Posts

Sain hallista ihania tuoreita ahvenfileitä viikonloppuna. Osa oli pakko paistaa voissa heti sellaisenaan ja syödä vihreän dippikastikkeen kanssa, mutta osaan kokeilin sokerisuolausta - en ole aiemmin syönyt tai tehnyt mitään raakakypsytettyä ahvenesta, mutta halusin kokeilla. Tuloksena selvisi, että ihan hyvää on tuoresuolattukin ahven. Vaikka graavaus on sinänsä metodina sama, kutsuisin tätä ruokaa ehkä ennemmin ahventartariksi kuin graaviahveneksi, koska suolatessa laitoin mukaan vain sokeria ja suolaa, ja sekoitin muut mausteet vasta suolattuun ahveneen, jonka pilkoin pieneksi hakkeeksi. Siitä en osaa sanoa, onko tartar nimenä tälle ruualle kovin oikeaoppinen, mutta enpä ole niin kovin oikeaoppinen itsekään ;) ...

Valittelin aiemmin, että isäntä toi kotiin väärän palan possua, paksua kylkeä kun pyysin ribsejä. En valita enää, sain kylkipalasta ihan huippua grillipossua - kyllä, oma kehu haisee, mutta haiskoon, koska ihan pirun hyvää se sika oli ;) Vedettyäni pari kertaa syvään henkeä “väärää” lihanpalaa tutkien - eikä se nyt sentään eka kerta ollut, kun grillikylkeä teen, mutta en ole jotenkin koskaan onnistunut saamaan siitä kovin hyvää - turvauduin Googleen, joka ohjasi minut Hans Välimäen grillikyljen reseptiin Ilta-sanomien sivuille. Lainasin reseptistä metodin, mausteet ja marinadit sävelsin omasta päästäni. Tein kolapohjaisen marinadin muutaman muun viimeaikaisen grillailun tapaan. Loppujen lopuksi, toimin melko lailla samaan tapaan kuin pelkkien kylkiluidenkin kanssa, mutta keittoaika oli nyt pidempi. Lopputulosta voisi kuvailla suurinpiirtein grillattuna pulled porkina; ihana, grillattu pinta ja suussasulavaa, luistaputoavaa lihaa, jonka irtoaa kylkipalasta haarukalla mehevinä suikaleina. Ihan huippua! Bonuksena possun keitinliemestä sai taas hyvän lihaliemen, ja seuraavaksi uuniin menee nahka, katsotaan, tuleeko siitä koiran vai ihmisten namia ;) ...

Oho, nyt on jo heinäkuu. Ja Kärähtäneiden olemassaoloa on ehtinyt kulua puoli vuotta! Helppo muistaa, koska ensimmäisen tekstin hernekeitosta nakuttelin kasaan uudenvuodenpäivänä, kamalan rumalla (sinänsä herkullisen sopan) kuvalla varustettuna :D Muutenkin sormet ovat jo alkaneet syyhytä päästä vähän siistimään ulkoasua, ottaa rakeinen valokuva pois taustalta ja niin edelleen. Ja kategorisointikin voisi olla loogisempi… Mutta ne ovat varmasti ikuisuusprojekteja, innostun sitten jonain päivänä :) Tämänpäiväisestä tekstistä tulee ihan eka kirjoitus sikäli mieleen, että lopputuotos on esteettisyydeltään vähän samaa luokkaa kuin hernekeitto tai vaikkapa raparperikiisseli ;) Kummastakaan ei ole kuitenkaan kyse, vaan vihreästä thai-dipistä, jota muutaman vuoden takaisella Thaimaan-reissulla sai aina grillattujen merenelävien, sekä usein myös hot potien kaverina. Samaa soosia ei ole tullut kotimaassa vastaan, joten ostin tuliaisiksi pullollisen - se ei kuitenkaan yhtään vastannut ravintoloissa saatua tuoretta dippiä, joten käyttämättä jäi. Kaikessa yksinkertaisuudessaan ei reseptikään ole tullut aiemmin vastaan, mutta nyt siihen vihdoin törmäsin foodgawkerin kautta She Simmers -blogissa. ...

