Posts

Ei liene yllätys, että munakoisosta ja jauhenlihasta saa valmistettua yhtä jos toistakin ihanaa. Tämä vuoka on varmaan helpoimmasta päästä; vaikka aineslistalla on kymmenkunta komponenttia, suurin osa on ihan niitä samoja perusjuttuja, mitä tavalliseenkin jauhelihakastikkeeseen menisi, ja mitä kaapista löytyy melkein aina. Kanelilla makumaailman saisi nykäistyä Kreikan suuntaan, mutta minä olen tällä hetkellä niin ihastunut savustettuun paprikajauheeseen, että sitä on tungettu tähänkin :) Possu-munakoisovuoka 400g porsaan jauhelihaa 1 iso sipuli 2 valkosipulinkynttä 1 prk tomaattipyrettä 1/2 tl savustettua paprikajauhetta 1 tl sokeria 2 dl vettä mustapippuria suolaa 1/2 munakoiso kourallinen juustoraastetta (n. 100g) oliiviöljyä paistamiseen ...

Varsinaisesti keventämässä tai ei, niin monen meistä tekee joulun ähkyjen jälkeen mieli jotain tuoretta ja raikasta. Pliisut talvitomaatit, jäävuorisalaatit ja kurkut eivät liiemmin innosta vaikka olisivat kotimaisiakin, mutta onneksi on tarjolla muitakin vaihtoehtoja, joista saa rakennettua herkullisen salaatin myös talvella. Siltä varalta, etten ole ainut, joka kaipaa talvisalaattivinkkejä, jaan omani teillekin :) Talvella käytän mielelläni salaattipohjiin rouskuvia juureksia ja vihanneksia, hyvin toimivat esimerkiksi idut, paprika ja erilaiset juurekset; niiden joukossa pieni määrä kurkkua tai tomaattia ei tee vielä salaatista ankeaa, vaan pelkästään mehevöittää. Myös avokado, rucola ja muut tummanvihreät salaatit sekä tuoreyrtit toimivat ympäri vuoden. Pähkinöistä ja siemenistä saa lisärousketta ja makua mukaan. ...

Tilasin puolikkaan karitsan. Elukka taitaa vielä toistaiseksi viettää lapsuuttaan ihan yhtenä palana, mutta jo vähän etukäteen alkoi tehdä mieli lammasruokia. Hallista bongasimme taannoin muutaman rivin karitsan ribsejä, joiden kilohintakin miellytti kitupiikkiä, joten ne päätyivät sunnuntaipäivälliseksi. Virikkeitä ja ohjeita kypsennykseen katsoin mm. Minnalta, Jokihaalta sekä lammasreseptit.com:sta. Barbeque-makumaailman sijaan teki mieli kuitenkin enemmän jotain kreikkalaistyyppistä, sitruunaisen hapanta, ja mieliteko ohjasikin sitten marinadivalinnan enemmän sinne suuntaan. Vielä kun olisi jaksanut kaivaa grillin hangesta. Ei ole eka kerta, kun sanon niin, joten ehkä pitäisi oikeasti aktivoitua! Olen yrittänyt delegoida hommaa isännälle, mutta vielä ei yritykseni ole tuottanut tulosta. ...

Kummasti tuppaa käymään niin, että ne yksinkertaisimmat jutut osoittautuvat tosi hyviksi. Niin kuin tämä paperikääreessä höyrytetty hauki. Tykkään käyttää haukea v-ruodoista huolimatta (ja myönnän, että yleensä ne v-ruodot saavat jäädä siihen kalaan, koska en ole vielä onnistunut sitä kovin siististi poistamaan - vähän isommassa fileessä ruoto kuitenkin erottuu kypsässä kalassa ja on myös helppo nyppäistä pois), ja paperissa kypsentäminen on kiva metodi, joka pitää kalan mehevänä. Lisää mehevyyttä kalaan toi vielä pari reilua voinokaretta sekä tuoreeltaan raastettu piparjuuri, koko annoksessa raaka-aineita neljä suolan ja pippurin lisäksi. Ihan superhelppoa, ja niin, niin hyvää! ...

“Ollaanko me liian vanhoja lähtemään tällaiseen reissuun..?” Joulupukki oli lahjonut muutama viikko aiemmin keikka- ja lentolipuilla Lontooseen, ja lähtöä edeltävänä iltana yritin miettiä, mitä ihmettä pakkaisin matkalaukkuun. Seisoimme isännän kanssa vaatehuoneessa potemassa ikäkriisiä, kun hyllyistä löytyi työvaatteita ja koti/ulkoiluvaatteita, mutta hyvin vähän mitään siltä väliltä. Muutenkin matkaan lähtö oli harvinaisen hankalaa; kaksi tuntia ennen lähtöä to-do listallani oli vielä käydä suihkussa, pukea, hoitaa kotitoimistopäivä joten kuten pakettiin, pakata omat sekä hoitopaikkaan menevän seisojan matkatavarat ja koittaa saada huusholli sellaiseen jamaan, että kotiinkin olisi mukava palata. Keikkalippujamme ei ollut myöskään kuulunut, joten olimme viime hetkellä sopineet lippuyrityksen kanssa sähköpostitse, että voisimme lunastaa liput ovelta. Lisäksi Britanniaa kiusasivat lumisateet, ja lennot myöhästelivät pahasti, joten hirvitti, pääsemmekö ylipäänsä matkaan. Niin, ja lompakko meinasi unohtua lentokentän vessaan. ...

