Posts

Yksi ehdottomista loppukevään ja alkukesän suosikkikasveistani on raparperi, ja tänä vuonna sitä kasvaa omallakin pihalla. Nyt, kun vähän varjoisassa nurkassa kasvava yksilöni on vihdoin tehnyt riittävän suuret varret muutaman kokkausjutun toteuttamiseen, laitan tänne blogiinkin vielä myöhäisenä äitienpäivän jälkkärivinkkinä raparperimoussen - raikasta ja hyvin helppoa, vaikka koko homman tekisi ihan alusta asti itse! Muutama kippo sotkeutuu, mutta mitään hankalaa tässä ei todellakaan ole. Päälle voi laittaa paahdettuja mantelilastuja (jos et unohda niitä uuniin, kuten minä tein), jotka tuovat kokonaisuuteen vähän tekstuuria ja täyteläisyyttä. Mousseannoksen alle taas voi kätkeä nökäreen raparperisosetta tai hilloa, jos sellaista jää yli. ...

Vappuna meillä herkuteltiin ruokaisilla salaateilla, eikä tällä kertaa mukaan mahtunut edes yhtään perinteistä perunasalaattia. Isännän tekemästä chorizo-mustapapusalaatista kirjoitinkin jo, ja toisena salaattina teimme yrttistä kikhernesalaattia, jonka resepti on kuulemma alun perin itsensä supersuositun Ottolenghin käsialaa. Minä nappasin ohjeen Andalusian auringossa -blogista, jonne se oli päätynyt nyt myös niin kovin suositusta Vege! -kirjasta, eli muutaman mutkan kautta se meille matkusti. Mutta samalla tein myös vähän oikopolkuja, sitruunankuori jäi kastikkeesta ihan vaan laiskuuttani ja kardemumma siksi, että sitä on tullut viime aikoina laitettua niin moneen ruokaan. että maku jo hieman kyllästytti. Lisäksi paprikani taisi olla vihreä ja kikherneeni kuivatuista keiteltyjä, eli jääköön teidän lukijoiden arvioitavaksi, onko salaatilla sitten enää mitään tekemistä alkuperäisen kanssa. Tosi hyvä ja raikas salaatista tuli oikaistunakin, joskin sen herkkä mausteisuus jäi kyllä tällä kertaa valitettavasti samassa pöydässä tarjotun, voimakkaamaan makuisen chorizosalaatin varjoon. Mutta ei lasketa sitä tämän salaatin puutteeksi, vaan sen toisen vahvuudeksi. Helppo on suositella tätäkin! ...

Tyhjentelin pakastinta jälleen viime viikolla, tällä kertaa kaivoin esiin viimeisen paketin fasaanin rintapaloja. Koska oli arkipäivä, päätin tehdä fasaanista jotain mahdollisimman vikkelää ja leikkasin fileet suikaleiksi, vaikka ajatus tuntuikin ensin hieman arveluttavalta. Samalla päätin toteuttaa myös toisen arveluttavan mieliteon, nimittäin tehdä linnusta hapanimelän annoksen granaattiomenakastiketta käyttäen. Hinku käyttää granaattiomenaa lähti hyllyssä odottavasta pomegranate sour -kastikkeesta (kiitos anoppi!), jolle olen koittanut keksiä sellaista käyttöä, mistä voisi kirjoittaakin. Salaatteihin soosia menee toki ihan sellaisenaankin. Pullon kyljessä olevasta tekstistä en ymmärrä halaistua sanaa, mutta jos tuote ei ole tuttu, kyseessä on siirappimainen mutta hapahko granaattiomenakastike jossa ei ole sellaista karkkista makua kuin monissa makeammissa granaattiomenasiirapeissa tai -reduktioissa. Kastike sopii hyvin erilaisiin marinadeihin ja glaseerauksiin. Kastikepohjaksi arvelin sen olevan hieman liian hapanta ihan sellaisenaan, joten lempeytin fasaanille tehtyä kastiketta vielä mustaherukkamehutiivisteellä. ...

