Posts

Olen sekä naudanlihan että Guinnessin ystävä, mutta klassinen steak & Guinness pie on jäänyt minulta kokeilematta. Niin jäi oikeastaan nytkin, koska tein piiraani jauhelihasta eikä stoutini ollut Guinnessia, mutta kannattaa silti tutustua ohjeeseen, koska syksyisiä makuja sisältävä piiras oli hieman esikuvaansa vikkelämpi valmistaa ja kaiken kaikkiaan vallan mainio. Piirakkainspiraatio iski, kun mietin mitä tekisin pakastimesta löytyvästä ylämaankarjan jauhelihasta. Jauheliha on hyvin vähärasvaista ja sen maussa on riistan vivahteita, joten halusin yhdistää sitä muihin syksyisen tummiin makuihin. Kaapissa oli vielä viimevuotisia mustatorvisieniä ja jääkaapissa pullo suklaista Young’s Double Chocolate Stoutia, joten tykötarpeet täytteeseen alkoivat olla kasassa. ...

Arkiruokahuollossa on varmaan useimmissa talouksissa haasteensa, riippumatta siitä, onko kyseessä monilapsinen perhe, työssäkäyvä tai jotain muuta. Nopeita ja helppoja ruokia tarvitaan aina. Kesän korvilla mietin täällä blogissakin asti sitä, mikä ruoka on helppoa itse kullekin. En edelleenkään ole se ihminen, joka käyttää aikaa - ja tekee tiskiä - valmistaakseen ison annoksen ruokaa pakastimeen, mutta joitain hätävarajuttuja minullakin on niihin hetkiin, kun aika ei riitä edes pastan keittämiseen. Yksi hätävara on, että meillä on nykyisin melkein aina jonkinlaista valmistusta kaipaamatonta ruokaa kaapeissa. Keitettyjä kananmunia, rahkaa, purkkipapuja tai kikherneitä, oikein hyvänä päivänä kylmäsavulohta tai savukylkeä. Lisäksi on perustarpeet tuoreita, vähintään omenoita, banaaneja, kurkkuja ja tomaatteja mutta yleensä muutakin. Tarvikkeita, joita voi pahimpaan hätään pistellä sellaisenaan, mutta joista saa viidessä minuutissa pöytään ihan oikean aterian. ...

Syksyisten jälkiruokien helppoihin klassikoihin kuuluvat uuniomenat ja vaniljakastike, niitä tulee tehtyä joka vuosi. Nyt varioin ajatusta hieman laittamalla uuniin omenoiden sijasta päärynöitä ja vaihtamalla vaniljan kinuskikastikkeeseen. Lopputuloksena syntyi edelleen ihan yhtä helppo, mutta piirun verran hienostuneempi jälkiruoka. Kotimaisia päärynöitä ei nyt ollut saatavilla, joten käytin conference-lajiketta, joka taitaa olla se tavallisin ja joka kaupasta löytyvä vaihtoehto. Arpoessani omenoiden ja päärynöiden välillä mietin, riittääkö päärynän hapokkuus tasapainottamaan makeaa kinuskikastiketta, mutta makeus-happamuussuhde osui epäilyksistäni huolimatta juuri nappiin. Päärynän mieto hapokkuus oli riittävä, mutta samaan aikaan hedelmä oli sen verran mieto ja makea, ettei tällaisen ei-niin-makeiden-jälkkäreiden ystävän tarvinnut lisätä siihen alkuunkaan sokeria. Ihan tosi hyvää sen kinuskikastikkeen kanssa siis, parhaimmillaan lämpimänä mutta maistui jäähtyneenäkin. ...

Ei syyskuuta ilman omenapiirakkaa! Toissaviikonlopun nimiäisiin tilasin täytekakun valmiina, mutta tämän sesongin kestosuosikin halusin leipoa itse. Etäisesti päässäni oli ajatus vaniljaisesta täytteestä, mutta olin hiukan pettynyt löytäessäni googlen avulla lähinnä reseptejä, joissa oli käytetty valmisvaniljakastikejauhetta. Uskon, että siitäkin saa aikaiseksi hyvää mutta halusin tehdä itse, joten rakentelin täytteen vaniljavanukkaan ohjetta soveltaen. Maukas tuli piirakasta näinkin. Juhliin tein kaksi versiota, tavallisen vehnäjauhoista leivotun piirakan sekä gluteenittoman vedoksen, johon sekoitin Semperin Finmix -jauhoa ja maizenaa. Ylimääräisten piirakkavuokien puutteessa tein gluteenittoman piirakan kertakäyttövuokaan enkä juhlissa uskaltanut nostaa sitä kauniimmalle tarjoiluastialle, koska pelkäsin piirakkapohjan hajoavan, niin kuin gluteenittomille leivonnaisille usein käy. Pelkoni oli kuitenkin turha, leikatessa yön yli levännyt piirakka pysyi oikein hyvin kasassa. Ohje sopii halkaisijaltaan 26 cm piirakkavuoalle. ...

