Posts

Viimeisiä parsajuttuja viedään. Parsakausi on vasta aluillaan ja olemme syöneet sitä jo varmaan toistakymmentä nippua. Miksi reseptejä on sitten niin vähän? Luultavimmin siksi, että huolimatta kokeilustani tehdä parsasta kaikkea mahdollista, tykkään siitä edelleen ihan vain parsana. Höyrytettynä, paistettuna tai grillattuna, suolalla ja pippurilla maustettuna, voin ja sitruunamehun kera. Siispä viimeisenä parsareseptinä julkaisen ihan perusjutun, tällä kertaa valkoisesta parsasta. Itse pidän valkoisen parsan kanssa timjamista, mutta keväisempiä sävyjä saa käyttämällä esim. basilikaa, erona, että se lisätään voisulaan vasta ihan lopuksi. Tämä annos ei vain maistu hyvältä, vaan siinä on myös aivan mahtavat, keväiset värit! ...

Turhauttavimpia päiviä ovat sellaiset, kun juoksee pää kolmantena jalkana koko päivän, ja tuntuu, ettei mitään saa silti tehtyä, saati valmiiksi asti. Se päti työelämässä ja myös nyt kotona ollessa. Muutama päivä sitten oli sellainen päivä, eli päivä joka jätti jälkeensä muistikuvana oikeastaan lähinnä hikeä, väsymystä ja kaikkea sen sortin ällöttävää, mihin koiraperheessä välillä törmää. Muistan haaveilleeni, että voisin isännän kotiintultua kellahtaa suoraan sohvalle, nostaa jalat ylös ja vaikkapa nukahtaa, mutta samalla tiedostin, ettei se onnistuisi, koska isäntä olisi varmasti ihan yhtä poikki kuin minäkin. Päivästä selvittiin toki, mutta illallisen hoiti eräs amerikkalainen hampurilaisravintolaketju ja lounaaksi taisin syödä taikinaa (en itsekään tiedä, miksi). ...

Ihan ensimmäisenä pahoittelut Kääpiölinnan Anulle saamattomuudestani (ja hitaasta vastaamisesta!), arkihaastetta lensi tähän suuntaan mutta tyydyn tällä kertaa ihailemaan toisten arkikuvia. Toki sikäli arkea kuuluu täältäkin, että suurin osa blogimateriaalistani ylipäänsä on juurikin sitä, ja hiljattain (ruoka-)arki näyttäytyi vielä yksityiskohtaisemmin ruokapäiväkirjojen muodossa. Meanwhile, vappua odotellessa sima on laitettu käymään (jos et ole niin jo tehnyt, kannattaa laittaa viimeistään tänään), grillikausi jatkuu ja parsakausi paranee. Jälkimmäistä kahta yhdisteltiin eilen grillatuista perunoista ja vihreistä parsoista tehdyssä salaatissa, josta tuli ihan tosi hyvää. Grillaus on suosikkitapani valmistaa parsaa, eikä maku hävinnyt salaattiin, kun kastike ja muut komponentit olivat riittävän miedot. Tällainen salaatti sopisi myös vappuaan grillauksen merkeissä viettävälle - vaikka ainakaan täällä etelässä ei säätiedotus oikein suosi, harmi - ja itselleni korvamerkkasin salaatin kesän uusia perunoita ajatellen, nehän vasta hyviä grillattuna ovatkin! ...

