Posts

Minulle tuli jostain visio lämpimästä jälkkäristä, johon tulisi briejuustoa ja päärynää. Pikku suuruudenhulluuskohtauksessa päärynät siinsivät silmissäni vielä hienoina torneina niin, että ne olisi ensin viipaloitu ja sitten kasattu vuoroin päärynä-, vuoroin brieviipaleista uudestaan “kokonaisiksi” päärynöiksi. Mopo ja lapaset ja niin edelleen… Ihan kelpo jälkkäri ajatuksesta kehkeytyi, joskin tornit vaativat vähän uudelleenkasaamista uunista tullessa ;) Sen saa kyllä seuraavan kerran korjattua pujottamalla vaikkapa tikun päärynän läpi pystysuunnassa ennen uuniin laittamista. Maku muistutti jo mieleen syksyn tummista illoista - ehkä näin elokuussa voi vielä hetkeksi laittaa reseptin kesäteloille, ja ottaa sen uudestaan esille ennen pikkujouluaikaa. Ennen kokkaamista ajatus kehittyi vielä sen verran, että lisäsin mukaan puolukoita ja kauramurua. Puolukan ajattelin tuovan vähän pirteyttä ja kontrastia, ja muutenkin puolukka on minusta ihanaa päärynän kanssa. Voin ja sokerin kanssa pannulla pyöräytetyt kaurahiutaleet toivat vähän tekstuuria jälkkäriin, jonka suutuntuma voisi muuten olla vähän niljakas. Ja kaurakin sopii minusta melkein mihin makeaan juttuun vaan. ...

Joskus törmää resepteihin, jotka nähdessään ihmettelee, miten voi olla mahdollista että niitä ilman on voinut pärjätä. Ja miten voi olla, ettei oma mielikuvitus ole oivaltanut samaa juttua? Pekoniin käärittyjen juustotäytteisten chilien resepti on juuri sellainen. Kyseessä ei ole mikään uusi juttu, tämä tai vastaava ohje vilkkui eri blogeissa ilmeisesti pari vuotta takaperin enemmänkin. Minä bongasin ohjeen Kaikki Äitini Reseptit -blogista, johon se taas oli napattu jostain muusta blogista. Nyt chilit ovat rantautuneet vakkarinaposteltavaksi meidän huusholliin, milloin milläkin juustotäytteellä. Ihan paras alkupala/välipala/pikkupurtava, jonka ainoa vika on se, että ihan sama kuinka monta tekee, aina ne loppuvat kesken ;) Allaolevaan ohjeessa käytin juustona brietä, mutta olen kokeillut reseptiä myös tuorejuustolla, vuohenjuustolla ja cheddarilla. Chilien kanssa tein perjantainaposteltavaksi quesadilloja, ihan ekaa kertaa, vaikka fajitaksia ja burritoja tulee tehtyä aina silloin tällöin. Täydellistä perjantairuokaa! ...

 Ainut Uskollisin fanini totesi taannoin nähdessämme vienosti, että leipomisjuttuja ei niin kovin paljon blogista löydy. No, tottahan se on, edellinen makea leipomus taisi siinä kohtaa olla maaliskuulta… ja leipä vielä kauempaa. Hups! Ja meillä kyllä ihan selvästi ollaan enemmän suolaisen kuin makean ystäviä, jälkkärit ovat aina vähän jotain ekstraa, kun taas suolaista ruokaa tulee tehtyä joka päivä. Nyt olen kuitenkin vähän tsempannut, tämä on (huikea ;) toinen leipomisjuttu kahden viikon sisään! Ensimmäinen oli lomilla tehty mustikkapiirakka, ja tämä uusin sitten kakkukokeilu. Resepti on Anzkun kauhasta kajahtaa -blogista, se kiinnitti alun perin huomioni riisimuropohjansa vuoksi, koska silloin tällöin tulee haeskeltua myös gluteenittomia juttuja kokeiltavaksi. Olen kopsannut sen alle pienin muutoksin. Muokkasin reseptiä vähän olosuhteiden pakosta, tai siis sen takia, että kävin kolme kertaa kaupassa hakemassa tykötarpeita enkä sitten jaksanut enää lähteä neljättä kertaa, kun huomasin vieläkin unohtaneeni jotain (fiksu saattaisi harkita kauppalistaa). ...

