Posts

Kuka arvaisi, että lomallekin leviävien ruuhkavuosien keskellä löytyy aikaa nyhertää greippilusikalla hedelmälihaa limetistä? Sellaista löysin itseni kuitenkin tekemästä. Nyhertämistä seuraava ateria oli ihanan kesäinen, sellainen, joka tuo samaan aikaan mieleen menneet ulkomaanmatkat ja sopii kuitenkin Suomen suveen kuin nenä päähän. Aterian päätähti ei ollut kuitenkaan tuo nyhertämäni lime eikä edes nuudelisalaatti, johon sitä käyätin, vaan ihanan helpot ja maukkaat vartaat jättikatkaravun pyrstöistä. Käytin nyt valmiiksi putsattuja ja kypsennettyjä jättikatkaravun pyrstöjä, joten valmistukseksi jäi oikeastaan vain marinointi ja loppusilauksen antaminen grillissä, helppoa kuin mikä! Kypsät ravut toimivat hyvin, kunhan eivät unohdu grilliin liian pitkäksi aikaa. Rapujen kaveriksi tein raikasta nuudelisalaattia, jonne upposi riisinuudelin lisäksi reilu valikoima uuden sadon kasviksia, sekä yhtä suosikkidipeistäni, vihreää thaimaalaista chilidippiä, joka ei näytä juuri miltään mutta on grillatun kalan tai merenelävien kanssa aivan täydellistä. Vihreän chilin puutteessa dipistä tuli kyllä nyt ihan muun väristä, mutta se ei makua huonontanut. Suosittelen, suosittelen, suosittelen! ...

Mitä lähemmäs pääsiäistä edetään, sitä enemmän mieleni vaeltaa itäisen Välimeren ja Lähi-idän makujen pariin. Juustokumina, kaneli, sumakki, tahini, yrtit ja muut vaan sopivat niin täydellisesti kevääseen. Samaiset maut saattelevat kestosuosikki perunasalaatinkin ihan uuteen uskoon. Älä harhaudu kuvittelemaan, että perunasta saa vain tylsää ja tunkkaista ruokaa - runsain yrtein höystetty, rapean rouskuva salaatti pursuaa raikkautta ja makua. Kikherneet tuovat muutenkin täyttävään salaattiin niin paljon ruokaisuutta, että se menee hyvin ihan sellaisenaan lounaaksi tai päivälliseksi. Salaatin ainut miinus on, että ihan käden käänteessä se ei valmistu pilkkomisineen ja keittämisineen, mutta toisaalta, kylmänä syötävänä sen voi valmistaa etukäteen, maut vain paranevat yön yli levätessään. Salaatinkastikkeen makumaailman olen lainannut Ottolenghin kikhernesalaatista, ei liene yllätys, että se maistuu hyvältä perunasalaatissakin. Ihan täydellistä myös pääsiäisen juhlapöydässä! ...

Yksi tykkää pääsiäisen lampaanviulusta roseena, toinen ylikypsänä, kolmas valitsee viulun sijaan kareen ja neljäs ei ota lammasta ollenkaan. Pääsiäisen ruokaperinteitä ei ole onneksi hakattu kiveen, vaan jokaisessa keittiössä on mahdollisuus kokeilla ja nauttia erilaisista vaihtoehdoista. Meillä kuitenkin yleisimmin pöytään päätyy viulu, muunmuassa siksi, että siitä riittää hyvin isommallekin porukalle. Tänä vuonna keulin ja ostin kokonaisen karitsanruhon, johon luonnollisesti kuuluu kaksi viuluakin kokattavaksi. Jäljelle jää kysymys: roseena vai ylikypsänä? En ole varsinaisesti tiukka kummankaan koulukunnan edustaja, joinain vuosina roseempi liha kastikkeenaan esimerkiksi raikasta salsa verdeä, on ollut juuri täydellinen, joskus taas on mukava paistaa liha ylikypsäksi ja riipiä sitä vaikka pitaleipien väliin. Tänä vuonna mieli taittui enemmän jälkimmäiseen, joten ylikypsällä mennään. Ja ihan huolella ylikypsällä, koska tämä viulu saa pötköttää uunissa yön yli. ...

