Posts

Vuosi vaihtuu muutaman tunnin kuluttua. Usein on tapana julkaista jonkin sortin vuosikatsaus tai omia tai lukijoiden suosikkireseptejä, mutta tänä vuonna ajattelin viihdyttää teitä jollain ihan muulla ja esittelen kulissien takaa kuvia, joita ette ole aiemmin nähneet. Niitä ruokia, joiden valmistus ei mennyt niin kuin Strömsössä ja jotka todennäköisesti eivät kestäneet päivänvaloa blogiinkaan saakka. Jos 2016 ei ole ollut paras vuotesi ruoanlaitossa tai muutenkaan, saanet kuvista hieman vertaistukea. Viime vappuna tein churroja. Perinteisen kuumaan öljyyn pursotuksen sijaan kokeilin netistä löytämääni vinkkiä pursottaa churrot ensin leivinpaperille ja siirtää ne sitten uppopaistettavaksi. Pidättekö lopputuloksesta? Voin kertoa, että churrot eivät päätyneet blogiin eivätkä totta puhuen edes pöytään. Ne jäivät tuohon leivinpaperiin. ...

Leipomispuuhat kuuluvat jouluun, mutta en mielelläni toteuta niitä enää aivan h-hetkellä. Tämä joululimppu oli kuitenkin niin herkullinen ja helppo tehdä, että sille voi hyvin uhrata hetken vaikkapa välipäivinä. Leipää ei ole makeutettu sokerilla tai siirapilla, vaan se saa makeutta kuivatuista hedelmistä ja hunajasta ja suutuntumaa pähkinöistä. Chili tuo limppuihin pientä lisäsäväystä. Höyrypelti leivän alla paiston aikana takaa rapean kuoren. Resepti on tuoreimmasta Glorian Ruoka & Viinistä (8/2016). Jouni Toivasen reseptit ovat mielestäni olleet yleensä toimivia, eikä tämäkään ohje tuottanut pettymystä. Joululimppu on pitkään ollut listallani asioita, jotka olen kuvitellut hankalaksi, mutta kokeiltuani tätä voin todeta huolehtineeni turhaan. ...

Sitruunaiset keitot vievät ajatukset väistämättä Kreikan lämpöön. Klassinen kreikkalainen kanakeitto avgolemono ei kenties ole se annos, jonka valitset kuumana päivänä rannalla lekottelun jälkeen, mutta viileänä talvi-iltana se maistuu taatusti. Kreikassa keittoa syödään useina juhlapäivinä, myös jouluna. Nimi avgolemono viittaa kananmuna-sitruunakastikkeeseen, jota käytetään keiton suurustamiseen. Nyt avgolemono esiintyy monen muun maailmalta lainatun jouluherkun kanssa ebookersin jouluruokamestari -pelissä, jossa tehdään jouluista makumatkaa ympäri maailman. Voittoisa pelaaja saa 1000 euroa matkakassaansa ilahduttamaan. Suosittelen tutustumaan kanssabloggaajien herkullisiin resepteihin ja joulutarinoihin maailmalta, ainakin itse löysin pelin resepteistä niin hyväksi havaittuja klassikoita kuin aivan uusiakin tuttavuuksia. ...

Minä sydän linssit - töissä lapan niitä salaattipöydästä lautaselleni ja kotona tungen niitä salaatteihin ja lisukkeisiin. Nyt valmistin linssejä Sydänmerkin kilpailuun, johon toivottiin reilusti kasvispitoisia reseptejä. Ilmoittautuessani lupasin vaatimattomasti tehdä kasvisruoan, joka maistuisi niin lapsille kuin aikuisille. Ja olisi tietysti nopea ja vaivaton valmistaa. Helppo juttu. No ei ole tietenkään, mutta meidän talouden realiteetti on, että kun aviomies syö mieluiten kasvisruokaa, perheessä on pieniä lapsia ja arkena kaiken on valmistuttava hetkessä, olisi juuri sellaisille resepteille käyttöä. ...

Joulumieleni on tänä vuonna kaivannut hiukan virittelyä, vaikka yleensä rakastan joulujuttuja. Se, että suunnittelen valmisteluja ja ruokia excelissä, on normaalisti ilon eikä ahdistuksen aihe, eikä minua haittaa edes väsymys ja kiire joulun alla. Mitä enemmän tulee tehtyä, sitä mukavampaa on yleensä köllähtää aatonaaton iltana sohvalle viinilasi kädessä joulukuusta tuijottamaan. Ja valmistelut ovat osaltaan juuri sitä, mikä pidentää muuten niin nopeasti ohi vilahtavaa kautta! Tämän vuoden penseys joulunaikaa kohtaan lienee viime vuoden peruja, emme silloin nimittäin juurikaan päässeet joulunvietosta nauttimaan. Koko perheen läpikäynyt, harvinaisen hankala flunssaputki alkoi noin viikon ennen joulua, huipentui aattoillan sairaalareissuun ja jatkui kaikkinensa loppiaisen kieppeille. Siinä välissä uudenvuodenaattona, juuri kun alkoi tuntua, että edes osa porukasta alkaa olla lähes normaalikunnossa, joutui vielä yksi koiristakin akuutisti leikkaukseen ja suunnitelmat menivät taas osaltaan vähän uusiksi. Tällaiset vastoinkäymiset kuuluvat tietysti elämään, mutta hieman se saa jarruja tavalliseen innostukseeni. Entä jos tänä vuonna on sama tilanne? Osaan toki järkeillä ajatuksen syrjemmälle, mutta pelkojen huono puoli on se, etteivät ne yleensä kuuntele järkeilyä. ...