Tällä kaalikeitolla ei ole mitään tekemistä dieettien kanssa, laihdutuskeitoista en tiedä tuon taivaallista. Sen sijaan riisillä ryyditetty keitto, tai teknisesti ottaen varmaan pata, on täyttävä arkiruoka, johon aina välillä tulee himo. Äiti teki (ja tekee edelleen) kantakodissa vastaavaa, lapsena - ja oikeastaan aikuisenakin - ruoka kulki nimellä kaalimössö. Omaan kotiin muutettua samainen soppa oli kullanarvoinen pelastus, tarvikkeisiin oli varaa köyhimmälläkin opiskelijalla, ja yhdestä satsista söi monta kertaa. Nykyisin kaalisoppa ei ole onneksi enää budjetin välttämättömyys (vaikken vieläkään kitise edullisesta ruuasta), mutta sitä tulee tehtyä muuten vaan, ihan vaan siksi, että se on hyvää. Kaunista ruuasta ei saa kyllä tekemälläkään, vaikka kuinka yritin tunkea sen söpöön Kesä-sarjan kattilaan ;) ...

Lupasin, etten enää päivittäisi lomagrillauksia… mutta jos nyt tämän kerran vielä. Huomasin nimittäin, että kuvat ihanista grillatuista bataateista olivat jääneet kameraan roikkumaan, eihän niitä voi jättää mainitsematta! Bataatit eivät koskaan ole olleet mitään mieliherkkua, mutta kuten risotonkin kanssa, oli vähän vaikea hyväksyä, etten muka oikeasti niistä tykkäisi. Päätin testata grillausta valmistustapana, jos ei sillä uppoaisi niin sitten suostuisin luopumaan koko raaka-aineesta ikuisiksi ajoiksi. Grillattuna tykkäisin nimittäin varmaan kengänpohjistakin. Hyvää tuli, jopa siinä määrin, että bataatit pääsevät grillauslistalle jatkossakin. Pientä haastetta oli siinä, että esikeitetystä bataatista tuppasi irtoamaan kuori grilliin ennen aikojaan, mutta siitä rouva emäntä saakin syyttää ihan vaan itseään, kun antoi lohkojen lipsahtaa vähän turhan kypsiksi ennen grilliin laittamista. Myönnettäköön myös, että keräsin ne kuoretkin sitten grillistä ja söin joka tapauksessa, joten tapahtunut vahinko ei varmaan ollut kovin suuri :) ...

Risotto on ruokalaji, jota en ole koskaan ennen kokeillut tehdä itse. En ole kovin montaa kertaa sitä syönytkään, enkä vertauskohtien puutteessa oikein osaa edes sanoa, millaista sen pitäisi olla. Päähäni on iskostunut ajatus, että risotto on kamalan vaivalloista, epäonnistuu helposti, eikä hieman puuromainen tekstuurikaan - jollaiseksi olen risoton ajatellut - ole ollut suuri houkutin. Silti, olen niin kaikkiruokainen, etten suostu uskomaan, että joku ruoka jättäisi kylmäksi, jos vaan pääsen maistamaan muutaman kerran. Olen myös niin itsepäinen, etten suostu uskomaan, etten jotain ruokaa saisi onnistumaan, jos vaan muutaman kertaa yritän (toim. huom., tässä olen kyllä ihan todistetusti väärässä ;). Lopputuloksena, uteliaisuus vei voiton epäluulosta ja kiikutin eilen kotiin paketin arborioriisiä ja pullon valkkaria. ...