Olin suunnitellut tekeväni tämän ruuan jo hyvissä ajoin ennen vappua ja julkaisevani ohjeen piknikeväsvinkkinä, mutta lopulta salaatti valmistuikin vasta omaan vappuaaton pöytäämme, eikä edes minun vaan isännän tekemänä. Niin mielettömän hyvää se kuitenkin oli, että kehtaan suositella sitä alkavan kesän muillekin piknikeille tai melkein mihin tilaisuuteen tahansa. Ohje on alun perin Elle Mat & Vinin tammikuun numerosta, ja sitä käytettiin jälleen hieman soveltaen, koska en ollut kauppalistaan muistanut ihan kaikkia aineksia kirjata, saati sitten niiden määriä. Suurimmat muutokset olivat varmaan meidän suurempi vihreiden papujen määrä ja pienempi mustapapumäärä, suurempi määrä chorizoa sekä majoneesin teossa yllätys, kun kahteen keltuaiseen meni hyvän koostumuksen aikaansaamiseksi paljon enemmän öljyä, kuin ohjeessa. Niin ja rucolan sijaan käytimme vuonankaalia ja lisäsimme salaattiin silputtua korianteria mausteeksi, koska molempia oli kotona valmiina. Kokonaisuus oli ehkä hieman salaattisempi alkuperäisreseptiin nähden, mutta omaan makuuni se sopi erittäin hyvin. Allaoleva ohje on meidän versiomme. ...

Saatan hieman toistaa itseäni, kun ehdotan tänäkin vappuna piknikille shooter’s sandwichia eli suomeksi sanottuna täytettyä limppua, mutta kun edellisessä Glorian Ruoka & Viinissä oli kovin kivanoloinen vegevariaatio, joka testatessa osoittautui tosi hyväksikin, en oikein voinut itselleni mitään. Koska minulla on täytettyjen limppujen kanssa jo jonkin verran historiaa (mm. tämä perinteinen malli ja toissavapun sisäänrakennettu voileipäkakku), voin toki myös pitää itseäni edelläkävijänä, täytetyt limput kun ovat kuulemma trendikkäitäkin. Minulle ja pikavilkaisulla Googlellekin on hieman epäselvää, onko leivän konsepti amerikkalainen vai brittiläinen, vai jotain ihan muuta. GRV sijoittaa juuret amerikkaan, itse olin mieltänyt sen brittiläiseksi, muodostaen mielikuvia yläluokan herroista siemailemassa teetä ja maistelemassa leipiä fasaanijahdin lomassa. Niin tai näin, leipää kannattaa kokeilla, eri versioita on testattu myös piknikolosuhteissa! ...

Nimekkäiden ravintoloitsijoiden ruokapaikkojen avajaiset herättävät lähes aina jonkin verran huomiota, mutta harvan ravintolan olen nähnyt keräävän yhtä paljon kiinnostusta, kuin Richard McCormickin ja Ville Relanderin uutukaisen. The Cock on konseptiltaan rento ruokapaikka ja baari, jossa tarjoillaan aamiaista, lounasta, pikkusyötäviä, a la cartea ja drinkkejä. Ravintola itse kuvailee olevansa “an eatery, rotisserie and bar”. Hintataso on perustajiensa filosofian mukaisesti kohtuullinen, ihastusta ovat herättäneet erityisesti kahden euron kappalehintaan myytävät osterit, joita en ole itse testannut, mutta joita on kehuttu oikeaoppisen tuoreiksi ja raikkaiksi. ...

Broilerin jauheliha on viime kuukausina löytänyt tiensä keittiöömme erilaisten pyöryköiden ja salaattien muodossa. Uutena reseptinä silmiin tarttui terkkarin vastaanotolla luetusta naistenlehdestä ohje Gwynethin kanasalaatille. Yleensä suhtaudun aika skeptisesti (ainakin takavuosina) erikoisista dieeteistään tunnettujen julkkisten ruokaohjeisiin, mutta maapähkinävoilla maustettu, aasialaistyylinen salaatti kuulosti ihan aidosti hyvältä. Eilen tein salaatin, räpsäisin siitä nopeasti kuvat (joista jälkeenpäin tarkasteltuna unohdin korianterin) ja laitoin osan riisin kera ihmispoikasen lautaselle. Vasta sitten ennätin maistamaan sitä itse, ja tajusin, että vaikka salaatti oli hyvää ja taapero söi sitä mielellään, oli se ehkä hiukan mietoa omaan makuuni. Niinpä ropsuttelin loput kanaseokset takaisin pannuun ja jatkoin hieman maustamista, jolloin lopputuloksesta tuli minun mielestäni vielä originaalia parempi. Allaoleva ohje on siis tämä jatkettu versioni, mutta alkuperäisen löytää esimerkiksi Tupla Kupla -blogista, josta minäkin sen kaivelin. ...

