Posts

Laskiaiseen kuuluu perinteen mukaan tukeva ruoka ennen paastoon laskeutumista. Sellainen on tämä naudanlihastroganoff, jossa ei säästellä voita eikä smetanaa. Stroganoffilla on sikäli hieman huono maine, että maustekurkkukuutioita minkä tahansa kastikkeen seassa käytetään monesti tekosyynä kutsua mitä karmeimpia sotkuja stroganoffiksi (tai nakkistroganoffiksi, jos kurkulla jatketaan nakkikastiketta), mutta tämä rautapadassa hautunut herkku ei ole sellaista nähnytkään. Hienoinen pettymys stroganoff kuitenkin oli: maku oli herkullinen, mutta toivomaani ruokaprojektia en siitä onnistunut saamaan. Yritin nimittäin googlata stroganoffin salaisuutta, jotain yhdistävää ainesosaa tai metodia, jonka avulla voisin sanoa tehneeni ruuasta mahdollisimman autenttisen version. Kävi kuitenkin ilmi, että tämänkin ruuan ohjeita on yhtä monta kuin kokkejakin, eikä edes stroganoffin tavaramerkkinä pitämääni suolakurkkua kuulunut jokaiseen reseptiin. Noh, myönnän, että yhteisenä piirteenä stroganoff-resepteissä käytettiin yleensä vähintään paistia, jopa filettä - jota en itse koskaan kehtaisi laittaa pataruokaan- kun taas minulla oli käytettävissäni ylämaankarjan lihasuikaletta, joka arvatenkaan ei ollut peräisin arvopalasta. Allaolevaa ohjetta voi siis kuvailla minun näkemyksekseni stroganoffista, vaikea arvioida, kuinka autenttista siitä tuli. Rakkaudella valmistettua ja lämmittävän hyvää siitä tuli joka tapauksessa. ...

Silloin kun ruokahävikkiä meillä tulee, se on valitettavan usein perunaa. Usein niitä jää yli juuri sen verran, ettei niistä riitä enää kolmen hengen aterian lisukkeeksi, tai ne ovat jauhoisia, kun pitäisi olla kiinteitä tai toisinpäin. Keväisin idätän hävikkiperunoita siemenperunoiksi, mutta talvella ne on käytettävä jollain muulla tapaa. Tänään jääkaapissa oli muutaman rosamundaperunan lisäksi pieni pala sinihomejuustoa, jolla ei sinänsä ollut pelkoakaan päätyä hävikkiin mutta jonka arvelin sopivan hyvin yhteen pottujen kanssa. Puolitin perunat ja kypsensin ne uunissa, koversin kuoret tyhjiksi, sekoitin perunasta ja homejuustosta täytteen ja uunitin perunoita vielä sen aikaa, että pinta sai hieman väriä. Hyvin vähäisellä vaivalla sain hyvän omantunnon pienemmästä ruokahävikistä, vähemmän huonon omantunnon sinihomejuuston suurkulutuksesta (hei, tämän laitoin sentään johonkin ruokaan enkä suoraan suuhuni!) sekä varsin herkullisen ja ruokaisan lisukkeen. ...

Mokkapalat tai -ruudut, kutsuu niitä kummalla nimellä hyvänsä, ovat ikisuosikkeja, joita on viime vuosina näkynyt taas paljon blogeissa ja lehtien sivuilla. Minulle ne tuovat mieleen yläastevuosien discot, joiden tarjoiluihin ne kuuluivat erottamattomasti popcornin ja pullolimsan ohella. Ilmeisesti jotkut asiat eivät koskaan muutu: osuin taannoin treenivuorollani eräälle koululle juuri discoiltana ja myyntipöydän tarjoilut näyttivät ihan samalta kuin - öö - ihan muutama vuosi takaperin, vaikka limsapullot eivät enää olleetkaan lasia. Yllättäen jopa illan viimeiset hitaat kuulostivat aika tutuilta. Oi niitä aikoja! ...

Ajatus lähti siitä, kun päätin tehdä yleistyviä haukipullia. Tarkoitan siis, että koska pyörittelin kalapullia reilun satsin, arvelin niistä riittävän useaan eri käyttötarkoitukseen, jos mausteet vain olisivat sellaiset, etteivät ne pahasti lähtisi sotimaan erityyppisissä ruuissa. Vielä vähän tylymmin sanottuna, mausteita tuli noin kahta sorttia, ja toinen niistä oli suola. Mutta se ei haitannut, sillä tuore kala maistui hyvältä pullissa melko sellaisenaan ja kuten toivoin, pääsin tarjoamaan pullia sekä taaperoystävällisen konservatiivisesti perunamuussin kera että enemmän itselleni mieleiseen tapaan aasialaishenkiseen nuudelisoppaan upotettuna. Joten oikeastaan tämä onkin tarina nuudelisopasta, tai sen liemestä. ...

