat, mutta on kiva, jos on muutakin. Jos syöjiä on enemmän, täydentelen lisäksi esimerkiksi kikherne- tai papupohjaisilla salaateilla, jotka on nopea sekoitella kasaan ja ruokaisuudessaan tasoittavat kalojen kulutusta ja tuovat pöytään ruokaisuutta myös kalaa syömättömille ruokailijoille. Monipuolisuutta pöytään saa myös esimerkiksi kylmillä paahtopaistiviipaleilla tai kestosuosikillani sienisalaatilla.

Viimeksi innostuin kaivelemaan jääkaappia ja sekoittelin majoneesi-, sinappi- ja hunajapurkkien pohjista kastikkeen, josta tuli katkarapujen kanssa paritettuna menestys niin aikuisten kuin lastenkin mielestä. Hunaja ja sinappi tuovat kokonaisuuteen säväyksen, jota tilli ja kesäsipulin varret komppaavat hienosti. Katkarapusalaatti toimi paitsi sellaisenaan, myös leivän päällä tai kastikkeena savukalalle. Majoneesin määrä on säädeltävissä maun mukaan, itse pidän eniten versiosta, jossa kastiketta tulee rapuihin ohuelti. Ihanan helppoa, eikä vaadi reissua kauppahalliin onnistuakseen, ihan tavalliset pakastealtaan katkaravut toimivat.

Vinkki: jos karsastat hunajan käyttöä, kokeile raastaa tilalle yksi vihreä omena. Se tekee salaatista hurjan raikkaan!

Hunajainen katkarapusalaatti (ruokalajien määrästä riippuen 4-6 syöjälle)

400g kuorittuja pakastekatkarapuja
1,5 rkl dijon-sinappia
1,5 rkl hunajaa
1 rkl valkoviinietikkaa
n. 1/2 dl majoneesia
3:n nippusipulin varret
muutama oksa tuoretta tilliä
pari rouhaisua mustapippuria
ripaus suolaa

1. Ota ravut samana aamuna ravut sulamaan omassa pussissaan jääkaappiin, ja jos ne ovat vielä kohmeisia ruoanlaittohetken lähestyessä, laita ne siivilään, huuhtele kylmällä vedellä pariin otteeseen ja kääntele. Älä käytä kuumaa vettä tai painele rapuja kovasti. Valuta rapuja hetki ennen salaatin valmistusta.

2. Valmista kastike: sekoita salaattikulhossa keskenään dijon, hunaja, valkoviinietikka ja majoneesi ja sekoita. Silppua mukaan sipulinvarret sekä tilli. Mausta suolalla ja mustapippurilla.

3. Lisää katkaravut ja kääntele sekaisin. Salaatti on tarjoiluvalmista heti, mutta sen voi tehdä myös jääkaappiin maustumaan pari tuntia ennen tarjoilua.

 

Reseptit

Gochujang-varhaiskaalisalaatti

kesäkuu 28, 2017
gochujang_varhaiskaalisalaatti

Hieman hämmentyneenä selasin vanhoja päivityksiä jokin aika sitten etsiessäni ohjetta gochujang-tahnalla maustetulle kaalisalaatille, joka on ollut parin viime kesän suosikkejani. Enkö ihan oikeasti ole ottanut reseptiä talteen? Korjattakoon vahinko välittömästi, sillä salaatti on hurjan helppo ja herkullinen. Se sopii lisukkeeksi melkein mille tahansa grilliruoalle, mutta on ehkä parhaimmillaan hieman rasvaisemman lihan, esimerkiksi possun kasslerin tai kanansiipien kanssa. Allekirjoittanut on syönyt sitä hyvällä ruokahalulla myös uusien perunoiden ja sillin kera. En ole tahnan suhteen kovin kekseliäs vaan toistan lähes samaa gochujang-riisiviinietikka-kalakastike-hunaja-valkosipuli-inkivääri -komboa hieman eri mittasuhteissa hyvinkin erilaisissa konteksteissa, mutta voi pojat, se toimii aina.

