Posts

Aina välillä isäntä yllättää minut tuomalla kaupasta jotain odottamatonta, mistä olisi mukava saada ruokaa. Onneksi yllätykset eivät yleensä ole kaljaa ja salmiakkia, kuten erään sarjakuvan porsaalla, vaan niistä saa ihan oikeasti tehtyäkin kaikenlaista. Vaikka toki kaljasta ja salmiakistakin riittäisi kokkaushaastetta. Vapaaehtoisia? ;) No mutta asiaan ennen kuin lähtee enemmän lapasesta, tällä kertaa sain siis kaupasta pari pussia lehtikaalia. Toinen pussillinen on vielä käyttämättä, mutta ensimmäisen käytimme aasialaishenkisesti udon-nuudeleiden ja maapähkinöiden kanssa. Melkoista pikaruokaa, kun udonitkin olivat valmiiksi pehmeitä ja vaativat vain hieman pannun näkemistä. Ihan tavallisista munanuudeleistakin tämä onnistuisi helposti, käyttää nuudelit vain pikaisesti kattilassa ennen pannuun lisäämistä. Arkista, mausteista ja hyvää! ...

Ah, niin perinteistä. Jostain syystä intoni tehdä ns. koti- tai kouluruokaklassikoita sen kuin jatkuu. Itselleni tuli hiljattain ihan yllätyksenä, että kanaviillokki on kovasti mielipiteitä jakava ruoka; minusta se oli hyvää jopa koulussa ja muistelen, ettei sitä meidän koulussa yleisemminkään inhokkina pidetty. Toki ymmärrän, jos eineskanaviillokki lähinnä kääntää vatsaa siipikarjanlihajalosteineen (taimitäsenytolikaan), ajatus ei juuri houkuttele. Koska edellinen viillokkikokemukseni on kuitenkin noin viidentoista vuoden takaa, halusin kokeilla tehdä sitä ihan itse. ...

Viime viikolla julkaisin ensimmäisen osan ruokapäiväkirjastani. En ole koskaan ennen sellaista pitänyt, mutta mielenkiinnosta omaa syömistäni kohtaan niin tein, ja oikeastaan homma on aika koukuttavaa. Minua kiinnostaa nimittäin aina, mitä muut syövät: kaupan kassalla kuikuilen edessäolevan asiakkaan ostoksia (anteeksi) ja mietin, mitä hän mahtaa niistä valmistaa. Ihan parasta on myös, jos osuu jonkun toisen kotiin ruoka-aikaan - enkä tarkoita nyt sitä, että tulisin itse ruokituksi, vaan sitä, että minusta on kiva nähdä, mitä toisten pöydistä löytyy. Nyt selvisi, en olekaan ainut ruokatirkistelijä - viime viikon päiväkirjaa luettiin sen verran paljon, että ilmeisesti muitakin löytyy. ...

Simpukat ovat tällä kaudella jääneet meillä vähän vähälle käytölle, oikeastaan kahdesta syystä: ensinnäkin, niitä saa kaupoista usein vain loppuviikosta, mikä rajoittaa käyttöpäiviä, kun ostan ne aina samana päivänä kuin käytän. Ja toiseksi, vaikka käsittely sinänsä on helppoa, se vaatii joksikin aikaa molemmat käteni ja haluan heti simpukat käsiteltyäni kypsentää ne - ja tällä hetkellä suosin pääasiassa ruokia, joiden valmistus ei kärsi pienistä tai suuremmistakaan keskeytyksistä. Toisinaan on simpukoita kuitenkin saatava, ja silloin vain varmistetaan, että isäntä on apukäsiparina tarvittaessa. Viime ajat minua on - myös kuukauden kasvikseni - hengessä himottanut ajatus fenkolisesta kala-äyriäispadasta, sellaisesta reilusta yhden astian ruuasta. Pata ei kovin kauas kalakeitosta putoa, mutta yritin tehdä siitä tukevampaa, enemmän reilun kokoisia sattumia suhteessa liemeen, jonka pienehköä määrää kompensoi sitten voimakas maku. Lientä muuntelemalla saa pataan erilaisia vivahteita, harkitsin tämänkertaiselle kermaiselle liemelle vaihtoehdoksi mm. voimakkaan aniksista versiota, johon tulisi fenkolin makua korostamaan vielä tähtianista ja/tai anisviinaa. Sinappisen kermaisella liemellä ei kuitenkaan voi mennä pieleen, kun punaisen kalan ja simpukoiden kanssa pelaa, ja olin oikein tyytyväinen valintaani. Lämmitin pataa vielä seuraavana päivänä lounaaksi; perunat rupesivat silloin olemaan jo melkoista muhjua, mutta kokonaisuus oli oikeastaan vielä parempi, kuin ensimmäisellä syömiskerralla - hajonneet perunat paksunsivat liemen chowder-tyyliseksi, ja padan makuaineet, kala, simpukat, tilli ja fenkoli olivat tehneet työnsä ja levinneet keitokseen kauttaaltaan. ...