Ylämaankarjan yllätyskassi? Hetken ajatukselle hihiteltyäni halusin ehdottomasti sellaisen, kun niitä paikallisen REKO-ryhmän kautta oli muutama tarjolla. Ennakkotietona oli vain luettelo paloista ja tuotteista, joista osa löytyisi kassista, mutta lista kuulosti niin hyvältä, ettei kovin huono tuuri ollut edes mahdollinen. Niinpä kiikutin innoissani kotiin muovikassin, josta löytyi ainakin maksaa, suikalelihaa, ydinluukiekkoja, osso buccoa ja naudanlihasäilykettä. Listan viimeisen tuotteen viipaloin ruisleivän päälle, muut pääsivät pakastimeen odottamaan jatkokäsittelyä. Ensimmäisenä kaivoin pakkasesta osso buccon. Jostain syystä sitä tulee tehtyä harmillisen harvoin, rinta- ja häntäpalojen pitäessä meillä lihapatasuosikin asemia. Nyt lähdin hakemaan lihaan mausteisuutta ja käänsin ajatukset aasialaisia keittiöitä kohden. Mielessäni oli sellainen etäinen “olen joskus jossain maistanut jotain sentapaista” -makuhaihattelu kastikkeesta, jota söin vuosituhannen vaihteen kieppeellä eräässä ainakin siihen aikaan hyvässä kiinalaisessa ravintolassa setsuanilaisen kastikkeen nimikkeellä. Silloin sen kanssa tarjoiltiin rapuja, mutta arvelin naudanlihan sopivan samantyylisen kastikkeen kaveriksi myös, tai ainakin voivani taittaa makumaailman myös naudalle sopivaksi. Sitäpaitsi makumuistoni oli sen verran kaukaa ja lihani valmistumassa kastikkeella hitaasti hauduttamalla, että tuskin ihan samasta kastikkeesta puhuttaisiin kuitenkaan. ...

Pastasalaatit ovat pettämättömiä arkiruokia. Nopeita valmistaa, hyväksyvät raaka-aineikseen melkein mitä tahansa ja odottavat kiltisti jääkaapissa, jos haluan valmistaa ruuan jo etukäteen tai jos jotain jää yli. Tämänkertaisesta vedoksesta tuli jopa niin hyvää, että kirjoitin ainekset ylös. Yleensä käytän pastasalaatin tyylisiin ruokiin lähinnä jämiä, mutta nyt sinne hupeni myös pala laadukasta kylmäsavulohta. Ei ehkä ensimmäinen valintani arkiruuan raaka-aineeksi (ainakaan, kun merkittävä osa kalasta hupenee lapsen suuhun jo valmistusvaiheessa), mutta voi miten hyvää! ...

Pitkästä aikaa teimme kotona pizzaa, tällä kertaa pannupizzaa, jonka valmistusta en ole aiemmin kokeillut. En arvellut etukäteen siitä syntyvän mitään kerrottavaa jälkipolville, mutta vähän varkain onnistuimmekin kyhäämään kotiin eräänlaisen pizzalaboratorion, josta jäikin muutama huomio korvan taakse. Jos olet leivinuunin onnekas omistaja, eivät nämä ehkä ole relevantteja, mutta meille karvalakkimallisten tavissähköhellojen kanssa taisteleville saattavat huomiot auttaa paremman pizzan valmistuksessa, vaikkeivät mitään valtionsalaisuuksia tai rakettitiedettä olekaan. Pannupizzaa voi ajatella (ainakin) kahdella tapaa: pannulla saa tehtyä sellaisen hieman paksumman, pullavan mutta rapeapohjaisen luomuksen, perinteisen amerikkalaistyylisen pannupizzan. Toisaalta taas lätyn voi jättää ohueksi jolloin teknisesti ottaen kyseessä on edelleen pannupizza mutta ihan eri juttu kuin se edellä mainittu. Tällöin pannu toimii vähän kuin kiviarinan korvikkeena. Sen edellämainitun kiviarinan puutteessa esikuumennettu pannu, pizzakivi tai pelti paistaa pizzaa myös pohjasta ja tekee siitä rapean. Pannupizzan voi tehdä pannulla uunissa, mutta myös kannen alla liedellä (me teimme nyt uunissa). Kahdesta käyttämästämme pannusta luulin rautapannun vievän pelin 6-0, mutta ihan tavallinen, pinnoitettu mutta uuninkestävä paistinpannu toimikin yllättävän hyvin. Kuumennetun alustan lisäksi uunin tulee olla kuuma, vähintään 225 astetta mutta usein enemmänkin. Tämänkertaisen pizzapohjan ohje löytyy alta. Toinen kokeilemisen arvoinen ohje on juuritaikinapizza, jota keittiössämme valmistui keväällä. Pannupizzan ehdoton etu on se, että kun niitä kuitenkin hairahtuu tekemään useampia, voi täytevaihtoehtojakin olla monia. Meillä kahteen pizzoista täytteeksi meni jauhelihaa ja cheddaria, kahteen mozzarellaa, saksanpähkinöitä, punasipulia ja rucolaa ja kahteen mozzarellaa, parmankinkkua ja rucolaa. Kaikkiin tuli pohjalle perinteinen tomaattikastike. ...