Lämpötilat eivät anna vielä juurikaan merkkejä keväästä, mutta lisääntynyt valo ja aurinko virkistävät ihan huikeasti. Aurinkoinen on myös tämä lasagnevuoassa valmistunut pannari, jonka jujuna on appelsiinimehussa marinoitunut riisi. Riisi ja kardemumma tuovat mieleen Ahvenanmaan pannukakun, appelsiinin säväys taas toisen suosikkini appelsiiniriisin. Arkista ja turvallista mutta pirteää, samassa paketissa. Kokeile päälle perinteisen hillon sijaan kermavaahtoa ja suklaalastuja. Toimii! Appelsiiniriisipannukakku 2 dl puuroriisiä 4 dl vettä + ripaus suolaa 1/2 appelsiinin raastettu kuori 3 appelsiinin mehu 3 kananmunaa 8 dl täysmaitoa 4 dl vehnäjauhoja 1 tl leivinjauhetta 1/2 tl suolaa 1 dl sokeria ripaus vaniljajauhetta tai 2 tl vaniljasokeria 100 g voita ...

Tosi pitkästä aikaa meillä on viime viikkoina idätetty mung-papuja iduiksi. Edellisestä innostuksesta on varmaan lähemmäs kymmenen vuotta ja se kuihtui, kun tuotokset eivät koskaan jotenkin onnistuneet, lupaavasti kasvamaan lähteneet papuset ruskistivat vartensa ja muuttuivat limaisiksi kerta toisensa jälkeen. Hain sen jälkeen ituni kaupasta. Mutta nyt idut ovat onnistuneet kotonakin, jihuu! Vaikka kyseessä on helppo juttu, jaan ohjeen ja vinkit, koska tiedän, että jopa tässä on mahdollista mennä pieleen (ainakin minun). Näin siis onnistut: ...

Yksi parhaista asioista Ouluun muuttamisessa on ollut saada tutustua oululaisiin ruokabloggaajiin. Tämän mutkattoman, vieraanvaraisen ja kaikin puolin mahtavan ruokahörhöporukan kanssa tapaamme vähintään muutaman kuukauden välein erilaisissa ruokaan ja syömiseen liittyvissä merkeissä; viime vuodelle mahtui mm. brunssia, piknikkiä, kokkauskurssia ja syyshippoja, sekä tietysti grillikierros, joka poiki ajatuksia muistakin kierroksista. Tänä vuonna toteutimme jokunen viikko sitten ajatuksista ensimmäisen: pizzakierroksen eli tour de kaenkyn. Onko parempaa tapaa viettää lauantai-iltaa kuin vaeltaa yhdeksän hengen seurueena pizzapaikasta toiseen, tilaten aina vain kaksi pizzaa (ja vettä)? Saatat vastata tähän eri tavalla, mutta minä sanon, että ei. ...

Broilerin jauheliha on raaka-aine, jonka olemassaolo unohtuu herkästi, vaikka se taittuu ihan valtavan moneksi. Itse käytän sitä eniten aasialaisvaikutteisissa ruoissa, kuten tässä wokissa, jonka ehtii tehdä arki-iltanakin töiden jälkeen, mutta joka maistuu myös viikonloppuna, varsinkin tammikuussa, kun keho kaipaa kasviksia ja makunystyrät edelleen vaihtelua pitkän joulukauden jälkeen. Meillä nuudelipannu valmistui loppiaisena, kun halusimme päästä helpolla ja käyttää aurinkoisen päivän ulkoiluun keittiöhommien sijaan. Nuudelit saavat makunsa maapähkinävoista. Maapähkinävoi jakaa mielipiteitä, mutta mielestäni tuolla tavoin mausteena muiden joukossa se ei pääse liian hallitsevaksi tai tunkkaiseksi. Jos haluat valmistaa ruoan nopeammin, voi kasvisten ja jauhelihan paiston moniajaa useammalla pannulla ja sekoittaa loppuvaiheessa. Itse kuitenkin tykkään tuosta yhden pannun vähävaivaisesta ja -tiskisestä taktiikasta. Ohjeen määrästä riittää hyvin kuudelle. ...

