Posts

Blogia seuraava on saattanut huomata, että olen välttänyt uunin päälle laittamista kuin ruttoa viime aikoina; en koskaan valittaisi liian kuumasta kesäkelistä, mutta sisäilmaa en viitsi turhaan lämmittää kolmeenkymppiin ;) Eilen vähän viileämmän kelin vallitessa tehtiin vaihteeksi kuitenkin uuniruokaa: ihan klassista, sisältä kauniin punaista paahtopaistia, perunoita sekä kermaista viherpippuri-konjakkikastiketta. Ja miten hyvältä ne maistuivatkaan pitkästä aikaa! Paahtopaistin ohje löytyy vanhemmasta tekstistä, tällä kertaa jätin vain jälkimarinoinnin pois ja viipaloin paistin sellaisenaan, kun se oli uunista tultuaan hieman jäähtynyt ja vetäytynyt. Siitä ei vaan pääse mihinkään, että yksinkertainen on kaunista, ja sama pätee myös paahtopaistiin. Suolaa, pippuria, ja ainoana ekstrana hieman valkosipulirouhetta. ...

Yritämme isännän kanssa käydä kaupassa vain kerran viikossa, mikä käytännössä tarkoittaa, että perjantain kauppareissun jäljiltä viikonloppuna syödään parhaat tuoretuotteet ja herkut, ja viikolle otetaan jotain paremmin säilyvää ja yksinkertaista. Kalansyönnin kannalta systeemi on hieman ongelmallinen sikäli, että vaihtoehdoiksi jää joko syödä kalaa heti viikonloppuna tai pakastaa kala, ja kaikki varmasti tietävät, ettei pakastettu kala ole yhtään sama asia kuin tuore. En sano, että se olisi pahaa, mutta aina jotenkin harmittaa syödä kalansa pakastimesta, kun tuoreena se olisi niin paljon parempaa! ...

Oman pihan härkäpapuja ei ole montaa tullut ainakaan toistaiseksi, mutta onneksi isoja valkoisia papuja (jotka ilmeisesti ovat sama asia) löytyy myös kaupasta sekä purkki- että kuivatavarana. Askartelin niistä viime viikolla porkkanasämpylöiden pariksi ihanan samettista paputahnaa, johon ohje ja inspiraatio löytyi Suolaa ja hunajaa -blogista. Mittasuhteissa ja yrttivalinnoissa sooloilin kuitenkin oman maun ja pihan tarjonnan mukaan, laitoin sitruunamelissaa, persiljaa ja korianteria. Papujen oma maku on sen verran neutraali, että mikä tahansa rakenteeltaan pehmeähkö yrtti sopinee joukkoon, näkisin ainakin mintun tai basilikan maistuvan tahnassa aivan mainiolta. ...

Moni joulupöydässä tarjottava juttu on ihan mainiota myös kesällä. Graavikalat ja sillit kuuluvat aika luonnollisesti tähän kategoriaan, mutta hiljattain mieleen tuli myös rosolli Siskot kokkaa -blogin taannoisesta punajuurikirjoituksesta. Nyt loppu(?)kesästähän se on ihan parasta raaka-aineiden puolesta mutta jostain syystä harvemmin tulee kesällä tehtyä. Tuumasta toimeen, ja kesärosolli oli pian pyöräytetty. Uusia punajuuria, porkkanoita, sipulia, perunoita sekä vähän omenaa ja maustekurkkua. Se, mikä on rosollia ja mikä on sillisalaattia, vaihtelee tekijöittäin, samoin kuin se, mitä sinne salaattikulhoon ihan lopulta päätyy. Itse kutsun tuotostani aina rosolliksi vaikka normaalisti sinne menee sekaan silliäkin. Nyt silli jäi pois, mutta kyllä tuo salaatti sitä kaipaa, se tuo makuun mukavan täyteläisen, suolaisen vivahteen. Kompensoin laittamalla maustekurkkua hieman ohjetta enemmän. Toinen vaihteleva käytäntö koskee punajuuria; etikkapunajuurta vai ei? Kukin tyylillään, mutta minusta “oikeaan” rosolliin eivät etikkapunajuuret kuulu, vaan punajuuret keitetään tuoreista mukuloista. Etikkaisuutta saa säädeltyä maustekurkulla. ...

Viime kesänä ei kasvimaani tuottanut oikeastaan yhtään mitään; sisällä esikasvattamani taimenalut sanoivat sopimukset irti ennen, kuin sain niitä edes siirrettyä ulos, ja ulos siemenestä istuttamani kakkospainokset joutuivat ötököiden hampaisiin. Satokauteni pelasti vasta myöhemmin kesällä saatu sitruunamelissan taimi, joka on tänäkin vuonna jaksanut ilahduttaa. Mutta yrittänyttä ei laiteta, joten tänä vuonna kaivoin alkukeväästä taas ruukut esiin ja laitoin ensimmäiset lajit kasvamaan. Pitkin kevättä jatkoin operaatiota vielä siirtämällä taimet sisältä ulos ja istuttamalla uusia siemeniä suoraan kasvimaahan. ...