Jos käytät hyvin nuorta varhaiskaalia, salaatti pehmenee nopeasti kimchin tyyliseksi. Se ei ole välttämättä huono asia, mutta halutessasi saat napakamman version käyttämällä loppukauden varhaiskaalia tai ns. vanhan sadon kaalia.

Vinkki: jos gochujangin ja kaalin yhdistelmä kolahtaa, kokeile myös Suupaloja-kirjasta aikanaan testattua, koukuttavaa ruusukaalikimchiä!

Gochujang-varhaiskaalisalaatti (lisukkeeksi 4-6 hengelle)

1 keskikokoinen varhaiskaali
2 nippusipulia varsineen
(1/2 kurkku)
ruukullinen korianteria silputtuna
1-2 rkl seesaminsiemeniä salaatin pintaan

kastike:

1 rkl gochujang-tahnaa
1 rkl hunajaa
2 rkl kalakastiketta
2 rkl miriniä tai muuta riisiviinietikkaa
2 valkosipulinkynttä murskattuna
1 rkl tuoretta, raastettua inkivääriä (n. peukalonpään kokoinen pala inkivääristä)
2 tl seesamiöljyä
(tilkka vettä tarvittaessa)

  1. Leikkaa kaali ja sipulit salaattikulhoon ohuiksi suikaleiksi. Lisää korianteri ja sekoita kevyesti.
  2. Valmista kastike sekoittamalla kaikki sen ainekset keskenään. Jos kastike jää liian tahnamaiseksi (jäisi klönteiksi kaaliin), ohenna sitä 1-2 ruokalusikallisella vettä.
  3. Kaada kastike salaatin päälle ja kääntele sekaisin. Anna seistä muutama minuutti ja kääntele uudelleen. Ripottele pintaan seesaminsiemeniä.
Reseptit

Thai-salaatti grillatulla entrecotella

kesäkuu 11, 2017
thai_naudanlihasalaatti_grilli

Jos yhdistää kaksi tavattoman hyvää asiaa, thai-maustetun salaatin ja grillatun entrecoten, niin eihän siitä voi tulla kuin vielä parempaa. Voisin lähestulkoon elää erilaisilla aasialaistyylisillä salaateilla ja thai-naudanlihasalaatista on tullut tehtyä versio jos toinenkin, mutta herkullisimmillaan se on varmasti juuri grillatun lihan kanssa. Tällä kertaa helppo ja nopea ruoka pelasti erään väsyneen arki-illan, mutta sopii hyvin myös viikonloppuun, jos et ole aikeissa käyttää koko päivää ruoanlaittoon. Lisuketta kaipaavalle salaatin kaveriksi sopii hyvin höyrytetty jasmiiniriisi.

Vinkki: Entrecoten rasvaisuus tekee lihasta ihan äärettömän maukkaan, mutta salaattiin jäähtyvä rasva ei ole kovin hyvää, niinpä ruoka kannattaa syödä heti, kun lihat ovat valmiit ja vielä kuumat. Isoimmat läskinpalat voi myös putsata viipalointivaiheessa pois.

Thai-naudanlihasalaatti grillatulla entrecotella (kaksi annosta)

400g pala entrecotea
suolaa

1/2 keskikokoinen kiinankaali
1 kurkku
1 pieni punasipuli
2 punaista chiliä
1/2 punainen suippopaprika
200g mung-pavun ituja
1-2 ruukullista korianteria

kastike:

2 limen mehu
2 rkl kalakastiketta
2 rkl sokeria (tai siirappia)
1 valkosipulinkynsi puristettuna

grillaukseen:

