Posts

Piti käydä ihan erikseen viime vuoden teksteissä vakoilemassa, olenko jo sinappiohjeen julkaissut. Ilmeisesti en ole, mutta jos bongaatte Kärähtäneistä aiemman sinappitekstin, minulle saa dementiastani huomauttaa. Anyway, sinapista tykätään meillä kovasti; isännän suosikki on dijon, minä taas tykkään tulisista ja vähän makeista sinappilaaduista. Myös ihan perinteistä turkulaista ostetaan silloin tällöin. Jouluksi sekoitan sinapin itse keltaisessa peltipurkissa myytävästä, englantilaisesta Colman’sin pulverista, ja se on meillä perinteisesti hyvin tujakkaa. Väkevyys on petollista ja tulee kunnolla esiin vasta etikan lisäämisen jälkeen - ja silloin niin perusteellisesti, että silmiä alkaa kirvellä :D Makumaailmassa puolestaan englantilainen sinappi kohtaa makeammat skandinaaviset kaverinsa. Sinapin teko pulverista on hyvin helppoa ja siitä saa myös kivaa viemistä joulukyläpaikkoihin; tuunausvaihtoehtojakin on juuri niin paljon kuin maailmassa makuyhdistelmiä, eli lähes loputtomasti. Joulusinappi 1 prk sinappijauhetta (Colman’s tai vastaava englantilaistyyppinen sinappi) n. 2 dl vettä (kannattaa kiehauttaa vähän enemmänkin) 1/2 tl valkopippuria murskattuna suolaa 2 rkl sokeria tai hunajaa 1-2 tl etikkaa 1 rkl öljyä ...

Todettakoon heti aluksi, että meillä kinkku totisesti on joulupöydän kunkku, ja se tehdään ihan perinteisellä joulukinkun reseptillä. Tosin joka joulu ei meilläkään kinkkua valmisteta, vaan joka toinen vuosi syömme jouluna jotain muuta hyvää kuin perinteisiä jouluruokia, ja hyvä niin - muuten emme varmasti koskaan varioisi joulumenuamme. Moni ei kuitenkaan kinkusta niin välitä, vaan etsii jotain muuta ihan perinteisenkin joulupöydän päätähdeksi. Tässä muutama vinkki liharuuista, jotka itse voisin nähdä joulupöydässä, jos vaan kinkusta malttaisin luopua :) ...

Lihapullat ovat meillä sellaista rakkausruokaa. Niillä saa isäntää ja tulevaisuudessa toivottavasti ihmispoikasta ilahdutettua kerta toisensa jälkeen. Ja jostain syystä jauhelihapihvit tai mureke eivät vaan ole sama asia :D Viimekertaiset lihapullat tein jouluisella twistillä, nämä sopisivat “tavallisen käytön” lisäksi vaikka pikkujoulunaposteltaviksi tai miksei varsinaiseenkin joulupöytään. Meillä ei ole ollut tapana tehdä jouluksi lihapullia, mutta monessa kodissahan ne ovat osa jouluruokia. Jouluiset maut pulliin tulevat omenasta, sinapista, maustepippurista ja neilikasta. Nyt kypsyttelin pullat valmiiksi kermaisessa kastikkeessa, johon tuli myös pieni liraus jallua, mutta yhtä hyvin voi pullat kypsyttää alusta asti uunissa, jolloin ne ehkä menevät joulutarjottavista paremmin. ...

Eilen vietettiin itsenäisyyspäivää. Juhlan kunniaksi isäntä kaivoi pakastimesta palan hirvenpaistia, sen ainoan palan, joka oli riittävän suuri kokonaisena kypsytettäväksi. Ei taaskaan mitään paineita arvolihan pilaamisesta ;) Normaalisti teen paistit aina samalla luottoreseptillä (yleensä ilman jälkimarinointia), mutta nyt Campasimpukan taannoisesta kommentista oli mielessä routapaisti, se on ollut to-do -listalla mutta jäänyt aina tekemättä. Routapaistihan on sinänsä todella vaivatonta tehtävää vaikka valmistusaika on pitkä (n. 8-10 tuntia uunissa + marinointi) “tavalliseen” paistiini verrattuna, mutta olen jotenkin vierastanut ajatusta lihan kypsyttämisestä jäisestä kökkäreestä alkaen, miten siitä voi mitenkään tulla hyvää? Niin paljon olin kuitenkin lukenut kehuja routapaisteille, että uskaltauduin sellaisen nyt tekemään. Netti oli ohjeita pullollaan, minä katsoin eniten vinkkejä Pastanjauhajilta sekä Herkkusuun Lautasella -blogista ja sovelsin sitten vielä vähän omiani. Ja ta-daa, tässä se on :) ...

Testasin viime viikolla leipoa raastetusta omenasta tehdyn omenapiirakan, jonka ohjeeseen olin törmännyt Heleen’s Hobbies -blogissa. Koska piirakka oli alkuperäisohjeen lupauksen mukaisesti totisesti helppo ja herkullinen ja onnistui gluteenittomanakin hyvin - track recordini gluteenittoman leivonnan parissa ei ole nimittäin paras mahdollinen - tein nyt uusintaotoksen piirakasta eri täytteellä. Kaivoin pakastimen uumenista hieman vadelmaa, ja muutin omenapiirakan vattupiirakaksi. Lisäksi käytin tällä kertaa valmiiksi maustettua vaniljarahkaa, koska kotona ei vaniljasokeria ollut ja kaupassakin tuli käytyä aika juosten… Leipomus meni näillä muutoksilla kesäisempään suuntaan, mutta se oli ihan mukavaa vaihtelua joulumakujen keskelle! ...