Mikä on sinun mielikuvasi minestronekeitosta? Minä yhdistän sen aina koulu- ja työpaikkaruokaloihin, mieleen tulee sellainen teollisen makuinen oranssi liemi, jossa killuu ylikypsiä makarooneja sekä hieman epämääräisempiä sattumia, jotka kuulemma ovat lihaa. Ei erityisen houkuttelevaa. Silti, minestrone tuli mieleeni kun mietin tässä joku kerta, mitä taaperolle syöttäisi, hän kun pitää kovasti kaikesta pasta- ja tomaattipitoisesta. Vähän kyseenalaisesta kouluruokala-assosiaatiosta huolimatta minestronehan on perusidealtaan oikein passeli, pastaa, kasviksia ja vähän lihaa tomaattisessa liemessä. Innostuin tutkimaan, mitä keittoon pitäisi ihan oikeasti laittaa, ja selvisi, että kyse ei ole mistään kovin spesifistä tieteenlajista; kyseessä on jälleen yksi kiitollinen ruoka, johon jokainen laittaa sitä, mitä on. Sopii minulle! ...

Meidän suvun mummolaklassikoihin kuuluu ehdottomasti puljonki eli lihaliemi sekä levylihapiirakka, jonka täyte syntyy liemen sattumista. Mummoni valmisti lihaliemen aina jouluksi, jolloin se tarjottiin piirakan kera ennen varsinaista jouluateriaa, mutta melko tuhtina syötävänä se sopii mielestäni ehkä jopa paremmin tarjottavaksi ihan omana kokonaisuutenaan, milloin tahansa kylmien talvikuukausien aikana. Lihaliemiä olen keitellyt monesti ennenkin, mutta tätä kokonaisuutta kokeilin nyt ensimmäistä kertaa. Suurimmaksi hankaluudeksi nousi reseptin metsästys, joka oli oma taiteenlajinsa. Mitään varsinaista reseptiä ei nimittäin ollut, vaan ohje on kulkenut perimätietona äidilleni ja siskolleni, joilta asiasta tiedustelin. Ja kun on mummolaohjeesta kyse, ei tarkkoja määriä ole olemassakaan, koska mummothan tekevät kaiken kokemukseen perustuvalla näppituntumalla. Perustuen siihen, että piirakkaan tulee kuulemma jauhoja, voita ja kermaa, lihaliemeen pieniä sipuleita ja vain vähän porkkanaa, ryhdyin keittopuuhiin. Tieteellistä, eikö? ...

Muutama kuukausi takaperin ostin pari munakoisoa aikeenani tehdä jotain aasialaista, ehkä tähtianiksella maustettua ruokaa, kun silmiini sattuikin tosi sopivasti vähän erityyppinen, edelleen aasialaishenkinen munakoiso-ohje. Se oli menoa sitten, laskin eilen tekeväni samaa ruokaa viidettä tai kuudetta kertaa kahden ja puolen kuukauden sisään. Vasta viime yrittämällä sain napattua annoksesta kuvan, aiemmat vedokset ovat suoraan hävinneet parempiin suihin. Resepti on Silläsipulilasta bongattu, ja sinne kulkeutunut Appelsiineja ja Hunajaa -blogista. Itse olen tehnyt siihen vain hyvin pieniä muokkauksia. ...