Posts

Lämmöstä en valita, mutta vähän se asettaa jo haasteita ruokahuollolle. Uunin käyttö on pannassa ja keittolevytkin tuovat aika nopeasti tuskanhien pintaan. Sanonta “niska limassa” alkaa konkretisoitua. Uskollinen pallogrillimme jaksaa onneksi pöhistä ja grillata voi mielin määrin. Viimeksi grillattujen porsaankyljysten pariksi tein nektariineista raikasta, makeantulista salsaa, joka sopi ihan mahtavasti lihan rinnalle. Alun perin idea löytyi täältä persikoista tehtynä, mutta tartuin nektariineihin kun niitä kotona jo valmiiksi oli. Annoksesta riittää neljän kyljyksen lisukkeeksi, jos jotain jää yli niin jämät maistuvat sellaisenaan lusikoituna, tai rapeaksi paistetun pekonin kera. ...

Ei ole yllätys, että herneistä saa jos jonkinmoista ihanaa tahnaa. Uusimmassa Glorian Ruoka & Viinin numerossa (5/2014) oli tehty hernepestoa, ja kun vähän aiheesta googlailin, löytyi netin syövereistä vaikka millaisia variaatioita kyseisestä kastikkeesta. Perinteisimmissä oli lähinnä perinteisen peston basilika korvattu herneillä, vaihtoehtoisemmissa käytettiin usein cashew-pähkinää pinjansiemenen tilalla ja maustettiin herneen lisäksi erilaisin yrtein. Kaikissa ei ollut parmesania ollenkaan. Allaolevassa ohjeessa hernepesto niin, kuin se meidän keittiössä tänään tehtiin. Vähän arvelutti heittää sekaisin limettiä, casheweita ja parmesania, mutta positiivisena yllätyksenä pestosta tulikin tosi raikas. Ohjeesta tuli parisen desiä kastiketta, suoraan ei voi sanoa, kuinka monelle hengelle se riittäisi, koska menekki riippuu paljolti käyttötarkoituksesta. Pestoa on meillä ehditty jo sujauttaa leivän päälle sekä uunikalan kylkiäiseksi, pastan seuralaisena vaikka pastasalaatissa sitä täytynee testata myös. ...

Uunimunakas uppoaa sekä lapselle että vanhemmalle. Tein äidiksi tultuani puolitietoisen päätöksen siitä, että lapsi- ja lastenruoka-aiheet jätän suosiolla muille. Meidän arjesta, josta ison osan muodostaa lapsen kanssa kotona eläminen, höpisen toki, mutta lähinnä oheistuotteena varsinaisille ruokajutuille. Sen verran on kuitenkin vauva-arki vallannut alaa muilta tekemisiltä, että joudun hieman pyörtämään puheitani. Olen nimittäin huomannut, että sen jälkeen kun ihmispoikanen ylitti seitsemän kuukauden kunnioitettavan iän ja suositusten mukaan tarvitsisi viisi kiinteää ateriaa päivässä, olen ollut pulassa. Ruokaa pitäisi olla tekemässä koko ajan! Ja itsekin pitäisi syödä, ääk! Eikä samaan aikaan selkäänsä uskalla kääntää, kun lapsi kiipeilee menemään milloin missäkin vaaranpaikassa. Eikä niitä edes ole kuin yksi (lapsia siis, uusia vaaranpaikkoja sen kuin putkahtelee päivä päivältä enemmän). Sanotaan myös, että äitien pitäisi huolehtia omastakin syömisestään, buahahahaa. Kaoottisimpina päivänä olen löytänyt itseni syömästä lounaaksi vaikkapa taikinaa. Tai niitä soseiden jämiä, gurmeetyyliin leivän päällä. Enkä varmasti ole ainut. ...

Jihuu, heinäkuu ja ehkä sen ultimate suosikkikasvikseni, herneiden, sesonki on parhaimmillaan! :) Tuoreisiin herneisiin olen niin hulluna, että kun pussillisen (ja hei, litra on aina aivan liian vähän) torikauppiaalta ostan, aloitan sen syömisen jo kotimatkalla ja lopetan vasta, kun herneet loppuvat. Ihan sama, kuinka paljon niitä on. Ja kun aloitin kuukauden kasvis -kirjoittelun, tiesin jo heti tammikuussa, että herne tulee saamaan heinäkuun pestin. Seuraavina viikkoina siis hernereseptejä tiedossa, mikäli allekirjoittanut ei syö kaikkia suoraan pussista, kuten kuvausmateriaaliaan juuri nyt. ...

Kukkakaaliohjeet jatkuvat, vaikka sakkokierroksilla reilusti heinäkuun puolella mennään jo. Tämä ohje tuli vastaan Glorian Ruoka & Viinissä (4/2014) ja tarttui kokeiluun, koska siinä yhdistettiin kukkakaali niihin makuihin, joiden kanssa itse tykkään siitä eniten, nimittäin voihin ja curryyn. Tykkäsin myös ruuan arkisesta luonteesta, raaka-aineet ovat edulliset ja melkein kaikki löytyvät valmiina kotikaapeista. Olen kopioinut reseptin alle ulkomuistista, muutamin pienin muutoksin alkuperäiseen. Esimerkiksi sipulia laitoin enemmän ja kahta eri sorttia, kun salottisipulia ei kaapissa ollut ja kovasti sipulista pidän. Maukas arkicurry syntyi näinkin! ...