Valokuva nimenantojuhlista kotimme pihalta: on siististi pukeutunut isä, jolla on aamutossut jalassa. Äiti, joka on unohtanut meikata (ja jolla on myös aamutossut jalassa). Taapero, jonka uudessa, sinisessä paidassa on suklaata ja joka pysyy kuvassa vain paidankauluksesta pitämällä, hän seisoo totisena kädessään äsken maasta löytämänsä keppi. On kolme koiraa, jotka ovat kaikki jotenkin päin kaikki aloillaan, eivät kuitenkaan kameraan päin. Ja kaksi pientä vauvaa, joiden kasvoja ei oikein kuvassa edes näy. ...

Varma syksyn merkki on se, kun pataruuat alkavat maistua pitkän tauon jälkeen. Syvät, muhevat maut ja pitkään kypsyttämisen helppous houkuttavat kerta toisensa jälkeen, eikä ainakaan itseäni haittaa myöskään se, että padassa kypsentämiseen sopivat yleensä hieman edullisemmat ruhonosat, kuten tällä kertaa testaamani limousin-naudan etuselkä. Pala oli vähärasvaisempi kuin odotin, mutta muuttui siitä huolimatta pitkän haudutuksen aikana mureaksi ja suussasulavaksi. Vaikka patojen kypsennys on kaukana rakettitieteestä, voi mausteilla leikitellä mielin määrin. Nyt inspiroiduin Pohjois-Thaimaan makumuistoista ja maustoin padan currytahnalla, inkiväärillä ja sipuleilla, jolloin mausta tuli mausteinen muttei varsinaisesti tulinen. Tuore thaibasilika ja minttu valmiin padan päälle silputtuna raikastivat kokonaisuutta mukavasti. Tervetuloa viileät syyskelit, tätä pataa syödessä ei ihan heti ala paleltaa. ...

Kuluttajaliiton järjestämä hävikkiviikko on taas meneillään - vaikka hävikkiin soisi normaalistikin kiinnitettävän huomiota, on teemaviikko minusta hyvä muistutus ja tilaisuus seurata ruokajätteen kertymistä, jos sitä ei muuten tule tehtyä. Suomessa kotitaloudet kun tuottavat Kuluttajaliiton mukaan ruokajätettä vuosittain noin 500 miljoonan euron arvosta. Marthaförbundet eli ruotsinkielinen Marttaliitto puolestaan arvioi, että kiloissa laskettuna keskivertosuomalaisen vuosittainen hävikkimäärä on 23 kg. Melkoisen paljon! Olin aihetta pohtiessani jo aikeissa taputtaa itseäni olkapäälle hyvästä hävikinhallinnasta, meillä kun on tapana käydä kaupassa vain kerran viikossa ja yritän suunnitella ruuat mahdollisimman hyvin etukäteen, jotta en ostaisi mitään turhaa, kitupiikki kun olen. Lisäksi koirat auttavat tähteiden tuhoamisessa hyvinkin tehokkaasti. Teemaviikon inspiroima pikainen jääkaapinputsausoperaatio paljasti kuitenkin karuja totuuksia. Pelkästään eilen jäteastiaan lensi noin kilo parsakaalia (heräteostos, ihanaa kotimaista - vaikka vähemmän ihanaa unohduttuaan jääkaappiin riittävän pitkäksi aikaa), herkullisen munakoisodipin jämät (ensin ei muka ollut sopivaa leipää sen kaveriksi, sitten unohdin koko dipin), viitisen luumua (jotka olivat menneet muussiksi niiden parsakaalien alla jääkaapissa) ja pari käyttämättä jäänyttä tuoreyrttiä (noh, niitä tuli kaupasta vahingossa pari liikaa, mutta yleensä kaikki menee). Yritän olla huushollausasioissa säästäväinen, joten tuhlaavaisuus harmittaa sekä kukkaron että ympäristön näkökulmasta. Jos tuossa on yhden päivän hävikki, mitä kaikkea viikossa kertyykään? ...