Ostosreissu ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Isännän piti mennä parturiin, minun samalla kyydillä halliin ribsejä ostamaan. Herätysteknisten ongelmien vuoksi minä en selvinnytkään samalla ovenavauksella liikkeelle, joten sovimme, että isäntä tuo ribsit tullessaan. Mutta kuinkas kävikään, kauppias pakkasi ei-niin-kovin-lihapalasavvylle isännälle mukaan paksua grillikylkeä kylkiluiden sijaan. Ja tiukkapipoinen emäntä päästi muutaman huokauksen kotona, kun piti nyt ihan ruveta tekemään uusia suunnitelmia. Muuttuva tilanne, tuo suuren henkilökohtaisen kriisin paikka ;) Onni onnettomuudessa, hallista oli tarttunut mukaan myös kanansiipiä, jotka sai vikkelästi grilliin. Kanansiivet ovat (ainakin meidän) perusruokakaupoissa lähes poikkeuksetta marinoituja, joten oli kiva päästä tekemään marinadi itse. Paitsi siinä kohdassa, kun marinadi alkoi kiehua ja jakaa hyvin tulisia chilihöyryjä, ja minä pääsin kuvittelemaan, millaista olisi olla pippurikaasun kanssa tekemisissä. Tai no, en yhtään tiedä millaista se olisi - enkä haluakaan tietää, kiitos vaan - mutta chilihöyryni saivat vedet valumaan silmistä ja nenästä, ja kunnon yskänkohtaukset ilmoille. Maltillistin chilin määrää tähän ohjeeseen, vaikkei minunkaan lopullinen marinadini ollut yhtään tulinen; ilmeisesti kaikki tulisuudet kaikkosivat höyryjen mukana :) ...

Isäntä on laihiksella joten lappasin perjantaiherkkuja ostoskärryyn ihan vain itseäni silmällä pitäen :) Mukaan tarttui pikkusyötävistä koostuva yhden hengen ilta-ateria: speckiä, salaattisekoitusta, vuohenjuustoa, paistovalmis patonki ja viinirypäleitä. Kinkusta ja vihreistä tein salaattia, mutta rypäleet paistoin pannulla ja rakensin niistä vuohenjuuston kanssa pieniä leipäsiä - yhtään en ole varma, mistä idea mieleen alun perin putkahti, mutta muistelen joskus lukeneeni jostain blogista jotain vastaavaa ideaa, anteeksipyyntöni, että lähde jäi löytämättä! Oli ohje mistä tahansa, leipäsistä tuli ihan mahtavia, ensi kerralla ehkä koitan käyttää paahdettua leipää tuoreen sijaan. Ja nättejäkin leivistä tuli, sopisivat hyvin myös vieraille tarjottavaksi! ...

Ruokahulluudenkohteitani osa tuhatseitsemänsataajotain: herneet. Viime aikoina olen tunkenut niitä vähän joka ruokaan pakastepussista, ja nyt niitä saa taas tuoreenakin, jipii! Tuoreissa herneissä on joku minua täysin addiktoiva komponentti, ihan sama paljon niitä ostan, jatkan niiden syömistä kunnes pussi on tyhjä. Ja koska kotimaisten tuoreiden herneiden kausi ei ole kuin pari hassua kuukautta, täytyy herneitä tankata varastoon, ja ostaa vielä jokaisesta herneitä myyvästä kioskista täydennystä. Ihan vaan varoiksi. Viimeksi laitoin herneitä, pakastettuja sellaisia, possun kaveriksi pari päivää sitten. Possuateria syntyi perinteiseen arkitapaan jääkapin sisällön inventoinnin tuloksena. Lopputuloksena oli olutta ottanut sika, jonka kaverina lautasella oli porkkanaa, sipulia, kukkakaalia, herneitä, kesäsipulin varsia ja persiljaa. Tutut vihannekset kesäkeitosta, mutta sopivat maitoliemen sijaan hyvin myös olutliemeen. Olut toi myös kivan lisän sinänsä hyvin simppeliin arkiruokaan. Ohjeesta riittää yhdelle suurateriaksi ilman muuta lisuketta, ja muutaman perunan tai riisiä keittämällä satsista syö kaksi. Lisäsin sipulinvarret ja persiljan vasta ihan lopuksi suoraan lautaselle, siksi ne unohtuivat kuvasta! ;) ...