Ilmeisesti joskus voi käydä niinkin katalasti, että pekonipaketti uhkaa vanhentua jääkaapissa. Koska sellainen ei tule kuuloonkaan, oli alun perin pinaatti-vuohenjuustopastaksi aiottuun tekeleeseen ihan pakko ujuttaa myös se paketillinen pekonia. Se ei kuitenkaan mitenkään huonontanut pastaa, päinvastoin, turhaan ei sanota, että pekoni tekee kaikesta parempaa. Vuoasta tuli muutenkin aika hyvää, ja myös hyvin tuhtia, kunnon lohturuokaa kepeän vihreästä väristä huolimatta. Olisin mieluusti käyttänyt vuokaani tuoretta pinaattia, mutta sellaista ei ollut kaupassa saatavilla tällä kertaa. Nyt sekoitin pakastepinaattikuutiot suoraan kastikkeeseen, mutta tuoreen olisin käyttänyt pannussa pekonin ja sipulin kanssa ja sekoittanut pastaan sellaisenaan, ja tehnyt kastikkeen ilman pinaattia. Kokeilin tällä kertaa tehdä kastikkeen ihan vaan paistinpannulla, jotta säästäisin vähän tiskissä. Onnistui hyvin, joskin helpommalla olisin päässyt kunnolla korkealaitaisella pannulla ;) ...

Paahtopaisti-pastasalaatti. Tosi passelia hävikintorjuntaruokaa, josta ei kuitenkaan riittänyt jutunjuurta blogitekstiksi asti. Ruokabloggaajan ruokapäiväkirja. Melkoista metaa, kun miettii, että ruokablogi on kyseessä ja blogithan alun alkaen olivat nettipäiväkirjoja, tai ainakin joskus vuonna 2005 - jolloin olin vielä noin viiden vuoden päässä ensimmäisen blogini aloittamisesta - niitä sellaisiksi määriteltiin. Päiväkirjaan eivät kuitenkaan ihan kaikki ruuat päädy ainakaan meillä, vaikka olenkin yrittänyt ylläpitää Kärähtäneissä jonkinasteista realismia: kaikkien ruokien ei blogissakaan tarvitse onnistua tai olla kokin suurimpia taidonnäytteitä, arjen perussapuskat ja inhimilliset kömmähdykset kuuluvat minusta asiaan ja tykkään lukea (ja köh, saan lohtua) sellaisista myös toisten blogeista. Samaan aikaan teen kuitenkin niin usein niitä samoja, vanhoja juttuja tai tilaan pitsaa, ettei joka ateriasta vaan ole mitään kirjoitettavaa. Koska jonkin verran valikointia tapahtuu, saattaa blogin välittämä mielikuva elämästä ja bloggaajan syömisestä olla hieman erilainen kuin ruokailujemme kirjo. Siksi halusin kasata nyt ruokapäiväkirjan, joka avaa vähän tarkemmin (myös itselleni), mitä meillä ihan kokonaisuudessaan syödään, ja samalla kertoo skandaalinkäryistä totuutta ruokabloggaajan syömisistä kulissien takana ;) ...