Meinasin ensin jättää kokonaan kirjoittamatta tästä salaatista, takaraivossa oli nimittäin sellainen kutina, että tämän blogin joka kolmas kirjoitus on jonkin sortin aasialaistyylinen salaatti. No, vaikka niitä löytyykin jo täältä, täältä ja täältä, niin viimeisestä on sentään jo pari kuukautta, joten kehtaan kuitenkin ;) Tämä salaatti on variaatio naudanlihasalaatista, josta on tehty ruokaisampi lisäämällä mukaan nuudelia. Arkimakuun olen käyttänyt lihana paahtopaistia, mutta ketään ei varmaan yllätä, että lopputulos olisi suussasulavampi (mutta kalliimpi), jos vaihtaisin tilalle filettä. Minä tykkään tässä salaatissa lähes raa’asta lihasta, riittää, että se on käväissyt kuumalla pannulla; paistoaikaa voi kuitenkin hyvin pidentää halutessaan kypsemmän lopputuloksen. ...

Hamppari. Vielä kerran lomakokkailuja, sitten lupaan, että vaikenen loma-aiheista hetkeksi. Valitettavasti se tietysti tarkoittaa, että lomatkin on väliaikaisesti lusittu, mutta syyskuussa pääsee sitten taas syyslaitumille, jee! Koska viime lomapätkä oli lyhyt, halusimme isännän kanssa keskittyä mahdollisimman paljon ihan vaan olemiseen ja rentoutumiseen. Ruokailu oli sen kanssa linjassa, emme ihan eläneet pakastepizzoilla, mutta kokkaus ei ollut paljon sitä monimutkaisempaakaan. Yksi kiva juttu oli leivät - kaikki muu oli helposti kasattavissa, ja grillissä valmistuivat parit kypsennettävät täytteet, helppoja nekin. Leivät antoivat jopa ottaa itsestään ihan nättejä kuvia, varsinkin ulkona grillipaikalla :) ...

Sain kauppareissulla olevalta isännältä tekstarin: “Ei ole donitsipersikoita”. Harmi, ajattelin, koska olin niitä jo aiemmin räplännyt luettuani, että ne ovat enemmänkin kuin erikoisen näköisiä persikoita, ja halusin tietysti päästä testaamaan. Hetken päästä tuli kuitenkin toinen tekstari: “Mutta mulla on sulle yllätys”. Iik - ja mikä se yllätys oli? Tomaatteja :) Vähän omituista ehkä, joo, mutta näin meillä. Tomaatit olivat kuitenkin tavallista hienompia, sellaisia hauskannäköisiä poimuisia pihvitomaatteja, kuten kuvasta näkyy. Ne suorastaan kutsuivat täyttämään itseään. Helpon arki-illan ruuan täydensivät tuore minttu ja kaneli, jotka antoivat makumaailmalle mukavan säväyksen. ...

Mitään suurta ja ihmeellistä ei lomilla nähty, mutta muutamassa pienessä mutta mainitsemisen arvoisessa paikassa pysähdyttiin. Mökkeilimme siis Savossa Heinäveden suunnalla (teknisesti ottaen kuitenkin kunnanrajan toisella puolen), ilman erityisiä suunnitelmia nähdä mitään muuta mökin välittömän järviympäristön lisäksi. Matkalla kuitenkin piti pysähtyä ruokailemaan, ja myöhemminkin viikolla käväistiin kauppareissun yhteydessä parissa mukavassa taukopaikassa. Menomatkalla Varkaudessa päädyimme pienen ruokapaikan etsiskelyn jälkeen keskustan kauppakadun nepalilaiseen ravintolaan. Nepalilaista ruokaa ja suomalaista kahvia, kuului mainoslause. Paikan nimeä en muista, mutta hinta-laatusuhde oli erinomainen. Ruoka ei ollut Helsingin nepalilaisten tasolla, mutta se oli silti oikein hyvää, sitä oli erittäin paljon, ja pääruoka-annosten hinta oli haarukassa 8,50-11 euroa. Samaan hintaan sai salaatin noutopöydästä, naan-leivän sekä kahvin tai teen. Plussaa ihanasta, todistetusti uunituoreesta naan-leivästä, joka oli parhaasta päästä maistamiani. Nälkäisenä en muistanut kuvata syömisiäni, mutta tämä paikka tarjosi toisaalta enemmän vatsanruokaa kuin silmänruokaa. ...