Juhannus hujahti jonnekin, tänäkin vuonna. Pitkästä aikaa pääsimme viettämään ihan perinteistä mökkijuhannusta hyvine syömisineen ja juomisineen, ja bonuksena saimme vielä maistaa vuokramökin saunarannasta löytyneitä kesän ensimmäisiä kanttarelleja. Ihanaa! Ja paranee vaan, seuraavat kanttarellinalut löytyivät lenkkipolun varresta tänään :) Eilen kotiin palatessa sää oli hieman sateinen parin aurinkoisen päivän jälkeen, joten normaalisti hieman talvisempi nuudelikeitto oli juuri sopiva eväs. Kaukoidässä taitaa vähän joka maassa olla versionsa sopasta, jossa kuuman liemen päälle kipataan lihat, kasvikset ja nuudelit. Thaimaassa ihastuin myös hot potiksi kutsuttuihin keittoihin, jossa tilattiin pöytään keittimen päälle kattilallinen lientä sekä mieleiset täytteet, joista ruokailijat keittivät itse soppansa osana ruokailutapahtumaa. Ja tässä kohtaa taas kerran pardon my ignorance, vastaavia soppia löytyy varmasti monesta muustakin maailman kolkasta. ...

Nyt ollaan suurien ruokaperinteiden äärellä, tai ainakin yhden tähänastisen elämäni tärkeimpien ruokien parissa. Jos nimittäin sinappisilakoista voi tehdä taidetta, niin tämä resepti on juurikin sitä, rakastettu herkku jota on meidän perheessä syöty jokainen joulu niin kauan kuin muistan, ja ilmeisesti jo aiemmin. Resepti on alun perin jostain 70-luvun aikakausilehdestä (onkohan sellainen ollut kuin Makasiini?), ja kulkenut lapsuudenkodista omiin koteihini jo ajat sitten kellastuneella ruutupaperilla käsin kirjoitettuna. Joulun lisäksi resepti sopii hyvin juhannukseen ja uusien perunoiden kauteen. ...

Tällä kertaa en ottanut ribsejä kaupasta, enkä edes kassleria (ihan oikeesti!). Kasslerpaketti oli jo kädessä, kun isäntä sattui kysäisemään, miten possun sisäfile toimisi grillissä. En osannut vastata ihan suoraan, joten otimme fileen mukaan. Possulle tein cokispohjaisen marinadin. Katselin jo talvella Kotona tehtyä -blogin kolapohjaista barbecuekastikereseptiä, ja nyt oli tarkoitus sitä kokeilla, mutta laiskempi minäni iski jälleen enkä lopulta sitten seurannutkaan reseptiä, tai edes keittänyt marinadia kokoon. Vähän plitkuahan se oli, mutta ihan hyvin toimi kuitenkin. Grillasimme filepötkäleen kokonaisena, mutta jos olisi leikannut fileestä jonkinlaisia pihvejä, kypsyyden arviointi olisi ollut helpompaa - ja silloin myös grillattua, makeaa marinadipintaa olisi saanut enemmän :) ...

Oho, tämähän on Kärähtäneiden sadas kirjoitus! Merkkipaalu tuli vastaan ihan yllättäen, joten en nyt ole keksinyt mitään erityisen juhlavaa tai hienoa kirjoitettavaa. Sen sijaan kerron vähän pannukakuksi menneistä Ahvenanmaan pannukakuistani ja niistä saaduista oppimiskokemuksista. Jos nyt oikeasti yhtään mitään opin, tai jos pannukakku edes on asia, jonka parissa kannattaa ruveta hifistelemään ;) Tein ensimmäisen pannariyrityksen hiljattain ajatuksella, että eihän se voi mennä pieleen; tätä jälkkäriähän väännettiin jo esiteininä postikortin ohjeen perusteella, ja hyvää oli silloinkin. Nyt käytin ensimmäisellä kerralla pannariin mannapuuroa ja seurasin puuroa lukuunottamatta Visit Åland -sivuilta löytynyttä ohjetta. Pannari jäi vähän ohueksi ja mannaryynit pehmenivät koostumukseltaan turhan huomaamattomaksi, mutta mauiltaan pannari oli aivan loistavaa. ...