Keväällä kirjoitin vierailustani Persian Ravintolaan Espoossa ja siitä ihanasta munakoisotahnasta, joka jäi mieleeni ravintolan parhaana antina. Iranilainen / persialainen keittiö on itselleni sangen vieras eikä muutenkaan niin voimakkaasti esillä kuin monet muut itäisen Välimeren ja Lähi-idän keittiöt tällä hetkellä, mutta halusin ehdottomasti kokeilla tämän herkullisen ja hieman erilaisen tahnan tekoa myös kotona. Googlen avulla opin, että 1) tahnan juju on mausteiden ohella kermaisuutta tuova hera (kashk) ja 2) tähänkin ruokaan on reseptejä yhtä monta kuin kokkejakin, joista varmasti jokaisen (äidin tai isoäidin) versio on juuri se autenttisin ja paras. Valmistusvinkkejä otin mm. täältä ja täältä, mutta mitään yhtä tiettyä ohjetta en noudattanut. Valitettavasti en myöskään onnistunut löytämään meikäläisistä etnokaupoista valmista heraa (arvelen, että urheiluosastojen proteiinijauhe ei ole ihan sopivaa kokkaukseen), mutta korvasin sen yhdessä reseptissä suositellulla ranskankerman ja maidon yhdistelmällä, jolloin ihan normimarketistakin sai kaikki dippiin tarvittavat ainekset. ...

Täydellisen pizzapohjan metsästys tuntuu monessa taloudessa olevan ikuisuusprojekti. Ja kuulostaahan se kieltämättä paradoksilta, että pohjan pitäisi samaan aikaan tulla ohut ja kuohkea, rapea ja hieman sitkeä. Mutta sellainen hyvä pizzapohja on, ainakin minusta. Eikä varmaan ole yllätys, että meilläkin sitä täydellistä pohjaa etsitään ja etsitään. Tämä pizzakokeilu on jo varhaiselta keväältä, mutta Glorian Ruoka & Viinistä (1/2015) löytynyt Jouni Toivasen ohje jäi aikanaan julkaisematta, vaikka se olikin yksi parhaista pizzakokeiluista pitkään aikaan. Huolimatta siitä, että paiston h-hetkellä roikuin toisella kädellä puhelimessa ja toisella uuninluukussa, voinette arvata, kuinka siinä kävi… Sittemmin ohjeen sisältänyt lehti päätyi muuttolaatikkoon, hävisi - vaikka ihan varmasti laitoin sen juuri yhteen tiettyyn lootaan - ja putkahti esiin vasta viime viikolla, kun purin jäljelläolevia muuttolaatikoita. Vastahan muutosta on reilut kolme kuukautta, mikään kiire vielä ole. ...

Tähän saakka on ollut lämmintä, mutta pitkän aurinkoisen jakson jälkeen viime päivien sateet heittivät pihanurmikolle jo keltaisia lehtiä saaden ajatukset syksyn suuntaan. Vähän kuin tämä reseptikin; kalakeitto on minusta itsessään kesäinen ruokalaji ja tämän version tuoreet yrtit ja chili tuovat siihen aurinkoa, mutta samaan aikaan appelsiini ja keiton lämmittävä täyteläisyys antavat selvästi talvista vivahdetta. Ihan täydellistä keittoa juuri nyt. Ohje on hieman muokattuna jälleen Lantliv mat o vin -lehdestä (5/2015), josta olen löytänyt kovasti inspiraatiota. Kalakeittoon otin itse tällä kertaa siikaa, mutta luulenpa, että lohi, kirjolohi tai joku kiinteälihaisempi valkoinen kala olisi sopinut paremmin. Ja jos sopan oikeasti haluaa tehdä todella nopeasti - sehän on ohjeen mukaan nopea valmistaa, mutta tämä edellyttää, että raaka-aineet on prepattu valmiiksi - valitse ruodotonta, nahatonta kalafilettä ja valmiiksi kuorittuja, kypsiä katkarapuja (toisin kuin eräät). Ehkä edelläolevasta arvaattekin, että minulle tuli hieman hoppu saada keittoa valmiiksi. Todella hyvää se oli silti “vääristä” kala- ja äyriäisvalinnoista huolimatta, mausteinen mutta pehmeä liemi on tässä keitossa se juttu. Uskon, että simpukat sopisivat hienosti samaan liemeen myös! ...