Tänä vuonna pääsiäisruuat tehtiin todella helpon kaavan mukaan; karitsan paahtopaistia simppelisti grillattuna sekä parina päivänä hyvin yksinkertaisia kalajuttuja. Pääsiäismaanantaina tilattiin pitsaa. Ihan mukavaa joskus näinkin, kauniista pääsiäiskelistä sai ainakin nauttia ulkosalla eikä ikkunan takaa keittiöstä. Maanantai-iltana pitsojen jäljiltä alkoi kuitenkin pieni nälkä kalvaa vielä illemmalla, joten päätin toteuttaa mielessä olleen kuukauden kasvis -ajatuksen lämpimistä, pekonilla höystetyistä parsaleivistä. Jos olet parsahifistelijä ja tykkäät parsastasi mahdollisimman pelkistettynä, ei tämä ruoka kenties ole sinua varten, koska parsan ympärille tulee reilusti kermaista pekonisoossia ja juustoraastetta. Me kuitenkin tykkäsimme leivistä, emmekä kokeneet, että ainakaan pidemmältä lentäneet alkukauden parsat menisivät suuremmin niissä hukkaan. Silti, varoituksen sana, leivät olivat todella tuhteja ja rasvaisia (vaikkemme edes voidelleet niitä) enkä suosittele niiden syömistä juuri ennen nukkumaanmenoa! ...

Maaliskuun alkupuolella päätin pitää hetken aikaa ruokapäiväkirjaa nähdäkseni ja esitelläkseni, mitä ruokabloggaaja oikeasti syö. Jo ihan ekasta päiväkirjasta selvisi, että noh, kaikenlaista, enkä läheskään aina jaksa nähdä vaivaa, valmistaa ruokaa suurella rakkaudella tai ainakaan miettiä, mitä ravintosuositukset aterioista ovat mieltä. Silti, sikäli mielenkiintoista puuhaa oli nähdä omat syömisensä ylöskirjattuna, että päiväkirja venähtikin usean viikon mittaiseksi. Tämän viikon (tai siis toissaviikon, koska julkaisu tulee hieman jälkijunassa) päiväkirja on toistaiseksi sarjassaan viimeinen - huomaan, että uusia havaintoja ei ruokailuista enää oikein löydy ainakaan näin lyhyellä aikavälillä, vaan päiväkirjan tarkastelusta saatu arvo on nyt lunastettu. Tyypillistä minulle näyttää olevan, että tiettyjä korjausliikkeitä tulee tehtyä joka viikko, kun vertaa syömisiään edellisiin viikkoihin, mutta samalla jotkut hyvät asiat jäävät silloin huomiotta ja unohtuvat. Tämän viikon päiväkirjassa esimerkiksi on mukavaa, että olen verrattain ahkerasti käyttänyt tähteitä ja torjunut hävikkiä, mutta samalla sitten viikolta on lähes kokonaan unohtunut tehdä kalaruokia, joiden kanssa tsemppasin aiemmin enemmän. ...

Joka Kärähtäneitä lukee, tietää, ettei täältä viinivinkkejä oikein löydy. Toki meillä juodaan viiniä ja tykätään tietyistä viineistä tiettyjen ruokien kanssa, mutta en vain koe, että itselläni olisi juuri kirjoitettavaa aiheesta. Viime viikolla osui muutama sattuma kuitenkin niin hyvin yksiin, että vaihteeksi sanon jotain viinistäkin. Sain ensinnäkin Marsaanalta sähköpostia, jossa kerrottiin heidän asiakkaansa tarjoavan pääsiäisviinejä maistettavaksi. Ja toiseksi, itse en olisi päässyt viiniä hakemaan, mutta sattui erittäin sopivasti, että isäntä oli juuri viestiä seuraavana päivänä palaverissa ihan noutopaikan vieressä, joten ilahtuneena nappasimme sitten maistettavaksi Vuoden Viinit 2014 -kisassa hopeaa kategoriassa “eurooppalaiset punaviinit alle 11e” saaneen espanjalaisen Durius Tempranillon (Alkossa 9,96e). ...

