Posts

Joko olen tänä vuonna puhunut jouluvalmisteluista? Meille on muodostunut muutaman viime vuoden kuluessa käytäntö, että joka toinen joulu valmistelen ihan perinteisen joulupöydän, ja joka toinen joulu syödään sitten jotain ihan muuta ja mieluiten vähän vähemmän työlästä. Omasta “joulukalenterista” huolimatta joka vuosi syödään jouluisin myös äidin ja anopin pöydästä, eli niinä vuosina, kun teemme vielä omatkin jouluruuat, ähkyn saa ihan takuuvarmasti aikaiseksi. Nautin kyllä kovasti oman joulupöydän rakentamisesta, mutta kahdelle syöjälle se on aina hieman kohtuutonta ja perhettäkin on vaikea saada omista kodeistaan meidän pöytään jouluna (koska kaikki muutkin nauttivat oman joulupöytänsä rakentamisesta :). Nautin jopa siitä, että saan tehdä itselleni jouluexcelin, jonne budjetoin kaikki suunnitellut ruuat ja raaka-aineet hintoineen ja ostopäivineen. Överiä? Kyllä, mutta niin mukavaa! Kuitenkin, ehkä jokavuotuisena harjoituksena excel ja tolkuttoman ruokamäärän valmistaminen kahdelle menettäisivät vähän hohtoaan, siksi on kiva pitää myös niitä muiden ruokien jouluja. Ja jos emme pitäisi, ei joulupöytään varmaan ikinä päätyisi mitään uutta ;) ...

Vanhempani viettävät isänpäivän reissaten, ja meilläkin kotona on viikonloppuna vain minä ja seisoja. Kokkaan siis isänpäiväaterian yhdelle, todennäköisesti läheiseltä bensa-asemalta saatavista raaka-aineista. Eilen tein kuitenkin tätä ihanaa lohipastramia, joka sopisi ihan loistavasti isänpäiväpöytään, tai oikeastaan mihin tahansa juhlapöytään. Tällä kertaa sain kuitenkin syödä kaiken ihan itse :) Ruokatiedoissani on tunnetusti vakavia puutteita, mutta minulle lohipastrami on ollut vähän niin kuin kanan sisäfile, termi, joka ei tarkoita juuri mitään järkevää. Koitin vielä googlata, josko lohi- ja lihapastramilla olisi jotain yhteistä, mutta muuta en keksinyt kuin pinnalle tulevan mausteseoksen, joka ei sekään ollut mitenkään samanlainen eri ohjeiden välillä, olivat ne sitten lihaa tai kalaa. ...

En saanut kaupasta etsimääni tuoretta kalaa (grrr), joten illan ateriaksi päätyivät purkkitonnarista tehdyt kalakakkuset. Ihan näppärää arkiruokaa tuli siitäkin. Kakkumassaan olisi mukavasti saanut upotettua myös perunamuusin jämät, mutta minä käytin jääkaapissa lojuvia vanhoja perunoita. Koska kakkusissa oli valmiiksi sekä hiilihydraatit että proteiinit, tein lisukkeeksi ainoastaan raikasta salaattia. Hyvää! Aiempia kalakakkusia löytyy täältä, ja mielessäni varioin jo uusia versioita… :) Tonnikalakakkuset 2 prk tonnikalaa öljyssä perunamuusin jämät tai n. 3-4 keskikokoista perunaa 1 sipuli 3 valkosipulinkynttä 1 kananmuna 2 rkl makeaa chilikastiketta tuoretta chiliä silputtuna (mä käytin kolme pientä vihreää) 1 rkl soijaa 1 pieni tölkki maissia 1 limetin mehu (suolaa) pähkinäöljyä tai voita paistamiseen ...

Isäntä söisi pastaa useamminkin, mutta minä en ole niin fani. Poisluettakoon tomaattiset mereneläviä sisältävät pastat, niitä voisin syödä joka päivä. Jääkaapissa ei tänään ollut kuitenkaan simpukoita, vaan paketti broilerin rintafileitä ja käyttämättä jäänyt puolen litran kuohukerma, joten niillä mentiin. Makua toi ruokalusikallinen dijon-sinappia, ja pastan kypsensin ensin lihaliemessä ja lopuksi kastikkeen kanssa pannussa, antaen sen imaista maut kermaisesta kastikkeesta. Syntyi ihan tuikitavallinen, ei erityisen esteettinen (kuten kuvasta näkyy) ja ihan ähkytuhti kanapasta, joka ei vieläkään noussut mieliruuaksi, mutta oli kuitenkin oikein kelpo arkiruoka. Kermamäärän vuoksi ei ehkä ihan joka päiväksi. ...

Tähän pottusalaattiin käytin yhtä mielimetodeistani, “mitä siellä jääkaapissa nyt sattuukaan olemaan”. Toisinaan metodilla saa aikaan ihan hyviä katastrofeja - siinä varmaan on jotain perää, että makujen sekamelska ei välttämättä ole ihan hyvä juttu ;) - mutta toisinaan onnistuu. Tällä kertaa oli onnistumisen vuoro, vuohenjuusto, pekoni, omena, punasipuli ja peruna olivat ihan mahtava yhdistelmä, salaatista ei jäänyt muruakaan myöhemmin syötäväksi. Lisäsin reseptiin vielä persiljan, arvelisin sen olleen mukava lisä, vaikka ihan hyvin pärjäsi ilmankin. ...