1 rkl soijaa
2 rkl rypsiöljyä

  1. Ota entrecote huoneenlämpöön ja ripottele suolaa sen pinnalle.
  2. Valmista salaatinkastike sekoittamalla kaikki sen ainekset keskenään. Jätä odottamaan. Suikaloi kiinankaali, kurkku (poista halutessasi siemenet), punasipuli, paprika ja chili kulhoon. Sekoita mukaan idut ja silppua päälle korianteri. Kaada päälle salaatinkastike mutta älä sekoita.
  3. Sekoita pienessä kipossa soija ja rypsiöljy. Kuumenna grilli. Grillaa entrecote makusi mukaiseen kypsyyteen soija-rypsiöljyseoksella paiston aikana sivellen. Viipaloi kypsä liha poikkisyin ja poista samalla ylimääräiset rasvat.
  4. Kääntele salaatti sekaisin ja nosta lihaviipaleet salaatin päälle. Tarjoile heti.
Reseptit

Udonit kaalilla ja sienillä

kesäkuu 3, 2017
udon

Talvella minun kiertäessäni grilliltä toiselle mies hifisteli kotona valmistamalla nuudeleita (tässä kohtaa voi toki miettiä, kumpi meistä olikaan se ruokabloggaaja). Taikinaa jäi ylikin, joten pakastimme sen tulevia tarpeita varten. Sinne se ehti jo unohtuakin, kunnes pari viikkoa sitten ostin lentokonelukemiseksii BBC Good Food -lehden kasvisruokanumeron, jonka udon-kaali-sieniresepti muistutti pakastimessa olevasta nuudelitaikinasta. Teen nuudeliruokia ihan aniharvoin reseptiä käyttäen, mutta nyt reseptin kaali, sienet ja erityisesti ne udonit houkuttelivat niin, että ohje päätyi kokeiluun.

Reseptin lähtökohtana on, että nuudelit ovat joko valmista tuoretavaraa tai kuivattuja, mutta ei niiden tekeminenkään ole erityisen vaikeaa, lähinnä se vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä kovan taikinamassan käsittelyssä ja kaulitsemisessa. Ohje on yksinkertainen, me nappasimme omamme La Fuji Mamalta. Pastakone on hyvä apuväline sellaisen omistavalle, mutta koneen puutteessa meillä valmistettiin nuudelit käsin ja veitsellä leikkaamalla.  Taikinan vaivaaminen sen päällä kävelemällä jäi meiltä kuitenkin väliin.

Kunhan nuudelit ovat valmiit, loppuateria valmistuu tavallisen wokin vaivalla. Muokkasin ohjetta jonkin verran alkuperäistä mausteisemmaksi ja suolaisemmaksi, ja lisäksi teimme nuudeleiden kaveriksi edamame-papuja, jotka oli tarkoitus lisätä jo pannuun maustumaan mutta valmistuivat unohduksen vuoksi kattilassa omissa oloissaan. Alle olen kirjannut ohjeen sen mukaan, mitä itse tein.

Vinkki: jos ehdit hifistellä, paista sienet ja sipuli erillään kaalista ja lisää ne vasta lopuksi nuudeleiden sekaan. Näin ne saavat paremman paistopinnan.

udon-sienipannu

Udon-nuudelit kaalin ja sienten kera (2-3 hengelle)

400g udon-nuudeleita (tuorepaino, 250g kuivapaino)
1/4 pienehköstä kaalista (jos käytät varhaiskaalia, laita enemmän)
1 sipuli
200g tuoreita herkkusieniä (tai siitakesieniä, jos löydät)
tilkka öljyä paistamiseen
5 kevätsipulin vartta
(200g edamame-papuja)
(tuoretta, punaista chiliä silputtuna)
( 2 tl seesaminsiemeniä)

kastike:

4 rkl miriniä
1/2 dl soijakastiketta
1 rkl hienosokeria
1 rkl worcestershire-kastiketta
1 rkl seesamiöljyä