Paljon onnea Kärähtäneet! Hengentuotokseni täytti uudenvuodenpäivänä kuusi vuotta. Se on jo kohtalaisen pitkä aika harrastaa, oli harrastus mikä hyvänsä. Mutta mitä mahtuu menneeseen vuoteen? Kulunut vuosi oli kuudesta kuluneesta blogivuodesta hiljaisin. En ole niinkään kokenut paljon puhuttuja blogimaailman muutoksia omassa työskentelyssäni (ok, tunnen kyllä itseni hieman kärryiltä pudonneeksi), vaan enemmän on ollut haasteena löytää sekä ruoanlaitosta että bloggaamisesta sitä samaa sisäsyntyistä motivaatiota ja iloa kuin aiemmin. Minulle oleellinen osa harrastusta on ollut oman osaamisen, niin ruoanlaiton kuin bloggaamisenkin saralla, ylläpitäminen ja kehittäminen, eivätkä aikaresurssit ole oikein kohdanneet kunnianhimon kanssa viime aikoina. Tekemisen intoa on syönyt se, että kun tuotokset syntyvät kerta toisensa jälkeen pikaisesti ja pahimmillaan vähän vasemmalla kädellä. ...

Joltiseenkin kaikki ruoka on parhaimmillaan hyvässä seurassa nautittuna, mutta tämä koukuttava ruusukaalicaesar voi aiheuttaa riidan, jos sitä joutuu jakamaan. Ruusukaalia ei vaan voi syödä liikaa! Niin kauan, kun kotimaista tavaraa on saatavilla, kiikutan kotiin rasiallisen vähintään kerran viikossa, alkukaudesta useamman. Ruusukaalicaesar on uusi tulokas keittiössäni, mutta se on tullut jäädäkseen. Inspiraatio tuli toisesta ruusukaali-ihanuudesta, nimittäin Kokit ja Potit -blogin Hannelen ruusukaaliburgereista, joiden resepti löytyy Hannelen hienosta Suupaloja -kirjasta. Suurkuluttajat huomio, samasta paikasta löytyy myös ohje ruusukaalikimchille, jota minäkin aikanaan testasin. Sekin on omiaan koukuttamaan, testi on poikinut useita jatkokierroksia. ...

Yksinkertaiset asiat ovat usein parhaita, ja riistan valmistukseen kuvaus sopii mielestäni ihan erityisesti. Hieman tasapainottelua se kuitenkin ottaa; toisaalta haluaisi kovasti kokeilla uusia juttuja ja toisaalta yksinkertaisia valmistustapoja on vähän vaikea keksiä loputtomiin. Tämän syksyn toisen teeren kanssa onnistuin kuitenkin osumaan kultasuoneen, joka sai taas ihmettelemään, miten samaa ei ole aiemmin tullut ajatelleeksi: vähän tuunattu blackened -mausteseos! Blackened -termillä viitataan oikeastaan enemmän valmistustapaan kuin mausteseokseen; liha tai kana tai kala pyöräytetään mausteseoksessa ja paahdetaan pannulla niin, että mausteet pinnassa tummuvat mutta eivät pala tai muutu kitkeräksi. Mausteseos koostuu tyypillisesti timjamista, valkosipulista, oreganosta, juustokuminasta, paprikajauheesta, cayennesta, mustapippurista ja paprikasta, mutta metsäkanalintua varten jätin cayennen pois ja käytin suhteessa vähemmän juustokuminaa ja paprikaa ja enemmän yrttejä. Rosmariiniakin päätyi sekaan. Mausteannos saattaa tuntua lihan määrään verrattuna suurelta, mutta sitä kului yllättävän paljon eikä rippeille ole vaikea keksiä uutta käyttöä, jos maustetta jää yli. ...