Perässähiihtäjälinja jatkuu, sillä tätäkään tuotosta en ole itse keksinyt, vaan napannut sen Terveiset ravintoketjun huipulta -blogista, jossa kerrotaan leivän olevan metsästäjän eväs nimeltään shooter’s sandwich. Niin herkullisen näköistä! Perheemme on evästänyt roiskeläppäpitsoilla koko metsäkanalintukauden, joten kauden päätteeksi tein ihan oikeaa ruokaa - eli tällaisen leivän - retkieväiksi. Ei ollut kamalan yllättävää, että isäntäkin ilahtui lihalla täytetystä limpusta. Koska mitään saalista ei ollut käytettäväksi, päädyin tekemään täytteen paahtopaistista; tekeekö se leivästä dairy farmer’s sandwichin? ...

Säästin koipitehtailusta ylijäänyttä ankanrasvaa perunoiden paistoon. En ollut aiemmin testannut ankanrasvaa perunoiden tai minkään muunkaan paistamiseen, mutta kehuja olin lukenut senkin edestä. Muistin syövereihin oli jäänyt nimi hawksmoorin paistinperunat, ja googlaus vei minut Ankerias Vipusen julkaisemaan ohjeeseen, jonka tässäkin jaan. Mukavana sattumana vielä kaikki ainekset löytyivät puikulaperunoita myöten valmiina jääkaapista. Olin lopputuloksesta ihan haltioissani, en ole koskaan saanut aikaan yhtä rapeaa pintaa “tavallisiin” uunissa tehtyihin lohkoperunoihin - lienee johtunut ankanrasvan magiasta. Potut hävisivät parempiin suihin pihvin kylkiäisenä. Esikeittämisessä olisin voinut olla varovaisempi, palat ehtivät mennä vähän hajoavan puolella, ja murenivat uunissa käännellessä. Valkosipulin kanssa seurasin Ankerias Vipusen esimerkkiä, enkä nyppinyt kynsiä pois, vaan söin ne. ...

Pari viikkoa sitten Liemessä-blogin Jenni haastoi muita bloggaajia jakamaan palan arkitodellisuuttaan, ja heitti heti alkuun kehiin erään oman arkipäivänsä kuvauksen, joka ihan varmasti peilasi monen muunkin elämää. Vaikka konteksti palkkatyöläisenä ja jälkikasvuttomana on tietysti eri, löysin fiilikset myös omista arkipäivistäni, joten oli helppo inspiroitua kertomaan myös oman huushollin ei-niin-tähtihetkistä. Suuri osa elämästä on arkea, ja Kärähtäneissä on ollut tapana puhua myös kämmätyistä resepteistä silloin tällöin. Olen ajatellut, että ehkä kämmeistäni saa joku irti sellaistakin, mistä voi olla hyötyä tai iloa - tai edes viihdettä ;) Koska fokus on kuitenkin ruuassa ja syömisessä, muunlaista arkikuvausta ei juuri tule tehtyä satunnaisia sivulauseita lukuunottamatta. ...

Työpaikan lähelle nousi dumplingeihin erikoistunut lounasravintola, ja parissa muussakin paikassa olen niitä hiljattain syönyt. Nyt kokeilin niitä kotikeittiössä ensimmäistä kertaa. Dumplingeilla tarkoitan niitä raviolin vastikkeita, höyrytettyjä taikinanyyttejä, jotka kätkevät sisäänsä liha-, kala-, tai kasvistäytettä. Eri nyyttilaaduilla ja niiden valmistustavoilla on paljon tarkempiakin nimiä, mutta koska en ole ihan varma mitä minun tekemäni ovat, kutsun niitä nyt vaan dumplingeiksi. Ainakin Campasimpukalta ja Kaikki äitini reseptit -blogin Nannalta löytyy aiempia ohjeita samantapaisista jutuista. ...

Olin kovin otettu saadessani vastaanottaa Kääpiölinnan köökistä A Blog with Substance -tunnustuksen. Suuri kiitos Iituntiltu!! Oma blogini on uudehko ja lukijamäärä varsin maltillinen (moi äiti), joten tunnustukset eivät todellakaan ole peruskauraa :) Sisältö on varmasti kovin suhteellinen käsite, kuten olen joskus ennenkin tainnut puhua. On niitä ruokabloggaajia jotka julkaisevat harkitummin ja panostavat uusiin juttuihin ja upeisiin resepteihin, ja sitten niitä, jotka raportoivat jokaisen makaroonilaatikon, meni syteen tai saveen. Mä taidan pudota johonkin tuohon välille, mutta ehkä kuitenkin vähän sinne makaroonilaatikkopäähän. Ja miksi ei, makaroonilaatikko on hyvää ja suuri osa elämästä ainakin meillä arkea! Mistä tulikin mieleen, että Liemessä-Jennin esimerkillä pitäisikin julkaista joku blogitodellisuusteksti, vai meniköhän se haasteaika jo… ...