  1. Kiehauta kattilassa 1,5 – 2 litraa vettä. Lisää kiehuvaan veteen lasillinen kylmää vettä ja samalla nuudelit (kylmä vesi hidastaa kypsymistä niin, että paksut nuudelit eivät jää keskeltä raa’aksi). Keitä tuoreita nuudeleita 2 minuuttia tai kuivia 5-6 minuuttia. Kaada lävikköön, huuhtele kylmällä vedellä ja jätä sivuun.
  2. Sekoita kastikkeen aineet keskenään seesamiöljyä lukuunottamatta.
  3. Suikaloi kaali ja viipaloi sipuli, sienet ja kevätsipuli. Paista ensin kaalia ja sipulia hetki öljyssä, lisää sitten sienet ja anna kypsyä pari minuuttia. Lisää edamamet (jos käytät) ja kastike ja kääntele sekaisin. Lisää vielä nuudelit ja seesamiöljy ja kääntele muutaman kerran uudestaan. Ripottele päälle kevätsipuli, seesaminsiemenet ja chili (jos käytät) ja tarjoile.
Reseptit

Ihana munakoiso-pähkinätahna

toukokuu 20, 2017
munakoiso-pahkinatahna

Alkukevät saa minussa yleensä liikkeelle innostuksen Lähi-idän keittiötä kohtaan. Pääsiäisen lähestyessä teen lampaan kaveriksi tahnoja ja mausteisia salaatteja linsseistä, kvinoasta ja bulgurista. Tänä vuonna ihastuin tähän munakoisotahnaan niin paljon, että sitä on tullut tehtyä myöhemminkin keväällä, eikä loppua näy. Baba ghanoushia monelta osin jäljittelevän tahnan juju on saksanpähkinöissä, jotka tekevät siitä mahtavan täyteläisen ja ruokaisan. Valmistuskin on helppoa, munakoisot paahdetaan ja sen jälkeen kaikki ainekset vain sekoitetaan keskenään. Omaan makuuni pidän tahnasta hieman voimakkaampana ilman maitotuotteita, mutta koko perheelle tehtäessä pehmennän makua muutamalla ruokalusikallisella paksua kreikkalaista jugurttia. Tahna sopii dipiksi lähes mille vaan, mutta maistuu hyvältä myös sellaisenaan lusikoituna.

Munakoiso-pähkinätahna

2 keskikokoista munakoisoa
pari hyppysellistä suolaa (ja lisää maun mukaan)
1 rkl + 1,5 dl hyvää (ei kovin kitkerää) oliiviöljyä
2 kourallista saksanpähkinöitä
1 iso valkosipulinkynsi puristettuna
1 sitruunan mehu puristettuna
1-2 rkl hunajaa
1 rkl valkoviinietikkaa
1/2 tl savupaprikaa
1/2 tl kanelia
1 tl juustokuminaa
reilu nippu sileälehtistä persiljaa silputtuna
(0,5 dl paksua, maustamatonta jugurttia)

1. Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen. Lohko munakoisot neljään osaan pitkittäin ja nosta uunipellille. Sivele päälle 1 rkl oliiviöljyä ja ripsauta pintaan hieman suolaa. Paahda uunissa n. 20 min tai kunnes lohkot saavat jonkin verran väriä. Anna jäähtyä hetken.

2. Koverra munakoison ”liha” kuorestaan lusikalla kaapimalla kulhoon tai kannuun (minä käytin muovista litran mittakannua). Lisää pähkinät, valkosipuli, sitruunamehu, hunaja, etikka, mausteet ja persilja. Lorauta päälle hieman öljyä ja surauta sauvasekoittimella karkeaksi tahnaksi. Jatka sitten öljyn lisäämistä joukkoon, kunnes tahna on tasaisehko ja koostumukseltaan sopivan paksu. Sekoita halutessasi mukaan jugurtti. Tarkista maku ja muokkaa mausteita tarvittaessa. Anna vetäytyä jääkaapissa noin 30 minuuttia ennen tarjoilua.