Jos käytte kaupassa vain kerran viikossa, tiedätte luultavasti, miltä jääkaappi näyttää kauppareissua edeltävänä päivänä. Se ei ihan ammota tyhjyyttään, vaan pitää sisällään kokoelman eripariraaka-aineita. Todennäköistä on myös, että tuotteet on ostettu johonkin tiettyyn kokonaisuuteen, joka on sitten syystä tai toisesta jäänyt tekemättä, ja johon jäljellä olevat raaka-aineet eivät enää riittäisikään. Jos vielä taloudessasi asuu isännän kaltainen henkilö, joka toisinaan yllättää tuomalla kaupasta jotain tuotetta, josta hän on joko itse innostunut tai arvellut minun innostuvan, saattaa jääkaapissa tai hedelmäkorissa olla vielä bonuksena jotain ihan muuta. Minulle harvemmin tuodaan kukkakimppuja saati timantteja, mutta pelkästään viimeisen parin viikon aikana minut on yllätetty jo lehtikaalilla ja hassuilla tomaateilla. Ei tuohon voi todeta muuta, kuin että mieheni tuntee minut (vaikka en minä kukkakimppuihinkaan sylje, ihan vihjeenä vain ;). ...

Taannoin kolahti sähköpostiluukkuun Hyvää Suomesta ja Ruoka.fi:n kutsu Suomen paras kotiruoka -kilpailuun. Kilpailun ideana oli kehittää kotiruokaresepti, jossa käytetään vähintään kolmea Hyvää Suomesta -merkattua tuotetta. Minä lähdin mukaan näillä muikkupihveillä, jotka ovat perinteisten silakkapihvien päivitystä vuoteen 2014: tomaattinen pekoni-yrtti-tuorejuustotäyte tuo mukavaa, savuisaa makua ja mehevyyttä ja silakan sijaan pääraaka-aineena on Puruveden muikku. Toki silakkakin on hieno kala ja sopisi tähän reseptiin, mutta dioksiinipitoisuuksien vuoksi (varsinkaan isompaa) silakkaa ei juuri suositella tietyille erityisryhmille, kun taas muikku on kaikille sopiva, turvallinen ja taatusti kotimainen vaihtoehto. Muikun perkaamista pihviksi ei kannata säikähtää; homma sujuu nopeasti, kun jutun ideasta saa kiinni. Jos olet traumatisoitunut kouluaikojen silakkapihveistä, tämä resepti saattaa olla juuri se juttu liennyttämään pelkojasi! ...

Osa meidän talouden viikkokaupoista. Mitä luulette, olisikohan tuossa tarpeeksi kahdelle aikuiselle? ;) Pienellä viiveellä julkaisen kolmannen viikon ruokapäiväkirjani edellisen ja sitä edellisen viikon jatkoksi. Hauskaa, että kun seuraa tarkemmin syömistään, huomaa, miten tietyt asiat vain toistuvat ja toistuvat: minun ruokavalioni kulmakivet taitavat olla aamusmoothie ja lämpimät ruispalat :D Mukavaa luettavaa ruokapäiväkirjassa tällä kertaa oli se, että kalaa tuli syötyä aika reippaasti, ja se, että hävikintorjuntaakin tuli listan mukaan tehtyä. Ainakin tortillat olivat ylijäämiä edellisen tortillakerran lätyistä, ja viillokista sain parikin ateriaa. Se, missä löytyy tsempattavaa, on ruokien määrä; kun vain osaisin mitoittaa sapuskani niin, että edellisen päivän päivällisestä jäisi useammin seuraavan päivän lounaaksi, niin ruispala-smoothiekuurini puolittuisi! Myös vihannekset näyttävät hävinneet listalta johonkin, vaikka olin ihan siinä käsityksessä, että meillä syödään kyllä vihreää päivittäin. Hmm. ...

Ei varmasti ole mikään yllätys, että huhti-toukokuuta ei voi ohittaa ilman parsaa. Saakoon se siis kunnian olla myös huhtikuun teemakasvis. Parsakausi ei ihan vielä ole parhaimmillaan ja kaupan parsa on vielä pitkälti lennätetty Perusta, mutta nyt on jo hyvä hetki ruveta keräämään reseptejä varastoon parhaita parsahetkiä varten. Me aloitimme parsan syömisen tältä vuodelta eilen, kun valmistimme sitä suosikkitapaamme grillissä, ihan vain oliiviöljy-soijaseoksella valeltuna ja sitruunamehulla maustettuna. Itselleni vihreä versio on tutumpaa, joten nyt onkin korkea aika ottaa myös valkoinen parsa käsittelyyn! ...