Foodgawkerissa fenkoli-inspiksiä etsiessäni huomasin, että ihan ylivoimaisesti yleisin fenkolinkäyttötapa näytti olevan fenkoli-sitrussalaatti. On täällä joskus ennenkin tehty sitrus-fenkolisalaattia, mutta halusin nyt tehdä salaatin ihan yksinkertaisimman kautta. Käytin tällä kertaa valmistukseen pelkkää appelsiinia ja jätin pois kaiken “ylimääräisen”, vain fenkolia, appelsiinia ja kastike. Parasta tämä olisi lohen kanssa, mutta maistui keväisen raikkaalta ja hyvältä myös broiskun fileiden parina. Sinapin käyttö kastikkeessa epäilytti, mutta se olikin yllättävän toimiva yhdistelmä fenkolin kanssa. Jos sinulla on tuoretta minttua, kastike hunajasta ja tuoreesta mintusta on varmempi, yhtä lailla herkullinen vaihtoehto. ...

Mitä ruokaa ei ehkä kannata ruveta tekemään - ainakaan ensimmäistä kertaa - kun neljän kuukauden ikäinen pojankoltiainen on ruvennut tekemään hampaita, eikä puuhasta hieman ärtyneenä viihdy hetkeäkään itsekseen? Kaalikääryleitä. Ja mitä minä tein? No tietysti kaalikääryleitä, täytyyhän elämässä olla haasteita! Tai ihmisen typerä. Mutta kun olen niin haaveillut kääryleiden tekemisestä - mummojeni bravuureista - jo ikuisuuden ja ihana karitsan jauhelihakin on huudellut minulle pakkasesta vaikka miten pitkään, pakkohan se on joskus niitä saada tehdä. Eipä sillä, eiväthän kääryleet erityisen vaikeita ole, mutta jonkun verran aktiivista läsnäoloa ne vaativat. Tiesin sen etukäteen, mutta silti piti kokeilla. Ja näin siinä kävi. ...

Aloitetaan maaliskuun teemakasviksen fenkolin käyttö reseptillä, joka on jäänyt roikkumaan to-do -listalle pidemmäksi aikaa, nimittäin syksyllä Glorian Ruoka & Viini -lehden numerosta 6/2013 bongatulla lohi-fenkolilaatikolla. Ilmeisesti en ole ainut, koska huomasin Uneliaan kokin tehneen samaista laatikkoa ihan hiljattain :) Laatikon resepti on mukavan arkisen oloinen ohje olematta silti tylsä (vaikka tunnustettakoon, että tylsyyskin on minusta usein ihan jees). Harvemmin tulee myöskään kokattua - leipominen poislukien - reseptiä käyttäen, olen huono seuraamaan ohjeita ja yleensä käytän reseptejä enemmän inspiraationa, onnistuen sitten vaihtelevalla osumatarkkuudella ;) Tällä kertaa siis mentiin kuitenkin reseptin mukaan, ja lopputulos oli hyvä. Vaikka suhteessa suureen pottumäärään ei käytetä kuin yksi fenkoli, se maistuu mukavasti laatikossa ja tekee siitä todella mehevän. Fenkolinsiemenet korostavat makua entisestään. ...

Arkiruoka valmistuu vikkelästi ja viikonloppuna kokataan pitkän kaavan mukaan, eikö? Ei! Kun toistaiseksi vietän arkipäivät kotioloissa, saan kokata pitkin päivää mikä päivä tahansa ihan sydämeni kyllyydestä. Ja se on ihanaa. Toki tiedostan kuinka onnekas olen, ennemmin tai myöhemmin vaihtuu kotiarki minullakin toimistotyöläisen arkeen. Mutta niin kauan kun saan olla kotona, en näe ihmeempää syytä siihen, miksi juuri viikonloppuruokien pitäisi olla pitkän kaavan mukaan valmistettuja (tietysti ne saavat sitä olla, mutta ei ole pakko). Kun aika ei viikonvaihteessa mene kokkaamiseen, vapautuu sitä enemmän muihin, koko perheen puuhasteluihin. Ja jos aika on rahaa, minusta sellainen aika on suoranainen aarre. ...