Sesongissa olevat sitrukset sopivat minusta hurjan hyvin talven salaatteihin, erityisesti tykkään kombosta appelsiini (tai greippi) - rucola - punasipuli. Muut salaatin komponentit voi oikeastaan melkein arpoa; pekonia, leipäkuutioita, fetaa, kaikki maistuu hyvälle! Tällä kertaa tein fetaisen version peruskombosta, se toi mukavaa raikasta vastapainoa sangen tuhdeille lampaan ribseille, jotka olivat saman aterian päätähti. Makea appelsiini ja suolainen feta muodostivat lisäksi keskenään ihanan makuparin! Ribsit onnistuivat muuten myös, jaan niidenkin ohjeen heti kun vaan ehdin :) ...

“Mikään ei ole parempaa kuin tuoreen leivän tuoksu aamulla” tai “mikään ei ole parempaa kuin vastaleivottu leipä aamiaispöydässä”. Tottahan se on, mutta otan siitä vähän kodinhengetärpaineita. Ei minusta ole heräämään riittävän aikaisin, että vaivaisin, kohottaisin ja paistaisin ennen kuin muu talon väki edes herää! Ilokseni muffinit - tai muffinsit, kumpia ovatkaan - pystyy tekemään melko vikkelään “sekoita ja paista” -periaatteella, eli ne sopivat myös tällaiselle laiskemmallekin emännälle. Lisäksi niihin saa ujutettua yhteen pakettiin suuren osan aamiaisesta, kun mukaan lisää juustoa, porkkanaa, pekonia, kinkkua, paprikaa… you name it. Brunssit ja ensi kesän piknikit, täältä tullaan! ...

Possunpuolikkaan ensimmäinen lapapala pääsi käyttöön, kun jääkaapista löytyi yksi sellerinvarsi, puolikas kaali, muutama porkkana ja neljännes lanttua, jotka alkoivat kaikki näyttää siltä, että toivoivat pikaista pataan pääsyä, tai muuten kävelisivät itse ulos. Olen vähän pantannut lapa- ja etuselkäpaloja tehtyäni lukuisia pulled porkeja pitkin vuotta, ja toisaalta myös siksi, että tykkään kovasti pitkään haudutetusta possusta ja halusin säästää näitä ihanuuksia. Nyt oli kuitenkin lavan vuoro tulla syödyksi osana lempeän talvista, pitkään haudutettua possu-kaalispataa :) ...

Kevättalvella tein hurjan herkullista kattilaleipää ja vannoin, että tulen sitä tekemään useasti jatkossakin. Vannomatta paras, sain vasta nyt tehtyä toisen otoksen samaisesta ihanasta leivästä. Resepti oli sama kuin edelliselläkin kierroksella, mutta lopputulos ihan erilainen, siksi oikeastaan siitä nyt kirjoittelen. Ehkä joku muukin on ihmetellyt samoja asioita, tai ehkä joku osaa kommentoida siihen, mitä tein tietämättäni eri tavalla kuin viimeksi. Edellisellä kierroksella käytin 10 dl vehnä- ja 4,5 dl grahamjauhoja, nyt taas koko 14,5 dl hiivaleipäjauhoja. Lisäksi nakkasin sekaan jämät pussillisesta auringonkukansiemen. Lieneekö johtunut jauhoista, kohotuslämpötilasta tai jostain muusta, mutta taikina olisi ilmeisesti koriin kohotukseen siirrettäessä kaivannut enemmän jauhoja, kohotusliinana käytetty astiapyyhe imaisi itseensä niin paljon märkää taikinaa, että en enää edes yrittänyt pestä sitä vaan leipäni koitui pyyhkeen kohtaloksi. Myös lopputuloksesta näkee, että jauhottaa olisi voinut enemmänkin - jotenkin se leipä vaan imaisi kaiken jauhon. Hyvää leivästä tuli kuitenkin, ja ehkä vähän ensiversiota kauniimpaakin, huolimatta kaikesta säädöstä märän taikinan kanssa, sekä siitä, että lämmitin kattilaani vahingossa tunnin. Hups :)

Ajattelin tehdä lihapataa, ja lähetin isännän kauppaan speksillä ‘jotain lammasta’. Ilmeisesti mitään lammasta ei löytynyt, koska hän palasi kahden naudan t-luupihvin kanssa :D Ei sinänsä kyllä mikään huono valinta; t-luu ollut sellainen lihanpala, jota olemme monesti pyöritelleet, mutta emme ole raaskineet pakastimesta ostaa; nyt sitä oli tarjolla ihan tuoretiskissäkin, joten ostopäätös oli helpompi (varsinkin kun kitupiikki emäntä oli kotona eikä pyörittelemässä silmiään milloin minkäkin tuotteen kilohinnalle). En ollut oikeastaan aikeissa kirjoittaa pihvistä mitään, mutta sen verran kaivelin itse ohjeita - en halunnut turmella hyvää lihapalaa - että ajattelin kerrata vielä itsekin, jos muitakin t-luunoviiseja on. Itselleni oli uutta oikeastaan sekin, että t-luupihvissä on käytännössä ulkofile ja sisäfile samassa pihvissä luun eri puolilla. Normaalisti pihvi on 4-6 cm paksuinen. Yli 8 cm paksuista t-luupihviä taas kutsutaan porterhouse-pihviksi, ainakin interwebin mukaan ja siellähän kaikki on totta. Näin hyvin on mulla hallussa lihan paloittelu :D ...