Ah, satokausi. Toisaalta niin mahtavaa, kun kaikki ihanat kotimaiset kasvikset ovat parhaimmillaan ja niitä saa kohtuulliseen hintaan, toisaalta niin kamalaa, kun silmät alkavat kiilua maanisesti jo kaupan ovella ja vihannesosastolla mopo karkaa lapasesta joka kerta. Punajuuria, ei kun nauriita, ei kun molempia! Sitten herneitä, avomaankurkkuja, nippusipuleita, uuden sadon kaalia ja porkkanoita, vai sittenkin savoijinkaalia? Ja kukkakaalia? No mitä mä näistä teen, en tiedä, jotain varmasti! Mitään suurempaa hävikkiä ei ole kuitenkaan ehtinyt hamstraamisesta huolimatta syntymään, kesäkasvikset ovat niin ihania, että niille on löytynyt kyllä käyttöä. Ja talven valjuja tuontikasviksia odotellessa on ihana ottaa kaikki irti satokaudesta! ...

Uunittomia juttuja on kiva tehdä kesällä muutenkin kuin leipomispuolella, nämä aivan superhelpot, siis toistan, aivan superhelpot kalat sopivat hyvin vaikka mökkioloissa valmistettavaksi. Bonuksena molemmat sopivat tehtäväksi kotimaisista kaloista ja ovat hyvin korvattavissa muilla eväkkäillä, muikut silakoilla ja pikkusiika ahvenella, tai millä vaan mitä mökkirannasta nouseekaan :) Grillattu pikkusiika 2 pikkusiikaa per syöjä suolaa soijaa oliiviöljyä Jos siiat eivät ole valmiiksi perattuja, poista niistä päät ja sisälmykset. Pyyhkäise kalan sisäpinta ja hiero sille sekä nahalle suolaa. Kuumenna grilli ja grillaa vajaat kymmenen minuuttia kaloja välillä käännellen. Voitele grillauksen aikana seoksella, jossa on soijaa ja oliiviöljyä (laitoin 1/4 soijaa ja 3/4 öljyä). ...

Uunittomat leivonnaiset ovat mainiota vierastarjottavaa kesälämpimillä, kun uunia ei joko haluaisi käyttää tai sitä ei välttämättä edes ole. Kesämökkioloissa ei uunittoman tortun takia tarvitse homehtua sisätiloissa ollenkaan, vaan ainekset voi kiikuttaa pihalle ja koko leipomishomman hoitaa ulkosalla. Minä tutustuin eilen uunittomaan leivontaan, kun tiedossa oli kyläilijöitä ja emäntä oli unohtanut uuninpesuaineet vielä uuniin - eikä millään jaksanut alkaa sitä kuuraamaan enää viime tipassa ;) Alkuperäinen idea ja resepti löytyy Latte & Lauantaipulla -blogista, jatkoin sitä sen verran, että lisäsin tortun päälle mansikat ja koristelin tomusokerilla sekä pihasta löytyvillä sitruunamelissan lehdillä. Ensi kerralla saattaisin turvautua täytteessä ihan pelkkään rahkaan ja maustaa sen itse (laiska mikä laiska tällä kertaa), kermavaahto teki koostumuksesta pehmeän ja notkean, mutta ehkä rahka ja mehevät marjat olisivat raikkaampi yhdistelmä. ...

Kun nyhtöpossua on laitettu purilaiseen, salaattiin, tortillan väliin, salaatinlehtirullaan sekä riisin ja nuudeleiden kera, niin mitä seuraavaksi? Tungetaan se savustimeen! Pulled porkiin löytyy reseptejä varmaan yhtä paljon kuin tekijöitäkin, yksi käyttää kassleria ja toinen lapaa, toiset tekevät possun kokonaan uunissa ja toiset - kuten minä - ensin keittävät possun ja uunittavat sen sitten, joku taitava taas saattaa tehdä koko hoidon oikein hyvässä grillissä. Minä mietin viime possuni kohdalla, mitä vaihtelua tällä kertaa keksisin ja päätin testata savustusta loppuvaiheen uunituksen sijaan. Normaalisti olen possunlavan keittämisen jälkeen riipinyt sen suikaleiksi, sekoittanut maustekastikkeeseen ja laittanut uuniin puoleksi tunniksi, mutta nyt tein siis riipimiset ja maustamiset normaaliin tapaan, ja levitinkin sitten possut savustuspellille ja tuuppasin sähkösavustimeen 20-30 minuutiksi. ...

Lihapullat ovat isännän herkkua, ja niitä pyörittelenkin meille säännöllisin väliajoin. Samalla on syntynyt teoria lihapullista; ihan sama kuinka paljon niitä on, ne loppuvat aina kesken. Viimeksi laskin pullat, niitä tuli 41 kappaletta - eivät loppuneet kesken ensimmäisen ruokailun, mutta seuraavalle päivälle jäi liian vähän :D Viime pullat tein vaihteeksi karitsan jauhelihasta, ja massan sekaan sekoittelin myös pekonia mehevyyttä ja makua antamaan. Tosi hyviä tuli, miedosti lampaanlihan makuisia mutta ei mitään vanhaa villasukkaa muistuttavaa. Meillä pyöri kermatönikkä nurkissa, joten paistoin pullat ensin ja tein sitten niiden loppukypsennyksen kermakastikkeessa hauduttamalla, mutta kypsennys onnistuu myös alusta asti uunissa ilman kastiketta (mä en vaan ole niin terveellinen) tai sitten millaisessa soosissa tahansa. ...