Parjatun brittikeittiön kotiruokaklassikko shepherd’s pie ei kuulosta kovin kummoiselta. Jauhelihakastikekerros, jota peittää perunamuusikerros. Mutta kuten monet muutkin kunnon kotiruoat, shepherd’s pie on helposti lähestyttävä, koko perheelle maistuva ja rakkaudella tehtynä muhevan herkullinen klassikko. Minulle se juolahti mieleen, kun mietin käyttökohteita pakastimesta löytyvälle hirven jauhelihalle. Alkuperäiseen versioon käytetään lammasta, joiden paimentamiseen ruoan nimessäkin viitataan, mutta maukas ja metsäinen hirvi sopii tarkoitukseen erittäin hyvin. Onko kyseessä nyt sitten metsästäjän piirakka? Koen, että kotiruokaklassikoiden - jotka monelle ovat myös niitä kouluvuosien traumaruokia - valmistuksessa pitkän kaavan mukaan on jotain hyvin palkitsevaa. Ruoat heräävät eloon ihan uudella tavalla ja muistuttavat, miten yksinkertaiset asiat ovat usein juuri niitä parhaita. Tekemisessä menee hetki, mutta mistään vaikeasta ei tässäkään ole kyse. Ja vaikka teenkin ruoat mieluummin tuoreeltaan kuin lämmitän samaa isoa laatikkoa koko viikon, niin en varsinaisesti valitakaan, kun sunnuntain lounasta voi venyttää vielä parin arkipäivänkin tarpeisiin. ...

Kesällä tein nopeaa ja ihan mahtavan hyvää punaista pestoa aurinkokuivatuista tomaateista ja cashew-pähkinöistä. Samaisesta kastikkeesta syntyi muutama päivä myöhemmin herkullinen arkipasta niinkin yksinkertaisesti kuin jatkamalla soosia tomaattimurskalla. Jotta käyttökelpoiset ideat eivät jäisi vain arkistojen aarteeksi, päätin tehdä samaista pestoa uudemman kerran. Nytkin jatkoin kastiketta tomaattimurskalla, mutta piilotinkin lopputuloksen lasagnelevyjen väliin yhdessä vuohenjuustoviipaleiden kanssa. En keksi paljon helpompaa versiota lasagnesta. Valmiin ruoan päälle hieman basilikasilppua ja siinä se on - viikonloppuateria arkiruoan vaivalla. ...

Tänä viikonloppuna ruokamedia täyttyy halloweenin tavaramerkkikasviksista kurpitsoista. Pyhäinpäivää vietetään meillä vasta marraskuun ensimmäisenä lauantaina, mutta monessa maassa halloween on aina lokakuun viimeisenä päivänä ja pyhäinpäivä marraskuun ensimmäisenä. Tämä vaihtelu antaa hyvän tilaisuuden juhlia vaikka molempina ajankohtina. Minäkin hyppäsin kurpitsakelkkaan ja valmistin syysväreissä hehkuvan keiton myskikurpitsasta. Totta puhuen muiden toiveesta, koska 1) yrityksistäni huolimatta en ole mikään kurpitsafani (käännytystyö jatkuu), 2) en ole myöskään suuri sosekeittofani, enkä ylipäänsä sosefani - jauhelihan ohella olen valmistanut viime vuosina niin paljon eri soseita ja pyyhkinyt niiden rippeitä esimerkiksi ikkunaverhoista ja seiniltä, että tulen aika monta vuotta toimeen ilman. Ja sokerina pohjalla, 3) parin vuoden takaisissa raskauden alkupahoinvoinneissa erehdyin tekemään (sinänsä erittäin hyvää) kurpitsapiirakkaa, jonka pääraaka-aineesta tietyt kuvotuksen tunteet tulevat edelleen voimakkaasti mieleen. Tosi kummallista, koska itse piirakka suinkaan ei jäänyt syömättä. ...

Grilliin tulee tuskin enää hankittua uutta kaasupulloa ennen ensi kevättä, mutta savustin pöhisee vielä tasaiseen tahtiin. Nyt innostuin väkertämään lohirullia, joiden täyte jäljitteli ajatukseltaan mantelikalaa. Samat ainekset olisi voinut toki laittaa savustimeen ilman rullaamistakin, mutta harvoin iskevä mieliteko askarteluun täytyi toki hyödyntää. Se kannatti, sillä rullat pysyivät kasassa yli odotusteni ja näyttivät oikein sieviltä. Eivätkä ne olleet vaikeitakaan; jos nyt ihan rehellinen olen niin rullat olisivat luultavasti jääneet tekemättä, jos niitä pitäisi pyöritellä kovin kieli keskellä suuta ja hiki otsalla. ...

Olemme tulleet siihen kohtaan syksyä, kun sitrukset alkavat vallata alaa kauppojen hedelmätiskeissä. Nyt ostoskärryyn pakattiin satsumoiden ja greippien lisäksi pari paksukuorista pomeloa, jotka ovat mielestäni parhaimmillaan salaatissa. Inspiraationa salaattiin on thaimaalainen pomelosalaatti yum som o, josta tein kotikaappien sisältöön sopivan version. Omasta mielestäni autenttiseen salaattiin kuuluvat ehdottomasti pikkuiset, kuivatut katkaravut, mutta niitä ei itselläni ollut joten paistoin salaatin päälle tavallisia pakastekatkarapuja. Yksinkertaistin salaattia myös hieman jättämällä usein käytetyn kookoksen kokonaisuudesta pois. ...