Reseptit

Revanssi churroista

toukokuu 1, 2017
churrot

Edellisvapun alla halusin kokeilla churrojen tekemistä. Kaivelin jostain netin syövereistä ohjeen, jossa vinkattiin taikinan pursottamisesta voidellun leivinpaperin päälle pellille sen sijaan, että se pursotettaisiin normaaliin tapaan suoraan paistokattilaan. En tiedä, oliko syynä samaan ajankohtaan osuneet muuttovalmistelut, silloisen äitiyslomalaisen väsymys vai se, ettei pitäisi uskoa kaikkea lukemaansa, mutta kokeilu epäonnistui täydellisesti (kuvatodiste löytyy tästä tekstistä). Churrot eivät koskaan päässeet edes paistoon saakka, mutta niin paljon jäi asiasta hampaankoloon, että vannoin ottavani pötkylöistä vielä revanssin. Mikä olisikaan parempi ajankohta kuin seuraava vappu?

Nyt tartuin Campasimpukan reseptiin, koska muistin Sarin treenanneen churrojen parissa kerran jos toisenkin. Ohje oli suoraviivainen ja helppo, eikä tiskiäkään juuri tullut. Ja mikä parasta, churrot onnistuivat jopa minulta. En oikeastaan tiedä, mikä edelliskerralla meni vikaan (muistan homman olleen kamalaa sotkua muutoinkin kuin pellille pursottamisen osalta), sillä nyt tekeminen ei tuntunut alkuunkaan vaikealta. Sen verran sain aivoni prosessissa solmuun, että yhdessä kohtaa mies joutui pohtimaan, miksi olen jättänyt pursottimen pussin päälle enkä sisälle, mutta siitäkin selvittiin kun siirsin taikinan uuteen pussiin. Eli jos käytät normimarketin pursotinpussisettejä kuten minä, muista laittaa pursottimen pää pussin sisään, lisää sitten vasta taikina ja kun aloitat pursottamisen, leikkaa pussin kärki auki niin, että pursotinosan kärki pilkistää sieltä ulos.

Erilaisista munkki- ja donitsivirityksistä pidän yleensä eniten ihan niistä perinteisistä munkkirinkilöistä, mutta churroihin toivat appelsiini, kaneli ja suklaakastike ihan oman vinkeytensä. Suosittelen lämpimästi, sekä churroja että käyttämääni ohjetta!

Churrot

puolikkaan appelsiinin mehu + vettä niin, että nestettä on 2,5 dl
puolikkaan appelsiinin kuori raastettuna
100 g voita
ripaus suolaa
ripaus sokeria
1/2 tl vaniljajauhetta
2,5 dl vehnäjauhoja
3 kananmunaa
1 litra rypsiöljyä uppopaistamiseen
sokeria ja kanelia

  1. Mittaa kattilaan appelsiinimehu ja vesi niin, että nestettä on yhteensä 2,5 dl. Lisää raastettu appelsiininkuori, voi, suola, sokeri ja vanilja ja kiehauta. Lisää vehnäjauhot ja sekoita palloksi. Anna jäähtyä hieman.
  2. Lisää kananmunat ja sekoita kunnolla taikinaksi. Kaavi taikina kattilasta pursotinpussiin ja siirrä jääkaappiin odottamaan (minä annoin taikinan levätä muutaman tunnin).
  3. Lämmitä öljy paksupohjaisessa kattilassa 170 asteeseen. Pursota taikinasta n. 10 cm pötkylöitä kattilaan, viisi-kuusi pötköä kerrallaan (helpointa on, jos yksi pursottaa ja toinen leikkaa saksilla sopivaa pötkylää). Käännä kerran-pari paiston aikana ja anna kypsyä kauniin ruskeiksi. Ota paistetut yksilöt talouspaperin päälle kuivahtamaan. Laita uusi erä paistumaan ja pyörittele sillä aikaa paistosta tulleet sokeri-kaneliseoksessa. Jatka samaan malliin, kunnes koko taikina on paistettu. Tarjoile valmiit churrot mahdollisimman pian suklaakastikkeen kanssa.
Muut mietteet