Sehän on joulukuu! Monessa blogissa näkyy ihania joulukalentereita, sellaista ei Kärähtäneissä tehty mutta toisten kalentereista nautitaan sitäkin enemmän. Sen sijaan täällä laitetaan ihan arkiruokaa ainakin toistaiseksi. Tämä yksinkertainen kesäkurpitsa-jauhelihavuoka oli mukava arki-illan sapuska, jonka juju oli kanelin ja fetan (tai siis salaattijuuston) käytössä - niinkin yksinkertaisilla jutuilla saa makumaailman suunnattua Kreikkaan päin ja arkiruokaan hieman nostetta. Aktiivista valmistusaikaakaan ei juuri tarvittu, vaan vuoka kypsyi nopean esivalmistelun jälkeen uunissa omia aikojaan. Maut olivat herkullisia, mutta tuleville kokkauskerroille koittaisin hieman vähentää vuokaan kertyvää nestettä, joko lisäämällä esim. perunaa tai leipää, tai vaikka kuullottamalla kesäkurpitsaviipaleista isoimmat nesteet etukäteen pois (tällöin kesäkurpitsan määrä pitäisi tuplata). ...

Olen varmaan joskus aiemminkin maininnut, että en ole ihan sinut sen kanssa, jos en jostain ruuasta tai raaka-aineesta pidä. Toki joka ruuan voi tehdä huonosti ja pilata, eikä siitä silloin tarvitsekaan pitää, mutta jostain lapsellisesta syystä en osaa hyväksyä sitä, että joskus vastaan tulee ruoka, josta en vain tykkää. Yleensä silloin yritän opetella syömään ao. ruokaa ja yleensä siinä onnistunkin, joistain ruokavihollisista on tullut ajan ja totuttelun myötä jopa ylimpiä ystäviäni :) ...

Kokeilut hirvenpalojen kanssa jatkuvat. Hirvisoppa tuntuu olevan jotain, mitä moni hirvenlihaa käsiinsä saava tuntuu tekevän, eikä Kärähtäneiden keittiössä toki haluta tehdä poikkeusta. Ensikertalaisen ujosti ihan sellaista peruslihasoppaa, ilman mitään twistejä. Keittolihaksi pääsi pala hirven pohjetta eli kinnertä. Järkeilyni mukaan se on samaa lihanpalaa kuin ossobucco, joskaan leikkausteknisistä syistä käytössäni ei ollut noita luullisia kiekkoja, vaan luun ympäriltä leikattua lihaa. Erilaisia luita oli pakastimessa erikseen. Halusin soppaan kunnon liemen, joten keittelin sen alusta saakka pakastimen luita hyödyntäen (ja köh, pakastin on niin turvoksissa, että tavaraa on pakko saada välillä uloskin ;). Samalla kypsensin kinnerpalan, joka vaatii pitkän haudutuksen. Tiesin, että nopea projekti ei keittoni ole, mutta olisin toki voinut sen verran käyttää matikkapäätä, että jos iltapäivällä laittaa liemen tulille ja haluaa keitellä sitä kymmenen tuntia, ei ole kovin todennäköistä saada hirvisoppaa päivälliseksi. Onneksi on pizzapalvelut. Soppa oli hyvää seuraavanakin päivänä, ja lientä jäi yli vielä tuleviin tarpeisiin :) ...

Ilokseni olen huomannut, että vastoin odotuksiani olemme viime päivinä saaneet ruokaa eteemme vastasyntyneen kanssa elämisestä huolimatta, ja vain kerran on tarvinnut turvautua pakastimessa valmiiksi odottavaan ateriaan - silloinkin lähinnä siksi, että olimme poissa kotoa muutaman tunnin ennen päivällistä possunpuolikasta hakemassa (toim. huom. söimme tuona iltana sitten vielä toisenkin päivällisen, kun emme malttaneet pitää näppejämme irti kyljyspaketeista :D). Näin reposteltuani täytyy kuitenkin todeta, että ruuanlaitto on keskittynyt aterioihin, jotka ovat joko supernopeita tehdä, tai kestävät taukoja valmistuksen aikana. Joka tapauksessa aktiivinen ajankäyttö ruokaan on ollut pientä. ...

Blogissa on taas ollut hiljaista reilun viikon verran. Tällä kertaa asiaan on kuitenkin erittäin hyvä syy, kauan odotettu pojanpalleromme syntyi viime viikolla ja nyt olemme opetelleet lapsiperheen elämän ensiaskeleita. Kun talouden nuppilukuun laskee ne karvaisemmatkin lapset, on meitä nyt kuusi, oikea suurperhe. Äiti (jep, puhuttelin juuri itseäni kolmannessa persoonassa) on kenties vähän väsynyt, mutta pakahduttavan onnellinen. Ja se ruuanlaitto. Se jatkuu Kärähtäneiden keittiössä niin normaaliin tapaan, kuin mitä äiti saa käsiään vapautettua :)