Kevät ja kesä ovat kodin juhlien sesonkia. On pääsiäistä, vappua ja muita juhlapyhiä, äitienpäivää, sekä usein lakkiaisia, valmistujaisia, rippijuhlia ja kokoontumisia ihan muutenkin vaan. Usein kuitenkin homma on vähän ylösalaisin vielä viime tipassa jollei h-hetkelläkin, emäntä hikikarpalot otsalla (ja jos emäntä olen minä, niin usein vielä verkkarit jalassa ja hiukset kampaamatta) ja verenpaine koholla. En ole kovin harjaantunut juhlien järjestäjä, mutta viime vuosina meillä on kuitenkin vietetty perhejuhlia aiempaa enemmän, ja muutenkin kokoonnuttu vähän useammin porukalla pienen ruokapöytämme ääreen. ...

Viimeisen viikon teemakasvis meillä on tainnut olla varsiselleri. Ostin sitä alkujaan kalakeittoa varten, mutta jämistä on tehty salaatti jos toinenkin. Monelle ajatus selleristä on aika vastenmielinen, mutta minun tulee siihen himo. Tällä erää viimeiset sellerinvarret menivät tähän katkarapusalaattiin, joka mielestäni jälleen kerran todistaa, että yksinkertainen se vaan on kaunista. Ihana, raikas salaatti sopii kevyeksi lounaaksi sellaisenaan tai vaikka tacon (tai kuten kuvassa, rieskan) väliin jemmattuna. Minä laitoin salaatin päälle omenan ja sellerin kanssa mahtavalta maistuvaa, paahdettua saksanpähkinärouhetta, mutta hyvä muunnos olisi vaikkapa korianterisilpulla maustettu ja valkosipuli- tai srirachamajoneesin kanssa tarjottu salaatti. Jos taloudessasi asuu sellerinvihaajia, tämä salaatti saattaa olla omiaan käännytystyössä. Minä tosin söin koko salaattikulhollisen ihan itse. ...

Gourmet-burgereita on nyt kaikkialla, myös kotikeittiöissä. Meillä on purilaispuuhissa yleensä suosittu Helené Johanssonin Leipä! -kirjan hampurilaissämpyläreseptiä, mutta HS:n Nyt-liitteen vertailun innoittama päätin vaihteeksi leipoa hampurilaisille briossit, ne kun taitavat tällä hetkellä olla se ykkösjuttu. Ja ovathan ne kovin hyviä muussakin käytössä, kuka voisikaan vastustaa sämpylää, jonka kuvataan olevan yhtä rasvainen kuin kuohkeakin? Makukin muistuttaa enemmän voisarvea kuin tavallista hiivataikinasämpylää. Ihan parasta uunituoreena tai myöhemmin paahdettuna. Käyttämäni ohje on Olivian ja Google-hittien perusteella hyvinkin suosittu ja toimivaksi testattu. Hyvin toimi meilläkin, joskin käytin pelkkää vehnäjauhoa, tuplasin annoksen ja pakastin puolet sämpylöistä myöhempää käyttöä odottamaan, allaolevassa ohjeessa siis tämä tupla-annos muutoksillani. Ohjeessa vinkattiin valmistuksen suhteen vielä, että briosseihin tulee käyttää nimenomaan oikeaa voita, sämpylöitä ei rullatuista taikinapaloista kannata pyöritellä liian kovakouraisesti, jottei ilmavuus häviä, ja että hiivan määrää voi pienentää noin 20%, jos taikina saa vetäytyä jääkaapissa yli neljä tuntia. ...