Ruokaostostirkistely 2017

huhtikuu 26, 2017

Viime vuonna seurasin taloutemme ruokamenoja helmi-maaliskuussa kuukauden ajan. Sen jälkeen moni kulutukseen vaikuttava asia on perheessämme muuttunut, suurimpina asioina varmasti itselläni töihinpaluu ja lapsilla päivähoidon aloitus sekä nuorimmaisten kasvaminen vauvoista kaikkiruokaisiksi (heh, ainakin teoriassa) taaperoiksi. Nyt, kun kotona ei syödäkään kaikkia neljää tai viittä ateriaa päivässä seitsemänä päivänä viikossa, halusin toistaa kuittienkeruuharjoituksen nähdäkseni, mistä ruokamenot tällä hetkellä muodostuvat. Syynä ei ole se, että ruokamenoissa pitäisi varsinaisesti säästää vaan se, että haluan saada niistä ja muuttuneen arkemme vaikutuksista hieman paremman käsityksen.

Arvelen olevani hybridikuluttaja, joka on terminä näkynyt kulutusaiheisissa artikkeleissa silloin tällöin viimeisen vuoden-parin aikana. Joissain tuoteryhmissä, lähinnä tuoretuotteissa, olen hyvinkin kranttu laadun suhteen. Taloudellisuutta ajatellen suosin sesonkisia ja  melko arkipäiväisiä raaka-aineita, mutta haluan niiden kuitenkin olevan laadukkaita. Ostan luomumunia ja tivaan silakan pyyntipäivää kalatiskissä. Vihanneshyllyssä olen se ärsyttävä tyyppi, joka kopeloi jokaisen appelsiinin erikseen ennen pussittamista. Toisaalta taas, joissain asioissa ei ole niin väliä, saanko juuri sen parhaan tuotteen. Arkikäyttöön kelpaa ihan normaali tumma makarooni ja maidot – joita meillä kuluu toistakymmentä litraa viikossa – ovat sitä tavallisinta sorttia.

Mutta näkyykö se myös kauppakuitillani vai kuvittelenko ostoskorini sisällön erilaiseksi, kuin mitä se tosiasiassa on? Entä kuinka perheemme vertautuu suomalaiseen keskiarvoon? Vuoden 2016 lukujen mukaan suomalainen käytti ruokaan keskimäärin 200 euroa kuukaudessa. Viime vuonna meidän viiden hengen perheen ruokakulumme olivat 816 euroa, mikä jätti meidät vielä keskiarvon alle, mutta toisaalta pienten lasten kanssa ruokaan kuluu varmasti vähemmän rahaa kuin teini-ikäisten (kauhulla sitä odotellessa).

Viikko 1:

Ensimmäisen viikon kauppakuitti näyttää päällisin puolin lupaavalta. Ruokien osuus viikon kauppakuitista on 142,73 euroa, mikä on sangen kohtuullista. Kuitilla on pari einestä, mutta myös tuoretta kuhaa, pähkinöitä ja siemeniä sekä luomumunia, sekä ns. perustarpeita, kuten pastaa, maitoa, leipää ja voita, monen muun elintarvikkeen ohessa. Vilkaisu pankkitilille kuitenkin paljastaa, ettei tämä kerro koko totuutta. Viikolta löytyy myös täydennyskauppakuitti, jolta löytyy viattomien maitotölkkien lisäksi kestopahettamme kanansiipiä. Kyllä, niitä valmiiksi marinoituja, joita dippaamme kermaviiliin sekoitettuun pussidippiin. Kustannukset yhteensä 167 euroa.

Viikko 2:

Kauppakuitti herättää välittömästi epäilyksiä. Ruokien osuus vain 121,43 euroa? Viikolla tehty työmatka on tuonut mukaan eväsostoksia 25 euron edestä, mutta ilmeisesti olemme kuitenki tuon yhden viikon eläneet todella tunnollisesti, sillä pankkitilitkään eivät paljasta, että muita ruokamenoja olisi ollut. Lisää näitä! Viikon loppusumma 146,43 euroa.