Ravintolan vihreä huone on kaunis ja rauhallinen, tarjotin kannattaa kiikuttaa sinne. Pari vuotta sitten jäi hieman kaihertamaan, ettei tullut testattua Valamon luostarin lounaspöytää, vaikka olin reissannut ihan lähiseudulla. Viime viikolla liikuimme taas samoilla hoodeilla, joten päätin, että tällä kertaa on mentävä. Ja menimme. Luostari on varmasti Suomen tunnetuin ja ylläpitää hengellisen päätehtävänsä ohella monenlaista matkailu- ja yleisötoimintaa, houkutellen vierailijoita kansainvälisestikin. Ainakin meidän vierailupäivänämme parkkipaikalla oli vilkasta, mutta suurehkolle alueelle kyllä mahtuu. Koiria ei alueelle saa tuoda ja pukeutumisessa tulee luonnollisesti huomioida, missä ollaan, eli bikineissä ei Valamoon ole asiaa. Meidänkin koirakolmikkomme jäi toisaalle päivälepoa viettämään vierailumme ajaksi. ...

Viime kesänä olin Marttojen kalakurssilla, jolla tehtiin hurjan hyviä haukipullia. Ohje on minulla kotona paperilla, jossain keskellä suurta tärkeiden paperin kasaa, jonka järjestän “ihan tässä joku päivä” (hmm). Ja kuinkas kävikään, kalaonni kävi mökkireissulla tänä kesänä eikä haukipullareseptiä nyt ollutkaan käsillä. Ulkomuistista ja saatavilla olevia aineksia käyttäen askartelin hauestani pullat joka tapauksessa, ja ihan kelvot niistä tuli reseptittäkin. Hauki on viime vuodet nostanut profiiliaan ruokakalana, mutta jos ennakkoluuloisia vielä löytyy, niin mainittakoon, ettei tuollainen reilun kilon kala maistunut vielä yhtään puulta eikä mudalta. Helppojakin nämä pullat olivat, kummallisempia välineitäkään ei tarvita vaan lihan saa silputtua sauvasekoittimellakin. Tarkkana tarvitsee olla ainoastaan siinä, ettei pullia kypsennä liikaa, ne kuivahtavat herkästi. ...

Tämä ei ole mikään uusi keksintö, mutta kukkakaalicouscous on ruoka, josta halusin ottaa revanssin. Kokeilin sitä nimittäin joskus - aikana ennen blogia - mökkiolosuhteissa ilman blenderiä tai vastaavaa silputinta ja sain aikaiseksi lähinnä pahanmakuista sotkua. Tappio ehti kirvellä muutaman vuoden, mutta niin kovasti on kuitenkin kukkakaalicouscousia mainostettu helpoksi ja herkulliseksi, ja niin kovasti kukkakaalista tykkään, etten voinut olla kokeilematta uudestaan. Idea ei todellakaan ole omani, alun perin taisin löytää sen Siskot Kokkaa -blogista (joka muuten taitaa olla ensimmäinen aktiivisesti seuraamani ruokablogi), ja nyt puolestaan jo hiljentyneestä Herkku & Koukusta, hieman soveltaen omiin tarpeisiini. Mausteitahan tuohon voi laittaa juuri oman maun mukaan, tai mukaan voisi sekoitella vaikka vähän sipulia, paistettuja sieniä ja pekonia. ...

Käsi ylös, syödäänkö teillä savukalaa juhannuksena? Niin myös meillä, ja sitä jää usein vähän tähteeksikin. Tänä vuonna ennakoin ja tein jo aiemmin savukalan jämistä helpon piirakan, jota kelpaisi tarjota juhannuksenakin, jos mökkirantaan karauttaisi yllätysvieraita ja kalasta ei enää riittäisi ihan sellaisenaan tarjottavaksi. Piirakan ruisjauho tuo makuun mielleyhtymän kalakukosta, mutta jauhon voi korvata myös vehnäjauholla, jolloin pohja pysyy paremmin kasassa. Minä laitoin piirakkaan purjoa ja fenkolia, mutta esim. juustot, sipuli, parsakaali tai pinaattikin sopivat hyvin, ihan riippuen siitä, mitä jääkaapissa on - sehän juuri on piirakoissa kivaa, että niihin voi sulloa melkein mitä vaan! ...

Me grillataan aika paljon possua, ja usein teen siihen ihan näppituntumalla sellaisen perusgrillimarinadin, johon tulee yleensä soijaa, tomaattipyrettä, siirappia, tai tummaa sokeria, punkkua tai balsamicoa (joskus tosin kolajuoma ajaa hapon ja makeuttajan virkaa) sipulia, valkosipulia, pippureita, savupaprikaa, chiliä ja vähän öljyä. Mitään the ohjetta ei marinadiin ole julkaistu, mutta ainakin täältä tai täältä löytyy vedoksia. Välillä on kuitenkin kiva kuivamaustaakin liha, varsinkin rasvaiseen possuun se toimii hyvin ja tekee grillaamisesta vähän siistimpää puuhaa (ei sillä, että grillauksen varsinaisesti tarvitsisi olla siistiä). Myös lihan pintaan hierottavaan mausteseokseen eli rubiin minulla on semmoinen näppituntumalla tehty, yksinkertainen perusversio, joka muuntuu tarpeen mukaan. Kun lihan sillä hieroo, ei tarvitse grillatessa kuin hieman halutessaan sutia pintaa esim. soija-öljyseoksella tai millä tahansa sopivalla grillauskastikkeella. Viimeksi tehdessäni laitoin jopa mittasuhteet ylös, joten nythän rubi ei olekaan enää näppituntumalla tehty! Tämä ohje on noin 800 grammalle lihaa (esim. neljälle mukavankokoiselle kasslerpihville), mutta rubia voi tehdä reilumminkin, niin sitä on käyttövalmiina seuraavallekin kerralle - mukavaahan siinä on se, että kuivista mausteista tehty seos säilyy toisenkin tovin. Ei muuta kuin sikaa hieromaan! ...