Viikko 3:

Ruokaostosten yhteishinnaksi tulee 147,41 euroa. On todennäköistä, että edellisen viikon tiukan ostoskurin jälkeen ovat ruokakaapit kaivanneet vähän enemmän täydennystä. Kuitin sisältö näyttää melko tavanomaiselta, tosin silmään pistää hieman se, että olemme käyttäneet melkein seitsemän ja puoli euroa kurkkuihin. En kykene muistamaan, söimmekö ne kaikki. Jotain oli kuitenkin jäänyt matkasta, ja täydennystä haettiin seuraavalla viikolla 18 euron verran. Onneksi kuitenkin suurimmaksi osaksi hyödyllisiä ostoksia, kuten kaurahiutaleita ja maitoa, eikä niitä iänikuisia siipiä. Roskaruoatta ei kuitenkaan selvitty, sillä noutoruokaa olemme viikolla hakeneet 31,50 euron edestä ja miehen taskusta löytyy vielä eväskuitti, 22 euroa. Viikon loppusummaksi tuleekin 216,90 euroa.

Viikko 4:

Ruokastostosten osuus kauppakuitista on 124.47 euroa, ja sisältökin näyttää nopealla vilkaisulla hyvältä, on kasviksia, kalaa ja herkkujakin. Pari päivää myöhemmin on kuitenkin tehty sekä 15 euron täydennyskaupat, joihin on kuulunut esimerkiksi kanansiipiä ja keksejä, että haettu jälleen iso kasa noutoruokaa, 31,50 euroa. Olikohan kiireinen viikko? Viikon loppusumma 171,19 euroa.

Kauppakuittien ulkopuolelta täytyy mukaan laskea kuitenkin omat työpaikkalounaani, joihin käytän noin 110 euroa kuukaudessa. Tällöin koko kuukauden saldoksi tulee 812.76 euroa. Tilanne on siis lähes täsmälleen sama kuin vuosi sitten; olin odottanut hieman pienentyneitä kuluja alkaneiden töiden ja päivähoidon vuoksi, mutta työpaikkaruokailut ja kiireinen arki näkyvät ilmeisesti kauppakuitilla. Lasten päivähoidossa syömää ruoan hintaa en ole tähän laskenut, mutta ei kolmen lapsen päivähoito tietenkään ole ilmaista. Hieman hämäävä tekijä on myös se, että käyttämämme liha on suureksi osaksi jo edellissyksynä pakastettua, siitä on aikanaan syntynyt vähintään välillisiä kustannuksia, joita en ole niitä lähtenyt jyvittämään eri kuukausille eivätkä kulut siis näy helmikuunkaan ruokalaskussa. Todellinen keskiarvomme lienee siis hieman korkeampi, kuin mitä laskelma kertoo.

Mutta sitten tuleekin kysymys, so what? Sisäinen kitupiikkini haluaa säästää kaikessa, taloudellisuus varsinkin arkiruoanlaitossa – varsinkin jos sen onnistuu tekemään ilman kompromisseja raaka-aineiden laadussa – ilahduttaa minua aina. Suurin osa asuntolainan kanssa elävistä lapsiperheistä varmasti tietää, että rahalle löytyy aina muutakin käyttöä ja pahan päivän varaa on hyvä olla, vaikkei mitään taloudellista ahdinkoa sinänsä olisikaan. Samaan aikaan kuitenkin tiedostan, että kuittien keruuseen ajaa ennemmin mielenkiinto siihen, mitä syön, kuin se, kuinka paljon se maksaa. Saan ruokailutottumuksistani ja niiden muutoksista blogin myötä melko paljonkin tietoa, koska useina vuosina olen tehnyt erimuotoisia jääkaappikatsauksia reseptien julkaisun lisäksi. Kuiteista saan lisäksi tarkemman katsauksen tähän hetkeen. Pitäisikö kanansiipiä vähentää (joo, pitäisi), onko tarpeeksi kasviksia, muistimmeko kalan? Kaikki nämä asiat periaatteessa tiedän, mutta pieni konkreettinen muistutus elämäntavoista kauppakuitin muodossa ei yleensä tee pahaa.

Miltä teidän ruokaostoksenne näyttävät?